Syysvärejä pienelle pihalle

Lokakuun syysvärit ovat tänä vuonna niin upeita, että kuukauden nimi tuntuu täysin väärältä. Kuinka niin lokakuu, kun pihalla loistavat punainen ja keltainen! Kotipihalla pylväspergolan rajaamalla alueella kasvaa pylväspihlaja, joka sai ensimmäisten pakkasten jälkeen soman punaisen syysvärin. Pylväspihlaja on tavallisen kotipihlajan kapeakasvuinen muoto, joka sopii hyvin pieneen pihaan.

Pylväspihlajan seurana kasvaa syyshortensia, jonka suuret, valkoiset kukat punertuvat nekin syksyn mittaan. Samassa ryhmässä kasvaa suurikokoinen perenna, punaluppio, jonka pienet tähkämäiset kukat ovat myös tummanpunaiset. Luppiot ovat kauniita koko kasvukauden, sillä niillä on sirot parilehdykkäiset ja sahalaitaiset lehdet.

Pylväspergolan köynnöksistä lumikärhö on ollut nopeakasvuisin. Se kukkii heinäkuusta syyskuun loppuun ihanina valkoisina kukkapilvinä. Se tuntuu viihtyvän tavanomaisessa puutarhamaassa kunhan sillä on riittävästi tilaa.

Pergolassa kasvaa myös kaksi kiinanlaikkuköynnöstä. Ne saavat kauniin keltaisen syysvärin ja nuoret punaruskeat versot erottuvat syksyllä hyvin keltaisten lehtien lomasta. Taustalla punaluppion rentoja kukkavarsia ja pieniä kukkatähkiä.

Syksyisessä puutarhassa myös maanpeittokasvit saavat ruskan värejä, kuten yllä olevan kuvan peittokurjenpolvet. Osa lehdistä saa kauniin punaiset reunat ensi pakkasten jälkeen, ja silloin lehtien kaunis muoto erottuu hyvin. Matalat kurjenpolvilajikkeet ovat mainioita maanpeittokasveja, jotka vihertyvät keväällä ensimmäisten joukossa ja estävät tehokkaasti rikkakasvien kasvun.

Seppelvarpu on pieni puuvartinen pensas, joka kasvaa vain noin puolen metrin korkuiseksi. Sitä voi käyttää myös maanpeittokasvina. Lehdet ovat kauniisti liuskoittuneet, ja aurinkoisella paikalla sen syysväri on pehmeän keltainen. Yllä olevan kuvan yksilö on levinnyt jo liikaa ala- ja yläpihan yhdistäville portaille, ja se saa pian siirron tukimuurin harjalle. Siellä se saa enemmän aurinkoa ja voi vapaasti kasvattaa versojaan muurin harjan ylitse.

Syyshortensioita ei voi koskaan olla liikaa! Syyshortensia sopii myös pienelle pihalle, ja nyt sisäpihallamme on niitä jo kolme. Syyshortensian takana kuvassa näkyy tummalehtinen koristeomenapuu ’Royalty’. Sisäpihan istutusalueet rajautuvat sorapintaisiin kulkuväyliin, jotka vaatisivat säännöllistä ylläpitoa, mutta tänä kesänä niitä ei tullut kitkettyä tai harattua kertaakaan, vaan vesiheinä sai rehottaa vapaasti. No, ehkä ensi kesänä on enemmän aikaa pihan ylläpitotöihin.

Loppukesällä pihapöydille riittää aina leikkokukkia viljelypalstalta. Viimeisten daalioiden jälkeen on aika poimia punarevonhännän Viridis-lajikkeen pitkiä kukkanorkkoja. Punarevonhännän lehdet ovat syötäviä pinaatin tapaan, ja kukkanorkot kestävät pitkään kauniina maljakossa. Kasvit ehtivät kasvaa kesän aikana siemenestä noin metrin korkuisiksi, ja kukinnot ovat useita kymmeniä senttiä pitkiä, joten maljakoksi on syytä varata vaikkapa suuri keittiötölkki tai kaunis kastelukannu. Minusta kukkanorkot ovat näyttäviä suurina nippuina, jotka saavat valua pöydän reunojen ylitse.

Pihan loistavimman ilotulituksen tarjosivat tänä vuonna kuitenkin kadunvarren ruotsinpihlaja ja isotuomipihlajat, jotka muuttuivat kirkkaan keltaisiksi.