Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers

6 kommenttia artikkeliin ”Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

  1. Minä tykkään kovasti tällaisesta kevytmielisen tarhurin vihannesmaasta!
    Todella kaunista sekä koriste- että hyötykasvit. ❤

  2. Kiva lukea blogitekstiäsi ja kuvat ovat niiiin ihania…Viherpihan nro 10 artikkelistasi pidin myös kovasti !!

  3. Kiitos, Merjaseni! Nyt pitää varastoida värejä ja kauneutta talven varalle, vaikka ”juureskellaria” ei kukilla täytetäkään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s