Syysvärejä pienelle pihalle

Lokakuun syysvärit ovat tänä vuonna niin upeita, että kuukauden nimi tuntuu täysin väärältä. Kuinka niin lokakuu, kun pihalla loistavat punainen ja keltainen! Kotipihalla pylväspergolan rajaamalla alueella kasvaa pylväspihlaja, joka sai ensimmäisten pakkasten jälkeen soman punaisen syysvärin. Pylväspihlaja on tavallisen kotipihlajan kapeakasvuinen muoto, joka sopii hyvin pieneen pihaan.

Pylväspihlajan seurana kasvaa syyshortensia, jonka suuret, valkoiset kukat punertuvat nekin syksyn mittaan. Samassa ryhmässä kasvaa suurikokoinen perenna, punaluppio, jonka pienet tähkämäiset kukat ovat myös tummanpunaiset. Luppiot ovat kauniita koko kasvukauden, sillä niillä on sirot parilehdykkäiset ja sahalaitaiset lehdet.

Pylväspergolan köynnöksistä lumikärhö on ollut nopeakasvuisin. Se kukkii heinäkuusta syyskuun loppuun ihanina valkoisina kukkapilvinä. Se tuntuu viihtyvän tavanomaisessa puutarhamaassa kunhan sillä on riittävästi tilaa.

Pergolassa kasvaa myös kaksi kiinanlaikkuköynnöstä. Ne saavat kauniin keltaisen syysvärin ja nuoret punaruskeat versot erottuvat syksyllä hyvin keltaisten lehtien lomasta. Taustalla punaluppion rentoja kukkavarsia ja pieniä kukkatähkiä.

Syksyisessä puutarhassa myös maanpeittokasvit saavat ruskan värejä, kuten yllä olevan kuvan peittokurjenpolvet. Osa lehdistä saa kauniin punaiset reunat ensi pakkasten jälkeen, ja silloin lehtien kaunis muoto erottuu hyvin. Matalat kurjenpolvilajikkeet ovat mainioita maanpeittokasveja, jotka vihertyvät keväällä ensimmäisten joukossa ja estävät tehokkaasti rikkakasvien kasvun.

Seppelvarpu on pieni puuvartinen pensas, joka kasvaa vain noin puolen metrin korkuiseksi. Sitä voi käyttää myös maanpeittokasvina. Lehdet ovat kauniisti liuskoittuneet, ja aurinkoisella paikalla sen syysväri on pehmeän keltainen. Yllä olevan kuvan yksilö on levinnyt jo liikaa ala- ja yläpihan yhdistäville portaille, ja se saa pian siirron tukimuurin harjalle. Siellä se saa enemmän aurinkoa ja voi vapaasti kasvattaa versojaan muurin harjan ylitse.

Syyshortensioita ei voi koskaan olla liikaa! Syyshortensia sopii myös pienelle pihalle, ja nyt sisäpihallamme on niitä jo kolme. Syyshortensian takana kuvassa näkyy tummalehtinen koristeomenapuu ’Royalty’. Sisäpihan istutusalueet rajautuvat sorapintaisiin kulkuväyliin, jotka vaatisivat säännöllistä ylläpitoa, mutta tänä kesänä niitä ei tullut kitkettyä tai harattua kertaakaan, vaan vesiheinä sai rehottaa vapaasti. No, ehkä ensi kesänä on enemmän aikaa pihan ylläpitotöihin.

Loppukesällä pihapöydille riittää aina leikkokukkia viljelypalstalta. Viimeisten daalioiden jälkeen on aika poimia punarevonhännän Viridis-lajikkeen pitkiä kukkanorkkoja. Punarevonhännän lehdet ovat syötäviä pinaatin tapaan, ja kukkanorkot kestävät pitkään kauniina maljakossa. Kasvit ehtivät kasvaa kesän aikana siemenestä noin metrin korkuisiksi, ja kukinnot ovat useita kymmeniä senttiä pitkiä, joten maljakoksi on syytä varata vaikkapa suuri keittiötölkki tai kaunis kastelukannu. Minusta kukkanorkot ovat näyttäviä suurina nippuina, jotka saavat valua pöydän reunojen ylitse.

Pihan loistavimman ilotulituksen tarjosivat tänä vuonna kuitenkin kadunvarren ruotsinpihlaja ja isotuomipihlajat, jotka muuttuivat kirkkaan keltaisiksi.

Singin’ in the Rain – laulavat sadepisarat

Kaikki muistavat varmaankin sen vanhan elokuvamusikaalin, Laulavat sadepisarat, jossa Gene Kelly tanssii sateisella kadulla ja laulaa ’Singin’ in the Rain’? Samanlainen riemu syntyi, kun pitkän ja kuivan heinäkuun jälkeen vihdoin satoi. Mikä tuoksu, mikä raikkaus, mikä onni! Olisin voinut tanssia koko matkan kasvimaalle – ellen kulkisi sinne polkupyörällä! Tänä kesänä kasvimaa oli kasvanut lähes kokonaan kantoveden avulla. Kannoin järvestä kastelukannuilla vettä kasvimaalle melkein joka ilta ainakin sata litraa, mutta vesi tuntui hulahtavan kuivaan maahan ja katoavan saman tien. Vasta kunnollinen, pitkään kestänyt sade sai kasvimaan kukoistamaan. Juuri nyt kaikki on parhaimmillaan: kaikki on vihreää, rehevää ja satoa voi kerätä päivittäin.

Kaikki kurpitsat tarvitsevat paljon vettä. Kasvimaalla ei ole paljon tilaa, joten joka kesä tekee mieli kokeilla erilaisten kurpitsoiden kasvattamista. Kompostilaatikossa kasvaa myskikurpitsa ’Futsu Black’, joka ojentelee versojaan viereen parkkeeratun kottikärryn päälle. Lajikkeen on tarkoitus kasvaessaan muuttua ensin tummanvihreäksi ja sitten melkein mustaksi.

Kasvimaalla on myös hauska kasvattaa vihanneksia, joita ei kaupasta saa. Punarevonhännän Viridis-lajikkeella myös pitkät, riippuvat kukinnot ovat vihreät. Punarevonhännän lehtiä käytetään kuten pinaattia. Lehdistä tulee hyviä nopeasti keitettyinä tai höyrytettyinä, eikä mausteeksi tarvita muuta kuin hyvää öljyä, suolaa ja vähän sitruunamehua. Harmi vain, että myös kirvat rakastavat pehmeitä lehtiä. Osa kasveista tuntuu kelpaavan kirvoille hyvin, ja osan ne jättävät täysin rauhaan. Olen suihkuttanut lehtiä nokkosvedellä kirvojen torjumiseksi.

Ei kesää ilman lehti- ja palmukaalia! Palmukaali sinivihreine lehtineen tuo mukavaa väriä kasvimaalle, ja näyttää houkuttelevalta vaaleanvihreiden vihannesten joukossa.

Punarevonhännän lisäksi tämän kesän uusi tulokas kasvimaalla on punainen tarhamaltsa. On myönnettävä, että kylvin sitä vain värin vuoksi. Maku on kypsennettynä mieto ja miellyttävä. Tarhamaltsa alkoi heinäkuun kuuman kauden aikana kukkia nopeasti, mutta aion kasvattaa sitäkin uudelleen, ehkä tämän kesän omista siemenistä, jos ne ehtivät kypsyä.

Kasvimaan kukkavalikoimaan kuuluu tänä kesänä hajuherne ’Wiltshire Ripple’. Se kasvoi niin verkkaisesti, että olin jo luopua toivosta nähdä sen kukkivan koko kesänä. Mutta nyt versot ovat täynnä ihanalle tuoksuvia kukkia. Lajike sopii hyvin yhteen tummanviolettien daalioiden kanssa.

Kosmoskukkien lajikkeita on loputon määrä, ja nekin ovat loppukesällä parhaimmillaan. Kylvin kasvimaalle vihannesten joukkoon sekoituksen, jossa on tumman ruusunpunaisia, valkoisia ja punavalkoisia kukkia. Viehättävin on mielestäni kuvassa keskellä näkyvä ’Cosimo Collarette’.

Kuivana kesänä katteet vähentävät kosteuden haihtumista kasvualustasta. Olki olisi parasta ainesta kasvimaan käytävien kattamiseen, mutta sen puuttessa kuiva heinäkin käy hyvin. Sen ansiosta kasvimaan käytävillä on mukava kävellä ja lehtivihannekset pysyvät puhtaina.

Veden kantaminen kasvimaalle on kovaa työtä ja välillä on pidettävä lepohetkiä. Kasvimaalla on kaksi kompostikehikkoa, joista toisessa kasvaa tänä kesänä kurpitsoita. Kompostilaatikoiden muodostamaan kulmaukseen muodostui kuin luonnostaan sopiva taukopaikka. Siitä on mukava katsella punajuurten, retikoiden, härkäpapujen ja tuulessa huojuvien tillien takana avautuvaa järvimaisemaa.

Kasvimaiden vaiheilla elelee kaikkien rakastama Sulo-Vili. Rantakorttelin kuningas rakastaa sekin auringon lämmittämiä, heinillä ja kuorikkeilla päällystettyjä käytäviä.

Kasvimaaviisiitin päätteeksi voi nauttia annoksen aaltojen loisketta ja ihastella ilta-auringon viimeisiä säteitä, ja parhaimmassa tapauksessa järven yli vyöryviä tummia sadepilviä, jotka saavat vihannekset kasvamaan ja kasvimaan kukkimaan.

Iltavuorossa kasvimaalla

Mangoldi Bright Lights

Helleaalto yllätti tällä viikolla viljelypalstoilla ahkeroivat vihannestarhurit. Kun lämpötila nousee päivällä yli 25 asteen, kasvimaalle kannattaa suunnata vasta illalla. Heinäkuuhun mennessä raskaimmat työt kasvimaalla on kuitenkin jo tehty, ja nyt voi alkaa nauttia jo sadonkorjuusta. Yllä olevassa kuvassa on vanha tuttu mangoldilajike ’Bright Lights’, jonka kasvattaminen on helppoa ja nuoret lehdet ovat meheviä ja maukkaita.

Kesäkurpitsat

Kesäkurpitsat kasvavat kompostilaatikossa, joka täyttyi keväällä sopivaan korkeuteen. Kurpitsoissa on kuitenkin vasta kukkia, sillä toin ne ulos kasvamaan melko myöhään kesäkuussa kylmien öiden vuoksi.

KArhunvadelma

Karhunvadelmassa on samaan aikaan kukkia ja runsaasti raakileita. Mustien, kiiltävien karhuvadelmien kypsyminen on kasvimaan kesän kohokohta, jota maltan tuskin odottaa. Karhunvadelman joukossa kasvaa tosin myös karhunköynnöstä, jonka irrottaminen vadelman piikkisistä varsista sen sijaan on kaikkea muuta kuin kohottavaa. Kasvimaalle pesiytynyttä karhunköynnöstä on melko vaikea kokonaan poistaa, sillä sen juuristo on todella vahva. Väsytystaistelu on ainoa vaihtoehto, ja tänä kesänä on toistaiseksi väsynyt vain tarhuri.

Salkopavut

Salkopavut ovat hauskan näköisiä kukkiessaan. Yllä olevassa kuvassa kasvaa kestosuosikkini ’Painted Lady’. Lajikkeelle kannattaa varata korkeat salot, sillä se kasvaa kolmisen metriä korkeaksi. ’Salot’ ovat taloyhtiön piharemontista yli jäänyttä betoninraudoitusrautaa, jotka on kierrätetty kasvimaalle uuteen käyttöön.

Perennat
Harmaamalvikki

Viljelypalstan perennamaassa monivuotiset kukkakasvit kukkivat jo täyttä päätä. Nyt ovat kukassa sormustinkukat, tähtiputket, harmaamalvikki, nukkapähkämö ja etualalla mäkimeirami. Taustalla myös kimalaisten suosikki virginiantädyke aloittaa kukintaansa.

Sitruunatimjami

Perennamaan reunuskasveina on maustekasveja, kuten erilaisia timjameja ja salviaa. Sattumalta osuin puutarhamyymälän alennusmyyntiin, jossa kaikki loput maustekasvit myytiin eurolla kappale. Kori täyttyi nopeasti muun muassa tästä hopealle vivahtavasta sitruunatimjamista.

Iisoppi

Tuoksuvissa iisoppipensaissa riittää syötävää kimalaisille, joita on kuitenkin näkynyt kasvimaalla toistaiseksi vähän.

Kissa

Naapuritalon reviiritietoinen Noki-kissa vahtii kompostin reunalla omia tiluksiaan.

Ruusu Minette

Illalla auringon kierrettyä puiden taakse kasvimaalla on mukava puuhailla. Nyt se tarkoittaa kasteluveden kantamista järvestä, jonne on matkaa tasan kuusikymmentä askelta. Täysien kastelukannujen kanssa paluumatka tosin tuntuu kaksi kertaa pidemmältä. Vesi on kuitenkin ilmaista, puhdasta ja raikasta ja sitä riittää vihannesten kasteluun taatusti tarpeeksi, ja se on suuri onni. Matkalla voi lisäksi pysähtyä ihailemaan polun varressa kasvavaa ihanaa pensasruusua. Tänne on mukava tulla iltavuoroon töihin.

Tuoksuva sadepuutarha

Puutarha tuoksuu tänään sateelta ja jasmikkeelta. Miten ihana onkaan puhdas ja raikas kesäsade, kun janoiset kasvit ja kuiva maa saavat kunnolla vettä! Sateen jälkeen lehdillä kimaltelevat pisarat ovat vastustamattoman kauniita. On mentävä ulos pelkästään katselemaan pisaroiden leikkiä erimuotoisilla ja -värisillä lehdillä. Erityisen ihana sateen jälkeen on yllä olevan kuvan lännenhopeapensas.

Sateen jälkeen komeasinikuunliljan suurten lehtien suoniston salaisuus paljastuu: lehtisuonten muodostamia uurteita pitkin sadepisarat solahtavat suoraan kasvin juurelle. Mutta ensin ne välkkyvät ilta-auringossa kuin jalokivet. Kuunliljoista komeasinikuunlilja on näyttävin ja sen sinivihreät lehdet voivat olla useita kymmeniä senttejä läpimitaltaaan.

Pikkujasmikkeen tuoksu on mielestäni keskikesän ihanin kukkatuoksu. Se muistuttaa ahomansikkaa ja tuoksu tuntuu kaikkialla puutarhassa. Pikkujasmike ( Philadelphus x lemoinei) ei välttämättä ole nimestään huolimatta kovin pieni pensas, sillä omalla pihallani pensas on noin 170 cm korkea ja yhtä leveä. Sille kannattaa siis varata kunnolla tilaa, ja kuten kaikkia jasmikkeita myös pikkujasmiketta on hyvä harventaa keväisin säännöllisesti, jotta se pysyy kauniina. Huumaava tuoksu on kuitenkin vaivan arvoinen.

Jos hopeapensas onkin ihanan eksoottinen, olen heikkona myös kaikkiin tummalehtisiin puutarhakasveihin. Olen kerännyt niitä pihalleni puista maanpeittokasveihin. Purppurakeijunkukissa on useita tummia sävyjä, ja käytän niitä ensin kesäkukkien tapaan ruukuissa ja istutan ne sitten perennojen joukkoon. Ja sadepisarat saavat tietenkin purppuranpunaisten lehtien pinnalla upean hohteen.

Sateen myötä myös lehtokotiloarmada käy hyökkäykseen. Ennen poimin ja tuhosin kotiloita, mutta nyt olen luopunut siitä turhana touhuna, sillä kotiloita riittää asuinalueella loputtomasti. Tehokkaampaa on ripotella keväisin varjoisimmille alueille hieman rautafosfaattia ja vähentää kotiloiden määrää jo kasvukauden alussa, sekä kattaa osa pensasalustoista kuorikkeella, joka hidastaa kotiloiden matkantekoa. Ihailen mielummin sadepisaroita terälehdillä, kuin hukkaan aikaa turhaan kotilosotaan.

Nuori kiinanlaikkuköynnös alkaa saada punaista lehtiväritystä kun kesä etenee. Se kasvaa kohisten, ja nauttii kesäsateesta yhtä paljon kuin minäkin.

Kukkiva maa – la terra fiorita

Tänä keväänä puut ja maa peittyivät kukkiin. Kun kylmä sää viimein väistyi, puhkesivat kotipihan koristeomenapuut ylenpalttiseen kukintaan. Tuikitavallisen ’Makamik’-lajikkeen hempeän vaaleanpunaiset kukat olivat kauniimpia kuin koskaan. Kukat ovat avautuessaan hieman tummempia, mutta vaalenevat sitten melkein valkoisiksi.

Kotipihalla kukki valtoimenaan myös koristeomenapuulajike ’Royalty’, jonka kukat ovat syvän tummanpunaiset. Pihan eteläpuolelta kaadettiin viime kesänä suuri vaahtera, ja lisääntynyt valo on selvästi vaikuttanut kukinnan runsauteen. Lehtien väri muuttuu tumman violetiksi kukinnan jälkeen, ja siksi puu on koristeellinen koko kasvukauden.


Kun ’Royalty’ varistaa terälehtiään, voi aamulla pihan poikki rientäessään kuvitella asuvansa kuin jossain kaukaisessa, eksoottisessa puutarhassa!

Särkynytsydän kuuluu jokaiseen kevääseen. Sen hennot versot kasvavat nopeasti korkeutta ja kaareviin kukkavarsiin ilmestyy pian sydämenmuotoisten kukkien helminauha. Jokaisessa puutarhassa pitäisi kasvaa särkynytsydän, sillä vaikka se on tuttuakin tutumpi, sen poikkeuksellisen muotoiset kukat ovat vuosi vuodelta ihmetyksen aihe.

Narsissit ovat huolettomia kevätkukkijoita ja menestyvät vähällä hoidolla. Niiden sipulit eivät tunnu olevan arkoja kesäkosteudelle ja niitä tarvitsee jakaakin harvoin. Narsissi ’Thalia’ on kokonaan valkoinen.

Viljelypalstalla kasvaa valkoisia runoilijanarsisseja ja niiden seurana kukkii samaan aikaan tumman violetti tulppaani ’Black Parrot’. Yhdistelmä on parhaimmillaan iltahämärässä, kun tulppaanit näyttävät miltei mustilta.

Kotipihalla kevään raikkaan vihreyden joukossa purppuraheisiangervo toistaa ’Royalty’ -koristeomenapuun tummaa lehtiväritystä. Lajike on matalakasvuinen ’Lady in Red’.

Kulunut kevät on ollut erilainen kuin kaikki muut, eikä aika ole tuntunut riittävän millään kaikkiin askareisiin, jotka tavallisest kuuluvat kevääseen.

Kesäkukkien sijaan nappasin taimistolta jo useita viikkoja sitten mukaan purppurakeijunkukan taimen, joka odottaa vieläkin kunnollista istuttamista. Ehkä viimeistään syksyllä ehdin istuttaa sen kukkamaahan muiden perennojen joukkoon.

PIAN ON PUUTARHAN AIKA

Muratti  Kesäkukat

Maaliskuussa puutarha on vielä visusti lumen alla. Kirjoitan tätä lomapuutarhassa, joka sijaitsee Pohjois-Savossa. Kevät tuntuu täällä vielä kaukaiselta, sillä välillä pyryttää pakkaslunta, välillä viskoo räntää. Päivisin jostain kuuluu kuitenkin jo veden solinaa, ja silloin puutarhan rakastaja muistaa, miltä maa tuoksuu keväällä ja miltä sadepisarat näyttävät muratin kiiltävillä lehdillä.

Toukokuuhun on siis vielä aikaa, mutta mikä onni silloin onkaan ottaa esiin kesäkukkaruukut ja upottaa lapion mustaan kompostimultaan. Vielä on kuitenkin hyvin aikaa tehdä suunnitelmia uutta kasvukautta varten. Onko puutarhassa jokin kolkka, joka kaipaa kunnostusta? Olisiko tänä vuonna aika toteuttaa jokin puutarhaunelma, joka on odottanut oikeaa hetkeä jo pitkään?

Rotkolemmikki

Ensimmäiseksi keväällä on mielenkiintoista nähdä, miten kasvit ovat selviytyneet talviunestaan, ja miten sipulikukat lähtevät kasvuun.

Rotkolemmikki on yksi suosikkini monivuotisten lehtiperennojen joukossa . Se kukkii myös somasti kesäkuussa lemmikeille tyypillisin, vaaleansinisin kukin. Tärkeintä rotkolemmikissä ovat mielestäni kuitenkin suuret, hopeanvalkoiset lehdet, joita koristaa kirkkaanvihreä lehtisuonisto. Rotkolemmikkiä voi käyttää myös kesäkukkaistutuksissa silloin, kun pääosassa ovat poikkeukselliset lehtimuodot ja -värit. Ensimmäinen yritykseni kasvattaa rotkolemmikkiä epäonnistui ilmeisesti hankalan talven vuoksi, mutta nyt rotkolemmikki näyttää menestyvän hyvin. Se kasvaa syvämultaisessa kasvualustassa varjoisella kasvupaikalla.

Koristeomenapuu Royalty

Jokaisessa puutarhassa pitäisi olla ainakin yksi kukkiva puu. Kukkapuiden keväinen kukkaryöppy on puutarhan kevätjuhla, josta nauttivat myös mehiläiset ja muut pölyttäjät. Kukkapuu voi olla vaikkapa kotoinen kotipihlaja, mutta jos tilaa on vähän, pieni hedelmäpuu tai koristeomenapuu on hyvä valinta. Meidän taloyhtiöpihallamme kevään kuningatar on koristeomenapuu ’Royalty’. Useimmista koristeomenapuista poiketen tämän lajikkeen kukat ovat tummanpunaiset. ’Royalty’ vaatii lämpimän ja suojaisen kasvupaikan, jotta kukinta onnistuu. Lajikkeen hieno ominaisuus on kasvukauden edetessä punertaviksi muuttuvat lehdet, joten puu on koristeellinen koko kesän.

Koristeomenapuu Royalty

Kuunliljoja ei voi varjoisalla pihalla olla koskaan liikaa. Upeimmin varjoista nousevat esiin kirjavalehtiset kuunliljat ja suurilehtiset komeasinikuunliljat, kuten kuvassa alla. Sinikuunliljojen aaltoilevilla lehdillä viipyviä sadepisaroita on aina pysähdyttävä ihailemaan. Puutarha tarjoaa kesän mittaan lukuisia ohikiitäviä hetkiä, kauneuden pilkahduksia, jotka ovat pakahduttavia juuri siksi että seuraavassa hetkessä ne ovat jo ohitse.

Komeasinikuunlilja Hosta albomarginata

Viime vuosina olen käyttänyt kuunliljoja myös ruukuissa kesäkukkien sijaan. Pihalla kasvaa tuntematon kuunliljan lajike, jonka lehdet ovat kokonaan vihreät. Muiden perennojen joukossa se on melko huomaamattoman näköinen, mutta suureen ruukkuun nostettuna se on muuttuu näyttäväksi kausikasviksi. Kuunlilja menestyy mainiosti kesäkukkana ruukussa, mutta astian on oltava tilava ja multaa runsaasti. Talveksi kuunliljat on hyvä irrottaa ruukusta ja peitellä lehtikompostiin tai istuttaa kevyesti maahan.

Rönsyakankaali

Maanpeittokasvit ovat olennainen osa puutarhan kasvivalikoimaa. Taloyhtiöpihallamme maanpeittokasveja kasvaa lähes kaikkialla pensaiden ja suurten perennojen alla ja lomassa. Maanpeittokasvien ansiosta kasvualusta pysyy kasvipeitteisenä, jolloin rikkakasveille ei jää tilaa, ja maa pidättää paremmin myös kosteutta. Yllä olevassa kuvassa on rönsyakankaali, jonka lehdissä on samaa tummaa sävyä kuin puutarhan muissa kasveissa. Rönsyakankaali leviää rönsyillään nopeasti, myös nurmikolle ja sorakäytäville, joten sitä on pidettävä jonkin verran silmällä. Erityisesti pienessä puutarhassa kannattaa toistaa samoja värejä maanpeittokasveista puuvartisiin kasveihin, jotta tunnelma pysyy rauhallisena.

Syyshortensia Hydrangea paniculata

Lumikärhö on yksi parhaista tuntemistani puolivarjoisen pihan köynnöskasveista. Se kukkii heinäkuusta pitkälle syksyyn, ja köynnös alkaa useimmiten kukkia heti seuraavana kesänä istuttamisesta. Köynnöstä voi kasvattaa myös maanpeittokasvina, ja lisäksi kimalaiset rakastavat sitä.

Lumikärhöstä voi irrottaa oksia myös maljakkoon ja antaa rentojen varsien valua astian ja pöydän reunojen ylitse. Viime kesänä poimin lumikärhön pitkiä kukkivia versoja isoon lasitölkkiin puutarhapöydälle. Istuinryhmän vierellä kukkii syyhortensia elokuusta alkaen. Lumikärhö ja hortensiat ovat pihan pisimpään kukkivia kasveja, ja kukkien valkoinen väri tuo pihalle aina hiukkasen juhlan tuntua.

Jaloängelmä

Myös muut tukimuuri-pergolarakenteen viereen toissakesänä istuttamani köynnökset ovat lähteneet hyvin kasvuun. Varjoisimmalla paikalla kasvaa piippuköynnös (kuvassa vasemmalla), josta tulee aikanaan myös hyvä näkösuoja.

Pergolan suojassa olevalla istutusalueella kasvaa useita perennoja, joista valkokukkainen jaloängelmä on yksi suosikeistani. Sen kukat on tähtimäisiä ja kukkavarret heinämäisen rentoja, ja ne saavat taipuilla muiden kasvien lomaan.

Rotkolemmikki
Purppurakeijunkukka

Syksyllä pihan kotkansiipisaniaiset muuttuvat kauniin kellertäviksi ja puut pudottavat lehtensä, mutta monet maanpeittokasvit jaksavat kukoistaa. Rotkolemmikin ja purppurakeijunkukan maalaukselliset lehdet ovat upeita ensimmäisiin pakkasiin saakka. Kasveja puutarhaan valittaessa kannattaakin kiinnittää huomiota myös lehtimuotoihin ja väreihin kukkien lisäksi: usein kasvien lehdistö onkin kukkia mielenkiintoisempaa katseltavaa ja säilyttää koristeellisuutensa koko kasvukauden.

Pian on puutarhan aika, maltetaan vielä hetki.

Muratti
Lankaköynnös

Muutamia kuvia kesästä

Tammikuun pakkaset ovat parhaimmillaan. Tänä talvena puutarhassa on tarpeeksi lunta, jonka alla kasvit ovat hyvässä suojassa. Lumi peittää pihapolut, kuorruttaa puiden ja pensaiden oksat ja pergolan harjan. Lumen alla vallitsee hiljainen odotus.

Marraskuussa sain Rikkaruohoelämää -blogilta Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Tehtävänä oli valita kuusi viime kesänä otettua valokuvaa ja kertoa, miksi ne tuntuvat tärkeiltä oman puutarhaharrastuksen ja myös valokuvausharrastuksen kannalta. Puutarhaharrastajat ovat aina halunneet ikuistaa tavalla tai toisella puutarhojaan, vaalimiaan kasviharvinaisuuksia ja tietenkin perheen ja ystävien kanssa vietettyjä hetkiä kesäisissä tunnelmissa.

Ensimmäiseksi kuvaksi valitsin heinäkuun lopussa ottamani kuvan sinikuunliljasta, joka kasvaa taloyhtiömme pihalla. Kuunliljan kukkavarret ovat mielestäni kauneimmillaan silloin, kun kukat ovat vasta avautumaisillaan. Sadepisarat ovat puutarhakuvien kestoaihe, ja koska viime kesä oli kuuma ja kuiva, ja halusin ottaa kuvan pisaroiden koristamasta kukkavarresta harvinaisen sateen jälkeen. Sinikuunliljat ovat varjoisen ja puolivarjoisen pihan luottokasveja, ja erityisesti sinikuunliljan upeat sinertävät lehdet ja varjossa hohtelevat valkoiset kukinnot ovat suosikkejani.

Viime kesänä kasvatin daalioita viljelypalstalla. Siellä on tarpeeksi tilaa ja valoa näille puutarhakuningattarille. Esikasvatin daaliat ensin sisällä ja parvekkeella ennen ulos istuttamista. Kesäkuun ainoa hallayö puraisi osaa daalioista, jotka olivat juuri lähteneet hyvään kasvuun. Luulin jo menettäneeni tämän Cafe au Lait -daalian, mutta se lähti uudelleen kasvuun ja ehti tuottaa runsaasti kukkia. Cafe au Lait -daalia taitaa olla kaikkien kotipuutarhureiden suosikki juuri nyt suurine, maitokahvin värisine kukkineen. Avauduttuaan kukat ovat valtavan suuria, mutta nuppujen avautumisen seuraaminen ja terälehtien värien vaihtuminen on yhtä jännittävää.

Keväällä ostin torikauppiaalta edullisesti kaksi nimetöntä daalianmukulaa, jotka kukkivat vaaleanpunaisin ja syvän tummanpunaisin kukin. Kukat olivat maltillisen kokoisia, mutta ne kukkivat runsaasti pitkälle syyskuuhun saakka ja sain niistä runsaasti leikkokukkia. Daalioiden keskelle kylvin hajuhernelajiketta Black Knight, jonka kukat sattuivat olemaan täsmälleen samaa sävyä tummakukkaisen daalian kanssa. Daalioiden ylellinen kukkarunsaus ja pikkuruiset tuoksuvat hajuherneet tarjosivat kesän parhaat hetket puutarhassa iltaisin, kun aurinko oli juuri vetäynyt puiden taakse ja puutarhan värit pääsivät parhaiten oikeuksiinsa.

Yllä olevassa kuvassa on kukkinut maitohorsma siemenhöytyvineen. Maitohorsma kasvaa suurena kasvustona lomapuutarhan laidalla lähellä järven rantaa. Oli heinäkuun paahtavan kuuma, pilvetön päivä, ja loputtomalta tuntuva helleaalto oli jo alkanut tuntua hieman huolestuttavalta. Järveltä puhaltava lämmin etelätuuli nostatti horsmakasvustosta siemenhöytyviä valkoisina pilvinä siniselle taivaalle, ja muistan pysähtyneeni katsomaan ilmassa kieppuvia untuvia. Haljenneet, koristeelliset siemenkodat hohtivat kuumassa auringossa kuin metalli.

Suorassa, kovassa auringonvalossa kuvaaminen on hankalaa, mutta tuohon kuvaan sain mukaan armottoman paahteen sellaisena kuin sen muistan. Mutta enemmän pidän kuvista, jotka ovat väreiltään ja tunnelmaltaan tummia ja varjoisia, ja sellaisia haluaisin oppia kuvaamaan.

Lomapuutarhassa on nimestään huolimatta paljon puuhaa, mutta puutarhan tarkoitus kiteytyy kuitenkin siellä vietettyihin lepohetkiin. Puutarha on oikeastaan olemassa siksi, että siellä voi kaiken uurastuksen lomassa istua lukemassa päivän lehteä, romaania, lempirunoja tai vuosikymmeniä vanhaa naistenlehteä, torkkua viltillä puun alla ja juoda useita kertoja päivässä Moka-pannussa keitettyä vahvaa kahvia. Puutarhassa lukeminen on mielestäni paras lomanautinto, ja sen voi estää vain kova rankkasade – jolloin voi siirtyä lukemaan kuistin katoksen alle.

Äidin vanhan runokirjan väliin laitoin valokuvan, jossa ovat isoisäni, äitini ja tätini. Kuvan takana on teksti: ”Tapanilan torilla 4.8.1940, klo 18.45. Elokuvamatkalla”. Äitini lapsuus ja nuoruus osui aikaan, josta Katri Vala kirjoitti runon Pesäpuu palaa. Loioin puutarhassa omenapuun varjossa ja mietin helteen pehmittämin ajatuksin, millaisen runon Vala kirjoittaisi nyt?

Lomapuutarha on pienen järven rannalla, ja pakenin paahtavaa hellettä muutaman tunnin välein järven tummansiniseen, viileään veteen. Vedenpinnan kiiltävä kalvo, jaloissa pyörivät pikkukalat, vesimittarit, lahoavien vesikasvien ja veden makea tuoksu ja sudenkorennot. Ne tulevat mieleeni yllä olevasta kuvasta. Kasvimaailman ja luonnon yksityiskohdat ovat loputtoman kiehtovia.

Elokuussa tulin kaupunkiin lopettelemaan työprojektia ja vietin sunnuntai-iltapäiviä lempipaikassani, kaupungin ruusutarhassa. Kuvassa näkyvä ruusu on nimeltään Hans Gönewein, ja sen kukat ovat hennon vaaleanpunaiset ja pallomaiset. Ne ovat puhdasta suloisuutta, mutta kuvassa näkyy myös varisevia terälehtiä ja paljaita kukkapohjia. Puutarhassa on mahdotonta tavoittaa täydellistä hetkeä, ja haluaisin eniten kuvata juuri niitä hetkiä, joissa on tapahtumassa jokin muutos: kasvu, kypsyminen tai kuihtuminen.

Nyt kuvia onkin jo seitsemän, ja ehkä näihin kesän viimeisiin ruusuihin on hyvä lopettaa.

Tämä haaste on jo kiertänyt blogeissa jonkin aikaa, joten uskon, että kaikki halukkaat ovat jo siihen vastanneet. Lumi peittää puutarhan vielä pitkään, mutta nyt on paras aika suunnitella tulevaa kasvukautta. Ehkä tapaan keväällä taas saman torimyyjän ja ostan lisää vanhoja daalioita, ja ehkä kokeilen jotain toista hajuhernelajiketta. Elokuussa aivan varmasti tapaan taas Hans Gönewein-ruusun ja toivottavasti voin taas unohtua puutarhaan lukemaan.

Viime hetken joululahjavinkit

Joulu on jo tuossa tuokiossa, mutta joululahjojen hankkiminen läheisille saattaa tuottaa päänvaivaa: kotiin ei tarvita uutta tavaraa, ilmastouutisointi ei kannusta ostoksille,  ja Suomen ylikulutuspäiväkin taisi mennä ohi jo huhtikuussa. Jos jouluaaton lahjarituaalista ei haluta kokonaan luopua, voi valita lahjoja, jotka eivät kuormita ympäristöä tai lompakkoa.
Kotipuutarhuri kerää tietenkin puutarhastaan kukkakasvien siemeniä jo varhain syksyllä ja antaa niitä joululahjaksi.

Yllä olevassa kuvassa on valkoisen marskinliljan siemenkotia, jotka keräsin viljelypalstalta syyskuussa. Viljelypalstalla kasvava marskinlilja on lahja jo edesmenneeltä palstanaapurilta, joka kasvatti upeasti kukkivalla palstallaan monia erikoisuuksia. Viime kesänä marskinliljani kukki varhain, ja lämmin kesä sai siemenet kypsymään ajoissa. Kasvi kasvattaa  keväällä suuren lehtiruusukkeen ja hieman myöhemmin jopa kaksi metriä korkean kukkavarren ja pienistä kukista koostuvan kukinnon. Lahjaksi annettavat siemenet pakkasin paperista taittelemaani rasiaan ja sujautin mukaan kylvö- ja kasvupaikkaohjeet. Marskinlilja vaatii lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan ja läpäisevän kasvualustan, ja se on arka talvimärkyydelle.

Ellei lahjansaajien joukossa ole puutarhaharrastajia, tiedän myös toisen paikan, jossa on tarjolla laaja valikoima ilmaisia ja luontoystävällisiä lahjoja. Sinne voi jouluviikolla paeta tavaratalojen tungosta ja stressiä, ja sieltä olen vuosien mittaan hankkinut lukuisia mainioita lahjoja.  Mikä parasta, käytön jälkeen lahjat voi ongelmitta palauttaa, jolloin ne eivät unohdu kaappiin pölyttymään. Paikka on tietenkin kirjasto – ja mitä olisikaan joulupäivä ilman hyvää lahjakirjaa, johon voi rauhassa syventyä. Tämä lahjavinkki sopii parhaiten perheen aikuisille. Monissa kirjastoissa on myös tuo-ja-vie -kirjapiste, jonne voi viedä tarpeettomat kirjansa ja ehkä tehdä sopivan löydön. Olipa kirjalahja lainattu tai hankittu divarista tai kirjakaupasta, kaunis paketti on puoli lahjaa. Aikakauslehtien sivuista, kangasnauhoista tai paperinaruista ja muutamasta vihreästä oksasta voi taikoa somia paketteja joulukuusen alle odottamaan.

Kompostointia ja tulvivia kaupunkeja

LehtotaponlehtiMarraskuu on lopuillaan, ja viimein kosteat, sumuiset päivät ovat vaihtuneet pakkassäähän ja auringonpilkahduksiin.

Puutarhan tärkeimmät syystyöt on tehty jo lokakuussa. Lehdet on haravoitu ja kompostit täytetty, kukkasipulit istutettu ja pihakalusteet kannettu varastoon. Viljelypalstalta on korjattu viimeiset juurekset ja daalioiden mukulat on nostettu maasta ja pakattu sanomalehtipaperiin odottamaan uutta kevättä. Marraskuussa sää pysyi leutona, joten jatkoin pihatöitä. Kitkin rikkakasveja sorakäytäviltä ja perennojen siementaimia sieltä, minne en halua niiden leviävän. Keräsin kasvituet varastoon ja poimin pihalta tuulen lennättämiä koivunoksia.LumimarjaKissalla on tapana tarkkailla pihapuuhiani ikkunalla. Se haluaa myös ulos. Ulkona se teroittaa kynsiään koivun runkoon, kipaisee parilla loikalla alimmalle oksalle ja vaanii sieltä sinitiaisia. Eräänä päivänä huoltoyhtiön työntekijät haravoivat lehtiä viereisen kerrostalon pihalla. Toinen työntekijöistä huomaa kissan ja hymyilee sille. Hetken kuluttua hän käynnistää lehtipuhaltimen ja kortteli hukkuu hirvittävään meteliin, tiaiset pyrähtävät lentoon ja kissa ampaisee pakoon niin pitkälle kuin hihna antaa myöten.

Myöhemmin päivällä mylvivät koneet sammutetaan, lehdet kuljetetaan pois, ja nurmikenttä on virheettömän vihreä.RönsyansikkaLehtien haravointi on myös meillä tärkeimpiä pihan syystöitä. Lehtiä on haravoitava taloyhtiön sorakäytäviltä ja pysäköintialueelta useaan kertaan syksyn mittaan, sillä muuten ne jauhautuvat autojen ja askelten alla hienoksi muruksi, jossa rikkakasvit viihtyvät. Toistaiseksi työ on onneksi sujunut perinteisin välinein.

Takapihan nurmikolle kertyy pihlajan- ja koivunlehtiä, joista osan otan talteen lämpökompostorin kuivikkeeksi, ja loput lehdet huiskin nurmikolta istutusalueille ja pensaiden alle. Nurmikko ei kärsi, jos sinne tänne jää jonkin verran lehtiä, kunhan ne eivät peitä nurmikkoa liian paksuna kerroksena. Istutusalueilla perennojen kuihtuneet jäänteet ja pensaiden ja puiden lehdet murenevat keväällä nopeasti uuden kasvuston alle ja lisäävät kasvualustan humuskerrosta.

Osan lehdistä viemme läheiselle viljelypalstallemme ja muokkaamme lehdet keväisin maan sisään. Joudumme silti viemään pari lehtikuormaa myös jäteasemalle, sillä pienellä tontilla ei ole tarpeeksi tilaa kaikkien lehtien kompostointiin. Lehtien pussitus ja kuljetus jäteasemalle harmittaa minua aina, ja parasta olisi, jos kaikki puutarhan tuottama orgaaninen aines olisi mahdollista kompostoida omassa pihassa.

Talousjätekompostori ja puutarhajätekompostit sijaisevat uuden tukimuurin ja tontin raja-aidan välissä kätevästi vierekkäin. Talousjätekompostorissa kesän aikana esikompostoitunut massa ja osa lehdistä levitetään syksyisin kerroksittain puutarhajätekomposteihin. Kun puutarhakomposti on täyttynyt, se saa muhia rauhassa pari vuotta, ennen kuin levitän valmista kompostimultaa istutusalueille. Käytän sitä myös kesäkukkien istuttamiseen. Yhteen kompostikehikkoon mahtuu kuitenkin vain noin kuution veraan puutarhajätettä.PuutarhajätePuutarhajätteen kompostointia voikin miettiä jo siinä vaiheessa, kun valitsee pihalle istutettavia puita. Pieneen pihaan kannattaa istuttaa pienikasvuisia puita, jos tilaa kompostoinnoille on vähän. Näin säästyy paljon aikaa ja vaivaa, kun puutarhajätettä ei tarvitse kuljetella tontilta pois. Omaa kompostimultaa kannattaa kuitenkin aina valmistaa, sillä se vähentää tarvetta ostaa pussimultaa ja lannoitteita.KeijunkukkaMarraskuun lopun pakkaspäivät paljastavat kuihtuvien kasvien kauneuden: kuunliljojen paperinohuet, läpikuultavat lehdet, rotkolemmikin lehtien vahvan suoniston ja kotkansiipisaniaisten käpertyneet, ruskeat viuhkat. Marraskuun kalpeassa valossa lahoavien kasvustojen tummat ja haaleat värit pääsevät oikeuksiinsa. On vain katsottava tarkkaan.RotkolemmikkiPuutarha ja luonto laittautuvat talvilepoon, mutta puutarhan hoitajan ajatukset harhailevat kesän helteisiin päiviin, jolloin odotettiin turhaan sadetta. Istun kissan kanssa kotiportailla ja luen puhelimestani uutisia Etelä-Euroopasta, missä tulvii ja myrskyää. Selaan sosiaalisen median loputonta kuvavirtaa ja katselen, kuinka kaukana Italiassa merivesi nousee laguunista tutun kaupungin kaduille ja aukioille, se virtaa sisään kirkkoihin ja kahviloihin ja peittää vuosisataiset mosaiikit ja marmorilattiat.

Kaupungissa on muurien suojassa pieni puutarha, jossa kasvaa muratteja ja sypressejä. Puutarha on ehkä kauneinta mitä tiedän, mutta en näe onko se säästynyt. Myöhemmin näen aallonmurtajan ja rantatien, jotka kymmenmetriset aallot ovat huuhtoneet mereen. Kirjoitan vuoristossa asuvalle ystävälleni, ja odotan vastausta viikon. Lopulta hän vastaa ja kertoo olevansa turvassa. Luen italialaisen sanomalehden verkkosivuilta, että myrsky on kaatanut vuorten rinteillä 7000 hehtaaria metsää.

Olemme suuren muutoksen kynnyksellä, ja muutos tulee aikanaan ulottumaan myös pieneen pohjoiseen puutarhaan, jossa sinitiaiset pyrähtelevät pihapuissa.

Olen kirjoitellut tänne blogiin hajanaisia mietteitä pieneltä taloyhtiöpihalta, viljelypalstalta ja maalla sijaitsevasta lomapuutarhasta muutaman vuoden ajan. Kiitos lukijoilleni, että olette jaksaneet pysytellä mukana, vaikka tänä vuonna kirjoittamisen tahti on hidastunut ja muuttunut entistä epäsäännöllisemmäksi. Blogin ilme vaatii jo virkistystä ja valokuvaustaidoissakin olisi kehittämistä, mutta ennen kaikkea sisältö kaipaa uutta näkökulmaa.

Kävin äskettäin kuuntelemassa paneelikeskustelua ilmastonmuutoksesta, kuluttamisesta ja tulevaisuudesta. Yksi panelisteista kuvaili planeettaamme kutsumalla sitä pallonmuotoiseksi puutarhaksi. Opimmeko huolehtimaan yhteisestä puutarhastamme ratkaisee sen, millainen tulevaisuutemme on.

Nyt on marraskuinen sunnuntaiaamu, ja toivon, että pieni puutarhani saisi suojakseen paksun kerroksen lunta.Hortensia ja jaloangervo