VIELÄKÖ SIELLÄ SATAA?

Kalpea salaatinlehti työntyy maasta,
hiljaa, varoen
millaiseen seuraan joutuu.

– Risto Rasa

Kesäkuussa tilanne kasvimaalla muistutti Risto Rasan runoa. Jos vaikka seurassa ei olisikaan ollut valittamista, kasvuolot olivat kurjat: ensin tuulista ja kylmää, ja sitten loputonta sadetta. Herkkähipiäiset vihannesportulakka ja endiivi itivät vasta toisella yrittämällä. Viidakkokurkun taimet huomasivat kasvimaalle jouduttuaan olevansa liian kaukana kotoa ja katosivat eräänä viikonloppuna kuin maan nielemänä. Koko heinäkuun vesi on pulputtanut ja solissut viljelypalstan ojissa, joista on ensimmäistä kertaa ollut todella hyötyä.
DSCN7956_1
Blog_15_1_1
Onneksi sentään härkäpavulle kelpaa sää kuin sää.
 Härkäpavulla on kauniit, mustavalkoiset kukat. Tuoreita papuja odotellessa härkäpavun meheviä lehtiä voi paahtaa uunissa samoin kuin lehtikaalia: pirskaus öljyä, ripaus merisuolaa, pavunlehdet uunipellille ja hetkeksi grillivastusten alle. Paahdettujen lehtien maku muistuttaa hieman pähkinää.
Blog_15_4
Salkopavun taimet ovat myös kasvaneet hyvin, samoin kuin kiinanlaikkuköynnöksen ’Annikki’ -lajike, josta toivottavasti tulevina kesinä saadaan marjoja. Kiinanlaikkuköynnöksen ympärille istutin ruokakaupasta ostamani ruukkulehtikaalin. Käytin suurimman osan lehdistä ensin salaattina, ja jaoin sitten juurakon kolmeen osaan. Jo näistä taimista riittäisi lehtikaalia koko kesäksi, mutta kylvin lisäksi kahta muutakin lajiketta siemenestä. Vasemmanpuoleisen kuvan valkoisten tolppien takana kasvaa vadelmaa ja karhunvadelmaa. Oikealla iisoppia, valkosipulia, kesämalvikkia ja lehtikaalia. Tavallisena kesänä kesämalvikki kukkisi jo tähän aikaan.
Blog_15_3_2
On selvää, että kasvimaa tarvitsee köynnösportin. Sellaisen saa edullisesti ohuesta raudoitusteräksestä taivuttamalla. Taivutimme kaksi kuuden metrin pituista tankoa U-kirjaimen muotoon, ja painoimme tangot maahan noin puolen metrin syvyyteen molemmin puolin kasvimaan sisäänkäyntiä. Ylhäällä kaaret menevät ristiin ja ne on kiinnitetty toisiinsa nippusiteillä. Nippusiteitä lukuun ottamatta rakennelma on tyylikäs ja minimalistinen, vaikka kaaret eivät olekaan aivan täydellisiä. Istutin portin toiselle puolelle pienikukkaisen lumikärhön (Clematis ’Paul Farges’), ja se innostui heti kukkimaan. Köynnösportin pystyttämisen jälkeen istuimme taukopenkillä vertaillen porttia ja valkosipulin kukkavarsien täydellisiä kaaria ja ympyröitä ja totesimme, että valkosipuli pystyy parempaan kuin me.
Blog_15_5_2
Naapuripalstalta kylväytyneet lehtoakileijat kukkivat perennojen istutusalueella pitkään. Syvä, tumma sininen ja vaaleanpunainen olivat kaunis yhdistelmä. Perenna-alueen reunassa kuorikepolun varrella kasvaa kangasajuruohoa, joka aurinkoisella paikalla muodostaa matalia, tiheästi kukkivia mättäitä. Kangasajuruohoa voi käyttää mausteena siinä missä timjamiakin.
DSCN8015
Piparminttu kasvaa ja leviää voimakkaasti kuten kaikki mintut, joten olen ympäröinyt kasvin kokonaan juuriestematolla puolen metrin syvyyteen. Piparmintun tuoksu on parhaimmillaan lämpiminä ja paahteisina päivinä, jolloin lehtiä on ihana hieroa käsiin kasvimaalta lähtiessä. Tuon usein mintunoksia lasiin parvekkeelle ja haudutan lehdistä aamuisin teetä. Mintun vieressä kasvaa vihreä- ja tummalehtistä komeamaksaruohoa.
Blog_15_2
Nukkapähkämö ja sormustinkukat ovat suosikkejani kasvimaan perennojen joukossa. Lämpöä rakastava nukkapähkämö ei ole ollut onneksi sateesta pahoillaan, sillä olen aiemmin sekoittanut sen kasvualustaan reilusti hiekkaa. Pieniä violetteja kukkia putkahtelee hauskasti sieltä täältä paksun ’turkin’ lomasta. Kaksivuotisia sormustinkukkia ilmestyy kasvimaalla milloin mistäkin, ja ne saavat siementää vapaasti perennojen joukkoon.
Blog_15_6
Pohjanrantakukka kasvaa järvien rannoilla luonnonvaraisena, mutta sitä voi kasvattaa myös puutarhassa. Se muodostaa runsaasti pieniä, heleän vaaleanpunaisia kukkia pitkään kukkavarteen. Matkalla viljelypalstalle pyöräilen pienen rantalehdon läpi, missä kasvaa vaaleanpunaista varjoliljaa. Lähellä on ollut joskus talo, joten varjolilja lienee karannut sen puutarhasta.
DSCN8577
Kasvimaalta saa nyt mukaansa perunoiden, sipuleiden, lehtikaalin ja salaatin lisäksi myös silmänruokaa. Nyt poimin sangon täyteen virginiantädykettä, harmaamalvikkia, isotähtiputkea, pohjanrantakukkaa ja etelänruusuruohoa.

Risto Rasa, 1971: Metsän seinä on vain vihreä ovi

WHO’LL STOP THE RAIN

Cold and windy June and almost continuous downpour in July have made allotment gardening a bit difficult this year. I had hoped to get an early and delicious crop of endives, purslane and Mexican cucamelons, but because of the cold weather things took a different turn. I had to resow the endive and purslane, and the cucamelons were really not cut out for this kind of climate at all. Luckily broad beans, runner beans, kale, garlic, potatoes and onions never fail whatever the weather, so not all is lost. The perennial border is also a delight: common columbines, foxgloves, Lamb’s Ears, purple loosestrife and sedums grow well despite of the cold and rain. The newly planted clematis ’Paul Farges’ is flowering by the allotment gate, and peppermint and thyme give out a lovely scent whenever the sun comes out.  An armful of white and purple Culver’s root, lavatera, purple loosestrife, masterwort and knautias is the prettiest crop.

PIONIT KUKKIVAT, SILKIT KAHISEVAT

DSCN7751

”You have a very small park here,” returned Lady Catharine after a short silence.

”Teillä on täällä hyvin pieni puisto, ” huomautti Lady Catharine lyhyen vaitiolon jälkeen.

– Jane Austen

Jos Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanissa esiintyvä Lady Catharine tulisi meille, hänellä olisi syytä lausahtaa juuri noin. Hyvin pienellä pihallamme kasvaa kuitenkin jotain, jonka Rosingsin kartanon valtiatarkin olisi saattanut hyväksyä: valkoinen kiinanpioni (Paeonia lactiflora) ’Festiva maxima’. Lajikenimi on osuva, sillä avautuessaan kukat ovat suuret ja juhlavan valkoiset. Pionin kukkiessa ensimmäisen kerran olin sattumalta lukemassa uudelleen Jane Austenin romaaneja sitten tyttövuosien, ehkä televisiosarjan tai elokuvan innostamana. Sen jälkeen tämän ihanan pionin kukinta on aina tuonut mieleeni tanssiaisiin valmistautuvat, koristeelliset Bennetin sisarukset. Samoin kuin Bennetin neitien ylenpalttiset silkit ja satiinit ovat myös ’Festiva maximan’ suuret kukat hyvin epäkäytännölliset. Hennot varret eivät jaksa kannatella kerrottuja kukkia, ja sateella upeat kukat täyttyvät vedestä ja taipuvat maahan. Pioni kasvaa yli metrin korkuiseksi, ja kaikki kasvituet ovat käyneet sille liian mataliksi. Viimeistään ensi kesänä asialle on tehtävä jotain, sillä maassa lojuvat pionin kukat ovat sopimaton näky, yhtä sopimaton kuin neiti Elisabeth Bennet, joka vaelteli pitkin sateisia niittyjä hameenhelmat mudassa ja hiukset sekaisin.
DSCN8129
DSCN7807
Blog_14_1
DSCN8123
Monissa Jane Austenin romaaneissa puutarhat tai kartanopuistot ovat tapahtumien näyttämönä. Kirjailijan perheen koti Chawtonissa, Hampshiressä on nyt Jane Austen -museo, ja myös sitä ympäröi puutarha. Verkkosivuilla on museon puutarhurin blogi, jossa kerrotaan puutarhasta ennen ja nyt. Eräässä kirjeessään sisarelleen Cassandralle Austen kirjoittaa, että puutarhan syreenien, lehtoakileijojen ja harjaneilikoiden joukossa kukkii komeasti myös nuori pioni. Vuoripioneja (Paeonia officinalis) on kasvatettu Britanniassa jo keskiajalta alkaen, ensin luostaripuutarhoissa lääkekasveina ja myöhemmin koristekasveina. Kiinanpionitkin tuotiin Eurooppaan jo 1700-luvun puolivälissä, joten Jane Austenin aikana pionit olivat jo tunnettuja puutarhakasveja.

To sit in the shade on a fine day, and look upon verdure is the most perfect refreshment.

Ei ole parempaa virkistystä kuin istua varjossa kauniina päivänä ja katsella vihantaa luontoa.

– Jane Austen

DSCN7748
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo, WSOY, 1947, 11. painos ja Kasvattitytön tarina, Karisto, 1954, 13. painos
Thomas Lawrence: Portrait of Lady Selina Meade, later Countess Clam-Martinic, 1819

PEONIES, SILK AND SATIN

The lovely Chinese peony (Paeonia lactiflora) cultivar ’Festiva maxima’ really lives up to its name: the blooms are large and festively white. The one in my garden happened to flower for the first time when I was rereading my favourite Jane Austen novels. Since then I have associated the exquisite blooms of  ’Festiva maxima’ with the equally decorative Bennet sisters, forever preparing for a sumptuous ball. Just as frivolous as the Bennet girls are the beautiful, double blooms of this garden peony, and just as impractical as ballroom finery are the blooms when it rains, the white luxury weighed down by water. My peony has now outgrown all plant supports and, after heavy rain, looks as inappropriate as Elisabeth Bennet, who was ”scampering about the country, […] Her hair so untidy […] and her petticoat, six inches deep in mud.” Gardens and manor parks feature in many Jane Austen’s novels and private correspondence. The Austen family home in Chawton, Hampshire is now the Jane Austen’s House Museum, also surrounded by a garden. By Jane Austen’s time, herbaceous peonies had been cultivated in Britain for centuries, both as medicinal and ornamental plants. In a letter to her sister Cassandra, Jane Austen writes about her garden and mentions the handsome blooms of a young peony among other garden plants of her liking. 

Jane Austen, Pride and prejudice, 1813, and Mansfield Park, 1814

Äidin puutarhassa

DSCN7639
Pari viikkoa sitten onnistuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, nimittäin äitini puutarhassa ihanasti tuoksuvan vaaleanpunaisen ruusun kukkiessa. Muistan ruusun hyvin jo lapsuudestani, sillä se kukki yleensä juhannuksena syntymäpäiväni aikaan. Setäni mukaan ruusu kasvoi pihalla nykyisellä paikallaan jo 1930-luvulla, mutta se on ehkä istutettu sinne jo aiemmin. Isoisäni August-veli innostui eläkepäivillään puutarhanhoidosta. Hän perusti 1910-luvulla pihapiiriin aidan ympäröimän puutarhan, jonne hän rakensi hiekkakäytäviä ja istutti herukkapensaita ja kukkakasveja. Puutarhasta ei ole säilynyt kuvia, mutta eräässä kuvassa pihapiiri on kuvattu aidan ulkopuolelta. Pieni Moppe-koira katsoa tapittaa kuvassa valokuvaajaa ja vahtii puutarhaa. Voi tosin olla, että aita rakennettiin pikemminkin pitämään Moppe ja muut nelijalkaiset vieraat poissa puutarhasta. Etsin isoisän tilikirjasta puutarhaan liittyviä merkintöjä. Vuoden 1920 syyskuussa isoisä on kirjannut maksaneensa ”PuuTarhurille pensaista, 40 markkaa”. Se voi tarkoittaa marjapensaita, mutta niitä on tilikirjan mukaan hankittu jo aiemmin. Olisiko puutarhurilta hankittujen pensaiden joukossa ollut myös kaunista turhuutta, kuten tämä tuoksuva, vaaleanpunainen ruusu.
Blog_13_2
Blog_13_1
DSCN7711
Blog_13_2B
Ruusun kerrannaiset, kuppimaiset kukat ovat avautuessaan hennon vaaleanpunaisia, ja myöhemmin ne haalistuvat lähes valkoisiksi. Pensaassa on usein samaan aikaan sekä vaaleanpunaisia että valkoisia kukkia. Pieniä liuskamaisia terälehtiä kasvaa myös emien joukossa. Ruusun tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta tuoksu on juhannusruusua voimakkaampi ja täyteläisempi. Ehkäpä vanhoja pensasruusuja voisi arvostaa paitsi kukkien, myös niiden hyvän tuoksun vuoksi, ja vertailla tuoksuja kuin vuosikertaviinejä ikään. Ruusu on ehkä tarhapimpinellaruusuihin kuuluva papulanruusu (Rosa ’Papula’). Suomalaisen ruusukirjan mukaan Suomen papulanruusut ovat peräisin Viipurin lähellä sijainneesta Papulan kartanosta, jonne ruusu tuotiin 1860-luvulla Pohjois-Saksasta. Papulanruusua muistuttavia ruusuja on tosin muitakin, ja erot voivat olla hyvin pieniä. Syksyllä on vielä tutkittava kiulukoita ja katsottava, sopivatko ne paupulanruusun tuntomerkkeihin.

Ruusun ja punaherukoiden lisäksi myös syreenit, valkonarsissit, ruskoliljat ja isoritarinkannukset ovat kasvaneet tällä pihalla jo vuosikymmeniä. Augustin istuttaman satavuotiaan lehtikuusen juurella kasvaa joukko lähes valkoisia akileijoja, joiden terälehdissä on enää häivähdys sinistä. Valkoisen lehtosinilatvan äiti on saanut tädiltään, ja valkoisen varjoliljan sipulit ystävättäreltään, joka jonain syksyisenä sunnuntaina viisikymmentä vuotta sitten pyöräili kylän toiselta laidalta vartavasten niitä tuomaan. Täti ja ystävätär ovat enää muistoissa, mutta lehtosinilatva ja varjoliljat kukkivat edelleen.
DSCN7732_crop
DSCN7727
Blog_13_3
Lumipalloheisi (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) on uusi tulokas pihan kasvien joukossa, mutta kukkiessaan paratiisimainen näky. Sen vitivalkoiset, täydellisen pallomaiset kukinnot täyttävät pensaan ja niitä on ohi kulkiessa hipaistava, vaikka ne eivät tuoksukaan. Kukat ovat neuvottomia, eivätkä ne tuota siemeniä. Kuivina kesinä tai paahteisella kasvupaikalla kasvaessaan lumipalloheisi joutuu usein heisinälvikkäiden ruoaksi, mutta tänä kesänä pensaat voivat hyvin. Vierailuni aikana rankka sadekuuro sai osan terälehdistä varisemaan ennen aikojaan, ja kasvin nimi sai uuden merkityksen apilanurmen peittyessä kuin ensilumeen. DSCN7006_ABlog_13_4
DSCN7648

IN MY MOTHER’S GARDEN

A couple of weeks ago I was lucky to spend a few days in my mother’s garden at the time when the fragrant, pink rose was flowering. I remember the rose well, as it usually flowered at Midsummer, at the time of my birthday. My uncle remembers the rose has grown on the same spot since the 1930s, but it may well be even older than that. In the 1910s, my great-uncle August retired, came to live on my grandfather’s farm and created a small garden. He planted currants and perennials along sand paths and built a fence around the garden. In an old photograph, a little black dog sits outside the garden fence, staring intently at the photographer. My grandfather kept an account book, and in September 1920 he has paid 40 marks to a gardener to buy a number of shrubs. What kind, he does not say, but maybe the pink, scented rose was among them. When the double blooms open, they are soft, delicate pink, later turning white. Small, narrow petals grow even among the stamens. Often there are both pink and white blooms side by side. The scent resembles the familiar double white burnet rose, but is sweeter and deeper. Maybe the old shrub roses should be appreciated not just for their flowers, but also for their fragrance, and compared like vintage wines. The pink rose is possibly Rosa ’Papula’, which was originally brought from North-Germany to the Papula manor located close to Viipuri in South-East Finland. There are several other plants in my mother’s garden, which have grown there for decades: lilacs, white daffodils, orange lilies, delphiniums and columbines. There is a white cultivar of Jacob’s ladder, which was given to my mother by her aunt, and a white martagon lily from a dear friend. The snowball tree (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) is a new plant in the garden, but when it is laden with the white, perfect spheres of blooms it is a paradisiacal sight. The sterile flowers have no scent, but it is impossible not to touch them when walking past. A sudden heavy rain made some of the small, white florets fall and suddenly the clover lawn turned white as snow.

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Upeita löytöjä!

DSCN7456_1
H
einäkuussa tavaratalot houkuttelevat lomalaisia alennusmyynteihin tekemään löytöjä. Parhaat löydöt saattavat kuitenkin joskus odottaa omassa puutarhassa aivan nenän edessä. Ainakin siinä tapauksessa, että on saanut hoidettavakseen vanhan tai vanhalla asuinalueella sijaitsevan pihan, johon aiemmat kotitarhurit ovat jättäneet jälkensä. Taloyhtiömme tontilla on joskus sijainnut villiintyneen puutarhan ympäröimä pieni talo. Nykyiset asuinrakennukset on rakennettu 1980-luvulla, jolloin pikku talo puutarhoineen on saanut väistyä uudisrakentamisen tieltä. Ajatus kadonneesta idyllistä vihlaisee, mutta onneksi puutarha on säilyttänyt joitakin muistoja entisistä asukkaistaan.

Aloittaessani tutkimusretket pihalla lapion ja talikon kera pidin takapihan takimmaista laitaa toivottomana. Lapio kalahteli suuriin perustuskiviin, pyöreisiin pultereihin ja tiilimurskaan. Perustaessamme ensimmäistä istutusaluetta maasta nousi kaikkea mitä sinne vuosikymmenien elämänmenon aikana oli hautautunut: ruostuneita saranoita, käsintaottuja nauloja, tarvekalujen ja posliiniastioiden kappaleita ja lasisia lääkepulloja, joiden etiketit olivat haalistuneet lukukelvottomiksi.

Vuohenputkiviidakossa kasvoi myös muutamia kituliaita, karhunköynnöksen peittämiä ruusunversoja. Toisen lehdet muistuttivat juhannusruusua, toisen lehdet taas olivat suuremmat ja vaaleammat. Pulterikiviä tarvittiin pihalla milloin minnekin, ja vähitellen ruusujen ahdinko keveni. Joskus saatoin heittää ruusunversoille muutaman kourallisen kompostia. Moneen vuoteen en huomannut versoissa kukkia, kunnes eräänä kesänä, heinäkuussa, juhannusruusua muistuttavaan versoon puhkesi vaaleankeltainen, puolikerrannainen kukka.
DSCN7462
DSCN7320

Muutaman vuoden kuluttua kunnostimme yhdessä naapuritaloyhtiön kanssa tonttien välisen rajan, johon istutettiin vapaasti kasvava pensasaidanne. Siirsin löytöruusun aidanteeseen hyvään kasvualustaan, ja sen jälkeen ruusun vointi koheni vuosi vuodelta. Siirtämisestä on nyt kulunut seitsemän vuotta, ja pensas on noin 1,5 metriä korkea. Ruusu kukkii upeasti joka kesä juhannuksen jälkeen vaaleankeltaisin kukin. Terälehtien kärjet haalistuvat lähes valkoisiksi kukkien avauduttua, mutta kukkien keskusta hehkuu loppuun asti himmeän kullankeltaisena. Tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta on aavistuksen miedompi. Ruusu on Rosa Harisonii-ryhmään kuuluva harisoninruusu, joka on persianruusun (R. foetida) ja tarhapimpinellaruusun (R. pimpinellifolia-ryhmä) risteymä. Persianruusulta harisoninruusut ovat perineet keltaisen värinsä ja tarhapimpinellaruusuilta talvenkestävyytensä ja lehtien tutun muodon.

Toinen takapihamme kivikossa selviytynyt ruusu on mustialanruusu, R. ’Minette’, jonka paljasti henkilöllisyytensä avatessaan eräänä hellekesänä muutaman hempeän vaaleanpunaisen kukan. Kukoistaakseen se vaatii kuitenkin lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan, ja sateisina kesinä se ei välttämättä avaa kukkiaan lainkaan. Meidänkin Minettemme nuput ovat tänä kesänä pysyneet visusti kiinni.
Blog_12_1

GREAT FINDS!

In July, instead of spending time in the summer sales in the hope of great finds, it sometimes pays off to stay at home and scour one’s garden. Our garden is located in an old neighbourhood, and we know that before the house we live in was built in the 1980s, there was a small house surrounded by an overgrown garden on the site. That idyll is now lost, but the garden still contains memories of its previous owners. When I first started working in the garden, I thought the far end of the plot was hopeless with a lot of stones, rubble, pieces of broken china and other detritus buried in the ground. However, among the ground elder and bindweed, I spotted a few weak branches of two different shrub roses, the other one with leaves a lot like the traditional white burnet rose, the other one with large, pale green leaves. Over the years I carried off many of the boulders to use elsewhere in the garden and occasionally threw some compost to the roses, and eventually the burnet rose produced one pale yellow flower. A couple of years later, I finally had a chance to replant the rose in better soil.  The plant is now 1,5 meters tall and produces a mass of faintly scented, semi-double, pale yellow flowers in July every summer. The rose is a cultivar of Rosa Harisonii, a cross between the persian yellow rose (R. foetida) and a form of burnet rose (R. pimpinellifolia). The identity of the other rose is now also clear: it is R. ’Minette’, a very popular rose in Finland during the first half of the 1900s, with double, pale pink flowers. To flower well, R. ’Minette’, also known as the Mustiala rose, requires a warm and sunny spot, but on a cold and rainy summer it may fail to open its blooms at all. This summer our ’Minette’ has kept its buds tightly shut. 

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Unohdettu puutarha

DSCN8112_2
Vanha asuinalue kätkee monia salaisuuksia. Jyrkässä rinteessä, tiheän pensaikon kätkössä, entisestä asuinpaikasta muistuttavat vain talon raunioituneet perustukset ja sammaloituneet sementtiportaat. Haalistuneet graffitit peittävät rinteeseen rakennettuja tukimuureja ja entistä kellarikerroksen seinää. Talon alkuperäinen rakentaja saattoi tuskin arvata, millaiset maalarit olisivat täällä myöhemmin työssä. Perustusten vaiheilla kasvaa luonnonvaraisten kasvilajien lisäksi useita perinteisiä puutarhakasveja. Pihasyreenit sekä kesäkuussa keltaisin kukkatertuin kukkivat ruostehappomarjapensaat reunustavat pihaan saapuvaa polkua. Polun varrella kasvaa myös idänvirpiangervo-, taikinamarja- ja karviaispensaita. 
DSCN8114
Blog_10_1
Blog_10_4
Kielo peittää maanpintaa kaikkialla, ja tukimuurin edustalla kukkii samaan aikaan näyttävästi myös keltakukkainen jalokiurunkannus. Sen lehdet lakastuvat jo kesäkuussa, ja kasvi katoaa loppukesäksi kokonaan ilmestyäkseen esiin ensimmäisten joukossa taas seuraavana keväänä. Saniaiset peittävät pulterikivestä rakennettua muuria, ja illakot ja akileijat kurottavat kukkavarsiaan saniaisten lomasta valoon. Kuivassa rinteessä kasvaa myös isomaksaruohoa ja korkeaa, keltakukkaista siperianmaksaruohoa. Isomaksaruoho on luonnonvarainen ja sitä on siirretty yleisesti luonnosta pihoille. Siperianmaksaruoho taas on vanha koristekasvi, joka on karannut pihoilta luontoon ja viihtyy kuivilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla. Talon rakentajien puutarhatoimista kertovat myös raunioiden vaiheilla kasvavat suomenröyhytatar, suopayrtti ja jalopähkämö. Pihapiirissä kasvaa myös juhannusruusu, jonka viereltä avautuu huikaiseva järvimaisema. Terttuseljapensaikko ja suuret vaahterat peittävät sen vähitellen näkyvistä.Blog_10_3DSCN7443DSCN0585
DSCN7411_1

AN ABANDONED GARDEN

In an old neighbourhood, hidden behind a thicket, a crumbling foundation and moss-covered concrete steps are all that is left of an old abode. Faded graffiti adorns the retaining walls built against the steep slope and the former basement wall. Whoever built the house could not have imagined the painters who would later come and work here. A wealth of natural plants as well as traditional garden plants grow around the house foundation. Lilacs and barberries with their yellow flowers in June line the path to the garden together with elm-leaved spiraeas, alpine currants and gooseberry bushes. Lily of the valley covers the ground and Siberian corydalis produces showy yellow flowers only to soon die down completely until the following spring, when it is among the first to come to leaf again. Large ferns hide a boulder wall, and among the ferns dame’s violet and common columbine lift up their flowers to the sunlight. Sedums, soapwort, purple betony and a variety of Aconogonon are also among the traditional garden plants still thriving on the site. A double white burnet rose grows in the yard, and from there, a breathtaking view of the lake below opens up. Clusters of elderberry and maple will gradually hide the lake from sight.

Haaveilua lehtimajassa

DSCN6966_1
Otsikon pitäisi oikeammin kuulua ”Haaveilua lehtimajasta”, sillä
jos taloyhtiömme piha olisi suurempi, istuttaisin lehtimajan kiinanlaikkuköynnöksestä (Actinidia kolomikta). Pihassa toki kasvaa kyseinen köynnös, mutta se sijaitsee proosallisesti taloyhtiön pysäköintipihalle johtavien portaiden yllä. Kymmenisen vuotta sitten rakensimme portaiden yläpuolelle puusta yksinkertaisen köynnöstuen, jonka kiinanlaikkuköynnös on jo täysin peittänyt. Pensasmaisena kasvava köynnös on hyvä näkösuoja pihan oleskelualueen ja autopaikkojen välillä. Kauneinta köynnöksessä ovat sen lehdet, jotka ovat valko- ja punakirjavia. Kiinanlaikkuköynnös myös kukkii, mutta jos köynnös kasvaa seinustalla, lehtien alle jääviä kukkia on vaikea huomata. Portaissa on kuitenkin kuljettava köynnöksen alitse, ja silloin voi ihailla myös kellomaisia, tuoksuvia kukkia. Kukinnan alkamisen huomaa viimeistään kimalaisten surinasta, sillä kimalaisilta kukat eivät koskaan jää huomaamatta. Yleensä portaissa tulee kiiruhdettua, mutta kiinanlaikkuköynnöksen kukkiessa on jäätävä köynnösportin alle nauttimaan kukkien hennosta tuoksusta ja tarkkailemaan paperinohuiden lehtien läpi siivilöityvää valoa. Lopulta kukkien valkoiset terälehdet leijailevat portaille, ja kesän mittaan lehtien valkoiset laikut vähitellen punertuvat ja tummuvat. 

Kiinanlaikkuköynnöksen hede- ja emikukat sijaitsevat yleensä eri yksilöissä. Koristekasveina myydään hedeyksilöitä, joiden lehtien väritys on voimakkainta. Istuttaessani kasvin köynnösportin juurelle sidoin sen aluksi kiinni tukeen ja ohjasin kasvamaan haluttuun suuntaan. Nyt köynnöksen runko on jo puutunut ja köynnös pysyy sitomatta tuen päällä. Köynnös kasvattaa kuitenkin edelleen pitkiä taipuisia versoja, jotka kiertyvät vieressä kasvavan kiiltotuhkapensaan ympärille. Seinään köynnös ei kuitenkaan pysty kiinnittymään, joten siitä ei ole vaaraa rakenteille. Köynnös menestyy Suomessa III-vyöhykkeellä saakka, lämpimällä seinustalla pohjoisempanakin. Kiinanlaikkuköynnöksen Annikki-lajike on yksikotinen ja tuottaa kiivihedelmän makuisia marjoja, kuuluvathan kasvit samaan sukuun. Istutin tänä keväänä tämän marjovan lajikkeen viljelypalstalle, jossa sille on tarjolla pihaa aurinkoisempi kasvupaikka. Jäämme odottelemaan eksoottista marjasatoa.DSCN7202
DSCN7239_1
DSCN7229
Blog_11_3
Blog_11_2

Once in an arbour

If my garden was larger, I would plant an arbour covered in kolomikta vine (Actinidia kolomikta). There is already a kolomikta vine growing in the garden, but prosaically over a flight of steps leading to the parking area. About ten years ago we built a simple wooden structure over the steps, and the kolomikta vine has now completely covered it forming dense growth and conveniently hiding the parked cars from sight. The climber has beautiful white and pink variegated leaves in summer. The plant flowers in June, but the small, white flowers are hidden underneath the leaves. If grown on an arbour, it is easier to see and admire the cup-shaped, scented flowers. The buzzing of the bumblebees tells us when the flowering begins, and that is a moment when one has to stop and enjoy the faint scent and the sunlight filtering through the papery leaves. Finally, the white petals float down and dot the flight of steps, and towards the end of the summer the strong contrasts of the variegated leaves gradually disappear.

The male and female flowers of the kolomikta vine are in separate plants, and the male plants produce the most strikingly variegated leaves. The climber doesn’t self-cling, so when I planted it, I tied it to the plant support. Now the stem has become woody and the plant rests safely on the structure. It continues to grow new shoots that twine around other shurbs nearby. There are also a self-pollinating, winter-hardy cultivars that produce small berries tasting a bit like kiwifruit, as the plants belong to the same genus. I have this year planted a fruiting cultivar on the allotment where it gets more sun, and I am hoping for an exotic fruit crop in a few years time.