Viljelypalstan villi kesäloma

Mangoldi ja piparminttu
Tarhurin viettäessä kesälomaa toisella puolella Suomea vallitsee viljelypalstalla villi meno. Vihannekset ja rikkakasvit kasvavat sääntöjä uhmaten ja täysin järjestystä vailla. Piipahdin kesken loman pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita ja palauttamaan järjestyksen anarkian valtaamalle viljelypalstalle. Vesiheinä oli ottanut vihannespenkit valtaansa, ja peltokierto kiemurteli perunanvarsissa. Vapaudestaan riemastunut maahumala loikki iloisena pitkin harppauksin perennapenkissä, ja jokunen jatkuvaan sateeseen väsynyt pioni oli ravistanut kaikki terälehtensä kuorikekäytävälle.

Järjestyksen aikaasaaminen vaati kuitenkin vain muutaman tunnin reippaan kitkemisen. Poissaolevan vihannestarhurin pelastuksia ovat helpot ja tutut lehtivihannekset kuten mangoldi ja rucola, jotka kasvavat nopeasti ja pärjäävät myös rikkakasveille. Viljelypalstan tuoksuvimman kasvin tittelin saa piparminttu, joka kasvaa perennapenkissä monivuotisten kukkakasvien joukossa ja on varma selviytyjä. Jopa niin varma, että se kannattaa eristää muista kasveista juurimatolla liiallisen leviämisen estämiseksi.
Salkopavut
Salkopavut olivat kasvaneet nopeasti korkeutta ja ottaneet etäisyyttä maan pinnalla mellastaviin rikkakasveihin. Istutin salkopavut ulos viljelypalstalle vasta kesäkuun puolivälissä, joten pavut kukkivat vasta nyt ja saamme odotella satoa vielä tovin. Kaikki kesäkurpitsalajikkeet olivat myös hengissä ja rotevina kasveina ne eivät myöskään rikkakasveista piittaa. Isotähtiputki
Viljelypalstan perennamaassa kasvavat tähtiputket kukkivat myös villisti, mutta se oli vain tervetullutta. Uusimmat tulokkaat tähtiputkien joukossa ovat valkoinen ’Star of Billion’ ja tummanpunainen ’Star of Fire’.  Ensimmäiseksi hankkimani vaaleanpunainen ’Roma’ kukki myös runsaasti. ’Roma’ on runsastunut viljelypalstalla sen verran, että olen siirtänyt sitä myös taloyhtiön pihaan, sillä tähtiputki viihtyy myös puolivarjossa.
Nukkapähkämö ja isotähtiputket
Lempikasvini viljelypalstan perennamaassa on kuitenkin nukkapähkämö. Tuo joka suuntaan pörröisiä varsiaan ojenteleva, kauttaaltaan villanpehmeä Välimeren seudun paahteisten vuorenrinteiden kasvi suostuu ihme kyllä kasvamaan ja kukoistamaan täällä viluisassa ja sateisessa Pohjolassa. Myös sen harvasta kukinnosta pistää sieltä täältä esiin pieniä, pehmeitä korvan kaltaisia lehtiä. Englanninkielisissä maissa kasvia kutsutaankin nimellä ’Lamb’s Ears’, lampaan korvat.Kiinanpioni
Nukkapähkämö ja isotähtiputki
Sattumalta palstan perennamaahan oli syntynyt väreiltään hyvin yhteensopiva kasviyhdistelmä, johon kuuluvat pioneista viimeisenä kukkiva valkoinen, hieman vaaleanpunaiseen vivahtava kiinanpioni, hopeinen nukkapähkämö pienine violetteine kukkineen ja samaa sävyä toistava valkoinen ’Star of Billion’ isotähtiputki. Pionin tummanvihreä, kiiltävä lehdistö on samalla mainio kontrasti nukkapähkämön hopeisille, mattapintaisille lehdille senkin jälkeen, kun pionin kukinta on ohitse.
Lumikärhö
Viljelypalstan portilla kasvaa rehevä lumikärhö ’Paul Farges’. Sen rentoja versoja on kasvukauden aikana hyvä ohjata ja sitoa köynnöstukeen. Poissaollessani lumikärhö oli heittäytynyt yleisen epäjärjestyksen vallitessa köynnöstuen laidalta toiselle ja käytännössä sulkenut palstan sisäänkäynnin. Lumikärhö vaatii siis reilusti tilaa. Lumikärhön juurella kasvaa muutama jättipoimulehti, jotka myös suurenevat vuosi vuodelta. Niiden kukinnot on hyvä kerätä pois ennen siementen muodostumista, muuten pienet siementaimet valtaavat helposti puutarhan. Koska jouduin jättämään palstan vielä hetkeksi oman onnensa nojaan, keräsin lähtiessäni jättipoimulehden kukintoja sekä viimeiset pionit pyörän koriin, ja poimin kotimatkan varrelta vielä joukkoon muutamia vuodenputken kukintoja. Arrivederci, kasvimaa, vielä hetkeksi.
Leikkokukkia

 

Kuusaman kukkiessa

Kuusama
Olemme jälleen hypänneet aikakoneeseen ja matkustaneet muutaman sata kilometriä kohti pohjoista ja itää viettämään kesälomaa lapsuudenkotiini. Kotona syreenien kukinta oli jo ohitse ja pensasruusujen kukinta käynnissä, mutta täällä pihasyreenit kukkivat vielä täydessä loistossaan ja juhannusruusu on ehtinyt avata hädin tuskin muutaman kukan. Kylmä kevät näkyy täällä vieläkin puutarhan tuttujen kasvien kukinnan myöhästymisenä.
Rusokuusama
Äidin pihalla kasvaa kaksi suurta rusokuusamaa, ja ne olivat tullessamme täydessä kukassa. Toinen on lähes valkoinen ja toinen vaaleanpunainen. Kuusaman kukat ovat hieman eksoottisen näköisiä, ja ne ovat kauneimmillaan läheltä tarkasteltuna. Rusokuusamat vaativat paljon tilaa, sillä pensaat kasvavat yli kaksi metriä korkeiksi ja yhtä leveiksi.
Pihasyreeni
Syreeneistä kaunein on mielestäni tavallinen pihasyreeni, varmaankin siksi, että siihen liittyy muistoja lapsuuden kesistä. Yksi äidin pihalla kasvavista pihasyreeneistä on kasvanut hauskasti suuren lehtikuusen alaoksien lomaan. Hetken näyttää siltä kuin lehtikuusi kukkisi syreenin kukin.
Unkarinsyreeni
Pihasyreenin vierellä kasvaa pari unkarinsyreeniä, joiden kasvutapa ja kukintojen muoto poikkeavat pihasyreenistä. Oletan, että pensaat ovat ovat unkarinsyreenejä eivätkä puistosyreenejä, koska ne ovat hyvin korkeita ja kukat puhjetessaan tumman violetteja. Unkarinsyreeni on kukkiessaan näyttävä ja kukat tuoksuvat ehkä vielä pihasyreeniäkin voimakkaammin. Pensas on pystykasvuinen ja roteva, ja tarvitsee paljon tilaa kasvaakseen luontaiseen muotoonsa. Siksi se sopii ehkä parhaiten suuren puutarhan laitamille.
Juhannusruusu
Juhannusruusun kukinta on nyt heinäkuun alussa vasta alkamassa. Juhannusruusun valkoiset, tuoksuvat kukat näyttävät erityisen kauniilta ja suorastaan kohtalokkailta tummanvihreitä lehtiä vasten. Kauneimmillaan juhannusruusu on silloin, kun samassa oksassa on lukuisia juuri avautumassa olevia nuppuja ja jo avautuneita kukkia. Juhannusruusun uusi tieteellinen nimi Rosa spinosissima on mitä sopivin, sillä juhannusruusun varressa on todella runsaasti piikkejä. Siitä huolimatta kesäsunnuntaina ruususta on leikattava muutama tuoksuva verso sisälle maljakkoon.
Lumipalloheisi
Äidin pihalla kasvaa parikymmentä vuotta vanha lumipalloheisi, joka on rungollinen pikkupuu. Tänä vuonna lumipalloheidessä ei ole lainkaan kirvoja, vaikka se kasvaakin aurinkoisella paikalla. Pari vuotta sitten kirvat ahmaisivat lumipalloheiden täysin lehdettömäksi, mutta pensas jäi silti henkiin. Ehkäpä tänä vuonna kesäkuun sateet ovat pitäneet maaperän tarpeeksi kosteana ja kasvin elinvoimaisena. Iltahämärässä lumipalloheiden puhtaanvalkoiset kukinnot ovat ihana näky, ja pensas on kuin se olisi laskeutunut pihalle jostain kaukaisesta puutarhasta toisesta maasta.
Lumipalloheisi 2
Hopeapensas 2
Pihan suurten pensaiden kukinta on aikanaan ohitse, ja alkukesän heleä vihreys tummenee. Silloin pääsevät oikeuksiinsa ne pensaat, joilla on poikkeava lehtiväritys. Lännenhopeapensas, jota ennen kutsuttiin kilsepensaaksi, raikastaa pihan ilmettä keskikesällä. Hopeapensas kestää niin pakkastalvet kuin auringon paahteen. Äidin pihalla se kasvaa suurten koivujen ympäröimänä, mutta ei ole millänsäkään, vaikka kasvupaikka puiden juuristoalueella on kuiva. Yleensä pensaat kannattaa istuttaa ryhmiin, mutta hopeapensaan voi istuttaa yksittäispensaaksi, jotta runsaat juurivesat voi helpommin pitää kurissa.
Hopeapensas 1
Entisen maalaistalon piha on laaja ja sen laitamilla on paljon tilaa suurille puille. Edellisellä vierailulla muutama viikko sitten ihastelin hopeasalavien keltaisia kukkanorkkoja yöttömässä yössä. Nyt puut ovat täydessä lehdessä ja tuovat vaihtelua vihreyteen. Hopeasalavien alla kukkivat vuohenputket valkoisena pitsinä. Hiljalleen tuulessa aaltoilevien hopeasalavan oksien alla vuohenputkikin näyttää kauniilta, eikä siitä pihan laidalla ole haittaa.
Hopeasalava

Kesäyön onni

Kiinanpioni
Myöhään sateisen päivän iltana lähden käväisemään viljelypalstalla. Pyörällä ajan sinne vain muutamassa minuutissa. Tarkoitukseni on nopeasti poimia pussillinen rucolasalaattia ja toinen pussillinen mausteyrttejä: timjamia, mäkimeiramia ja vähäsen piparminttua. Nopea piipahdus venyy kuitenkin yli tunniksi, sillä en malta lähteä takaisin. Perennamaassa on avautunut muutama pionin kukka, sadepisarat helmeilevät kaikkialla, on viileää ja raikasta, ja piparmintun lehdistä tarttuu käsiin voimakas tuoksu.
Paeonia lactiflora
Aurinkoisella viljelypalstalla pionit avautuvat aikaisemmin kuin varjoisalla kotipihalla, mutta kukinta on myös nopeammin ohitse. Pionit ovat vielä nuoria, joten kukkia tulee kuhunkin kasviin vasta vain muutama. Enää ei sada, mutta kaikkialla putoilee oksista ja lehdistä suuria vesipisaroita maahan. Ravistan sadevettä varovasti pionin suuresta valkoisesta kukasta, jotta varsi jaksaisi kannatella kukan  painon. Ilmassa tuntuu läheisen talon pihassa kukkivan syreenin ja kostean maan tuoksu.
Morsiusleinikki
Pionien kukat ovat valtavia verrattuna morsiusleinikin pikkuruisiin kukkiin. Morsiusleinikki näyttää hennolta ja sirolta, mutta se pysyy kuitenkin hyvin pystyssä myös sadesäällä ja kukkia on aina paljon. Aiempina vuosina se on kukkinut samaan aikaan jättipoimulehden kanssa, mutta nyt poimulehden kukinnot ovat vasta muodostumassa. Poimin muutamia morsiusleinikin kukkavarsia ja yhden valkoisen pionin ja teen niistä pienen kimpun. Alkukesällä kasvimaan sato on kukkasatoa.
Jättipoimulehti
Salkopavut, jättilaukka, ruokaparsa
Pari viikkoa sitten ulos istuttamani salkopapujen taimet ovat alkaneet kiertyä tukikeppeihin omin avuin. Suojasin pavut aluksi kasvuharsolla, ja kaikki taimet näyttävät selvinneen. Toukokuun alussa istutetun perunan varret ovat kasvaneet jo korkeiksi. Ruokaparsan pari vuotta vanhat taimet tekivät jo useita versoja, mutta annoin kaikkien vielä kasvaa, jotta kasvien juuristo vahvistuisi. Parsan varret näyttävät koristeellisilta jättilaukkojen vierellä, jotka ovat täällä jo täydessä kukassa, kun ne pihassa alkavat vasta avautua. Naapuripalstalla jättilaukkoja on kymmenittäin, ja palsta on violetti pallomeri.

Puutarhavadelmien joukossa kasvaa muutama karhunvadelman verso, jotka ovat täynnä suuria valkoisia kukkia ja nuppuja. Ne hehkuvat pilvisen taivaan hämärtämässä kesäillassa hätkähdyttävän valkoisina. Karhunvadelmat syödään aikanaan suoraan pensaasta elokuun auringon lämmittäminä – toivottavasti.

Mutta ensin – valoisia juhannusöitä!
Karhunvadelma

Kesästä kevääseen

Hopeasalava
Viikko sitten palasimme hetkeksi ajassa taaksepäin ajamalla muutaman tunnin matkan kohti pohjoista. Vaikka kotona Pirkanmaalla kesä on jo täydessä käynnissä, äidin puutarhassa Itä-Suomessa oli vielä kevät. Hopeasalavat kukkivat pihassa ja rannassa, enkä muista nähneeni niitä kukkivina pitkään aikaan. Puiden pitkät keltaiset norkot muodostuvat lähes lehdettömiin puihin ja muistuttavat hieman pähkinäpensaan norkkoja. Hopeasalava
Vaaleankeltaiseen huntuun pukeutuneet puut olivat ehkä jopa hieman eksoottinen näky valoisassa kesäyössä. Hopeasalava vaatii tuoreen kasvupaikan ja paljon tilaa, sillä se on kauneimmillaan suurena puuna, jonka oksat riippuvat maahan saakka. Kaikki äidin pihan hopeasalavat ovat harmi kyllä kärsineet parin viime vuoden talvimyrskyistä ja niistä on murtunut suuria oksia. Puut näyttävät kuitenkin toipuvan vaurioista melko hyvin. Kesällä hopeiset lehdet kahisevat ihanasti tuulessa ja vaalea väri tuo mukavasti vaihtelua vihreän lomaan.
Tarhaomenapuu
Äidin pieni omenatarha kasvaa aurinkoisella paikalla pellon laidalla. Viikko sitten viljalle kylvetty pelto oli vasta hennolla oraalla ja omenapuut täynnä nuppuja. Omenapuut ovat parikymmentä vuotta vanhoja, mutta niiden lajikkeista ei ole tietoa.Marjaomenapuu
Pieni marjaomenapuu on minun istuttamani kymmenisen vuotta sitten, ja sen kukat ehtivät jo avautua. Marjaomenapuu sopii pieneenkin pihaan ja on keväällä ihana näky, sillä se tulee aivan täyteen kukkia. Syksyllä puu on yhtä koristeellinen, sillä oksat ovat täynnä pieniä, kirkkaanpunaisia marjaomenia. Marjaomenapuun hedelmät ovat kuitenkin syötäviä.

Pidennetyn viikonlopun oli tarkoitus olla pieni loma, mutta päivät täyttyivät tietenkin puutarhatöistä. Yöunetkin jäivät vähiin, sillä valoisat yöt, täysikuu ja läpi yön jatkuva lintujen konsertti olivat kevään paras näytelmä, josta ei malttanut jäädä paitsi.
Tuomi ja lemmikki

Raekuuroja ja kesähelteitä

Kesäkukkaruukut
Miten kevät voikaan olla oikullinen. Pari päivää sitten raekuuro takoi ikkunanpieliä ja raivoisat tuulenpuuskat tempoivat juuri lehteen puhjenneita heleitä koivuja. Silloin toivoin, että olisin valinnut aamulla ylleni toppatakin, mutta tänään tarkenin mainiosti t-paidassa.

Ensimmäinen oikea kesäpäivä oli viikko sitten sunnuntaina, jolloin otin esiin kesäkukkaruukut ja pesin niistä varaston pölyt pois. Ruukkutarha koostuu tänäkin kesänä isoista valkoisista ja mustista muoviruukuista, korkeasta uurnasta ja sekalaisista vanhoista ämpäreistä sekä tietenkin vanhasta kottikärrystä. Terrakottaruukut ovat viime vuosina vaihtuneet mustiin ja valkoisiin astioihin, jotka tuntuvat sopivan paremmin perennoille ja kausikasveille, joissa pääosassa ovat lehtimuodot ja -värit kukkien sijaan. Vanhimpaan lasitettuun saviruukkuun kuitenkin istutan aina jotain. Olen saanut sen lahjaksi mieheni isoäidiltä vuosia sitten. Ruukun pohjaan painetussa leimassa lukee Tyrvään Savi, ja se on todennäköisesti peräisin vähintään 1950-luvulta. Tehdäänköhän kotimaassa enää missään saviruukkuja, vai liekö ruukku jo museoesine. RuukkumurattiMuratti ja kesäkukkaruukut
Jo useana kesänä olen valinnut kesäkukkaruukkuihin muratteja ja lankaköynnöstä ja täydentänyt asetelmia erilaisilla lehtiperennoilla. Kausikasvien talvettaminen on hankalaa, sillä taloyhtiössä ei ole tarkoitukseen sopivaa varastoa. Siksi perennat ovat hyvä valinta kesäkukiksi, sillä ne voi istuttaa syksyllä perennamaihin. Viime syksynä päätin kuitenkin kokeilla murattien talvettamista lehtikompostissa, ja yllättävää kyllä kaikki muratit selvisivät. Nostin muratit lokakuussa istutuksista ja sijoitin ne löyhästi muoviruukkuihin. Kieputin versot kerälle ja sijoitin ruukut vieri viereen kuivien lehtien joukkoon kompostikehikkoon. Päälle kasasin vielä paksun kerroksen lehtiä ja peitin lehtikompostin kevytpeitteellä, jotta se ei kastuisi. Ja kas, kun toukokuun alussa kaivoin muratit esiin, kaikki kasvit olivat hengissä ja hyvissä voimissa. Istutin kasvit uuteen multaan, lyhensin versoja jonkin verran,  ja nyt versot puskevat jo uusia lehtiä. Talvetuksen onnistuminen taisi piillä siinä, että lehtikomposti pysyi kuivana koko talven.

Pari viikkoa sitten sorruin heräteostoksiin mennessäni lempikukkakauppani ohitse ja ostin kaksi minulle uutta kasvia, suklaakosmoksen ja kolmiokäenkaalin. Käenkaali pääsi helmililjojen tilalle ison lasilyhdyn sisään, jossa se on ollut tähän saakka turvassa kevään viimoilta. Vaaleanpunaiset kukat ja tumman violetit lehdet ovat täydellinen yhdistelmä. Suklaakosmos puolestaan saa kasvaa pihan aurinkoisimmalla paikalla, ja odotan tarpeeksi lämmintä iltaa, jotta saan tietää tuoksuuko se todella suklaalle.
Lankaköynnös

#Kirjacorner / Vanhoja suomalaisia puutarhoja

Vanhoja suomalaisia puutarhoja
Muutama päivä sitten kiirehdin kirjakauppaan etsimään romaania, jonka halusin saada nopeasti käsiini. Kaupungin pääkirjasto on remontin vuoksi pitkään suljettu, joten suuntasin ostoksille. Pokkari löytyikin heti,  mutta samalla reissulla toteutui pitkäaikainen toiveeni: Eeva Ruoffin kirjasta Vanhoja suomalaisia puutarhoja on viimein otettu uusi painos. Olen kyllä lainannut kirjan aiemmin kirjastosta, mutta ensimmäinen painos oli pitkään loppuunmyyty, enkä voinut hankkia kirjaa itselleni. Kerran jopa näin kirjan divarin ikkunassa, mutta riensin kiireessä ohitse ja päätin palata seuraavana päivänä hakemaan sen. Mutta silloin kirja oli tietenkin jo poissa, samoin kuin ikkunassa ollut toinen kirja, jonka kannessa oli kaunis kuva Nefertitistä, egyptiläisestä kuningattaresta. Kaduin pitkään, etten ostanut heti talteen molempia ihanuuksia. Jos on viehtynyt sekä historiasta että puutarhoista, on hupsu, jos kiirehtii tuollaisten aarteiden ohitse.

Mutta nyt Vanhoja suomalaisia puutarhoja on edessäni, eikä kolea toukokuukaan enää harmita, kun voin uppoutua vanhojen puutarhojen kiehtoviin tarinoihin. Tämä on samalla ensimmäinen postaukseni #Kirjacorner -sarjassa, jonka Kukkala-blogin Sanna aloitti, ja jossa monet bloggaajat ovat esitelleet mainioita kirjalöytöjään.
Vanhoja suomalaisia puutarhoja
Kirjassa esitellään yli 30 historiallista suomalaista puutarhaa 1600-luvulta alkaen. Luostareiden ja linnojen puutarhoista on säilynyt joitakin tietoja jo 1400- ja 1500-luvuilta. Tiedetään esimerkiksi, että 1550-luvulla Turun linnan ryytitarhassa Aurajoen rannalla on ollut  huvimaja, ja että hieman myöhemmin siellä on ollut sinappimaa sekä omena-ja kirsikkapuita. Hieman ennen uuden ajan alkua ryytimaassa on jo kasvanut laventelia, rosmariinia sekä neilikoita, tuon ajan arvostetuimpia kukkia.

Turun akatemian lääkekasvitarhan johtajana 1600-luvulla toiminut Elias Tillands toimitti kaksi luetteloa Turun seudulla esiintyneistä viljelykasveista. Kasvien joukossa ovat muun muassa härkäpapu, kynsilaukka, punajuuri, libersticka, mirriami ja piparutinjuuri. Tillandsin luetteloissa kasvit mainitaan tieteellisten nimien lisäksi myös ruotsiksi ja suomeksi tai suomalaistuneessa muodossa. Vanhoja suomalaisia puutarhoja
Näyttäviä puutarhoja saatettiin tietenkin rakentaa vain suurimmissa kartanoissa ja pappiloissa. 1700-luvulla puutarhakulttuuri sai pontta myös valistuksen ajan ihanteista, jolloin innokkaasti etsittiin ja kokeiltiin uusia Suomen ilmasto-oloissa menestyviä hyötykasveja. Tuolta ajalta on peräisin muun muassa Rosenlundin puutarha Pietarsaaressa, jossa ilmeisesti kasvoivat aikakauden pohjoisimmat hedelmäpuut. Muotopuutarhojen suosio jatkui Pohjolassa pitkään 1800-luvulle, kunnes maisematyyliset puistot ja puutarhat alkoivat yleistyä. Myös kukkatarhat yleistyivät, kun ensimmäiset siemenliikkeet perustettiin 1850-luvun vaiheilla Turkuun, Helsinkiin ja Viipuriin. Myöhemmin herraskartanoiden pihoilla ja kaupunkien puistoissa tulivat muotiin kuvioistutukset, joiden toteuttaminen vaati tuhansien kasvien kasvattamista kasvilavoissa ja kasvihuoneissa ja tietenkin paljon työvoimaa.

Puutarhojen perustaminen muuttui harvojen huvista laajemman kansanosan harrastukseksi kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla. Suurissa kartanoissa näyttävän puutarhan ajateltiin aikoinaan varmaankin kuuluvan säädynmukaiseen elämäntapaan, mutta minusta paras syy istuttaa kasveja niin suureen kuin pieneenkin puutarhaan on kirjan viimeisen luvun otsikon mukaisesti ”aivan vain niiden ihanuuden takia”. Vanhoja suomalaisia puutarhoja

Puutarhamessuilla 21.-23.4.

Pihasyreeni
Pihasyreeni on kaikille tuttu perinnekasvi 

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa pidetään jälleen Puutarhamessut tulevana viikonloppuna, eli 21.-23.4. Olen puutarhamessuilla puhumassa sekä perinnekasveista että toisaalta haitallisista vieraskasvilajeista ja niiden torjuntamenetelmistä.

Perinnekasvien kohdalla pohditaan, mikä tekee kasvista perinnekasvin, ja miksi vanhoja koriste- ja hyötykasveja kannattaa edelleen viljellä ja suosia. Samalla käydään läpi tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin perinnekasveja puista perennoihin.

Jättipalsami
Jättipalsami on nopeasti leviävä haitallinen vieraskasvilaji

Haitalliset vieraskasvilajit taas ovat pihoilta ja puutarhoista luontoon karanneita koristekasveja, jotka luontoon levitessään syrjäyttävät alkuperäisiä kasvilajejamme ja aiheuttavat monenlaista haittaa. Messuilla selviää, miten jättipalsamiesiintymän saa torjuttua pysyvästi ja miksi lupiinia ei kannata päästää leviämään luontoon.

Puutarhamessujen ohjelma löytyy täältä.

Tervetuloa messuille!

 

 

Kevättunnelmia

Helmililja
Kevään tulo on varmaa, kun varhain aamulla pihalta kuuluu mustarastaan heleä laulu. Myös talitiaiset ja sinitiaiset pyrähtelevät sinne tänne pihapuissa ja tutkivat taloyhtiössämme tarjolla olevia yksiöitä, joihin olemme tehneet kuntotarkastuksen talven aikana. Lumi on kadonnut pihalta jo viikkoja sitten, ja nurmikon ja istutusalueet peittänyt pahaenteisen näköinen jääkansi on sekin jo haihtunut kevätauringossa. Mitä oikullinen talvi on saanut tällä kertaa puutarhassa aikaan, emme vielä tiedä.

Puutarhan kesäsuunnitelmat täyttävät nyt ajatukset. Siementilaukset ovat saapuneet ja olohuone muuttuu pian taimikasvatushuoneeksi. Tuoksuliljojen sipulit ja daalioiden mukulat odottavat viileässä varastossa. Odottaisinko, miten viime kesänä istutetut uudet perennat lähtevät kasvuun, vai tilaisinko saman tien jokusen kasvin lisää? Katse kiertää lumesta paljaalla pihalla ja loihtii uuden istutusalueen tuonne ja toisen tänne. Ruotsalainen puutarhakirjailija Hannu Sarenström käyttää sanaa luftträdgård kuvatessaan puutarhaunelmointia uudessa kirjassaan Trädgårdslycka. Juuri siellä vietän aikaa huhtikuussa kun odotan, että oikeassa puutarhassa maa sulaa ja sen viekoitteleva tuoksu käy vastustamattomaksi. Sitä ennen pistäydyn kuitenkin kukkakaupassa ja tuon porrastasanteen isoon lasilyhtyyn ruukullisen valkoisia helmililjoja.

Lumipyryä ja kesämuistoja

Parvekkella
Kesäilta parvekkeella

Muutama päivä sitten lumipyry puhalsi kaikkialle uutta, pehmeää lunta. Lumi tuiskusi katoilta kieppuvina pyörteinä ja aaltoili tuulen ajamana kaduilla ja teillä. Luulin jo, ettei tänä talvena pääsisi ollenkaan hiihtämään, mutta ehkä sukset vielä kannattaakin ottaa esille. Samaan aikaan kun mietin, missä varaston laatikossa monot mahtavatkaan sijaita, suunnittelen jo ensi kesän puutarhatouhuja. Kasvimaalle tarvittavat hyötykasvien siemenet tilasin tietenkin jo tammikuussa. Siementilausten kanssa ei parane viivytellä, muuten voi joutua nuolemaan näppejään. Kun kasvimaa on suunniteltu, on aika miettiä ratkaisuja jokavuotisiin polttaviin kesäkukkapulmiin pihalla ja parvekkeella.

Tällä hetkellä jopa parveke on pyryn jäljiltä täysin lumen peitossa, mutta sehän ei estä ajattelemasta sitä hetkeä, kun kesäiltana puutarhatöiden jälkeen voi heittäytyä parvekkeen riippukeinuun ja ihailla läntisen taivaanrannan taakse laskevaa aurinkoa. Taloyhtiössämme asuntojen parvekkeita erottaa pari metriä korkea laudasta rakennettu seinäke, ja olen kasvattanut siinä vuosien mittaan monenlaisia yksivuotisia kasveja kuten ruusupapua ja kelloköynnöstä. Etsiskelin pitkään tarpeeksi kapeaa hyllyä tai telinettä kesän kausikasveille, mutta koska mieleistä ei valmiina löytynyt, rakensimme sellaisen itse.

Rakentaminen on ehkä väärä sana, sillä kokosimme kasvihyllyn valmiista osista. Löysin marketista  A-malliset sisustustikkaat, joista tuli hyllyn runko, ja sahautin hyllyn levyt mustasta filmivanerista puutavaraliikkeessä. Hioin ja lakkasin puiset tikkaat ja mustan filmivanerin sahauspinnat useaan kertaan mattapintaisella lakalla. Filmivaneri kestää vettä ja kosteutta paremmin kuin pinnoittamaton vaneri. Tikkaat ovat avattuna 185 cm korkeat, ja hyllyjä on neljä, joista alin on 85 cm ja ylin 45 cm pitkä. Kiinnitimme hyllylevyt tikkaan puoliin ruuveilla, joten rakennelma on tukeva. Ylöspäin kapenevassa hyllyssä kaikki kasvit saavat valoa. Jesse-kissa tarkkailee takapihan tapahtumia mielellään ruukkujen takaa, ja ihme kyllä kaikki ruukut pysyivät siitä huolimatta viime kesänä ehjinä. (Kissalle tehtiin keittiöön samanlainen hyllykkö ympärivuotista kiipeilyä varten, filmivanerin tilalla vain on tavallinen vaneri ja hyllyjä on yksi vähemmän.)

Viime kesänä kasvatin upouudessa hyllykössä minttua, timjamia ja muita maustekasveja ja koristekasveina murattia ja suosikkiani lankaköynnöstä. Elokuussa huomasin, että erään puutarhamyymälän purppurakeijunkukat olivat alennusmyynnissä, ja kävin hakemassa niitä parvekkeelle ja muualle pihan kesäkukkaistutuksiin melko suuren määrän. Keijunkukat ovat perennoja, mutta käytän niitä ja muita perennoja myös kesäkukkina ruukuissa ja muissa istutusastioissa, ja istutan ne sitten sykysyllä pihan perennamaihin.
Amppelit

Amppelit parvekkeella
Muratit viihtyivät viime kesänä hyvin uusissa amppeliruukuissa.

Luulin pitkään, että täydellisen amppeliruukun löytäminen on yhtä mahdotonta kuin täydellisen käsilaukun löytäminen. Jälkimmäisessä en ole onnistunut vieläkään, mutta onneksi sentään täydellinen amppeliruukku löytyi viime kesänä. Näin ruukkuja ensin 100% Outdoor -blogissa, ja sitten onnistuin löytämään niitä paikallisesta rautakaupasta. Amppeliruukut ovat muovia ja muodoltaan lähes pyöreitä, ja niissä on kolme istutusaukkoa sekä kiinnitysrengas. Porasin amppeliruukkujen pohjaan reikiä, jotta liika kastelu- ja sadevesi pääsee valumaan pois. Lisäksi korvasin ripustusnarut metalliketjuilla, ja ripustin kolme amppelia parvekkeelle eri korkeuksille. Istutin amppeleihin muratteja, jotka viihtyivät niissä hyvin pitkälle syksyyn. Parvekkeelta on näkymä takapihalle, jossa kasvavan suuren kotipihlajan oksat ulottuvat melkein parvekkeelle saakka. Pihlajan keväinen kukinta ja syksyinen marjasato ovat niin näyttävät, että kaikki kesäkukat tuntuvat kalpenevan sen rinnalla. Valkoiset amppeliruukut ja tummalehtiset muratit ovat sopiva vastapaino pihlajan runsaudelle.

kesakukat
Kesäkukkaistutuksissa voi yhdistellä perennoja ja kausikasveja.

Parvekkeen lisäksi myös portaikko, porrastasanne ja oleskelualueet kaipaavat kesäisin kesäkukkaistutuksia. Pulmana kuitenkin on sopivien esikasvatus- ja talvetustilojen puute. Kesäkukkien ostaminen valmiina joka vuosi tekisi taas liian suuren loven taloyhtiön tiliin tai omaan lompakkoon. Viime vuosina olenkin siirtynyt käyttämään kesäkukkina yhä enemmän ja enemmän perennoja, ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Viime kesänä portaiden juurelle parkkeeraamassani kottikärryssä kasvoi kelta- ja hopetäpläpeippiä, jotka leviävät perennamaassa liiankin hyvin, ja joista näin ollen voi hyvin ottaa jakotaimia kesäkukkaistutuksiin. Peippien seuraksi istutin purppurakeijunkukkaa, ja lisäsin niiden lomaan kausikasveina myytäviä muratteja ja lankaköynnöstä. Myös portaikon muissa istutusastioissa kasvaa erilaisia purppurakeijunkukkia, jotka oli pakko ostaa pois puutarhamyymälän alennusmyynnistä.  Viime kesänä vain porrastasanteen ahkeraliisa ja ruukkudaaliat olivat varsinaisia kukkivia kausikasveja.

Perennat kesäkukkina
Rotkolemmikin lehdet ovat niin kauniit, että kukkia ei muista kaivatakaan.

Toissakesänä kottikärryn ”kesäkukkaistutuksessa” kasvoi myös kirjavalehtistä rotkolemmikkiä, joka on talvenkestävä perenna, ja jonka voi istuttaa syksyllä puutarhaan muiden varjon perennojen joukkoon. Rotkolemmikistä on tainnut tulla viime aikoina suosittu perenna, sillä se tuntuu loppuvan keväisin taimistoista nopeasti.
leikkokukat
Kesäkukkien sijaan tai niiden lisäksi kesäisiä oleskelutiloja voi somistaa myös yhdistelemällä luonnonkukkia ja kukkivia perennoja näyttäviksi kimpuiksi. Juhannuksen tienoilla vuohenputki kukkii teiden varsilla valkoisenaan, ja samaan aikaan viljelypalstalla kukkivat myös jättipoimulehti ja morsiusleinikki. Poimin usein suuren kimpun vuohenputken kukintoja, ja lisään joukkoon jättipoimulehden ja morsiusleinikin kukkia. Jättipoimulehden kukat kannattaakin poimia ennen siementen muodostumista, sillä muussa tapauksessa joutuu kitkemään perennamaasta paljon siementaimia. Keskikesällä kukkii myös komealupiini, jota kannattaa poimia pois luonnosta ja teiden varsilta niin paljon kuin jaksaa, sillä se on haitallinen vieraslaji.

img_2093
Viime kesän piharemontissa rakennettiin pihalle uudet portaat. Sokkelin ja muurin maalausurakka on vielä edessäpäin, mutta kesämalvikit pääsivät koristamaan uusia portaita heti niiden valmistuttua.

Heinä-elokuussa ovat vuorossa yksivuotiset kesämalvikit, joita kasvatan viljelypalstalla. Muutaman neliön alalta saan pihaan ja parvekkeelle suuria kesämalvikkikimppuja syyskuuhun saakka. Kukkia tulee niin paljon, että laitan kukkia portaille sankoihin, pihapöydille ja parvekkeelle maljakoihin, ja vien niitä tuliaisiksi. Ulkona kimppujen on hyvä olla suuria, muuten ne hukkuvat isoon tilaan. Pitkään kestäneen piharemontin valmistuttua viime kesänä toin viljelypalstalta eräänä iltana ison kimpun valkoisia kesämalvikkeja, jotka näyttivät ihanilta askeettista betonimuuria vasten. Sain suostuteltua teinin poseeraamaan malvikkien kanssa muurin edustalla, sillä harmaa muuri, valkoiset kesämalvikit, mustavalkoiset tennarit ja ”mutsi-mä-en-kestä-sun-pihajuttuja” -asenne olivat niin hauska yhdistelmä! Luulenpa, että saatoin saman ikäisenä sanoa omalle äidilleni aivan samoin arvaamatta, että aika kyllä tekee tehtävänsä.Leikkokukkia