Ensilumen tuoksu

Koristeomenapuu Nukkapähkämö
Minun on tunnustettava – ja puutarhurin sanomana se kuulostaa ehkä hieman kummalliselta – että rakastan lunta ja jäätä. Lunta saisi minun puolestani sataa heti marraskuussa, sillä lumi karkottaa pimeyden kuin taikaiskusta. Viikko sitten saimmekin hetkeksi ensilumen, joka laskeutui hiljaa puiden oksille, valaisi pimeän takapihan ja peitti sopivasti myös laiskan puutarhurin haravoimatta jättämät vaahteranlehdet. Ensilumen satamisen hetki on aina yhtä jännittävä ja pysäyttävä, koska silloin kaikki muuttuu, syksy vaihtuu talveksi, ja on kuin siirtyisimme niillä sijoillamme maailmasta toiseen.Kurtturuusu
Vaikka kotipuutarhuri odottaisikin talven ajan kiihkeästi kevättä ja kasvukautta, on kunnon lumipeite näillä leveysasteilla tarpeen. Vain lumi suojaa puutarhakasveja paukkupakkasten aiheuttamilta vaurioilta. Viime tammikuun kova pakkanen ilman suojaavaa lunta teki paljon tuhoa puutarhoissa ja taimistoilla. Monet kotipuutarhurit viettivätkin kevään ja alkukesän pakkasen tekemiä tuhoja korjaillessaan. Tarhuri nukkuu pakkasyöt paremmin tietäessään, että lumi peittää puutarhan ja huolella vaalitut puutarhakasvit.Koiranheisi ja syyshortensiaLisäksi lumi tuoksuu, vaikka tuoksua onkin vaikea kuvailla. Vuosia sitten asuin Välimeren rannalla suuressa kaupungissa, jossa ei satanut koko kesänä. Pari kertaa kesän aikana etelätuuli toi mukanaan sateen sijasta hiekkaa, joka laskeutui hienona pölynä kaikkialle. Eräänä elokuun alun päivänä, jolloin lämpötila nousi lähelle neljääkymmentä astetta, ja kuumuus oli niin ankaraa, että koko kaupunki pysähtyi, minulle tuli yhtäkkiä ikävä lumen tuoksua, raikkaan ja kostean suojalumen tuoksua. Koetin kuvailla sitä sikäläisille ystävilleni, mutta huonolla menestyksellä. ”Eihän lumi voi tuoksua, sehän on vain kylmää!”, sain vastaukseksi. Mutta haluan silti uskoa, että lumi tuoksuu. Onhan pakkaslumen ja suojalumen tuoksussa on ilmeisen selvä ero, vaikka joku saattaakin väittää, että aistimus johtuu vain ilman lämpötilojen erosta.Lumimarja ja maanpeittokasvit
Uutta lunta odotellessa pitäisi lukea uudelleen Peter Høegin kirja Lumen taju, joka ilmestyi jo parikymmentä vuotta sitten. En erityisemmin välitä dekkareista, ja Høegin romaaninkin juoni on jo tainnut unohtua, mutta muistan nauttineeni kirjassa eniten lumen ja jään kuvauksista. Ehkä kaunein kauan odotetun ensilumen kuvaus on Emmi Itärannan muutama vuosi sitten ilmestyneessä esikoisteoksessa Teemestarin kirja. Vaikka kirjan aihe on synkkä, on kerronta runollista ja unenomaista, ja kirjan lopussa satava ensilumi on toivon vertauskuva.

Marraskuiseen aamuun on ihanaa herätä, kun huomaa, että maa on yön aikana peittynyt lumeen.Kasvimaalla marraskuussa