Kuutamoillassa

Isotähtiputki
Nyt on elokuu, sunnuntai, ja kuuntelen hiljaista sadetta. Tiaiset pyrähtelevät pihapuissa ja kallistelevat päätään kuin taivaalta putoilevia pisaroita ensimmäistä kertaa ihmetellen.

Historiallisen kuuma ja kuiva kesä on kohta ohitse. Heinäkuu oli kuin loputon, helteinen keskipäivän hetki. Päivät sulautuivat toisiinsa, eikä päivän kuumimpina tunteina voinut tehdä muuta kuin vetäytyä varjoon ja nauttia lämpimästä tuulenvireestä. Kirkkaina ja pilvettöminä toinen toistaan seuraavat aamut olivat sekä nautinnollisia että huolestuttavia, ja kuivuuden vaikutukset meillä ja muualla hallitsivat uutisia.

Lomapuutarhurin oli pakko hellittää tahtia, sillä kolmenkymmenen asteen helteessä ei kannattanut ryhtyä mittaviin puutarhapuuhiin. Viljelypalstaa, kotipihan ruukkutarhaa ja keväällä istutettuja uusia kasveja oli toki kasteltava ja nurmikko pari kertaa leikattava, mutta muut suunnitelmat saivat odottaa.Syysleimu
Heinäkuussa vietin pari viikkoa kesätöissä äidin puutarhassa. Olin suunnitellut istuttavani muutaman puun ja pensaan, mutta siirsin istutuspuuhat suosiolla syksyyn ja seuraavaan kevääseen. Kevyempien puutarhatöiden lomassa loioin riippumatossa ja pohdin säätä, ilmastoa ja puutarhanhoidon reunaehtoja. Pari poikkeuksellisen sateista kesää ja kuluneen kesän kuivuus ovat todennäköisesti esimerkkejä tulevaisuudessa yhä yleisemmiksi käyvistä sään ääri-ilmiöistä.

Puutarhaa suunnitellessa olisi siis hyvä varautua samaan aikaan sekä runsassateisiin että äärimmäisen kuiviin ja kuumiin kesiin. Kasvupaikan ominaisuuksien tunteminen, oikeanlainen kasvualusta ja kullekin kasvupaikalle sopivien kasvien valinta ovat onnistumisen avaimia olipa suunnitelmissa koriste- tai hyötytarha. Äitini pihalla maaperä on savipitoinen, ja se pidättää hyvin kosteutta. Parhaiten perennat näyttävät viihtyvän puolivarjoisella kasvupaikalla sijaitsevassa, noin 20 cm:n korkuisessa kohopenkissä. Savinen pohjamaa on etu kuivina kesinä, ja kohopenkissä vesi ei vaivaa istutuksia sateisina kesinä. Istutuksen kohokohta on loppukesällä, kun syysleimut kukkivat. Piha sijaitsee pienellä mäellä, johon tuuli käy sopivasti, eikä härmä haittaa komeasti kukkivia leimuja. Syysleimut kukkivat tänä vuonna jo heinäkuun lopulla ja tuoksuivat ihanasti kuutamoisina iltoina. Syysleimu 2

Äidin puutarhassa 4
Piha on suurten, vanhojen puiden ympäröimä, mutta enimmäkseen kuitenkin aurinkoinen. Nurmikolla kasvaa yksittäispensaina röyhytattaria, ja ne näyttivät nauttivan kuumasta kesästä. Röyhytatar on pensasmainen perenna, joka kasvaa noin 180 cm korkeaksi ja yhtä leveäksi, lähes täysin pallomaiseksi kasvustoksi ja kukkii pitkään pitsimäisin kukin heinä-elokuussa. Röyhytattaren pienen pienet kukat muodostavat valkoisen utuisen pilven, joka näyttää raikkaalta paahteisenakin kesäpäivänä. Röyhytatar
Pihalla on myös kuivahkoja kasvupaikkoja, ja kulunut kesä on osoittanut, mitkä kasvit ovat todellisia selviytyjiä. Komeamaksaruoho, helminukkajäkkärä ja maantien varrelta pihaan siirtämäni luonnonvarainen ketoruusuruoho ovat kukkineet tyytyväisinä. Ruusuruohon kukinta on nopeasti ohitse, mutta kukinnan jälkeen jäljelle jäävät vihreät kukkapohjat ovat koristeellisia.
Äidin puutarhassa 3
Äidin puutarhassa 2
Kesäaamuisin äidin talossa on ensimmäiseksi istahdettava hetkeksi terassille katselemaan järvenselällä heräävää aurinkoa ja suunnittelemaan tulevan päivän tekemisiä. Jos puutarhasta avautuu avoin maisema, sitä ei kannata peittää tai tarpeettomasti rajata, vaan ottaa se puutarhan osaksi. Ilman puita ei kuitenkaan ole puutarhaa, ja ädin pihalla suuret, vanhat puut suojaavat paahtavalta auringolta ja tarjoavat oleskelupaikkoja päivän kaikkiin hetkiin. Tuulen humina vanhojen puiden latvuksissa luo pihalle sen tunnelman, joka minulle on täällä tärkeintä.Äidin puutarhassa 6
Suurella pihalla on mukava järjestellä kesäkutsuja, enkä väsy kanniskelemaan puutarhakalusteita ja välillä muitakin huonekaluja pitkin pihaa sinne, missä kulloinkin on parhaat olosuhteet vaihtelevista kesäsäistä nauttimiseen. Heinäkuussa järjestin kahden hengen kuunpimennyskutsut ja kannoin pöydän ja tuolit keskelle peltoa, mutta juuri tuona iltana taivas vetäytyi pilveen. Kuu pysyi visusti pilvien takana, vaikka koetimme houkutella sen esiin lausumalla lempirunoilijamme Katri Valan runon ”Punainen kuu”. Hämärtyvässä illassa vietetty runoilta oli joka tapauksessa mieleenpainuva kesätapahtuma, ja ehkäpä siitä voisi tehdä pienen perinteen, kuutamon kanssa tai ilman. Seuraavana iltana taivas oli taas pilvetön, ja kuu hiipi esiin puitten takaa suurena ja punaisena.Äidin puutarhassa 5

 

2 kommenttia artikkeliin ”Kuutamoillassa

  1. Näin helteisenä kesänä minäkin olen jättänyt suurimmat puutarhatyöt myöhempään ajankohtaa ja nauttinut enimmäkseen vain kesän lämmöstä. Kerrankin. Tai sitten olisi täytynyt nousta hyvin aikaisin aamulla ylös, kun ilma olisi ollut viileämpää.
    Olen samaa mieltä suurista ja vanhoista puista puutarhassa, ne ovat koko puutarhan perusta. Rakastan niitä ja niiden tuomaa tunnelmaa.
    Teillä oli hieno kuunpimennysjuhla pellolla. Minä bongailin kuuta ajellen autolla ympäriinsä, kun oli pilvistä. Ja lopulta löysin sen, ruosteenpunaisen kuun, mutta aivan täyspimennys meni vähän ohi. Mutta olihan kuu kaunis seuraavanakin iltana. Suuri ja punainen, kuten kerroit.

    1. Uudet istutukset vaativat aina kastelua, ja vähäsateisena kesänä entistä enemmän, joten silloin on paras keskittyä vaan ylläpitopuuhiin. Juhlia sen sijaan kannattaa järjestää aina kun on pienikin syy, ja rennolla otteella 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s