Taikatalvi

Näkötornin kahvila
Pojan ollessa pieni luin hänelle aina talvisin Tove Janssonin Taikatalvi-kirjaa. Poika kasvoi aikanaan ulos Taikatalven tarinoista, mutta minä taisin jäädä koukkuun. Luen kirjaa joskus vieläkin – salaa.

Kinokset lepäsivät valtavina, pyöreinä pullina tai kauniisti kaartuvina harjanteina, joiden huiput olivat veitsenterävät. Jokaisella oksalla oli suuri lumihattu. Ja puut näyttivät jättimäisiltä kermakakuilta, jotka jonkun merkillisen sokerileipurin mielikuvitus oli luonut. Kerrankin kaikki vieraat vilistivät ulos ja panivat toimeen hurjan lumisodan. Hillo oli tosin lopussa, mutta se oli antanut voimaa käsivarsiin ja sääriin.

-Tove Jansson

Tänä aamuna ulkona odotti ihan todellinen taikatalvi lumihattuisine oksineen. En voi väittää olevani haka yhdessäkään talviurheilulajissa, mutta lumen peittämä maisema ilahduttaa minua silti. Lumipeitteen alla kaikki puutarhakasvit ovat nimittäin turvassa pakkaselta ja viimalta, ja mustilla puunrungoilla lepäävä lumi ja kirkkaansininen taivas ovat upea näky. Oma hillokellari on tosin tässä vaiheessa aivan yhtä tyhjä kuin Taikatalven tarinassakin, mutta ehkä mekin olemme saaneet edelliskesän herkuista voimaa käsivarsiin tulevan kevään varalle.Vadelma ja karhunvatukka talvella
Aurinkoisena päivänä en malttanut pysyä poissa kasvimaalta. Oli pakko käydä kurkistamassa perennamaan talventörröttäjiä ja matalina kohoumina lumen alta erottuvaa vihannestarhaa. Joku oli käynyt syömässä loput lehtikaalit, mutta en ollut siitä pahoillani. Mietin, olivatko viime kesänä istuttamani ruokaparsan taimet ja muut monivuotiset kasvit selvinneet tammikuun pakkasista. Lumeton maa ja kova pakkanen ovat puutarhakasvien kannalta huono yhdistelmä. Vadelman ja karhunvatukan kuparinruskeat versot odottivat kuitenkin ryhdikkäinä kesää, ja rannassa veneet käänsivät vielä rauhassa kylkeä.
Ruusunkiulukka
Pähkylä ja tuijalabyrintti
Viikonloppuisin on vielä aikaa tehdä pitkiä kävelyretkiä. Keskellä talveakin kesä muistuttaa itsestään kaikkialla: pensastoissa on kiulukoita ja siemenkotia, puissa hapertuneita lehtiä ja pähkylöitä. Puiston tuijalabyrintti on lumen kuorruttamana jopa hauskempi kuin kesällä. Suojasäällä tuoksuu kuitenkin jo kevät ja lumet rymisevät alas katoilta.
Lepän kävyt ja norkot

Nyt tulevat suuret myrskyt.
Nyt tulevat jyrisevät lumivyöryt.
Nyt kääntyy maa
niin että kaikki muuttuu
ja kaikki voivat riisua villahousunsa
ja panna ne kaappiin.

-Tove Jansson

Jokainen puutarhuri odottaa jo malttamattomana sitä ensimmäistä mullan tuoksuista kevätpäivää, jolloin voi panna villahousut kaappiin ja suunnata lapio ja kuokka kainalossa puutarhaan. Mutta sitä ennen on vielä hiihtoloma, jolloin voi ottaa rennosti. Lehtiotsikko väitti tänään, että leikkivä aikuinen voi hyvin. Siispä kannattaakin laskea mäkeä vaikka hopeatarjottimella kuten pikku Myy – tai käydä lumisotasille viime kesän viimeisten hillojen voimalla. Hyvää hiihtolomaa!

MIDWINTER MAGIC

Fresh white snow and bright blue skies make perfect winter days. When my son was little, I read Tove Jansson’s book Moominland midwinter to him every year. We enjoyed the author’s dreamy visions of snow-clad landscapes and humorous observations on the human traits of the lot inhabiting the Moominvalley. There snow meant fun and games, but for a gardener snow means a reassurance that underneath all that soft white stuff the garden is well protected from winter gales and frost. On the allotment only dry stalks and seedheads decorate the perennial border and the rectangular shapes of the potager are barely visible underneath the snow. But if you look closely, rosehips, seedpods and papery leaves still clinging to shrubs and trees tell a tale of the past summer. Before the smell of thawing air forces the gardener to grab his hoe and spade, there’s a good reason to have as much as possible of winter fun: to stay happy and in good shape for the gardening season to come.

Puutarhastelijan herätys

Valkoinen helmililja
Talvi käväisi ja meni menojaan, ja suojaava lumi on taas kadonnut. Ehkä talvi ja hiihtoladut palaavat vielä, sillä oikea kevät on vielä kaukana. Kevättä ja uutta kasvukautta odotellessa kokosin joukon kuvia viime kesältä vastatakseni Elämää paratiisinpalasessa -blogin puutarhastelijan herätyshaasteeseen.

Ensimmäinen kuva on toukokuiselta kävelyretkeltä Hatanpään arboretumiin, jossa helmililjat ja monet muut pienet sipulikukat kukkivat runsaina. Matkalla piti kiipeillä varomattomasti Pyynikin jyrkillä rinteillä kuvaamassa kauniisti sammaloituneita kallioseinämiä.
Siniluumu Sinikka
Toukokuun lopulla taloyhtiön takapihalla kasvava ’Sinikka’-siniluumu puhkesi kukkaan. Kukinta oli runsainta tähän mennessä, ja ehkä siihen vaikutti varjostavan pilvikirsikan kaataminen edellisenä syksynä. Pilvikirsikka osoittautui liian suureksi puuksi kahden taloyhtiön kapealle raja-alueelle, ja se päätettiin poistaa. Nyt hedelmäpuut saavat taas enemmän valoa, ja puu kantoi syksyllä ensimmäisen kunnon sadon.Ruostehappomarja
Tämä ruostehappomarjapensas säväyttää aina kun näen sen, vaikka keltainen ei kuulukaan lempiväreihini. Pensas kasvaa autiolla tontilla, jolla sijainneesta talosta on jäljellä vain pikkuruinen kivijalka ja sammaloituneet sementtiportaat. Vanhoilla asuinpaikoilla säilyneet puutarhakasvit ovat kiehtovia, sillä ne kertovat ihmisen ajattomasta tarpeesta kohentaa ja kaunistaa ympäristöään.
Magnolia ja tulppaanit Hatanpää
Tein toisen retken Hatanpään puulajipuistoon toukokuun lopulla. Nyt myös magnolia oli avannut hämmentävän suuret kukkansa. Kukat ovat melkeinpä epätodellisia, niiden terälehdet kuin paksua silkkiä. Kartanon edustan tulppaanit toistavat magnolian kukkien värejä. Pihasyreeni
Juhannusviikolla syreenien kukinta oli ylenpalttisen runsasta. Pispalanharjun aurinkoinen etelärinne saa syreenit ihanaan loistoon ja syreenit puolestaan kenet tahansa runolliseksi. Valkoisista syreeneistä pidän eniten.Kiinanpioni
Kesäkuussa satoi jatkuvasti, mutta se ei estänyt pioneja kukkimasta. Tämä viljelypalstani perennapenkissä kasvava pioni on hankittu muutama vuosi sitten Pionien koti -taimitarhan ”yllätyslaarista”, joten sillä ei ollut nimeä. Tunnistaisiko joku sen? Pikkujasmike
Heinäkuussa oli muutamia aurinkoisiakin päiviä. Pikkujasmike avasi ihanat valkoiset kukkansa, jotka tuoksuvat voimakkaasti metsämansikalle. Tämä pensas kannattaa istuttaa aurinkoiselle paikalle oleskelualueen viereen, jotta sen tuoksusta voi nauttia.
Maanpeittokasveja ja kivipolku
Puutarhassa huomion vievät useimmiten näyttävästi kukkivat perennat tai pensaat. Maanpeittokasvit ovat kuitenkin yhtä tärkeitä, sillä ne muodostavat taustan muille kasveille siellä, missä ei kannata kasvattaa nurmikkoa. Taloyhtiöpihalla lapioin ensi töikseni pois kaikki surkean pienet, syvään varjoon kylvetyt nurmikkoläntit ja korvasin ne maanpeittokasveilla. Luonnonkivipolun varrella kasvaa hopeatäpläpeippiä sekä tuoksu- ja peittokurjenpolvea. Polun oikealla puolella kasvaa muutamia jaloangervoja, joilla on kauniit ja kiiltävät lehdet kukinnan päätyttyäkin.
Koivuangervo
Koivuangervolla taitaa olla hieman arkinen maine, sillä se kasvaa varmaankin lähes jokaisessa suomalaisessa puutarhassa. Täyteläiset kukinnot ovat avautuessaan kuitenkin kaikkea muuta kuin arkipäiväisiä.
Komeasinikuunlilja Hosta sieboldiana
Komeasinikuunliljan suuret lehdet ovat kauneimmat sateella, kun vesi noruu ja pisaroi lehtilavan suonissa.
Karhunvatukka
Hellepäivät saapuivat elokuussa. Olin istuttanut keväällä kasvimaan taukopenkin eteen muutaman ’Eyeliner’ -valkoliljan. Kun ne kukkivat elokuussa, karhunvatukka kypsytti käsivarrenmitan päässä kiiltävänmustia, mehukkaita marjojaan. Puutarhanhoito merkitsee minulle aistinautintoja. Niitä ovat kevään työt, kun muokkaan kasvimaata ja kannan rannasta loiskuvia kastelukannuja, ja niitä ovat kesällä kukkakasvien kauneus ja tuoksu, ja viimein syksyllä kypsä sato. Olkoonpa sato sitten sylillinen leikkokukkia tai kulhollinen karhunvatukoita.

Viimeinen kuva on uusitusta ruukkupuutarhastani. Korvasin osan kesäkukista puutarhasta nostamillani perennoilla ja terrakottaruukut vanhoilla kottikärryillä, joihin saatoin tehdä monilajisia istutuksia. Kukkien sijaan pääosassa olivat tällä kertaa erilaiset lehtimuodot. Esimerkiksi lehtotaponlehden suuret kiiltävät lehdet ja siro lankaköynnös sopivat hyvin yhteen.Lehtotaponlehti ja lankaköynnös

REMINISCING

The winter came and went, but I hope not for good. Spring proper is still a long way away and to pass the time I’m participating in a blog challenge sent by Elämää paratiisinpalasessa -blog and collecting a number of garden photos from last summer. Reminiscing about last summer is a good way to prepare for the next. In May last year I paid several visits to the local arboretum to enjoy the flowering of the spring bulbs, among them lovely white grape hyacinths and tulips, and later to gaze upon the impressive silken blooms of the magnolia. The plum tree in my garden flowered beautifully and so did the lilacs, which filled the entire neighbourhood with their lovely scent. The constant rain did not stop the peonies from flowering and even the lovely-scented Lemoine mock-orange braved the elements. Summer finally arrived in August, and white lilies flowered on my allotment, and blackberries ripened at the same time. Luxury like no other.