Puutarhani hetki

Aruncus dioicus
Aamukastetta puutarhassa -blogissa pohdittiin muutama viikko sitten, mihin aikaan kesästä koittaa oman puutarhan paras hetki ja kehotettiin muitakin asiaa miettimään. Huhtikuussa meidän pihallamme on parhaisiin hetkiin vielä aikaa, sillä lumen alta paljastunut piha näyttää juuri nyt hieman väsyneeltä ja harmaalta. Viime kesän perennanvarsien ja lehtien lomasta pilkistää vasta pieniä tulppaanien, narsissien ja jättilaukkojen versoja. Onneksi pihalla kasvaa jonkin verran ainavihantaa varjoyrttiä, rönsyansikkaa ja lehtotaponlehteä. Myös peittokurjenpolvien vihreät lehdet odottavat valmiina kesää kuin pienet suppuun taitetut sateenvarjot. Pensasistutusten alla kasvava pikkutalvio tuntuu sen sijaan kärsineen talven aikana. Ehkä lunta oli liian vähän tammikuun kovien pakkasten aikaan. Tarvitsen siis vielä viime kesän kuvamuistoja päättääkseni, mikä on minun puutarhani paras hetki.

Ensin on ehkä kysyttävä, millaisia hetkiä haluan puutarhassani viettää? Mitä haluaisin puutarhassa kokea, millaisia ajatuksia tai tunteita puutarhan pitäisi minussa herättää? Usein arvostamme asioita ja ympäristöjä, jotka ovat käytännöllisiä, tehokkaita ja asiallisia. Pihan tai puutarhan pitäisi kuitenkin olla paikka, joka rentouttaa, virkistää ja  tuottaa kauneuselämyksiä. Eikö puutarha voisi silloin olla vaikkapa sadunomainen, runollinen tai hurmaava – tai hassu ja humoristinen, aivan käyttäjänsä mieltymysten mukaan.
Aruncus dioicus
Pihan tai puutarhan on tietenkin oltava toimiva, ja ylläpidonkin pitäisi sujua joutuisasti. Kun nämä seikat ovat kohdallaan, puutarhan tunnelman luominen vasta alkaa. Puutarha – tai vaikka taloyhtiöpiha – voi olla paikka, jonne tullessa kaupungin häly ja melu ja omien ajatusten kohina hetkeksi vaimenee, ja jossa voi pysähtyä kokemaan jonkin ohikiitävän, mutta kauneutta täynnä olevan hetken.

On myönnettävä, että taloyhtiöpihaamme ei ehkä vielä voi kutsua satumaiseksi tai runolliseksi. Kesäkuun loppupuolelle ajoittuu kuitenkin hetkiä, jolloin valo osuu sopivasti juuri aukeamaisillaan olevaan juhannusruusuun, valkokirjokanukan koristeelliset lehdet ovat raikkaimmillaan, ja töyhtöangervon huiskilokukinnot täyttyvät tuhansista helmimäisistä nupuista.Rosa Spinosissima 'Plena', Cornus Alba 'Elegantissima'
Samaan aikaan valkoinen kiinanpioni ’Festiva maxima’ aloittaa kukintaansa. Pionin nuppuja on niiden auetessa mielenkiintoista seurata, sillä verholehdissä on usein häivähdys samaa punaista, joka koristaa terälehtien reunoja kukan avauduttua. Tämä pioni on upea kukkiessaan, mutta nuppujen avautuminen on aina yhtä jännittävää.
Paeonia Lactiflora 'Festiva Maxima'
Puutarhan keskikesä tarjoaa paljon kauniita yksityiskohtia. Valkoreunakuunliljan kellanvihreiden ja valkoisten lehtien värit muistuttavat karttaa tai maalausta ja asettuvat kaikissa lehdissä eri tavalla. Lehtisuonten matemaattisen tarkka symmetria lisää lehtien kauneutta. Tarvitaan vain rauhallinen hetki, jolloin malttaa pysähtyä katsomaan.Hosta Albo-marginata
Hosta Albo-marginata

FAVOURITE MOMENT IN THE GARDEN

Some weeks ago Aamukastetta puutarhassa -blog asked other garden bloggers what is the best moment in their gardens. I believe my garden provides the best moments at the end of June. That is the time when the double white burnet rose opens its lovely blooms next to the variegated dogwood. Around the same time one of my favourite tall perennials, the goat’s beard, develops thousands of pearl-like buds in its panicles. In the small insular yard, my white Chinese peony ’Festiva maxima’ is also about to open its buds. The green sepals often carry a hint of red, the same colour that is drizzled on the bloom itself when it is fully open. Hostas with their impressive leaves are often used as fillers in shady areas, but the variegated forms are truly lovely to examine at close range. It only takes a moment to sit down and take it all in.

 

4 kommenttia artikkeliin ”Puutarhani hetki

  1. Minä taas mietin, että tammi-helmikuun vaihteen vesisateet kiusasivat pikkutalviota niin, että se on nyt hiukan kurjassa kunnossa.
    Puutarhan ei tarvitse olla suorituspaikka, mutta minä kyllä tykkään siellä puuhaamisesta ja siellä touhuaminen on olennainen osa minun kesäkauttani. Se on eräänlaista terapiaa ja ajatusten nollaamista.

    1. Äärimmäiset säiden vaihtelut talvella rasittavat kyllä puutarhakasveja. Luulen, että pikkutalvio on kuitenkin hengissä, vaikka nyt huonolta näyttääkin.
      Puutarhassa touhuaminen on terapiaa ja terveyttä edistävä harrastus monelle.
      Ajattelin ylläpidon helppoudella sitä, että monia askareita voi pihan toimintoja järkevästi sijoittelemalla sujuvoittaa niin, että jää aikaa ja energiaa niille hauskimmille töille 🙂

  2. Puutarhan muodonmuutoksia on tullut valokuvattua ja nyt myöhemmin niitä katsellessa muistaa mitä tunnelmia elämässä on kulloinkin ollut meneillään. Hiekkalaatikko on uusiokäytössä, pelikenttä muuttunut kukkapenkeiksi, pihakiikku vaihtaa näköjään joka vuosi paikkaa ja siirtonurmi on kutistunut puoleen. Yllätän itseni joka kesä, ihan vielä en tiedä miten se tänä kesänä tapahtuu 🌼

    1. Puutarha saakin muuttaa muotoaan muuttuvien tarpeiden mukaan. Puutarhassahan mikään ei ole lopullisen pysyvää, kasvavathan puut ja muut kasvit, tai joskus katoavat, ja tilalle hankitaan uusia, ja puutarhurin mielikin muuttuu aina välillä. Hyvä, että on yllätys taas tiedossa tänä kesänä! Kävin pihan läpi tänään ja koetin arvailla, mitä kaikkia tuhoja talven ailahtelevat säät ovatkaan saaneet aikaan. Voi tulla pihalla eteen ihan pakollisia muutoksia täälläkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s