Puutarhapäiväkirjasta

Pioni Festiva MaximaSain kesällä Rikkaruohoelämää -blogia kirjoittavalta Betweeniltä Blogger Recognition Award -tunnustuksen sekä haasteen, johon liittyy muutama kysymys bloggaamisesta. Kiitos tunnustuksesta ja haasteesta, Between!

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.  Pääsin haastetehtävän pariin auttamattoman myöhässä, sillä loppuvuosi ja vuoden ensimmäiset viikot ovat olleet täynnä monenlaista puuhaa. Seuraavassa viimein vastaukset haasteen kysymyksiin ja muutamia kuvia pihalta ja viljelypalstalta.

Harisoninruusu Rosa Harisonii -ryhmä
Hopeatäpläpeippi ’White Nancy’ on hyvä maanpeittokasvi, joka viihtyy hyvin puolivarjossa. Löysin taloyhtiöpihalta harisoninruusun tuntemattoman lajikkeen, jonka kukat ovat himmeän kullankeltaiset.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. Aloitin puutarhablogin kirjoittamisen noin kaksi vuotta sitten. Pitkään mietin, onko puutarhablogin perustamisessa mitään järkeä, sillä minullahan ei ole edes omaa puutarhaa! Puutarhamme on näet taloyhtiön yhteispiha, ja viljelypalsta puolestaan on vuokralla kaupungilta.

Taloyhtiöpihat ovat usein karuja ja asiallisia, sillä jos ulkotiloja ei koeta omaksi, ei niiden hoitoon yleensä välitetä panostaa. Suomessa lienee lukemattomia taloyhtiöitä, joiden pihoilla on pysäköintipaikkojen lisäksi vain pakolliset tomutus-ja kuivaustelineet, ehkä hiekkalaatikko lapsille, ja näiden ohella muutama pensas ja hieman nurmikkoa. Pihoja käytetään vain läpikulkuun, eikä asukkailla ole syytä eikä paljon haluakaan viettää aikaa pihalla. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, varsinkin kun nykyisin tiedetään, että oleskelu ja puuhailu vihreässä ympäristössä edistää hyvinvointia ja vähentää stressin oireita. Hyvällä suunnittelulla yhteispihoista voi saada toimivia ja viihtyisiä, ja tarvittaessa vaativimmat ylläpitotyöt voidaan ulkoistaa huoltoyhtiölle tai ammattipuutarhurille. Puutarhalehdissä onkin jo esitelty esimerkiksi vanhojen kaupunkikortteleiden sisäpihoja, joissa asvalttiaavikon tilalle on rakennettu viihtyisiä puutarhakeitaita. Innostus hyötykasvien viljelyyn on tuonut taloyhtiöpihoille viime aikoina myös asukkaiden yhteisiä vihannesviljelyksiä. Asuttuamme taloyhtiössämme pari vuotta päätin, että vaikka piha onkin yhteispiha, ei sen tarvitse olla ankea ja hoitamaton.

Puutarhaharrastukseni alkuvaiheessa luin ensin tiedonjanossani puutarhakirjoja ja -lehtiä, ja lopulta monien yhteensattumien summana päätin vaihtaa alaa. Suoritin puutarha-alan perustutkinnon ja työskentelin sitten alalla erilaisissa tehtävissä. Samaan aikaan puutarhablogit alkoivat yleistyä, ja ajatus myös omasta blogista alkoi muotoutua.

Purppuraheisiangervo ja pihakiveys
Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tuo vaihtelua vapaasti kasvan pensasaidanteen lehtiväreihin. Takapihalle johtava kivetty polku on rakennettu kokonaan kierrätystiilistä.
Ahkeraliisa ja ruukkudaaliat
Ahkeraliisa ja ruukkudaaliat sisäänkäynnin portaikossa.

Moni puutarhanhoitoa aloitteleva huomaa pian kirjoittavansa luetteloita puutarhansa kasveista, sipulikukkien lajikenimistä ja siementilauksista. Monet pitävät hyvinkin tarkkaa päiväkirjaa kaikista puutarhapuuhistaan. Blogi tarjoaa myös mahdollisuuden kirjoittaa puutarhapäiväkirjaa, kuten myös Rikkaruohoelämää-blogissa todetaan, mutta samalla blogin avulla kokemuksiaan voi jakaa myös muiden puutarhaharrastajien kanssa.

Kurkkuyrtti ja nukkapähkämö
Rohtopurasruoho ja nukkapähkämö kasvavat viljelypalstan perennamaassa.

Blogia kirjoittaessani toivon tietenkin, että kuvani ja tekstini tavoittaisivat lukijoita ja että ne lukijoita ilahduttaisivat.  Julkaisutahtini on tosin tällä hetkellä kovin verkkainen, sillä päivätyö ja meneillään olevat opinnot vievät aikani melko tarkkaan. Toivoisin myös, että ehtisin kommentoimaan muiden blogeja useammin, sillä puutarhabloggareiden yhteisö on kannustava ja lämminhenkinen, ja keskustelut ovat antoisia. Blogeissa esiteltyjen puutarhojen kirjo on niin monipuolinen, että opittavaa ja ihasteltavaa on loputtomasti.

Salkopapu
Salkopavut ’Cosse Violette’ ja ’Cobra’ tuottivat somien kukkien lisäksi herkullisia papuja.
virginiantadyke-ja-tuoksumiekkalilja
Kimalaiset rakastavat virginiantädykettä. Tuoksumiekkaliljan lehdet ovat kauniit pitkälle syksyyn.
Pak choi ja erba stella
Pak choi ’Rubi’ tuotti satoa vielä syyskuussa. Plantago coronopus ’Erba stella’ -salaattikasvilla ei taida vielä olla suomenkielistä nimeä, mutta italiankielinen lajikenimi tarkoittaa tähtiruohoa.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.  Jokainen kotipuutarhuri haluaa tehdä puutarhastaan paikan, jossa itse viihtyy. Myös blogista on hyvä tehdä sellainen virtuaalinen tila, jossa tuntee olonsa kotoisaksi. Jokainen voi itse valita, kirjoittaako nimimerkillä vai omalla nimellään, ja päättää, kirjoittaako vain puutarhaharrastuksesta vai myös muista asioista. Ilmaisia blogialustoja on helppo kokeilla, kunnes löytää mieleisensä. Kuvien ottamiseen ei välttämättä tarvita järjestelmäkameraa, ja verkosta ladattavilla ilmaisilla kuvankäsittelyohjelmilla pääsee myös hyvin alkuun.

Samettikukka ja karhunvadelma
Samettikukka ’Burning Embers’ ja karhunvadelma, joka kypsyttää marjojaan vähitellen usean viikon ajan.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi. Sain tunnustuksen Rikkaruohoelämää -blogilta.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi. Tämä haaste on varmaankin jo ehtinyt kiertää laajasti puutarhablogeja, mutta jaan tunnustuksen kuitenkin eteenpäin seuraaville  10 blogille:

1.  Arjen karusellissaBlogger Recognition Award
2. Kastanjan varjossa
3. Kukka & kaali
4. Mielen lumoa
5. Muusan elokuu
6. Oravan kesäpesä
7. Puutarhassa
8. Puutarhan lumo
9. Punainen pihlaja
10. Saran mökissä ja puutarhassa

Hetkiä kukkivien puiden alla

1-vaahterankukkia
Pian päättyvän puutarhavuoden kohokohtien joukosta on mahdotonta valita vain yhtä parasta tai mieleenpainuvinta  hetkeä. Toukokuussa kukkivasta vaahterasta alkaen aina ensilumen tuloon saakka puutarha on täynnä värejä ja tuoksuja ja yllätyksiä.
2-viljelypalsta
Toukokuun lopun iltoina viljelypalstalla leijuu runoilijanarsissien voimakas tuoksu. Narsissit kasvavat ryppäinä peippien, rönsyakankaalien ja mansikan lehtien joukossa. Ruohosipuli on mehevää ja pionien varret kohoavat kosteasta maasta. Kasvimaan laidalla pieni luumupuu kukkii ihanin, vitivalkoisin kukin.
3-luumupuu
5a-tulppaanit
5b-kasvimaa
Tummanvioletit papukaijatulppaanit avautuvat yhtäaikaa sinisten ja vaaleanpunaisten akileijojen ja vaaleanviolettien ukkolaukkojen kanssa. Samaan aikaan meitä saapuu tervehtimään naapuritalon suloinen kissa-asukas, jonka olemme tunteneet pennusta saakka. Omaa kissaa ei palstalle kannata tuoda, sillä niin ihmisten kuin kissojenkin reviirit on valmiiksi jaettu. Kasvimaalla viihtyy myös kaunis morsiusleinikki, joka kukkii puhtaanvalkoisena kesäkuun alussa.
6-jaloleinikki
6b-aidinpuutarhassa
Muutaman kerran kesässä ehdin käymään myös äidin puutarhassa Itä-Suomessa. Kevät tulee sinne hieman myöhemmin, ja jos reissut sattuvat sopivasti, pääsen nauttimaan omenapuiden kukinnasta kahteen kertaan. Kesäkuussa vietimme muutaman iltapäivän muistellen ja tarinoiden tuoksuvien omenapuiden alla.
7-koynnoshortensia
8-kuunlilja
Oma puutarhan parhaat hetket koittivat keskikesän valoisina iltoina, kun suurin osa edellistalven pakkasvaurioista oli saatu korjattua, ja oli aika levähtää hetki. Köynnöshortensian ja sinikuunliljojen valkoiset kukat hehkuivat iltahämärässä ja puutarhan kesä läheni lakipistettään.
9-jalopahkamo
Myös viljelypalsta runsastui päivä päivältä. Perennapenkissä kävi kuhina mehiläisten ja kimalaisten ahertaessa jalopähkämön, harmaamalvikkien ja pohjanrantakukan vaaleanpunaisissa kukissa. Helteisinä päivinä viljelypalstalla saattaa olla niin kuuma, että paras ajankohta tulla palstalle on vasta auringon laskiessa. Elokuussa tilli tuoksui ihanasti ja valkoiset kesämalvikit kukkivat. Alla olevassa kuvassa oma viljelypalstani rajoittuu oikealla näkyvään perunamaahan ja papusalkoihin, ja kuvan keskellä näkyvä suuri raparperi on jo naapuripalstan puolella.
9b-kasvimaa
10-tilli
Suurimman osa heinä- ja elokuuta taloyhtiön piha oli mullin mallin suuren piharemontin vuoksi. Lopulta muuri, pergola, portaat, pysäköintialue ja istutusalue tulivat valmiiksi, ja pääsin istuttamaan kasveja uudelle istutusalueelle. Itsestään selvä puutarhavuoden kohokohta, jota olin suunnitellut pitkään! Istutin alueelle muun muassa purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan matalakasvuisia lajikkeita.  Keväällä olin istuttanut ruukkuihin kausikasveiksi keijunkukan tummalehtisiä lajikkeita, jotka nyt siirsin uudelle istutusalueelle puuvartisten kasvien joukkoon maanpeittokasveiksi.
12-remontti
13-purppurakeijunkukka
14-lehtikaali
Viljelypalstalla lehtikaali jatkoi kesää lokakuun loppuun saakka. Tillin ja muiden siementen kerääminen jäi hieman myöhäiseen, mutta sain silti talteen jonkin verran siemeniä ensi vuotta varten. Jalopähkämö, joka rakastaa paahtavaa hellettä, oli nyt vesihelmien koristama. Kirjavalehtinen salvia teki uusia pieniä lehtiä vielä lokakuussa samaan aikaan kun viljelypalstalle vievä polku jo peittyi kullankeltaisiin vaahteranlehtiin.
15-siementen-keruu
16-salvia
Joulukuuhun mennessä puutarha oli jo talviteloilla, ja viikonloppuisin oli aikaa nauttia kävelyretkistä harjun laella. Tänä vuonna joulukuinen metsä tarjosi kauniita, huurteisia näkymiä.
17-joulukuu
Pyynikki
Kiitokset kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta ja antoisaa, tuoksuvaa, värikästä uutta puutarhavuotta!

Satumetsä ja talvipuutarha

Pyynikki Tampere
Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan unohtumattomasta spektaakkelista. Näytökseen ei tarvinnut hankkia lippuja, vaan sinne oli vapaa pääsy. Tapahtumapaikalla vallitsi täydellinen hiljaisuus, ja yleisö sai tulla ja mennä vapaasti oman aikataulunsa mukaan.

Alun perin olin suunnitellut viettäväni viimeisen joulua edeltävän lauantain hoitaen tarmokkaasti joulun tuloon liittyviä lukemattomia tärkeitä asioita. Tarkoitukseni oli heti aamiaisen jälkeen laatia joukko muistilistoja, sillä joulun tulo tuntuu sellaisia vaativan. Herättyäni kuitenkin huomasin, että maa ja puut olivat peittyneet hohtavaan kuuraan, ja kaiken yllä lepäsi valkoinen pakkassumu. Unohdin oitis jouluvalmisteluni, ja kävelin läheisen harjun laelle. Yön aikana kuura oli hunnuttanut männikön, ja järven eteen oli laskeutunut valkoinen sumuesirippu.  Jokainen kuusen ja männyn neulanen, jokainen kilpikaarnainen runko ja kanervan kukka oli lumikiteiden peittämä. Näköalapaikalta näkyi jäätyvän järvenselän ja vastarannan sijaan vain valkoista utua, jossa ei ollut enää suuntia, etäisyyksiä tai aikaa, vain nyt ja tässä. Sellaiseen paikkaan on hyvä päästä varsinkin silloin, kun on hyvin kiire ja aika tuntuu loppuvan. Lopulta kaiken kuitenkin ehtii, ja jos ei ehdi, voi asiat tehdä sitten joskus myöhemmin.Deceber garden decor
Spruce cone wreath
Joulukuun alussa löysin autotallista kassillisen kuusenkäpyjä, jotka olivat olleet hukassa melkein vuoden ajan. Olin kerännyt kävyt helmikuisen talvilomamatkan aikana tehdäkseni niistä kransseja. Kotiin palattuamme käpykassi oli jotenkin joutunut visuun piiloon autotallin nurkkaan, ja löysin sen vasta myöhään syksyllä. Tällä välin kävyt olivat sopivasti kuivuneet ja auenneet, ja askartelin niistä viimein suunnittelemani kranssit. Käytin kranssipohjina vanhoja paju- ja koivunoksakransseja, jotka olivat vuosien mittaan rapistuneet sen verran, että en halunnut laittaa niitä enää sellaisenaan esille. Kiinnitin kävyt kranssipohjiin kukkalangalla, jota myydään nipuissa parinkymmenen sentin pituisiksi leikattuna. Kranssit tuli siis tehtyä vuoden viiveellä, mutta luulen, että ehdin silti iloita niistä vielä monta vuotta.
Outdoor Christmas decorations
Parina edellisenä talvena olen askarrellut porrastasanteelle koristeeksi pienen havupuun kuusenhavuista. Sen ohje löytyy täältä. Tänä vuonna päätin tehdä pari kuusta lisää. Havut kuusia varten ostin puutarhamyymälöistä. Suurimpaan 1.30 metrin korkuiseen kuuseen tarvitsin neljä havunippua, pienimpään alle metrin korkuiseen kuuseen kaksi nippua. Havuniput, joissa oli viisi oksaa kussakin, maksoivat vain muutaman euron. Puiden pohjakartiot ovat jänisverkkoa, ja rungot keväällä pihapuista tai pensaista karsittuja vahvoja oksia, jotka olen tukenut peltisankoihin soran avulla. Kaikkine tarvikkeineen yhden askarrellun kuusen hinnaksi tulee noin 15 euroa, ja kuusi pysyy vihreänä säiden lämpenemiseen saakka. Puiden koristeluun riittivät naavaiset oksat ja muutama lasikoriste, jotka huurtuvat pakkassäässä.
Outdoor garden decor
Siirtelin kuusia ylös ja alas portaita sopivaa yhdistelmää etsiessäni, ja esillepanon sommittelu kävi hyvin kuntoilusta. Lopulta sijoitin kaikki kolme kuusta samaan ryhmään portaiden juurelle, jotta ne saisivat koristeekseen lumihunnun. Porrasaskelmilla kasvaa talven ajan nyt pieni kuusikko.
Garden mirror and chandelier
Kuurametsän talvinäytös oli kauneudessaan ylenpalttinen. Metsän yllä liikkuva pakkassumu ja vähäinen talvivalo loivat sadunomaisen maailman, ja tutut näkymät kalliojyrkänteiltä näyttivät aivan toisenlaisilta kuin ennen. Harjumaisemassa kaikki on suurta ja jylhää, kotipihassa kaikki pienen pientä, mutta puutarhassa puuhastelu auttaa huomaamaan, että vähäiseenkin tilaan voi luoda monenlaisia maailmoja ja tarinoita.
Hydrangea
Syyshortensian kuivuneet kukat ovat niin kauniita, etten tällä kertaa hennonut leikata niitä pois. Osa pihakalusteistakin on vielä ulkona, jotta piha ei näyttäisi tyhjältä talviasussaan. Ja mikäpä olisi nostalgisempi näky kuin lumen peittämät puutarhatuolit!

Maanantain sade huuhtoi mennessään lumen ja kuurakuorrutuksen, ja satumetsä katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Nyt olisi taas aikaa kirjoittaa muistilistoja, mutta ehkä ne eivät enää ole tarpeen. Jos jotain tällä kertaa unohtuu, sen voi hyvällä tuurilla muistaa ensi jouluun mennessä. Rauhallista ja rentoa joululomaa!
Pyynikki Finland

Ensilumen tuoksu

Koristeomenapuu Nukkapähkämö
Minun on tunnustettava – ja puutarhurin sanomana se kuulostaa ehkä hieman kummalliselta – että rakastan lunta ja jäätä. Lunta saisi minun puolestani sataa heti marraskuussa, sillä lumi karkottaa pimeyden kuin taikaiskusta. Viikko sitten saimmekin hetkeksi ensilumen, joka laskeutui hiljaa puiden oksille, valaisi pimeän takapihan ja peitti sopivasti myös laiskan puutarhurin haravoimatta jättämät vaahteranlehdet. Ensilumen satamisen hetki on aina yhtä jännittävä ja pysäyttävä, koska silloin kaikki muuttuu, syksy vaihtuu talveksi, ja on kuin siirtyisimme niillä sijoillamme maailmasta toiseen.Kurtturuusu
Vaikka kotipuutarhuri odottaisikin talven ajan kiihkeästi kevättä ja kasvukautta, on kunnon lumipeite näillä leveysasteilla tarpeen. Vain lumi suojaa puutarhakasveja paukkupakkasten aiheuttamilta vaurioilta. Viime tammikuun kova pakkanen ilman suojaavaa lunta teki paljon tuhoa puutarhoissa ja taimistoilla. Monet kotipuutarhurit viettivätkin kevään ja alkukesän pakkasen tekemiä tuhoja korjaillessaan. Tarhuri nukkuu pakkasyöt paremmin tietäessään, että lumi peittää puutarhan ja huolella vaalitut puutarhakasvit.Koiranheisi ja syyshortensiaLisäksi lumi tuoksuu, vaikka tuoksua onkin vaikea kuvailla. Vuosia sitten asuin Välimeren rannalla suuressa kaupungissa, jossa ei satanut koko kesänä. Pari kertaa kesän aikana etelätuuli toi mukanaan sateen sijasta hiekkaa, joka laskeutui hienona pölynä kaikkialle. Eräänä elokuun alun päivänä, jolloin lämpötila nousi lähelle neljääkymmentä astetta, ja kuumuus oli niin ankaraa, että koko kaupunki pysähtyi, minulle tuli yhtäkkiä ikävä lumen tuoksua, raikkaan ja kostean suojalumen tuoksua. Koetin kuvailla sitä sikäläisille ystävilleni, mutta huonolla menestyksellä. ”Eihän lumi voi tuoksua, sehän on vain kylmää!”, sain vastaukseksi. Mutta haluan silti uskoa, että lumi tuoksuu. Onhan pakkaslumen ja suojalumen tuoksussa on ilmeisen selvä ero, vaikka joku saattaakin väittää, että aistimus johtuu vain ilman lämpötilojen erosta.Lumimarja ja maanpeittokasvit
Uutta lunta odotellessa pitäisi lukea uudelleen Peter Høegin kirja Lumen taju, joka ilmestyi jo parikymmentä vuotta sitten. En erityisemmin välitä dekkareista, ja Høegin romaaninkin juoni on jo tainnut unohtua, mutta muistan nauttineeni kirjassa eniten lumen ja jään kuvauksista. Ehkä kaunein kauan odotetun ensilumen kuvaus on Emmi Itärannan muutama vuosi sitten ilmestyneessä esikoisteoksessa Teemestarin kirja. Vaikka kirjan aihe on synkkä, on kerronta runollista ja unenomaista, ja kirjan lopussa satava ensilumi on toivon vertauskuva.

Marraskuiseen aamuun on ihanaa herätä, kun huomaa, että maa on yön aikana peittynyt lumeen.Kasvimaalla marraskuussa

Ajan kulku

Maanpeitekasvit
Lokakuu oli tänä vuonna lempeä ja lähes sateeton, ja piha täyttyi hiljalleen kuivista, kahisevista vaahteranlehdistä. Ehdin puutarhatöihin kuitenkin vain ohimennen, sillä viikonloput ovat kuluneet syntymäpäiväjuhlissa. Puutarha sai rauhassa seurata syksyn tuloa tarhurin kohotellessa onnittelumaljoja ja laulaessa onnittelulauluja toisaalla. Syntymäpäiväsankareista nuorin oli 18 vuotta täyttänyt poikani, ja vanhimmat juhlittavat olivat äitini ja tätini, jotka täyttivät yhdeksänkymmentä.

Ajan kulkua on vaikea käsittää, vaikka lapsen kasvaminen aikuiseksi sen selvästi osoittaakin. Eilenhän vasta astuimme pihaportista sisään aurinkoisena lokakuun sunnuntaina mukanamme viikon vanha pienokainen. Kadunvarren vaahterat leiskuivat keltaisina ja punaisina, enkä tainnut silloinkaan ehtiä haravoimaan niiden lehtiä. Tänään hän on jo aikuinen ja astuu samasta portista kullankeltaisten lehtien täplittämälle kadulle huolettomin ja varmoin askelin. Samat vaahterat kaartavat yhä oksansa pihaportin ylle, ja menneet vuodet ovat kaikkialla läsnä, mutta silti peruuttamattomasti ohitse.
Kotkansiipi
Yhdeksänkymmentä vuotta täyttäneestä äidistäni vuosien kulumista sen sijaan tuskin huomaa. Viikko syntymäpäiväjuhlien jälkeen äitini kertoo puhelimessa viettäneensä päivät puutarhatöissä. Hän sanoo tyhjentäneensä perennapenkkeihin kymmenen säkillistä multaa ja sen jälkeen haravoineensa laajat nurmikenttänsä, jo toisen kerran tänä syksynä. Sitä ennen äiti on tietenkin leikannut nurmikot, nostanut talven perunat ja porkkanat ja kääntänyt kasvimaan, kuten joka syksy yli viidenkymmenen vuoden ajan. Kesäisin yhdeksänkymmentävuotias huristelee puutarhatraktorilla ja käyttelee tottuneesti trimmeriään. Joka syksy hän sanoo, ettei seuraavana kesänä aio istuttaa enää mitään uutta pihaansa. Joka kevät puutarhalapio ilmestyy kuitenkin takaoven pieleen, ja joka kesä sitä tarvitaan. Äidin muistellessa puutarhassa elettyjä vuosia kesät sulautuvat jo joskus toisiinsa, onhan niitä takana jo niin monta.
Syksy puutarhassa
Purppuraheisiangervo
Syksy etenee vääjäämättä ja päivät lyhenevät, mutta samalla puutarha syttyy loistamaan kuin pakenevaa valoa tavoitellen. Pensasaidanteessa purppuraheisiangervon vierellä kasvava koivuangervo muuttuu yht’äkkiä heleän keltaiseksi, eikä sitä voi olla enää huomaamatta. Purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan lehdet eivät sen sijaan saa paljonkaan syysväriä, mutta siinä missä ne kesällä tuovat mukavaa vaihtelua vihreän keskelle, ovat ne nyt rauhallinen tausta syksyn väriloiston rinnalla. Myös maanpeitekasveina kasvavat tumma- ja kirjavalehtiset perennat kuten peipit ja purppurakeijunkukat tuovat vaihtelua vihreälehtisten kasvien joukkoon ja samalla toistavat ja korostavat koristepensaiden värejä.
Purppurakeijunkukka
Purppuraheisiangervo syyshortensia
Sisäpihan seinustalla kasvavan syyshortensian kukat ovat olleet tänä syksynä ihanan vaaleanpunaiset. Hortensia onkin saanut piharemontin jälkeen paljon enemmän valoa kuin aiemmin. Purppuraheisiangervon tummat lehdet ja hortensian punertuvat kukat sopivat mielestäni hyvin yhteen.
Pergola
BetonimuuriJuhlimisen lomassa olen sentään muutaman kerran ehtinyt pihatöihin. Olemme mieheni kanssa pystyttäneet remontin ajaksi poistetun piha-aidan takaisin paikalleen ja kiinnittäneet uuteen pergolarakenteeseen raudoitusverkkoa, joka toimii sekä turvakaiteena että köynnöstukena. Turvakaide on välttämätön, sillä ylä- ja alapihan välisen muurin korkeus on lähes kaksi metriä. 8 mm:n vahvuinen raudoitusverkko on tarkoitukseen tarpeeksi tukeva, mutta näyttää kuitenkin kevyeltä. Köynnöskasvit tulevat aikanaan peittämään koko pergolarakenteen ja muodostamaan näkösuojan tonttien välille. Aiemmin suuren terijoensalavan latvus peitti läntisen taivaan kokonaan, mutta senkin jälkeen kun kahden metrin korkuinen pergola on peittynyt köynnöksiin, pääsee ilta-aurinko paistamaan pihalle. Sisäpiha on lisääntyneen valon ja avaruuden ansiosta nyt aivan erilainen tila kuin aiemmin.

Sisäpihan sorapinta kaipaa vielä hieman korjailua, mutta sain syksyn aikana lähes kaikki uuden istutusalueen kasvit istutettua. Ensimmäiseksi istutin tietenkin köynnökset: kiinanlaikkuköynnöksen, köynnöshortensian, muutaman imukärhivilliviinin sekä kaksi piippuköynnöstä ja lumikärhöä. Lisäksi istutin alueelle pylväspihlajan, syyshortensian ja pylväsmäisen ’Hicksii’ -marjakuusen sekä kääpiömarjakuusen. Ehdin myös istuttaa jonkin verran perennoja ja muutamia seppelvarpuja muurin harjan tuntumaan. Seppelvarpua olen nähnyt paljon lähikortteleissa muurien ja rakenteiden pehmentäjänä, ja valoisalla paikalla se saa myös kauniin syysvärin. Viime hetkellä ehdin kukkasipuliostoksillekin, ja löysin muutaman pussillisen lumikelloja ja runoilijanarsisseja. Viime viikolla sain vielä haalittua alelaarista viimeiset valkoisen jättilaukan sipulit, mutta myöhäisen istutusajankohdan vuoksi niiden menestymisestä ei liene takeita.
Punaluppio
Perennojen istuttaminen jatkuu vielä ensi keväänä. Viljelypalstalla siemenestä kasvattamani punaluppiot ovat kukkineet iloisesti koko syksyn, ja haluan siirtää osan niistä kasvamaan uudelle istutusalueelle syyshortensian tuntumaan. Arvelen, että syyshortensian suuret, punertuvat kukinnot ja punaluppion tummat, nappimaiset kukat näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Minua vaivaa myös syysvuokkovillitys, sillä keväällä takapihalle istuttamani syysvuokot puhkesivat kukkaan heti ensimmäisenä kesänään. Kukat ovat niin viehättäviä, että haluan istuttaa syysvuokkoja myös sisäpihalle. Mutta pian on marraskuu, ja puutarhatyöt taukoavat hetkeksi. Mutta vain hetkeksi, sillä silmänräpäyksen kuluttua on jälleen kevät.
Syystulet

Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers

Puuta ja betonia

Tukimuuri betonista
Blogissa on ollut monenlaisten kiireiden vuoksi hiljaista muutaman viikon, mutta taloyhtiön pihassa on ollut samaan aikaan käynnissä suuri mullistus. Urakoitsija on rakentanut pihaan uuden tukimuurin,  pergolan ja portaat ja uusinut pysäköintialueen. Remonttiin kului pari kuukautta, mutta nyt alkaa olla valmista. Piharemontti
Remontin ensimmäisessä vaiheessa pihalta kaadettiin suuri, noin kymmenen metrin korkuinen ja lähes yhtä leveä terijoensalava. Puu oli pihan kokoon nähden valtava, kuin Gulliver Lilliputtien puutarhassa. Terijoensalavat olivat muodissa muutama vuosikymmen sitten, mutta tuskin silloin tässäkään pihassa arvattiin, kuinka suureksi viisirunkoinen pensasmainen puu tulisi aikanaan kasvamaan. Laaja ja varjostava latvus teki taloyhtiön sisäpihasta vuosien mittaan kostean ja viileän. Puun poistamisen jälkeen ilta-aurinko pääsi paistamaan pihaan ensimmäistä kertaa vuosiin, ja kosteus oli hetkessä tiessään. Pysäköinti- ja oleskelupihan välinen kahden metrin korkeusero oli alunperin yhdistetty metrin korkuisella hirsimuurilla ja saman korkuisella luiskalla. Salava kaarevine runkoineen kasvoi luiskan harjalla. Lahoava hirsimuuri ja sen päällä kasvava puujättiläinen näyttivät vuosi vuodelta yhä huonommalta yhdistelmältä. Tontin länsirajalta tukimuuri puuttui kokonaan, ja jyrkkä, kahden metrin korkuinen luiska oli jatkuvasti mulloksella, sillä eroosion vuoksi mikään maanpeitekasvi ei kunnolla juurtunut siihen. Salavan vierelle oli istutettu puistosyreenejä ja kiiltotuhkapensaita, jotka nekin olivat tilaan nähden liian suuria kasveja.  Salavan kaatamisen jälkeen kaivinkone rouhaisi puun juurakon, vanhan tukimuurin ja portaat pois. Sen jälkeen alkoi uuden tukimuurin rakentaminen. Maansiirtoa
Ensi vaiheessa saimme ihailla toisen kerroksen parvekkeelta syvää monttua, jonka pohjalla kaivinkone näytti pikkuruiselta. Olin heinäkuussa viikon poissa kotoa, ja sillä välin monttuun olikin jo ilmestynyt muurin antura ja muotin rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Remontin suunnitteluvaiheessa mietin pitkään eri vaihtoehtoja. Matalan muurin ja luiskan yhdistelmä on hyvä silloin, jos tilaa on reilusti käytettävissä. Meidän taloyhtiöpihamme on kuitenkin niin kapea, että jokainen metri on arvokas. Luiskasta luopumalla autopaikoille olisi mahdollista saada lisää tilaa leveyssuunnassa siten, että autojen pysäköinti helpottuisi, ja autojen ovet saisi reilusti auki naapuria kolhimatta. Eroosion armoille unohdetun korkean, kuusi metriä pitkän luiskan korvaaminen muurilla toisi lisäksi paremmin tilaa kompostorille ja puutarhakomposteille pihan länsilaidalle.

Mitä muureihin tulee, on oma asuinalue ehtymätön inspiraation lähde. Moreeniharjun rinteeseen rakennetulla alueella on muureja sadan vuoden ajalta: on betonimuureja ja pulterimuureja, on luonnonkiveä ja tehdastekoisia muurikiviä. Lopulta päätöksen ratkaisi tulevan muurin sijainti taloyhtiön kahden rakennuksen välissä. Muurin tulisi olla saman korkuinen ja näköinen kuin taloyhtiön rakennusten pysäköintipihalle päin näkyvä sokkeli, jolloin se ikään kuin yhdistäisi kaksi rakennusta toisiinsa. Tähän tarkoitukseen sopisi parhaiten paikalla valettu, maalattu betonimuuri. Suurten puiden ja pensaiden sijaan näkösuojaa oleskelupihan ja pysäköintipihan välille toisivat köynnökset, jotka kasvaisivat muurin päälle rakennettavassa pergolarakenteessa. Suunnitelman valmistumisen jälkeen ehti kulua puolitoista vuotta, ennen kuin tarvittavat yhtiökokoukset oli pidetty, urakoitsija löytynyt ja toimenpidelupa saatu. Valumuotin rakentaminen
Tukimuurin vahvistaminen
Betonimuurin valumuotti rakennettiin vanerista ja raudoitettiin. Valmis muotti kiristettiin ja tuettiin oikeaan mittaan ennen betonin valamista. Muuria on yhteensä 18 metriä ja se on Z-kirjaimen muotoinen. Patolevyt ja routaeristys
Valun kuivuttua muotti poistettiin ja muurin taustalle asennettiin patolevy ja routaeristeet. Pergolarakenteen tolppakengät oli asennettu muuriin valuvaiheessa valmiiksi.Muuri 3
Taustan täytön jälkeen muurin muottisaumat peitettiin ja muuri hiottiin sileäksi. Muuri on tarkoitus maalata joko tänä syksynä tai ensi keväänä samalla värisävyllä kuin rakennusten sokkelit.
Pergolarakenne
Muurin päälle rakennettiin kestopuusta kahden metrin korkuinen pergolarakenne, joka tulee toimimaan köynnöstukena. Vasemmalla oleva kuva on otettu muurin juurelta, jolloin puurakenne näyttää matalammalta kuin se todellisuudessa on. Kuvassa kuitenkin näkyy ihmeellinen valoilmiö: ilta-aurinko, joka paistaa sisäpihallemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pergolarakenne maalataan ensi kesänä samalla värisävyllä kuin rakennusten ulkovuoraus, jolloin muuri-pergolarakenne on väreiltään yhtenäinen rakennusten kanssa.
Muuri ja portaat
Yllä vasemmalla osa valmista, maalaamatonta muuria. Taloyhtiön tontti on niin kapea, että taustalla näkyvä kaunis puupino – jossa terijoensalavamme myös nykyisin sijaitsee – on vain kädenojennuksen päässä naapurimme autotallin räystään alla. Oikealla uudet portaat ja taustalla sokkelikerros, jossa autotallit sijaitsevat.Käsijohde
Pidän kaikista harmaan sävyistä. Oikealla olevasta kuvasta näkyy tukimuurin korkeus viereisen rakennuksen sokkeliin nähden. Muurin harja on oleskelupihan pinnan tasossa, joten oleskelupihalle näkyy ainoastaan pergolarakenne, joka verhoillaan köynnöskasveilla. Ennen kuin kasvit peittävät pergolan ja muurin, tunnelma alhaalla pysäköintipihalla on – sanoisinko – minimalistinen ja konstailematon.Porrastasanne
Vanhat portaat pysäköinti- ja oleskelupihan välillä olivat huterat ja jo vähän kallellaan. Uudet tuntuvat niihin verrattuna suorastaan ylellisisiltä.

Remontti toteutui pääpiirteissään suunnitelmien mukaan, vaikka joitakin pieniä yksityiskohtia olisin toivonut toteutettavan toisin, ja joitakin suunnitelman seikkoja olisi kannattanut työn edetessä tarkistaa. Isoista asioista ei kuitenkaan ole kyse. Urakoitsijan osuus on valmis, mutta meillä riittää vielä vielä hieman puuhaa. Remontin tieltä purettu raja-aita on pystytettävä uudelleen, muurin harjalle on viritettävä määräysten vaatima turvakaide, ja maalaamista ja kasvien istuttamista riittää ensi kevääseen saakka.

Remontinpäättäjäisiä kannattaa kuitenkin viettää heti kuin suinkin mahdollista, ja kävinkin viime viikolla poimimassa itse itselleni kimpun valkoisia kesämalvikkeja. Teinikin suostui poseeraamaan – tosin vain puoliksi – uudella pihalla. Ensi vuonna tähän aikaan muuri on toivottavasti saanut maalipinnan, ja köynnökset ovat alkaneet kasvattaa versojaan ylös pergolaan ja alas muurin harjalta.
Pihavalo

 

Puutarhurin pikamatka

Salkopavut
Pohjolan kasvukausi on kuin pikamatka arvokisoissa: siihen valmistaudutaan pitkään ja hartaasti, mutta se on hetkessä ohitse. Kasvimaan suunnittelu on aloitettava jo tammikuussa, jotta siementilaukset saa tehtyä ajoissa. Esikasvatettavien taimien huippukunto on osattava ajoittaa juuri oikein, sillä jos siemenkylvöt erehtyy tekemään liian aikaisin, tulee taimista pitkiä ja honteloita ennen kuin on aika siirtää ne avomaalle. Vihannestaimien paras harjoitusleiri eli esikasvatuspaikka olisi viileä ja valoisa kuisti. Jos taimia joutuu kuitenkin kasvattamaan sisätiloissa, saavat ne helposti valoshokin avomaalle joutuessaan ja kasvuvauhti on aluksi onnettoman hidasta. Kasveja on alkukesällä suojattava niin liialta auringonvalolta kuin hallaöiltäkin. Kesäkuussa parveilevat tuholaiset, vaativat sääolosuhteet ja tarhurin kiireet saavat aikaan sen, että kaikki kasvit eivät aina selviä jatkoon.Pensaskrassi 'Alaska'
Pensaskrassi Black Velvet ja salkopapu Painted LadyOnneksi puutarhanhoito ei kuitenkaan ole kilpailua. Nyt elokuussa kasvimaa on runsaimmillaan, vaikka kaikki ei ehkä mennytkään ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tänä vuonna halusin kokeilla erilaisten salkopapujen ja pensaskrassien kasvattamista, ja ne ovat kaikki menestyneet hyvin. Salkopavuista puna-valkeakukkainen ’Painted Lady’ ja vaaleanpunainen ’Cobra’ kukkivat kauniisti ja kasvavat hurjasti pituutta. Pensaskrassit ’Black Velvet’ ja kirjavalehtinen ja keltakukkainen ’Alaska’ peittävät maan niin tehokkaasti, että rikkaruohoja ei enää tarvitse kitkeä. Köynnöskrassin nimi on komeasti ’Purple Emperor’, ja se kasvaakin keskellä kasvimaata kuin keisari valtaistuimellaan. Krassien kukat ovat kauniita salaatissa ja maistuvat sopivan kirpeiltä. Köynnöskrassi Purple Emperor
Mustaherukka
Vadelmasato oli tänä vuonna runsas ja herkullinen, vaikka viljelypalstalla on vain noin neljän neliömetrin ala tarhavadelmaa. Mustaherukat on jo mehustettu, ja loput syödään pensaasta sellaisenaan. Seuraavaksi odotan karhuvatukan marjojen kypsymistä. Lumikärhö Paul Farges
Lumikärhö kiipeilee kohti taivaita kasvimaan kaariportissa, jonka taivutimme kahdesta muutaman metrin pituisesta harjateräksestä viime kesänä. Portti taitaa tosin vaatia vielä yhden kaaren lisää pysyäkseen tukevasti pystyssä kovassa tuulessa. Rantaan on vain muutaman kymmenen metrin matka, ja vaikka alkukesästä kylmä viima saattaa koetella kasveja, on aaltojen kohinaa nyt elokuussa mukava kuunnella. Kovat tuulet tuovat aina paikalle leijalautailijat, joiden touhuja unohtuu helposti katselemaan. Elokuussa voikin unohtua seisoskelemaan vedenhakumatkalla rannalle tai istumaan kasvimaan penkille runsauden keskelle – nyt on vuoden paras kuukausi, jonka ei soisi ollenkaan päättyvän.Leijalautailu

 

”Meidän tulee viljellä puutarhaamme”

Il faut cultiver notre jardin
Osaan vain yhden lauseen ranskaa. Kirjoitin sen viime kesänä varmuuden vuoksi muistiin kottikärryn laitaan, etten unohtaisi sitä: ”Il faut cultiver notre jardin”, eli suomeksi ”meidän tulee viljellä puutarhaamme”.  Lause on Voltairen romaanista Candide, joka ilmestyi Ranskassa vuonna 1759, mutta on suomennettu vasta vuonna 1953. Puutarhaharrastaja pärjää hyvin tällä yhdellä ranskan kielen lauseella, sillä sopiihan sen tokaista lopputulemana hyvinkin monenlaisen keskustelun päätteeksi, aivan kuten kirjan päähenkilökin teki. Voltairen kirja on yhteiskunnallinen satiiri, joka tuntuu aina luettaessa yhtä tuoreelta: miksipä me olisimme parissa sadassa vuodessa muuttuneet. Kirjan henkilöt päätyvät monien vaiheiden jälkeen resuisina ja rahattomina sekä maailmaan ja ihmisiin pettyneinä Konstantinopoliin ja tapaavat siellä appelsiinipuiden alla istuvan, puutarhaansa hoitavan vanhuksen. Tämä ei piittaa kaupungissa meneillään olevasta valtakamppailusta – kuinkas sattuikaan – vaan viljelee puutarhaansa, sillä hänen sanojensa mukaan ”työ pitää meistä loitolla kolme suurta onnettomuutta: ikävystymisen, paheen ja puutteen.”

Kirjan vanhus tarjoaa vierailleen ”appelsiineja, sitruunia, limoneja, ananasta, pistasioita ja mokkakahvia”, eikä halua tietää mistä kaupungissa milloinkin hälistään. Meidän on mahdotonta olla tietämättä mitä maailmalla tapahtuu, mutta ehkä työ puutarhassa auttaa kestämään huonot uutiset, turhautumisen ja voimattomuuden.
Virginiantädyke
Virginiantädyke
Minun puutarhassani ei kasva ”sitruunia ja pistasioita”, mutta viljelypalstalla tuoksuu kuitenkin piparminttu, salvia ja mäkimeirami. Portin pielessä kasvaa valkoista ja violettia virginiantädykettä, jonka pitkissä, keihäsmäisissä kukinnoissa kiipeilee medestä juopuneita kimalaisia. Pienikukkainen kärhö selvisi kuin selvisikin ensimmäisestä talvestaan, ja se kietoutuu nyt tädykkeiden korkeisiin kukkavarsiin ja availee pallomaisia nuppujaan.
Nukkapähkämö
Kimalaiset kömpivät vaivalloisesti ylös nukkapähkämön pitkiä, hopeanvärisen nukan peittämiä kukintoja ja tarkistavat jokaisen kukan. Pölyttäjien päättymättömän aherruksen katselu on rentouttavaa ja lohdullista: työ todellakin pitää niistä ikävystymisen ja puutteen loitolla, paheista ne tuskin tietävät. Minun tehtäväkseni jää tarjota kimalaisille ja mehiläisille mahdollisimman paljon sopivia työpaikkoja.

Kotipihassa huomasin ensimmäisen kerran, että valkoisessa tarhajaloangervossa on voimakas tuoksu, joka leijailee lämpimässä kesäillassa. Lajike on nimeltään ’Brautschleier’, morsiushuntu. Tummalehtinen keijunkukka sopii valkoisen jaloangervon viereen. Valo ja lämpö ovat varmaankin saaneet jaloangervon kukoistamaan, sillä taloyhtiöpihalla on meneillään iso remontti, jonka seurauksena suuri terijoensalava on rouhaistu pois, mutta siitä myöhemmin. Heinäkuussa puutarhan kiireet hellittävät, ja on aikaa ottaa käteen vaikka hyvä kirja.
Jaloangervo