Elokuu on elämän tarkoitus

Mangoldi ja pak choi
Elokuu on palstaviljelijän elämän tarkoitus. Elokuuta varten selataan siemenkauppojen luetteloita tammikuussa, esikasvatetaan vihannesten taimia maalis- ja huhtikuussa, ja lannoitetaan palstaa toukokuussa.  Juhannukseen saakka kylvöksiä ja hentoja kasvantoja peitellään ja suojellaan alkukesän hallaöiltä ja siivekkäiltä tuholaisilta, ja vettä kannetaan palstalle lukemattomia kastelukannullisia. Toiminnalla on selkeä tarkoitusperä ja se tähtää niihin elokuun päiviin ja iltoihin, jolloin kasvimaalta voi kerätä mukaansa kullankeltaisia perunoita, värikkäitä vihanneksia, tuoksuvia maustekasveja, marjoja ja tietenkin kukkia.

Kulunut kesä oli kylmä ja sateinen, mutta elokuu on silti minun kalenterissani aina vuoden paras kuukausi. Tiesin jo keväällä, että tulemme olemaan heinäkuun poissa kaupungista, joten valitsin viljelypalstalle tänä vuonna helppoja ja varmoja kasvilajeja, jotka eivät vaadi jatkuvaa silmälläpitoa. Ensimmäisessä kuvassa oikealla on Mangoldi ’Bright Lights’ ja vasemmalla pinaattikiinankaali eli pak-choi, jonka tumman violetti lajike oli muistaakseni ’Rubi’. Viljelyharrastukseni alkuvuosina  mangoldi sattui olemaan muodissa, ja kasvatin sitä joka kesä. Luulin silloin saaneeni mangoldista tarpeekseni loppuiäksi. Nyt olen kasvannut mangoldia jälleen parina kesänä, sillä kasvuun päästyään se on varma satokasvi. Uudempi tuttavuus on pinaattikiinankaali, joka kasvaa nopeasti. Pinaattikiinankaalia käytetään yleensä mangoldin tapaan kypsennettävissä ruoissa, mutta pienet rapeat lehdet sopivat myös sellaisinaan salaattiin. Sekä mangoldin että pinaattikiinankaalin voi kylvää suoraan kasvupaikalle ilman esikasvatusta.Pensaskrassi Alaska ja iisoppi
Pensaskrassi on kylmänarka, mutta ehtii hyvään kasvuvauhtiin elokuuhun mennessä myös ilman esikasvatusta. Krassi on paitsi koristeellinen, myös kokonaan syötävä kukkineen päivineen. Pensaskrassin ’Alaska’ lajikkeella on upeat, valkokirjavat lehdet, jotka ovat hauskan näköisiä salaatissa. Tein vast’ikään pestoa, johon käytin pensaskrassia, rukolaa ja sileälehtistä persiljaa. Krassinlehdet antavat pestolle mukavasti potkua. Yllä olevassa kuvassa siniset kukat kuuluvat iisopille. Mäkimeirami ja iisoppi
Paahteesta pitävät maustekasvit viihtyvät hyvin aurinkoisella palstalla. Kimalaiset ja muut pölyttäjät rakastavat mäkimeiramia, ja siksi annan sen kukkia. Kaksi pyöreää iisoppipensasta  reunustavat kasvimaan pääkäytävää, mutta en ole vielä oppinut käyttämään iisoppia keittiössä. Iisopin tuoksu ei ole kovin miellyttävä, ja sen väitetäänkin karkottavan kaalikasvien tuholaisia. En ole tosin varma pitääkö väite paikkansa, mutta jos kasvi on yksi vanhimmista Suomessa viljellyistä puutarhakasveista, jota on kasvatettu täällä jo 1600-luvulla, kasvakoon se kasvimaalla jo pelkästään siitä syystä. Salkopavut
Lehtivihannekset ovat pitäneet sateisesta ja viileästä kesästä, mutta salkopavut kaipaisivat hieman lisää lämpöä. Esikasvatin keväällä kolmea salkopapulajiketta ja pysytytin niille vihdoin kunnollisen tukirakennelman kolmen metrin pituisista raudoitusraudan pätkistä, joita ei tarvittu viime kesänä taloyhtiön pihalle rakennettuun tukimuuriin. Edelliskesänä papusalot olivat liian matalia, mutta nyt pavut ovat saaneet kiipeillä korkeuksiin.  Kukkia on paljon, ja palkojakin jonkin verrran jo, mutta niiden pitäisi vielä huomattavasti pulskistua, jotta niissä olisi tarpeeksi syötävää. Salkopavut
Esikasvatin myös kolmea kesäkurpitsalajiketta, mutta kylmän sään vuoksi maltoin istuttaa ne kasvimaalle vasta pitkälle kesäkuun puolella. Kaikki taimet selviytyivät koleasta alkukesästä, mutta kukinta on kuitenkin viivästynyt niin, että kasveissa on vasta nyt pieniä kurpitsanalkuja. Kaiken lisäksi taimien nimikyltit menivät istutusvaiheessa sekaisin, joten en tiedä, onko alla olevan kuvan kukasta tulossa ehkä kurpitsa ’Jaune de Vert’, ’Custard White’ vaiko ehkä ’Sweet Dumpling’.  Nyt vain jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää, ja ehkä hieman lannoitetaan lisää varmuuden vuoksi.Kesäkurpitsat
Kesämalvikki
Lumikärhö Paul Farges
Viljelypalstalle on nautinto mennä, kun ensimmäisenä vastassa on lumikärhön valkoinen kukkapilvi. Lumikärhölle tehtiin pari vuotta sitten raudoitusraudasta köynnöstueksi kaariportti, mutta siitä tuli liian kapea, ja kärhö on ottanut koko sisäänkäynnin valtaansa. Tätä kärhöä ei siis kannata istuttaa liian pieneen tilaan. Portti on siis kiskottava irti maasta ja asennettava uudestaan. Keskimmäisessä kuvassa yllä on tillipenkkiin eksynyt valkoinen kesämalvikki. Kesämalvikit ovat varmaankin helpoimpia yksivuotisia kesäkukkia, jotka kukkivat vauhtiin päästyään useita viikkoja.

Alla olevassa kuvassa on suosikkiperennani, virginiantädyke, jota myös kimalaiset rakastavat. Kukinnan nyt jo hieman hiipuessa kimalaiset ovat takertuneet kuin juopuneina pitkiin, siroihin kukintoihin. Viljelypalstalla on aurinkoista mutta virginiantädyke viihtyy myös puolivarjoisella kasvupaikalla. Valkoinen ’Alba’-lajike on mielestäni viehättävin.

Vaikka kalenteri kertoo, että vuoden kohokohta on pian ohitse,  on vielä tulossa jotain, joka kruunaa elokuun onnen: karhunvatukat kypsyvät. Mustat marjat ilmestyvät piikkisiin oksiin kuin yllättäen, sillä raakoina marjoja tuskin erottaa lehtien lomasta. Karhunvatukat maistuvat minusta aina hieman eksoottisille, sillä muistan syöneeni niitä ensimmäisen kerran suoraan pensaasta kauan sitten pienen Välimeren saaren rannalla. Nytkin syön ensimmäiset karhunvatukat ihastuksen vallassa suoraan pensaasta, tai poimin kourallisen ja istun penkille rantatien varrelle ihailemaan elokuun viimeistä auringonlaskua. Virginiantädyke
Karhunvatukka

2 kommenttia artikkeliin ”Elokuu on elämän tarkoitus

  1. Hieno ylistys elokuun sadonkorjuulle. Vaikka minun hyötykasvimaani ei kovin paljon säilöttävää ja syötävää tuotakaan, nautin jokaisesta kerrasta, jolloin voin käyttää jotain itse kasvatettua. Sateista ja koleudesta huolimatta tänä kesänä hyötykasvit ovat tykänneet.
    Lumikärhöön tutustuin vasta viime kesän ja se lunasti heti paikkansa puutarhassamme. Aivan ihana loppukesän kukkija.

    1. Kiitos, Between! Meilläkin on palsta niin pieni (ja osa siitä perennapenkkinä), että suurin osa sadosta syödään kesän aikana, ja hyvänäkin vuonna marraskuuhun mennessä on yleensä kaikki säilöön saatu jo popsittu. Lumikärhöjä kannattaisi olla pihalla useampia siellä täällä, sillä se tuo kukkiessaan kevään takaisin puutarhaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s