Kujilla tuoksuvat syreenit

syreeni_3a
Kesäkuussa syreenien kukat avautuvat, ja silloin syreenipensaiden oksat taipuvat piha-aitojen ja kujien ylle ja tuoksuvat ihanasti. Pihasyreenien ylenpalttinen kukinta on innoittanut monia runoilijoita. Runossaan Syreenit kukkivat Eino Leino käy vuoropuhelua syreeninkukkien kanssa kesäyössä, ja syreenit saivat myös Saima Harmajan valvomaan vaaleana alkukesän yönä:

Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.

Katri Vala puolestaan kirjoitti alkukesän kukkarunsaudesta runossaan Kukkiva maa:

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!

Edes kolea sää ei haittaa, jos voi ihailla syreeninkukkien kuohua ja nauttia niiden tuoksusta. Tuttu pihasyreeni (Syringa vulgaris) on kotoisin Kaakkois-Euroopasta Balkanin alueelta. Itävallan hovin lähettilään arvellaan tuoneen syreenin Itävaltaan vuonna 1563 Istanbulista, osmanien valtakunnan pääkaupungista. Jo seuraavana vuonna syreeni tuotiin Pariisiin, jossa kasvi levisi nopeasti puutarhasta toiseen. Suomessa ensimmäisen syreenin tiedetään kasvaneen Turussa 1700-luvun alkupuolella. Ranskassa Victor ja Marie Lemoine, heidän poikansa Emile ja pojanpoikansa Henri paneutuivat 1870-luvulta alkaen syreenien jalostustyöhön ja loivat yli 200 erilaista jalosyreenilajiketta. Useita Lemoinen suvun jalostamia lajikkeita viljellään edelleen. Suomalaisistakin taimistoista voi löytää valkokukkaisen, kerrannaisen jalosyreenilajikkeen  ’Madame Lemoine’, joka on nimetty syreenien parissa ahkeroineen Marie Lemoinen mukaan. Jalosyreenien jalostustyö jatkuu edelleen eri maissa, ja lajikkeita on nykyisin noin kaksi tuhatta. 
Blog_9_1B
DSCN0556_1
DSCN0530
Pihasyreeni menestyy lähes koko maassa V-vyöhykkeelle asti, ja sen väri vaihtelee vaaleansinisestä tumman sinipunaiseen. Valkoinen ’Alba’-lajike on myös yleinen. Jalosyreenit sen sijaan menestyvät vain I – III -vyöhykkeillä, ja niiden kukinnot ovat pihasyreeniä suurempia, usein kerrannaisia tai monivärisiä. Syreeni ei vaadi paljon hoitoa, mutta se kukkii upeimmin aurinkoisella kasvupaikalla tuoreessa ja ravinteikkaassa maassa. Hyvin kukkiva syreeni ei vaadi säännöllistä leikkaamista, mutta tiheäksi kasvanutta pensasta voi väljentää poistamalla pari runkoa kerrallaan tyveä myöten. Tärkeintä syreenin kukkiessa on kuitenkin pysähtyä sen tuoksuvien kukkien alle nauttimaan niiden ihanuudesta. Samalla voi pohtia syreenin vuosisatoja kestänyttä matkaa Bosporinsalmen rannalta Euroopan halki Suomeen, niin kartanoiden kuin torppienkin pihoille, joihin se kesäkuun vaaleina öinä tuntuu itsestään selvästi kuuluvan.
DSCN0692
Blog_9_3

Scent of lilacs fills the alleys

The first few weeks of June belong to lilacs. Flowering boughs hang over fences, stretch into the alleys and spread a lovely scent. Blooming lilacs have inspired many poets to exult the abundance of the blooms and their wonderful fragrance. Lilacs are native to southeastern Europe. The common lilac (Syringa vulgaris) was apparently first brought from Istanbul to the Austrian court in 1563 by an Austrian ambassador to the Ottoman Empire. From Austria, the plant was brought to Paris, and from there it spread all over Europe. In Finland, the first lilacs were grown in Turku in the early 1700s. In France, in the 1870s, gardener and plant breeder Victor Lemoine and his wife Marie Lemoine started crossing lilacs, and during three generations the family produced over 200 lilac cultivars. Many of the cultivars created by the Lemoine family are still grown, for example the classic double-white ’Madame Lemoine’, named after Marie Lemoine. Breeding of the French lilacs still continues, and there are more than two thousand cultivars available today. In Finland, the common lilac is winter hardy almost throughout the country, whereas the more showy French lilacs are hardy only in Southern Finland. Lilacs thrive in full sun and prefer moist and rich soil. Common lilacs do not need regular pruning, but a dense shrub may benefit from thinning by removing a few stems close to the base.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s