Tertin kartanon puutarhassa

Blog_17_2
Blog_17_1
Kesäpäivä Tertin kartanon puutarhassa Mikkelin liepeillä täyttää kaikki odotukset. Vaaleanpunaista päärakennusta ympäröi puutarha, joka on pietarilaisen puutarhurin jo 1890-luvulla suunnittelema, ja joka on kunnostettu alkuperäiseen asuunsa nykyisen isäntäparin aikana. Humalaköynnöksen verhoaman kuistin edustalla kukkii ihanasti tuoksuva Tertin ruusu, joka on kasvanut kartanon puutarhassa jo yli sata vuotta. Hiekkakäytävät halkovat lammen rantaan viettävää, hyvin hoidettua nurmikenttää, jolla kasvaa tammia, omena- ja kirsikkapuita ja hopeasalavia. Vanhimmalla hopeasalavalla arvellaan olevan ikää peräti 140 vuotta. Sen valtavaa runkoa ympäröi penkki, joka kutsuu levähtämään ja tunnustelemaan puun vanhaa, uurteista kaarnaa.
DSCN9456
DSCN9364
Blog_17_3_A
Blog_17_5_A
DSCN9464
Pihapiirin itäpuolella sijaitsee puutarhan kiehtovin nähtävyys, vanhan kivinavetan raunioiden suojaan sommiteltu muuripuutarha. Se on ollut ennen maatilan lampaiden, lypsykarjan ja sikojen asuinsija, mutta nyt muhkeiden kiviseinien sisään kätkeytyy kolme puutarhahuonetta – nurmihuone, kivihuone ja ruusuhuone. Huoneet muodostavat sarjan vaihtelevia puutarhatiloja, joissa runsaina kukkivat perennat ja muureja verhoavat köynnökset luovat erilaisia tunnelmia. Jo muurien ulkopuolella suopayrtti, ruusumalva ja syysasterit kukkivat näyttävästi, ja perennojen joukossa huojuu ruokaparsan korkeita versoja vielä vihreine marjoineen. Muuripuutarhan portista astutaan sisään nurmihuoneeseen eli entiseen lampolaan, jonka aurinkoisilla seinustoilla elokuista kukkaloistoa jatkavat syysleimut ja päivänliljat. Nurmihuoneen varjoisalla puolella viihtyvät kuunliljat ja lehtevä piippuköynnös. Karhunköynnöksen kiipeilytelineenä on vanha, ruostunut sängynpääty. Puutarhurin majan seinien suuret peilit heijastavat vehreyttä, ja patinoituneet saviruukut on pinottu puulaatikoihin odottamaan uusia taimia.
DSCN9368
Blog_17_7_A
Blog_17_4_A
Blog_17_6_A
Suuressa kivihuoneessa syysleimut ja tiikerililjat hehkuvat iltapäivän auringossa. Keskuskäytävää peittää soraparterre, jonka vaaleat, punertavat ja harmaat sävyt muodostavat kauniin kuvion. Sementtilattian halkeamissa kasvaa tuoksuvaa kangasajuruohoa ja ahomansikkaa, ja tummatulikukan suorat kukkavarret marssivat rivistönä parterren laidoilla. Entisissä navetan vesikupeissa kasvaa tummalehtistä verililjaa, joka viihtyy kivihuoneen lämmössä. Villiviini verhoilee kiviseinää ja on saanut elokuussa jo hieman syysväriä. Ruusuhuoneen pensasruusujen kukinta on elokuussa ohitse, mutta ruukuissa sinisarjat kukkivat näyttävästi. Ruusuhuoneessa tapahtuu yllättävä kohtaaminen, joka muistuttaa menneistä vuosikymmenistä. Muurin takana hätkähdyttävän tumma, lähes musta salkoruusu availee kämmenen kokoisia kukkiaan.
Blog_17_9_A
DSCN9632
Blog_17_10
Muuripuutarhan itäpuolella kohoaa komea rivistö humalasalkoja. Ne muistuttavat ajoista, jolloin humalan kasvattaminen taloissa oluen valmistamista varten oli lailla säädetty velvollisuus. Humalan käpy on myös Tertin kartanon tunnus. Auringon lämmittämän muurin juurella viihtyvät nauhukset ja kultapallot.
DSCN9332
Blog_17_8_A
DSCN9549
Kartanon kahvilan taakse loivaan rinteeseen on rakennettu laaja maustekasvitarha ja kasvimaa, jonka keskellä voi istua humalaköynnöksen verhoamaan lehtimajaan. Ympärillä kehäkukat, eriväriset ruiskukat ja  krassit loistavat ilta-auringossa ja päätyvät seuraavana aamuna koristamaan kahvilan ja ravintolan keittiöissä valmistettavia herkkuja. Tuoksuvien yrttien joukossa kasvaa muiden muassa laventelia, timjamia, mäkimeiramia, tuoksuampiaisyrttiä ja koiruohoa. Maustekasvitarhan tuntumassa on myös herukkatarha, jossa herukkapensaista on istutettu pyöreä ja neliön muotoinen labyrintti. Miksipä tosiaan istuttaa herkukkapensaita riveihin, jos niistä voi istuttaa labyrintin? Länteen vievä hiekkatie johtaa puulajipuistoon ja notkossa solisevan puron ylittävälle sillalle. Palaan takaisin kirsikkatarhaan, jonka puut notkuvat koristeellisen sadon painosta, ja vieressä tuleentuva ohravainio aaltoilee hiljalleen tuulessa.
DSCN9341

AN AFTERNOON AT TERTTI MANOR

A summer afternoon in the garden of Tertti manor close to Mikkeli is a treat for anyone who loves gardens. The manor is surrounded by gardens originally laid out in 1890’s by a gardener from St Petersburg. The faded pink of the Tertti rose echoes the colour of the wooden main building, which has a pretty verandah covered in lush growth of hop. Well maintained lawns slope down to the pond and are dotted with oak, apple and cherry trees, and among them a 140-year old white willow. Inside the ruins of an old livestock barn there is a large walled garden.The thick stone walls contain three distinct garden rooms with different planting schemes. Lush perennial borders alternate with ornamental gravel parterres and African lilies planted in terracotta pots. Outside the walled garden there is an impressive row of hop trellises reminiscent of the time when farms we required by law to grow hop for the purposes of brewing beer. The hop flower is the emblem of the Tertti manor. A large and colourful herb and vegetable garden is planted just behind the farm cafe with a hop arbour in the middle. The produce of the herb and vegetable garden as well as the currants and fruit trees are used in the farm cafe and restaurant. Beyond the garden, the barley fields are just turning gold, and along a quiet road there is an arboretum with a small creek running through it. 

Sininen taivas, punainen kuu

The garden, I begin to see, is a place where I can give memory a location and season in which to remain alive.

Alan ymmärtää, että puutarha on paikka, jossa voin antaa muistoille ajan ja paikan pysyä elossa.

-Frances Mayes

DSCN8751
DSCN8753
Elokuusta olen aina pitänyt eniten. Pidän hämärtyvistä illoista, puutarhan tummista varjoista, metsän takaa nousevasta kuusta, ja lämpimän päivän jälkeen järvelle kohoavasta usvasta. Elokuussa kesä on parhaimmillaan, sillä silloin värejä, tuoksuja ja makuja on yltäkylläisesti ja melkein liikaa samalla kertaa. Erityisesti tänä vuonna, kun kesä tuntuu takertuvan viimeiseen mahdollisuuteensa, elokuuhun. Aurinkoinen elokuun iltapäivä äidin puutarhassa – röyhytatar tuoksuu, ja syysleimujen monivärinen ilotulitus on alkamaisillaan. Silloin on paras antaa periksi puutarhan tuoksujen ja värien mukanaan tuomille muistoille. Muistan, kuinka kesäsunnuntaisin keräsimme kukkia puutarhasta sisälle maljakoihin. Röyhytattaren hennoista kukkavarsista tehtiin suuri kimppu huoneeseen, jota käytettiin vain kesäisin, ja jossa oli vanhat, tummansiniset tapetit. Viileässä, sinisessä huoneessa tattaret tuoksuivat, ulkona kuistin seinällä kukki vaaleanpunainen elämänlanka, ja pihan laidalla punaherukat kypsyivät odottaen poimijaa.
Blog_16_3_A
Tutun isoritarinkannuksen heleät kukat muistuttavat poutapäivää, mutta vieressä kasvavan ukonhatun kukat ovat ukkosensiniset. Tänä vuonna ukonhattujen kukinta on myöhässä, ja kimalaiset tulevat tarkistamaan yhä uudelleen, joko kaikki kukat ovat avautuneet. Lapsena pelkäsin ukonhattuja, sillä sen tummanpuhuvat kukat eivät mielestäni muistuttaneet kukkia lainkaan, ja mistä tahansa kukasta saattoi yllättäen lennähtää ärisevä kimalainen.
DSCN8715_A
DSCN8714_A
Blog_16_7
Blog_16_1b
Blog_16_6
Puutarhan laidalla kasvaa ryöppyinä sinisiä kissankelloja, valkoisia päivänkakkaroita ja keltaisia pietaryrttejä. Vanhan metsähaavan ikää ei kukaan enää muista. Sen kuori on syvään uurteinen ja muistuttaa havupuun kaarnaa. Pohjoisen puolelta runko on sammalen peittämä. Haavalla on valtava juuristo, sillä juurivesoja ilmestyy yli kymmenen metrin päähän emopuusta. Haavan lehtien kahina tuulessa kuulostaa rauhoittavalta, ja se on varmaankin ensimmäinen puutarhamuistoni – ehkä ensimmäisiä muistojani ylipäätään. 
Blog_16_5_A
Blog_16_4_A
Hiirenvirna kasvattaa kaikkialla pitkistä versoistaan tiheitä, sotkuisia vyyhtejä. Rannassa ne takertuvat kaislikkoon ja köynnöstävät vanhan kuusen jäkälöityville oksille, ja kuusi näyttää kukkivan. Kuusen mutkainen runko muistuttaa maaliskuisesta kevätmyrskystä, joka vuosikymmeniä sitten katkaisi puun latvan ja kiidätti sen jään yli kauas vastarannalle. Rannan tumma, läpinäkymätön vesi tuoksuu lahoaville vesikasveille ja lämpenee pinnalta nopeasti mutta on syvältä pelottavan kylmää.
DSCN9032
Runoiässä löysin äidin kirjojen joukosta Katri Valan Kootut runot. Vala kuvaa nuoruudenrunoissaan usein puutarhoja, mutta tällaisista puutarhoista en ollut koskaan aiemmin kuullut. Niissä punaiset unikot palavat kuin liekit, taivaalta putoilee oleanderinkukkia, magnoliat tuoksuvat, musta lintu huudahtaa, ja puutarhan ylle nouseva punainen kuu tulee ”kaukaisesta maasta, jossa ihanat ihmiset juhlivat”. Runot saivat aikaan kiihkeän kaukokaipuun, ja pohdin, millainen on kukkiva oleanderi, ja miltä magnolia mahtaa tuoksua. Äidin puutarhassa tuoksuivat syysleimut ja sirkuttivat kottaraiset, ja niihin oli tyytyminen. Vuodet kuluivat, muutin pois, ja runot unohtuivat. Myöhemmin palasin, huomasin puutarhan muuttuneen, mutta runokirja oli tutulla paikallaan – olin asunut kaupungissa, jonka katuja renustivat oleanterit, ja jonka torilla myytiin elokuussa silkkipaperiin käärittyjä tuoreita, vihreitä viikunoita.

Frances Mayes, 1999: Bella Toscana, WSOY.
Katri Vala, 1945: Kootut runot, WSOY.

BLUE SKY, RED MOON

August is my favourite summer month. I like the evening dusk, the deep shadows in the garden, the moon rising behind the dark forest, and the mist above the lake. August is abundance, almost too much to take in at once. I am in my mother’s garden again, and the colours and scents of a sunny August afternoon bring back a rush of memories. Sunday mornings spent picking flowers for every room, the pale blue of the delphiniums, and the storm cloud blue of the monk’s-hoods, redcurrants soon ripe for picking. Harebells, daisies, and common tansy grow where the garden meets the field. One of my earliest garden memories is the soothing sound of the wind in the large, old aspen, and equally full of character is the old spruce with its crooked trunk, standing by the lake. Tufted vetch scrambles on everything and spins its tendrils even on the lichen-covered branches of the spruce. Water in the lake is just like I remember it: dark, opaque, warm on the surface, but terribly cold deep down. Just as memorable as the colours and scents of the real garden are those of the imaginary ones in the poems by Katri Vala that I used to read as a girl. I found a collection of her early poetry among my mother’s books and was fascinated by the imagery of red poppies ablaze in the garden, falling petals of an oleander tree, scent of a magnolia, shriek of a black bird, and the rising red moon that had seen beautiful people feasting in distant lands. Since the reality of a Finnish farmhouse garden was very different, the poems instilled an incurable wanderlust, eventually taking me to a city where streets were lined with the oleanders Vala so beautifully wrote about. 

Frances Mayes, 1999: Bella Tuscany. Sweet Life in Italy. Bantam Press.