KOUKUSSA PUUTARHANHOITOON

DSCN9977_A
Lokakuun lähestyessä kasvukausi alkaa olla ohitse. Kuluneen kesän ja sen oikullisten säiden jälkeen kunnioitan entistä enemmän kaikkia niitä, jotka viljelevät maata saadakseen siitä elantonsa. Puutarhaa tai viljelypalstaa huvikseen ja harrastuksekseen hoitavaa eivät sen sijaan vaihtelevat säät haittaa. Puutarhan ja palstan hoitaminen on päämäärä sinänsä ja satotavoitteet toissijaisia. Kesäkuussa puuhailin ulkona toppatakkiin, villamyssyyn ja villahuiviin sonnustautuneena, sillä jos puutarhaharrastukseen on kerran jäänyt koukkuun, mikään sää ei pitele tarhuria sisällä kevään saavuttua. Aloitin puutarha- ja hyötyviljelyharrastuksen 17 vuotta sitten muutettuamme nykyiseen kotiimme. Heti seuraavana keväänä anoin ja sain monivuotisen viljelypalstan läheiseltä vuokrapalsta-alueelta. Silloin palstan sai samana keväänä, mutta nykyisin palstaa voi joutua odottamaan vuosikausia.
Blog_21_2_A
Blog_21_3_A
Vähitellen harrastus vei mukanaan niin, että kevät, kesä ja syksy sulautuivat yhdeksi vuodenajaksi, jonka nimi on kasvukausi. Talvikuukaudet ovat olemassa etupäässä seuraavan kasvukauden suunnittelua ja siihen valmistautumista varten. Siitäkään ei ole sanottavaa haittaa, että sen enempää viljelypalsta kuin taloyhtiöpihakaan eivät ole omia: viljelypalsta on vuokralla ja taloyhtiöpiha puolijulkinen tila, jonka käyttäjäkunta jatkuvasti vaihtuu ja muuttuu. Puutarhat ovat joka tapauksessa tilapäisiä, ja ne ovat olemassa vain niin kauan kuin niitä hoidetaan. Jos puutarhan hoitaja jättää puutarhansa, tai jos hoitaja vaihtuu, puutarha joko katoaa tai ainakin muuttuu. Niinpä puutarhanhoitoon hurahtaneelle riittää, että on jokin tila, vaikka tilapäinenkin, jossa voi päästä touhuamaan mullan ja kasvien pariin heti kun lumi sulaa, maa alkaa tuoksua, ja ensimmäiset lumikellot ja krookukset työntyvät esiin lehtikarikkeen lomasta.
DSCN0277_A
DSCN9889_A
Keväällä viikot kuluvat aina liian nopeasti, ja tekemistä on kerralla niin paljon, että jostain projektista on aina luovuttava. Myöhemmin kesällä ehkä huomaa, että joidenkin kasvien kasvattaminen kasvimaalla ei tänä vuonna onnistunut, tai jonkin kasvin söivät pihalla lehtokotilot. Seuraava vuosi tarjoaa kuitenkin aina uuden tilaisuuden. Jossain vaiheessa tosin on hyväksyttävä, että aika ja käytettävissä olevat tilat eivät kuitenkaan voi koskaan riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin kasvattaa. Joskus silmäilen palsta-alueen laidalla olevaa pujoa ja jättipalsamia puskevaa kaistaletta. Se näyttää läpitunkemattomalta viidakolta, jota kukaan palstaa jonottava ei ilmeisesti halua ottaa vastaan. Minusta siinä on puolen aarin verran ihania mahdollisuuksia, ja olen jo miettinyt ryteikön sissiviljelyä. Toisaalta virallisellakin palstalla on aina tehtävää: aina on jokin monivuotinen kasvi, joka on siirrettävä tai jaettava, tai jokin kohta perusteellisesti kitkettävä ja perattava. Maanparannuksesta voi tulla suorastaan intohimo, sillä on ilo seurata kuinka kompostin ja muun orgaanisen aineksen lisääminen muuttaa vähitellen kovan ja kylmän savimaan kuohkeaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi, josta kasvit suorastaan ampaisevat kasvuun. Silloin tuntee tehneensä jotain hyödyllistä.
Blog_21_4_A
Myös taloyhtiöpihalla on useita kohteita, jotka täytyy joko kokonaan uudistaa, tai joita täytyisi ainakin korjailla ja parannella. Täysin valmista pihasta tai viljelypalstasta ei tule onneksi koskaan. Jokainen kasvukausi, jolloin pystyy vetämään saappaat jalkaan ja ottamaan lapion ja talikon käteen, on joka tapauksessa hyvä kasvukausi. Viikko sitten kannoimme viljelypalstalta auton takakonttiin neljäkymmentä kiloa kullankeltaisia perunoita, ja samaan aikaan perennapenkissä syysvuokko kukki parhaimmillaan, ja syyskimikki vasta availi tummia kukkanuppujaan. Silloin saatoin olla samaa mieltä kuin kirjailija Mari Mörö kirjassaan Parhaat päiväni pihalla:

Kylliksi saatiin, satoa on kaikki se, minkä voi jollain aistillaan kokea.

DSCN0247_A
Blog_21_1_A

ADDICTED TO GARDENING

After the capricious weather this growing season, I have great respect for all of those who work the land to make a living. If gardening is a hobby, erratic weather is not a problem. Working in the garden is then an end in itself, and the numbers of the harvest take second place. If one is addicted to gardening, no weather can keep you indoors when spring arrives. I started gardening seventeen years ago when we moved into our present home. I soon applied for and was assigned an allotment garden on a nearby allotment site. Gradually my enthusiasm for gardening made spring, summer and autumn converge into one single season, the growing season. The remaining winter months are there primarily to prepare for the gardening activities of the following summer. Neither the allotment garden or the housing company garden are my own: the first one I rent and the other one is a semi-public space used by an ever-changing group of people. Gardens are in most cases temporary spaces anyway, and they exist only as long as they are maintained. When the gardener leaves his garden, or someone else steps in, the garden either disappears or at least changes. I am happy to have a space, however temporary, where I can work with the soil and the plants every spring as soon as the snow is gone, the smell of the thawing soil fills the air, and the first snowdrops and crocuses push through last year’s leaves. Although always on the lookout for more gardening possibilities, even my small gardening spaces offer continuously something to transplant, divide, weed or renew, so there is really no danger of running out of gardening projects. Just recently we harvested forty kilograms of lovely, golden potatoes from the allotment, and at the same time had the pleasure of enjoying the late flowering of my Japanese anemone and purple baneberry. At that moment it was easy to agree with the Finnish garden writer Mari Mörö, who in one of her books says that everything one can experience with one’s senses can be considered harvest.

RUUKKUPUUTARHA

DSCN9998_A
Oikea aika kirjoittaa kesän ruukkuistutuksista olisi tietenkin toukokuu. Silloin kaivetaan ruukut ja istutusastiat varastoista ja hurautetaan puutarhamyymälään tai torille hankkimaan täydessä kukassa komeilevia kesäkukkia. Värittömän kevättalven jälkeen torien ja taimimyymälöiden kukkameri on kutsuva näky, ja kaiken runsauden keskellä on vaikea vastustaa toinen toistaan upeampia houkutuksia. Ensimmäisinä vuosina palasimmekin toreilta ja taimistoista takakontti pullistellen: parvekelaatikoihin punaisia, vaaleanpunaisia ja valkoisia pelargonioita ja varjoisalle sisäpihalle verenpisaroita, ahkeraliisoja ja uudenguineanliisoja. Muutaman kerran kokeilin pelargonioiden ja verenpisaroiden talvettamista, mutta taloyhtiön ikkunattomassa ja liian lämpimässä varastossa kasvien selviytymisprosentti jäi pieneksi. Niinpä kesäkukkien vain muutaman kuukauden kestävä kukoistus päättyi yleensä vääjämättä puutarhakompostiin. Vuosien mittaan pihalle on istutettu paljon myös perennoja, ja aloin miettiä, voisiko ’kesäkukkia’ löytää keväisin omasta puutarhasta.
DSCN7556_A
Blog_20_2_A
Monivuotisten, varjossa viihtyvien perennojen viehätys perustuu kukkien sijaan vaihteleviin lehtimuotoihin ja -väreihin. Monet matalakasvuiset maanpeittoperennat viihtyvät mainiosti myös ruukuissa ja muissa istutusastioissa, joten niitä voi hyvin yhdistää kausikasveihin. Ajatuksena on yhdistää kasveja, joiden lehtien muodot, värit ja tekstuuri poikkeavat toisistaan ja korvaavat kukkien puuttumisen. Kaatopaikalta vuosia sitten pelastettu pyörätön kottikärry sai tänä keväänä uuden pyörän ja pintaansa mustaa maalia, ja näin siitä tuli perennoille sopiva istutusastia sisäänkäynnin viereen.
 Keväällä istutin siihen valkolehtisen hopeatäpläpeipin ’White Nancy-lajiketta, jota kasvaa pihalla runsaasti. Se toipuu siirrosta muutamassa päivässä ja kasvaa nopeasti. Hopeatäpläpeipin vierelle istutin puutarhamyymälästä ostamani suurilehtisen muratin, jonka voi talvettaa huonekasvina. Kottikärryssä kasvaa myös kiiltävälehtistä lehtotaponlehteä ja sen vierellä rotkolemmikin ’Jack Frost’ -lajiketta, joka on mielestäni yksi kauneimmista varjon perennoista. Sen lehdissä on kaunis verkkomainen kuvio. Kirjavalehtinen posliinirikko jäi muiden nopeakasvuisempien perennojen varjoon, mutta alkukesästä se kukki kauniisti pienin valkoisin kukin. Lankaköynnöksen pyöreät ja kirkkaanvihreät lehdet täydentävät ryhmän. Lankaköynnöstä ja murattia lukuunottamatta kaikki kasvit ovat talvenkestäviä, ja istutan ne takaisin maahan lokakuun alkupuolella.
Blog_20_5
Blog_20_3_A
Hankin keväällä mustan, suuren ruukun, jonka sijoitin sisäänkäynnin toiselle puolelle ja johon istutin yhtenäisyyden vuoksi samoja kasveja kuin kottikärryyn. Pehmeälehtinen hopetäpläpeippi ja kiiltävälehtinen muratti sopivat samaan istutukseen. Lankaköynnös rönsyilee kottikärryn ruosteisen reunan ylitse maahan saakka.
DSCN0205_A
Ruskea kottikärry on palvellut kesäkukkien istutusastiana jo aiemmin. Tänä kesänä siinä kasvaa jättipoimulehteä, lehtotaponlehteä, rönsyansikkaa, hopeatäpläpeippiä ja keventäjinä lankaköynnöstä ja valkokukkaista poutapilveä. Kottikärryjen pohjiin on porattu reikiä, jotta ylimääräinen sadevesi pääsee valumaan pois.
Blog_20_4
Puupation valkoisessa ruukussa kasvaa tummalehtistä amerikankeijunkukkaa ja hopeatäpläpeippiä, joiden yhteiselosta ei puutu kontrastia. Aamerikankeijunkukan hennot, mutta korkeat kukkavarret vaaleanpunaisine kukkineen ovat siron heinämäisiä. Viereisessä ruukussa kasvaa nukkapintainen hopeakäpälä, jota yleensä kasvatetaan amppelissa, mutta se on ollut kaunis myös rönsyillessään pihan sorapinnalla ja välillä tummalla puupatiolla. Hopeakäpälä ja edellisen kuvan poutapilvi ovat kausikasveja, jotka on talvetettava sisätiloissa.

Näyttäviä kesäkukkia saa myös poimimalla niitä tienpientareilta ja joutomailta. Vuohenputki ja komealupiini eivät lopu, vaikka niitä poimisi kahmalokaupalla. Suurina määrinä ne ovat näyttäviä, ja sijoitan niitä ruukkuistutusten viereen tai puutarhan pöydille. Komealupiini on haitallinen vieraslaji, ja sen poimiminen kukkivana on hyödyllistä, sillä silloin kasvi ei ehdi siementää luontoon. Heinäkuusta alkaen viljelypalstan monivuotiset ja yksivuotiset kukkakasvit alkavat tuottavat leikkokukkasatoa myös pihaan. Valkoiset kesämalvikit avaavat edelleen uusia kukkia ja kestävät leikkokukkina pitkään.
Blog_20_1DSCN0170_A

CONTAINER GARDENING

Every spring for many years we used to make a trip to the garden center to buy a large quantity of summer annuals to plant in pots and containers. We bought pelargoniums for the balcony and fuchsias and impatients for the shady spots on the north side of the house. Overwintering the plants turned out to be  a problem, because we lack a suitable space for the purpose. So, come autumn, annuals got usually thrown on the compost pile, and new plants were bought again the following spring. Lately I’ve started using perennials from the garden to replace some of the annuals in containers. Particularly many ground-cover perennials do well in containers, and they can easily be combined with annuals in container arrangements. This year I have planted perennials such as silver-leaved lamiums, purple heucheras, asarabacca, heartleaf brunnera, and lady’s mantle from the garden together with common ivy, maidenhair vine and white-flowered euphorbia, which in our climate are annuals. The idea is to combine plants with contrasting leaf shapes, colours and textures to create visual interest and to compensate for the lack of showy flowers. In October, the hardy perennials can then be replanted back in the garden. To complement container planting, I often pick wildflowers in June and bring armfuls of ground elder and lupins to the garden and display them in vases and buckets. Lupin is an invasive species, so the more gets picked before they run into seed, the better. From July onward, there is a plentiful supply of perennial and annual flowers from the allotment to complement the planted arrangements.

PILVILINNOJA

DSCN0091_A
Syyskuun alkaminen ei suinkaan merkitse kesän päättymistä. Hortensioiden valkoiset kukkapilvet ovat juuri nyt kauneimmillaan. Taloyhtiön sisäpihalla kasvavan syyshortensian (Hydrangea paniculata ’Grandiflora’) kartiomaiset kukinnot ovat avautuessaan vaaleanvihreät, mutta täysin auenneina kermanvalkoiset. Useimmiten leikkaan syyshortensiaa kukkimisen jälkeen melko voimakkaasti, jolloin se tekee seuraavana vuonna suuria ja upeita kukintoja. Rankkasade on kukintojen pahin vihollinen, ja sateen jälkeen kukkien paino saattaa saada varret katkeamaan. Tämä primadonna on lisäksi hyvin tarkka leikkaamisen ajankohdan suhteen ja osoittaa mieltään kukkimalla seuraavana vuonna niukasti, jos leikkaaminen jää liian myöhäiseen syksyyn. 
DSCN0084_A
DSCN0088_A
Blog_19_2
Hortensiat ovat omiaan taloyhtiömme pihaan, sillä ne kukkivat myös puolivarjossa. Vaikka hortensiat sietävät varjoa, ne viihtyvät kuitenkin myös auringossa, kunhan kasvualusta pysyy kosteana koko kasvukauden. Aurinkoisella kasvupaikalla kukkiin tulee syksyn edetessä soman vaaleanpunainen sävy. Loppusyksystä kukat kuivuvat ja ruskettuvat, mutta ovat sellaisinakin kauniita. Hortensiat saavat joka kevät juurilleen katteeksi runsaasti puutarhakompostia.
DSCN0045_A
Blog_19_1_A
DSCN9792_A
Taloyhtiön takapihalla kasvava pallohortensia (Hydrangea arborescens) on kukkinut upeasti tänä kesänä. Sen suurimmat kukinnot ovat ainakin 30 senttiä läpimitaltaan, vaikkakaan en muista, onko lajike ’Grandiflora’ vai ’Annabelle’. Valkoiset jättiläiskukinnot ovat hieman epätodellisen näköisiä hohtaessaan vitivalkoisina iltahämärässä. Pallohortensiat kukkivat yleensä jo heinäkuusta alkaen, mutta tänä kesänä kukinta alkoi hieman myöhemmin ja jatkuu edelleen. Koostaan huolimatta pallohortensian kukinnot näyttävät kestävän rankkasadetta syyshortensiaa paremmin, ja saman vuoden hennot versot jaksavat hyvin kannatella suuria kukkia murtumatta. Monesti käyn ravistelemassa hortensioiden kukkia sateen jälkeen keventääkseni niiden taakkaa, mutta se on tietenkin vain tekosyy saada ihailla kukkia lähempää.
DSCN7777_A
DSCN7532_A
Ensimmäisenä hortensioista kukkii köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris), joka avaa leveät ja harsomaiset kukintonsa jo heinäkuun alussa. Meidän köynnöshortensiamme on vielä pieni, mutta ennen pitkää se on ohjattava rakennuksen seinään kiinnitettävään köynnöstukeen. Naapurissa sijaitsevan kerrostalon päätyseinällä kasvaa köynnöshortensia, joka ulottuu noin kuuden metrin korkeuteen, ja katselen sitä välillä hieman huolestuneena. Onneksi köynnöshortensian kasvuvauhti ei päätä huimaa, joten minulla on vielä aikaa rakennella ja maalailla köynnöstukia. Köynnöshortensian kukinto ovat erityisen kaunis, sillä siinä on kahdenlaisia kukkia: pieniä pitsimäisiä kukkia keskellä ja suuria kukkia laidoilla. Kukinnossa on vielä samaan aikaan pieniä pallomaisia nuppuja. Lehdet ovat tummanvihreät ja kiiltävät, ja ne näyttävät kauniilta tummanvioletin purppuraheisiangervon vierellä.
DSCN7524_A
Jaloängelmä (Thalictrum delavayi) on hortensioiden täydellinen vastakohta. Se muodostaa pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia sinne tänne pitkin korkeita, honteloita kukkavarsia ja kasvaa vuodesta toiseen ilman erityisempää hoitoa. Korkeat kukkavarret etsivät tukea viereisen koristeomenapuun oksista ja nojaavat välillä talon harmaaseen seinään. Kerrannaiset kukat ovat täydellisen pyöreitä ja niin pieniä, että niitä pitäisi tutkia suurennuslasilla. Kasveja on toistaiseksi vain kaksi, mutta näitä pitäisi puutarhassa olla kokonainen utuinen, vaaleanpunainen pilvi.
DSCN5836_1
Blog_19_3

HEAD IN THE CLOUDS

Best part of autumn are definitely hydrangeas. Their showy and dramatic blooms are indispensable for a garden mostly in the shade such as ours. Though tolerant of partial shade, hydrangeas do not mind a sunny location either, as long as the soil is moist throughout the growing season. The climbing hydrangea, Hydrangea anomala subsp. petiolaris, is the first to open its lacy blooms early July, followed by Hydrangea arborescens, whose large spherical blooms have been especially magnificent this summer. Hydrangea paniculata is the last one to join the show in September with its large cone-shaped blooms, which turn from creamy white to deep pink in a sunny location. Hydrangeas do well when mulched with plenty of compost every spring. Totally opposite to the somewhat excessive hydrangeas is the Chinese meadow rue (Thalictrum delavayi), a hardy perennial with minuscule, pink, double flowers scattered on thin, tall stems. A magnifying glass is necessary to fully appreciate the delicate, perfect spheres of flowers this plant produces in August. I must plant more meadow rue to have a large, hazy pink cloud of flowers in my garden. 

KAALIA JA KARHUNVADELMIA

DSCN9248_A
Elokuussa olin paljon poissa viljelypalstalta, piipahdin täällä vain silloin tällöin kaupungissa käydessäni. Lämpimien viikkojen aikaansaama kasvupyrähdys olikin kuun lopulla mukava näky. Vielä heinäkuussa avoimelta näyttänyt kasvimaa on nyt täpötäynnä, ja ruututarhan muotoon kylvämäni vihannesmaan kapeat käytävät tuskin erottuvat rehevien kasvustojen lomasta. Nyt on lehtikaalia, valtavasti – mihinkähän ajattelin keväällä tarvitsevani sitä näin suuret määrät? On salaattilehtikaalia, jota kasvatin ruokakaupan ruukkutaimista, on tummalehtistä palmukaalia ja kaunista, punasuonista ’Red Russian’ -lajiketta, jolla on hauskat, reunoistaan röyhelöiset lehdet. Lehtikaalia on nyt syöty salaateissa, piirakoissa ja munakkaissa, mutta mitä enemmän sitä poimin, sitä innokkaammin se kasvaa, ja voisin edelleen ruokkia sillä koko korttelin. Ensi vuonna pidän välivuoden lehtikaalista.
Blog_18_3_A
Karhunvadelmien kannalta elokuun lämpimät viikot osuivat juuri oikeaan aikaan. Vaikka olen jo kerran lahjoittanut karhunvadelman pois kasvimaalta, se ei suostu lähtemään, vaan versoo edelleen. Karhunvadelman versot ovat kolmisen metriä korkeita, ja kesäkuussa puhkeavat kukat ovat suuria ja puhtaan valkoisia. Satoaikaan kasvia pitää kuitenkin lähestyä täysin peittävään vaatetukseen sonnustautuneena, sillä versot ovat kauttaaltaan piikkisiä. Muutama pintanaarmu on kuitenkin pieni hinta kypsistä, mustista ja makeista marjoista.
Blog_18_2
Nyt on myös härkäpapujen paras sesonki. Tähän aikaan vuodesta on saatava lautaselle meheviä härkäpapuja. Härkäpapu on yksi vanhimmista viljelykasveistamme, vaikka sen suosio on sittemmin hiipunut. Valmistan härkäpavut mieluiten höyryttämällä, ja lisään kypsiin papuihin oliiviöljyä, valkosipulia ja muutaman salvianlehden, sekä tietysti suolaa ja mustapippuria. Käytän tällä tavoin maustetut pavut joko kylminä tai lämpiminä. Härkäpapujen pehmustettu palko on aina yhtä hauskan näköinen, ja kasvattamani suurisiemeninen lajike on nimeltään ’Hangdown’. Keltaiset pavut ovat salkopapuja, jotka voi syödä vielä tässä vaiheessa kuorineen kypsennettyinä, kunhan poistaa papujen selkäpuolen pitkän, sitkeän säikeen. Kasvattamani lajike on nimeltään ’Neckargold’.
DSCN9756_A
Tilliä ja persiljaa tarvitaan keittiössä pitkin talvea, mutta nyt tilli ehti kukkia, enkä saanut pakastettua sitä varastoon. Kruunutilli on kuitenkin kasvimaan kaunistus, ja siitä talteen otetut siemenet itävät lähes takuuvarmasti seuraavana vuonna.
DSCN9752_A
DSCN9762
DSCN9740_A
DSCN9737_A
Kesämalvikki kukkii tänä vuonna useita viikkoja myöhässä, mutta yhtä upeasti kuin aina. Kesämalvikin kasvattaminen on helppoa, ja se kestää maljakossa pitkään. Vaikka kesäkuun koleat säät hidastivat kasvua, on kesämalvikin kukinta nyt täydessä vaudissa, ja parin neliön alalta riittää kokonaisia sylillisiä tuotavaksi pihaan. Valkoinen lajike on osuvasti nimeltään ’Mont Blanc’. Osan kukista jätän tuottamaan siemeniä, jotka kerään syyskuun lopulla seuraavaa vuotta varten. Keväällä istutin myös pari pussillista valkoisen tuoksumiekkaliljan sipuleita. Lämpiminä iltoina kukat tuoksuvat ihanasti ja vaaleanvihreät, ryhdikkäät lehdet ovat kauniita koko kasvukauden. Tuoksumiekkalilja ei talvehdi maassa, joten sipulit pitää nostaa maasta syksyllä ja säilyttää viileässä talven yli.
DSCN9735_A
Palstalla on mukava touhuta illalla auringon laskiessa. Vaikka pihatähtimö eli tuttavallisemmin vesiheinä kasvatti alkukesän sateista innostuneena puolen metrin pituisia lonkeroitaan, ei sille tai muille rikkakasveille ole tällä hetkellä kasvimaalla paljon tilaa. Yllä olevan kuvan alareunassa on pienilehtistä vihannesportulakkaa, joka on mehevä salaattikasvi, ja sen takana italialaisen salaattisikurin ’Rossa di Treviso’ -lajikkeen suuria, punertavia lehtiä. Salaattisikuri alkaa vasta nyt muodostaa suippoja keriään, jotka maistuvat parhailta kypsennettyinä, sillä tuoreena ne ovat liian kitkeriä. Siemenet on tuotu Italiasta useita vuosia sitten, mutta ne itivät silti mainiosti, eivätkä säikähtäneet Pohjolan kylmää alkukesää. Oikealla salkopavut korkeassa kasvituessaan, taustalla pensasmaisena kasvavat valkoiset kesämalvikit, ja niiden välissä – lehtikaalia.
DSCN9185_A
Blog_18_1_A
Blog_18_4
Perennojen joukossa virginiantädykkeen kukkavarret kasvavat melkein kaksi metrkiä korkeiksi, mutta keihäsmäiset kukkavanat saavat kasvin näyttämään sirolta ja ilmavalta. Kuvat on otettu elokuussa, mutta kukkavanat ovat koristeellisia vielä tummuneinakin. Mehiläiset ja kimalaiset rakastavat virginiantädykkeitä, ja eräänä lämpimänä iltapäivänä elokuussa kukinnot olivat niin täynnä mustasukkaisia pörisijöitä, että kukkia poimiessa oli oltava nopea liikkeissään. Siemestä kasvattamani harmaamalvikin vaaleanpunaiset, ruusumaiset kukkinnot sijaitsevat nekin lähes kaksi metriä korkeissa kukkavarsissa, ja tuulisella kasvimaalla ne kaipaisivat paremman kasvituen. Monivuotinen harmaamalvikki tuottaa paljon siemeniä, joista kasvin lisääminen on helppoa. Myös sormustinkukka ja pohjanrantakukka olivat kesällä mehiläisten suosiossa. On hyvä tietää, että vaikka olenkin ollut poissa, kasvimaa on ollut monille tarpeellinen. 

KALE AND BLACKBERRIES

For most of August, I have been out of town, and have had only little time to spend on the allotment. The cold weather of June slowed things down, but with the much awaited sun and warmth of August, there was a burst of growth that finally filled up the small vegetable garden. I now have enough kale to last me a lifetime – the more I pick it, the more it grows. Blackberries are now ripe and sweet, and their lovely taste is worth the battle with the tall, thorny stems. Finally I can harvest also broad beans, that are so tasty steamed and served with some olive oil, garlic, salt and pepper and a few leaves of sage. The yellow runner beans are also ready for picking right now. Dill is soon running into seed, but the yellow flowerheads are really pretty against the backdrop of the darker greens of the vegetable garden. This year my small cutting garden consists of white annual tree mallow ’Mont Blanc’, which is now busy producing masses of bright, white flowers on tall stems, enough to pick armfuls. The sweet scent of Gladiolus callianthus, also called acidantera, comes out on warm evenings, which is the time I like best on the allotment. There is very little need for weeding now that the vegetables have taken up most of the space. The perennial border was at its best in August, which is when the photos were taken. Bees and bumblebees went mad over the white and purple Culver’s root, the pink flowers of the perennial tree mallow and purple loosestrife. It’s good to know that when I’ve been away, my allotment garden has been useful to others.