Vaaleanpunaista!

IMG_0583-2
Maaliskuussa kinokset peittävät vielä puutarhan, mutta pitenevät päivät ja pakkaspäivien kauniit auringonlaskut enteilevät jo kevättä. Vielä on kuitenkin hyvin aikaa tehdä suunnitelmia puutarhan kesää varten. Puutarha ei ole – onneksi – koskaan valmis. Kätevää tietenkin olisi, jos työn alla kulloinkin oleva puutarhan osa tulisi kerralla kuntoon. Usein kuitenkin käy niin, että että seuraavana vuonna tarhurin päähän pälkähtää uusi, parempi idea kasvien yhdistelemiseksi, ja lapioon on tartuttava taas.

Talvella lumen tuiskutessa on hauska sommitella muistikirjaan kaikenlaisia kasviyhdistelmiä, joista osa saattaa toteutua, osa taas jäädä vain haaveeksi. Useimmiten suunnitelmiin tulee valittua omia lempivärejä, joiden määrä on melko suppea. Olen esimerkiksi aina kuvitellut, että en pidä vaaleanpunaisesta.  Joskus teinivuosina hempeä, lempeä ja tyttömäinen vaaleanpunainen joutui boikottilistalleni ja jäi sinne vuosikymmeniksi.  En voi edelleenkään kuvitella hankkivani vaaleanpunaista käsilaukkua (varmistin asian tekemällä huvikseni googlehaun hakusanoilla ”pink handbag”), mutta puutarhassa vaaleanpunainen onkin ihan toinen juttu. Talvella puutarhakuvia järjestellessäni huomasin, että olenkin näköjään kuvannut vaaleanpunaisin kukin kukkivia puutarhakasveja antaumuksella monenlaisissa puutarhoissa, ja että osa niistä kasvaa peräti omalla pihallani tai palstallani!

Ensimmäisessä kuvassa on preeriamesiangervo, joka kasvaa Eiranpuistossa Helsingissä. Puiston laajat perennaistutukset ovat kauneimmillaan yleensä heinäkuussa. Preeriamesiangervo muistuttaa kotoista mesiangervoamme, mutta suuret huiskilokukinnot  ovat kuin vaaleanpunaista hattaraa. Jos puutarhaan tarvitaan kerralla kunnon annos vaaleanpunaista, preeriamesiangervo on oikea valinta. Kasvi viihtyy aurinkoisella ja syvämultaisella kasvupaikalla.Purppuraheisiangervo ja jaloangelma
Omalla taloyhtiöpihallamme valo-olot ovat varjoiset tai puolivarjoiset, mutta vaaleanpunaista löytyy sieltäkin. Koristeomenapuun ja purppuraheisiangervon välissä kasvaa jaloängelmä, joka kukkii runsain pienin kukin heinäkuussa. Purppuraheisiangervon tumman violetit, lähes mustat lehdet ja jaloängelmän kukkien hento vaaleanpunainen on mielestäni ihana yhdistelmä. Lisäksi ängelmä kukkii sen jälkeen, kun heisiangervon kukinta on jo ohitse. Jaloängelmä kärsi ikävä kyllä kovin parista lumettomasta talvesta, mutta kasvi on kuitenkin vielä hengissä ja toivottavasti toipuu entiseen loistoonsa.
RosaAspirin
Hatanpään arboretum on kotikaupungin paras viikonlopun retkikohde etenkin heinäkuussa, kun ruusutarhan ryhmäruusut kukkivat. Siellä menen aina ensimmäiseksi tervehtimään vanhaa suosikkiani, Aspirin-ruusua. Ruusu on matalakasvuinen ja pensaassa on samaan aikaan vasta aukeamassa olevia voimakkaan vaaleanpunaisia kukkia ja täysin auenneita lähes valkoisia kukkia. Tälle ihanalle ruusulle taloyhtiöpihalla ei ole tarpeeksi valoa, joten käyn suosiolla ihailemassa sitä kaupungin ruusutarhassa.
IMG_0351-2
Jos kuitenkin hankkisin Aspirin-ruusun, olisi minun istutettava se viljelypalstan perennamaahan, joka on tarpeeksi aurinkoinen. Siellä kasvaa valmiiksi isotähtiputken vaaleanpunaista Roma-lajketta, joka sopisikin hyvin ruusun kaveriksi. Roma-lajikkeen kukkien sävy sopisi täydellisesti Aspirin-ruusun kukkien vaaleanpunaisen sävyyn. Tämä seikka olisikin hyvä perustelu ruusun hankintaa silmälläpitäen.
Hopeapensas ja akileija
Vaaleanpunainen sopii yhteen myös kasvien kanssa, joilla on hopeanväriset lehdet. Yllä olevassa kuvassa ollaan äitini puutarhassa, jossa vanha hopeapensas kasvaa yksittäispensaana nurmikolla ja ilta-aurinko heijastuu sen metallinhohtoisista lehdistä. Pihalla akileijat elävät omaa elämäänsä ja jokainen sukupolvi tuottaa uusia väriyhdistelmiä, joista hennon sinipunaisina kukkivat yksilöt ovat täydellinen pari hopeapensaalle. Vaikka hopeapensas onkin kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta, sen nahkeat, hopeiset lehdet tuovat mieleen Välimeren maiden oliivipuut ja auringon paahteen. Papulanruusu
Hieman ennen akilejoja äidin puutarhassa kukkii ihanasti tuoksuva, vanha pensasruusu, joka muistuttaa Papulanruusua.  Se on todennäköisesti isoisäni tai isosetäni istuttama jo 1930-luvulla. Ruusua oli ennen pihassa paljon, mutta ainoa jäljellä oleva pensas kasvaa nyt suuren lehtikuusen alla. Puihin viritetään kesällä pyykkinarut, joilla kuivuvat isoäitini ja äitini nimikoimat keittiöpyyhkeet. Tuoksuva ruusu ja pyykkinarulla liehuvat vanhat, jo läpikuultaviksi kuluneet pyyheliinat muodostavat kesän nostalgisimman yhdistelmän! Varjolilja ja kotkansiipi
Vaaleanpunaisen varjoliljan pitäisi tietenkin olla jokaisen varjopuutarhan luottoperenna, mutta melko hitaasti olen saanut sen taloyhtiöpihalla kotiutumaan. Nyt pihalla kuitenkin kasvaa muutama elinvoimainen yksilö, ja koetan lisätä sitä hieman kaikkialle, sillä varjolilja on kestävä perinneperenna, joka kukkii pitkään. Myös siemenkodat ovat syksyllä koristeelliset. Blodax hortensia Pinky Winky
IMG_2441-2
Vaaleanpunainen ei petä syksylläkään. Syyskimikillä on tumman violetit lehdet ja varret ja valkoiset tähkämäiset kukinnot. Syyshortensiat  kukkivat ensipakkasiin saakka, ja aurinkoisella paikalla kukinnot punertuvat syksyn mittaan. Kuvassa hortensia ’Pinky Winky’, jonka kukat muuttuvat syksyllä syvän vaaleanpunaisiksi. Syysvuokot jatkavat kesää perennamaassa, ja vaaleanpunainen lajike sopii etenkin tummalehtisten perennojen tai pensaiden edustalle. Syyskimikki, syysvuokko ja hortensia kasvavat viljelypalstani perennamaassa.
Jaloruusu
Yllä olevan kuvan ryhmäruusu on kuin kulhollinen mansikkasorbettia, ja olen kuvannut sen Hatanpään ruusutarhassa vuosi sitten syyskuussa. Vaaleanpunainen pitää siis pintansa keväästä syksyyn. Ruusun nimi ei ole muistissa, mutta menen mielelläni selvittämään sen ensi kesänä ja nauttimaan siekailematta kaikista vaaleanpunaisen sävyistä.

6 kommenttia artikkeliin ”Vaaleanpunaista!

  1. Oi, taas tuli uusi herkku hankittavien listalle. Tuo preeriamesiangervo on aivan ihastuttava hattara. Kaunottaria ovat kaikki muutkin, mutta jostain sitä pitää aloittaa.

    1. Minäkin sen niin haluaisin, ja voi olla, että joskus hankin sen viljelypalstalle, missä on tarpeeksi aurinkoista. Palstalla alkaa olla tosin jo melko ahdasta!

  2. IHANA postaus! Keittiöpyyhkeitä myöten ottaisin kaiken ilomielin omaankin puutarhaani! Ja nuo sun kuvat on jotain niin kaunista, että ihan hengästyttää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s