Viileää ja vihreää

Piha
Kotipiha on selviytynyt kuivasta ja kuumasta kesästä kohtalaisen hyvin siitä huolimatta, että aurinko pääsee nyt paistamaan pihalle enemmän kuin aiemmin. Taloyhtiöpihamme muuttui aiempaa paljon valoisammaksi, kun pari vuotta sitten kaadoimme tontin länsilaidalta suuren terijoensalavan ja rakennutimme sen tilalle tukimuuri-pergolarakenteen. Korkean tukimuurin ja sen päälle rakennetun pergolamaisen rakenteen on tarkoitus erottaa taloyhtiön autopaikat ja oleskelualue toisistaan. Luiskan tilalle rakennettu tukimuuri toi pihalle myös paljon lisäneliöitä ja kokonaan uuden istutusalueen (kuvassa yllä). Pergolarakenteen juurelle uuteen kasvualustaan istutetut köynnökset ja muut kasvit ovat lähteneet hyvin kasvuun. Huolehdin säännöllisesti kasvien kastelusta istutuksen jälkeen, ja toissakesä ja viime kesä olivat muutenkin sateisia.
laikkukirjokanukka
Uuden istutusalueen väripaletti on rauhallinen, ja se koostuu vihreän ja violetin eri sävyistä ja valkoisesta. Valkokirjokanukan ja purppuraheisiangervon matalakasvuisten lajikkeiden värit toistuvat muun muassa rotkolemmikin ja purppurakeijunkukkien väreissä. Samoja värejä on myös pihan muilla istutusalueilla, mikä lisää yhtenäisyyden tuntua. Vaaleat ja viileät värit ovat omiaan pienelle pihalle, sillä ne luovat tilaa ja valoa ympärilleen toisin kuin voimakkaat ja kirkkaat värit. Tumma violetti istutusten joukossa tuo puolestaan syvyyttä ja vaihtelua vihreän rinnalle, ja se on koristeellinen koko kasvukauden senkin jälkeen, kun kukat ovat kuihtuneet.
Kotkansiipi
Käytännössä kesällä on satanut kunnolla ja pitkään vain kaksi  kertaa, juhannuksena ja kerran heinäkuussa. Lähellä rakennusta kuivalla paikalla kasvavat kotkansiivet ja maata peittävät varjoyrtti ja hopeatäpläpeippi kärsivät kevään ja alkukesän poikkeuksellisesta kuivuudesta.  Leikkasin kotkansiipien kuivuneet kasvustot lähes kokonaan matalaksi, ja ne uusiutuivat yllättävän nopeasti parin kastelukerran ja perinteisten juhannussateiden jälkeen. Myös maanpeittokasvit terhakoituivat, ja ovat nyt entisellään. tahmelaHortensia
Takapihalla kasvaa monirunkoinen pihlaja, ja sen juuristoalueella on pääasiassa maanpeittokasveista koostuva istutus. Tavoitteena on ollut aikaansaada kiiltävälehtistä lehtotaponlehteä ja valkoista hopeatäpläpeippiä vuorottelemalla mosaiikkimainen vaikutelma. Alue on varjoisa mutta ohutmultainen, ja niinpä se vaatikin pari kastelukertaa alkukesän aikana, jotta sain kasvit virkoamaan. Takapihan siimeksessä syvässä kasvualustassa kasvavat pallohortensiat sen sijaan viihtyvät hyvin, ja ne ovat kauneimmillaan illalla, kun suuret kukinnot hohtavat laskeutuvassa hämärässä.
hosta albomarginata
Kuivan kesän yllättäjiä ovat kuunliljat, jotka kasvavat ja kukoistavat rehevinä ilman kastelua. Ne kasvavatkin lähes täydessä varjossa. Valkoreunakuunlilja on suosikkini, sillä sen kirjavat lehdet erottuvat hyvin pihan varjoisilla paikoilla.

Kulunut kesä on osoittanut selvästi, että hyvin perustettu, syvämultainen kasvualusta ja kullekin kasvupaikalle oikein valitut kasvit takaavat kasvien menestymisen ja helpottavat tarhurin työtä. Ohut kasvualusta tai väärin valitut kasvit sen sijaan juoksuttavat tarhuria kastelukannun kanssa ympäri pihaa.

Pihan pienemmän istuinryhmän pöydällä pidän maljakkona vanhaa keittiötölkkiä, johon tuon viljelypalstalta leikkokukkia. Viimeksi palstalla käydessäni leikkasin kasvimaan portilla rönsyävää lumikärhöä, ja toin muutaman kukkivan varren mukanani. Pöytä ja tuolit ovat metallia, ja tänä kesänä niillä on ollut suorastaan liian kuuma istua! Suureen harmaaseen ruukkuun alkukesästä istuttamani komeamaksaruoho sen sijaan viihtyy hyvin lämpimällä paikalla, ja vesiaiheen virkaa toimittava vanha valurautapata sai pari lumikärhön kukkaa somisteekseen. Pienikin veden peili puutarhassa viilentää, kun aurinko jatkaa porotustaan.

Lempeä, pehmeä kesäsade, missä viivyt?
Sisäpihaisomaksaruoho

Hetkiä kukkivien puiden alla

1-vaahterankukkia
Pian päättyvän puutarhavuoden kohokohtien joukosta on mahdotonta valita vain yhtä parasta tai mieleenpainuvinta  hetkeä. Toukokuussa kukkivasta vaahterasta alkaen aina ensilumen tuloon saakka puutarha on täynnä värejä ja tuoksuja ja yllätyksiä.
2-viljelypalsta
Toukokuun lopun iltoina viljelypalstalla leijuu runoilijanarsissien voimakas tuoksu. Narsissit kasvavat ryppäinä peippien, rönsyakankaalien ja mansikan lehtien joukossa. Ruohosipuli on mehevää ja pionien varret kohoavat kosteasta maasta. Kasvimaan laidalla pieni luumupuu kukkii ihanin, vitivalkoisin kukin.
3-luumupuu
5a-tulppaanit
5b-kasvimaa
Tummanvioletit papukaijatulppaanit avautuvat yhtäaikaa sinisten ja vaaleanpunaisten akileijojen ja vaaleanviolettien ukkolaukkojen kanssa. Samaan aikaan meitä saapuu tervehtimään naapuritalon suloinen kissa-asukas, jonka olemme tunteneet pennusta saakka. Omaa kissaa ei palstalle kannata tuoda, sillä niin ihmisten kuin kissojenkin reviirit on valmiiksi jaettu. Kasvimaalla viihtyy myös kaunis morsiusleinikki, joka kukkii puhtaanvalkoisena kesäkuun alussa.
6-jaloleinikki
6b-aidinpuutarhassa
Muutaman kerran kesässä ehdin käymään myös äidin puutarhassa Itä-Suomessa. Kevät tulee sinne hieman myöhemmin, ja jos reissut sattuvat sopivasti, pääsen nauttimaan omenapuiden kukinnasta kahteen kertaan. Kesäkuussa vietimme muutaman iltapäivän muistellen ja tarinoiden tuoksuvien omenapuiden alla.
7-koynnoshortensia
8-kuunlilja
Oma puutarhan parhaat hetket koittivat keskikesän valoisina iltoina, kun suurin osa edellistalven pakkasvaurioista oli saatu korjattua, ja oli aika levähtää hetki. Köynnöshortensian ja sinikuunliljojen valkoiset kukat hehkuivat iltahämärässä ja puutarhan kesä läheni lakipistettään.
9-jalopahkamo
Myös viljelypalsta runsastui päivä päivältä. Perennapenkissä kävi kuhina mehiläisten ja kimalaisten ahertaessa jalopähkämön, harmaamalvikkien ja pohjanrantakukan vaaleanpunaisissa kukissa. Helteisinä päivinä viljelypalstalla saattaa olla niin kuuma, että paras ajankohta tulla palstalle on vasta auringon laskiessa. Elokuussa tilli tuoksui ihanasti ja valkoiset kesämalvikit kukkivat. Alla olevassa kuvassa oma viljelypalstani rajoittuu oikealla näkyvään perunamaahan ja papusalkoihin, ja kuvan keskellä näkyvä suuri raparperi on jo naapuripalstan puolella.
9b-kasvimaa
10-tilli
Suurimman osa heinä- ja elokuuta taloyhtiön piha oli mullin mallin suuren piharemontin vuoksi. Lopulta muuri, pergola, portaat, pysäköintialue ja istutusalue tulivat valmiiksi, ja pääsin istuttamaan kasveja uudelle istutusalueelle. Itsestään selvä puutarhavuoden kohokohta, jota olin suunnitellut pitkään! Istutin alueelle muun muassa purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan matalakasvuisia lajikkeita.  Keväällä olin istuttanut ruukkuihin kausikasveiksi keijunkukan tummalehtisiä lajikkeita, jotka nyt siirsin uudelle istutusalueelle puuvartisten kasvien joukkoon maanpeittokasveiksi.
12-remontti
13-purppurakeijunkukka
14-lehtikaali
Viljelypalstalla lehtikaali jatkoi kesää lokakuun loppuun saakka. Tillin ja muiden siementen kerääminen jäi hieman myöhäiseen, mutta sain silti talteen jonkin verran siemeniä ensi vuotta varten. Jalopähkämö, joka rakastaa paahtavaa hellettä, oli nyt vesihelmien koristama. Kirjavalehtinen salvia teki uusia pieniä lehtiä vielä lokakuussa samaan aikaan kun viljelypalstalle vievä polku jo peittyi kullankeltaisiin vaahteranlehtiin.
15-siementen-keruu
16-salvia
Joulukuuhun mennessä puutarha oli jo talviteloilla, ja viikonloppuisin oli aikaa nauttia kävelyretkistä harjun laella. Tänä vuonna joulukuinen metsä tarjosi kauniita, huurteisia näkymiä.
17-joulukuu
Pyynikki
Kiitokset kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta ja antoisaa, tuoksuvaa, värikästä uutta puutarhavuotta!

Perjantai-ilta puutarhassa

Taimien istuttaminen
Mikä on parasta, kun työviikon jälkeen koittaa perjantai-ilta? Tietenkin se, että taimitarhalta tilatut taimet ovat viimein saapuneet, ja voi viettää koko illan puutarhassa istuttamassa niitä.

Taloyhtiöpihan kärsimät talvituhot on viimein saatu melkein kokonaan korjattua. Kuolleet pikkutalviokasvustot on suurimmaksi osaksi kaivettu pois ja kasvualustoihin on lisätty kompostimultaa ja muutama säkillinen ostomultaa. Järjestelin samalla pihan laajinta istutusaluetta hieman uudelleen ja sain tehtyä tilaa peräti neljälle uudelle pallohortensialle ja yhdelle syyshortensialle. Hortensioiden istuttaminen muhevaan kompostimultaan ja perusteellisesti perattuun kasvualustaan oli ihana palkinto loputtomalta tuntuvan lapioinnin jälkeen.

Pensaiden jälkeen oli perennojen vuoro. Kevättalkoissa valmistetulle uudelle istutusalueelle oli löydettävä sopivat kasvit, ja halusin myös hortensioiden rinnalle muutamia uusia perennoja. Muut kiireet viivästyttivät taimikaupoille pääsyä, ja niinpä haluamani kasvit pääsivät loppumaan kotikaupungin taimistoista. Lopulta oli turvauduttava postimyyntiin, mutta viimein perjantaina kaikki tarvittava oli koossa ja saatu postista ja matkahuollosta kotipihaan perheen logistiikkapäällikön suosiollisella avustuksella. Pääsin viettämään puutarhurin jouluaattoa: purin laatikoista viriginiantädykettä, syyskimikkejä, syysvuokkoja, sormivaleangervoja ja sinikuunliljoja. Edellispäivän sade oli kastellut valmiiksi muokatut kasvialustat juuri sopivasti ja pölyävä kuivuus oli tiessään.
Sormivaleangervo
Pari vuotta sitten istutin pihaan ryhmän sormivaleangervoja, jotka ovat menestyneet hyvin varjoisalla paikalla pensasistutuksen laidalla. Ne kasvavat keväällä nopeasti ja lehdet ovat aluksi kauniin pronssinvärisiä, mutta muuttuvat pian vihreiksi. Nyt halusin lisää valeangervoja ja löysinkin eräästä taimistosta Rodgersia pinnata ’Chocolate Wings’ -nimistä lajiketta, jonka lehtivärityksen pitäisi olla keväisin ja syksyisin tavallista voimakkaampi. Pihalla riittää varjoisia alueita, joten valeangervoille on käyttöä. Siementaimia
Perennojen hankkiminen tekee helposti ison loven kukkaroon. Pensaiden ja suurten perennojen alle tarvitaan nyt kuitenkin melko suuria määriä maanpeittokasveja pikkutalvion kadottua pihalta lähes kokonaan. Peipit eivät onneksi näytä kärsineen poikkeuksellisesta talvesta ollenkaan. Suosikkini on valkoinen hopeatäpläpeippi ’Nancy’, joka tekee sorakäytäville runsaasti pieniä siementaimia. Siirsimme pikkutaimia sorakäytäviltä ruukkuihin odottamaan istuttamista lopullisille kasvupaikoilleen. Peipit tuntuvat menestyvän niin auringossa kuin varjossa, eivätkä lehdet näytä kelpaavan lehtokotiloillekaan. Varjossa peipit eivät liiemmin kuki, mutta toisaalta kasvusto pysyy koko kesän kauniina ja raikkaana. Erityisesti varjopuutarhaan vaihtelevat lehtimuodot ja -värit tuovat eloa.

Kävin hakemassa viljelypalstalta pihaan myös keltakurjenmiekkaa, joka on jo kukkinut. Yli metrin korkuinen kasvusto pyörän tavaratelineellä hipoi taivaita, ja saikin hieman ihmetteleviä katseita osakseen matkalla palstalta kotiin. Onneksi ei sentään tuullut kovaa. Keltakurjenmiekan kukinta on ohi melko nopeasti, mutta lehdet ovat niin komeat, että haluan kokeilla, miten se menestyy pihan puolivarjoisissa oloissa.
Kotkansiipisaniainen
Kotkansiipisaniaiset viihtyvät pihalla kaikkialla ja ne lisääntyvät itsekseen rauhalliseen tahtiin. Siirsimme niitä talteen muutaman viikon kuluttua alkavan piharemontin tieltä.
Juhannusruusu ja valkokirjokanukka
Juhannusruusu ja keltainen harisoninruusu ovat onneksi ennallaan, vaikka kukinta ei ole aivan yhtä runsasta kuin edelliskesänä. Tuttu, lempeä tuoksu kuitenkin tuntuu sateesta kosteassa kesäillassa. Valkokirjokanukka sopii hyvin kummankin seuraan, mutta ei näytä lopettavan ollenkaan kasvuaan.

Talviokasvustoja peratessani havaitsin, että vuohenputki oli livahtanut tontille aidan alitse ja saanut jalansijaa suurten pensaiden alustoilla. Leikkasin pensasruusujen juurivesoja pois ja levitin pensaiden alle juurimaton ja havupuukuoriketta vuohenputken torjumiseksi. Jos saan joskus vuohenputken kokonaan pois tontin rajalta, poistan juurimaton ja annan maanpeittokasvien levitä pensaiden alle.
Kuorikate
Kuunliljat kasvoivat kohisten toukokuun kuivuudesta huolimatta. Valkoreunakuunliljat erottuvat parhaiten joukosta ja ovat kauneimmillaan sateen kastelemina.
Hosta albomarginata
Pihan vanhojen istutusaluiden kunnostustöissä riittää vielä paljon puuhaa ja ehdin blogiin hieman harvemmin kuin ennen. Kannattaakin käydä kurkkaamassa Instagramissa pihan ja palstan uutisia.

Lumikelloja!

Lumikello
Lumikellot ovat varma kevään merkki. Pihalla kasvaa muutama lumikello, jotka kukkivat takuuvarmasti joka kevät olisipa talvi ollut luminen tai sateinen, kylmä tai leuto. Lumikellojen kukinta kertoo, että puutarhan talvi on ohitse. Kovin paljon muuta pihalla ei vielä tapahdu, joten kevään merkkejä voi vielä lähteä etsimään lähimaastoon. Rannassa jäällä voi vielä kävellä, mutta pian jäät kasautuvat röykkiöiksi rantakivikkoon. Venerivistö rannalla tuo mieleen kesäpäivät, jotka eivät enää ole kaukana. Vain hieman kärsivällisyyttä vielä ennen kuin vuoden parhaat päivät ovat käsillä.
Varala, Tampere
Pyynikki, Tampere
Pyynikki
Pyynikki, Tampere

SNOWDROPS!

The first snowdrops have emerged – a sure sign of spring. There’s only a little clump of them in the garden, but they never fail to come up no matter what hardships the past winter may have bestowed upon them. Not much else is happening in the garden at the moment so there’s still time to take long walks by the lake, admire the heaps of ice by the shore and the rowing boats waiting for summer.

Kevättä pihalle pikkurahalla

Perunanarsissi Bridal Crown
Keväällä kodin sisäänkäynti kaipaa jotain piristystä. Silloin on saatava tuoksuvia, valkoisia vihkotasetteja. Puutarhamyymälässä näitä ihanuuksia myydään edelleen perunanarsissin nimellä. Lajikenimi ’Bridal Crown’, morsiuskruunu, sopii sen sijaan näille hurmaaville kaunottarille paljon paremmin. Istutin vihkotasetit vanhaan emalisankoon ulos porrastasannetta somistamaan. Vihkotasetti kestää pari pakkasastetta, joten ne voi hyvin sijoittaa jo ulos, jos tuoksu tuntuu liian voimakkaalta sisätiloissa. Yöksi olen nostanut ne vielä eteiseen. Täysin avautuneet vihkotasetit olivat myynnissä puoleen hintaan, mutta viileässä kukat kestävät vielä pitkään. Myöhemmin sipulit voi istuttaa puutarhaan.
Perunanarsissi Bridal Crown
Vaikka joulukuussa irtohavuista askartelemani kuusi onkin vielä mainiossa kunnossa, keikkuva kevät ja lintujen sirkutus vaativat seurakseen jotain muuta. Vaihdoin havut – risuihin. Hiihtolomalla jouduimme nimittäin kaatamaan sienitaudin lahottaman koivun äidin pihalta. Otin terveitä oksia talteen ja askartelin niistä rautalangan avulla taipuisia risunippuja.
Pihakoriste koivunoksista
Tuunausta
Yhteen nippuun käytin 5-7 noin 160 cm:n pituista oksaa. Sidoin tuoreet oksat ensin tyvestä rautalangalla yhteen ja kiedoin sitten rautalankaa nipun ympärille tiukasti oksien latvaan saakka. Rautalangan avulla nipun taipuisaa latvaosaa voi taivuttaa haluamallaan tavalla niin kauan kun oksat ovat tuoreita. Tein nipuista pitkiä, sillä kaksikerroksisen rakennuksen laaja julkisivu tuntuu vaativan pienten piperrysten sijaan maxikokoisia somistuksia. Risunippujen alkuperäinen ohje on muistaakseni peräisin kirjastossa lehteilemästäni Raija Puukon ja Marjo Koivumäen kirjasta Sisusta risusta.

Risuniput pysyvät parhaiten pystyssä korkeassa, lieriön muotoisessa ruukussa tai astiassa. Ainoa vaatimukset täyttävä astia oli taloyhtiön varastosta löytynyt vanha maalitynnyri, jota on käytetty milloin mihinkin tarkoitukseen. Kirjava ja maaliroiskeinen sanko vaati hieman tuunausta, joten maalasin sen sävy sävyyn talon seinän kanssa vesiohenteisella metallimaalilla. Kyljen lommot eivät haittaa, päinvastoin, sopiihan sanko nyt hyvin yhteen kovia kokeneiden vanhojen emaliämpäreiden kanssa.
Koriste koivunoksista
Perunanarissi Bridal Crown
Risunippuja kootessa kiedoin rautalankaa nippujen latvaosaan hyvin tiheään. Silloin latvoja on helppo taivuttaa spiraaleiksi tai lonkeroiksi. Tarkka askartelija napsii tietenkin rautalangan alta karkailevat oksanpäät sekatööreillä pois….

Lepän norkkoja täynnä olevat oksat poimin sunnuntaikävelyllä järvenrantapusikosta. Tämän kevään pihakoristeet eivät siis paljoa maksaneet, ja niihin taitaa hyvin päteä ruotsalainen sananlasku, jonka mukaan ”man tager vad man haver”, eli otetaan mitä on. Varaston kevätsiivouksen tai pihan risutalkoiden jälkeen saattaa usein jäädä käsiin rojua tai aineksia, joiden jalostusastetta voi kummasti nostaa pienellä maalitilkalla tai pätkällä rautalankaa!
Harmaaleppä

GARDEN DECOR ON A SMALL BUDGET

When spring arrives with bright sunshine and birdsong, the entrance of the house needs a fresh touch. The gorgeous daffodil ’Bridal Crown’ is my spring favourite because of its lovely scent and double blooms. ’Bridal Crown’ tolerates mild frost, so they can be planted in a container outdoors. Birch twigs that are still dormant are an easy material for spring garden decor. I used wire to tie birch twigs into thick bundles and then bent the tops into curvy shapes. An empty, large paint bucket I found in the storage room is the perfect container for my twig bundles but not before I gave it a lick of paint to match the house wall. An armful of alder branches picked on a Sunday walk along the lakefront completes my stage setting for spring.

Tärkein kodinkone

Omenapuu talvella ja kesällä
Tärkein kodinkoneeni on ollut epäkunnossa. Silloin huushollissa mikään ei suju, työt seisovat, hommat kasautuvat, ja emäntä on synkkänä.

Tietokoneeseen näet pujahti virus. Onneksi asiantuntevaa ensiapua oli pikaisesti saatavissa, ja muutama muukin tekninen pulma on nyt ratkaistu. Koneenkäyttäjää on myös vaivannut virus, joten hiihtolomalla pitkät hiihtolenkit jäivät tekemättä, vaikka aurinko paistoi ja hanget kimmelsivät kutsuvasti.

Parin omenapuun leikkaamiseen voimat onneksi riittivät. Maaliskuu on sopiva aika omenapuiden leikkaamiseen, mutta mikä on oikea tapa leikata satoikäistä omenapuuta? Kirjoitan aiheesta lisää heti, kunhan kodinkoneen kaikki ohjelmat rullaavat taas entiseen tapaan.

HOUSEHOLD DRAMA

My favourite household appliance, my computer, has been out of order after a virus attack. I was hit by another type of virus, so not much skiing got done during the skiing holiday, despite the perfect conditions for cross-country. I did, however, manage to muster enough energy to prune a couple of apple trees in my mother’s garden. As soon as both my computer and I are fully operational, I’ll post more about the exciting business of pruning apple trees.

Puutarhastelijan herätys

Valkoinen helmililja
Talvi käväisi ja meni menojaan, ja suojaava lumi on taas kadonnut. Ehkä talvi ja hiihtoladut palaavat vielä, sillä oikea kevät on vielä kaukana. Kevättä ja uutta kasvukautta odotellessa kokosin joukon kuvia viime kesältä vastatakseni Elämää paratiisinpalasessa -blogin puutarhastelijan herätyshaasteeseen.

Ensimmäinen kuva on toukokuiselta kävelyretkeltä Hatanpään arboretumiin, jossa helmililjat ja monet muut pienet sipulikukat kukkivat runsaina. Matkalla piti kiipeillä varomattomasti Pyynikin jyrkillä rinteillä kuvaamassa kauniisti sammaloituneita kallioseinämiä.
Siniluumu Sinikka
Toukokuun lopulla taloyhtiön takapihalla kasvava ’Sinikka’-siniluumu puhkesi kukkaan. Kukinta oli runsainta tähän mennessä, ja ehkä siihen vaikutti varjostavan pilvikirsikan kaataminen edellisenä syksynä. Pilvikirsikka osoittautui liian suureksi puuksi kahden taloyhtiön kapealle raja-alueelle, ja se päätettiin poistaa. Nyt hedelmäpuut saavat taas enemmän valoa, ja puu kantoi syksyllä ensimmäisen kunnon sadon.Ruostehappomarja
Tämä ruostehappomarjapensas säväyttää aina kun näen sen, vaikka keltainen ei kuulukaan lempiväreihini. Pensas kasvaa autiolla tontilla, jolla sijainneesta talosta on jäljellä vain pikkuruinen kivijalka ja sammaloituneet sementtiportaat. Vanhoilla asuinpaikoilla säilyneet puutarhakasvit ovat kiehtovia, sillä ne kertovat ihmisen ajattomasta tarpeesta kohentaa ja kaunistaa ympäristöään.
Magnolia ja tulppaanit Hatanpää
Tein toisen retken Hatanpään puulajipuistoon toukokuun lopulla. Nyt myös magnolia oli avannut hämmentävän suuret kukkansa. Kukat ovat melkeinpä epätodellisia, niiden terälehdet kuin paksua silkkiä. Kartanon edustan tulppaanit toistavat magnolian kukkien värejä. Pihasyreeni
Juhannusviikolla syreenien kukinta oli ylenpalttisen runsasta. Pispalanharjun aurinkoinen etelärinne saa syreenit ihanaan loistoon ja syreenit puolestaan kenet tahansa runolliseksi. Valkoisista syreeneistä pidän eniten.Kiinanpioni
Kesäkuussa satoi jatkuvasti, mutta se ei estänyt pioneja kukkimasta. Tämä viljelypalstani perennapenkissä kasvava pioni on hankittu muutama vuosi sitten Pionien koti -taimitarhan ”yllätyslaarista”, joten sillä ei ollut nimeä. Tunnistaisiko joku sen? Pikkujasmike
Heinäkuussa oli muutamia aurinkoisiakin päiviä. Pikkujasmike avasi ihanat valkoiset kukkansa, jotka tuoksuvat voimakkaasti metsämansikalle. Tämä pensas kannattaa istuttaa aurinkoiselle paikalle oleskelualueen viereen, jotta sen tuoksusta voi nauttia.
Maanpeittokasveja ja kivipolku
Puutarhassa huomion vievät useimmiten näyttävästi kukkivat perennat tai pensaat. Maanpeittokasvit ovat kuitenkin yhtä tärkeitä, sillä ne muodostavat taustan muille kasveille siellä, missä ei kannata kasvattaa nurmikkoa. Taloyhtiöpihalla lapioin ensi töikseni pois kaikki surkean pienet, syvään varjoon kylvetyt nurmikkoläntit ja korvasin ne maanpeittokasveilla. Luonnonkivipolun varrella kasvaa hopeatäpläpeippiä sekä tuoksu- ja peittokurjenpolvea. Polun oikealla puolella kasvaa muutamia jaloangervoja, joilla on kauniit ja kiiltävät lehdet kukinnan päätyttyäkin.
Koivuangervo
Koivuangervolla taitaa olla hieman arkinen maine, sillä se kasvaa varmaankin lähes jokaisessa suomalaisessa puutarhassa. Täyteläiset kukinnot ovat avautuessaan kuitenkin kaikkea muuta kuin arkipäiväisiä.
Komeasinikuunlilja Hosta sieboldiana
Komeasinikuunliljan suuret lehdet ovat kauneimmat sateella, kun vesi noruu ja pisaroi lehtilavan suonissa.
Karhunvatukka
Hellepäivät saapuivat elokuussa. Olin istuttanut keväällä kasvimaan taukopenkin eteen muutaman ’Eyeliner’ -valkoliljan. Kun ne kukkivat elokuussa, karhunvatukka kypsytti käsivarrenmitan päässä kiiltävänmustia, mehukkaita marjojaan. Puutarhanhoito merkitsee minulle aistinautintoja. Niitä ovat kevään työt, kun muokkaan kasvimaata ja kannan rannasta loiskuvia kastelukannuja, ja niitä ovat kesällä kukkakasvien kauneus ja tuoksu, ja viimein syksyllä kypsä sato. Olkoonpa sato sitten sylillinen leikkokukkia tai kulhollinen karhunvatukoita.

Viimeinen kuva on uusitusta ruukkupuutarhastani. Korvasin osan kesäkukista puutarhasta nostamillani perennoilla ja terrakottaruukut vanhoilla kottikärryillä, joihin saatoin tehdä monilajisia istutuksia. Kukkien sijaan pääosassa olivat tällä kertaa erilaiset lehtimuodot. Esimerkiksi lehtotaponlehden suuret kiiltävät lehdet ja siro lankaköynnös sopivat hyvin yhteen.Lehtotaponlehti ja lankaköynnös

REMINISCING

The winter came and went, but I hope not for good. Spring proper is still a long way away and to pass the time I’m participating in a blog challenge sent by Elämää paratiisinpalasessa -blog and collecting a number of garden photos from last summer. Reminiscing about last summer is a good way to prepare for the next. In May last year I paid several visits to the local arboretum to enjoy the flowering of the spring bulbs, among them lovely white grape hyacinths and tulips, and later to gaze upon the impressive silken blooms of the magnolia. The plum tree in my garden flowered beautifully and so did the lilacs, which filled the entire neighbourhood with their lovely scent. The constant rain did not stop the peonies from flowering and even the lovely-scented Lemoine mock-orange braved the elements. Summer finally arrived in August, and white lilies flowered on my allotment, and blackberries ripened at the same time. Luxury like no other.

10 kysymystä puutarhasta, osa II

Juhannusruusu
Lumi on tehnyt pihan puista ja pensaista satumaisen kauniita, mutta kameran ulkoiluttaminen yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa ei houkuttele. Sen sijaan olen kerrannut viime kesän parhaita puutarhahetkiä valokuvia järjestelemällä. Tämän postauksen valokuvat ovat taloyhtiöpihastamme viime kesältä. Kuvissa on tuttuja puutarhakasveja kuten juhannusruusu, isotöyhtöangervo, hovijasmike, purppuraheisiangervo ja koivuagervo. Erityisesti pidän juhannusruusun ja isotöyhtöangervon yhdistelmästä, vaikka kasvit ovatkin luonteeltaan täysin erilaisia. Isotöyhtöangervo on ehkä kärsinyt hieman inflaatiosta yleisyytensä vuoksi, mutta vapaasti kasvavassa pensasaidanteessa se on kukkiessaan näyttävä katseenvangitsija. Huiskilokukinnoissa on samaan aikaan somia helmimäisiä nuppuja ja auenneita kukkia. Ruskettuneet kukinnot on ehkä poistettava, jos kasvi kasvaa pihan paraatipaikalla. Koivunagervokin kukki kotitekoisen kompostilannoituksen ansiosta komeasti ja jasmikkeet suorastaan ylenpalttisesti.

Marraskuussa sain Rikkaruohoelämää-blogilta haasteen vastata kymmeneen puutarha-aiheiseen kysymykseen. Haasteen toinen osa eli uusien kysymysten laatiminen ja haasteen edelleen lähettäminen jäi silloin odottamaan ja tulee tässä. Samantapainen haaste lienee kiertänyt puutarhablogeissa jo jonkin aikaa, joten valitsemani blogit ovat saattaneet sen jo aiemmin saada. Kysymyssetti on kuitenkin aina hieman erilainen, joten lähetän puutarha-aiheista pohdittavaa seuraaville blogeille:

I Lilja & Salvia II Puutarhan tarina III Ruusunmekko

Isotöyhtöangervo
1. Mikä sai sinut alunperin aloittamaan puutarhaharrastuksen?
2. Oletko koristetarhuri vai hyötyviljelijä vai molempia?
3. Voisitko kuvitella elämää ilman puutarhaa?
Hovijasmike
4. Mikä on puutarhasi paras ominaisuus (esim. maalaji, valo-olot, sijainti)?
5. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka tuottaa iloa vuodesta toiseen ilman suurta vaivannäköä?
6. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka puolestaan vaatii jatkuvaa silmälläpitoa menestyäkseen?Purppuraheisiangervo
7. Törmäätkö puutarhaa hoitaessasi usein johonkin pulmaan, johon haet ratkaisua?
8. Lisäätkö puutarhasi kasveja itse jakamalla, siemenistä tai pistokkaista? Jos lisäät, millä kasveilla ja lisäystavoilla olet saanut parhaita tuloksia?
9. Liittyykö puutarhasi johonkin kasviin jokin tärkeä tarina, jonka haluaisit kertoa?
10. Mikä on varhaisin tai paras puutarhamuistosi?Koivuangervo

*

Snow has finally turned the garden breathtakingly beautiful, but I am not tempted to take the camera outside in temperatures below -20 ºC . Instead I’ve allowed myself to rivisit the pleasures of the past summer with the practical excuse of organising my plant photos.  Double white burnet rose and goat’s beard are probably among the most common ornamental garden plants in this country, but they make a surprisingly good combination despite of their different characteristics. Sweet mock-orange and birchleaf spirea also bloomed abundantly last summer, thanks to a generous dose of home-made compost. (The rest of the post contains a set of questions to three Finnish gardening blogs, and as the blogs are written in Finnish only, so are my questions.)

Puutarhaunelmia

Ruusu Linnanmäki
Pihalla huurre peittää puut ja pensaat. Kun lämpötila laskee alle -25 asteen, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan seuraavaan kasvukauteen ja kesään. Tammikuussa teen viljely- ja istutussuunnitelmia palstaa ja taloyhtiöpihaa varten, mutta samalla saatan haaveilla myös puutarhasta, jossa kaikki – tai ainakin melkein kaikki – olisi mahdollista. Haaveiden puutarhan ei välttämättä tarvitse toteutua, mutta sellaista suunnitellessa keskitalvi kuluu nopeammin. Monet kuvittelemani puutarhan ainesosista ovat todellisuudessa olemassa joko hoitamissani puutarhoissa tai jossain muualla, missä voin niistä nauttia.

Unelmieni puutarhassa olisi tietenkin sopivasti aurinkoa, joka avaisi kukkien nuput ja kypsyttäisi hedelmät ja vihannekset. Siellä olisi myös kutsuva siimes, jonne voisi vetäytyä rentoutumaan kirjan kanssa sekä viihtyisä paikka, jossa nauttia pitkiä illallisia mukavassa seurassa. Puutarhassa pesisi paljon pikkulintuja, joita olisi hauska tarkkailla, ja mehiläiset pörisisivät korkeissa kukkavarsissa.  Puutarhassani olisi vähän nurmikkoa, mutta paljon kasveja. Yksi puutarhani kohokohdista olisi jokin keskikesällä kukkiva ylellinen, valkoinen pensasruusu. Yllä olevan pimpinellaruusun kuvasin viime kesänä Kuopion Valkeisenpuistossa, mutta nimikyltin puuttuessa ruusun tunnistaminen jäi epävarmaksi.Rosa AspirinNukkapähkämö ja basilika
Puutarhani aurinkoiseen osaan istuttaisin vierekkäin valkoisen ’Aspirin’ -peittoruusun sekä runsaasti nukkapähkämöä ja tummalehtistä basilikaa, jonka antaisin vapaasti kukkia. Ruusun valkoiset, syksyä kohti punertuvat terälehdet, nukkapähkämön hopeanhohto ja basilikan tummat varret olisivat yhdistelmä, johon en voisi kyllästyä. Nukkapähkämön ja basilikan kukissa on samaa värisävyä. Vaikka jaloruusut ovat mielestäni harvoin pensaina kauniita, ’Aspirin’ -peittoruusu on kasvutavaltaan tiivis ja tietenkin miedosti tuoksuvien kukkien täyttämä. Kuvan ruusu kasvaa Tampereella Hatanpään ruusutarhassa ja basilika saman puiston maustetarhassa. Nukkapähkämö kasvaa omalla viljelypalstallani. Maitokello ja salkoruusu
Puutarhan kasvien joukossa voisi olla myös jotain yllättävää, jopa hätkähdyttävää, kuten yllä olevan kuvan lähes musta salkoruusu. Nämä salkoruusukaunottaret kasvavat Tertin kartanon puutarhassa. Yhdistäisin tummanpuhuvat ja näyttävät salkoruusut maitokellon hempeisiin kukintoihin. Maitokello on hieno perenna, joka kukkii keskikesällä useita viikkoja. Kuvassa oleva maitokello kasvaa taloyhtiöpihallamme puolivarjoisella kasvupaikalla, eikä se tunnu maistuvan lehtokotiloillekaan. Korkeat varret kaipaavat jonkin verran tukemista.Virginiantädyke ja röyhytatar
Mielikuvituspuutarhassani olisi tietenkin runsaasti tilaa myös suurille perennoille. Viime vuosina uudelleen muotiin tullut virginiantädyke on yksi minunkin suosikeistani. Myös mehiläiset ja kimalaiset rakastavat sen pitkiä, siroja kukintoja. Istuttaisin virginiantädykettä kaitaröyhytattaren viereen, sillä tädykkeen keihäsmäiset kukinnot ja röyhytattaren utuinen kukkapilvi näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Oikealla oleva röyhytatar kasvaa äitini puutarhassa yksittäiskasvina, ja siellä se on yli 1,5m korkea ja pari metriä leveä. Perennapenkissä sen leviämistä voisi joutua rajoittamaan juuriestematolla.
Köynnöshortensia ja lumikärhö 'Paul F
Köynnöksiä voi tuskin olla puutarhassa liikaa. Köynnöshortensia on minusta köynnöksistä upein näyttävien kukkien ja kauniin talviasun vuoksi. Unelmapuutarhassani olisi sammalen peittämä suuri kivi, jonka päällä köynnöshortensia kiipeilisi ja varistaisi syvän vihreälle sammalelle valkoisia terälehtiään. Sellaisena hetkenä en voisi poistua puutarhasta. Ruohovartisista köynnöksistä pidän eniten pienikukkaisista kärhöistä. Taloyhtiöpihalla kukki useita vuosia lumikärhö ’Paul Farges’, kunnes se eräänä kovana pakkastalvena paleltui. Viime kesänä istutin viljelypalstalle uuden samanlaisen ja keväällä näen, selviääkö se ensimmäisestä pakkastalvestaan. Köynnöshortensian kuvasin Valkeakoskella Visavuoren museon puutarhassa.
Joselininlahti
Mielikuvituspuutarhassa tarpeettomat reunaehdot kuten käytettävissä oleva tila, aika tai puutarhurin tilipussi eivät rajoita erilaisten hankkeiden toteuttamista. Niinpä puutarhassani olisi itsestään selvästi myös ajan patinoima vesiallas, johon puutarhan puut kuvastuisivat. Altaan sementtipohja olisi tummunut ja sen reunat sammaloituneet. Kuvassa oleva vesiallas sijaitsee Pyynikin Joselininniemellä, joka oli pitkään tunnelmansa vuoksi yksi lempipaikoistani. Allasta koristanut veistos on sittemmin siirretty muualle, eikä paikka ole enää entisensä.
Kangasajuruoho ja puutarhakalusteet
Puutarhan hoitaminen ja siellä työskentely on nautinto sinänsä, mutta puutarhurin on yhtälailla osattava rentoutua puutarhassaan ja nauttia siellä oleskelusta aina sään salliessa. Puutarhassani olisi sen vuoksi useita istumapaikkoja: yksi pihan aurinkoisimmalla paikalla huhtikuun ensimmäisiä lämpimiä päiviä varten siinä kohdassa, missä lumikellot ja krookukset ensimmäiseksi kukkivat, toinen puolivarjossa heinäkuun helteisiä päiviä varten, ja kolmantena vielä salainen piilopaikka, jonne voisin vetäytyä aivan omaan rauhaani. Taloyhtiöpihallekin olemme saaneet sopimaan pari pöytäryhmää. Viime kesänä hankimme pihalle viimein uudet pihakalusteet, joiden ääreen sopii ruokailemaan isokin joukko. Klassiset valkoiset kalusteet kirkastivat kertaheitolla varjoisen pikku pihan. Taloyhtiöpihan patio on puusta, mutta omassa puutarhassani patio voisi olla patinoitunutta ja hieman rapautunutta vanhaa tiiltä tai kiveystä, jonka halkeamissa kasvaisi tuoksuvaa kangasajuruohoa ja sitruunatimjamia. Maustekasvien tuoksua vapautuisi lämpimään kesäiltaan kiveyksellä kävellessä. Oikealla oleva kuva Tertin kartanon muuripuutarhasta.
kasvimaan kasveja
Mielikuvituspuutarhani aurinkoisella laidalla kasvaisi syötäviä kasveja paitsi vihannestarhassa, myös perennojen joukossa. Erityisen hyvin perennojen joukkoon ja istutusalueiden reunuskasveiksi sopivat tuoksuvat maustekasvit kuten ajuruoho ja muut timjamit, mäkimeirami ja salvia. Värikkäät mangoldit ja kaunislehtiset lehtikaalit sopivat korkeampien perennojen joukkoon ja papusalot sekä vaikkapa maissi istutusalueiden taustalle. Perennojen joukkoon vihanneksia istutettaessa olisi vain muistettava varata taimille tilaa, jotta nopeasti kasvuun lähtevät perennat eivät tukahduttaisi vihannesten taimia.  Yllä olevat kuvat ovat viljelypalstaltani, jossa perennat ja maustekasvit kasvavat yhteisessä penkissä kasvimaan halki johtavan polun varrella. Papusalko kasvoi viime kesänä ruututarhan muotoon istuttamani vihannesmaan keskellä katseenvangitsijana.

Edellisen kasvukauden muistelu auttaa suunnittelemaan seuraavaa. Pian onkin aika unohtaa haaveilu ja ryhtyä tosissaan kirjaamaan muistiin tulevan kasvukauden toimia.

GARDEN DREAMS

When the temperature drops below -25 °C, thoughts easily drift to the warmer season. January is in fact a good time to start planning for the next growing season. During the coldest months I often also allow myself to conjure up a dream garden, where everything is possible, and where available space, time or personal finances pose no restrictions. Above I’ve collected a number of photos I’ve taken in my garden spaces and in other private and public gardens to show what my dream garden would contain. Instead of lawn, my dream garden would have a lot of plants, both ornamental and edible ones, prefererably mixed together in large borders. There’d be enough sun for the flowering perennials and vegetables to thrive, but also some shade and enough secluded spaces for the gardener to sit down with a book and relax. In a sunny spot I might plant a traditional shrub rose with large, white flowers. I’d also plant a dreamy combination of a faded pink groundcover rose with silver-leaved Lamb’s ears and flowering basil. Any garden also needs a showstopper or two, for example a few hollyhocks with flowers the darkest purple, or maybe an unexpected combination of spiky and feathery flowerheads. A climbing hydrangea on a mossy stone, a reflection of water, and scented thyme growing in the cracks of weathered paving would complete my dream garden.