KAALIA JA KARHUNVADELMIA

DSCN9248_A
Elokuussa olin paljon poissa viljelypalstalta, piipahdin täällä vain silloin tällöin kaupungissa käydessäni. Lämpimien viikkojen aikaansaama kasvupyrähdys olikin kuun lopulla mukava näky. Vielä heinäkuussa avoimelta näyttänyt kasvimaa on nyt täpötäynnä, ja ruututarhan muotoon kylvämäni vihannesmaan kapeat käytävät tuskin erottuvat rehevien kasvustojen lomasta. Nyt on lehtikaalia, valtavasti – mihinkähän ajattelin keväällä tarvitsevani sitä näin suuret määrät? On salaattilehtikaalia, jota kasvatin ruokakaupan ruukkutaimista, on tummalehtistä palmukaalia ja kaunista, punasuonista ’Red Russian’ -lajiketta, jolla on hauskat, reunoistaan röyhelöiset lehdet. Lehtikaalia on nyt syöty salaateissa, piirakoissa ja munakkaissa, mutta mitä enemmän sitä poimin, sitä innokkaammin se kasvaa, ja voisin edelleen ruokkia sillä koko korttelin. Ensi vuonna pidän välivuoden lehtikaalista.
Blog_18_3_A
Karhunvadelmien kannalta elokuun lämpimät viikot osuivat juuri oikeaan aikaan. Vaikka olen jo kerran lahjoittanut karhunvadelman pois kasvimaalta, se ei suostu lähtemään, vaan versoo edelleen. Karhunvadelman versot ovat kolmisen metriä korkeita, ja kesäkuussa puhkeavat kukat ovat suuria ja puhtaan valkoisia. Satoaikaan kasvia pitää kuitenkin lähestyä täysin peittävään vaatetukseen sonnustautuneena, sillä versot ovat kauttaaltaan piikkisiä. Muutama pintanaarmu on kuitenkin pieni hinta kypsistä, mustista ja makeista marjoista.
Blog_18_2
Nyt on myös härkäpapujen paras sesonki. Tähän aikaan vuodesta on saatava lautaselle meheviä härkäpapuja. Härkäpapu on yksi vanhimmista viljelykasveistamme, vaikka sen suosio on sittemmin hiipunut. Valmistan härkäpavut mieluiten höyryttämällä, ja lisään kypsiin papuihin oliiviöljyä, valkosipulia ja muutaman salvianlehden, sekä tietysti suolaa ja mustapippuria. Käytän tällä tavoin maustetut pavut joko kylminä tai lämpiminä. Härkäpapujen pehmustettu palko on aina yhtä hauskan näköinen, ja kasvattamani suurisiemeninen lajike on nimeltään ’Hangdown’. Keltaiset pavut ovat salkopapuja, jotka voi syödä vielä tässä vaiheessa kuorineen kypsennettyinä, kunhan poistaa papujen selkäpuolen pitkän, sitkeän säikeen. Kasvattamani lajike on nimeltään ’Neckargold’.
DSCN9756_A
Tilliä ja persiljaa tarvitaan keittiössä pitkin talvea, mutta nyt tilli ehti kukkia, enkä saanut pakastettua sitä varastoon. Kruunutilli on kuitenkin kasvimaan kaunistus, ja siitä talteen otetut siemenet itävät lähes takuuvarmasti seuraavana vuonna.
DSCN9752_A
DSCN9762
DSCN9740_A
DSCN9737_A
Kesämalvikki kukkii tänä vuonna useita viikkoja myöhässä, mutta yhtä upeasti kuin aina. Kesämalvikin kasvattaminen on helppoa, ja se kestää maljakossa pitkään. Vaikka kesäkuun koleat säät hidastivat kasvua, on kesämalvikin kukinta nyt täydessä vaudissa, ja parin neliön alalta riittää kokonaisia sylillisiä tuotavaksi pihaan. Valkoinen lajike on osuvasti nimeltään ’Mont Blanc’. Osan kukista jätän tuottamaan siemeniä, jotka kerään syyskuun lopulla seuraavaa vuotta varten. Keväällä istutin myös pari pussillista valkoisen tuoksumiekkaliljan sipuleita. Lämpiminä iltoina kukat tuoksuvat ihanasti ja vaaleanvihreät, ryhdikkäät lehdet ovat kauniita koko kasvukauden. Tuoksumiekkalilja ei talvehdi maassa, joten sipulit pitää nostaa maasta syksyllä ja säilyttää viileässä talven yli.
DSCN9735_A
Palstalla on mukava touhuta illalla auringon laskiessa. Vaikka pihatähtimö eli tuttavallisemmin vesiheinä kasvatti alkukesän sateista innostuneena puolen metrin pituisia lonkeroitaan, ei sille tai muille rikkakasveille ole tällä hetkellä kasvimaalla paljon tilaa. Yllä olevan kuvan alareunassa on pienilehtistä vihannesportulakkaa, joka on mehevä salaattikasvi, ja sen takana italialaisen salaattisikurin ’Rossa di Treviso’ -lajikkeen suuria, punertavia lehtiä. Salaattisikuri alkaa vasta nyt muodostaa suippoja keriään, jotka maistuvat parhailta kypsennettyinä, sillä tuoreena ne ovat liian kitkeriä. Siemenet on tuotu Italiasta useita vuosia sitten, mutta ne itivät silti mainiosti, eivätkä säikähtäneet Pohjolan kylmää alkukesää. Oikealla salkopavut korkeassa kasvituessaan, taustalla pensasmaisena kasvavat valkoiset kesämalvikit, ja niiden välissä – lehtikaalia.
DSCN9185_A
Blog_18_1_A
Blog_18_4
Perennojen joukossa virginiantädykkeen kukkavarret kasvavat melkein kaksi metrkiä korkeiksi, mutta keihäsmäiset kukkavanat saavat kasvin näyttämään sirolta ja ilmavalta. Kuvat on otettu elokuussa, mutta kukkavanat ovat koristeellisia vielä tummuneinakin. Mehiläiset ja kimalaiset rakastavat virginiantädykkeitä, ja eräänä lämpimänä iltapäivänä elokuussa kukinnot olivat niin täynnä mustasukkaisia pörisijöitä, että kukkia poimiessa oli oltava nopea liikkeissään. Siemestä kasvattamani harmaamalvikin vaaleanpunaiset, ruusumaiset kukkinnot sijaitsevat nekin lähes kaksi metriä korkeissa kukkavarsissa, ja tuulisella kasvimaalla ne kaipaisivat paremman kasvituen. Monivuotinen harmaamalvikki tuottaa paljon siemeniä, joista kasvin lisääminen on helppoa. Myös sormustinkukka ja pohjanrantakukka olivat kesällä mehiläisten suosiossa. On hyvä tietää, että vaikka olenkin ollut poissa, kasvimaa on ollut monille tarpeellinen. 

KALE AND BLACKBERRIES

For most of August, I have been out of town, and have had only little time to spend on the allotment. The cold weather of June slowed things down, but with the much awaited sun and warmth of August, there was a burst of growth that finally filled up the small vegetable garden. I now have enough kale to last me a lifetime – the more I pick it, the more it grows. Blackberries are now ripe and sweet, and their lovely taste is worth the battle with the tall, thorny stems. Finally I can harvest also broad beans, that are so tasty steamed and served with some olive oil, garlic, salt and pepper and a few leaves of sage. The yellow runner beans are also ready for picking right now. Dill is soon running into seed, but the yellow flowerheads are really pretty against the backdrop of the darker greens of the vegetable garden. This year my small cutting garden consists of white annual tree mallow ’Mont Blanc’, which is now busy producing masses of bright, white flowers on tall stems, enough to pick armfuls. The sweet scent of Gladiolus callianthus, also called acidantera, comes out on warm evenings, which is the time I like best on the allotment. There is very little need for weeding now that the vegetables have taken up most of the space. The perennial border was at its best in August, which is when the photos were taken. Bees and bumblebees went mad over the white and purple Culver’s root, the pink flowers of the perennial tree mallow and purple loosestrife. It’s good to know that when I’ve been away, my allotment garden has been useful to others.

4 kommenttia artikkeliin ”KAALIA JA KARHUNVADELMIA

  1. Kiitos, ihania kuvia ja kokemuksia kasvimaalta; ideat on kirjattuna muistiin ensi kesän omia kokeiluja silmällä pitäen !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s