Viileää ja vihreää

Piha
Kotipiha on selviytynyt kuivasta ja kuumasta kesästä kohtalaisen hyvin siitä huolimatta, että aurinko pääsee nyt paistamaan pihalle enemmän kuin aiemmin. Taloyhtiöpihamme muuttui aiempaa paljon valoisammaksi, kun pari vuotta sitten kaadoimme tontin länsilaidalta suuren terijoensalavan ja rakennutimme sen tilalle tukimuuri-pergolarakenteen. Korkean tukimuurin ja sen päälle rakennetun pergolamaisen rakenteen on tarkoitus erottaa taloyhtiön autopaikat ja oleskelualue toisistaan. Luiskan tilalle rakennettu tukimuuri toi pihalle myös paljon lisäneliöitä ja kokonaan uuden istutusalueen (kuvassa yllä). Pergolarakenteen juurelle uuteen kasvualustaan istutetut köynnökset ja muut kasvit ovat lähteneet hyvin kasvuun. Huolehdin säännöllisesti kasvien kastelusta istutuksen jälkeen, ja toissakesä ja viime kesä olivat muutenkin sateisia.
laikkukirjokanukka
Uuden istutusalueen väripaletti on rauhallinen, ja se koostuu vihreän ja violetin eri sävyistä ja valkoisesta. Valkokirjokanukan ja purppuraheisiangervon matalakasvuisten lajikkeiden värit toistuvat muun muassa rotkolemmikin ja purppurakeijunkukkien väreissä. Samoja värejä on myös pihan muilla istutusalueilla, mikä lisää yhtenäisyyden tuntua. Vaaleat ja viileät värit ovat omiaan pienelle pihalle, sillä ne luovat tilaa ja valoa ympärilleen toisin kuin voimakkaat ja kirkkaat värit. Tumma violetti istutusten joukossa tuo puolestaan syvyyttä ja vaihtelua vihreän rinnalle, ja se on koristeellinen koko kasvukauden senkin jälkeen, kun kukat ovat kuihtuneet.
Kotkansiipi
Käytännössä kesällä on satanut kunnolla ja pitkään vain kaksi  kertaa, juhannuksena ja kerran heinäkuussa. Lähellä rakennusta kuivalla paikalla kasvavat kotkansiivet ja maata peittävät varjoyrtti ja hopeatäpläpeippi kärsivät kevään ja alkukesän poikkeuksellisesta kuivuudesta.  Leikkasin kotkansiipien kuivuneet kasvustot lähes kokonaan matalaksi, ja ne uusiutuivat yllättävän nopeasti parin kastelukerran ja perinteisten juhannussateiden jälkeen. Myös maanpeittokasvit terhakoituivat, ja ovat nyt entisellään. tahmelaHortensia
Takapihalla kasvaa monirunkoinen pihlaja, ja sen juuristoalueella on pääasiassa maanpeittokasveista koostuva istutus. Tavoitteena on ollut aikaansaada kiiltävälehtistä lehtotaponlehteä ja valkoista hopeatäpläpeippiä vuorottelemalla mosaiikkimainen vaikutelma. Alue on varjoisa mutta ohutmultainen, ja niinpä se vaatikin pari kastelukertaa alkukesän aikana, jotta sain kasvit virkoamaan. Takapihan siimeksessä syvässä kasvualustassa kasvavat pallohortensiat sen sijaan viihtyvät hyvin, ja ne ovat kauneimmillaan illalla, kun suuret kukinnot hohtavat laskeutuvassa hämärässä.
hosta albomarginata
Kuivan kesän yllättäjiä ovat kuunliljat, jotka kasvavat ja kukoistavat rehevinä ilman kastelua. Ne kasvavatkin lähes täydessä varjossa. Valkoreunakuunlilja on suosikkini, sillä sen kirjavat lehdet erottuvat hyvin pihan varjoisilla paikoilla.

Kulunut kesä on osoittanut selvästi, että hyvin perustettu, syvämultainen kasvualusta ja kullekin kasvupaikalle oikein valitut kasvit takaavat kasvien menestymisen ja helpottavat tarhurin työtä. Ohut kasvualusta tai väärin valitut kasvit sen sijaan juoksuttavat tarhuria kastelukannun kanssa ympäri pihaa.

Pihan pienemmän istuinryhmän pöydällä pidän maljakkona vanhaa keittiötölkkiä, johon tuon viljelypalstalta leikkokukkia. Viimeksi palstalla käydessäni leikkasin kasvimaan portilla rönsyävää lumikärhöä, ja toin muutaman kukkivan varren mukanani. Pöytä ja tuolit ovat metallia, ja tänä kesänä niillä on ollut suorastaan liian kuuma istua! Suureen harmaaseen ruukkuun alkukesästä istuttamani komeamaksaruoho sen sijaan viihtyy hyvin lämpimällä paikalla, ja vesiaiheen virkaa toimittava vanha valurautapata sai pari lumikärhön kukkaa somisteekseen. Pienikin veden peili puutarhassa viilentää, kun aurinko jatkaa porotustaan.

Lempeä, pehmeä kesäsade, missä viivyt?
Sisäpihaisomaksaruoho

Ajatuksia lähiruoasta

Kesälauantaisin käymme usein torilla. Tampereella kaikki suuntaavat Tammelantorille, joka kuhisee väkeä. Värikkäät marja- ja vihanneskojut, kukkamyyjät ja toria reunustavat kesäravintolat ja -kahvilat vetävät kaupunkilaisia puoleensa. Torille tullaan viihtymään, tapaamaan tuttuja, hakemaan ensimmäiset uudet perunat ja tuoreet marjat ja vaihtamaan samalla muutama sana torimyyjien kanssa. Luulen myös, että aitoon tamperelaisuuteen kuuluu vierailla Tammelantorin mustamakkarakojulla ainakin kerran kesässä. Ruokaostosten tekeminen torilla on mielenkiintoista siksi, että usein ruoan voi ostaa suoraan tuottajalta tai valmistajalta. Ostan vihannekset ja marjat mieluiten myyntikojusta, jonka katoksessa komeilee viljelijän ja paikkakunnan nimi, sillä on mukava tietää, mistä ruoka on peräisin ja miten se on tuotettu. Oma aarin suuruinen viljelypalstani alkaa tuottaa satoa vasta heinäkuussa, joten torille on etenkin alkukesästä usein asiaa.

Ruoan tuottajien tapaaminen tuo aina tuttuuden tunteen, sillä olen itse maatilalta kotoisin. Silloin ei tosin ollut tarpeen pohtia ruoan alkuperää, sillä suurin osa syömästämme ruoasta oli omalta tilalta, lähialueelta tai ainakin kotimaasta peräisin. Omalla tilalla tuotettujen raaka-aineiden lisäksi ruokapöytään saatiin myös oman kasvimaan ja marjatarhan antimia. Vanhempieni sukupolvelle metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys olivat lisäksi itsestään selviä harrastuksia. Arkiruoassamme ei varmaankaan ollut mitään poikkeuksellista, mutta ehkä raaka-aineiden laatu, tuoreus ja yksinkertainen valmistustapa tekivät ruoasta niin maistuvaa. Voi tosin olla, että perinneruokien valmistamisen taitavalla isoäidilläni ja puutarhanhoidosta innostuneella äidilläni oli osuutensa asiaan. Ehkä myös maalaistalon iso, puilla lämmitettävä leivinuuni ja ikivanhat valurautaiset padat ja pannut lisäsivät oman vivahteensa lapsuuden ruokamuistoihin.

Parin viimeisen vuoden ajan minulla on ollut tilaisuus palata taas ruoan tuottamiseen liittyvien asioiden pariin työskennellessäni pirkanmaalaisen maaseutuyrittäjyyden kehittämishankkeessa. Hankkeen päätteeksi olemme tehneet lähiruokajulkaisun, johon olemme haastatelleet pirkanmaalaisia maaseutu- ja elintarvikeyrittäjiä. Julkaisussa yrittäjät kertovat tarinoita työstään ja elämästään omalla äänellään ja kertaavat ilonaiheita ja haasteita valitsemansa urapolun varrelta. Haastattelumatkoilla kohtasin maatiloilla ja yrityksissä suurta innostusta ja paloa omaan työhön, peräänantamattomuutta ja sitkeyttä, sekä uskoa siihen, että paikallisen ruoan arvostus tulevaisuudessa edelleen kasvaa.

Kuluneen kesän poikkeuksellinen sää ja kuivuuden ja kuumuuden vaikutukset puutarhan hyöty- ja koristekasveihin ovat askarruttaneet kotipuutarhureita. Pitkä kuivuus vaikuttaa myös maatiloilla ravinto- ja rehukasvien satoihin, ja nykyisen kaltainen kesä jää tulevaisuudessa tuskin ainoaksi laatuaan. Ruoan ja sen raaka-aineiden maku, tuoreus ja tuotantotapa ovat monille kuluttajille yhtä tärkeämpiä, mutta myös ruokaturva noussee jatkossa puheenaiheeksi yhtä useammin. Lähellä tuotettu ruoka on hyvä valinta kaikista näistä syistä, ja siksi haluan tuoda asian esille myös täällä ”puutarhurin palstallani”.

Lähiruokajulkaisumme on ilmainen ja voit lukea sen alla olevasta upotuksesta tai tästä linkistä. Upeat kuvat ja taitto ovat Laine Magazinen tekijöiden Sini Ellenin ja Jonna Hietalan käsialaa. Sini ja Jonna ovat visuaalisen tarinankerronnan mestareita ja lopputulosta onkin nautinto selailla. Kuvat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ja teksti on helpointa lukea koko ruudun tilassa:

__________________________________________________________________________________________
Parasta pöytään Pirkanmaalta -hankkeen (2016-2018) on rahoittanut Maaseutuvirasto ja rahoituksen on myöntänyt Pirkanmaan ELY-keskus. Hankkeen ovat toteuttaneet Ahlman, Ekokumppanit Oy ja ProAgria Etelä-Suomi/Maa-ja kotitalousnaiset ry. Julkaisussa esiintyminen on ollut yrityksille maksutonta. Kaikki julkaisun tuottamiseen osallistuneet tahot löydät julkaisun viimeiseltä sivulta.

Support your local farmer by buying local

This time I wish to resume writing a summary in English because of the special topic of this blog post. Exceptionally hot and dry weather this summer in Finland and elsewhere in Europe is having serious effects on farming and food crops. It is more important than ever to support local farmers and food producers to help them stay in business through a difficult year and possibly similar years to come.

During the summer months I enjoy visiting local food markets. My favourite market is packed with colourful stalls selling fresh fruit, veg and flowers, and street food cars and coffee kiosks line the busy market square. It is the most popular food market in town and people visit it not just for the fresh produce but also for the chance to meet friends and neighbours and maybe to have a chat with their familiar farmer or grower. Having spent my childhood on a farm I want to know where the food I eat and cook for my family comes from and how it has been grown or raised. It is easy to cook tasty food when the produce is fresh and of good quality, and I believe this was the secret of my grandmother’s and mother’s cooking which I remember enjoying so much as a child.

For the past couple of years I have worked for a project promoting local food and rural entrepreneurship in the Pirkanmaa region. During the project I had the pleasure of planning and co-writing a free e-publication which celebrates the region’s food growers and makers through interviews and seasonal recipes. I was impressed by the passion, perseverance and trust in the future of farming embodied by all the farmers and food makers I interviewed for the publication. Taste, freshness and provenance are issues many of us are interested in when we shop for food. In the future also food security will be one more good reason to choose local when grocery shopping at home or when travelling or on holiday.

The e-publication in the embed above is in Finnish only but even if you don’t read Finnish you may enjoy the beautiful photography by Sini Ellen and Jonna Hietala, the talented photographers and publishers of Laine Magazine. The Pirkanmaa region local food project was a joint project administered by the Ahlman Vocational School and funded by the Finnish Agency of Rural Affairs.

Vieraslajit puutarhassa: jättipalsami

IMG_9558-3
Jättipalsamin kukat ovat yleisimmin vaaleanpunaiset. 

Heinäkuu on ihanaa aikaa puutarhassa, sillä nyt puutarha kukoistaa rehevänä ja runsaana. Ikävä kyllä samaan aikaan myös puutarhoista luontoon levinneet vieraskasvit aloittavat kukintansa. Jättipalsamikasvustot on nyt helppo havaita vaaleanpunaisten kukkien auetessa.

Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoseuduilta, josta se tuotiin koristekasviksi Eurooppaan ja Suomeen jo 1800-luvulla. Suomessa jättipalsami alkoi levitä luontoon toden teolla vasta 1900-luvun toisella puoliskolla, ja tällä hetkellä sitä tavataan jo koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Jättipalsami on haitallinen vieraslaji, joka luontoon levitessään syrjäyttää kotoperäistä kasvilajistoa.

IMG_9560-4
Jättipalsamin kukkien väri voi vaihdella tummanpunaisesta lähes valkoiseen.

Jättipalsami viihtyy parhaiten tuoreilla ja kosteilla kasvupaikoilla, joilla se muodostaa nopeasti tiheitä, yksilajisia kasvustoja. Nopeakasvuinen jättipalsami tukahduttaa helposti muun kasvilajiston, ja se voittaa usein myös kilpailun pölyttäjistä. Jättipalsami säädettiin viime vuonna haitalliseksi vieraslajiksi EU:n alueella, ja siksi sen maahantuonti, kasvatus, myynti, hallussapito ja luontoon päästäminen on kielletty.

Jättipalsami on yksivuotinen, ja se lisääntyy vain siemenistä. Yksi kasvi tuottaa kasvukauden aikana useita satoja siemeniä, ja siemenkodan kypsyessä ja revetessä siemenet sinkoutuvat useiden metrien päähän. Siemenet eivät kuitenkaan säily itämiskykyisinä paria vuotta kauempaa, ja siksi jättipalsamin saa katoamaan kitkemällä parissa vuodessa. Tärkeintä on varmistaa, ettei esiintymäalueella yksikään kasvi pääse muodostamaan siemeniä kasvukauden aikana.

IMG_9548-3
Ennen kukintaa jättipalsamin tunnistaa sahalaitaisista, laidoiltaan punertavista lehdistä.

IMG_9557-3IMG_9549-3
Havahduin vieraskasvilajien muodostamaan uhkaan, kun jättipalsami levisi äitini puutarhasta läheisen järven rantaan syrjäyttäen rantakosteikon luonnonvaraista kasvilajistoa. Siellä missä ennen oli kasvanut mesiangervoa, pohjanrantakukkaa, maitohorsmaa, niittynätkelmää ja monia muita luonnonlajeja, kasvoi vain ja ainoastaan jättipalsamia. Tiheimmät esiintymät olivat lähellä pihaa, mutta lähempi tarkastelu paljasti, että jättipalsamia esiintyi rantaviivan tuntumassa noin puolen kilometrin matkalla. Kasvin leviämisvauhti oli aluksi melkoinen järkytys, ja löysin kasviryppäitä jopa tiheän pajukon keskeltä.

Aluksi keskityin kitkemään kasvit esiintymisalueen laidoilta, jotta sain leviämisen pysähtymään. Koska kitkemistä oli valtavasti, työvoimaa vähän, ja olimme paikalla yleensä vain kerran kesässä, päädyin käyttämään torjunnassa myös järeämpiä keinoja. Peitin tiheimmät, muutaman kymmenen neliömetrin suuruiset yksilajiset esiintymäalueet kahden kasvukauden ajaksi UV-suojatulla, kestävällä maatalousmuovilla. Muovin alla siemenet eivät pääse itämään, ja kasvusto katoaa takuuvarmasti. Katteen poistamisen jälkeen olen kerännyt syksyisin ympäristössä kasvavien luonnonlajien siemeniä ja kylvänyt niitä jättipalsamista vapautuneille alueille. UV-suojattu maatalousmuovi ei haurastu, joten en heitä sitä käytön jälkeen pois, vaan säästän sen myöhempää tarvetta varten.

IMG_9553-3
Jättipalsami muodostaa nopeasti yksilajisia kasvustoja, jotka tukahduttavat kotoperäisen kasvilajiston.
IMG_9556-3
Jättipalsamin torjunta onnistuu, kun kaikki kasvit kitketään huolellisesti esiintymisalueelta.

Muualla torjuin kasvustot niittämällä ja kitkemällä. Niittäminen tehoaa kasviin kuitenkin vain, jos kasvin varsi katkaistaan ensimmäisen varsinivelen alapuolelta. Jos varsinivel jää paikalleen, kasvi kasvattaa nivelen solukosta uuden varren, johon muodostuu uusia kukkia. Kasvi voi kukkia ja muodostaa siemeniä vain kymmenen sentin korkuisena.

IMG_9579-3
Jättipalsami on niitettävä ensimmäisen varsinivelen alapuolelta, muuten sen kasvattaa uuden varren. 

Kasvijätteen käsittely on jättipalsamin torjunnassa tärkeää. Jos kitketyt kasvit jäävät luontoon, tai jos ne sijoitetaan avoimeen puutarhakompostiin, voi osa niistä lähteä uudelleen kasvamaan. Turvallisinta on mädättää kasvijäte umpinaisessa jätesäkissä ja siirtää se vasta sitten kompostiin. Jos kasvusto kitketään ensimmäisen kerran jo touko-kesäkuussa kasvien ollessa pieniä, muodostuu kasvijätettä vain vähän. Kasvusto kannattaa kitkeä kolmisen kertaa kesän aikana, ja etenkin lämpiminä syksyinä on hyvä varmistaa vielä syyskuussa, ettei kukkia ja siemenkotia pääse muodostumaan.

Nyt suurin osa jättipalsamin valtaamista ranta-alueista äitini pihapiirin tuntumassa on jälleen ennallaan ja heinäkuussa rannan valtaa mesiangervon tuoksu. Joissain kohdin kasvi tai pari on jäänyt huomaamatta, ja ne ovat pääseet siementämään. Parin vuoden ajan on siis vielä tehtävä tarkastuskierroksia.

Ehkä pian on aikaa tehdä lomapuutarhassa ihan jotain muuta kuin vaania jättipalsamia. Mesiangervo paitsi tuoksuu ihanalle, siitä voi myös valmistaa monenlaisia kesäherkkuja, esimerkiksi  pannacottaa tai mesiangervokakkua!

Lisätietoja kaikista maassamme haitallisista vieraslajeista löydät vieraslajiportaalista osoitteesta http://www.vieraslajit.fi/fi