Kuusaman kukkiessa

Kuusama
Olemme jälleen hypänneet aikakoneeseen ja matkustaneet muutaman sata kilometriä kohti pohjoista ja itää viettämään kesälomaa lapsuudenkotiini. Kotona syreenien kukinta oli jo ohitse ja pensasruusujen kukinta käynnissä, mutta täällä pihasyreenit kukkivat vielä täydessä loistossaan ja juhannusruusu on ehtinyt avata hädin tuskin muutaman kukan. Kylmä kevät näkyy täällä vieläkin puutarhan tuttujen kasvien kukinnan myöhästymisenä.
Rusokuusama
Äidin pihalla kasvaa kaksi suurta rusokuusamaa, ja ne olivat tullessamme täydessä kukassa. Toinen on lähes valkoinen ja toinen vaaleanpunainen. Kuusaman kukat ovat hieman eksoottisen näköisiä, ja ne ovat kauneimmillaan läheltä tarkasteltuna. Rusokuusamat vaativat paljon tilaa, sillä pensaat kasvavat yli kaksi metriä korkeiksi ja yhtä leveiksi.
Pihasyreeni
Syreeneistä kaunein on mielestäni tavallinen pihasyreeni, varmaankin siksi, että siihen liittyy muistoja lapsuuden kesistä. Yksi äidin pihalla kasvavista pihasyreeneistä on kasvanut hauskasti suuren lehtikuusen alaoksien lomaan. Hetken näyttää siltä kuin lehtikuusi kukkisi syreenin kukin.
Unkarinsyreeni
Pihasyreenin vierellä kasvaa pari unkarinsyreeniä, joiden kasvutapa ja kukintojen muoto poikkeavat pihasyreenistä. Oletan, että pensaat ovat ovat unkarinsyreenejä eivätkä puistosyreenejä, koska ne ovat hyvin korkeita ja kukat puhjetessaan tumman violetteja. Unkarinsyreeni on kukkiessaan näyttävä ja kukat tuoksuvat ehkä vielä pihasyreeniäkin voimakkaammin. Pensas on pystykasvuinen ja roteva, ja tarvitsee paljon tilaa kasvaakseen luontaiseen muotoonsa. Siksi se sopii ehkä parhaiten suuren puutarhan laitamille.
Juhannusruusu
Juhannusruusun kukinta on nyt heinäkuun alussa vasta alkamassa. Juhannusruusun valkoiset, tuoksuvat kukat näyttävät erityisen kauniilta ja suorastaan kohtalokkailta tummanvihreitä lehtiä vasten. Kauneimmillaan juhannusruusu on silloin, kun samassa oksassa on lukuisia juuri avautumassa olevia nuppuja ja jo avautuneita kukkia. Juhannusruusun uusi tieteellinen nimi Rosa spinosissima on mitä sopivin, sillä juhannusruusun varressa on todella runsaasti piikkejä. Siitä huolimatta kesäsunnuntaina ruususta on leikattava muutama tuoksuva verso sisälle maljakkoon.
Lumipalloheisi
Äidin pihalla kasvaa parikymmentä vuotta vanha lumipalloheisi, joka on rungollinen pikkupuu. Tänä vuonna lumipalloheidessä ei ole lainkaan kirvoja, vaikka se kasvaakin aurinkoisella paikalla. Pari vuotta sitten kirvat ahmaisivat lumipalloheiden täysin lehdettömäksi, mutta pensas jäi silti henkiin. Ehkäpä tänä vuonna kesäkuun sateet ovat pitäneet maaperän tarpeeksi kosteana ja kasvin elinvoimaisena. Iltahämärässä lumipalloheiden puhtaanvalkoiset kukinnot ovat ihana näky, ja pensas on kuin se olisi laskeutunut pihalle jostain kaukaisesta puutarhasta toisesta maasta.
Lumipalloheisi 2
Hopeapensas 2
Pihan suurten pensaiden kukinta on aikanaan ohitse, ja alkukesän heleä vihreys tummenee. Silloin pääsevät oikeuksiinsa ne pensaat, joilla on poikkeava lehtiväritys. Lännenhopeapensas, jota ennen kutsuttiin kilsepensaaksi, raikastaa pihan ilmettä keskikesällä. Hopeapensas kestää niin pakkastalvet kuin auringon paahteen. Äidin pihalla se kasvaa suurten koivujen ympäröimänä, mutta ei ole millänsäkään, vaikka kasvupaikka puiden juuristoalueella on kuiva. Yleensä pensaat kannattaa istuttaa ryhmiin, mutta hopeapensaan voi istuttaa yksittäispensaaksi, jotta runsaat juurivesat voi helpommin pitää kurissa.
Hopeapensas 1
Entisen maalaistalon piha on laaja ja sen laitamilla on paljon tilaa suurille puille. Edellisellä vierailulla muutama viikko sitten ihastelin hopeasalavien keltaisia kukkanorkkoja yöttömässä yössä. Nyt puut ovat täydessä lehdessä ja tuovat vaihtelua vihreyteen. Hopeasalavien alla kukkivat vuohenputket valkoisena pitsinä. Hiljalleen tuulessa aaltoilevien hopeasalavan oksien alla vuohenputkikin näyttää kauniilta, eikä siitä pihan laidalla ole haittaa.
Hopeasalava

Kesästä kevääseen

Hopeasalava
Viikko sitten palasimme hetkeksi ajassa taaksepäin ajamalla muutaman tunnin matkan kohti pohjoista. Vaikka kotona Pirkanmaalla kesä on jo täydessä käynnissä, äidin puutarhassa Itä-Suomessa oli vielä kevät. Hopeasalavat kukkivat pihassa ja rannassa, enkä muista nähneeni niitä kukkivina pitkään aikaan. Puiden pitkät keltaiset norkot muodostuvat lähes lehdettömiin puihin ja muistuttavat hieman pähkinäpensaan norkkoja. Hopeasalava
Vaaleankeltaiseen huntuun pukeutuneet puut olivat ehkä jopa hieman eksoottinen näky valoisassa kesäyössä. Hopeasalava vaatii tuoreen kasvupaikan ja paljon tilaa, sillä se on kauneimmillaan suurena puuna, jonka oksat riippuvat maahan saakka. Kaikki äidin pihan hopeasalavat ovat harmi kyllä kärsineet parin viime vuoden talvimyrskyistä ja niistä on murtunut suuria oksia. Puut näyttävät kuitenkin toipuvan vaurioista melko hyvin. Kesällä hopeiset lehdet kahisevat ihanasti tuulessa ja vaalea väri tuo mukavasti vaihtelua vihreän lomaan.
Tarhaomenapuu
Äidin pieni omenatarha kasvaa aurinkoisella paikalla pellon laidalla. Viikko sitten viljalle kylvetty pelto oli vasta hennolla oraalla ja omenapuut täynnä nuppuja. Omenapuut ovat parikymmentä vuotta vanhoja, mutta niiden lajikkeista ei ole tietoa.Marjaomenapuu
Pieni marjaomenapuu on minun istuttamani kymmenisen vuotta sitten, ja sen kukat ehtivät jo avautua. Marjaomenapuu sopii pieneenkin pihaan ja on keväällä ihana näky, sillä se tulee aivan täyteen kukkia. Syksyllä puu on yhtä koristeellinen, sillä oksat ovat täynnä pieniä, kirkkaanpunaisia marjaomenia. Marjaomenapuun hedelmät ovat kuitenkin syötäviä.

Pidennetyn viikonlopun oli tarkoitus olla pieni loma, mutta päivät täyttyivät tietenkin puutarhatöistä. Yöunetkin jäivät vähiin, sillä valoisat yöt, täysikuu ja läpi yön jatkuva lintujen konsertti olivat kevään paras näytelmä, josta ei malttanut jäädä paitsi.
Tuomi ja lemmikki

Puutarhaunelmia

Ruusu Linnanmäki
Pihalla huurre peittää puut ja pensaat. Kun lämpötila laskee alle -25 asteen, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan seuraavaan kasvukauteen ja kesään. Tammikuussa teen viljely- ja istutussuunnitelmia palstaa ja taloyhtiöpihaa varten, mutta samalla saatan haaveilla myös puutarhasta, jossa kaikki – tai ainakin melkein kaikki – olisi mahdollista. Haaveiden puutarhan ei välttämättä tarvitse toteutua, mutta sellaista suunnitellessa keskitalvi kuluu nopeammin. Monet kuvittelemani puutarhan ainesosista ovat todellisuudessa olemassa joko hoitamissani puutarhoissa tai jossain muualla, missä voin niistä nauttia.

Unelmieni puutarhassa olisi tietenkin sopivasti aurinkoa, joka avaisi kukkien nuput ja kypsyttäisi hedelmät ja vihannekset. Siellä olisi myös kutsuva siimes, jonne voisi vetäytyä rentoutumaan kirjan kanssa sekä viihtyisä paikka, jossa nauttia pitkiä illallisia mukavassa seurassa. Puutarhassa pesisi paljon pikkulintuja, joita olisi hauska tarkkailla, ja mehiläiset pörisisivät korkeissa kukkavarsissa.  Puutarhassani olisi vähän nurmikkoa, mutta paljon kasveja. Yksi puutarhani kohokohdista olisi jokin keskikesällä kukkiva ylellinen, valkoinen pensasruusu. Yllä olevan pimpinellaruusun kuvasin viime kesänä Kuopion Valkeisenpuistossa, mutta nimikyltin puuttuessa ruusun tunnistaminen jäi epävarmaksi.Rosa AspirinNukkapähkämö ja basilika
Puutarhani aurinkoiseen osaan istuttaisin vierekkäin valkoisen ’Aspirin’ -peittoruusun sekä runsaasti nukkapähkämöä ja tummalehtistä basilikaa, jonka antaisin vapaasti kukkia. Ruusun valkoiset, syksyä kohti punertuvat terälehdet, nukkapähkämön hopeanhohto ja basilikan tummat varret olisivat yhdistelmä, johon en voisi kyllästyä. Nukkapähkämön ja basilikan kukissa on samaa värisävyä. Vaikka jaloruusut ovat mielestäni harvoin pensaina kauniita, ’Aspirin’ -peittoruusu on kasvutavaltaan tiivis ja tietenkin miedosti tuoksuvien kukkien täyttämä. Kuvan ruusu kasvaa Tampereella Hatanpään ruusutarhassa ja basilika saman puiston maustetarhassa. Nukkapähkämö kasvaa omalla viljelypalstallani. Maitokello ja salkoruusu
Puutarhan kasvien joukossa voisi olla myös jotain yllättävää, jopa hätkähdyttävää, kuten yllä olevan kuvan lähes musta salkoruusu. Nämä salkoruusukaunottaret kasvavat Tertin kartanon puutarhassa. Yhdistäisin tummanpuhuvat ja näyttävät salkoruusut maitokellon hempeisiin kukintoihin. Maitokello on hieno perenna, joka kukkii keskikesällä useita viikkoja. Kuvassa oleva maitokello kasvaa taloyhtiöpihallamme puolivarjoisella kasvupaikalla, eikä se tunnu maistuvan lehtokotiloillekaan. Korkeat varret kaipaavat jonkin verran tukemista.Virginiantädyke ja röyhytatar
Mielikuvituspuutarhassani olisi tietenkin runsaasti tilaa myös suurille perennoille. Viime vuosina uudelleen muotiin tullut virginiantädyke on yksi minunkin suosikeistani. Myös mehiläiset ja kimalaiset rakastavat sen pitkiä, siroja kukintoja. Istuttaisin virginiantädykettä kaitaröyhytattaren viereen, sillä tädykkeen keihäsmäiset kukinnot ja röyhytattaren utuinen kukkapilvi näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Oikealla oleva röyhytatar kasvaa äitini puutarhassa yksittäiskasvina, ja siellä se on yli 1,5m korkea ja pari metriä leveä. Perennapenkissä sen leviämistä voisi joutua rajoittamaan juuriestematolla.
Köynnöshortensia ja lumikärhö 'Paul F
Köynnöksiä voi tuskin olla puutarhassa liikaa. Köynnöshortensia on minusta köynnöksistä upein näyttävien kukkien ja kauniin talviasun vuoksi. Unelmapuutarhassani olisi sammalen peittämä suuri kivi, jonka päällä köynnöshortensia kiipeilisi ja varistaisi syvän vihreälle sammalelle valkoisia terälehtiään. Sellaisena hetkenä en voisi poistua puutarhasta. Ruohovartisista köynnöksistä pidän eniten pienikukkaisista kärhöistä. Taloyhtiöpihalla kukki useita vuosia lumikärhö ’Paul Farges’, kunnes se eräänä kovana pakkastalvena paleltui. Viime kesänä istutin viljelypalstalle uuden samanlaisen ja keväällä näen, selviääkö se ensimmäisestä pakkastalvestaan. Köynnöshortensian kuvasin Valkeakoskella Visavuoren museon puutarhassa.
Joselininlahti
Mielikuvituspuutarhassa tarpeettomat reunaehdot kuten käytettävissä oleva tila, aika tai puutarhurin tilipussi eivät rajoita erilaisten hankkeiden toteuttamista. Niinpä puutarhassani olisi itsestään selvästi myös ajan patinoima vesiallas, johon puutarhan puut kuvastuisivat. Altaan sementtipohja olisi tummunut ja sen reunat sammaloituneet. Kuvassa oleva vesiallas sijaitsee Pyynikin Joselininniemellä, joka oli pitkään tunnelmansa vuoksi yksi lempipaikoistani. Allasta koristanut veistos on sittemmin siirretty muualle, eikä paikka ole enää entisensä.
Kangasajuruoho ja puutarhakalusteet
Puutarhan hoitaminen ja siellä työskentely on nautinto sinänsä, mutta puutarhurin on yhtälailla osattava rentoutua puutarhassaan ja nauttia siellä oleskelusta aina sään salliessa. Puutarhassani olisi sen vuoksi useita istumapaikkoja: yksi pihan aurinkoisimmalla paikalla huhtikuun ensimmäisiä lämpimiä päiviä varten siinä kohdassa, missä lumikellot ja krookukset ensimmäiseksi kukkivat, toinen puolivarjossa heinäkuun helteisiä päiviä varten, ja kolmantena vielä salainen piilopaikka, jonne voisin vetäytyä aivan omaan rauhaani. Taloyhtiöpihallekin olemme saaneet sopimaan pari pöytäryhmää. Viime kesänä hankimme pihalle viimein uudet pihakalusteet, joiden ääreen sopii ruokailemaan isokin joukko. Klassiset valkoiset kalusteet kirkastivat kertaheitolla varjoisen pikku pihan. Taloyhtiöpihan patio on puusta, mutta omassa puutarhassani patio voisi olla patinoitunutta ja hieman rapautunutta vanhaa tiiltä tai kiveystä, jonka halkeamissa kasvaisi tuoksuvaa kangasajuruohoa ja sitruunatimjamia. Maustekasvien tuoksua vapautuisi lämpimään kesäiltaan kiveyksellä kävellessä. Oikealla oleva kuva Tertin kartanon muuripuutarhasta.
kasvimaan kasveja
Mielikuvituspuutarhani aurinkoisella laidalla kasvaisi syötäviä kasveja paitsi vihannestarhassa, myös perennojen joukossa. Erityisen hyvin perennojen joukkoon ja istutusalueiden reunuskasveiksi sopivat tuoksuvat maustekasvit kuten ajuruoho ja muut timjamit, mäkimeirami ja salvia. Värikkäät mangoldit ja kaunislehtiset lehtikaalit sopivat korkeampien perennojen joukkoon ja papusalot sekä vaikkapa maissi istutusalueiden taustalle. Perennojen joukkoon vihanneksia istutettaessa olisi vain muistettava varata taimille tilaa, jotta nopeasti kasvuun lähtevät perennat eivät tukahduttaisi vihannesten taimia.  Yllä olevat kuvat ovat viljelypalstaltani, jossa perennat ja maustekasvit kasvavat yhteisessä penkissä kasvimaan halki johtavan polun varrella. Papusalko kasvoi viime kesänä ruututarhan muotoon istuttamani vihannesmaan keskellä katseenvangitsijana.

Edellisen kasvukauden muistelu auttaa suunnittelemaan seuraavaa. Pian onkin aika unohtaa haaveilu ja ryhtyä tosissaan kirjaamaan muistiin tulevan kasvukauden toimia.

GARDEN DREAMS

When the temperature drops below -25 °C, thoughts easily drift to the warmer season. January is in fact a good time to start planning for the next growing season. During the coldest months I often also allow myself to conjure up a dream garden, where everything is possible, and where available space, time or personal finances pose no restrictions. Above I’ve collected a number of photos I’ve taken in my garden spaces and in other private and public gardens to show what my dream garden would contain. Instead of lawn, my dream garden would have a lot of plants, both ornamental and edible ones, prefererably mixed together in large borders. There’d be enough sun for the flowering perennials and vegetables to thrive, but also some shade and enough secluded spaces for the gardener to sit down with a book and relax. In a sunny spot I might plant a traditional shrub rose with large, white flowers. I’d also plant a dreamy combination of a faded pink groundcover rose with silver-leaved Lamb’s ears and flowering basil. Any garden also needs a showstopper or two, for example a few hollyhocks with flowers the darkest purple, or maybe an unexpected combination of spiky and feathery flowerheads. A climbing hydrangea on a mossy stone, a reflection of water, and scented thyme growing in the cracks of weathered paving would complete my dream garden.

Virtuaalipuutarhoja – 3 mukavaa blogia

Talvi
Syyskuun lopulla sain Versoja Vaahteramäeltä -blogilta Kolme mukavaa blogia -haasteen. Huomasin pian, että kolmen blogin valinta lukuisten mielenkiintoisten puutarhablogien joukosta vasta haastavaa onkin. Olen kirjoittanut omaa blogiani vasta puoli vuotta, mutta lueskellut monia muita puutarha-alaan liittyviä blogeja ja verkkosivustoja paljon pidempään, joitakin säännöllisesti, joitakin harvemmin, mutta moniin aina uudelleen palaten. Moniin puutarhablogeihin olen tutustunut vasta oman blogin kirjoittamisen myötä ja havainnut, että puutarhablogit ovat yhtä erilaisia ja vaihtelevia kuin puutarhat, joista ne kertovat. Päätinkin valita kolme täysin erilaista ja erilaisista lähtökohdista ponnistavaa puutarhablogia meiltä ja muualta – sekä yhden ylimääräisen.

I Aamukastetta puutarhassa
Löysin tämän blogin ja sen lumoavat kuvat tänä kesänä. Monet kuvat ovat unenomaisen utuisia, ja joissain kuvissa voi suorastaan tuntea syreenien tuoksun tai kuulla kastepisaran helähdyksen tai kimalaisen surinan. Joidenkin kuvien hennot pastellit saavat olon tuntumaan keveältä kuin kevätpäivänä! Kuvat tuovat lähelle kasvimaailman yksityiskohdat ja niiden kauneuden, mikä on tärkeä osa puutarhanhoidon viehätystä. Näiden kuvien pariin voi uppoutua pitkiksi ajoiksi. Ihanien kuvien lisäksi blogi sisältää kirjoituksia oman kotipihan muutostöistä ja myös puutarhamatkailukohteista ja -tapahtumista.

II Saipua
Tämän blogin myötä on hypättävä Atlantin toiselle puolelle. Suomalaissyntyisen Ryhasen suvun kukka- ja saippuakauppa toimii New Yorkissa. Maatila, jossa osa leikkokukista kasvatetaan, sijaitsee kaupungin pohjoispuolella. Blogissa kerrotaan kukka- ja lammasfarmin arjesta ja juhlasta sekä tietenkin floristien työstä kotoisasti ja kauniisti. Sekä blogissa että yrityksen sivuilla on esimerkkejä sidontatöistä, jotka ovat maalauksellisen kauniita.

III Haikalan puutarhan blogi
Tutustuin Haikalan puutarhaan pari vuotta sitten käytyäni ensin kuuntelemassa tarhureiden innostavan luennon puutarhan mielenkiintoisista kasveista. Myöhemmin vierailin myös puutarhalla. Blogi sisältää sympaattisia tarinoita puutarhan kasveista, ja myös kasvien hoito-ohjeita ja vinkkejä kasvitautien ja tuholaisten torjuntaan.

Lisään ylimääräisenä vinkkinä vielä toisen amerikkalaisen verkkosivuston, jota seurasin tiiviisti puutarhaharrastukseni alkuvaiheissa. Luin silloin paljon kaupunkiviljelyaiheisia sivustoja, joista monipuolisin oli ja taitaa edelleen olla amerikkalainen City Farmer News. Sivuilla kerrotaan erilaisista kaupunkiviljelyprojekteista, joiden tavoitteena on lisätä ruoan tuotantoa kaupungeissa ja samalla luoda työpaikkoja ja yhteisöllisyyttä kaupunginosiin, joissa on paljon erilaisia sosiaalisia ongelmia. Kaupunkiviljely- ja puutarhaprojektien avulla on onnistuttu auttamaan ja kohentamaan monien yhteisöjen elämää ja hyvinvointia, ja siksi nämä sivut ovatkin hienoa ja inspiroivaa luettavaa.

Lumimarja

Listing of a few of my favourite blogs above.

Tertin kartanon puutarhassa

Blog_17_2
Blog_17_1
Kesäpäivä Tertin kartanon puutarhassa Mikkelin liepeillä täyttää kaikki odotukset. Vaaleanpunaista päärakennusta ympäröi puutarha, joka on pietarilaisen puutarhurin jo 1890-luvulla suunnittelema, ja joka on kunnostettu alkuperäiseen asuunsa nykyisen isäntäparin aikana. Humalaköynnöksen verhoaman kuistin edustalla kukkii ihanasti tuoksuva Tertin ruusu, joka on kasvanut kartanon puutarhassa jo yli sata vuotta. Hiekkakäytävät halkovat lammen rantaan viettävää, hyvin hoidettua nurmikenttää, jolla kasvaa tammia, omena- ja kirsikkapuita ja hopeasalavia. Vanhimmalla hopeasalavalla arvellaan olevan ikää peräti 140 vuotta. Sen valtavaa runkoa ympäröi penkki, joka kutsuu levähtämään ja tunnustelemaan puun vanhaa, uurteista kaarnaa.
DSCN9456
DSCN9364
Blog_17_3_A
Blog_17_5_A
DSCN9464
Pihapiirin itäpuolella sijaitsee puutarhan kiehtovin nähtävyys, vanhan kivinavetan raunioiden suojaan sommiteltu muuripuutarha. Se on ollut ennen maatilan lampaiden, lypsykarjan ja sikojen asuinsija, mutta nyt muhkeiden kiviseinien sisään kätkeytyy kolme puutarhahuonetta – nurmihuone, kivihuone ja ruusuhuone. Huoneet muodostavat sarjan vaihtelevia puutarhatiloja, joissa runsaina kukkivat perennat ja muureja verhoavat köynnökset luovat erilaisia tunnelmia. Jo muurien ulkopuolella suopayrtti, ruusumalva ja syysasterit kukkivat näyttävästi, ja perennojen joukossa huojuu ruokaparsan korkeita versoja vielä vihreine marjoineen. Muuripuutarhan portista astutaan sisään nurmihuoneeseen eli entiseen lampolaan, jonka aurinkoisilla seinustoilla elokuista kukkaloistoa jatkavat syysleimut ja päivänliljat. Nurmihuoneen varjoisalla puolella viihtyvät kuunliljat ja lehtevä piippuköynnös. Karhunköynnöksen kiipeilytelineenä on vanha, ruostunut sängynpääty. Puutarhurin majan seinien suuret peilit heijastavat vehreyttä, ja patinoituneet saviruukut on pinottu puulaatikoihin odottamaan uusia taimia.
DSCN9368
Blog_17_7_A
Blog_17_4_A
Blog_17_6_A
Suuressa kivihuoneessa syysleimut ja tiikerililjat hehkuvat iltapäivän auringossa. Keskuskäytävää peittää soraparterre, jonka vaaleat, punertavat ja harmaat sävyt muodostavat kauniin kuvion. Sementtilattian halkeamissa kasvaa tuoksuvaa kangasajuruohoa ja ahomansikkaa, ja tummatulikukan suorat kukkavarret marssivat rivistönä parterren laidoilla. Entisissä navetan vesikupeissa kasvaa tummalehtistä verililjaa, joka viihtyy kivihuoneen lämmössä. Villiviini verhoilee kiviseinää ja on saanut elokuussa jo hieman syysväriä. Ruusuhuoneen pensasruusujen kukinta on elokuussa ohitse, mutta ruukuissa sinisarjat kukkivat näyttävästi. Ruusuhuoneessa tapahtuu yllättävä kohtaaminen, joka muistuttaa menneistä vuosikymmenistä. Muurin takana hätkähdyttävän tumma, lähes musta salkoruusu availee kämmenen kokoisia kukkiaan.
Blog_17_9_A
DSCN9632
Blog_17_10
Muuripuutarhan itäpuolella kohoaa komea rivistö humalasalkoja. Ne muistuttavat ajoista, jolloin humalan kasvattaminen taloissa oluen valmistamista varten oli lailla säädetty velvollisuus. Humalan käpy on myös Tertin kartanon tunnus. Auringon lämmittämän muurin juurella viihtyvät nauhukset ja kultapallot.
DSCN9332
Blog_17_8_A
DSCN9549
Kartanon kahvilan taakse loivaan rinteeseen on rakennettu laaja maustekasvitarha ja kasvimaa, jonka keskellä voi istua humalaköynnöksen verhoamaan lehtimajaan. Ympärillä kehäkukat, eriväriset ruiskukat ja  krassit loistavat ilta-auringossa ja päätyvät seuraavana aamuna koristamaan kahvilan ja ravintolan keittiöissä valmistettavia herkkuja. Tuoksuvien yrttien joukossa kasvaa muiden muassa laventelia, timjamia, mäkimeiramia, tuoksuampiaisyrttiä ja koiruohoa. Maustekasvitarhan tuntumassa on myös herukkatarha, jossa herukkapensaista on istutettu pyöreä ja neliön muotoinen labyrintti. Miksipä tosiaan istuttaa herkukkapensaita riveihin, jos niistä voi istuttaa labyrintin? Länteen vievä hiekkatie johtaa puulajipuistoon ja notkossa solisevan puron ylittävälle sillalle. Palaan takaisin kirsikkatarhaan, jonka puut notkuvat koristeellisen sadon painosta, ja vieressä tuleentuva ohravainio aaltoilee hiljalleen tuulessa.
DSCN9341

AN AFTERNOON AT TERTTI MANOR

A summer afternoon in the garden of Tertti manor close to Mikkeli is a treat for anyone who loves gardens. The manor is surrounded by gardens originally laid out in 1890’s by a gardener from St Petersburg. The faded pink of the Tertti rose echoes the colour of the wooden main building, which has a pretty verandah covered in lush growth of hop. Well maintained lawns slope down to the pond and are dotted with oak, apple and cherry trees, and among them a 140-year old white willow. Inside the ruins of an old livestock barn there is a large walled garden.The thick stone walls contain three distinct garden rooms with different planting schemes. Lush perennial borders alternate with ornamental gravel parterres and African lilies planted in terracotta pots. Outside the walled garden there is an impressive row of hop trellises reminiscent of the time when farms we required by law to grow hop for the purposes of brewing beer. The hop flower is the emblem of the Tertti manor. A large and colourful herb and vegetable garden is planted just behind the farm cafe with a hop arbour in the middle. The produce of the herb and vegetable garden as well as the currants and fruit trees are used in the farm cafe and restaurant. Beyond the garden, the barley fields are just turning gold, and along a quiet road there is an arboretum with a small creek running through it. 

Sininen taivas, punainen kuu

The garden, I begin to see, is a place where I can give memory a location and season in which to remain alive.

Alan ymmärtää, että puutarha on paikka, jossa voin antaa muistoille ajan ja paikan pysyä elossa.

-Frances Mayes

DSCN8751
DSCN8753
Elokuusta olen aina pitänyt eniten. Pidän hämärtyvistä illoista, puutarhan tummista varjoista, metsän takaa nousevasta kuusta, ja lämpimän päivän jälkeen järvelle kohoavasta usvasta. Elokuussa kesä on parhaimmillaan, sillä silloin värejä, tuoksuja ja makuja on yltäkylläisesti ja melkein liikaa samalla kertaa. Erityisesti tänä vuonna, kun kesä tuntuu takertuvan viimeiseen mahdollisuuteensa, elokuuhun. Aurinkoinen elokuun iltapäivä äidin puutarhassa – röyhytatar tuoksuu, ja syysleimujen monivärinen ilotulitus on alkamaisillaan. Silloin on paras antaa periksi puutarhan tuoksujen ja värien mukanaan tuomille muistoille. Muistan, kuinka kesäsunnuntaisin keräsimme kukkia puutarhasta sisälle maljakoihin. Röyhytattaren hennoista kukkavarsista tehtiin suuri kimppu huoneeseen, jota käytettiin vain kesäisin, ja jossa oli vanhat, tummansiniset tapetit. Viileässä, sinisessä huoneessa tattaret tuoksuivat, ulkona kuistin seinällä kukki vaaleanpunainen elämänlanka, ja pihan laidalla punaherukat kypsyivät odottaen poimijaa.
Blog_16_3_A
Tutun isoritarinkannuksen heleät kukat muistuttavat poutapäivää, mutta vieressä kasvavan ukonhatun kukat ovat ukkosensiniset. Tänä vuonna ukonhattujen kukinta on myöhässä, ja kimalaiset tulevat tarkistamaan yhä uudelleen, joko kaikki kukat ovat avautuneet. Lapsena pelkäsin ukonhattuja, sillä sen tummanpuhuvat kukat eivät mielestäni muistuttaneet kukkia lainkaan, ja mistä tahansa kukasta saattoi yllättäen lennähtää ärisevä kimalainen.
DSCN8715_A
DSCN8714_A
Blog_16_7
Blog_16_1b
Blog_16_6
Puutarhan laidalla kasvaa ryöppyinä sinisiä kissankelloja, valkoisia päivänkakkaroita ja keltaisia pietaryrttejä. Vanhan metsähaavan ikää ei kukaan enää muista. Sen kuori on syvään uurteinen ja muistuttaa havupuun kaarnaa. Pohjoisen puolelta runko on sammalen peittämä. Haavalla on valtava juuristo, sillä juurivesoja ilmestyy yli kymmenen metrin päähän emopuusta. Haavan lehtien kahina tuulessa kuulostaa rauhoittavalta, ja se on varmaankin ensimmäinen puutarhamuistoni – ehkä ensimmäisiä muistojani ylipäätään. 
Blog_16_5_A
Blog_16_4_A
Hiirenvirna kasvattaa kaikkialla pitkistä versoistaan tiheitä, sotkuisia vyyhtejä. Rannassa ne takertuvat kaislikkoon ja köynnöstävät vanhan kuusen jäkälöityville oksille, ja kuusi näyttää kukkivan. Kuusen mutkainen runko muistuttaa maaliskuisesta kevätmyrskystä, joka vuosikymmeniä sitten katkaisi puun latvan ja kiidätti sen jään yli kauas vastarannalle. Rannan tumma, läpinäkymätön vesi tuoksuu lahoaville vesikasveille ja lämpenee pinnalta nopeasti mutta on syvältä pelottavan kylmää.
DSCN9032
Runoiässä löysin äidin kirjojen joukosta Katri Valan Kootut runot. Vala kuvaa nuoruudenrunoissaan usein puutarhoja, mutta tällaisista puutarhoista en ollut koskaan aiemmin kuullut. Niissä punaiset unikot palavat kuin liekit, taivaalta putoilee oleanderinkukkia, magnoliat tuoksuvat, musta lintu huudahtaa, ja puutarhan ylle nouseva punainen kuu tulee ”kaukaisesta maasta, jossa ihanat ihmiset juhlivat”. Runot saivat aikaan kiihkeän kaukokaipuun, ja pohdin, millainen on kukkiva oleanderi, ja miltä magnolia mahtaa tuoksua. Äidin puutarhassa tuoksuivat syysleimut ja sirkuttivat kottaraiset, ja niihin oli tyytyminen. Vuodet kuluivat, muutin pois, ja runot unohtuivat. Myöhemmin palasin, huomasin puutarhan muuttuneen, mutta runokirja oli tutulla paikallaan – olin asunut kaupungissa, jonka katuja renustivat oleanterit, ja jonka torilla myytiin elokuussa silkkipaperiin käärittyjä tuoreita, vihreitä viikunoita.

Frances Mayes, 1999: Bella Toscana, WSOY.
Katri Vala, 1945: Kootut runot, WSOY.

BLUE SKY, RED MOON

August is my favourite summer month. I like the evening dusk, the deep shadows in the garden, the moon rising behind the dark forest, and the mist above the lake. August is abundance, almost too much to take in at once. I am in my mother’s garden again, and the colours and scents of a sunny August afternoon bring back a rush of memories. Sunday mornings spent picking flowers for every room, the pale blue of the delphiniums, and the storm cloud blue of the monk’s-hoods, redcurrants soon ripe for picking. Harebells, daisies, and common tansy grow where the garden meets the field. One of my earliest garden memories is the soothing sound of the wind in the large, old aspen, and equally full of character is the old spruce with its crooked trunk, standing by the lake. Tufted vetch scrambles on everything and spins its tendrils even on the lichen-covered branches of the spruce. Water in the lake is just like I remember it: dark, opaque, warm on the surface, but terribly cold deep down. Just as memorable as the colours and scents of the real garden are those of the imaginary ones in the poems by Katri Vala that I used to read as a girl. I found a collection of her early poetry among my mother’s books and was fascinated by the imagery of red poppies ablaze in the garden, falling petals of an oleander tree, scent of a magnolia, shriek of a black bird, and the rising red moon that had seen beautiful people feasting in distant lands. Since the reality of a Finnish farmhouse garden was very different, the poems instilled an incurable wanderlust, eventually taking me to a city where streets were lined with the oleanders Vala so beautifully wrote about. 

Frances Mayes, 1999: Bella Tuscany. Sweet Life in Italy. Bantam Press.

Äidin puutarhassa

DSCN7639
Pari viikkoa sitten onnistuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, nimittäin äitini puutarhassa ihanasti tuoksuvan vaaleanpunaisen ruusun kukkiessa. Muistan ruusun hyvin jo lapsuudestani, sillä se kukki yleensä juhannuksena syntymäpäiväni aikaan. Setäni mukaan ruusu kasvoi pihalla nykyisellä paikallaan jo 1930-luvulla, mutta se on ehkä istutettu sinne jo aiemmin. Isoisäni August-veli innostui eläkepäivillään puutarhanhoidosta. Hän perusti 1910-luvulla pihapiiriin aidan ympäröimän puutarhan, jonne hän rakensi hiekkakäytäviä ja istutti herukkapensaita ja kukkakasveja. Puutarhasta ei ole säilynyt kuvia, mutta eräässä kuvassa pihapiiri on kuvattu aidan ulkopuolelta. Pieni Moppe-koira katsoa tapittaa kuvassa valokuvaajaa ja vahtii puutarhaa. Voi tosin olla, että aita rakennettiin pikemminkin pitämään Moppe ja muut nelijalkaiset vieraat poissa puutarhasta. Etsin isoisän tilikirjasta puutarhaan liittyviä merkintöjä. Vuoden 1920 syyskuussa isoisä on kirjannut maksaneensa ”PuuTarhurille pensaista, 40 markkaa”. Se voi tarkoittaa marjapensaita, mutta niitä on tilikirjan mukaan hankittu jo aiemmin. Olisiko puutarhurilta hankittujen pensaiden joukossa ollut myös kaunista turhuutta, kuten tämä tuoksuva, vaaleanpunainen ruusu.
Blog_13_2
Blog_13_1
DSCN7711
Blog_13_2B
Ruusun kerrannaiset, kuppimaiset kukat ovat avautuessaan hennon vaaleanpunaisia, ja myöhemmin ne haalistuvat lähes valkoisiksi. Pensaassa on usein samaan aikaan sekä vaaleanpunaisia että valkoisia kukkia. Pieniä liuskamaisia terälehtiä kasvaa myös emien joukossa. Ruusun tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta tuoksu on juhannusruusua voimakkaampi ja täyteläisempi. Ehkäpä vanhoja pensasruusuja voisi arvostaa paitsi kukkien, myös niiden hyvän tuoksun vuoksi, ja vertailla tuoksuja kuin vuosikertaviinejä ikään. Ruusu on ehkä tarhapimpinellaruusuihin kuuluva papulanruusu (Rosa ’Papula’). Suomalaisen ruusukirjan mukaan Suomen papulanruusut ovat peräisin Viipurin lähellä sijainneesta Papulan kartanosta, jonne ruusu tuotiin 1860-luvulla Pohjois-Saksasta. Papulanruusua muistuttavia ruusuja on tosin muitakin, ja erot voivat olla hyvin pieniä. Syksyllä on vielä tutkittava kiulukoita ja katsottava, sopivatko ne paupulanruusun tuntomerkkeihin.

Ruusun ja punaherukoiden lisäksi myös syreenit, valkonarsissit, ruskoliljat ja isoritarinkannukset ovat kasvaneet tällä pihalla jo vuosikymmeniä. Augustin istuttaman satavuotiaan lehtikuusen juurella kasvaa joukko lähes valkoisia akileijoja, joiden terälehdissä on enää häivähdys sinistä. Valkoisen lehtosinilatvan äiti on saanut tädiltään, ja valkoisen varjoliljan sipulit ystävättäreltään, joka jonain syksyisenä sunnuntaina viisikymmentä vuotta sitten pyöräili kylän toiselta laidalta vartavasten niitä tuomaan. Täti ja ystävätär ovat enää muistoissa, mutta lehtosinilatva ja varjoliljat kukkivat edelleen.
DSCN7732_crop
DSCN7727
Blog_13_3
Lumipalloheisi (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) on uusi tulokas pihan kasvien joukossa, mutta kukkiessaan paratiisimainen näky. Sen vitivalkoiset, täydellisen pallomaiset kukinnot täyttävät pensaan ja niitä on ohi kulkiessa hipaistava, vaikka ne eivät tuoksukaan. Kukat ovat neuvottomia, eivätkä ne tuota siemeniä. Kuivina kesinä tai paahteisella kasvupaikalla kasvaessaan lumipalloheisi joutuu usein heisinälvikkäiden ruoaksi, mutta tänä kesänä pensaat voivat hyvin. Vierailuni aikana rankka sadekuuro sai osan terälehdistä varisemaan ennen aikojaan, ja kasvin nimi sai uuden merkityksen apilanurmen peittyessä kuin ensilumeen. DSCN7006_ABlog_13_4
DSCN7648

IN MY MOTHER’S GARDEN

A couple of weeks ago I was lucky to spend a few days in my mother’s garden at the time when the fragrant, pink rose was flowering. I remember the rose well, as it usually flowered at Midsummer, at the time of my birthday. My uncle remembers the rose has grown on the same spot since the 1930s, but it may well be even older than that. In the 1910s, my great-uncle August retired, came to live on my grandfather’s farm and created a small garden. He planted currants and perennials along sand paths and built a fence around the garden. In an old photograph, a little black dog sits outside the garden fence, staring intently at the photographer. My grandfather kept an account book, and in September 1920 he has paid 40 marks to a gardener to buy a number of shrubs. What kind, he does not say, but maybe the pink, scented rose was among them. When the double blooms open, they are soft, delicate pink, later turning white. Small, narrow petals grow even among the stamens. Often there are both pink and white blooms side by side. The scent resembles the familiar double white burnet rose, but is sweeter and deeper. Maybe the old shrub roses should be appreciated not just for their flowers, but also for their fragrance, and compared like vintage wines. The pink rose is possibly Rosa ’Papula’, which was originally brought from North-Germany to the Papula manor located close to Viipuri in South-East Finland. There are several other plants in my mother’s garden, which have grown there for decades: lilacs, white daffodils, orange lilies, delphiniums and columbines. There is a white cultivar of Jacob’s ladder, which was given to my mother by her aunt, and a white martagon lily from a dear friend. The snowball tree (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) is a new plant in the garden, but when it is laden with the white, perfect spheres of blooms it is a paradisiacal sight. The sterile flowers have no scent, but it is impossible not to touch them when walking past. A sudden heavy rain made some of the small, white florets fall and suddenly the clover lawn turned white as snow.

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä