Kesäyön onni

Kiinanpioni
Myöhään sateisen päivän iltana lähden käväisemään viljelypalstalla. Pyörällä ajan sinne vain muutamassa minuutissa. Tarkoitukseni on nopeasti poimia pussillinen rucolasalaattia ja toinen pussillinen mausteyrttejä: timjamia, mäkimeiramia ja vähäsen piparminttua. Nopea piipahdus venyy kuitenkin yli tunniksi, sillä en malta lähteä takaisin. Perennamaassa on avautunut muutama pionin kukka, sadepisarat helmeilevät kaikkialla, on viileää ja raikasta, ja piparmintun lehdistä tarttuu käsiin voimakas tuoksu.
Paeonia lactiflora
Aurinkoisella viljelypalstalla pionit avautuvat aikaisemmin kuin varjoisalla kotipihalla, mutta kukinta on myös nopeammin ohitse. Pionit ovat vielä nuoria, joten kukkia tulee kuhunkin kasviin vasta vain muutama. Enää ei sada, mutta kaikkialla putoilee oksista ja lehdistä suuria vesipisaroita maahan. Ravistan sadevettä varovasti pionin suuresta valkoisesta kukasta, jotta varsi jaksaisi kannatella kukan  painon. Ilmassa tuntuu läheisen talon pihassa kukkivan syreenin ja kostean maan tuoksu.
Morsiusleinikki
Pionien kukat ovat valtavia verrattuna morsiusleinikin pikkuruisiin kukkiin. Morsiusleinikki näyttää hennolta ja sirolta, mutta se pysyy kuitenkin hyvin pystyssä myös sadesäällä ja kukkia on aina paljon. Aiempina vuosina se on kukkinut samaan aikaan jättipoimulehden kanssa, mutta nyt poimulehden kukinnot ovat vasta muodostumassa. Poimin muutamia morsiusleinikin kukkavarsia ja yhden valkoisen pionin ja teen niistä pienen kimpun. Alkukesällä kasvimaan sato on kukkasatoa.
Jättipoimulehti
Salkopavut, jättilaukka, ruokaparsa
Pari viikkoa sitten ulos istuttamani salkopapujen taimet ovat alkaneet kiertyä tukikeppeihin omin avuin. Suojasin pavut aluksi kasvuharsolla, ja kaikki taimet näyttävät selvinneen. Toukokuun alussa istutetun perunan varret ovat kasvaneet jo korkeiksi. Ruokaparsan pari vuotta vanhat taimet tekivät jo useita versoja, mutta annoin kaikkien vielä kasvaa, jotta kasvien juuristo vahvistuisi. Parsan varret näyttävät koristeellisilta jättilaukkojen vierellä, jotka ovat täällä jo täydessä kukassa, kun ne pihassa alkavat vasta avautua. Naapuripalstalla jättilaukkoja on kymmenittäin, ja palsta on violetti pallomeri.

Puutarhavadelmien joukossa kasvaa muutama karhunvadelman verso, jotka ovat täynnä suuria valkoisia kukkia ja nuppuja. Ne hehkuvat pilvisen taivaan hämärtämässä kesäillassa hätkähdyttävän valkoisina. Karhunvadelmat syödään aikanaan suoraan pensaasta elokuun auringon lämmittäminä – toivottavasti.

Mutta ensin – valoisia juhannusöitä!
Karhunvadelma

Kesästä kevääseen

Hopeasalava
Viikko sitten palasimme hetkeksi ajassa taaksepäin ajamalla muutaman tunnin matkan kohti pohjoista. Vaikka kotona Pirkanmaalla kesä on jo täydessä käynnissä, äidin puutarhassa Itä-Suomessa oli vielä kevät. Hopeasalavat kukkivat pihassa ja rannassa, enkä muista nähneeni niitä kukkivina pitkään aikaan. Puiden pitkät keltaiset norkot muodostuvat lähes lehdettömiin puihin ja muistuttavat hieman pähkinäpensaan norkkoja. Hopeasalava
Vaaleankeltaiseen huntuun pukeutuneet puut olivat ehkä jopa hieman eksoottinen näky valoisassa kesäyössä. Hopeasalava vaatii tuoreen kasvupaikan ja paljon tilaa, sillä se on kauneimmillaan suurena puuna, jonka oksat riippuvat maahan saakka. Kaikki äidin pihan hopeasalavat ovat harmi kyllä kärsineet parin viime vuoden talvimyrskyistä ja niistä on murtunut suuria oksia. Puut näyttävät kuitenkin toipuvan vaurioista melko hyvin. Kesällä hopeiset lehdet kahisevat ihanasti tuulessa ja vaalea väri tuo mukavasti vaihtelua vihreän lomaan.
Tarhaomenapuu
Äidin pieni omenatarha kasvaa aurinkoisella paikalla pellon laidalla. Viikko sitten viljalle kylvetty pelto oli vasta hennolla oraalla ja omenapuut täynnä nuppuja. Omenapuut ovat parikymmentä vuotta vanhoja, mutta niiden lajikkeista ei ole tietoa.Marjaomenapuu
Pieni marjaomenapuu on minun istuttamani kymmenisen vuotta sitten, ja sen kukat ehtivät jo avautua. Marjaomenapuu sopii pieneenkin pihaan ja on keväällä ihana näky, sillä se tulee aivan täyteen kukkia. Syksyllä puu on yhtä koristeellinen, sillä oksat ovat täynnä pieniä, kirkkaanpunaisia marjaomenia. Marjaomenapuun hedelmät ovat kuitenkin syötäviä.

Pidennetyn viikonlopun oli tarkoitus olla pieni loma, mutta päivät täyttyivät tietenkin puutarhatöistä. Yöunetkin jäivät vähiin, sillä valoisat yöt, täysikuu ja läpi yön jatkuva lintujen konsertti olivat kevään paras näytelmä, josta ei malttanut jäädä paitsi.
Tuomi ja lemmikki

Raekuuroja ja kesähelteitä

Kesäkukkaruukut
Miten kevät voikaan olla oikullinen. Pari päivää sitten raekuuro takoi ikkunanpieliä ja raivoisat tuulenpuuskat tempoivat juuri lehteen puhjenneita heleitä koivuja. Silloin toivoin, että olisin valinnut aamulla ylleni toppatakin, mutta tänään tarkenin mainiosti t-paidassa.

Ensimmäinen oikea kesäpäivä oli viikko sitten sunnuntaina, jolloin otin esiin kesäkukkaruukut ja pesin niistä varaston pölyt pois. Ruukkutarha koostuu tänäkin kesänä isoista valkoisista ja mustista muoviruukuista, korkeasta uurnasta ja sekalaisista vanhoista ämpäreistä sekä tietenkin vanhasta kottikärrystä. Terrakottaruukut ovat viime vuosina vaihtuneet mustiin ja valkoisiin astioihin, jotka tuntuvat sopivan paremmin perennoille ja kausikasveille, joissa pääosassa ovat lehtimuodot ja -värit kukkien sijaan. Vanhimpaan lasitettuun saviruukkuun kuitenkin istutan aina jotain. Olen saanut sen lahjaksi mieheni isoäidiltä vuosia sitten. Ruukun pohjaan painetussa leimassa lukee Tyrvään Savi, ja se on todennäköisesti peräisin vähintään 1950-luvulta. Tehdäänköhän kotimaassa enää missään saviruukkuja, vai liekö ruukku jo museoesine. RuukkumurattiMuratti ja kesäkukkaruukut
Jo useana kesänä olen valinnut kesäkukkaruukkuihin muratteja ja lankaköynnöstä ja täydentänyt asetelmia erilaisilla lehtiperennoilla. Kausikasvien talvettaminen on hankalaa, sillä taloyhtiössä ei ole tarkoitukseen sopivaa varastoa. Siksi perennat ovat hyvä valinta kesäkukiksi, sillä ne voi istuttaa syksyllä perennamaihin. Viime syksynä päätin kuitenkin kokeilla murattien talvettamista lehtikompostissa, ja yllättävää kyllä kaikki muratit selvisivät. Nostin muratit lokakuussa istutuksista ja sijoitin ne löyhästi muoviruukkuihin. Kieputin versot kerälle ja sijoitin ruukut vieri viereen kuivien lehtien joukkoon kompostikehikkoon. Päälle kasasin vielä paksun kerroksen lehtiä ja peitin lehtikompostin kevytpeitteellä, jotta se ei kastuisi. Ja kas, kun toukokuun alussa kaivoin muratit esiin, kaikki kasvit olivat hengissä ja hyvissä voimissa. Istutin kasvit uuteen multaan, lyhensin versoja jonkin verran,  ja nyt versot puskevat jo uusia lehtiä. Talvetuksen onnistuminen taisi piillä siinä, että lehtikomposti pysyi kuivana koko talven.

Pari viikkoa sitten sorruin heräteostoksiin mennessäni lempikukkakauppani ohitse ja ostin kaksi minulle uutta kasvia, suklaakosmoksen ja kolmiokäenkaalin. Käenkaali pääsi helmililjojen tilalle ison lasilyhdyn sisään, jossa se on ollut tähän saakka turvassa kevään viimoilta. Vaaleanpunaiset kukat ja tumman violetit lehdet ovat täydellinen yhdistelmä. Suklaakosmos puolestaan saa kasvaa pihan aurinkoisimmalla paikalla, ja odotan tarpeeksi lämmintä iltaa, jotta saan tietää tuoksuuko se todella suklaalle.
Lankaköynnös

#Kirjacorner / Vanhoja suomalaisia puutarhoja

Vanhoja suomalaisia puutarhoja
Muutama päivä sitten kiirehdin kirjakauppaan etsimään romaania, jonka halusin saada nopeasti käsiini. Kaupungin pääkirjasto on remontin vuoksi pitkään suljettu, joten suuntasin ostoksille. Pokkari löytyikin heti,  mutta samalla reissulla toteutui pitkäaikainen toiveeni: Eeva Ruoffin kirjasta Vanhoja suomalaisia puutarhoja on viimein otettu uusi painos. Olen kyllä lainannut kirjan aiemmin kirjastosta, mutta ensimmäinen painos oli pitkään loppuunmyyty, enkä voinut hankkia kirjaa itselleni. Kerran jopa näin kirjan divarin ikkunassa, mutta riensin kiireessä ohitse ja päätin palata seuraavana päivänä hakemaan sen. Mutta silloin kirja oli tietenkin jo poissa, samoin kuin ikkunassa ollut toinen kirja, jonka kannessa oli kaunis kuva Nefertitistä, egyptiläisestä kuningattaresta. Kaduin pitkään, etten ostanut heti talteen molempia ihanuuksia. Jos on viehtynyt sekä historiasta että puutarhoista, on hupsu, jos kiirehtii tuollaisten aarteiden ohitse.

Mutta nyt Vanhoja suomalaisia puutarhoja on edessäni, eikä kolea toukokuukaan enää harmita, kun voin uppoutua vanhojen puutarhojen kiehtoviin tarinoihin. Tämä on samalla ensimmäinen postaukseni #Kirjacorner -sarjassa, jonka Kukkala-blogin Sanna aloitti, ja jossa monet bloggaajat ovat esitelleet mainioita kirjalöytöjään.
Vanhoja suomalaisia puutarhoja
Kirjassa esitellään yli 30 historiallista suomalaista puutarhaa 1600-luvulta alkaen. Luostareiden ja linnojen puutarhoista on säilynyt joitakin tietoja jo 1400- ja 1500-luvuilta. Tiedetään esimerkiksi, että 1550-luvulla Turun linnan ryytitarhassa Aurajoen rannalla on ollut  huvimaja, ja että hieman myöhemmin siellä on ollut sinappimaa sekä omena-ja kirsikkapuita. Hieman ennen uuden ajan alkua ryytimaassa on jo kasvanut laventelia, rosmariinia sekä neilikoita, tuon ajan arvostetuimpia kukkia.

Turun akatemian lääkekasvitarhan johtajana 1600-luvulla toiminut Elias Tillands toimitti kaksi luetteloa Turun seudulla esiintyneistä viljelykasveista. Kasvien joukossa ovat muun muassa härkäpapu, kynsilaukka, punajuuri, libersticka, mirriami ja piparutinjuuri. Tillandsin luetteloissa kasvit mainitaan tieteellisten nimien lisäksi myös ruotsiksi ja suomeksi tai suomalaistuneessa muodossa. Vanhoja suomalaisia puutarhoja
Näyttäviä puutarhoja saatettiin tietenkin rakentaa vain suurimmissa kartanoissa ja pappiloissa. 1700-luvulla puutarhakulttuuri sai pontta myös valistuksen ajan ihanteista, jolloin innokkaasti etsittiin ja kokeiltiin uusia Suomen ilmasto-oloissa menestyviä hyötykasveja. Tuolta ajalta on peräisin muun muassa Rosenlundin puutarha Pietarsaaressa, jossa ilmeisesti kasvoivat aikakauden pohjoisimmat hedelmäpuut. Muotopuutarhojen suosio jatkui Pohjolassa pitkään 1800-luvulle, kunnes maisematyyliset puistot ja puutarhat alkoivat yleistyä. Myös kukkatarhat yleistyivät, kun ensimmäiset siemenliikkeet perustettiin 1850-luvun vaiheilla Turkuun, Helsinkiin ja Viipuriin. Myöhemmin herraskartanoiden pihoilla ja kaupunkien puistoissa tulivat muotiin kuvioistutukset, joiden toteuttaminen vaati tuhansien kasvien kasvattamista kasvilavoissa ja kasvihuoneissa ja tietenkin paljon työvoimaa.

Puutarhojen perustaminen muuttui harvojen huvista laajemman kansanosan harrastukseksi kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla. Suurissa kartanoissa näyttävän puutarhan ajateltiin aikoinaan varmaankin kuuluvan säädynmukaiseen elämäntapaan, mutta minusta paras syy istuttaa kasveja niin suureen kuin pieneenkin puutarhaan on kirjan viimeisen luvun otsikon mukaisesti ”aivan vain niiden ihanuuden takia”. Vanhoja suomalaisia puutarhoja

Puutarhamessuilla 21.-23.4.

Pihasyreeni
Pihasyreeni on kaikille tuttu perinnekasvi 

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa pidetään jälleen Puutarhamessut tulevana viikonloppuna, eli 21.-23.4. Olen puutarhamessuilla puhumassa sekä perinnekasveista että toisaalta haitallisista vieraskasvilajeista ja niiden torjuntamenetelmistä.

Perinnekasvien kohdalla pohditaan, mikä tekee kasvista perinnekasvin, ja miksi vanhoja koriste- ja hyötykasveja kannattaa edelleen viljellä ja suosia. Samalla käydään läpi tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin perinnekasveja puista perennoihin.

Jättipalsami
Jättipalsami on nopeasti leviävä haitallinen vieraskasvilaji

Haitalliset vieraskasvilajit taas ovat pihoilta ja puutarhoista luontoon karanneita koristekasveja, jotka luontoon levitessään syrjäyttävät alkuperäisiä kasvilajejamme ja aiheuttavat monenlaista haittaa. Messuilla selviää, miten jättipalsamiesiintymän saa torjuttua pysyvästi ja miksi lupiinia ei kannata päästää leviämään luontoon.

Puutarhamessujen ohjelma löytyy täältä.

Tervetuloa messuille!

 

 

Kevättunnelmia

Helmililja
Kevään tulo on varmaa, kun varhain aamulla pihalta kuuluu mustarastaan heleä laulu. Myös talitiaiset ja sinitiaiset pyrähtelevät sinne tänne pihapuissa ja tutkivat taloyhtiössämme tarjolla olevia yksiöitä, joihin olemme tehneet kuntotarkastuksen talven aikana. Lumi on kadonnut pihalta jo viikkoja sitten, ja nurmikon ja istutusalueet peittänyt pahaenteisen näköinen jääkansi on sekin jo haihtunut kevätauringossa. Mitä oikullinen talvi on saanut tällä kertaa puutarhassa aikaan, emme vielä tiedä.

Puutarhan kesäsuunnitelmat täyttävät nyt ajatukset. Siementilaukset ovat saapuneet ja olohuone muuttuu pian taimikasvatushuoneeksi. Tuoksuliljojen sipulit ja daalioiden mukulat odottavat viileässä varastossa. Odottaisinko, miten viime kesänä istutetut uudet perennat lähtevät kasvuun, vai tilaisinko saman tien jokusen kasvin lisää? Katse kiertää lumesta paljaalla pihalla ja loihtii uuden istutusalueen tuonne ja toisen tänne. Ruotsalainen puutarhakirjailija Hannu Sarenström käyttää sanaa luftträdgård kuvatessaan puutarhaunelmointia uudessa kirjassaan Trädgårdslycka. Juuri siellä vietän aikaa huhtikuussa kun odotan, että oikeassa puutarhassa maa sulaa ja sen viekoitteleva tuoksu käy vastustamattomaksi. Sitä ennen pistäydyn kuitenkin kukkakaupassa ja tuon porrastasanteen isoon lasilyhtyyn ruukullisen valkoisia helmililjoja.

Lumipyryä ja kesämuistoja

Parvekkella
Kesäilta parvekkeella

Muutama päivä sitten lumipyry puhalsi kaikkialle uutta, pehmeää lunta. Lumi tuiskusi katoilta kieppuvina pyörteinä ja aaltoili tuulen ajamana kaduilla ja teillä. Luulin jo, ettei tänä talvena pääsisi ollenkaan hiihtämään, mutta ehkä sukset vielä kannattaakin ottaa esille. Samaan aikaan kun mietin, missä varaston laatikossa monot mahtavatkaan sijaita, suunnittelen jo ensi kesän puutarhatouhuja. Kasvimaalle tarvittavat hyötykasvien siemenet tilasin tietenkin jo tammikuussa. Siementilausten kanssa ei parane viivytellä, muuten voi joutua nuolemaan näppejään. Kun kasvimaa on suunniteltu, on aika miettiä ratkaisuja jokavuotisiin polttaviin kesäkukkapulmiin pihalla ja parvekkeella.

Tällä hetkellä jopa parveke on pyryn jäljiltä täysin lumen peitossa, mutta sehän ei estä ajattelemasta sitä hetkeä, kun kesäiltana puutarhatöiden jälkeen voi heittäytyä parvekkeen riippukeinuun ja ihailla läntisen taivaanrannan taakse laskevaa aurinkoa. Taloyhtiössämme asuntojen parvekkeita erottaa pari metriä korkea laudasta rakennettu seinäke, ja olen kasvattanut siinä vuosien mittaan monenlaisia yksivuotisia kasveja kuten ruusupapua ja kelloköynnöstä. Etsiskelin pitkään tarpeeksi kapeaa hyllyä tai telinettä kesän kausikasveille, mutta koska mieleistä ei valmiina löytynyt, rakensimme sellaisen itse.

Rakentaminen on ehkä väärä sana, sillä kokosimme kasvihyllyn valmiista osista. Löysin marketista  A-malliset sisustustikkaat, joista tuli hyllyn runko, ja sahautin hyllyn levyt mustasta filmivanerista puutavaraliikkeessä. Hioin ja lakkasin puiset tikkaat ja mustan filmivanerin sahauspinnat useaan kertaan mattapintaisella lakalla. Filmivaneri kestää vettä ja kosteutta paremmin kuin pinnoittamaton vaneri. Tikkaat ovat avattuna 185 cm korkeat, ja hyllyjä on neljä, joista alin on 85 cm ja ylin 45 cm pitkä. Kiinnitimme hyllylevyt tikkaan puoliin ruuveilla, joten rakennelma on tukeva. Ylöspäin kapenevassa hyllyssä kaikki kasvit saavat valoa. Jesse-kissa tarkkailee takapihan tapahtumia mielellään ruukkujen takaa, ja ihme kyllä kaikki ruukut pysyivät siitä huolimatta viime kesänä ehjinä. (Kissalle tehtiin keittiöön samanlainen hyllykkö ympärivuotista kiipeilyä varten, filmivanerin tilalla vain on tavallinen vaneri ja hyllyjä on yksi vähemmän.)

Viime kesänä kasvatin upouudessa hyllykössä minttua, timjamia ja muita maustekasveja ja koristekasveina murattia ja suosikkiani lankaköynnöstä. Elokuussa huomasin, että erään puutarhamyymälän purppurakeijunkukat olivat alennusmyynnissä, ja kävin hakemassa niitä parvekkeelle ja muualle pihan kesäkukkaistutuksiin melko suuren määrän. Keijunkukat ovat perennoja, mutta käytän niitä ja muita perennoja myös kesäkukkina ruukuissa ja muissa istutusastioissa, ja istutan ne sitten sykysyllä pihan perennamaihin.
Amppelit

Amppelit parvekkeella
Muratit viihtyivät viime kesänä hyvin uusissa amppeliruukuissa.

Luulin pitkään, että täydellisen amppeliruukun löytäminen on yhtä mahdotonta kuin täydellisen käsilaukun löytäminen. Jälkimmäisessä en ole onnistunut vieläkään, mutta onneksi sentään täydellinen amppeliruukku löytyi viime kesänä. Näin ruukkuja ensin 100% Outdoor -blogissa, ja sitten onnistuin löytämään niitä paikallisesta rautakaupasta. Amppeliruukut ovat muovia ja muodoltaan lähes pyöreitä, ja niissä on kolme istutusaukkoa sekä kiinnitysrengas. Porasin amppeliruukkujen pohjaan reikiä, jotta liika kastelu- ja sadevesi pääsee valumaan pois. Lisäksi korvasin ripustusnarut metalliketjuilla, ja ripustin kolme amppelia parvekkeelle eri korkeuksille. Istutin amppeleihin muratteja, jotka viihtyivät niissä hyvin pitkälle syksyyn. Parvekkeelta on näkymä takapihalle, jossa kasvavan suuren kotipihlajan oksat ulottuvat melkein parvekkeelle saakka. Pihlajan keväinen kukinta ja syksyinen marjasato ovat niin näyttävät, että kaikki kesäkukat tuntuvat kalpenevan sen rinnalla. Valkoiset amppeliruukut ja tummalehtiset muratit ovat sopiva vastapaino pihlajan runsaudelle.

kesakukat
Kesäkukkaistutuksissa voi yhdistellä perennoja ja kausikasveja.

Parvekkeen lisäksi myös portaikko, porrastasanne ja oleskelualueet kaipaavat kesäisin kesäkukkaistutuksia. Pulmana kuitenkin on sopivien esikasvatus- ja talvetustilojen puute. Kesäkukkien ostaminen valmiina joka vuosi tekisi taas liian suuren loven taloyhtiön tiliin tai omaan lompakkoon. Viime vuosina olenkin siirtynyt käyttämään kesäkukkina yhä enemmän ja enemmän perennoja, ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Viime kesänä portaiden juurelle parkkeeraamassani kottikärryssä kasvoi kelta- ja hopetäpläpeippiä, jotka leviävät perennamaassa liiankin hyvin, ja joista näin ollen voi hyvin ottaa jakotaimia kesäkukkaistutuksiin. Peippien seuraksi istutin purppurakeijunkukkaa, ja lisäsin niiden lomaan kausikasveina myytäviä muratteja ja lankaköynnöstä. Myös portaikon muissa istutusastioissa kasvaa erilaisia purppurakeijunkukkia, jotka oli pakko ostaa pois puutarhamyymälän alennusmyynnistä.  Viime kesänä vain porrastasanteen ahkeraliisa ja ruukkudaaliat olivat varsinaisia kukkivia kausikasveja.

Perennat kesäkukkina
Rotkolemmikin lehdet ovat niin kauniit, että kukkia ei muista kaivatakaan.

Toissakesänä kottikärryn ”kesäkukkaistutuksessa” kasvoi myös kirjavalehtistä rotkolemmikkiä, joka on talvenkestävä perenna, ja jonka voi istuttaa syksyllä puutarhaan muiden varjon perennojen joukkoon. Rotkolemmikistä on tainnut tulla viime aikoina suosittu perenna, sillä se tuntuu loppuvan keväisin taimistoista nopeasti.
leikkokukat
Kesäkukkien sijaan tai niiden lisäksi kesäisiä oleskelutiloja voi somistaa myös yhdistelemällä luonnonkukkia ja kukkivia perennoja näyttäviksi kimpuiksi. Juhannuksen tienoilla vuohenputki kukkii teiden varsilla valkoisenaan, ja samaan aikaan viljelypalstalla kukkivat myös jättipoimulehti ja morsiusleinikki. Poimin usein suuren kimpun vuohenputken kukintoja, ja lisään joukkoon jättipoimulehden ja morsiusleinikin kukkia. Jättipoimulehden kukat kannattaakin poimia ennen siementen muodostumista, sillä muussa tapauksessa joutuu kitkemään perennamaasta paljon siementaimia. Keskikesällä kukkii myös komealupiini, jota kannattaa poimia pois luonnosta ja teiden varsilta niin paljon kuin jaksaa, sillä se on haitallinen vieraslaji.

img_2093
Viime kesän piharemontissa rakennettiin pihalle uudet portaat. Sokkelin ja muurin maalausurakka on vielä edessäpäin, mutta kesämalvikit pääsivät koristamaan uusia portaita heti niiden valmistuttua.

Heinä-elokuussa ovat vuorossa yksivuotiset kesämalvikit, joita kasvatan viljelypalstalla. Muutaman neliön alalta saan pihaan ja parvekkeelle suuria kesämalvikkikimppuja syyskuuhun saakka. Kukkia tulee niin paljon, että laitan kukkia portaille sankoihin, pihapöydille ja parvekkeelle maljakoihin, ja vien niitä tuliaisiksi. Ulkona kimppujen on hyvä olla suuria, muuten ne hukkuvat isoon tilaan. Pitkään kestäneen piharemontin valmistuttua viime kesänä toin viljelypalstalta eräänä iltana ison kimpun valkoisia kesämalvikkeja, jotka näyttivät ihanilta askeettista betonimuuria vasten. Sain suostuteltua teinin poseeraamaan malvikkien kanssa muurin edustalla, sillä harmaa muuri, valkoiset kesämalvikit, mustavalkoiset tennarit ja ”mutsi-mä-en-kestä-sun-pihajuttuja” -asenne olivat niin hauska yhdistelmä! Luulenpa, että saatoin saman ikäisenä sanoa omalle äidilleni aivan samoin arvaamatta, että aika kyllä tekee tehtävänsä.Leikkokukkia

Puutarhapäiväkirjasta

Pioni Festiva MaximaSain kesällä Rikkaruohoelämää -blogia kirjoittavalta Betweeniltä Blogger Recognition Award -tunnustuksen sekä haasteen, johon liittyy muutama kysymys bloggaamisesta. Kiitos tunnustuksesta ja haasteesta, Between!

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.  Pääsin haastetehtävän pariin auttamattoman myöhässä, sillä loppuvuosi ja vuoden ensimmäiset viikot ovat olleet täynnä monenlaista puuhaa. Seuraavassa viimein vastaukset haasteen kysymyksiin ja muutamia kuvia pihalta ja viljelypalstalta.

Harisoninruusu Rosa Harisonii -ryhmä
Hopeatäpläpeippi ’White Nancy’ on hyvä maanpeittokasvi, joka viihtyy hyvin puolivarjossa. Löysin taloyhtiöpihalta harisoninruusun tuntemattoman lajikkeen, jonka kukat ovat himmeän kullankeltaiset.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. Aloitin puutarhablogin kirjoittamisen noin kaksi vuotta sitten. Pitkään mietin, onko puutarhablogin perustamisessa mitään järkeä, sillä minullahan ei ole edes omaa puutarhaa! Puutarhamme on näet taloyhtiön yhteispiha, ja viljelypalsta puolestaan on vuokralla kaupungilta.

Taloyhtiöpihat ovat usein karuja ja asiallisia, sillä jos ulkotiloja ei koeta omaksi, ei niiden hoitoon yleensä välitetä panostaa. Suomessa lienee lukemattomia taloyhtiöitä, joiden pihoilla on pysäköintipaikkojen lisäksi vain pakolliset tomutus-ja kuivaustelineet, ehkä hiekkalaatikko lapsille, ja näiden ohella muutama pensas ja hieman nurmikkoa. Pihoja käytetään vain läpikulkuun, eikä asukkailla ole syytä eikä paljon haluakaan viettää aikaa pihalla. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, varsinkin kun nykyisin tiedetään, että oleskelu ja puuhailu vihreässä ympäristössä edistää hyvinvointia ja vähentää stressin oireita. Hyvällä suunnittelulla yhteispihoista voi saada toimivia ja viihtyisiä, ja tarvittaessa vaativimmat ylläpitotyöt voidaan ulkoistaa huoltoyhtiölle tai ammattipuutarhurille. Puutarhalehdissä onkin jo esitelty esimerkiksi vanhojen kaupunkikortteleiden sisäpihoja, joissa asvalttiaavikon tilalle on rakennettu viihtyisiä puutarhakeitaita. Innostus hyötykasvien viljelyyn on tuonut taloyhtiöpihoille viime aikoina myös asukkaiden yhteisiä vihannesviljelyksiä. Asuttuamme taloyhtiössämme pari vuotta päätin, että vaikka piha onkin yhteispiha, ei sen tarvitse olla ankea ja hoitamaton.

Puutarhaharrastukseni alkuvaiheessa luin ensin tiedonjanossani puutarhakirjoja ja -lehtiä, ja lopulta monien yhteensattumien summana päätin vaihtaa alaa. Suoritin puutarha-alan perustutkinnon ja työskentelin sitten alalla erilaisissa tehtävissä. Samaan aikaan puutarhablogit alkoivat yleistyä, ja ajatus myös omasta blogista alkoi muotoutua.

Purppuraheisiangervo ja pihakiveys
Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tuo vaihtelua vapaasti kasvan pensasaidanteen lehtiväreihin. Takapihalle johtava kivetty polku on rakennettu kokonaan kierrätystiilistä.
Ahkeraliisa ja ruukkudaaliat
Ahkeraliisa ja ruukkudaaliat sisäänkäynnin portaikossa.

Moni puutarhanhoitoa aloitteleva huomaa pian kirjoittavansa luetteloita puutarhansa kasveista, sipulikukkien lajikenimistä ja siementilauksista. Monet pitävät hyvinkin tarkkaa päiväkirjaa kaikista puutarhapuuhistaan. Blogi tarjoaa myös mahdollisuuden kirjoittaa puutarhapäiväkirjaa, kuten myös Rikkaruohoelämää-blogissa todetaan, mutta samalla blogin avulla kokemuksiaan voi jakaa myös muiden puutarhaharrastajien kanssa.

Kurkkuyrtti ja nukkapähkämö
Rohtopurasruoho ja nukkapähkämö kasvavat viljelypalstan perennamaassa.

Blogia kirjoittaessani toivon tietenkin, että kuvani ja tekstini tavoittaisivat lukijoita ja että ne lukijoita ilahduttaisivat.  Julkaisutahtini on tosin tällä hetkellä kovin verkkainen, sillä päivätyö ja meneillään olevat opinnot vievät aikani melko tarkkaan. Toivoisin myös, että ehtisin kommentoimaan muiden blogeja useammin, sillä puutarhabloggareiden yhteisö on kannustava ja lämminhenkinen, ja keskustelut ovat antoisia. Blogeissa esiteltyjen puutarhojen kirjo on niin monipuolinen, että opittavaa ja ihasteltavaa on loputtomasti.

Salkopapu
Salkopavut ’Cosse Violette’ ja ’Cobra’ tuottivat somien kukkien lisäksi herkullisia papuja.
virginiantadyke-ja-tuoksumiekkalilja
Kimalaiset rakastavat virginiantädykettä. Tuoksumiekkaliljan lehdet ovat kauniit pitkälle syksyyn.
Pak choi ja erba stella
Pak choi ’Rubi’ tuotti satoa vielä syyskuussa. Plantago coronopus ’Erba stella’ -salaattikasvilla ei taida vielä olla suomenkielistä nimeä, mutta italiankielinen lajikenimi tarkoittaa tähtiruohoa.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.  Jokainen kotipuutarhuri haluaa tehdä puutarhastaan paikan, jossa itse viihtyy. Myös blogista on hyvä tehdä sellainen virtuaalinen tila, jossa tuntee olonsa kotoisaksi. Jokainen voi itse valita, kirjoittaako nimimerkillä vai omalla nimellään, ja päättää, kirjoittaako vain puutarhaharrastuksesta vai myös muista asioista. Ilmaisia blogialustoja on helppo kokeilla, kunnes löytää mieleisensä. Kuvien ottamiseen ei välttämättä tarvita järjestelmäkameraa, ja verkosta ladattavilla ilmaisilla kuvankäsittelyohjelmilla pääsee myös hyvin alkuun.

Samettikukka ja karhunvadelma
Samettikukka ’Burning Embers’ ja karhunvadelma, joka kypsyttää marjojaan vähitellen usean viikon ajan.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi. Sain tunnustuksen Rikkaruohoelämää -blogilta.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi. Tämä haaste on varmaankin jo ehtinyt kiertää laajasti puutarhablogeja, mutta jaan tunnustuksen kuitenkin eteenpäin seuraaville  10 blogille:

1.  Arjen karusellissaBlogger Recognition Award
2. Kastanjan varjossa
3. Kukka & kaali
4. Mielen lumoa
5. Muusan elokuu
6. Oravan kesäpesä
7. Puutarhassa
8. Puutarhan lumo
9. Punainen pihlaja
10. Saran mökissä ja puutarhassa

Hetkiä kukkivien puiden alla

1-vaahterankukkia
Pian päättyvän puutarhavuoden kohokohtien joukosta on mahdotonta valita vain yhtä parasta tai mieleenpainuvinta  hetkeä. Toukokuussa kukkivasta vaahterasta alkaen aina ensilumen tuloon saakka puutarha on täynnä värejä ja tuoksuja ja yllätyksiä.
2-viljelypalsta
Toukokuun lopun iltoina viljelypalstalla leijuu runoilijanarsissien voimakas tuoksu. Narsissit kasvavat ryppäinä peippien, rönsyakankaalien ja mansikan lehtien joukossa. Ruohosipuli on mehevää ja pionien varret kohoavat kosteasta maasta. Kasvimaan laidalla pieni luumupuu kukkii ihanin, vitivalkoisin kukin.
3-luumupuu
5a-tulppaanit
5b-kasvimaa
Tummanvioletit papukaijatulppaanit avautuvat yhtäaikaa sinisten ja vaaleanpunaisten akileijojen ja vaaleanviolettien ukkolaukkojen kanssa. Samaan aikaan meitä saapuu tervehtimään naapuritalon suloinen kissa-asukas, jonka olemme tunteneet pennusta saakka. Omaa kissaa ei palstalle kannata tuoda, sillä niin ihmisten kuin kissojenkin reviirit on valmiiksi jaettu. Kasvimaalla viihtyy myös kaunis morsiusleinikki, joka kukkii puhtaanvalkoisena kesäkuun alussa.
6-jaloleinikki
6b-aidinpuutarhassa
Muutaman kerran kesässä ehdin käymään myös äidin puutarhassa Itä-Suomessa. Kevät tulee sinne hieman myöhemmin, ja jos reissut sattuvat sopivasti, pääsen nauttimaan omenapuiden kukinnasta kahteen kertaan. Kesäkuussa vietimme muutaman iltapäivän muistellen ja tarinoiden tuoksuvien omenapuiden alla.
7-koynnoshortensia
8-kuunlilja
Oma puutarhan parhaat hetket koittivat keskikesän valoisina iltoina, kun suurin osa edellistalven pakkasvaurioista oli saatu korjattua, ja oli aika levähtää hetki. Köynnöshortensian ja sinikuunliljojen valkoiset kukat hehkuivat iltahämärässä ja puutarhan kesä läheni lakipistettään.
9-jalopahkamo
Myös viljelypalsta runsastui päivä päivältä. Perennapenkissä kävi kuhina mehiläisten ja kimalaisten ahertaessa jalopähkämön, harmaamalvikkien ja pohjanrantakukan vaaleanpunaisissa kukissa. Helteisinä päivinä viljelypalstalla saattaa olla niin kuuma, että paras ajankohta tulla palstalle on vasta auringon laskiessa. Elokuussa tilli tuoksui ihanasti ja valkoiset kesämalvikit kukkivat. Alla olevassa kuvassa oma viljelypalstani rajoittuu oikealla näkyvään perunamaahan ja papusalkoihin, ja kuvan keskellä näkyvä suuri raparperi on jo naapuripalstan puolella.
9b-kasvimaa
10-tilli
Suurimman osa heinä- ja elokuuta taloyhtiön piha oli mullin mallin suuren piharemontin vuoksi. Lopulta muuri, pergola, portaat, pysäköintialue ja istutusalue tulivat valmiiksi, ja pääsin istuttamaan kasveja uudelle istutusalueelle. Itsestään selvä puutarhavuoden kohokohta, jota olin suunnitellut pitkään! Istutin alueelle muun muassa purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan matalakasvuisia lajikkeita.  Keväällä olin istuttanut ruukkuihin kausikasveiksi keijunkukan tummalehtisiä lajikkeita, jotka nyt siirsin uudelle istutusalueelle puuvartisten kasvien joukkoon maanpeittokasveiksi.
12-remontti
13-purppurakeijunkukka
14-lehtikaali
Viljelypalstalla lehtikaali jatkoi kesää lokakuun loppuun saakka. Tillin ja muiden siementen kerääminen jäi hieman myöhäiseen, mutta sain silti talteen jonkin verran siemeniä ensi vuotta varten. Jalopähkämö, joka rakastaa paahtavaa hellettä, oli nyt vesihelmien koristama. Kirjavalehtinen salvia teki uusia pieniä lehtiä vielä lokakuussa samaan aikaan kun viljelypalstalle vievä polku jo peittyi kullankeltaisiin vaahteranlehtiin.
15-siementen-keruu
16-salvia
Joulukuuhun mennessä puutarha oli jo talviteloilla, ja viikonloppuisin oli aikaa nauttia kävelyretkistä harjun laella. Tänä vuonna joulukuinen metsä tarjosi kauniita, huurteisia näkymiä.
17-joulukuu
Pyynikki
Kiitokset kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta ja antoisaa, tuoksuvaa, värikästä uutta puutarhavuotta!