Kukkiva maa – la terra fiorita

Tänä keväänä puut ja maa peittyivät kukkiin. Kun kylmä sää viimein väistyi, puhkesivat kotipihan koristeomenapuut ylenpalttiseen kukintaan. Tuikitavallisen ’Makamik’-lajikkeen hempeän vaaleanpunaiset kukat olivat kauniimpia kuin koskaan. Kukat ovat avautuessaan hieman tummempia, mutta vaalenevat sitten melkein valkoisiksi.

Kotipihalla kukki valtoimenaan myös koristeomenapuulajike ’Royalty’, jonka kukat ovat syvän tummanpunaiset. Pihan eteläpuolelta kaadettiin viime kesänä suuri vaahtera, ja lisääntynyt valo on selvästi vaikuttanut kukinnan runsauteen. Lehtien väri muuttuu tumman violetiksi kukinnan jälkeen, ja siksi puu on koristeellinen koko kasvukauden.


Kun ’Royalty’ varistaa terälehtiään, voi aamulla pihan poikki rientäessään kuvitella asuvansa kuin jossain kaukaisessa, eksoottisessa puutarhassa!

Särkynytsydän kuuluu jokaiseen kevääseen. Sen hennot versot kasvavat nopeasti korkeutta ja kaareviin kukkavarsiin ilmestyy pian sydämenmuotoisten kukkien helminauha. Jokaisessa puutarhassa pitäisi kasvaa särkynytsydän, sillä vaikka se on tuttuakin tutumpi, sen poikkeuksellisen muotoiset kukat ovat vuosi vuodelta ihmetyksen aihe.

Narsissit ovat huolettomia kevätkukkijoita ja menestyvät vähällä hoidolla. Niiden sipulit eivät tunnu olevan arkoja kesäkosteudelle ja niitä tarvitsee jakaakin harvoin. Narsissi ’Thalia’ on kokonaan valkoinen.

Viljelypalstalla kasvaa valkoisia runoilijanarsisseja ja niiden seurana kukkii samaan aikaan tumman violetti tulppaani ’Black Parrot’. Yhdistelmä on parhaimmillaan iltahämärässä, kun tulppaanit näyttävät miltei mustilta.

Kotipihalla kevään raikkaan vihreyden joukossa purppuraheisiangervo toistaa ’Royalty’ -koristeomenapuun tummaa lehtiväritystä. Lajike on matalakasvuinen ’Lady in Red’.

Kulunut kevät on ollut erilainen kuin kaikki muut, eikä aika ole tuntunut riittävän millään kaikkiin askareisiin, jotka tavallisest kuuluvat kevääseen.

Kesäkukkien sijaan nappasin taimistolta jo useita viikkoja sitten mukaan purppurakeijunkukan taimen, joka odottaa vieläkin kunnollista istuttamista. Ehkä viimeistään syksyllä ehdin istuttaa sen kukkamaahan muiden perennojen joukkoon.

PIAN ON PUUTARHAN AIKA

Muratti  Kesäkukat

Maaliskuussa puutarha on vielä visusti lumen alla. Kirjoitan tätä lomapuutarhassa, joka sijaitsee Pohjois-Savossa. Kevät tuntuu täällä vielä kaukaiselta, sillä välillä pyryttää pakkaslunta, välillä viskoo räntää. Päivisin jostain kuuluu kuitenkin jo veden solinaa, ja silloin puutarhan rakastaja muistaa, miltä maa tuoksuu keväällä ja miltä sadepisarat näyttävät muratin kiiltävillä lehdillä.

Toukokuuhun on siis vielä aikaa, mutta mikä onni silloin onkaan ottaa esiin kesäkukkaruukut ja upottaa lapion mustaan kompostimultaan. Vielä on kuitenkin hyvin aikaa tehdä suunnitelmia uutta kasvukautta varten. Onko puutarhassa jokin kolkka, joka kaipaa kunnostusta? Olisiko tänä vuonna aika toteuttaa jokin puutarhaunelma, joka on odottanut oikeaa hetkeä jo pitkään?

Rotkolemmikki

Ensimmäiseksi keväällä on mielenkiintoista nähdä, miten kasvit ovat selviytyneet talviunestaan, ja miten sipulikukat lähtevät kasvuun.

Rotkolemmikki on yksi suosikkini monivuotisten lehtiperennojen joukossa . Se kukkii myös somasti kesäkuussa lemmikeille tyypillisin, vaaleansinisin kukin. Tärkeintä rotkolemmikissä ovat mielestäni kuitenkin suuret, hopeanvalkoiset lehdet, joita koristaa kirkkaanvihreä lehtisuonisto. Rotkolemmikkiä voi käyttää myös kesäkukkaistutuksissa silloin, kun pääosassa ovat poikkeukselliset lehtimuodot ja -värit. Ensimmäinen yritykseni kasvattaa rotkolemmikkiä epäonnistui ilmeisesti hankalan talven vuoksi, mutta nyt rotkolemmikki näyttää menestyvän hyvin. Se kasvaa syvämultaisessa kasvualustassa varjoisella kasvupaikalla.

Koristeomenapuu Royalty

Jokaisessa puutarhassa pitäisi olla ainakin yksi kukkiva puu. Kukkapuiden keväinen kukkaryöppy on puutarhan kevätjuhla, josta nauttivat myös mehiläiset ja muut pölyttäjät. Kukkapuu voi olla vaikkapa kotoinen kotipihlaja, mutta jos tilaa on vähän, pieni hedelmäpuu tai koristeomenapuu on hyvä valinta. Meidän taloyhtiöpihallamme kevään kuningatar on koristeomenapuu ’Royalty’. Useimmista koristeomenapuista poiketen tämän lajikkeen kukat ovat tummanpunaiset. ’Royalty’ vaatii lämpimän ja suojaisen kasvupaikan, jotta kukinta onnistuu. Lajikkeen hieno ominaisuus on kasvukauden edetessä punertaviksi muuttuvat lehdet, joten puu on koristeellinen koko kesän.

Koristeomenapuu Royalty

Kuunliljoja ei voi varjoisalla pihalla olla koskaan liikaa. Upeimmin varjoista nousevat esiin kirjavalehtiset kuunliljat ja suurilehtiset komeasinikuunliljat, kuten kuvassa alla. Sinikuunliljojen aaltoilevilla lehdillä viipyviä sadepisaroita on aina pysähdyttävä ihailemaan. Puutarha tarjoaa kesän mittaan lukuisia ohikiitäviä hetkiä, kauneuden pilkahduksia, jotka ovat pakahduttavia juuri siksi että seuraavassa hetkessä ne ovat jo ohitse.

Komeasinikuunlilja Hosta albomarginata

Viime vuosina olen käyttänyt kuunliljoja myös ruukuissa kesäkukkien sijaan. Pihalla kasvaa tuntematon kuunliljan lajike, jonka lehdet ovat kokonaan vihreät. Muiden perennojen joukossa se on melko huomaamattoman näköinen, mutta suureen ruukkuun nostettuna se on muuttuu näyttäväksi kausikasviksi. Kuunlilja menestyy mainiosti kesäkukkana ruukussa, mutta astian on oltava tilava ja multaa runsaasti. Talveksi kuunliljat on hyvä irrottaa ruukusta ja peitellä lehtikompostiin tai istuttaa kevyesti maahan.

Rönsyakankaali

Maanpeittokasvit ovat olennainen osa puutarhan kasvivalikoimaa. Taloyhtiöpihallamme maanpeittokasveja kasvaa lähes kaikkialla pensaiden ja suurten perennojen alla ja lomassa. Maanpeittokasvien ansiosta kasvualusta pysyy kasvipeitteisenä, jolloin rikkakasveille ei jää tilaa, ja maa pidättää paremmin myös kosteutta. Yllä olevassa kuvassa on rönsyakankaali, jonka lehdissä on samaa tummaa sävyä kuin puutarhan muissa kasveissa. Rönsyakankaali leviää rönsyillään nopeasti, myös nurmikolle ja sorakäytäville, joten sitä on pidettävä jonkin verran silmällä. Erityisesti pienessä puutarhassa kannattaa toistaa samoja värejä maanpeittokasveista puuvartisiin kasveihin, jotta tunnelma pysyy rauhallisena.

Syyshortensia Hydrangea paniculata

Lumikärhö on yksi parhaista tuntemistani puolivarjoisen pihan köynnöskasveista. Se kukkii heinäkuusta pitkälle syksyyn, ja köynnös alkaa useimmiten kukkia heti seuraavana kesänä istuttamisesta. Köynnöstä voi kasvattaa myös maanpeittokasvina, ja lisäksi kimalaiset rakastavat sitä.

Lumikärhöstä voi irrottaa oksia myös maljakkoon ja antaa rentojen varsien valua astian ja pöydän reunojen ylitse. Viime kesänä poimin lumikärhön pitkiä kukkivia versoja isoon lasitölkkiin puutarhapöydälle. Istuinryhmän vierellä kukkii syyhortensia elokuusta alkaen. Lumikärhö ja hortensiat ovat pihan pisimpään kukkivia kasveja, ja kukkien valkoinen väri tuo pihalle aina hiukkasen juhlan tuntua.

Jaloängelmä

Myös muut tukimuuri-pergolarakenteen viereen toissakesänä istuttamani köynnökset ovat lähteneet hyvin kasvuun. Varjoisimmalla paikalla kasvaa piippuköynnös (kuvassa vasemmalla), josta tulee aikanaan myös hyvä näkösuoja.

Pergolan suojassa olevalla istutusalueella kasvaa useita perennoja, joista valkokukkainen jaloängelmä on yksi suosikeistani. Sen kukat on tähtimäisiä ja kukkavarret heinämäisen rentoja, ja ne saavat taipuilla muiden kasvien lomaan.

Rotkolemmikki
Purppurakeijunkukka

Syksyllä pihan kotkansiipisaniaiset muuttuvat kauniin kellertäviksi ja puut pudottavat lehtensä, mutta monet maanpeittokasvit jaksavat kukoistaa. Rotkolemmikin ja purppurakeijunkukan maalaukselliset lehdet ovat upeita ensimmäisiin pakkasiin saakka. Kasveja puutarhaan valittaessa kannattaakin kiinnittää huomiota myös lehtimuotoihin ja väreihin kukkien lisäksi: usein kasvien lehdistö onkin kukkia mielenkiintoisempaa katseltavaa ja säilyttää koristeellisuutensa koko kasvukauden.

Pian on puutarhan aika, maltetaan vielä hetki.

Muratti
Lankaköynnös

Muutamia kuvia kesästä

Tammikuun pakkaset ovat parhaimmillaan. Tänä talvena puutarhassa on tarpeeksi lunta, jonka alla kasvit ovat hyvässä suojassa. Lumi peittää pihapolut, kuorruttaa puiden ja pensaiden oksat ja pergolan harjan. Lumen alla vallitsee hiljainen odotus.

Marraskuussa sain Rikkaruohoelämää -blogilta Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Tehtävänä oli valita kuusi viime kesänä otettua valokuvaa ja kertoa, miksi ne tuntuvat tärkeiltä oman puutarhaharrastuksen ja myös valokuvausharrastuksen kannalta. Puutarhaharrastajat ovat aina halunneet ikuistaa tavalla tai toisella puutarhojaan, vaalimiaan kasviharvinaisuuksia ja tietenkin perheen ja ystävien kanssa vietettyjä hetkiä kesäisissä tunnelmissa.

Ensimmäiseksi kuvaksi valitsin heinäkuun lopussa ottamani kuvan sinikuunliljasta, joka kasvaa taloyhtiömme pihalla. Kuunliljan kukkavarret ovat mielestäni kauneimmillaan silloin, kun kukat ovat vasta avautumaisillaan. Sadepisarat ovat puutarhakuvien kestoaihe, ja koska viime kesä oli kuuma ja kuiva, ja halusin ottaa kuvan pisaroiden koristamasta kukkavarresta harvinaisen sateen jälkeen. Sinikuunliljat ovat varjoisen ja puolivarjoisen pihan luottokasveja, ja erityisesti sinikuunliljan upeat sinertävät lehdet ja varjossa hohtelevat valkoiset kukinnot ovat suosikkejani.

Viime kesänä kasvatin daalioita viljelypalstalla. Siellä on tarpeeksi tilaa ja valoa näille puutarhakuningattarille. Esikasvatin daaliat ensin sisällä ja parvekkeella ennen ulos istuttamista. Kesäkuun ainoa hallayö puraisi osaa daalioista, jotka olivat juuri lähteneet hyvään kasvuun. Luulin jo menettäneeni tämän Cafe au Lait -daalian, mutta se lähti uudelleen kasvuun ja ehti tuottaa runsaasti kukkia. Cafe au Lait -daalia taitaa olla kaikkien kotipuutarhureiden suosikki juuri nyt suurine, maitokahvin värisine kukkineen. Avauduttuaan kukat ovat valtavan suuria, mutta nuppujen avautumisen seuraaminen ja terälehtien värien vaihtuminen on yhtä jännittävää.

Keväällä ostin torikauppiaalta edullisesti kaksi nimetöntä daalianmukulaa, jotka kukkivat vaaleanpunaisin ja syvän tummanpunaisin kukin. Kukat olivat maltillisen kokoisia, mutta ne kukkivat runsaasti pitkälle syyskuuhun saakka ja sain niistä runsaasti leikkokukkia. Daalioiden keskelle kylvin hajuhernelajiketta Black Knight, jonka kukat sattuivat olemaan täsmälleen samaa sävyä tummakukkaisen daalian kanssa. Daalioiden ylellinen kukkarunsaus ja pikkuruiset tuoksuvat hajuherneet tarjosivat kesän parhaat hetket puutarhassa iltaisin, kun aurinko oli juuri vetäynyt puiden taakse ja puutarhan värit pääsivät parhaiten oikeuksiinsa.

Yllä olevassa kuvassa on kukkinut maitohorsma siemenhöytyvineen. Maitohorsma kasvaa suurena kasvustona lomapuutarhan laidalla lähellä järven rantaa. Oli heinäkuun paahtavan kuuma, pilvetön päivä, ja loputtomalta tuntuva helleaalto oli jo alkanut tuntua hieman huolestuttavalta. Järveltä puhaltava lämmin etelätuuli nostatti horsmakasvustosta siemenhöytyviä valkoisina pilvinä siniselle taivaalle, ja muistan pysähtyneeni katsomaan ilmassa kieppuvia untuvia. Haljenneet, koristeelliset siemenkodat hohtivat kuumassa auringossa kuin metalli.

Suorassa, kovassa auringonvalossa kuvaaminen on hankalaa, mutta tuohon kuvaan sain mukaan armottoman paahteen sellaisena kuin sen muistan. Mutta enemmän pidän kuvista, jotka ovat väreiltään ja tunnelmaltaan tummia ja varjoisia, ja sellaisia haluaisin oppia kuvaamaan.

Lomapuutarhassa on nimestään huolimatta paljon puuhaa, mutta puutarhan tarkoitus kiteytyy kuitenkin siellä vietettyihin lepohetkiin. Puutarha on oikeastaan olemassa siksi, että siellä voi kaiken uurastuksen lomassa istua lukemassa päivän lehteä, romaania, lempirunoja tai vuosikymmeniä vanhaa naistenlehteä, torkkua viltillä puun alla ja juoda useita kertoja päivässä Moka-pannussa keitettyä vahvaa kahvia. Puutarhassa lukeminen on mielestäni paras lomanautinto, ja sen voi estää vain kova rankkasade – jolloin voi siirtyä lukemaan kuistin katoksen alle.

Äidin vanhan runokirjan väliin laitoin valokuvan, jossa ovat isoisäni, äitini ja tätini. Kuvan takana on teksti: ”Tapanilan torilla 4.8.1940, klo 18.45. Elokuvamatkalla”. Äitini lapsuus ja nuoruus osui aikaan, josta Katri Vala kirjoitti runon Pesäpuu palaa. Loioin puutarhassa omenapuun varjossa ja mietin helteen pehmittämin ajatuksin, millaisen runon Vala kirjoittaisi nyt?

Lomapuutarha on pienen järven rannalla, ja pakenin paahtavaa hellettä muutaman tunnin välein järven tummansiniseen, viileään veteen. Vedenpinnan kiiltävä kalvo, jaloissa pyörivät pikkukalat, vesimittarit, lahoavien vesikasvien ja veden makea tuoksu ja sudenkorennot. Ne tulevat mieleeni yllä olevasta kuvasta. Kasvimaailman ja luonnon yksityiskohdat ovat loputtoman kiehtovia.

Elokuussa tulin kaupunkiin lopettelemaan työprojektia ja vietin sunnuntai-iltapäiviä lempipaikassani, kaupungin ruusutarhassa. Kuvassa näkyvä ruusu on nimeltään Hans Gönewein, ja sen kukat ovat hennon vaaleanpunaiset ja pallomaiset. Ne ovat puhdasta suloisuutta, mutta kuvassa näkyy myös varisevia terälehtiä ja paljaita kukkapohjia. Puutarhassa on mahdotonta tavoittaa täydellistä hetkeä, ja haluaisin eniten kuvata juuri niitä hetkiä, joissa on tapahtumassa jokin muutos: kasvu, kypsyminen tai kuihtuminen.

Nyt kuvia onkin jo seitsemän, ja ehkä näihin kesän viimeisiin ruusuihin on hyvä lopettaa.

Tämä haaste on jo kiertänyt blogeissa jonkin aikaa, joten uskon, että kaikki halukkaat ovat jo siihen vastanneet. Lumi peittää puutarhan vielä pitkään, mutta nyt on paras aika suunnitella tulevaa kasvukautta. Ehkä tapaan keväällä taas saman torimyyjän ja ostan lisää vanhoja daalioita, ja ehkä kokeilen jotain toista hajuhernelajiketta. Elokuussa aivan varmasti tapaan taas Hans Gönewein-ruusun ja toivottavasti voin taas unohtua puutarhaan lukemaan.

Viime hetken joululahjavinkit

Joulu on jo tuossa tuokiossa, mutta joululahjojen hankkiminen läheisille saattaa tuottaa päänvaivaa: kotiin ei tarvita uutta tavaraa, ilmastouutisointi ei kannusta ostoksille,  ja Suomen ylikulutuspäiväkin taisi mennä ohi jo huhtikuussa. Jos jouluaaton lahjarituaalista ei haluta kokonaan luopua, voi valita lahjoja, jotka eivät kuormita ympäristöä tai lompakkoa.
Kotipuutarhuri kerää tietenkin puutarhastaan kukkakasvien siemeniä jo varhain syksyllä ja antaa niitä joululahjaksi.

Yllä olevassa kuvassa on valkoisen marskinliljan siemenkotia, jotka keräsin viljelypalstalta syyskuussa. Viljelypalstalla kasvava marskinlilja on lahja jo edesmenneeltä palstanaapurilta, joka kasvatti upeasti kukkivalla palstallaan monia erikoisuuksia. Viime kesänä marskinliljani kukki varhain, ja lämmin kesä sai siemenet kypsymään ajoissa. Kasvi kasvattaa  keväällä suuren lehtiruusukkeen ja hieman myöhemmin jopa kaksi metriä korkean kukkavarren ja pienistä kukista koostuvan kukinnon. Lahjaksi annettavat siemenet pakkasin paperista taittelemaani rasiaan ja sujautin mukaan kylvö- ja kasvupaikkaohjeet. Marskinlilja vaatii lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan ja läpäisevän kasvualustan, ja se on arka talvimärkyydelle.

Ellei lahjansaajien joukossa ole puutarhaharrastajia, tiedän myös toisen paikan, jossa on tarjolla laaja valikoima ilmaisia ja luontoystävällisiä lahjoja. Sinne voi jouluviikolla paeta tavaratalojen tungosta ja stressiä, ja sieltä olen vuosien mittaan hankkinut lukuisia mainioita lahjoja.  Mikä parasta, käytön jälkeen lahjat voi ongelmitta palauttaa, jolloin ne eivät unohdu kaappiin pölyttymään. Paikka on tietenkin kirjasto – ja mitä olisikaan joulupäivä ilman hyvää lahjakirjaa, johon voi rauhassa syventyä. Tämä lahjavinkki sopii parhaiten perheen aikuisille. Monissa kirjastoissa on myös tuo-ja-vie -kirjapiste, jonne voi viedä tarpeettomat kirjansa ja ehkä tehdä sopivan löydön. Olipa kirjalahja lainattu tai hankittu divarista tai kirjakaupasta, kaunis paketti on puoli lahjaa. Aikakauslehtien sivuista, kangasnauhoista tai paperinaruista ja muutamasta vihreästä oksasta voi taikoa somia paketteja joulukuusen alle odottamaan.

Kompostointia ja tulvivia kaupunkeja

LehtotaponlehtiMarraskuu on lopuillaan, ja viimein kosteat, sumuiset päivät ovat vaihtuneet pakkassäähän ja auringonpilkahduksiin.

Puutarhan tärkeimmät syystyöt on tehty jo lokakuussa. Lehdet on haravoitu ja kompostit täytetty, kukkasipulit istutettu ja pihakalusteet kannettu varastoon. Viljelypalstalta on korjattu viimeiset juurekset ja daalioiden mukulat on nostettu maasta ja pakattu sanomalehtipaperiin odottamaan uutta kevättä. Marraskuussa sää pysyi leutona, joten jatkoin pihatöitä. Kitkin rikkakasveja sorakäytäviltä ja perennojen siementaimia sieltä, minne en halua niiden leviävän. Keräsin kasvituet varastoon ja poimin pihalta tuulen lennättämiä koivunoksia.LumimarjaKissalla on tapana tarkkailla pihapuuhiani ikkunalla. Se haluaa myös ulos. Ulkona se teroittaa kynsiään koivun runkoon, kipaisee parilla loikalla alimmalle oksalle ja vaanii sieltä sinitiaisia. Eräänä päivänä huoltoyhtiön työntekijät haravoivat lehtiä viereisen kerrostalon pihalla. Toinen työntekijöistä huomaa kissan ja hymyilee sille. Hetken kuluttua hän käynnistää lehtipuhaltimen ja kortteli hukkuu hirvittävään meteliin, tiaiset pyrähtävät lentoon ja kissa ampaisee pakoon niin pitkälle kuin hihna antaa myöten.

Myöhemmin päivällä mylvivät koneet sammutetaan, lehdet kuljetetaan pois, ja nurmikenttä on virheettömän vihreä.RönsyansikkaLehtien haravointi on myös meillä tärkeimpiä pihan syystöitä. Lehtiä on haravoitava taloyhtiön sorakäytäviltä ja pysäköintialueelta useaan kertaan syksyn mittaan, sillä muuten ne jauhautuvat autojen ja askelten alla hienoksi muruksi, jossa rikkakasvit viihtyvät. Toistaiseksi työ on onneksi sujunut perinteisin välinein.

Takapihan nurmikolle kertyy pihlajan- ja koivunlehtiä, joista osan otan talteen lämpökompostorin kuivikkeeksi, ja loput lehdet huiskin nurmikolta istutusalueille ja pensaiden alle. Nurmikko ei kärsi, jos sinne tänne jää jonkin verran lehtiä, kunhan ne eivät peitä nurmikkoa liian paksuna kerroksena. Istutusalueilla perennojen kuihtuneet jäänteet ja pensaiden ja puiden lehdet murenevat keväällä nopeasti uuden kasvuston alle ja lisäävät kasvualustan humuskerrosta.

Osan lehdistä viemme läheiselle viljelypalstallemme ja muokkaamme lehdet keväisin maan sisään. Joudumme silti viemään pari lehtikuormaa myös jäteasemalle, sillä pienellä tontilla ei ole tarpeeksi tilaa kaikkien lehtien kompostointiin. Lehtien pussitus ja kuljetus jäteasemalle harmittaa minua aina, ja parasta olisi, jos kaikki puutarhan tuottama orgaaninen aines olisi mahdollista kompostoida omassa pihassa.

Talousjätekompostori ja puutarhajätekompostit sijaisevat uuden tukimuurin ja tontin raja-aidan välissä kätevästi vierekkäin. Talousjätekompostorissa kesän aikana esikompostoitunut massa ja osa lehdistä levitetään syksyisin kerroksittain puutarhajätekomposteihin. Kun puutarhakomposti on täyttynyt, se saa muhia rauhassa pari vuotta, ennen kuin levitän valmista kompostimultaa istutusalueille. Käytän sitä myös kesäkukkien istuttamiseen. Yhteen kompostikehikkoon mahtuu kuitenkin vain noin kuution veraan puutarhajätettä.PuutarhajätePuutarhajätteen kompostointia voikin miettiä jo siinä vaiheessa, kun valitsee pihalle istutettavia puita. Pieneen pihaan kannattaa istuttaa pienikasvuisia puita, jos tilaa kompostoinnoille on vähän. Näin säästyy paljon aikaa ja vaivaa, kun puutarhajätettä ei tarvitse kuljetella tontilta pois. Omaa kompostimultaa kannattaa kuitenkin aina valmistaa, sillä se vähentää tarvetta ostaa pussimultaa ja lannoitteita.KeijunkukkaMarraskuun lopun pakkaspäivät paljastavat kuihtuvien kasvien kauneuden: kuunliljojen paperinohuet, läpikuultavat lehdet, rotkolemmikin lehtien vahvan suoniston ja kotkansiipisaniaisten käpertyneet, ruskeat viuhkat. Marraskuun kalpeassa valossa lahoavien kasvustojen tummat ja haaleat värit pääsevät oikeuksiinsa. On vain katsottava tarkkaan.RotkolemmikkiPuutarha ja luonto laittautuvat talvilepoon, mutta puutarhan hoitajan ajatukset harhailevat kesän helteisiin päiviin, jolloin odotettiin turhaan sadetta. Istun kissan kanssa kotiportailla ja luen puhelimestani uutisia Etelä-Euroopasta, missä tulvii ja myrskyää. Selaan sosiaalisen median loputonta kuvavirtaa ja katselen, kuinka kaukana Italiassa merivesi nousee laguunista tutun kaupungin kaduille ja aukioille, se virtaa sisään kirkkoihin ja kahviloihin ja peittää vuosisataiset mosaiikit ja marmorilattiat.

Kaupungissa on muurien suojassa pieni puutarha, jossa kasvaa muratteja ja sypressejä. Puutarha on ehkä kauneinta mitä tiedän, mutta en näe onko se säästynyt. Myöhemmin näen aallonmurtajan ja rantatien, jotka kymmenmetriset aallot ovat huuhtoneet mereen. Kirjoitan vuoristossa asuvalle ystävälleni, ja odotan vastausta viikon. Lopulta hän vastaa ja kertoo olevansa turvassa. Luen italialaisen sanomalehden verkkosivuilta, että myrsky on kaatanut vuorten rinteillä 7000 hehtaaria metsää.

Olemme suuren muutoksen kynnyksellä, ja muutos tulee aikanaan ulottumaan myös pieneen pohjoiseen puutarhaan, jossa sinitiaiset pyrähtelevät pihapuissa.

Olen kirjoitellut tänne blogiin hajanaisia mietteitä pieneltä taloyhtiöpihalta, viljelypalstalta ja maalla sijaitsevasta lomapuutarhasta muutaman vuoden ajan. Kiitos lukijoilleni, että olette jaksaneet pysytellä mukana, vaikka tänä vuonna kirjoittamisen tahti on hidastunut ja muuttunut entistä epäsäännöllisemmäksi. Blogin ilme vaatii jo virkistystä ja valokuvaustaidoissakin olisi kehittämistä, mutta ennen kaikkea sisältö kaipaa uutta näkökulmaa.

Kävin äskettäin kuuntelemassa paneelikeskustelua ilmastonmuutoksesta, kuluttamisesta ja tulevaisuudesta. Yksi panelisteista kuvaili planeettaamme kutsumalla sitä pallonmuotoiseksi puutarhaksi. Opimmeko huolehtimaan yhteisestä puutarhastamme ratkaisee sen, millainen tulevaisuutemme on.

Nyt on marraskuinen sunnuntaiaamu, ja toivon, että pieni puutarhani saisi suojakseen paksun kerroksen lunta.Hortensia ja jaloangervo

 

Puutarha ilman tarhuria

1 Syyshortensia_MG_9942
Kuluneena kesänä vietin aikaa kotipuutarhassa vähemmän kuin aiempina kesinä. Kesällä olin jatkuvasti lähdössä jonnekin, välillä lähelle, välillä kauas, ja poissaollessani runoilijanarsissit, koristeomenapuut, pionit ja keijunkukat puhkesivat kukin vuorollaan kukkaan ja varistivat terälehtensä oman aikataulunsa mukaan piittaamatta siitä, olinko paikalla todistamassa näitä tärkeitä tapahtumia. Lumikärhöt sentään ymmärsivät puhjeta valkoisiksi pilviksi juuri erään kotiinpaluun päivänä, ja pikkujasmikkeesta levisi ihana ahomansikan tuoksu kun saavuin kotiin.  Loppukesällä syyshortensioiden kukinnot yllättivät reissutarhurin vaihtamalla väriä ensin vaaleanvihreästä valkoiseen ja lopuksi vaaleanpunaiseen.

Miten puutarha pärjää, jos tarhuri on poissa ja jättää kasvikuntansa oman onnensa nojaan vaihtelevan pituisiksi ajoiksi? Miten puutarhaa voi auttaa huolehtimaan itse itsestään?

2 Syyspuutarhassa

Puutarha selviytyy hyvin myös tarhurin poissaollessa, kun jo puutarhan perustamisvaiheessa otetaan huomioon muutamia seikkoja.  Tärkein avain hyvinvoivaan puutarhaan on puutarhan erilaisten kasvupaikkojen ominaisuuksien tunteminen ja kasvien valitseminen niiden mukaan. Valoisalla ja paahteisella kasvupaikalla viihtyvät eri kasvilajit kuin syvässä varjossa rakennusten katveessa. Jotkin kasvit tarvitsevat läpäisevän kasvualustan, joillekin taas koko kesän kosteutta pidättävä savipitoinen kasvualusta on menestymisen edellytys. Kasvien kasvupaikkavaatimuksiin on hyvä tutustua jo ennen matkaa taimitarhalle.

Useimmat puutarhakasvit viihtyvät syvämultaisessa kasvualustassa, jossa ne voivat kehittää vahvan juuriston ja tavoitella kosteutta syvältä maasta. Riittävän syvä kasvualusta auttaa puutarhakasveja selviytymään myös vähäsateisina kesinä mahdollisimman vähällä kastelulla.

3 Pergola yleis_MG_00464A Pergola_MG_0139

Useimmat puutarhakasvit pitävät myös yhteiselosta toisten kasvien kanssa. Istutuksia suunnitellessa voi ottaa mallia luonnonvaraisista lehtometsistä, jossa puut, pensaat ja ruohovartiset kasvit viihtyvät yhdessä, vaikka valo-olot metsän eri kerroksissa vaihtelevatkin. Puutarhan istutusalueet onkin hyvä suunnitella mahdollisimman suuriksi monien pienten alueiden sijaan. Samalla istutusalueella voi kasvaa yksi tai useampi pieni puu, puuvartisia pensaita, pensasmaisia perennoja, matalakasvuisia perennoja, maanpeittokasveja ja sipulikukkia.  Maanpeittokasvit estävät lisäksi kosteuden haihtumista kasvualustasta sekä vähentävät kastelun ja katteiden tarvetta.

Taloyhtiömme sisäpiha on sorapeitteisen kulkuväylän halkoma alle kahdensadan neliön kokoinen alue, jota hallitsee taloyhtiön toisen rakennuksen julkisivu. Vaikka sisäpiha on alunperin suunniteltu vain läpikulkua varten, siitä on ajan mittaan muodostunut taloyhtiön viihtyisin paikka. Rakennusten seinustoilla sijainneet pienet nurmikaistaleet on korvattu pensas- ja perennaistutuksilla, ja viimeisin suuri muutos on parin suuren puun korvaaminen pienemmillä puilla, jotka eivät täysikasvuisinakaan tule varjostamaan pihaa liikaa.
6A Pergola yleis_MG_00746A Punaluppio ja lumikärhö
Suuri istutusalue monine kasvilajeineen näyttää rauhalliselta, kun väriskaala on rauhallinen ja selkeä ja samat värit toistuvat istutusalueen eri kerroksissa. Samoja kasvilajeja ja niiden yhdistelmiä voi myös sijoittaa pihan eri puolille, jolloin tunnelma säilyy yhtenäisenä.

Tällä hetkellä pihan suosikkikasvejani ovat lumikärhö ja tarhapunaluppio. Ne ovat luonteeltaan täysin erilaisia: toinen kukkii valkoisin, tähtimäisin kukin, toisen kukat taas ovat tummanvioletit ja nappimaiset. Erilaisina ne sopivat hauskasti yhteen, ja tarhapunaluppio sopii erityisen hyvin auringon punerruttaman syyshortensian viereen. Kummatkin kestävät hyvin myös leikkokukkina puutarhapöydällä.
7 Hopeatäpläpeippi_MG_0151
Syksyllä ruska tuo pihalle ripauksen kullanhohtoa. Kun viimeisetkin ruukut ja porraspielen vanha kottikärry on tyhjennetty kesäkukista, puutarhan kesä on ohitse.
8 Lumihiutale10 Kesäkukkia

Kuutamoillassa

Isotähtiputki
Nyt on elokuu, sunnuntai, ja kuuntelen hiljaista sadetta. Tiaiset pyrähtelevät pihapuissa ja kallistelevat päätään kuin taivaalta putoilevia pisaroita ensimmäistä kertaa ihmetellen.

Historiallisen kuuma ja kuiva kesä on kohta ohitse. Heinäkuu oli kuin loputon, helteinen keskipäivän hetki. Päivät sulautuivat toisiinsa, eikä päivän kuumimpina tunteina voinut tehdä muuta kuin vetäytyä varjoon ja nauttia lämpimästä tuulenvireestä. Kirkkaina ja pilvettöminä toinen toistaan seuraavat aamut olivat sekä nautinnollisia että huolestuttavia, ja kuivuuden vaikutukset meillä ja muualla hallitsivat uutisia.

Lomapuutarhurin oli pakko hellittää tahtia, sillä kolmenkymmenen asteen helteessä ei kannattanut ryhtyä mittaviin puutarhapuuhiin. Viljelypalstaa, kotipihan ruukkutarhaa ja keväällä istutettuja uusia kasveja oli toki kasteltava ja nurmikko pari kertaa leikattava, mutta muut suunnitelmat saivat odottaa.Syysleimu
Heinäkuussa vietin pari viikkoa kesätöissä äidin puutarhassa. Olin suunnitellut istuttavani muutaman puun ja pensaan, mutta siirsin istutuspuuhat suosiolla syksyyn ja seuraavaan kevääseen. Kevyempien puutarhatöiden lomassa loioin riippumatossa ja pohdin säätä, ilmastoa ja puutarhanhoidon reunaehtoja. Pari poikkeuksellisen sateista kesää ja kuluneen kesän kuivuus ovat todennäköisesti esimerkkejä tulevaisuudessa yhä yleisemmiksi käyvistä sään ääri-ilmiöistä.

Puutarhaa suunnitellessa olisi siis hyvä varautua samaan aikaan sekä runsassateisiin että äärimmäisen kuiviin ja kuumiin kesiin. Kasvupaikan ominaisuuksien tunteminen, oikeanlainen kasvualusta ja kullekin kasvupaikalle sopivien kasvien valinta ovat onnistumisen avaimia olipa suunnitelmissa koriste- tai hyötytarha. Äitini pihalla maaperä on savipitoinen, ja se pidättää hyvin kosteutta. Parhaiten perennat näyttävät viihtyvän puolivarjoisella kasvupaikalla sijaitsevassa, noin 20 cm:n korkuisessa kohopenkissä. Savinen pohjamaa on etu kuivina kesinä, ja kohopenkissä vesi ei vaivaa istutuksia sateisina kesinä. Istutuksen kohokohta on loppukesällä, kun syysleimut kukkivat. Piha sijaitsee pienellä mäellä, johon tuuli käy sopivasti, eikä härmä haittaa komeasti kukkivia leimuja. Syysleimut kukkivat tänä vuonna jo heinäkuun lopulla ja tuoksuivat ihanasti kuutamoisina iltoina. Syysleimu 2

Äidin puutarhassa 4
Piha on suurten, vanhojen puiden ympäröimä, mutta enimmäkseen kuitenkin aurinkoinen. Nurmikolla kasvaa yksittäispensaina röyhytattaria, ja ne näyttivät nauttivan kuumasta kesästä. Röyhytatar on pensasmainen perenna, joka kasvaa noin 180 cm korkeaksi ja yhtä leveäksi, lähes täysin pallomaiseksi kasvustoksi ja kukkii pitkään pitsimäisin kukin heinä-elokuussa. Röyhytattaren pienen pienet kukat muodostavat valkoisen utuisen pilven, joka näyttää raikkaalta paahteisenakin kesäpäivänä. Röyhytatar
Pihalla on myös kuivahkoja kasvupaikkoja, ja kulunut kesä on osoittanut, mitkä kasvit ovat todellisia selviytyjiä. Komeamaksaruoho, helminukkajäkkärä ja maantien varrelta pihaan siirtämäni luonnonvarainen ketoruusuruoho ovat kukkineet tyytyväisinä. Ruusuruohon kukinta on nopeasti ohitse, mutta kukinnan jälkeen jäljelle jäävät vihreät kukkapohjat ovat koristeellisia.
Äidin puutarhassa 3
Äidin puutarhassa 2
Kesäaamuisin äidin talossa on ensimmäiseksi istahdettava hetkeksi terassille katselemaan järvenselällä heräävää aurinkoa ja suunnittelemaan tulevan päivän tekemisiä. Jos puutarhasta avautuu avoin maisema, sitä ei kannata peittää tai tarpeettomasti rajata, vaan ottaa se puutarhan osaksi. Ilman puita ei kuitenkaan ole puutarhaa, ja ädin pihalla suuret, vanhat puut suojaavat paahtavalta auringolta ja tarjoavat oleskelupaikkoja päivän kaikkiin hetkiin. Tuulen humina vanhojen puiden latvuksissa luo pihalle sen tunnelman, joka minulle on täällä tärkeintä.Äidin puutarhassa 6
Suurella pihalla on mukava järjestellä kesäkutsuja, enkä väsy kanniskelemaan puutarhakalusteita ja välillä muitakin huonekaluja pitkin pihaa sinne, missä kulloinkin on parhaat olosuhteet vaihtelevista kesäsäistä nauttimiseen. Heinäkuussa järjestin kahden hengen kuunpimennyskutsut ja kannoin pöydän ja tuolit keskelle peltoa, mutta juuri tuona iltana taivas vetäytyi pilveen. Kuu pysyi visusti pilvien takana, vaikka koetimme houkutella sen esiin lausumalla lempirunoilijamme Katri Valan runon ”Punainen kuu”. Hämärtyvässä illassa vietetty runoilta oli joka tapauksessa mieleenpainuva kesätapahtuma, ja ehkäpä siitä voisi tehdä pienen perinteen, kuutamon kanssa tai ilman. Seuraavana iltana taivas oli taas pilvetön, ja kuu hiipi esiin puitten takaa suurena ja punaisena.Äidin puutarhassa 5

 

Viileää ja vihreää

Piha
Kotipiha on selviytynyt kuivasta ja kuumasta kesästä kohtalaisen hyvin siitä huolimatta, että aurinko pääsee nyt paistamaan pihalle enemmän kuin aiemmin. Taloyhtiöpihamme muuttui aiempaa paljon valoisammaksi, kun pari vuotta sitten kaadoimme tontin länsilaidalta suuren terijoensalavan ja rakennutimme sen tilalle tukimuuri-pergolarakenteen. Korkean tukimuurin ja sen päälle rakennetun pergolamaisen rakenteen on tarkoitus erottaa taloyhtiön autopaikat ja oleskelualue toisistaan. Luiskan tilalle rakennettu tukimuuri toi pihalle myös paljon lisäneliöitä ja kokonaan uuden istutusalueen (kuvassa yllä). Pergolarakenteen juurelle uuteen kasvualustaan istutetut köynnökset ja muut kasvit ovat lähteneet hyvin kasvuun. Huolehdin säännöllisesti kasvien kastelusta istutuksen jälkeen, ja toissakesä ja viime kesä olivat muutenkin sateisia.
laikkukirjokanukka
Uuden istutusalueen väripaletti on rauhallinen, ja se koostuu vihreän ja violetin eri sävyistä ja valkoisesta. Valkokirjokanukan ja purppuraheisiangervon matalakasvuisten lajikkeiden värit toistuvat muun muassa rotkolemmikin ja purppurakeijunkukkien väreissä. Samoja värejä on myös pihan muilla istutusalueilla, mikä lisää yhtenäisyyden tuntua. Vaaleat ja viileät värit ovat omiaan pienelle pihalle, sillä ne luovat tilaa ja valoa ympärilleen toisin kuin voimakkaat ja kirkkaat värit. Tumma violetti istutusten joukossa tuo puolestaan syvyyttä ja vaihtelua vihreän rinnalle, ja se on koristeellinen koko kasvukauden senkin jälkeen, kun kukat ovat kuihtuneet.
Kotkansiipi
Käytännössä kesällä on satanut kunnolla ja pitkään vain kaksi  kertaa, juhannuksena ja kerran heinäkuussa. Lähellä rakennusta kuivalla paikalla kasvavat kotkansiivet ja maata peittävät varjoyrtti ja hopeatäpläpeippi kärsivät kevään ja alkukesän poikkeuksellisesta kuivuudesta.  Leikkasin kotkansiipien kuivuneet kasvustot lähes kokonaan matalaksi, ja ne uusiutuivat yllättävän nopeasti parin kastelukerran ja perinteisten juhannussateiden jälkeen. Myös maanpeittokasvit terhakoituivat, ja ovat nyt entisellään. tahmelaHortensia
Takapihalla kasvaa monirunkoinen pihlaja, ja sen juuristoalueella on pääasiassa maanpeittokasveista koostuva istutus. Tavoitteena on ollut aikaansaada kiiltävälehtistä lehtotaponlehteä ja valkoista hopeatäpläpeippiä vuorottelemalla mosaiikkimainen vaikutelma. Alue on varjoisa mutta ohutmultainen, ja niinpä se vaatikin pari kastelukertaa alkukesän aikana, jotta sain kasvit virkoamaan. Takapihan siimeksessä syvässä kasvualustassa kasvavat pallohortensiat sen sijaan viihtyvät hyvin, ja ne ovat kauneimmillaan illalla, kun suuret kukinnot hohtavat laskeutuvassa hämärässä.
hosta albomarginata
Kuivan kesän yllättäjiä ovat kuunliljat, jotka kasvavat ja kukoistavat rehevinä ilman kastelua. Ne kasvavatkin lähes täydessä varjossa. Valkoreunakuunlilja on suosikkini, sillä sen kirjavat lehdet erottuvat hyvin pihan varjoisilla paikoilla.

Kulunut kesä on osoittanut selvästi, että hyvin perustettu, syvämultainen kasvualusta ja kullekin kasvupaikalle oikein valitut kasvit takaavat kasvien menestymisen ja helpottavat tarhurin työtä. Ohut kasvualusta tai väärin valitut kasvit sen sijaan juoksuttavat tarhuria kastelukannun kanssa ympäri pihaa.

Pihan pienemmän istuinryhmän pöydällä pidän maljakkona vanhaa keittiötölkkiä, johon tuon viljelypalstalta leikkokukkia. Viimeksi palstalla käydessäni leikkasin kasvimaan portilla rönsyävää lumikärhöä, ja toin muutaman kukkivan varren mukanani. Pöytä ja tuolit ovat metallia, ja tänä kesänä niillä on ollut suorastaan liian kuuma istua! Suureen harmaaseen ruukkuun alkukesästä istuttamani komeamaksaruoho sen sijaan viihtyy hyvin lämpimällä paikalla, ja vesiaiheen virkaa toimittava vanha valurautapata sai pari lumikärhön kukkaa somisteekseen. Pienikin veden peili puutarhassa viilentää, kun aurinko jatkaa porotustaan.

Lempeä, pehmeä kesäsade, missä viivyt?
Sisäpihaisomaksaruoho

Ajatuksia lähiruoasta

Kesälauantaisin käymme usein torilla. Tampereella kaikki suuntaavat Tammelantorille, joka kuhisee väkeä. Värikkäät marja- ja vihanneskojut, kukkamyyjät ja toria reunustavat kesäravintolat ja -kahvilat vetävät kaupunkilaisia puoleensa. Torille tullaan viihtymään, tapaamaan tuttuja, hakemaan ensimmäiset uudet perunat ja tuoreet marjat ja vaihtamaan samalla muutama sana torimyyjien kanssa. Luulen myös, että aitoon tamperelaisuuteen kuuluu vierailla Tammelantorin mustamakkarakojulla ainakin kerran kesässä. Ruokaostosten tekeminen torilla on mielenkiintoista siksi, että usein ruoan voi ostaa suoraan tuottajalta tai valmistajalta. Ostan vihannekset ja marjat mieluiten myyntikojusta, jonka katoksessa komeilee viljelijän ja paikkakunnan nimi, sillä on mukava tietää, mistä ruoka on peräisin ja miten se on tuotettu. Oma aarin suuruinen viljelypalstani alkaa tuottaa satoa vasta heinäkuussa, joten torille on etenkin alkukesästä usein asiaa.

Ruoan tuottajien tapaaminen tuo aina tuttuuden tunteen, sillä olen itse maatilalta kotoisin. Silloin ei tosin ollut tarpeen pohtia ruoan alkuperää, sillä suurin osa syömästämme ruoasta oli omalta tilalta, lähialueelta tai ainakin kotimaasta peräisin. Omalla tilalla tuotettujen raaka-aineiden lisäksi ruokapöytään saatiin myös oman kasvimaan ja marjatarhan antimia. Vanhempieni sukupolvelle metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys olivat lisäksi itsestään selviä harrastuksia. Arkiruoassamme ei varmaankaan ollut mitään poikkeuksellista, mutta ehkä raaka-aineiden laatu, tuoreus ja yksinkertainen valmistustapa tekivät ruoasta niin maistuvaa. Voi tosin olla, että perinneruokien valmistamisen taitavalla isoäidilläni ja puutarhanhoidosta innostuneella äidilläni oli osuutensa asiaan. Ehkä myös maalaistalon iso, puilla lämmitettävä leivinuuni ja ikivanhat valurautaiset padat ja pannut lisäsivät oman vivahteensa lapsuuden ruokamuistoihin.

Parin viimeisen vuoden ajan minulla on ollut tilaisuus palata taas ruoan tuottamiseen liittyvien asioiden pariin työskennellessäni pirkanmaalaisen maaseutuyrittäjyyden kehittämishankkeessa. Hankkeen päätteeksi olemme tehneet lähiruokajulkaisun, johon olemme haastatelleet pirkanmaalaisia maaseutu- ja elintarvikeyrittäjiä. Julkaisussa yrittäjät kertovat tarinoita työstään ja elämästään omalla äänellään ja kertaavat ilonaiheita ja haasteita valitsemansa urapolun varrelta. Haastattelumatkoilla kohtasin maatiloilla ja yrityksissä suurta innostusta ja paloa omaan työhön, peräänantamattomuutta ja sitkeyttä, sekä uskoa siihen, että paikallisen ruoan arvostus tulevaisuudessa edelleen kasvaa.

Kuluneen kesän poikkeuksellinen sää ja kuivuuden ja kuumuuden vaikutukset puutarhan hyöty- ja koristekasveihin ovat askarruttaneet kotipuutarhureita. Pitkä kuivuus vaikuttaa myös maatiloilla ravinto- ja rehukasvien satoihin, ja nykyisen kaltainen kesä jää tulevaisuudessa tuskin ainoaksi laatuaan. Ruoan ja sen raaka-aineiden maku, tuoreus ja tuotantotapa ovat monille kuluttajille yhtä tärkeämpiä, mutta myös ruokaturva noussee jatkossa puheenaiheeksi yhtä useammin. Lähellä tuotettu ruoka on hyvä valinta kaikista näistä syistä, ja siksi haluan tuoda asian esille myös täällä ”puutarhurin palstallani”.

Lähiruokajulkaisumme on ilmainen ja voit lukea sen alla olevasta upotuksesta tai tästä linkistä. Upeat kuvat ja taitto ovat Laine Magazinen tekijöiden Sini Ellenin ja Jonna Hietalan käsialaa. Sini ja Jonna ovat visuaalisen tarinankerronnan mestareita ja lopputulosta onkin nautinto selailla. Kuvat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ja teksti on helpointa lukea koko ruudun tilassa:

__________________________________________________________________________________________
Parasta pöytään Pirkanmaalta -hankkeen (2016-2018) on rahoittanut Maaseutuvirasto ja rahoituksen on myöntänyt Pirkanmaan ELY-keskus. Hankkeen ovat toteuttaneet Ahlman, Ekokumppanit Oy ja ProAgria Etelä-Suomi/Maa-ja kotitalousnaiset ry. Julkaisussa esiintyminen on ollut yrityksille maksutonta. Kaikki julkaisun tuottamiseen osallistuneet tahot löydät julkaisun viimeiseltä sivulta.

Support your local farmer by buying local

This time I wish to resume writing a summary in English because of the special topic of this blog post. Exceptionally hot and dry weather this summer in Finland and elsewhere in Europe is having serious effects on farming and food crops. It is more important than ever to support local farmers and food producers to help them stay in business through a difficult year and possibly similar years to come.

During the summer months I enjoy visiting local food markets. My favourite market is packed with colourful stalls selling fresh fruit, veg and flowers, and street food cars and coffee kiosks line the busy market square. It is the most popular food market in town and people visit it not just for the fresh produce but also for the chance to meet friends and neighbours and maybe to have a chat with their familiar farmer or grower. Having spent my childhood on a farm I want to know where the food I eat and cook for my family comes from and how it has been grown or raised. It is easy to cook tasty food when the produce is fresh and of good quality, and I believe this was the secret of my grandmother’s and mother’s cooking which I remember enjoying so much as a child.

For the past couple of years I have worked for a project promoting local food and rural entrepreneurship in the Pirkanmaa region. During the project I had the pleasure of planning and co-writing a free e-publication which celebrates the region’s food growers and makers through interviews and seasonal recipes. I was impressed by the passion, perseverance and trust in the future of farming embodied by all the farmers and food makers I interviewed for the publication. Taste, freshness and provenance are issues many of us are interested in when we shop for food. In the future also food security will be one more good reason to choose local when grocery shopping at home or when travelling or on holiday.

The e-publication in the embed above is in Finnish only but even if you don’t read Finnish you may enjoy the beautiful photography by Sini Ellen and Jonna Hietala, the talented photographers and publishers of Laine Magazine. The Pirkanmaa region local food project was a joint project administered by the Ahlman Vocational School and funded by the Finnish Agency of Rural Affairs.