Puutarhamessuilla 21.-23.4.

Pihasyreeni
Pihasyreeni on kaikille tuttu perinnekasvi 

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa pidetään jälleen Puutarhamessut tulevana viikonloppuna, eli 21.-23.4. Olen puutarhamessuilla puhumassa sekä perinnekasveista että toisaalta haitallisista vieraskasvilajeista ja niiden torjuntamenetelmistä.

Perinnekasvien kohdalla pohditaan, mikä tekee kasvista perinnekasvin, ja miksi vanhoja koriste- ja hyötykasveja kannattaa edelleen viljellä ja suosia. Samalla käydään läpi tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin perinnekasveja puista perennoihin.

Jättipalsami
Jättipalsami on nopeasti leviävä haitallinen vieraskasvilaji

Haitalliset vieraskasvilajit taas ovat pihoilta ja puutarhoista luontoon karanneita koristekasveja, jotka luontoon levitessään syrjäyttävät alkuperäisiä kasvilajejamme ja aiheuttavat monenlaista haittaa. Messuilla selviää, miten jättipalsamiesiintymän saa torjuttua pysyvästi ja miksi lupiinia ei kannata päästää leviämään luontoon.

Puutarhamessujen ohjelma löytyy täältä.

Tervetuloa messuille!

 

 

Kevättunnelmia

Helmililja
Kevään tulo on varmaa, kun varhain aamulla pihalta kuuluu mustarastaan heleä laulu. Myös talitiaiset ja sinitiaiset pyrähtelevät sinne tänne pihapuissa ja tutkivat taloyhtiössämme tarjolla olevia yksiöitä, joihin olemme tehneet kuntotarkastuksen talven aikana. Lumi on kadonnut pihalta jo viikkoja sitten, ja nurmikon ja istutusalueet peittänyt pahaenteisen näköinen jääkansi on sekin jo haihtunut kevätauringossa. Mitä oikullinen talvi on saanut tällä kertaa puutarhassa aikaan, emme vielä tiedä.

Puutarhan kesäsuunnitelmat täyttävät nyt ajatukset. Siementilaukset ovat saapuneet ja olohuone muuttuu pian taimikasvatushuoneeksi. Tuoksuliljojen sipulit ja daalioiden mukulat odottavat viileässä varastossa. Odottaisinko, miten viime kesänä istutetut uudet perennat lähtevät kasvuun, vai tilaisinko saman tien jokusen kasvin lisää? Katse kiertää lumesta paljaalla pihalla ja loihtii uuden istutusalueen tuonne ja toisen tänne. Ruotsalainen puutarhakirjailija Hannu Sarenström käyttää sanaa luftträdgård kuvatessaan puutarhaunelmointia uudessa kirjassaan Trädgårdslycka. Juuri siellä vietän aikaa huhtikuussa kun odotan, että oikeassa puutarhassa maa sulaa ja sen viekoitteleva tuoksu käy vastustamattomaksi. Sitä ennen pistäydyn kuitenkin kukkakaupassa ja tuon porrastasanteen isoon lasilyhtyyn ruukullisen valkoisia helmililjoja.

Lumipyryä ja kesämuistoja

Parvekkella
Kesäilta parvekkeella

Muutama päivä sitten lumipyry puhalsi kaikkialle uutta, pehmeää lunta. Lumi tuiskusi katoilta kieppuvina pyörteinä ja aaltoili tuulen ajamana kaduilla ja teillä. Luulin jo, ettei tänä talvena pääsisi ollenkaan hiihtämään, mutta ehkä sukset vielä kannattaakin ottaa esille. Samaan aikaan kun mietin, missä varaston laatikossa monot mahtavatkaan sijaita, suunnittelen jo ensi kesän puutarhatouhuja. Kasvimaalle tarvittavat hyötykasvien siemenet tilasin tietenkin jo tammikuussa. Siementilausten kanssa ei parane viivytellä, muuten voi joutua nuolemaan näppejään. Kun kasvimaa on suunniteltu, on aika miettiä ratkaisuja jokavuotisiin polttaviin kesäkukkapulmiin pihalla ja parvekkeella.

Tällä hetkellä jopa parveke on pyryn jäljiltä täysin lumen peitossa, mutta sehän ei estä ajattelemasta sitä hetkeä, kun kesäiltana puutarhatöiden jälkeen voi heittäytyä parvekkeen riippukeinuun ja ihailla läntisen taivaanrannan taakse laskevaa aurinkoa. Taloyhtiössämme asuntojen parvekkeita erottaa pari metriä korkea laudasta rakennettu seinäke, ja olen kasvattanut siinä vuosien mittaan monenlaisia yksivuotisia kasveja kuten ruusupapua ja kelloköynnöstä. Etsiskelin pitkään tarpeeksi kapeaa hyllyä tai telinettä kesän kausikasveille, mutta koska mieleistä ei valmiina löytynyt, rakensimme sellaisen itse.

Rakentaminen on ehkä väärä sana, sillä kokosimme kasvihyllyn valmiista osista. Löysin marketista  A-malliset sisustustikkaat, joista tuli hyllyn runko, ja sahautin hyllyn levyt mustasta filmivanerista puutavaraliikkeessä. Hioin ja lakkasin puiset tikkaat ja mustan filmivanerin sahauspinnat useaan kertaan mattapintaisella lakalla. Filmivaneri kestää vettä ja kosteutta paremmin kuin pinnoittamaton vaneri. Tikkaat ovat avattuna 185 cm korkeat, ja hyllyjä on neljä, joista alin on 85 cm ja ylin 45 cm pitkä. Kiinnitimme hyllylevyt tikkaan puoliin ruuveilla, joten rakennelma on tukeva. Ylöspäin kapenevassa hyllyssä kaikki kasvit saavat valoa. Jesse-kissa tarkkailee takapihan tapahtumia mielellään ruukkujen takaa, ja ihme kyllä kaikki ruukut pysyivät siitä huolimatta viime kesänä ehjinä. (Kissalle tehtiin keittiöön samanlainen hyllykkö ympärivuotista kiipeilyä varten, filmivanerin tilalla vain on tavallinen vaneri ja hyllyjä on yksi vähemmän.)

Viime kesänä kasvatin upouudessa hyllykössä minttua, timjamia ja muita maustekasveja ja koristekasveina murattia ja suosikkiani lankaköynnöstä. Elokuussa huomasin, että erään puutarhamyymälän purppurakeijunkukat olivat alennusmyynnissä, ja kävin hakemassa niitä parvekkeelle ja muualle pihan kesäkukkaistutuksiin melko suuren määrän. Keijunkukat ovat perennoja, mutta käytän niitä ja muita perennoja myös kesäkukkina ruukuissa ja muissa istutusastioissa, ja istutan ne sitten sykysyllä pihan perennamaihin.
Amppelit

Amppelit parvekkeella
Muratit viihtyivät viime kesänä hyvin uusissa amppeliruukuissa.

Luulin pitkään, että täydellisen amppeliruukun löytäminen on yhtä mahdotonta kuin täydellisen käsilaukun löytäminen. Jälkimmäisessä en ole onnistunut vieläkään, mutta onneksi sentään täydellinen amppeliruukku löytyi viime kesänä. Näin ruukkuja ensin 100% Outdoor -blogissa, ja sitten onnistuin löytämään niitä paikallisesta rautakaupasta. Amppeliruukut ovat muovia ja muodoltaan lähes pyöreitä, ja niissä on kolme istutusaukkoa sekä kiinnitysrengas. Porasin amppeliruukkujen pohjaan reikiä, jotta liika kastelu- ja sadevesi pääsee valumaan pois. Lisäksi korvasin ripustusnarut metalliketjuilla, ja ripustin kolme amppelia parvekkeelle eri korkeuksille. Istutin amppeleihin muratteja, jotka viihtyivät niissä hyvin pitkälle syksyyn. Parvekkeelta on näkymä takapihalle, jossa kasvavan suuren kotipihlajan oksat ulottuvat melkein parvekkeelle saakka. Pihlajan keväinen kukinta ja syksyinen marjasato ovat niin näyttävät, että kaikki kesäkukat tuntuvat kalpenevan sen rinnalla. Valkoiset amppeliruukut ja tummalehtiset muratit ovat sopiva vastapaino pihlajan runsaudelle.

kesakukat
Kesäkukkaistutuksissa voi yhdistellä perennoja ja kausikasveja.

Parvekkeen lisäksi myös portaikko, porrastasanne ja oleskelualueet kaipaavat kesäisin kesäkukkaistutuksia. Pulmana kuitenkin on sopivien esikasvatus- ja talvetustilojen puute. Kesäkukkien ostaminen valmiina joka vuosi tekisi taas liian suuren loven taloyhtiön tiliin tai omaan lompakkoon. Viime vuosina olenkin siirtynyt käyttämään kesäkukkina yhä enemmän ja enemmän perennoja, ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Viime kesänä portaiden juurelle parkkeeraamassani kottikärryssä kasvoi kelta- ja hopetäpläpeippiä, jotka leviävät perennamaassa liiankin hyvin, ja joista näin ollen voi hyvin ottaa jakotaimia kesäkukkaistutuksiin. Peippien seuraksi istutin purppurakeijunkukkaa, ja lisäsin niiden lomaan kausikasveina myytäviä muratteja ja lankaköynnöstä. Myös portaikon muissa istutusastioissa kasvaa erilaisia purppurakeijunkukkia, jotka oli pakko ostaa pois puutarhamyymälän alennusmyynnistä.  Viime kesänä vain porrastasanteen ahkeraliisa ja ruukkudaaliat olivat varsinaisia kukkivia kausikasveja.

Perennat kesäkukkina
Rotkolemmikin lehdet ovat niin kauniit, että kukkia ei muista kaivatakaan.

Toissakesänä kottikärryn ”kesäkukkaistutuksessa” kasvoi myös kirjavalehtistä rotkolemmikkiä, joka on talvenkestävä perenna, ja jonka voi istuttaa syksyllä puutarhaan muiden varjon perennojen joukkoon. Rotkolemmikistä on tainnut tulla viime aikoina suosittu perenna, sillä se tuntuu loppuvan keväisin taimistoista nopeasti.
leikkokukat
Kesäkukkien sijaan tai niiden lisäksi kesäisiä oleskelutiloja voi somistaa myös yhdistelemällä luonnonkukkia ja kukkivia perennoja näyttäviksi kimpuiksi. Juhannuksen tienoilla vuohenputki kukkii teiden varsilla valkoisenaan, ja samaan aikaan viljelypalstalla kukkivat myös jättipoimulehti ja morsiusleinikki. Poimin usein suuren kimpun vuohenputken kukintoja, ja lisään joukkoon jättipoimulehden ja morsiusleinikin kukkia. Jättipoimulehden kukat kannattaakin poimia ennen siementen muodostumista, sillä muussa tapauksessa joutuu kitkemään perennamaasta paljon siementaimia. Keskikesällä kukkii myös komealupiini, jota kannattaa poimia pois luonnosta ja teiden varsilta niin paljon kuin jaksaa, sillä se on haitallinen vieraslaji.

img_2093
Viime kesän piharemontissa rakennettiin pihalle uudet portaat. Sokkelin ja muurin maalausurakka on vielä edessäpäin, mutta kesämalvikit pääsivät koristamaan uusia portaita heti niiden valmistuttua.

Heinä-elokuussa ovat vuorossa yksivuotiset kesämalvikit, joita kasvatan viljelypalstalla. Muutaman neliön alalta saan pihaan ja parvekkeelle suuria kesämalvikkikimppuja syyskuuhun saakka. Kukkia tulee niin paljon, että laitan kukkia portaille sankoihin, pihapöydille ja parvekkeelle maljakoihin, ja vien niitä tuliaisiksi. Ulkona kimppujen on hyvä olla suuria, muuten ne hukkuvat isoon tilaan. Pitkään kestäneen piharemontin valmistuttua viime kesänä toin viljelypalstalta eräänä iltana ison kimpun valkoisia kesämalvikkeja, jotka näyttivät ihanilta askeettista betonimuuria vasten. Sain suostuteltua teinin poseeraamaan malvikkien kanssa muurin edustalla, sillä harmaa muuri, valkoiset kesämalvikit, mustavalkoiset tennarit ja ”mutsi-mä-en-kestä-sun-pihajuttuja” -asenne olivat niin hauska yhdistelmä! Luulenpa, että saatoin saman ikäisenä sanoa omalle äidilleni aivan samoin arvaamatta, että aika kyllä tekee tehtävänsä.Leikkokukkia

Puutarhapäiväkirjasta

Pioni Festiva MaximaSain kesällä Rikkaruohoelämää -blogia kirjoittavalta Betweeniltä Blogger Recognition Award -tunnustuksen sekä haasteen, johon liittyy muutama kysymys bloggaamisesta. Kiitos tunnustuksesta ja haasteesta, Between!

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.  Pääsin haastetehtävän pariin auttamattoman myöhässä, sillä loppuvuosi ja vuoden ensimmäiset viikot ovat olleet täynnä monenlaista puuhaa. Seuraavassa viimein vastaukset haasteen kysymyksiin ja muutamia kuvia pihalta ja viljelypalstalta.

Harisoninruusu Rosa Harisonii -ryhmä
Hopeatäpläpeippi ’White Nancy’ on hyvä maanpeittokasvi, joka viihtyy hyvin puolivarjossa. Löysin taloyhtiöpihalta harisoninruusun tuntemattoman lajikkeen, jonka kukat ovat himmeän kullankeltaiset.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. Aloitin puutarhablogin kirjoittamisen noin kaksi vuotta sitten. Pitkään mietin, onko puutarhablogin perustamisessa mitään järkeä, sillä minullahan ei ole edes omaa puutarhaa! Puutarhamme on näet taloyhtiön yhteispiha, ja viljelypalsta puolestaan on vuokralla kaupungilta.

Taloyhtiöpihat ovat usein karuja ja asiallisia, sillä jos ulkotiloja ei koeta omaksi, ei niiden hoitoon yleensä välitetä panostaa. Suomessa lienee lukemattomia taloyhtiöitä, joiden pihoilla on pysäköintipaikkojen lisäksi vain pakolliset tomutus-ja kuivaustelineet, ehkä hiekkalaatikko lapsille, ja näiden ohella muutama pensas ja hieman nurmikkoa. Pihoja käytetään vain läpikulkuun, eikä asukkailla ole syytä eikä paljon haluakaan viettää aikaa pihalla. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, varsinkin kun nykyisin tiedetään, että oleskelu ja puuhailu vihreässä ympäristössä edistää hyvinvointia ja vähentää stressin oireita. Hyvällä suunnittelulla yhteispihoista voi saada toimivia ja viihtyisiä, ja tarvittaessa vaativimmat ylläpitotyöt voidaan ulkoistaa huoltoyhtiölle tai ammattipuutarhurille. Puutarhalehdissä onkin jo esitelty esimerkiksi vanhojen kaupunkikortteleiden sisäpihoja, joissa asvalttiaavikon tilalle on rakennettu viihtyisiä puutarhakeitaita. Innostus hyötykasvien viljelyyn on tuonut taloyhtiöpihoille viime aikoina myös asukkaiden yhteisiä vihannesviljelyksiä. Asuttuamme taloyhtiössämme pari vuotta päätin, että vaikka piha onkin yhteispiha, ei sen tarvitse olla ankea ja hoitamaton.

Puutarhaharrastukseni alkuvaiheessa luin ensin tiedonjanossani puutarhakirjoja ja -lehtiä, ja lopulta monien yhteensattumien summana päätin vaihtaa alaa. Suoritin puutarha-alan perustutkinnon ja työskentelin sitten alalla erilaisissa tehtävissä. Samaan aikaan puutarhablogit alkoivat yleistyä, ja ajatus myös omasta blogista alkoi muotoutua.

Purppuraheisiangervo ja pihakiveys
Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tuo vaihtelua vapaasti kasvan pensasaidanteen lehtiväreihin. Takapihalle johtava kivetty polku on rakennettu kokonaan kierrätystiilistä.
Ahkeraliisa ja ruukkudaaliat
Ahkeraliisa ja ruukkudaaliat sisäänkäynnin portaikossa.

Moni puutarhanhoitoa aloitteleva huomaa pian kirjoittavansa luetteloita puutarhansa kasveista, sipulikukkien lajikenimistä ja siementilauksista. Monet pitävät hyvinkin tarkkaa päiväkirjaa kaikista puutarhapuuhistaan. Blogi tarjoaa myös mahdollisuuden kirjoittaa puutarhapäiväkirjaa, kuten myös Rikkaruohoelämää-blogissa todetaan, mutta samalla blogin avulla kokemuksiaan voi jakaa myös muiden puutarhaharrastajien kanssa.

Kurkkuyrtti ja nukkapähkämö
Rohtopurasruoho ja nukkapähkämö kasvavat viljelypalstan perennamaassa.

Blogia kirjoittaessani toivon tietenkin, että kuvani ja tekstini tavoittaisivat lukijoita ja että ne lukijoita ilahduttaisivat.  Julkaisutahtini on tosin tällä hetkellä kovin verkkainen, sillä päivätyö ja meneillään olevat opinnot vievät aikani melko tarkkaan. Toivoisin myös, että ehtisin kommentoimaan muiden blogeja useammin, sillä puutarhabloggareiden yhteisö on kannustava ja lämminhenkinen, ja keskustelut ovat antoisia. Blogeissa esiteltyjen puutarhojen kirjo on niin monipuolinen, että opittavaa ja ihasteltavaa on loputtomasti.

Salkopapu
Salkopavut ’Cosse Violette’ ja ’Cobra’ tuottivat somien kukkien lisäksi herkullisia papuja.
virginiantadyke-ja-tuoksumiekkalilja
Kimalaiset rakastavat virginiantädykettä. Tuoksumiekkaliljan lehdet ovat kauniit pitkälle syksyyn.
Pak choi ja erba stella
Pak choi ’Rubi’ tuotti satoa vielä syyskuussa. Plantago coronopus ’Erba stella’ -salaattikasvilla ei taida vielä olla suomenkielistä nimeä, mutta italiankielinen lajikenimi tarkoittaa tähtiruohoa.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.  Jokainen kotipuutarhuri haluaa tehdä puutarhastaan paikan, jossa itse viihtyy. Myös blogista on hyvä tehdä sellainen virtuaalinen tila, jossa tuntee olonsa kotoisaksi. Jokainen voi itse valita, kirjoittaako nimimerkillä vai omalla nimellään, ja päättää, kirjoittaako vain puutarhaharrastuksesta vai myös muista asioista. Ilmaisia blogialustoja on helppo kokeilla, kunnes löytää mieleisensä. Kuvien ottamiseen ei välttämättä tarvita järjestelmäkameraa, ja verkosta ladattavilla ilmaisilla kuvankäsittelyohjelmilla pääsee myös hyvin alkuun.

Samettikukka ja karhunvadelma
Samettikukka ’Burning Embers’ ja karhunvadelma, joka kypsyttää marjojaan vähitellen usean viikon ajan.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi. Sain tunnustuksen Rikkaruohoelämää -blogilta.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi. Tämä haaste on varmaankin jo ehtinyt kiertää laajasti puutarhablogeja, mutta jaan tunnustuksen kuitenkin eteenpäin seuraaville  10 blogille:

1.  Arjen karusellissaBlogger Recognition Award
2. Kastanjan varjossa
3. Kukka & kaali
4. Mielen lumoa
5. Muusan elokuu
6. Oravan kesäpesä
7. Puutarhassa
8. Puutarhan lumo
9. Punainen pihlaja
10. Saran mökissä ja puutarhassa

Hetkiä kukkivien puiden alla

1-vaahterankukkia
Pian päättyvän puutarhavuoden kohokohtien joukosta on mahdotonta valita vain yhtä parasta tai mieleenpainuvinta  hetkeä. Toukokuussa kukkivasta vaahterasta alkaen aina ensilumen tuloon saakka puutarha on täynnä värejä ja tuoksuja ja yllätyksiä.
2-viljelypalsta
Toukokuun lopun iltoina viljelypalstalla leijuu runoilijanarsissien voimakas tuoksu. Narsissit kasvavat ryppäinä peippien, rönsyakankaalien ja mansikan lehtien joukossa. Ruohosipuli on mehevää ja pionien varret kohoavat kosteasta maasta. Kasvimaan laidalla pieni luumupuu kukkii ihanin, vitivalkoisin kukin.
3-luumupuu
5a-tulppaanit
5b-kasvimaa
Tummanvioletit papukaijatulppaanit avautuvat yhtäaikaa sinisten ja vaaleanpunaisten akileijojen ja vaaleanviolettien ukkolaukkojen kanssa. Samaan aikaan meitä saapuu tervehtimään naapuritalon suloinen kissa-asukas, jonka olemme tunteneet pennusta saakka. Omaa kissaa ei palstalle kannata tuoda, sillä niin ihmisten kuin kissojenkin reviirit on valmiiksi jaettu. Kasvimaalla viihtyy myös kaunis morsiusleinikki, joka kukkii puhtaanvalkoisena kesäkuun alussa.
6-jaloleinikki
6b-aidinpuutarhassa
Muutaman kerran kesässä ehdin käymään myös äidin puutarhassa Itä-Suomessa. Kevät tulee sinne hieman myöhemmin, ja jos reissut sattuvat sopivasti, pääsen nauttimaan omenapuiden kukinnasta kahteen kertaan. Kesäkuussa vietimme muutaman iltapäivän muistellen ja tarinoiden tuoksuvien omenapuiden alla.
7-koynnoshortensia
8-kuunlilja
Oma puutarhan parhaat hetket koittivat keskikesän valoisina iltoina, kun suurin osa edellistalven pakkasvaurioista oli saatu korjattua, ja oli aika levähtää hetki. Köynnöshortensian ja sinikuunliljojen valkoiset kukat hehkuivat iltahämärässä ja puutarhan kesä läheni lakipistettään.
9-jalopahkamo
Myös viljelypalsta runsastui päivä päivältä. Perennapenkissä kävi kuhina mehiläisten ja kimalaisten ahertaessa jalopähkämön, harmaamalvikkien ja pohjanrantakukan vaaleanpunaisissa kukissa. Helteisinä päivinä viljelypalstalla saattaa olla niin kuuma, että paras ajankohta tulla palstalle on vasta auringon laskiessa. Elokuussa tilli tuoksui ihanasti ja valkoiset kesämalvikit kukkivat. Alla olevassa kuvassa oma viljelypalstani rajoittuu oikealla näkyvään perunamaahan ja papusalkoihin, ja kuvan keskellä näkyvä suuri raparperi on jo naapuripalstan puolella.
9b-kasvimaa
10-tilli
Suurimman osa heinä- ja elokuuta taloyhtiön piha oli mullin mallin suuren piharemontin vuoksi. Lopulta muuri, pergola, portaat, pysäköintialue ja istutusalue tulivat valmiiksi, ja pääsin istuttamaan kasveja uudelle istutusalueelle. Itsestään selvä puutarhavuoden kohokohta, jota olin suunnitellut pitkään! Istutin alueelle muun muassa purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan matalakasvuisia lajikkeita.  Keväällä olin istuttanut ruukkuihin kausikasveiksi keijunkukan tummalehtisiä lajikkeita, jotka nyt siirsin uudelle istutusalueelle puuvartisten kasvien joukkoon maanpeittokasveiksi.
12-remontti
13-purppurakeijunkukka
14-lehtikaali
Viljelypalstalla lehtikaali jatkoi kesää lokakuun loppuun saakka. Tillin ja muiden siementen kerääminen jäi hieman myöhäiseen, mutta sain silti talteen jonkin verran siemeniä ensi vuotta varten. Jalopähkämö, joka rakastaa paahtavaa hellettä, oli nyt vesihelmien koristama. Kirjavalehtinen salvia teki uusia pieniä lehtiä vielä lokakuussa samaan aikaan kun viljelypalstalle vievä polku jo peittyi kullankeltaisiin vaahteranlehtiin.
15-siementen-keruu
16-salvia
Joulukuuhun mennessä puutarha oli jo talviteloilla, ja viikonloppuisin oli aikaa nauttia kävelyretkistä harjun laella. Tänä vuonna joulukuinen metsä tarjosi kauniita, huurteisia näkymiä.
17-joulukuu
Pyynikki
Kiitokset kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta ja antoisaa, tuoksuvaa, värikästä uutta puutarhavuotta!

Satumetsä ja talvipuutarha

Pyynikki Tampere
Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan unohtumattomasta spektaakkelista. Näytökseen ei tarvinnut hankkia lippuja, vaan sinne oli vapaa pääsy. Tapahtumapaikalla vallitsi täydellinen hiljaisuus, ja yleisö sai tulla ja mennä vapaasti oman aikataulunsa mukaan.

Alun perin olin suunnitellut viettäväni viimeisen joulua edeltävän lauantain hoitaen tarmokkaasti joulun tuloon liittyviä lukemattomia tärkeitä asioita. Tarkoitukseni oli heti aamiaisen jälkeen laatia joukko muistilistoja, sillä joulun tulo tuntuu sellaisia vaativan. Herättyäni kuitenkin huomasin, että maa ja puut olivat peittyneet hohtavaan kuuraan, ja kaiken yllä lepäsi valkoinen pakkassumu. Unohdin oitis jouluvalmisteluni, ja kävelin läheisen harjun laelle. Yön aikana kuura oli hunnuttanut männikön, ja järven eteen oli laskeutunut valkoinen sumuesirippu.  Jokainen kuusen ja männyn neulanen, jokainen kilpikaarnainen runko ja kanervan kukka oli lumikiteiden peittämä. Näköalapaikalta näkyi jäätyvän järvenselän ja vastarannan sijaan vain valkoista utua, jossa ei ollut enää suuntia, etäisyyksiä tai aikaa, vain nyt ja tässä. Sellaiseen paikkaan on hyvä päästä varsinkin silloin, kun on hyvin kiire ja aika tuntuu loppuvan. Lopulta kaiken kuitenkin ehtii, ja jos ei ehdi, voi asiat tehdä sitten joskus myöhemmin.Deceber garden decor
Spruce cone wreath
Joulukuun alussa löysin autotallista kassillisen kuusenkäpyjä, jotka olivat olleet hukassa melkein vuoden ajan. Olin kerännyt kävyt helmikuisen talvilomamatkan aikana tehdäkseni niistä kransseja. Kotiin palattuamme käpykassi oli jotenkin joutunut visuun piiloon autotallin nurkkaan, ja löysin sen vasta myöhään syksyllä. Tällä välin kävyt olivat sopivasti kuivuneet ja auenneet, ja askartelin niistä viimein suunnittelemani kranssit. Käytin kranssipohjina vanhoja paju- ja koivunoksakransseja, jotka olivat vuosien mittaan rapistuneet sen verran, että en halunnut laittaa niitä enää sellaisenaan esille. Kiinnitin kävyt kranssipohjiin kukkalangalla, jota myydään nipuissa parinkymmenen sentin pituisiksi leikattuna. Kranssit tuli siis tehtyä vuoden viiveellä, mutta luulen, että ehdin silti iloita niistä vielä monta vuotta.
Outdoor Christmas decorations
Parina edellisenä talvena olen askarrellut porrastasanteelle koristeeksi pienen havupuun kuusenhavuista. Sen ohje löytyy täältä. Tänä vuonna päätin tehdä pari kuusta lisää. Havut kuusia varten ostin puutarhamyymälöistä. Suurimpaan 1.30 metrin korkuiseen kuuseen tarvitsin neljä havunippua, pienimpään alle metrin korkuiseen kuuseen kaksi nippua. Havuniput, joissa oli viisi oksaa kussakin, maksoivat vain muutaman euron. Puiden pohjakartiot ovat jänisverkkoa, ja rungot keväällä pihapuista tai pensaista karsittuja vahvoja oksia, jotka olen tukenut peltisankoihin soran avulla. Kaikkine tarvikkeineen yhden askarrellun kuusen hinnaksi tulee noin 15 euroa, ja kuusi pysyy vihreänä säiden lämpenemiseen saakka. Puiden koristeluun riittivät naavaiset oksat ja muutama lasikoriste, jotka huurtuvat pakkassäässä.
Outdoor garden decor
Siirtelin kuusia ylös ja alas portaita sopivaa yhdistelmää etsiessäni, ja esillepanon sommittelu kävi hyvin kuntoilusta. Lopulta sijoitin kaikki kolme kuusta samaan ryhmään portaiden juurelle, jotta ne saisivat koristeekseen lumihunnun. Porrasaskelmilla kasvaa talven ajan nyt pieni kuusikko.
Garden mirror and chandelier
Kuurametsän talvinäytös oli kauneudessaan ylenpalttinen. Metsän yllä liikkuva pakkassumu ja vähäinen talvivalo loivat sadunomaisen maailman, ja tutut näkymät kalliojyrkänteiltä näyttivät aivan toisenlaisilta kuin ennen. Harjumaisemassa kaikki on suurta ja jylhää, kotipihassa kaikki pienen pientä, mutta puutarhassa puuhastelu auttaa huomaamaan, että vähäiseenkin tilaan voi luoda monenlaisia maailmoja ja tarinoita.
Hydrangea
Syyshortensian kuivuneet kukat ovat niin kauniita, etten tällä kertaa hennonut leikata niitä pois. Osa pihakalusteistakin on vielä ulkona, jotta piha ei näyttäisi tyhjältä talviasussaan. Ja mikäpä olisi nostalgisempi näky kuin lumen peittämät puutarhatuolit!

Maanantain sade huuhtoi mennessään lumen ja kuurakuorrutuksen, ja satumetsä katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Nyt olisi taas aikaa kirjoittaa muistilistoja, mutta ehkä ne eivät enää ole tarpeen. Jos jotain tällä kertaa unohtuu, sen voi hyvällä tuurilla muistaa ensi jouluun mennessä. Rauhallista ja rentoa joululomaa!
Pyynikki Finland

Ensilumen tuoksu

Koristeomenapuu Nukkapähkämö
Minun on tunnustettava – ja puutarhurin sanomana se kuulostaa ehkä hieman kummalliselta – että rakastan lunta ja jäätä. Lunta saisi minun puolestani sataa heti marraskuussa, sillä lumi karkottaa pimeyden kuin taikaiskusta. Viikko sitten saimmekin hetkeksi ensilumen, joka laskeutui hiljaa puiden oksille, valaisi pimeän takapihan ja peitti sopivasti myös laiskan puutarhurin haravoimatta jättämät vaahteranlehdet. Ensilumen satamisen hetki on aina yhtä jännittävä ja pysäyttävä, koska silloin kaikki muuttuu, syksy vaihtuu talveksi, ja on kuin siirtyisimme niillä sijoillamme maailmasta toiseen.Kurtturuusu
Vaikka kotipuutarhuri odottaisikin talven ajan kiihkeästi kevättä ja kasvukautta, on kunnon lumipeite näillä leveysasteilla tarpeen. Vain lumi suojaa puutarhakasveja paukkupakkasten aiheuttamilta vaurioilta. Viime tammikuun kova pakkanen ilman suojaavaa lunta teki paljon tuhoa puutarhoissa ja taimistoilla. Monet kotipuutarhurit viettivätkin kevään ja alkukesän pakkasen tekemiä tuhoja korjaillessaan. Tarhuri nukkuu pakkasyöt paremmin tietäessään, että lumi peittää puutarhan ja huolella vaalitut puutarhakasvit.Koiranheisi ja syyshortensiaLisäksi lumi tuoksuu, vaikka tuoksua onkin vaikea kuvailla. Vuosia sitten asuin Välimeren rannalla suuressa kaupungissa, jossa ei satanut koko kesänä. Pari kertaa kesän aikana etelätuuli toi mukanaan sateen sijasta hiekkaa, joka laskeutui hienona pölynä kaikkialle. Eräänä elokuun alun päivänä, jolloin lämpötila nousi lähelle neljääkymmentä astetta, ja kuumuus oli niin ankaraa, että koko kaupunki pysähtyi, minulle tuli yhtäkkiä ikävä lumen tuoksua, raikkaan ja kostean suojalumen tuoksua. Koetin kuvailla sitä sikäläisille ystävilleni, mutta huonolla menestyksellä. ”Eihän lumi voi tuoksua, sehän on vain kylmää!”, sain vastaukseksi. Mutta haluan silti uskoa, että lumi tuoksuu. Onhan pakkaslumen ja suojalumen tuoksussa on ilmeisen selvä ero, vaikka joku saattaakin väittää, että aistimus johtuu vain ilman lämpötilojen erosta.Lumimarja ja maanpeittokasvit
Uutta lunta odotellessa pitäisi lukea uudelleen Peter Høegin kirja Lumen taju, joka ilmestyi jo parikymmentä vuotta sitten. En erityisemmin välitä dekkareista, ja Høegin romaaninkin juoni on jo tainnut unohtua, mutta muistan nauttineeni kirjassa eniten lumen ja jään kuvauksista. Ehkä kaunein kauan odotetun ensilumen kuvaus on Emmi Itärannan muutama vuosi sitten ilmestyneessä esikoisteoksessa Teemestarin kirja. Vaikka kirjan aihe on synkkä, on kerronta runollista ja unenomaista, ja kirjan lopussa satava ensilumi on toivon vertauskuva.

Marraskuiseen aamuun on ihanaa herätä, kun huomaa, että maa on yön aikana peittynyt lumeen.Kasvimaalla marraskuussa

Ajan kulku

Maanpeitekasvit
Lokakuu oli tänä vuonna lempeä ja lähes sateeton, ja piha täyttyi hiljalleen kuivista, kahisevista vaahteranlehdistä. Ehdin puutarhatöihin kuitenkin vain ohimennen, sillä viikonloput ovat kuluneet syntymäpäiväjuhlissa. Puutarha sai rauhassa seurata syksyn tuloa tarhurin kohotellessa onnittelumaljoja ja laulaessa onnittelulauluja toisaalla. Syntymäpäiväsankareista nuorin oli 18 vuotta täyttänyt poikani, ja vanhimmat juhlittavat olivat äitini ja tätini, jotka täyttivät yhdeksänkymmentä.

Ajan kulkua on vaikea käsittää, vaikka lapsen kasvaminen aikuiseksi sen selvästi osoittaakin. Eilenhän vasta astuimme pihaportista sisään aurinkoisena lokakuun sunnuntaina mukanamme viikon vanha pienokainen. Kadunvarren vaahterat leiskuivat keltaisina ja punaisina, enkä tainnut silloinkaan ehtiä haravoimaan niiden lehtiä. Tänään hän on jo aikuinen ja astuu samasta portista kullankeltaisten lehtien täplittämälle kadulle huolettomin ja varmoin askelin. Samat vaahterat kaartavat yhä oksansa pihaportin ylle, ja menneet vuodet ovat kaikkialla läsnä, mutta silti peruuttamattomasti ohitse.
Kotkansiipi
Yhdeksänkymmentä vuotta täyttäneestä äidistäni vuosien kulumista sen sijaan tuskin huomaa. Viikko syntymäpäiväjuhlien jälkeen äitini kertoo puhelimessa viettäneensä päivät puutarhatöissä. Hän sanoo tyhjentäneensä perennapenkkeihin kymmenen säkillistä multaa ja sen jälkeen haravoineensa laajat nurmikenttänsä, jo toisen kerran tänä syksynä. Sitä ennen äiti on tietenkin leikannut nurmikot, nostanut talven perunat ja porkkanat ja kääntänyt kasvimaan, kuten joka syksy yli viidenkymmenen vuoden ajan. Kesäisin yhdeksänkymmentävuotias huristelee puutarhatraktorilla ja käyttelee tottuneesti trimmeriään. Joka syksy hän sanoo, ettei seuraavana kesänä aio istuttaa enää mitään uutta pihaansa. Joka kevät puutarhalapio ilmestyy kuitenkin takaoven pieleen, ja joka kesä sitä tarvitaan. Äidin muistellessa puutarhassa elettyjä vuosia kesät sulautuvat jo joskus toisiinsa, onhan niitä takana jo niin monta.
Syksy puutarhassa
Purppuraheisiangervo
Syksy etenee vääjäämättä ja päivät lyhenevät, mutta samalla puutarha syttyy loistamaan kuin pakenevaa valoa tavoitellen. Pensasaidanteessa purppuraheisiangervon vierellä kasvava koivuangervo muuttuu yht’äkkiä heleän keltaiseksi, eikä sitä voi olla enää huomaamatta. Purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan lehdet eivät sen sijaan saa paljonkaan syysväriä, mutta siinä missä ne kesällä tuovat mukavaa vaihtelua vihreän keskelle, ovat ne nyt rauhallinen tausta syksyn väriloiston rinnalla. Myös maanpeitekasveina kasvavat tumma- ja kirjavalehtiset perennat kuten peipit ja purppurakeijunkukat tuovat vaihtelua vihreälehtisten kasvien joukkoon ja samalla toistavat ja korostavat koristepensaiden värejä.
Purppurakeijunkukka
Purppuraheisiangervo syyshortensia
Sisäpihan seinustalla kasvavan syyshortensian kukat ovat olleet tänä syksynä ihanan vaaleanpunaiset. Hortensia onkin saanut piharemontin jälkeen paljon enemmän valoa kuin aiemmin. Purppuraheisiangervon tummat lehdet ja hortensian punertuvat kukat sopivat mielestäni hyvin yhteen.
Pergola
BetonimuuriJuhlimisen lomassa olen sentään muutaman kerran ehtinyt pihatöihin. Olemme mieheni kanssa pystyttäneet remontin ajaksi poistetun piha-aidan takaisin paikalleen ja kiinnittäneet uuteen pergolarakenteeseen raudoitusverkkoa, joka toimii sekä turvakaiteena että köynnöstukena. Turvakaide on välttämätön, sillä ylä- ja alapihan välisen muurin korkeus on lähes kaksi metriä. 8 mm:n vahvuinen raudoitusverkko on tarkoitukseen tarpeeksi tukeva, mutta näyttää kuitenkin kevyeltä. Köynnöskasvit tulevat aikanaan peittämään koko pergolarakenteen ja muodostamaan näkösuojan tonttien välille. Aiemmin suuren terijoensalavan latvus peitti läntisen taivaan kokonaan, mutta senkin jälkeen kun kahden metrin korkuinen pergola on peittynyt köynnöksiin, pääsee ilta-aurinko paistamaan pihalle. Sisäpiha on lisääntyneen valon ja avaruuden ansiosta nyt aivan erilainen tila kuin aiemmin.

Sisäpihan sorapinta kaipaa vielä hieman korjailua, mutta sain syksyn aikana lähes kaikki uuden istutusalueen kasvit istutettua. Ensimmäiseksi istutin tietenkin köynnökset: kiinanlaikkuköynnöksen, köynnöshortensian, muutaman imukärhivilliviinin sekä kaksi piippuköynnöstä ja lumikärhöä. Lisäksi istutin alueelle pylväspihlajan, syyshortensian ja pylväsmäisen ’Hicksii’ -marjakuusen sekä kääpiömarjakuusen. Ehdin myös istuttaa jonkin verran perennoja ja muutamia seppelvarpuja muurin harjan tuntumaan. Seppelvarpua olen nähnyt paljon lähikortteleissa muurien ja rakenteiden pehmentäjänä, ja valoisalla paikalla se saa myös kauniin syysvärin. Viime hetkellä ehdin kukkasipuliostoksillekin, ja löysin muutaman pussillisen lumikelloja ja runoilijanarsisseja. Viime viikolla sain vielä haalittua alelaarista viimeiset valkoisen jättilaukan sipulit, mutta myöhäisen istutusajankohdan vuoksi niiden menestymisestä ei liene takeita.
Punaluppio
Perennojen istuttaminen jatkuu vielä ensi keväänä. Viljelypalstalla siemenestä kasvattamani punaluppiot ovat kukkineet iloisesti koko syksyn, ja haluan siirtää osan niistä kasvamaan uudelle istutusalueelle syyshortensian tuntumaan. Arvelen, että syyshortensian suuret, punertuvat kukinnot ja punaluppion tummat, nappimaiset kukat näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Minua vaivaa myös syysvuokkovillitys, sillä keväällä takapihalle istuttamani syysvuokot puhkesivat kukkaan heti ensimmäisenä kesänään. Kukat ovat niin viehättäviä, että haluan istuttaa syysvuokkoja myös sisäpihalle. Mutta pian on marraskuu, ja puutarhatyöt taukoavat hetkeksi. Mutta vain hetkeksi, sillä silmänräpäyksen kuluttua on jälleen kevät.
Syystulet

Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers