Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers

Puuta ja betonia

Tukimuuri betonista
Blogissa on ollut monenlaisten kiireiden vuoksi hiljaista muutaman viikon, mutta taloyhtiön pihassa on ollut samaan aikaan käynnissä suuri mullistus. Urakoitsija on rakentanut pihaan uuden tukimuurin,  pergolan ja portaat ja uusinut pysäköintialueen. Remonttiin kului pari kuukautta, mutta nyt alkaa olla valmista. Piharemontti
Remontin ensimmäisessä vaiheessa pihalta kaadettiin suuri, noin kymmenen metrin korkuinen ja lähes yhtä leveä terijoensalava. Puu oli pihan kokoon nähden valtava, kuin Gulliver Lilliputtien puutarhassa. Terijoensalavat olivat muodissa muutama vuosikymmen sitten, mutta tuskin silloin tässäkään pihassa arvattiin, kuinka suureksi viisirunkoinen pensasmainen puu tulisi aikanaan kasvamaan. Laaja ja varjostava latvus teki taloyhtiön sisäpihasta vuosien mittaan kostean ja viileän. Puun poistamisen jälkeen ilta-aurinko pääsi paistamaan pihaan ensimmäistä kertaa vuosiin, ja kosteus oli hetkessä tiessään. Pysäköinti- ja oleskelupihan välinen kahden metrin korkeusero oli alunperin yhdistetty metrin korkuisella hirsimuurilla ja saman korkuisella luiskalla. Salava kaarevine runkoineen kasvoi luiskan harjalla. Lahoava hirsimuuri ja sen päällä kasvava puujättiläinen näyttivät vuosi vuodelta yhä huonommalta yhdistelmältä. Tontin länsirajalta tukimuuri puuttui kokonaan, ja jyrkkä, kahden metrin korkuinen luiska oli jatkuvasti mulloksella, sillä eroosion vuoksi mikään maanpeitekasvi ei kunnolla juurtunut siihen. Salavan vierelle oli istutettu puistosyreenejä ja kiiltotuhkapensaita, jotka nekin olivat tilaan nähden liian suuria kasveja.  Salavan kaatamisen jälkeen kaivinkone rouhaisi puun juurakon, vanhan tukimuurin ja portaat pois. Sen jälkeen alkoi uuden tukimuurin rakentaminen. Maansiirtoa
Ensi vaiheessa saimme ihailla toisen kerroksen parvekkeelta syvää monttua, jonka pohjalla kaivinkone näytti pikkuruiselta. Olin heinäkuussa viikon poissa kotoa, ja sillä välin monttuun olikin jo ilmestynyt muurin antura ja muotin rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Remontin suunnitteluvaiheessa mietin pitkään eri vaihtoehtoja. Matalan muurin ja luiskan yhdistelmä on hyvä silloin, jos tilaa on reilusti käytettävissä. Meidän taloyhtiöpihamme on kuitenkin niin kapea, että jokainen metri on arvokas. Luiskasta luopumalla autopaikoille olisi mahdollista saada lisää tilaa leveyssuunnassa siten, että autojen pysäköinti helpottuisi, ja autojen ovet saisi reilusti auki naapuria kolhimatta. Eroosion armoille unohdetun korkean, kuusi metriä pitkän luiskan korvaaminen muurilla toisi lisäksi paremmin tilaa kompostorille ja puutarhakomposteille pihan länsilaidalle.

Mitä muureihin tulee, on oma asuinalue ehtymätön inspiraation lähde. Moreeniharjun rinteeseen rakennetulla alueella on muureja sadan vuoden ajalta: on betonimuureja ja pulterimuureja, on luonnonkiveä ja tehdastekoisia muurikiviä. Lopulta päätöksen ratkaisi tulevan muurin sijainti taloyhtiön kahden rakennuksen välissä. Muurin tulisi olla saman korkuinen ja näköinen kuin taloyhtiön rakennusten pysäköintipihalle päin näkyvä sokkeli, jolloin se ikään kuin yhdistäisi kaksi rakennusta toisiinsa. Tähän tarkoitukseen sopisi parhaiten paikalla valettu, maalattu betonimuuri. Suurten puiden ja pensaiden sijaan näkösuojaa oleskelupihan ja pysäköintipihan välille toisivat köynnökset, jotka kasvaisivat muurin päälle rakennettavassa pergolarakenteessa. Suunnitelman valmistumisen jälkeen ehti kulua puolitoista vuotta, ennen kuin tarvittavat yhtiökokoukset oli pidetty, urakoitsija löytynyt ja toimenpidelupa saatu. Valumuotin rakentaminen
Tukimuurin vahvistaminen
Betonimuurin valumuotti rakennettiin vanerista ja raudoitettiin. Valmis muotti kiristettiin ja tuettiin oikeaan mittaan ennen betonin valamista. Muuria on yhteensä 18 metriä ja se on Z-kirjaimen muotoinen. Patolevyt ja routaeristys
Valun kuivuttua muotti poistettiin ja muurin taustalle asennettiin patolevy ja routaeristeet. Pergolarakenteen tolppakengät oli asennettu muuriin valuvaiheessa valmiiksi.Muuri 3
Taustan täytön jälkeen muurin muottisaumat peitettiin ja muuri hiottiin sileäksi. Muuri on tarkoitus maalata joko tänä syksynä tai ensi keväänä samalla värisävyllä kuin rakennusten sokkelit.
Pergolarakenne
Muurin päälle rakennettiin kestopuusta kahden metrin korkuinen pergolarakenne, joka tulee toimimaan köynnöstukena. Vasemmalla oleva kuva on otettu muurin juurelta, jolloin puurakenne näyttää matalammalta kuin se todellisuudessa on. Kuvassa kuitenkin näkyy ihmeellinen valoilmiö: ilta-aurinko, joka paistaa sisäpihallemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pergolarakenne maalataan ensi kesänä samalla värisävyllä kuin rakennusten ulkovuoraus, jolloin muuri-pergolarakenne on väreiltään yhtenäinen rakennusten kanssa.
Muuri ja portaat
Yllä vasemmalla osa valmista, maalaamatonta muuria. Taloyhtiön tontti on niin kapea, että taustalla näkyvä kaunis puupino – jossa terijoensalavamme myös nykyisin sijaitsee – on vain kädenojennuksen päässä naapurimme autotallin räystään alla. Oikealla uudet portaat ja taustalla sokkelikerros, jossa autotallit sijaitsevat.Käsijohde
Pidän kaikista harmaan sävyistä. Oikealla olevasta kuvasta näkyy tukimuurin korkeus viereisen rakennuksen sokkeliin nähden. Muurin harja on oleskelupihan pinnan tasossa, joten oleskelupihalle näkyy ainoastaan pergolarakenne, joka verhoillaan köynnöskasveilla. Ennen kuin kasvit peittävät pergolan ja muurin, tunnelma alhaalla pysäköintipihalla on – sanoisinko – minimalistinen ja konstailematon.Porrastasanne
Vanhat portaat pysäköinti- ja oleskelupihan välillä olivat huterat ja jo vähän kallellaan. Uudet tuntuvat niihin verrattuna suorastaan ylellisisiltä.

Remontti toteutui pääpiirteissään suunnitelmien mukaan, vaikka joitakin pieniä yksityiskohtia olisin toivonut toteutettavan toisin, ja joitakin suunnitelman seikkoja olisi kannattanut työn edetessä tarkistaa. Isoista asioista ei kuitenkaan ole kyse. Urakoitsijan osuus on valmis, mutta meillä riittää vielä vielä hieman puuhaa. Remontin tieltä purettu raja-aita on pystytettävä uudelleen, muurin harjalle on viritettävä määräysten vaatima turvakaide, ja maalaamista ja kasvien istuttamista riittää ensi kevääseen saakka.

Remontinpäättäjäisiä kannattaa kuitenkin viettää heti kuin suinkin mahdollista, ja kävinkin viime viikolla poimimassa itse itselleni kimpun valkoisia kesämalvikkeja. Teinikin suostui poseeraamaan – tosin vain puoliksi – uudella pihalla. Ensi vuonna tähän aikaan muuri on toivottavasti saanut maalipinnan, ja köynnökset ovat alkaneet kasvattaa versojaan ylös pergolaan ja alas muurin harjalta.
Pihavalo