Kesäyön onni

Kiinanpioni
Myöhään sateisen päivän iltana lähden käväisemään viljelypalstalla. Pyörällä ajan sinne vain muutamassa minuutissa. Tarkoitukseni on nopeasti poimia pussillinen rucolasalaattia ja toinen pussillinen mausteyrttejä: timjamia, mäkimeiramia ja vähäsen piparminttua. Nopea piipahdus venyy kuitenkin yli tunniksi, sillä en malta lähteä takaisin. Perennamaassa on avautunut muutama pionin kukka, sadepisarat helmeilevät kaikkialla, on viileää ja raikasta, ja piparmintun lehdistä tarttuu käsiin voimakas tuoksu.
Paeonia lactiflora
Aurinkoisella viljelypalstalla pionit avautuvat aikaisemmin kuin varjoisalla kotipihalla, mutta kukinta on myös nopeammin ohitse. Pionit ovat vielä nuoria, joten kukkia tulee kuhunkin kasviin vasta vain muutama. Enää ei sada, mutta kaikkialla putoilee oksista ja lehdistä suuria vesipisaroita maahan. Ravistan sadevettä varovasti pionin suuresta valkoisesta kukasta, jotta varsi jaksaisi kannatella kukan  painon. Ilmassa tuntuu läheisen talon pihassa kukkivan syreenin ja kostean maan tuoksu.
Morsiusleinikki
Pionien kukat ovat valtavia verrattuna morsiusleinikin pikkuruisiin kukkiin. Morsiusleinikki näyttää hennolta ja sirolta, mutta se pysyy kuitenkin hyvin pystyssä myös sadesäällä ja kukkia on aina paljon. Aiempina vuosina se on kukkinut samaan aikaan jättipoimulehden kanssa, mutta nyt poimulehden kukinnot ovat vasta muodostumassa. Poimin muutamia morsiusleinikin kukkavarsia ja yhden valkoisen pionin ja teen niistä pienen kimpun. Alkukesällä kasvimaan sato on kukkasatoa.
Jättipoimulehti
Salkopavut, jättilaukka, ruokaparsa
Pari viikkoa sitten ulos istuttamani salkopapujen taimet ovat alkaneet kiertyä tukikeppeihin omin avuin. Suojasin pavut aluksi kasvuharsolla, ja kaikki taimet näyttävät selvinneen. Toukokuun alussa istutetun perunan varret ovat kasvaneet jo korkeiksi. Ruokaparsan pari vuotta vanhat taimet tekivät jo useita versoja, mutta annoin kaikkien vielä kasvaa, jotta kasvien juuristo vahvistuisi. Parsan varret näyttävät koristeellisilta jättilaukkojen vierellä, jotka ovat täällä jo täydessä kukassa, kun ne pihassa alkavat vasta avautua. Naapuripalstalla jättilaukkoja on kymmenittäin, ja palsta on violetti pallomeri.

Puutarhavadelmien joukossa kasvaa muutama karhunvadelman verso, jotka ovat täynnä suuria valkoisia kukkia ja nuppuja. Ne hehkuvat pilvisen taivaan hämärtämässä kesäillassa hätkähdyttävän valkoisina. Karhunvadelmat syödään aikanaan suoraan pensaasta elokuun auringon lämmittäminä – toivottavasti.

Mutta ensin – valoisia juhannusöitä!
Karhunvadelma

Kesästä kevääseen

Hopeasalava
Viikko sitten palasimme hetkeksi ajassa taaksepäin ajamalla muutaman tunnin matkan kohti pohjoista. Vaikka kotona Pirkanmaalla kesä on jo täydessä käynnissä, äidin puutarhassa Itä-Suomessa oli vielä kevät. Hopeasalavat kukkivat pihassa ja rannassa, enkä muista nähneeni niitä kukkivina pitkään aikaan. Puiden pitkät keltaiset norkot muodostuvat lähes lehdettömiin puihin ja muistuttavat hieman pähkinäpensaan norkkoja. Hopeasalava
Vaaleankeltaiseen huntuun pukeutuneet puut olivat ehkä jopa hieman eksoottinen näky valoisassa kesäyössä. Hopeasalava vaatii tuoreen kasvupaikan ja paljon tilaa, sillä se on kauneimmillaan suurena puuna, jonka oksat riippuvat maahan saakka. Kaikki äidin pihan hopeasalavat ovat harmi kyllä kärsineet parin viime vuoden talvimyrskyistä ja niistä on murtunut suuria oksia. Puut näyttävät kuitenkin toipuvan vaurioista melko hyvin. Kesällä hopeiset lehdet kahisevat ihanasti tuulessa ja vaalea väri tuo mukavasti vaihtelua vihreän lomaan.
Tarhaomenapuu
Äidin pieni omenatarha kasvaa aurinkoisella paikalla pellon laidalla. Viikko sitten viljalle kylvetty pelto oli vasta hennolla oraalla ja omenapuut täynnä nuppuja. Omenapuut ovat parikymmentä vuotta vanhoja, mutta niiden lajikkeista ei ole tietoa.Marjaomenapuu
Pieni marjaomenapuu on minun istuttamani kymmenisen vuotta sitten, ja sen kukat ehtivät jo avautua. Marjaomenapuu sopii pieneenkin pihaan ja on keväällä ihana näky, sillä se tulee aivan täyteen kukkia. Syksyllä puu on yhtä koristeellinen, sillä oksat ovat täynnä pieniä, kirkkaanpunaisia marjaomenia. Marjaomenapuun hedelmät ovat kuitenkin syötäviä.

Pidennetyn viikonlopun oli tarkoitus olla pieni loma, mutta päivät täyttyivät tietenkin puutarhatöistä. Yöunetkin jäivät vähiin, sillä valoisat yöt, täysikuu ja läpi yön jatkuva lintujen konsertti olivat kevään paras näytelmä, josta ei malttanut jäädä paitsi.
Tuomi ja lemmikki

Raekuuroja ja kesähelteitä

Kesäkukkaruukut
Miten kevät voikaan olla oikullinen. Pari päivää sitten raekuuro takoi ikkunanpieliä ja raivoisat tuulenpuuskat tempoivat juuri lehteen puhjenneita heleitä koivuja. Silloin toivoin, että olisin valinnut aamulla ylleni toppatakin, mutta tänään tarkenin mainiosti t-paidassa.

Ensimmäinen oikea kesäpäivä oli viikko sitten sunnuntaina, jolloin otin esiin kesäkukkaruukut ja pesin niistä varaston pölyt pois. Ruukkutarha koostuu tänäkin kesänä isoista valkoisista ja mustista muoviruukuista, korkeasta uurnasta ja sekalaisista vanhoista ämpäreistä sekä tietenkin vanhasta kottikärrystä. Terrakottaruukut ovat viime vuosina vaihtuneet mustiin ja valkoisiin astioihin, jotka tuntuvat sopivan paremmin perennoille ja kausikasveille, joissa pääosassa ovat lehtimuodot ja -värit kukkien sijaan. Vanhimpaan lasitettuun saviruukkuun kuitenkin istutan aina jotain. Olen saanut sen lahjaksi mieheni isoäidiltä vuosia sitten. Ruukun pohjaan painetussa leimassa lukee Tyrvään Savi, ja se on todennäköisesti peräisin vähintään 1950-luvulta. Tehdäänköhän kotimaassa enää missään saviruukkuja, vai liekö ruukku jo museoesine. RuukkumurattiMuratti ja kesäkukkaruukut
Jo useana kesänä olen valinnut kesäkukkaruukkuihin muratteja ja lankaköynnöstä ja täydentänyt asetelmia erilaisilla lehtiperennoilla. Kausikasvien talvettaminen on hankalaa, sillä taloyhtiössä ei ole tarkoitukseen sopivaa varastoa. Siksi perennat ovat hyvä valinta kesäkukiksi, sillä ne voi istuttaa syksyllä perennamaihin. Viime syksynä päätin kuitenkin kokeilla murattien talvettamista lehtikompostissa, ja yllättävää kyllä kaikki muratit selvisivät. Nostin muratit lokakuussa istutuksista ja sijoitin ne löyhästi muoviruukkuihin. Kieputin versot kerälle ja sijoitin ruukut vieri viereen kuivien lehtien joukkoon kompostikehikkoon. Päälle kasasin vielä paksun kerroksen lehtiä ja peitin lehtikompostin kevytpeitteellä, jotta se ei kastuisi. Ja kas, kun toukokuun alussa kaivoin muratit esiin, kaikki kasvit olivat hengissä ja hyvissä voimissa. Istutin kasvit uuteen multaan, lyhensin versoja jonkin verran,  ja nyt versot puskevat jo uusia lehtiä. Talvetuksen onnistuminen taisi piillä siinä, että lehtikomposti pysyi kuivana koko talven.

Pari viikkoa sitten sorruin heräteostoksiin mennessäni lempikukkakauppani ohitse ja ostin kaksi minulle uutta kasvia, suklaakosmoksen ja kolmiokäenkaalin. Käenkaali pääsi helmililjojen tilalle ison lasilyhdyn sisään, jossa se on ollut tähän saakka turvassa kevään viimoilta. Vaaleanpunaiset kukat ja tumman violetit lehdet ovat täydellinen yhdistelmä. Suklaakosmos puolestaan saa kasvaa pihan aurinkoisimmalla paikalla, ja odotan tarpeeksi lämmintä iltaa, jotta saan tietää tuoksuuko se todella suklaalle.
Lankaköynnös