Rappioromantiikkaa

Lehtimangoldi
Varhaiset pakkassäät ja ensilumi keskeyttivät kasvimaan syystyöt pari viikkoa sitten. Sään taas lämmettyä pistäydyin viljelypalstalle tarkastelemaan vaurioita ja katsomaan, löytyisikö satoa vielä korjattavaksi. Lehtimangoldin varret olivat painuneet lumen alla sikin sokin, jotkin lehtiruodit olivat paleltuneet läpikuultaviksi, mutta värit leiskuivat vielä kirkkaina. Mustan maan, osin maatuneiden lehtien ja mangoldin kirkkaiden värien viimeisen ilotulituksen yhdistelmässä on jotain kaihoisaa ja melankolista. Lajike on nimeltään ’Bright Lights’  – viimeinen valon pilkahdus ennen pitkää talviunta.
Mangoldi 2
Mangoldi 3
Mangoldin nuorimmat lehdet ovat vielä käyttökelpoisia. Lehtikaalin makua pieni pakkanen vain parantaa. Kasvattamani lehtikaalin lajike on nimeltään ’Red Russian’, joka on alunperin kotoisin Siperiasta, ja jonka pitäisi kestää jopa -12 C° pakkasta.
Lehtikaali
Pakchoi ja lehtikaali
Sileälehtistä lehtikaalia on helppo käyttää ruoanlaitossa, sillä siitä leikkaa nopeasti veitsellä tai saksilla sopivia suikaleita. Lehdet ovat kauniin sinivihreät, ja kesällä lehtiruodit ovat vaaleanpunaiset. Lajikkeen erikoisuus ovat suoraan lehtilavan keskeltä kasvavat pienet lehtitupsut. Pak choi tuntuu myös kestävän kylmää, sillä lehdet eivät näytä kärsineen pikkupakkasesta.  Tänä kesänä kasvimaa kärsi lehtokotiloiden invaasiosta, mutta pak choi teki uusia lehtiä senkin jälkeen kun ensimmäiset viileät yöt olivat verottaneet kotiloiden määrää.
Salkopavut 1
Salkopavut 2
Korkeissa rautasaloissaan kasvaneista köynnöspavuista muodostui kesän mittaan hauska riippuva puutarha, joka oli borlottopapujen punavalkoisten ja Cosse Violette -papujen violettien kukkien koristama. Kulunut kesä oli kuitenkin näille välimerellistä lämpöä rakastaville kaunottarille liian kylmä ja sateinen. Borlottopavut jäivät aiempaa pienemmiksi ja väreiltään haaleammiksi, mutta muutaman litran sain niitä talteen ennen pakkasten tuloa. Kuvat on otettu lokakuussa, jolloin kuivuneet ja käpertyneet lehdet jo kahisivat tuulessa ja olivat merkki siitä, että kasvu ei enää voi jatkua.
Minttu ja salvia
On ihmellistä, että piparminttu ja salvia paljastuvat sulaneen ensilumen alta virkeinä ja tuoksuvina. Piparminttu on tosin hyvin elinvoimainen kasvi, joka leviää helposti kaikkialle. Sen murskatuista lehdistä marraskuun koleuteen vapautuva tuoksu on kuitenkin jotenkin hätkähdyttävä, kesä talven keskellä. Salviaa tulee käytettyä vähemmän, mutta aina kun muistan, otan lehtiä mukaani ja paahdan niitä kevyesti uunissa juuresten kanssa. Rapeiksi paahtuneet salvianlehdet ovat herkullisia. Salvia kannattaa leikata melko matalaksi ja suojata pakkaspeitteellä ennen talven tuloa, sillä siten se selviää talvesta paremmin. Leikkasin alas myös kaksi iisoppipensasta, sillä ne kasvattavat uudet versot taas keväällä. Kuivat tähkät tuoksuivat vielä kesälle, mutta marraskuisen iltapäivän valo ei riittänyt enää kuvaamiseen.  Kotkansiipi

2 kommenttia artikkeliin ”Rappioromantiikkaa

  1. Luulisi lumen ja pakkasen vieneen vähintäänkin värit, vaan ei. Todella kauniita sävyjä ja ihan syötävän näköistä satoa.

    1. Ilmeisesti lumi oli mangoldin lehtien suojana niinä muutamana pakkaspäivänä, sillä kasvuston korkeimmat, lumen yläpuolelle jääneet varret olivat paleltuneet. Lehtikaalista odotan vielä satoa muutaman viikon ajan 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s