Laulavat sadepisarat – puutarhan vuosi

1Malus makamik
Tammikuussa on aika muistella puutarhan mennyttä vuotta ennen kuin uuden suunnittelu alkaa. Viime kesä oli kolea ja sateinen, mutta puutarhavuodessa oli silti monia ilonaiheita. Puutarhakuvia järjestellessä on helppo huomata, mitkä kasvit olivat niitä, jotka menestyivät koleasta säästä huolimatta.

Vietän puutarhaelämääni kolmessa paikassa: kotipihassa, viljelypalstalla sekä loma-aikoina äidin puutarhassa. Nämä kolme puutarhatilaa ovat keskenään hyvin erilaisia. Taloyhtiöpihamme sijaitsee tiiviisti rakennetulla asuinalueella rakennusten ja suurten puiden ympäröimänä, ja se on näin ollen melko varjoinen.  Viljelypalsta on sekin vain aarin suuruinen, mutta se sijaitsee aurinkoisella paikalla. Äidin puutarha taas on entisen maalaistalon pihamaa laajoine nurmikenttineen ja kauas avautuvine maisemineen. Viime vuoden puutarhamuistelot jakaantuvat siis nekin kolmeen eri osaan.

Piha

1b Malus Makamik
Taloyhtiöpihalla ilahduttivat alkukesällä kaksi koristeomenapuuta, kuvissa oleva vaaleanpunakukkainen ’Makamik’ ja tummanpunaisin kukin kukkiva ’Royalty’. Näistä ’Makamik’ kukkii varmimmin, sillä se sijaitsee lämpimällä eteläseinustalla. ’Royaltyn’ nuput paleltuvat koleana keväänä herkästi, ja viime keväänäkin tummanpunaisia kukkia muodostui niukasti. Vaaleanpunaisen koristeomenapuun kukat ovat mielestäni kauneimmillaan hieman haalistuneina, ja vielä silloinkin, kun lähes valkoisiksi hapertuneet terälehdet täplittävät puun alla olevaa tiilikiveystä.2 ValkokirjokanukkaVarjoisan pihan puuvartisista pensaista valkokirjokanukka on kestosuosikkini. Se valaisee valkokirjavilla lehdillään vapaasti kasvavan pensasaidanteen. Valkokirjokanukka kasvaa todella suureksi pensaaksi, joten se tarvitsee paljon tilaa. Aidanteessa sen vieressä kasvaa kaksi pensasruusua, joiden juurivesoja on koko ajan poistettava, etteivät ne kasvaisi kanukalle varattuun tilaan. Kanukan valkoiset kukat melkein hukkuvat lehtien valkoiseen väriin, mutta se ei haittaa, sillä raikkaan lehtivärityksen ansiosta pensas näyttää kukkivan koko kesän satoi tai paistoi.
3 Myosotis
Rotkolemmikki ’Jack Frost’ on perennamaan katseenvangitsija, sillä sen valkoisten  lehtien vihreää verkostoa unohtuu helposti ihailemaan. Istutin ensimmäiset rotkolemmikkini jo toissakesänä, mutta viime talven vähälumisuus ja sateita seurannut jääpolte tekivät tuhojaan perennamaassa. En aio kuitenkaan luovuttaa, vaan haluan saada tämän ihanan lehtiperennan menestymään ja leviämään.
4 Hosta albomarginata 15 Hosta albomarginata6 Hosta albomarginata 2
Valkoreunakuunliljat, Hosta ’Albomarginata’, sopivat hyvin varjoisen pihan lehtiperennojen joukkoon. Kuunliljat rakastivat sateista ja viileää kesää. Lehtokotilotkaan eivät löytäneet kuunliljojen kimppuun kuin vasta aivan loppukesästä. Kuvien kuunliljat kasvavat istutusalueella, joka vaatisi täyden remontin, sillä se on täysin naapurin puolella kasvavien pylväshaapojen juurten valtaama. Silti kuunliljat jaksavat tuottaa joka kesä tuuheat kasvustot upeita, maalauksellisia lehtiä, joissa kirkkaan valkoinen reunus korostaa vihreän eri sävyjä.
7 Maanpeitekasveja
Samassa perennamaassa kuunliljojen alla kasvaa maanpeitekasveina kiiltävää lehtotaponlehteä ja lähes kokonaan valkoista, mattapintaista hopeatäpäläpeippiä. Hopeatäpläpeippi sopii valkoreunakuunliljojen alle, sillä sen pienten, sahalaitaisten lehtien reunat ovat puolestaan vihreät. Nämä maanpeiteperennat eivät kelpaa lehtokotiloille lainkaan, joten ne ovat varma valinta kotiloiden suosimaan pihaan.
8 Sormivaleangervo
Sormivaleangervo on näyttävä lehtiperenna, joka viihtyy mainiosti varjoisella kasvupaikalla. Sen valtavat lehdet tuovat sopivasti vaihtelua pienempien perennojen joukkoon. Sormivaleangervon pitkässä varressa olevat kukinnot ovat hupsun näköisiä härveleitä, mutta kasvatankin tätä kasvia näyttävien lehtien vuoksi, jotka puhjetessaan ovat pronssin värisiä. Erilaisia sormivaleangervoja on taloyhtiömme pihan eri puolilla nyt kolme eri ryhmää, ja toivon, että niistä kaikista tulee aikanaan yhtä näyttäviä kuin tästä ensimmäisestä. Kuivana kesänä sormivaleangervon suuret lehdet saattavat kärsiä, joten silloin kastelu on paikallaan. Viime kesänä kuivuudesta ei ollut huolta ja valeangervo pysyi rehevänä ensimmäisiin hallaöihin saakka.
9 Astilbe & Thalictrum
Lehtiperennojen joukossa on myös joitakin kukkivia kasveja. Kuvassa vasemmalla on jaloangervo ’Brautschleier’, johon olen suuresti ihastunut. Se on korkeampi kuin muut jaloangervot ja pitsimäiset, utuiset kukinnot nuokkuvat somasti. Lehdistö on kauniin tummanvihreä. Jaloangervoja on nyt pihalla kaksi ryhmää, ja ne kasvavat pihan valoisilla paikoilla. Parasta niissä on, että lämpimällä säällä kukat tuoksuvat voimakkaasti. Oikealla puolestaan on valkokukkainen jaloängelmä ’Alba’, joka kaikkien jaloängelmien tapaan tekee ihanan pilven pikkuruisia kukkia. Jaloängelmän lehdistö jää matalaksi, mutta kukkavarresta voi tulla parikin metriä korkea, ja se vaatii useimmiten tukemista. Valkoinen jaloängelmä kasvaa taloyhtiöpihamme uudella istutusalueella, joka valmistui osana suurta piharemonttia, josta voit lukea täältä ja täältä.
10 Purppurakeijunkukka11 Muratit Hedera helix
Sisäänkäynti sijaitsee talon pohjoisseinustalla, joka on varjossa koko päivän varhaista aamua lukuun ottamatta. Kasvatan porraspielen ruukkutarhassa pihalta nostamiani maanpeiteperennoja ja täydennän niitä satunnaisilla perennaostoksilla, jotka useimmiten ovat erilaisia purppurakeijunkukkia. Kesäkukiksi hankin muratteja, joiden lehtimuodoissa on yllättävän paljon vaihtelua. Eriväriset ja -muotoiset lehdet ja vaihtelevat kasvutavat riittävät tekemään varjoisen paikan ruukkuistutuksesta mielenkiintoisen, vaikka kukkivia kasveja ei joukossa olisikaan. Pienilehtinen muratti yksin isossa valkoisessa uurnassa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan viime kesän suosikkini. Perennat istutan loppukesällä takaisin maahan, ja muratitikin selvisivät viime talven yli lehtikompostiin peiteltyinä. Kuvassa purppurakeijunkukan ylle varisseet terälehdet kuuluvat pihajasmikkeen kukille.
12 Kotkansiipi 113 Kotkansiipi
Kotkansiivet ovat lisääntyneet melko laajaksi kasvustoksi, ja ne viihtyvät kuivahkollakin kasvupaikalla, jos paikka vain on varjoinen. Viime kesänä kotkansiivet olivat reheviä ja kauniita. Syksyllä taloyhtiön pihalta kaadettiin suuri vaahtera, ja muutos tekee kotkansiipien kasvupaikasta aurinkoisemman. Ehkä kasvusto joutuukin muuttamaan ensi kesänä varjoisempaan paikkaan.
14Kotkansiipi 2

Viljelypalsta

RuokaparsaPuutarhaelämämme toinen kulmakivi, viljelypalsta, sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotipihasta. Palsta sijaitsee aurinkoisella ja lämpimällä paikalla, mutta viime kesänä lämpö ei palstan kasveja tai niiden hoitajia usein hellinyt. Sato jäi siis tavallista pienemmäksi. Saimme palstalta kuitenkin tänäkin vuonna juureksia, lehtivihanneksia, salkopapuja, marjoja, maustekasveja ja – mikä tärkeintä – kukkia. Pari vuotta sitten istuttamani ruokaparsan taimet alkavat nyt kasvaa kunnolla. Varsia on kuitenkin vielä niin vähän, että en ole vielä hennonut poimia niitä syötäväksi. Mutta ehkä ensi keväänä saamme ensimmäisen oman parsa-ateriamme!Karhunvatukka & isotähtiputkiOriganum vulgare
Veronicastrum
Viljelypalstan perennamaassa kasvaa valko- ja violettikukkaista virginiantädykettä. Virginiantädykkeen kukinnot ovat yleensä pitkiä ja siroja, mutta joillakin violeteilla kasviyksilöillä kukintojen latvaosa on loppukesällä leveä ja aaltoileva, kuten oikealla olevassa kuvassa. Kimalaiset rakastavat virginiantädykettä ja kömpivät koko loppukesän ylös ja alas pitkissä kukinnoissa.
Isotähtiputki ja nukkapähkämö
Sadekesästä huolimatta myös eriväriset isotähtiputket, nukkapähkämö ja pionit kukkivat viljelypalstan perennamaassa iloisesti. Maa oli tosin syksyn loputtomien sateiden jäljiltä niin märkä, että kuivan kasvupaikan kasvien kuten nukkapähkämön talvehtiminen saattaa olla vaarassa. Perennojen joukossa kasvaa myös keittiötarpeiksi piparminttua, salviaa, mäkimeiramia ja kangasajuruohoa.
Phaseolus
Hyötykasveista menestyivät viime kesänä parhaiten lehtivihannekset, mutta myös salkopavuista sain kohtuullisen sadon. Korjaan pavut aina tuoreina, ja käytän ne saman tien tai pakastan ne kypsennettyinä. Salkopavut kasvoivat viime kesänä korkeissa papusaloissa, jotka kokosin piharemontin jäljiltä yli jääneestä harjateräksestä. Kuvassa oikealla borlottipapujen punakirjavia palkoja. ’Lingua di fuoco’ -lajikkeen palot ja myös pavut ovat kauniin punapilkullisia.

Viljelypalsta sijaitsee avoimella paikalla lähellä järvenrantaa, joten lähestyvät sadepilvet on yleensä helppo huomata.  Eräänä lähes tyynenä elokuun iltana valtava, matalalla riippuva mustanharmaa pilvimassa pääsi kuitenkin yllättämään.  Ehdin juuri ja juuri kotipihaan ennen kuin rankkasade alkoi. Tahmela Saunasaari

Lomapuutarha

Niityllä
Lomapuutarha kuulostaa paikalta, jossa istutaan päivät pääksytysten aurinkotuolissa ja siemaillaan virvokkeita. Viime kesänä aurinkotuoleille oli vain harvoin käyttöä, eikä juomiinkaan tarvittu jääpaloja.  Viileä sää oli kuitenkin mitä otollisin kaikenlaisille pihatöille ja rästiin jääneille kunnostuspuuhille. Vaikka yhdeksänkymppinen, ikinuori äitini huolehtii puutarhastaan lähes kokonaan itse, talon kunnossapidossa ja raskaammissa pihatöissä tarvitaan toki apua. Tällä kertaa korjasimme kaatuneen puun vaurioittaman katon ja maalasimme ja korjasimme pahimmin ravistuneita ikkunanpuitteita ja ovia koko perheen voimin. Myös eteläseinustan rakenteisiin kasvanut villiviini oli irrotettava ja rakennettava  sille uusi köynnöstuki. Huviosastoon puolestaan kuului uusien hedelmäpuiden ja muutaman marjapensaan istuttaminen. Vietin myös useita pilvisiä päiviä ”lempipuuhassani” kitkemässä vieraslajeja lähiympäristöstä.  Jättipalsami on jo melkein voitettu vitsaus, mutta komealupiinin kanssa riittää töitä vielä vuosiksi. Tavoitteena on kuitenkin yllä olevan kuvan kaltaisen luonnonlajiston palauttaminen vieraslajien valtaamille aloille.Juhannusruusu
0 Rosa Spinosissima Plena
Äidin puutarha sijaitsee peltojen keskellä avoimessa järvimaisemassa. Aurinkoisella pihalla viihtyvät hyvin pensasruusut, syreenit ja kuusamat. Niistä olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä. Juhannusruusun kukinta oli viime kesänä ihana ja runsas, vaikka kukinta ajoittuikin viileän kevään vuoksi vasta heinäkuun alkuun.

Äidin pihalla kasvavat myös ne kaikkein tutuimmat  perennat: kullerot, särkyneetsydämet, ukonhatut, ritarinkannukset, pionit ja unikot. Omassa pihassani vallitsevat viileät sävyt, mutta äidin perennapenkissä hehkuvat oranssit ja punaiset. Vanha, punaoranssein kukin kukkiva unikko on saanut seurakseen tulikellukan, jonka pienet kukat toistavat unikon kukkien liekehtivää väriä. Perennaistutuksen reunuskasvina kasvavan tulikellukan rehevä lehdistö peittää kukinnan jälkeen kuihtuvat unikon lehdet.
2b Oopiumunikko
Lumipalloheisi 14 Hopeapensas
Lumipalloheisi saa kuivalla ja paahteisella kasvupaikalla kasvaessaan helposti tuholaisia vaivoikseen, mutta viime kesä sateineen sai sen kukoistamaan. Hopeapensasta ei nykyisin kovin usein puutarhoissa näe, sillä se taitaa olla hieman poissa muodista. Keltaiset kukat ovat pienet ja vaatimattomat, mutta pensaan viehätys perustuukin hopeanhohtoisiin lehtiin, joiden ansiosta pensas erottuu hyvin ympäristöstään. Hopeapensas tekee paljon juurivesoja, joten sitä on helpointa kasvattaa yksittäispensaana.
6 Marjasinikuusama
6 Rohtopurasruoho
Lomapuutarhassa kulkiessa aistit terävöityvät, vaikka ajatukset askartelevatkin meneillään olevien töiden parissa. Pihan laidalla nurmikko vaihtuu pelloksi, jossa tänä kesänä kasvoi ohraa. Viljapelto lainehti tuulessa, ja sadepisarat kimalsivat pellon laidan heinikossa. Sateen jälkeen tuntui maan, järven ja kaislikon tuoksu, oli helppo hengittää ja antaa katseen levätä järvenselän vaihtuvissa väreissä ja vastarannan tummissa metsissä.
1 Päivänkakkara Leucanthemum
5 Puutarhassa
Olipa kesäsää millainen tahansa, lomapuutarhassa nautitaan päiväkahvit pihalla vaikka sitten kumisaappaat jalassa. Viime kesänä se tosin oli mutkatonta, sillä ulos saattoi ylipäätään mennä vain saappaat jalassa. Satunnaisella poutasäällä oli mukava lukea päivän lehti omenapuun alla, ja hyttystenkin ininään karaistui harjoittelemalla. Sinisiipiset sudenkorennot lentelivät rannan kaislikosta ylös pihaan ja istahtivat hetkeksi omenapuun oksalle jotain toimittamaan, kunnes singahtivat taas kohti veden peiliä.  Sudenkorentojen toimia tarkkaillessani pohdin, tulevatko istuttamani uudet luumupuut ja marjasinikuusamat selviämään ensimmäisestä talvestaan, ja milloin ne tuottavat ensimmäiset hedelmät ja marjat.

Syyslomalla löysin lomapuutarhan kotipihlajien joukosta poikkeuksellisen makeamarjaisen yksilön. Olen ostanut sen läheiseltä taimitarhalta useita vuosia sitten aivan tavallisena kotipihlajana, joten marjojen makeus johtunee vain lajinsisäisestä vaihtelusta. Rastaat olivat syöneet jo melkein koko puun tyhjäksi, mikä on selvä merkki marjojen makeudesta, ja sain marjoja talteen vain muutaman litran. Marjoista tuli niin hyvää mehua ja sosetta niin vähäisellä määrällä sokeria, että ensi syksynä minun on ehdittävä apajalle ennen rastaita. Sitä ennen on kuitenkin edessä kokonainen uusi kasvukausi, joka on taas täynnä uusia mahdollisuuksia kulkea aistit avoinna kaikissa kohdalle sattuvissa puutarhoissa. Hyvää uutta puutarhavuotta!Vuosi2017
8 Maisema Pohjois-Savo

 

Pieni joulukonsertti

Joulu2017_2A
Aamun lehdessä oli mainioita ohjeita joulustressin välttämiseksi: Jos tonttulaulut ja joulusiivous potuttavat, ne voi mainiosti jättää väliin ja viettää sellaista joulua kuin parhaaksi näkee. Jouluvalmistelujen listalta voi huoletta vetää yli asiat, jotka eivät tunnu tärkeiltä. Martatkin jo neuvovat, että kaappeja ei kannata siivota jouluksi, ellei aio viettää joulua kaapissa. Paras joulu lienee kuitenkin sopiva ja sopuisa kompromissi, josta kaikki voivat nauttia.

Tänä jouluna jouluvalmisteluihin on ollut reilusti aikaa, sillä sain koko jouluviikon vapaaksi. Valmisteluihin kuuluu hieman joululahjojen paketointia, jouluruokien valmistelua ja pihan koristelua. Joulun vietämme aina lapsuudenkodissani Itä-Suomessa, joten pian pakkaamme lahjat, ruoat ja kissan autoon ja hurautamme tien päälle. Ennen lähtöä on enää muutamia puuhia jäljellä, ja ne sujuvat mukavasti, kun ne voi toimitella kaikessa rauhassa vuodenajan tunnelmaan sopivan mielimusiikin tahtiin.

Joulun soittolistani löytyy postauksen loppupuolelta. Alla olevien kuvaparien lumiset kuvat ovat viime talvelta, sillä nyt lunta on maassa vasta vähän.

Hyvää joulua!

Joulu2017_9A
Joulu2017_10A
Joulu2017_8A
Joulu2017_3A
Joulu2017_4A
Joulu2017_5AElla Fitzgerald: Have Yourself a Merry Little Christmas
Tony Bennett: White Christmas
Julie London: Warm in December
The Supremes: Santa Claus is Coming to Town
Mariah Carey: All I Want For Christmas Is You
John Lennon: Happy X-mas (War Is Over)
Chris Rea: Driving Home for Christmas
Dean Martin: Walking in the Winter Wonderland
Joulu2017_7A

Rappioromantiikkaa

Lehtimangoldi
Varhaiset pakkassäät ja ensilumi keskeyttivät kasvimaan syystyöt pari viikkoa sitten. Sään taas lämmettyä pistäydyin viljelypalstalle tarkastelemaan vaurioita ja katsomaan, löytyisikö satoa vielä korjattavaksi. Lehtimangoldin varret olivat painuneet lumen alla sikin sokin, jotkin lehtiruodit olivat paleltuneet läpikuultaviksi, mutta värit leiskuivat vielä kirkkaina. Mustan maan, osin maatuneiden lehtien ja mangoldin kirkkaiden värien viimeisen ilotulituksen yhdistelmässä on jotain kaihoisaa ja melankolista. Lajike on nimeltään ’Bright Lights’  – viimeinen valon pilkahdus ennen pitkää talviunta.
Mangoldi 2
Mangoldi 3
Mangoldin nuorimmat lehdet ovat vielä käyttökelpoisia. Lehtikaalin makua pieni pakkanen vain parantaa. Kasvattamani lehtikaalin lajike on nimeltään ’Red Russian’, joka on alunperin kotoisin Siperiasta, ja jonka pitäisi kestää jopa -12 C° pakkasta.
Lehtikaali
Pakchoi ja lehtikaali
Sileälehtistä lehtikaalia on helppo käyttää ruoanlaitossa, sillä siitä leikkaa nopeasti veitsellä tai saksilla sopivia suikaleita. Lehdet ovat kauniin sinivihreät, ja kesällä lehtiruodit ovat vaaleanpunaiset. Lajikkeen erikoisuus ovat suoraan lehtilavan keskeltä kasvavat pienet lehtitupsut. Pak choi tuntuu myös kestävän kylmää, sillä lehdet eivät näytä kärsineen pikkupakkasesta.  Tänä kesänä kasvimaa kärsi lehtokotiloiden invaasiosta, mutta pak choi teki uusia lehtiä senkin jälkeen kun ensimmäiset viileät yöt olivat verottaneet kotiloiden määrää.
Salkopavut 1
Salkopavut 2
Korkeissa rautasaloissaan kasvaneista köynnöspavuista muodostui kesän mittaan hauska riippuva puutarha, joka oli borlottopapujen punavalkoisten ja Cosse Violette -papujen violettien kukkien koristama. Kulunut kesä oli kuitenkin näille välimerellistä lämpöä rakastaville kaunottarille liian kylmä ja sateinen. Borlottopavut jäivät aiempaa pienemmiksi ja väreiltään haaleammiksi, mutta muutaman litran sain niitä talteen ennen pakkasten tuloa. Kuvat on otettu lokakuussa, jolloin kuivuneet ja käpertyneet lehdet jo kahisivat tuulessa ja olivat merkki siitä, että kasvu ei enää voi jatkua.
Minttu ja salvia
On ihmellistä, että piparminttu ja salvia paljastuvat sulaneen ensilumen alta virkeinä ja tuoksuvina. Piparminttu on tosin hyvin elinvoimainen kasvi, joka leviää helposti kaikkialle. Sen murskatuista lehdistä marraskuun koleuteen vapautuva tuoksu on kuitenkin jotenkin hätkähdyttävä, kesä talven keskellä. Salviaa tulee käytettyä vähemmän, mutta aina kun muistan, otan lehtiä mukaani ja paahdan niitä kevyesti uunissa juuresten kanssa. Rapeiksi paahtuneet salvianlehdet ovat herkullisia. Salvia kannattaa leikata melko matalaksi ja suojata pakkaspeitteellä ennen talven tuloa, sillä siten se selviää talvesta paremmin. Leikkasin alas myös kaksi iisoppipensasta, sillä ne kasvattavat uudet versot taas keväällä. Kuivat tähkät tuoksuivat vielä kesälle, mutta marraskuisen iltapäivän valo ei riittänyt enää kuvaamiseen.  Kotkansiipi

Piharemontin viimeinen silaus

Jaloängelmä ja komeakuunlilja
Taloyhtiömme pihaan viime syksynä valmistunut muuri-pergolarakenne on lopultakin saanut viimeisen silauksen. Loppukesän ja syksyn säät eivät suosineet ulkona tehtäviä maalaustöitä, mutta saimme kuin saimmekin sekä pergolan että muurin maalattua syyskuussa. Suunnitelmaani kuului alusta pitäen, että pergola maalataan saman väriseksi kuin taloyhtiön rakennusten ulkovuoraus ja muuri saman väriseksi kuin rakennusten sokkelit. Yhtenäisen värityksen tarkoituksena on saada uudet rakenteet sulautumaan olemassa oleviin asuinrakennuksiin, ja samalla yhdistämään kaksi rakennusta toisiinsa.
Muuri ja pergolarakenne
Yllä näkymä piha-alueelta, joka jää kahden kaksikerroksisen rakennuksen väliin. Portaat johtavat sisäpihalta alas pysäköintipihalle, jossa ovat autopaikat ja käynti autotalleihin.  Kaksi metriä korkea tukimuuri valettiin paikan päällä betonista, köynnöspergola rakennettiin kestopuusta, ja turvakaiteiksi asennettiin betoninraudoitusverkkoa. Raudoitusverkko toimii samalla kasvuun lähtevien köynnösten tukena, ja kun köynnökset saavat pituutta, ne ohjataan kasvamaan pergolan harjalle. Tavoitteena on, että köynnökset muodostavat aikanaan vihreän seinämän ja näkösuojan sisä- ja pysäköintipihan välille. Samalla muodostuu näkösuojaa naapuritonttien suuntaan.Kiinanlaikkuköynnös ja purppurakeijunkukka
Lumikärhö
Pergolan vierelle istutin lähinnä puuvartisia köynnöksiä, jotta köynnöspergola näyttäisi koristeelliselta talvellakin. Vanha kiinanlaikkuköynnös selvisi viimekesäisestä siirrosta ja pari kuukautta kestäneestä valeistutuksesta hyvin, ja on tänä kesänä tehnyt paljon uusia versoja suoraan rungosta. Vanhan kiinanlaikkuköynnöksen lisäksi istutin pergolan viereen myös yhden uuden laikkuköynnöksen, kolme imukärhivilliviiniä, köynnöshortensian, piippuköynnöksen ja kaksi lumikärhöä. Lumikärhön kukat ovat pienet, mutta toisaalta kärhö kukkii pitkään loppukesästä.
Kurjenmiekka ja pylväspihlaja
Muuri-pergolarakenne on suurin piirtein Z-kirjaimen muotoinen, ja ylös sisäpihalle muodostui muutaman kymmenen neliön suuruinen istutusalue. Uuden istutuksen rungon muodostavat köynnösten lisäksi pylväspihlaja,  kartiomarjakuusi ja syyshortensia.
Jaloängelmä 'Alba ja purppuraheisiangervo
Näiden lisäksi istutusalueella kasvaa kaksi pikkupensasta, valkokirjokanukka ’Ivory Halo’ ja purppuraheisiangervo ’Lady in Red’, joiden pitäisi kasvaa vain noin metrin korkuisiksi. Myös takapihalla kasvaa laikkukirjokanukkaa ja purppuraheisiangervoa, mutta siellä pensaat ovat suuriksi kasvavia lajikkeita.
Purppurakeijunkukka ja syyshortensia
Rotkolemmikki
Perennoiksi valitsin kasveja, jotka toistavat muun istutuksen värejä. Kirjavalehtinen rotkolemmikki ’Jack Frost’ ja tumma tarhakeijunkukka ’Cinnabar Silver’ sopivat hyvin samanväristen pikkupensaiden tuntumaan. Peittokurjenpolven matalat, pallomaiset mättäät peittävät tehokkaasti maanpinnan. Peittokurjenpolvea kasvatan viljelypalstan perennamaassa ja siellä se kukkii runsaasti. Palstalta riittää runsaasti jakotaimia myös pihaan, ja vaikka kurjenpolvet eivät kukikaan varjossa yhtä hyvin, niiden varhain keväällä puhkeavat heleänvihreät lehdet tekevät istutusalueesta nopeasti runsaan näköisen.

Uuden istutusalueen valoisimmassa kohdassa kasvaa myös ryhmä tummakurjenpolvia, joiden toivon kukkivan, sillä niiden suklaanruskeat kukat sopisivat hyvin muiden kasvien väreihin. Muita kukkivia perennoja ovat valkoisin kukin kukkivat tarhajaloangervo ’Brautschleier’ ja jaloängelmä ’Alba’. Ne menestyvät myös puolivarjossa ja niiden kukinta ajoittuu loppukesään. Tarhajaloangervo myös tuoksuu ihanasti. Syyshortensian vierellä kasvaa muutama pieni siemenestä kasvattamani punaluppion taimi. Punaluppion nappimaisten tummien kukkien tarkoitus on toimia kontrastina syyshortensian suurille kukinnoille.

Uuden istutusalueen varjoisimmassa kolkassa rakennuksen vierellä kasvaa lisäksi kotkansiipisaniaista, komeakuunliljaa ja maanpeittokasvina aina varmaa lehtotaponlehteä. Uuden puutarhahuoneen runko on minun puolestani siis valmis, ja nyt on köynnösten vuoro muodostaa huoneeseen vihreät, kukkivat seinät.
Muuri ja pergola

Elokuu on elämän tarkoitus

Mangoldi ja pak choi
Elokuu on palstaviljelijän elämän tarkoitus. Elokuuta varten selataan siemenkauppojen luetteloita tammikuussa, esikasvatetaan vihannesten taimia maalis- ja huhtikuussa, ja lannoitetaan palstaa toukokuussa.  Juhannukseen saakka kylvöksiä ja hentoja kasvantoja peitellään ja suojellaan alkukesän hallaöiltä ja siivekkäiltä tuholaisilta, ja vettä kannetaan palstalle lukemattomia kastelukannullisia. Toiminnalla on selkeä tarkoitusperä ja se tähtää niihin elokuun päiviin ja iltoihin, jolloin kasvimaalta voi kerätä mukaansa kullankeltaisia perunoita, värikkäitä vihanneksia, tuoksuvia maustekasveja, marjoja ja tietenkin kukkia.

Kulunut kesä oli kylmä ja sateinen, mutta elokuu on silti minun kalenterissani aina vuoden paras kuukausi. Tiesin jo keväällä, että tulemme olemaan heinäkuun poissa kaupungista, joten valitsin viljelypalstalle tänä vuonna helppoja ja varmoja kasvilajeja, jotka eivät vaadi jatkuvaa silmälläpitoa. Ensimmäisessä kuvassa oikealla on Mangoldi ’Bright Lights’ ja vasemmalla pinaattikiinankaali eli pak-choi, jonka tumman violetti lajike oli muistaakseni ’Rubi’. Viljelyharrastukseni alkuvuosina  mangoldi sattui olemaan muodissa, ja kasvatin sitä joka kesä. Luulin silloin saaneeni mangoldista tarpeekseni loppuiäksi. Nyt olen kasvannut mangoldia jälleen parina kesänä, sillä kasvuun päästyään se on varma satokasvi. Uudempi tuttavuus on pinaattikiinankaali, joka kasvaa nopeasti. Pinaattikiinankaalia käytetään yleensä mangoldin tapaan kypsennettävissä ruoissa, mutta pienet rapeat lehdet sopivat myös sellaisinaan salaattiin. Sekä mangoldin että pinaattikiinankaalin voi kylvää suoraan kasvupaikalle ilman esikasvatusta.Pensaskrassi Alaska ja iisoppi
Pensaskrassi on kylmänarka, mutta ehtii hyvään kasvuvauhtiin elokuuhun mennessä myös ilman esikasvatusta. Krassi on paitsi koristeellinen, myös kokonaan syötävä kukkineen päivineen. Pensaskrassin ’Alaska’ lajikkeella on upeat, valkokirjavat lehdet, jotka ovat hauskan näköisiä salaatissa. Tein vast’ikään pestoa, johon käytin pensaskrassia, rukolaa ja sileälehtistä persiljaa. Krassinlehdet antavat pestolle mukavasti potkua. Yllä olevassa kuvassa siniset kukat kuuluvat iisopille. Mäkimeirami ja iisoppi
Paahteesta pitävät maustekasvit viihtyvät hyvin aurinkoisella palstalla. Kimalaiset ja muut pölyttäjät rakastavat mäkimeiramia, ja siksi annan sen kukkia. Kaksi pyöreää iisoppipensasta  reunustavat kasvimaan pääkäytävää, mutta en ole vielä oppinut käyttämään iisoppia keittiössä. Iisopin tuoksu ei ole kovin miellyttävä, ja sen väitetäänkin karkottavan kaalikasvien tuholaisia. En ole tosin varma pitääkö väite paikkansa, mutta jos kasvi on yksi vanhimmista Suomessa viljellyistä puutarhakasveista, jota on kasvatettu täällä jo 1600-luvulla, kasvakoon se kasvimaalla jo pelkästään siitä syystä. Salkopavut
Lehtivihannekset ovat pitäneet sateisesta ja viileästä kesästä, mutta salkopavut kaipaisivat hieman lisää lämpöä. Esikasvatin keväällä kolmea salkopapulajiketta ja pysytytin niille vihdoin kunnollisen tukirakennelman kolmen metrin pituisista raudoitusraudan pätkistä, joita ei tarvittu viime kesänä taloyhtiön pihalle rakennettuun tukimuuriin. Edelliskesänä papusalot olivat liian matalia, mutta nyt pavut ovat saaneet kiipeillä korkeuksiin.  Kukkia on paljon, ja palkojakin jonkin verrran jo, mutta niiden pitäisi vielä huomattavasti pulskistua, jotta niissä olisi tarpeeksi syötävää. Salkopavut
Esikasvatin myös kolmea kesäkurpitsalajiketta, mutta kylmän sään vuoksi maltoin istuttaa ne kasvimaalle vasta pitkälle kesäkuun puolella. Kaikki taimet selviytyivät koleasta alkukesästä, mutta kukinta on kuitenkin viivästynyt niin, että kasveissa on vasta nyt pieniä kurpitsanalkuja. Kaiken lisäksi taimien nimikyltit menivät istutusvaiheessa sekaisin, joten en tiedä, onko alla olevan kuvan kukasta tulossa ehkä kurpitsa ’Jaune de Vert’, ’Custard White’ vaiko ehkä ’Sweet Dumpling’.  Nyt vain jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää, ja ehkä hieman lannoitetaan lisää varmuuden vuoksi.Kesäkurpitsat
Kesämalvikki
Lumikärhö Paul Farges
Viljelypalstalle on nautinto mennä, kun ensimmäisenä vastassa on lumikärhön valkoinen kukkapilvi. Lumikärhölle tehtiin pari vuotta sitten raudoitusraudasta köynnöstueksi kaariportti, mutta siitä tuli liian kapea, ja kärhö on ottanut koko sisäänkäynnin valtaansa. Tätä kärhöä ei siis kannata istuttaa liian pieneen tilaan. Portti on siis kiskottava irti maasta ja asennettava uudestaan. Keskimmäisessä kuvassa yllä on tillipenkkiin eksynyt valkoinen kesämalvikki. Kesämalvikit ovat varmaankin helpoimpia yksivuotisia kesäkukkia, jotka kukkivat vauhtiin päästyään useita viikkoja.

Alla olevassa kuvassa on suosikkiperennani, virginiantädyke, jota myös kimalaiset rakastavat. Kukinnan nyt jo hieman hiipuessa kimalaiset ovat takertuneet kuin juopuneina pitkiin, siroihin kukintoihin. Viljelypalstalla on aurinkoista mutta virginiantädyke viihtyy myös puolivarjoisella kasvupaikalla. Valkoinen ’Alba’-lajike on mielestäni viehättävin.

Vaikka kalenteri kertoo, että vuoden kohokohta on pian ohitse,  on vielä tulossa jotain, joka kruunaa elokuun onnen: karhunvatukat kypsyvät. Mustat marjat ilmestyvät piikkisiin oksiin kuin yllättäen, sillä raakoina marjoja tuskin erottaa lehtien lomasta. Karhunvatukat maistuvat minusta aina hieman eksoottisille, sillä muistan syöneeni niitä ensimmäisen kerran suoraan pensaasta kauan sitten pienen Välimeren saaren rannalla. Nytkin syön ensimmäiset karhunvatukat ihastuksen vallassa suoraan pensaasta, tai poimin kourallisen ja istun penkille rantatien varrelle ihailemaan elokuun viimeistä auringonlaskua. Virginiantädyke
Karhunvatukka

Viljelypalstan villi kesäloma

Mangoldi ja piparminttu
Tarhurin viettäessä kesälomaa toisella puolella Suomea vallitsee viljelypalstalla villi meno. Vihannekset ja rikkakasvit kasvavat sääntöjä uhmaten ja täysin järjestystä vailla. Piipahdin kesken loman pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita ja palauttamaan järjestyksen anarkian valtaamalle viljelypalstalle. Vesiheinä oli ottanut vihannespenkit valtaansa, ja peltokierto kiemurteli perunanvarsissa. Vapaudestaan riemastunut maahumala loikki iloisena pitkin harppauksin perennapenkissä, ja jokunen jatkuvaan sateeseen väsynyt pioni oli ravistanut kaikki terälehtensä kuorikekäytävälle.

Järjestyksen aikaasaaminen vaati kuitenkin vain muutaman tunnin reippaan kitkemisen. Poissaolevan vihannestarhurin pelastuksia ovat helpot ja tutut lehtivihannekset kuten mangoldi ja rucola, jotka kasvavat nopeasti ja pärjäävät myös rikkakasveille. Viljelypalstan tuoksuvimman kasvin tittelin saa piparminttu, joka kasvaa perennapenkissä monivuotisten kukkakasvien joukossa ja on varma selviytyjä. Jopa niin varma, että se kannattaa eristää muista kasveista juurimatolla liiallisen leviämisen estämiseksi.
Salkopavut
Salkopavut olivat kasvaneet nopeasti korkeutta ja ottaneet etäisyyttä maan pinnalla mellastaviin rikkakasveihin. Istutin salkopavut ulos viljelypalstalle vasta kesäkuun puolivälissä, joten pavut kukkivat vasta nyt ja saamme odotella satoa vielä tovin. Kaikki kesäkurpitsalajikkeet olivat myös hengissä ja rotevina kasveina ne eivät myöskään rikkakasveista piittaa. Isotähtiputki
Viljelypalstan perennamaassa kasvavat tähtiputket kukkivat myös villisti, mutta se oli vain tervetullutta. Uusimmat tulokkaat tähtiputkien joukossa ovat valkoinen ’Star of Billion’ ja tummanpunainen ’Star of Fire’.  Ensimmäiseksi hankkimani vaaleanpunainen ’Roma’ kukki myös runsaasti. ’Roma’ on runsastunut viljelypalstalla sen verran, että olen siirtänyt sitä myös taloyhtiön pihaan, sillä tähtiputki viihtyy myös puolivarjossa.
Nukkapähkämö ja isotähtiputket
Lempikasvini viljelypalstan perennamaassa on kuitenkin nukkapähkämö. Tuo joka suuntaan pörröisiä varsiaan ojenteleva, kauttaaltaan villanpehmeä Välimeren seudun paahteisten vuorenrinteiden kasvi suostuu ihme kyllä kasvamaan ja kukoistamaan täällä viluisassa ja sateisessa Pohjolassa. Myös sen harvasta kukinnosta pistää sieltä täältä esiin pieniä, pehmeitä korvan kaltaisia lehtiä. Englanninkielisissä maissa kasvia kutsutaankin nimellä ’Lamb’s Ears’, lampaan korvat.Kiinanpioni
Nukkapähkämö ja isotähtiputki
Sattumalta palstan perennamaahan oli syntynyt väreiltään hyvin yhteensopiva kasviyhdistelmä, johon kuuluvat pioneista viimeisenä kukkiva valkoinen, hieman vaaleanpunaiseen vivahtava kiinanpioni, hopeinen nukkapähkämö pienine violetteine kukkineen ja samaa sävyä toistava valkoinen ’Star of Billion’ isotähtiputki. Pionin tummanvihreä, kiiltävä lehdistö on samalla mainio kontrasti nukkapähkämön hopeisille, mattapintaisille lehdille senkin jälkeen, kun pionin kukinta on ohitse.
Lumikärhö
Viljelypalstan portilla kasvaa rehevä lumikärhö ’Paul Farges’. Sen rentoja versoja on kasvukauden aikana hyvä ohjata ja sitoa köynnöstukeen. Poissaollessani lumikärhö oli heittäytynyt yleisen epäjärjestyksen vallitessa köynnöstuen laidalta toiselle ja käytännössä sulkenut palstan sisäänkäynnin. Lumikärhö vaatii siis reilusti tilaa. Lumikärhön juurella kasvaa muutama jättipoimulehti, jotka myös suurenevat vuosi vuodelta. Niiden kukinnot on hyvä kerätä pois ennen siementen muodostumista, muuten pienet siementaimet valtaavat helposti puutarhan. Koska jouduin jättämään palstan vielä hetkeksi oman onnensa nojaan, keräsin lähtiessäni jättipoimulehden kukintoja sekä viimeiset pionit pyörän koriin, ja poimin kotimatkan varrelta vielä joukkoon muutamia vuodenputken kukintoja. Arrivederci, kasvimaa, vielä hetkeksi.
Leikkokukkia

 

Kuusaman kukkiessa

Kuusama
Olemme jälleen hypänneet aikakoneeseen ja matkustaneet muutaman sata kilometriä kohti pohjoista ja itää viettämään kesälomaa lapsuudenkotiini. Kotona syreenien kukinta oli jo ohitse ja pensasruusujen kukinta käynnissä, mutta täällä pihasyreenit kukkivat vielä täydessä loistossaan ja juhannusruusu on ehtinyt avata hädin tuskin muutaman kukan. Kylmä kevät näkyy täällä vieläkin puutarhan tuttujen kasvien kukinnan myöhästymisenä.
Rusokuusama
Äidin pihalla kasvaa kaksi suurta rusokuusamaa, ja ne olivat tullessamme täydessä kukassa. Toinen on lähes valkoinen ja toinen vaaleanpunainen. Kuusaman kukat ovat hieman eksoottisen näköisiä, ja ne ovat kauneimmillaan läheltä tarkasteltuna. Rusokuusamat vaativat paljon tilaa, sillä pensaat kasvavat yli kaksi metriä korkeiksi ja yhtä leveiksi.
Pihasyreeni
Syreeneistä kaunein on mielestäni tavallinen pihasyreeni, varmaankin siksi, että siihen liittyy muistoja lapsuuden kesistä. Yksi äidin pihalla kasvavista pihasyreeneistä on kasvanut hauskasti suuren lehtikuusen alaoksien lomaan. Hetken näyttää siltä kuin lehtikuusi kukkisi syreenin kukin.
Unkarinsyreeni
Pihasyreenin vierellä kasvaa pari unkarinsyreeniä, joiden kasvutapa ja kukintojen muoto poikkeavat pihasyreenistä. Oletan, että pensaat ovat ovat unkarinsyreenejä eivätkä puistosyreenejä, koska ne ovat hyvin korkeita ja kukat puhjetessaan tumman violetteja. Unkarinsyreeni on kukkiessaan näyttävä ja kukat tuoksuvat ehkä vielä pihasyreeniäkin voimakkaammin. Pensas on pystykasvuinen ja roteva, ja tarvitsee paljon tilaa kasvaakseen luontaiseen muotoonsa. Siksi se sopii ehkä parhaiten suuren puutarhan laitamille.
Juhannusruusu
Juhannusruusun kukinta on nyt heinäkuun alussa vasta alkamassa. Juhannusruusun valkoiset, tuoksuvat kukat näyttävät erityisen kauniilta ja suorastaan kohtalokkailta tummanvihreitä lehtiä vasten. Kauneimmillaan juhannusruusu on silloin, kun samassa oksassa on lukuisia juuri avautumassa olevia nuppuja ja jo avautuneita kukkia. Juhannusruusun uusi tieteellinen nimi Rosa spinosissima on mitä sopivin, sillä juhannusruusun varressa on todella runsaasti piikkejä. Siitä huolimatta kesäsunnuntaina ruususta on leikattava muutama tuoksuva verso sisälle maljakkoon.
Lumipalloheisi
Äidin pihalla kasvaa parikymmentä vuotta vanha lumipalloheisi, joka on rungollinen pikkupuu. Tänä vuonna lumipalloheidessä ei ole lainkaan kirvoja, vaikka se kasvaakin aurinkoisella paikalla. Pari vuotta sitten kirvat ahmaisivat lumipalloheiden täysin lehdettömäksi, mutta pensas jäi silti henkiin. Ehkäpä tänä vuonna kesäkuun sateet ovat pitäneet maaperän tarpeeksi kosteana ja kasvin elinvoimaisena. Iltahämärässä lumipalloheiden puhtaanvalkoiset kukinnot ovat ihana näky, ja pensas on kuin se olisi laskeutunut pihalle jostain kaukaisesta puutarhasta toisesta maasta.
Lumipalloheisi 2
Hopeapensas 2
Pihan suurten pensaiden kukinta on aikanaan ohitse, ja alkukesän heleä vihreys tummenee. Silloin pääsevät oikeuksiinsa ne pensaat, joilla on poikkeava lehtiväritys. Lännenhopeapensas, jota ennen kutsuttiin kilsepensaaksi, raikastaa pihan ilmettä keskikesällä. Hopeapensas kestää niin pakkastalvet kuin auringon paahteen. Äidin pihalla se kasvaa suurten koivujen ympäröimänä, mutta ei ole millänsäkään, vaikka kasvupaikka puiden juuristoalueella on kuiva. Yleensä pensaat kannattaa istuttaa ryhmiin, mutta hopeapensaan voi istuttaa yksittäispensaaksi, jotta runsaat juurivesat voi helpommin pitää kurissa.
Hopeapensas 1
Entisen maalaistalon piha on laaja ja sen laitamilla on paljon tilaa suurille puille. Edellisellä vierailulla muutama viikko sitten ihastelin hopeasalavien keltaisia kukkanorkkoja yöttömässä yössä. Nyt puut ovat täydessä lehdessä ja tuovat vaihtelua vihreyteen. Hopeasalavien alla kukkivat vuohenputket valkoisena pitsinä. Hiljalleen tuulessa aaltoilevien hopeasalavan oksien alla vuohenputkikin näyttää kauniilta, eikä siitä pihan laidalla ole haittaa.
Hopeasalava

Kesäyön onni

Kiinanpioni
Myöhään sateisen päivän iltana lähden käväisemään viljelypalstalla. Pyörällä ajan sinne vain muutamassa minuutissa. Tarkoitukseni on nopeasti poimia pussillinen rucolasalaattia ja toinen pussillinen mausteyrttejä: timjamia, mäkimeiramia ja vähäsen piparminttua. Nopea piipahdus venyy kuitenkin yli tunniksi, sillä en malta lähteä takaisin. Perennamaassa on avautunut muutama pionin kukka, sadepisarat helmeilevät kaikkialla, on viileää ja raikasta, ja piparmintun lehdistä tarttuu käsiin voimakas tuoksu.
Paeonia lactiflora
Aurinkoisella viljelypalstalla pionit avautuvat aikaisemmin kuin varjoisalla kotipihalla, mutta kukinta on myös nopeammin ohitse. Pionit ovat vielä nuoria, joten kukkia tulee kuhunkin kasviin vasta vain muutama. Enää ei sada, mutta kaikkialla putoilee oksista ja lehdistä suuria vesipisaroita maahan. Ravistan sadevettä varovasti pionin suuresta valkoisesta kukasta, jotta varsi jaksaisi kannatella kukan  painon. Ilmassa tuntuu läheisen talon pihassa kukkivan syreenin ja kostean maan tuoksu.
Morsiusleinikki
Pionien kukat ovat valtavia verrattuna morsiusleinikin pikkuruisiin kukkiin. Morsiusleinikki näyttää hennolta ja sirolta, mutta se pysyy kuitenkin hyvin pystyssä myös sadesäällä ja kukkia on aina paljon. Aiempina vuosina se on kukkinut samaan aikaan jättipoimulehden kanssa, mutta nyt poimulehden kukinnot ovat vasta muodostumassa. Poimin muutamia morsiusleinikin kukkavarsia ja yhden valkoisen pionin ja teen niistä pienen kimpun. Alkukesällä kasvimaan sato on kukkasatoa.
Jättipoimulehti
Salkopavut, jättilaukka, ruokaparsa
Pari viikkoa sitten ulos istuttamani salkopapujen taimet ovat alkaneet kiertyä tukikeppeihin omin avuin. Suojasin pavut aluksi kasvuharsolla, ja kaikki taimet näyttävät selvinneen. Toukokuun alussa istutetun perunan varret ovat kasvaneet jo korkeiksi. Ruokaparsan pari vuotta vanhat taimet tekivät jo useita versoja, mutta annoin kaikkien vielä kasvaa, jotta kasvien juuristo vahvistuisi. Parsan varret näyttävät koristeellisilta jättilaukkojen vierellä, jotka ovat täällä jo täydessä kukassa, kun ne pihassa alkavat vasta avautua. Naapuripalstalla jättilaukkoja on kymmenittäin, ja palsta on violetti pallomeri.

Puutarhavadelmien joukossa kasvaa muutama karhunvadelman verso, jotka ovat täynnä suuria valkoisia kukkia ja nuppuja. Ne hehkuvat pilvisen taivaan hämärtämässä kesäillassa hätkähdyttävän valkoisina. Karhunvadelmat syödään aikanaan suoraan pensaasta elokuun auringon lämmittäminä – toivottavasti.

Mutta ensin – valoisia juhannusöitä!
Karhunvadelma

Kesästä kevääseen

Hopeasalava
Viikko sitten palasimme hetkeksi ajassa taaksepäin ajamalla muutaman tunnin matkan kohti pohjoista. Vaikka kotona Pirkanmaalla kesä on jo täydessä käynnissä, äidin puutarhassa Itä-Suomessa oli vielä kevät. Hopeasalavat kukkivat pihassa ja rannassa, enkä muista nähneeni niitä kukkivina pitkään aikaan. Puiden pitkät keltaiset norkot muodostuvat lähes lehdettömiin puihin ja muistuttavat hieman pähkinäpensaan norkkoja. Hopeasalava
Vaaleankeltaiseen huntuun pukeutuneet puut olivat ehkä jopa hieman eksoottinen näky valoisassa kesäyössä. Hopeasalava vaatii tuoreen kasvupaikan ja paljon tilaa, sillä se on kauneimmillaan suurena puuna, jonka oksat riippuvat maahan saakka. Kaikki äidin pihan hopeasalavat ovat harmi kyllä kärsineet parin viime vuoden talvimyrskyistä ja niistä on murtunut suuria oksia. Puut näyttävät kuitenkin toipuvan vaurioista melko hyvin. Kesällä hopeiset lehdet kahisevat ihanasti tuulessa ja vaalea väri tuo mukavasti vaihtelua vihreän lomaan.
Tarhaomenapuu
Äidin pieni omenatarha kasvaa aurinkoisella paikalla pellon laidalla. Viikko sitten viljalle kylvetty pelto oli vasta hennolla oraalla ja omenapuut täynnä nuppuja. Omenapuut ovat parikymmentä vuotta vanhoja, mutta niiden lajikkeista ei ole tietoa.Marjaomenapuu
Pieni marjaomenapuu on minun istuttamani kymmenisen vuotta sitten, ja sen kukat ehtivät jo avautua. Marjaomenapuu sopii pieneenkin pihaan ja on keväällä ihana näky, sillä se tulee aivan täyteen kukkia. Syksyllä puu on yhtä koristeellinen, sillä oksat ovat täynnä pieniä, kirkkaanpunaisia marjaomenia. Marjaomenapuun hedelmät ovat kuitenkin syötäviä.

Pidennetyn viikonlopun oli tarkoitus olla pieni loma, mutta päivät täyttyivät tietenkin puutarhatöistä. Yöunetkin jäivät vähiin, sillä valoisat yöt, täysikuu ja läpi yön jatkuva lintujen konsertti olivat kevään paras näytelmä, josta ei malttanut jäädä paitsi.
Tuomi ja lemmikki