Kujilla tuoksuvat syreenit

syreeni_3a
Kesäkuussa syreenien kukat avautuvat, ja silloin syreenipensaiden oksat taipuvat piha-aitojen ja kujien ylle ja tuoksuvat ihanasti. Pihasyreenien ylenpalttinen kukinta on innoittanut monia runoilijoita. Runossaan Syreenit kukkivat Eino Leino käy vuoropuhelua syreeninkukkien kanssa kesäyössä, ja syreenit saivat myös Saima Harmajan valvomaan vaaleana alkukesän yönä:

Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.

Katri Vala puolestaan kirjoitti alkukesän kukkarunsaudesta runossaan Kukkiva maa:

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!

Edes kolea sää ei haittaa, jos voi ihailla syreeninkukkien kuohua ja nauttia niiden tuoksusta. Tuttu pihasyreeni (Syringa vulgaris) on kotoisin Kaakkois-Euroopasta Balkanin alueelta. Itävallan hovin lähettilään arvellaan tuoneen syreenin Itävaltaan vuonna 1563 Istanbulista, osmanien valtakunnan pääkaupungista. Jo seuraavana vuonna syreeni tuotiin Pariisiin, jossa kasvi levisi nopeasti puutarhasta toiseen. Suomessa ensimmäisen syreenin tiedetään kasvaneen Turussa 1700-luvun alkupuolella. Ranskassa Victor ja Marie Lemoine, heidän poikansa Emile ja pojanpoikansa Henri paneutuivat 1870-luvulta alkaen syreenien jalostustyöhön ja loivat yli 200 erilaista jalosyreenilajiketta. Useita Lemoinen suvun jalostamia lajikkeita viljellään edelleen. Suomalaisistakin taimistoista voi löytää valkokukkaisen, kerrannaisen jalosyreenilajikkeen  ’Madame Lemoine’, joka on nimetty syreenien parissa ahkeroineen Marie Lemoinen mukaan. Jalosyreenien jalostustyö jatkuu edelleen eri maissa, ja lajikkeita on nykyisin noin kaksi tuhatta. 
Blog_9_1B
DSCN0556_1
DSCN0530
Pihasyreeni menestyy lähes koko maassa V-vyöhykkeelle asti, ja sen väri vaihtelee vaaleansinisestä tumman sinipunaiseen. Valkoinen ’Alba’-lajike on myös yleinen. Jalosyreenit sen sijaan menestyvät vain I – III -vyöhykkeillä, ja niiden kukinnot ovat pihasyreeniä suurempia, usein kerrannaisia tai monivärisiä. Syreeni ei vaadi paljon hoitoa, mutta se kukkii upeimmin aurinkoisella kasvupaikalla tuoreessa ja ravinteikkaassa maassa. Hyvin kukkiva syreeni ei vaadi säännöllistä leikkaamista, mutta tiheäksi kasvanutta pensasta voi väljentää poistamalla pari runkoa kerrallaan tyveä myöten. Tärkeintä syreenin kukkiessa on kuitenkin pysähtyä sen tuoksuvien kukkien alle nauttimaan niiden ihanuudesta. Samalla voi pohtia syreenin vuosisatoja kestänyttä matkaa Bosporinsalmen rannalta Euroopan halki Suomeen, niin kartanoiden kuin torppienkin pihoille, joihin se kesäkuun vaaleina öinä tuntuu itsestään selvästi kuuluvan.
DSCN0692
Blog_9_3

Scent of lilacs fills the alleys

The first few weeks of June belong to lilacs. Flowering boughs hang over fences, stretch into the alleys and spread a lovely scent. Blooming lilacs have inspired many poets to exult the abundance of the blooms and their wonderful fragrance. Lilacs are native to southeastern Europe. The common lilac (Syringa vulgaris) was apparently first brought from Istanbul to the Austrian court in 1563 by an Austrian ambassador to the Ottoman Empire. From Austria, the plant was brought to Paris, and from there it spread all over Europe. In Finland, the first lilacs were grown in Turku in the early 1700s. In France, in the 1870s, gardener and plant breeder Victor Lemoine and his wife Marie Lemoine started crossing lilacs, and during three generations the family produced over 200 lilac cultivars. Many of the cultivars created by the Lemoine family are still grown, for example the classic double-white ’Madame Lemoine’, named after Marie Lemoine. Breeding of the French lilacs still continues, and there are more than two thousand cultivars available today. In Finland, the common lilac is winter hardy almost throughout the country, whereas the more showy French lilacs are hardy only in Southern Finland. Lilacs thrive in full sun and prefer moist and rich soil. Common lilacs do not need regular pruning, but a dense shrub may benefit from thinning by removing a few stems close to the base.

Kiireitä viljelypalstalla

In the spring, at the end of the day, you should smell like dirt.

Keväisin ihmisen pitäisi päivänsä päätteeksi haista mullalta ja lannalta.

– Margaret Atwood

DSCN0081
Kasvimaalla raparperi tuottaa satoa runsain mitoin. Mehustimessa tuoreista, punaisista varsista syntyy kevään paras janojuoma. Myös ruohosipulia sekä valkosipulin, liperin ja piparmintun lehtiä on poimittu usean viikon ajan kasvimaalta kevätsalaatteja maustamaan. 
DSCN0069
Aloittaessamme viljelyn aarin suuruinen palstamme oli lähes kokonaan rikkasvien peitossa, ja maa oli paikoin kovaa savea. Ensimmäisenä kesänä otimme käyttöön vain muutaman neliömetrin suuruisen alan ja peitimme muun osan palstasta valoa läpäisemättömällä katteella. Käytimme tarkoitukseen vanhoja pressuja ja muovisäkkejä, jotka jätimme paikoilleen ensimmäisen kasvukauden ajaksi. Muovikatteet eivät olleet kovin kauniita katsella, mutta katteiden alla heinien ja juuririkkakasvien kasvu tyrehtyi. Katteiden poistamisen jälkeen käänsimme ja perkasimme maan talikolla, jotta saimme rikkakasvien juuret pois kokonaisina. Sen jälkeen olemme parantaneet maata sekoittamalla siihen runsaasti orgaanista ainesta
, kuten kuivia lehtiä, olkea, ruohosilppua, kompostoitunutta hevosenlantaa ja puutarhakompostia. Nykyisin maa on jo rakenteeltaan kevyttä ja murumaista. Syksyisin sadonkorjuun jälkeen käännämme maan kevyesti ja poistamme kesän aikana kasvimaalle pesiytyneet siemenrikkakasvit. Kaikki tarpeettomat naatit ja muut kasvinosat saavat jäädä maan pinnalle, ja lopuksi levitämme kasvimaalle ohuen kerroksen kuivia lehtiä. Keväällä tehtävää ei olekaan paljon: lumen alla hapertuneet lehdet katoavat kuohkeaan maahan nopeasti talikon avulla, ja varhain kasvuun lähteneet rikkakasvit irtoavat helposti. Sadon varmistamiseksi levitämme keväisin kasvimaalle kalkkia ja orgaanista lannoitetta. Toukokuun alussa on aika istuttaa peruna ja sipulit hallaharson alle, mutta siemenkylvöt saavat odottaa maan lämpenemistä.
Blog_8_3
Blog_8_1
Tänä keväänä olen kylvänyt palstalle enimmäkseen tuttuja kasveja: härkäpapua, tilliä, persiljaa, lehtikaaleja ja salaatteja. Tuulisen sään vuoksi esikasvatetut taimet odottavat vielä parvekkeen suojissa sään lämpenemistä. Ainoastaan salkopavun taimet olen istuttanut kasvimaalle, mutta käärin papusalon varmuuden vuoksi vielä hallaharsoon. 
DSCN0382_mv
Puhtaasta kasteluvedestä ei ole pulaa, ja kovalla tuulella vesi loikkaa kannuun melkein itsestään. Kantomatkakaan ei ole kohtuuttoman pitkä. Kasvimaan perennojen joukossa ilahduttavat nyt valkonarsissit (Narcissus poëticus) ja mustat tulppaanit (Tulipa ’Black Parrot’) . Myös siro morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius ’Flore Pleno’) kukkii jo valkoisin kerrotuin kukin.
DSCN0145
DSCN0487_1
DSCN0327_1
Lainaus Margaret Atwoodin novellikokoelmasta Siniparran muna. Kirjayhtymä, 1988.

Busy on the allotment

Rhubarb is the first crop on the allotment. Chopped and thrown in the steam juicer the fresh, red stalks turn into the best drink of the season. I’ve also picked quite a bit of chives, garlic leaves, lovage and peppermint to pep up spring salads. When we first started working our patch, it was mostly covered in weeds and the soil contained a lot of clay. For the first growing season, we decided to cover most of the area with discarded tarpaulins and black plastic to block the sunlight and wither the grasses and weeds. Though not a pretty sight, the method proved efficient. Since then, we have improved the soil by mixing in all sorts of organic matter: dry leaves, straw, lawn clippings, horse manure and garden compost. The soil is now light and airy, and turning the soil and removing the annual weeds after harvest is an easy task. Every autumn we mulch the vegetable patch with garden waste and a layer of dry leaves. In the spring, before preparing the soil for planting and sowing, we dig in all visible mulch and add lime and organic fertilizer. Potatoes and onions go in under garden fabric in early May, but seeds are not sown until the soil is warm enough. This year I have sown broad beans, dill, parsley, kale and different types of lettuce, and planted climbing French beans that I started indoors. Because of the unrelenting wind, other seedlings will still have to wait before I can plant them outdoors. Watering the plants is the next task, and luckily there is a plentiful source of water nearby. Things to enjoy in the herbaceous border right now are white poet’s daffodils and black tulips that flower side by side, and the delicate double-white buttercup.

Quote from Margaret Atwood’s collection of short stories Bluebeard’s egg. McClelland & Stewart, 1983.

Lemmikkejä ja omenankukkia

DSCN0127_1
DSCN0131_1
Kesäkuun alussa nurmikko muuttuu lemmikkikedoksi. Puistolemmikkien valtakunta laajenee suurten pihakoivujen alla joka vuosi, sillä kasvi kylväytyy itsestään.
Puistolemmikki on vanha puutarhakasvi, joka on levinnyt pihoista ja puistoista myös luontoon. Lemmikkien taivaansininen kukkamatto on kaunis, mutta tarvittaessa sen leviämistä voi rajoittaa leikkaamalla osan kasvustosta ennen siementen muodostumista.DSCN0108DSCN0032DSCN0180_1
DSCN0283_1
DSCN0180_2
Takapihalla nuori luumupuu kukki tänä vuonna kauniisti. Viime vuonna satoa tuli vasta vähän, mutta tämän kevään kukkarunsaus lupaa runsaampaa satoa. Luumu viihtyy myös puolivarjoisella kasvupaikalla. Vaaleanpunainen ihanuus on koristeomapuu, Malus ’Makamik’.  Se kurottelee oksiaan pyykkitelineen ylle, ja arkinen pyykin ripustaminen muuttuu juhlaksi. Särkynytsydän versoo aikaisin keväällä ja kukkii varjossa luumupuun alla. Kukinnan jälkeen kasvi yleensä kellastuu, joten paras kasvupaikka on muiden rehevien perennojen joukossa tai kasviryhmän taustalla. Särkynytsydän on tuttuakin tutumpi perinnekasvi, mutta monien muiden koristekasvien lailla sekin on tuotu Eurooppaan Aasiasta 1800-luvulla. Sydäntä muistuttava kukka on antanut aiheen moniin tarinoihin ja kaihoisiin nimiin eri maissa. Ruotsissa kasvia kutsutaan nimellä ’löjtnantshjärta’ eli luutnantinsydän, ja tarinaan liittyy tietenkin neidolle sydämensä menettänyt luutnantti.DSCN0253
DSCN0264
Oman pihan omenapuu ei ole vielä tullut satoikään, mutta viljelypalstalle johtavan polun varressa vanhat omenapuut kukkivat valkoisina, tuoksuvina pilvinä. 

FORGET-ME-NOT IN JUNE

In June, the lawn turns pale blue when the forget-me-nots flower. They self-seed easily and spread eagerly. The plant has spread from parks and gardens to natural habitats. The young plum tree flowers beautifully this year and promises a good crop. The rosy-red flowers of the crabapple ’Makamik’ dot the blue sky over the clothes line, and hanging out the washing becomes a pleasure. Underneath the trees, in the shade, bleeding hearts have formed their perfect heart-shaped flowers. This traditional garden plant was originally brought to Europe from Asia in the 1800s. The shape of the flowers has inspired many plant names and stories across the world – not surprisingly often involving a love-struck heart. There is also one apple tree in the garden, but is has not yet reached maturity and produced fruit. However, the path to the allotment is lined with old apple trees blooming with masses of fragrant white flowers.