Puutarhurin pikamatka

Salkopavut
Pohjolan kasvukausi on kuin pikamatka arvokisoissa: siihen valmistaudutaan pitkään ja hartaasti, mutta se on hetkessä ohitse. Kasvimaan suunnittelu on aloitettava jo tammikuussa, jotta siementilaukset saa tehtyä ajoissa. Esikasvatettavien taimien huippukunto on osattava ajoittaa juuri oikein, sillä jos siemenkylvöt erehtyy tekemään liian aikaisin, tulee taimista pitkiä ja honteloita ennen kuin on aika siirtää ne avomaalle. Vihannestaimien paras harjoitusleiri eli esikasvatuspaikka olisi viileä ja valoisa kuisti. Jos taimia joutuu kuitenkin kasvattamaan sisätiloissa, saavat ne helposti valoshokin avomaalle joutuessaan ja kasvuvauhti on aluksi onnettoman hidasta. Kasveja on alkukesällä suojattava niin liialta auringonvalolta kuin hallaöiltäkin. Kesäkuussa parveilevat tuholaiset, vaativat sääolosuhteet ja tarhurin kiireet saavat aikaan sen, että kaikki kasvit eivät aina selviä jatkoon.Pensaskrassi 'Alaska'
Pensaskrassi Black Velvet ja salkopapu Painted LadyOnneksi puutarhanhoito ei kuitenkaan ole kilpailua. Nyt elokuussa kasvimaa on runsaimmillaan, vaikka kaikki ei ehkä mennytkään ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tänä vuonna halusin kokeilla erilaisten salkopapujen ja pensaskrassien kasvattamista, ja ne ovat kaikki menestyneet hyvin. Salkopavuista puna-valkeakukkainen ’Painted Lady’ ja vaaleanpunainen ’Cobra’ kukkivat kauniisti ja kasvavat hurjasti pituutta. Pensaskrassit ’Black Velvet’ ja kirjavalehtinen ja keltakukkainen ’Alaska’ peittävät maan niin tehokkaasti, että rikkaruohoja ei enää tarvitse kitkeä. Köynnöskrassin nimi on komeasti ’Purple Emperor’, ja se kasvaakin keskellä kasvimaata kuin keisari valtaistuimellaan. Krassien kukat ovat kauniita salaatissa ja maistuvat sopivan kirpeiltä. Köynnöskrassi Purple Emperor
Mustaherukka
Vadelmasato oli tänä vuonna runsas ja herkullinen, vaikka viljelypalstalla on vain noin neljän neliömetrin ala tarhavadelmaa. Mustaherukat on jo mehustettu, ja loput syödään pensaasta sellaisenaan. Seuraavaksi odotan karhuvatukan marjojen kypsymistä. Lumikärhö Paul Farges
Lumikärhö kiipeilee kohti taivaita kasvimaan kaariportissa, jonka taivutimme kahdesta muutaman metrin pituisesta harjateräksestä viime kesänä. Portti taitaa tosin vaatia vielä yhden kaaren lisää pysyäkseen tukevasti pystyssä kovassa tuulessa. Rantaan on vain muutaman kymmenen metrin matka, ja vaikka alkukesästä kylmä viima saattaa koetella kasveja, on aaltojen kohinaa nyt elokuussa mukava kuunnella. Kovat tuulet tuovat aina paikalle leijalautailijat, joiden touhuja unohtuu helposti katselemaan. Elokuussa voikin unohtua seisoskelemaan vedenhakumatkalla rannalle tai istumaan kasvimaan penkille runsauden keskelle – nyt on vuoden paras kuukausi, jonka ei soisi ollenkaan päättyvän.Leijalautailu