Upeita löytöjä!

DSCN7456_1
H
einäkuussa tavaratalot houkuttelevat lomalaisia alennusmyynteihin tekemään löytöjä. Parhaat löydöt saattavat kuitenkin joskus odottaa omassa puutarhassa aivan nenän edessä. Ainakin siinä tapauksessa, että on saanut hoidettavakseen vanhan tai vanhalla asuinalueella sijaitsevan pihan, johon aiemmat kotitarhurit ovat jättäneet jälkensä. Taloyhtiömme tontilla on joskus sijainnut villiintyneen puutarhan ympäröimä pieni talo. Nykyiset asuinrakennukset on rakennettu 1980-luvulla, jolloin pikku talo puutarhoineen on saanut väistyä uudisrakentamisen tieltä. Ajatus kadonneesta idyllistä vihlaisee, mutta onneksi puutarha on säilyttänyt joitakin muistoja entisistä asukkaistaan.

Aloittaessani tutkimusretket pihalla lapion ja talikon kera pidin takapihan takimmaista laitaa toivottomana. Lapio kalahteli suuriin perustuskiviin, pyöreisiin pultereihin ja tiilimurskaan. Perustaessamme ensimmäistä istutusaluetta maasta nousi kaikkea mitä sinne vuosikymmenien elämänmenon aikana oli hautautunut: ruostuneita saranoita, käsintaottuja nauloja, tarvekalujen ja posliiniastioiden kappaleita ja lasisia lääkepulloja, joiden etiketit olivat haalistuneet lukukelvottomiksi.

Vuohenputkiviidakossa kasvoi myös muutamia kituliaita, karhunköynnöksen peittämiä ruusunversoja. Toisen lehdet muistuttivat juhannusruusua, toisen lehdet taas olivat suuremmat ja vaaleammat. Pulterikiviä tarvittiin pihalla milloin minnekin, ja vähitellen ruusujen ahdinko keveni. Joskus saatoin heittää ruusunversoille muutaman kourallisen kompostia. Moneen vuoteen en huomannut versoissa kukkia, kunnes eräänä kesänä, heinäkuussa, juhannusruusua muistuttavaan versoon puhkesi vaaleankeltainen, puolikerrannainen kukka.
DSCN7462
DSCN7320

Muutaman vuoden kuluttua kunnostimme yhdessä naapuritaloyhtiön kanssa tonttien välisen rajan, johon istutettiin vapaasti kasvava pensasaidanne. Siirsin löytöruusun aidanteeseen hyvään kasvualustaan, ja sen jälkeen ruusun vointi koheni vuosi vuodelta. Siirtämisestä on nyt kulunut seitsemän vuotta, ja pensas on noin 1,5 metriä korkea. Ruusu kukkii upeasti joka kesä juhannuksen jälkeen vaaleankeltaisin kukin. Terälehtien kärjet haalistuvat lähes valkoisiksi kukkien avauduttua, mutta kukkien keskusta hehkuu loppuun asti himmeän kullankeltaisena. Tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta on aavistuksen miedompi. Ruusu on Rosa Harisonii-ryhmään kuuluva harisoninruusu, joka on persianruusun (R. foetida) ja tarhapimpinellaruusun (R. pimpinellifolia-ryhmä) risteymä. Persianruusulta harisoninruusut ovat perineet keltaisen värinsä ja tarhapimpinellaruusuilta talvenkestävyytensä ja lehtien tutun muodon.

Toinen takapihamme kivikossa selviytynyt ruusu on mustialanruusu, R. ’Minette’, jonka paljasti henkilöllisyytensä avatessaan eräänä hellekesänä muutaman hempeän vaaleanpunaisen kukan. Kukoistaakseen se vaatii kuitenkin lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan, ja sateisina kesinä se ei välttämättä avaa kukkiaan lainkaan. Meidänkin Minettemme nuput ovat tänä kesänä pysyneet visusti kiinni.
Blog_12_1

GREAT FINDS!

In July, instead of spending time in the summer sales in the hope of great finds, it sometimes pays off to stay at home and scour one’s garden. Our garden is located in an old neighbourhood, and we know that before the house we live in was built in the 1980s, there was a small house surrounded by an overgrown garden on the site. That idyll is now lost, but the garden still contains memories of its previous owners. When I first started working in the garden, I thought the far end of the plot was hopeless with a lot of stones, rubble, pieces of broken china and other detritus buried in the ground. However, among the ground elder and bindweed, I spotted a few weak branches of two different shrub roses, the other one with leaves a lot like the traditional white burnet rose, the other one with large, pale green leaves. Over the years I carried off many of the boulders to use elsewhere in the garden and occasionally threw some compost to the roses, and eventually the burnet rose produced one pale yellow flower. A couple of years later, I finally had a chance to replant the rose in better soil.  The plant is now 1,5 meters tall and produces a mass of faintly scented, semi-double, pale yellow flowers in July every summer. The rose is a cultivar of Rosa Harisonii, a cross between the persian yellow rose (R. foetida) and a form of burnet rose (R. pimpinellifolia). The identity of the other rose is now also clear: it is R. ’Minette’, a very popular rose in Finland during the first half of the 1900s, with double, pale pink flowers. To flower well, R. ’Minette’, also known as the Mustiala rose, requires a warm and sunny spot, but on a cold and rainy summer it may fail to open its blooms at all. This summer our ’Minette’ has kept its buds tightly shut. 

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

2 kommenttia artikkeliin ”Upeita löytöjä!

  1. Blogisi tuottaa edelleen yhtä suurta iloa kuin alkaessaan. Melkein kuin ymmärtäisin jotakin puutarhanhoidosta. Sitä en tee, mutta ummikkolukijanakin nautin suuresti. Kiitos!

    1. Kiitos sinulle! Puutarhanhoito on tuottanut itselleni paljon iloa, joten sehän mukavaa jos edes osa siitä välittyy tässä blogissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s