Viljelypalstan villi kesäloma

Mangoldi ja piparminttu
Tarhurin viettäessä kesälomaa toisella puolella Suomea vallitsee viljelypalstalla villi meno. Vihannekset ja rikkakasvit kasvavat sääntöjä uhmaten ja täysin järjestystä vailla. Piipahdin kesken loman pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita ja palauttamaan järjestyksen anarkian valtaamalle viljelypalstalle. Vesiheinä oli ottanut vihannespenkit valtaansa, ja peltokierto kiemurteli perunanvarsissa. Vapaudestaan riemastunut maahumala loikki iloisena pitkin harppauksin perennapenkissä, ja jokunen jatkuvaan sateeseen väsynyt pioni oli ravistanut kaikki terälehtensä kuorikekäytävälle.

Järjestyksen aikaasaaminen vaati kuitenkin vain muutaman tunnin reippaan kitkemisen. Poissaolevan vihannestarhurin pelastuksia ovat helpot ja tutut lehtivihannekset kuten mangoldi ja rucola, jotka kasvavat nopeasti ja pärjäävät myös rikkakasveille. Viljelypalstan tuoksuvimman kasvin tittelin saa piparminttu, joka kasvaa perennapenkissä monivuotisten kukkakasvien joukossa ja on varma selviytyjä. Jopa niin varma, että se kannattaa eristää muista kasveista juurimatolla liiallisen leviämisen estämiseksi.
Salkopavut
Salkopavut olivat kasvaneet nopeasti korkeutta ja ottaneet etäisyyttä maan pinnalla mellastaviin rikkakasveihin. Istutin salkopavut ulos viljelypalstalle vasta kesäkuun puolivälissä, joten pavut kukkivat vasta nyt ja saamme odotella satoa vielä tovin. Kaikki kesäkurpitsalajikkeet olivat myös hengissä ja rotevina kasveina ne eivät myöskään rikkakasveista piittaa. Isotähtiputki
Viljelypalstan perennamaassa kasvavat tähtiputket kukkivat myös villisti, mutta se oli vain tervetullutta. Uusimmat tulokkaat tähtiputkien joukossa ovat valkoinen ’Star of Billion’ ja tummanpunainen ’Star of Fire’.  Ensimmäiseksi hankkimani vaaleanpunainen ’Roma’ kukki myös runsaasti. ’Roma’ on runsastunut viljelypalstalla sen verran, että olen siirtänyt sitä myös taloyhtiön pihaan, sillä tähtiputki viihtyy myös puolivarjossa.
Nukkapähkämö ja isotähtiputket
Lempikasvini viljelypalstan perennamaassa on kuitenkin nukkapähkämö. Tuo joka suuntaan pörröisiä varsiaan ojenteleva, kauttaaltaan villanpehmeä Välimeren seudun paahteisten vuorenrinteiden kasvi suostuu ihme kyllä kasvamaan ja kukoistamaan täällä viluisassa ja sateisessa Pohjolassa. Myös sen harvasta kukinnosta pistää sieltä täältä esiin pieniä, pehmeitä korvan kaltaisia lehtiä. Englanninkielisissä maissa kasvia kutsutaankin nimellä ’Lamb’s Ears’, lampaan korvat.Kiinanpioni
Nukkapähkämö ja isotähtiputki
Sattumalta palstan perennamaahan oli syntynyt väreiltään hyvin yhteensopiva kasviyhdistelmä, johon kuuluvat pioneista viimeisenä kukkiva valkoinen, hieman vaaleanpunaiseen vivahtava kiinanpioni, hopeinen nukkapähkämö pienine violetteine kukkineen ja samaa sävyä toistava valkoinen ’Star of Billion’ isotähtiputki. Pionin tummanvihreä, kiiltävä lehdistö on samalla mainio kontrasti nukkapähkämön hopeisille, mattapintaisille lehdille senkin jälkeen, kun pionin kukinta on ohitse.
Lumikärhö
Viljelypalstan portilla kasvaa rehevä lumikärhö ’Paul Farges’. Sen rentoja versoja on kasvukauden aikana hyvä ohjata ja sitoa köynnöstukeen. Poissaollessani lumikärhö oli heittäytynyt yleisen epäjärjestyksen vallitessa köynnöstuen laidalta toiselle ja käytännössä sulkenut palstan sisäänkäynnin. Lumikärhö vaatii siis reilusti tilaa. Lumikärhön juurella kasvaa muutama jättipoimulehti, jotka myös suurenevat vuosi vuodelta. Niiden kukinnot on hyvä kerätä pois ennen siementen muodostumista, muuten pienet siementaimet valtaavat helposti puutarhan. Koska jouduin jättämään palstan vielä hetkeksi oman onnensa nojaan, keräsin lähtiessäni jättipoimulehden kukintoja sekä viimeiset pionit pyörän koriin, ja poimin kotimatkan varrelta vielä joukkoon muutamia vuodenputken kukintoja. Arrivederci, kasvimaa, vielä hetkeksi.
Leikkokukkia

 

Kesäyön onni

Kiinanpioni
Myöhään sateisen päivän iltana lähden käväisemään viljelypalstalla. Pyörällä ajan sinne vain muutamassa minuutissa. Tarkoitukseni on nopeasti poimia pussillinen rucolasalaattia ja toinen pussillinen mausteyrttejä: timjamia, mäkimeiramia ja vähäsen piparminttua. Nopea piipahdus venyy kuitenkin yli tunniksi, sillä en malta lähteä takaisin. Perennamaassa on avautunut muutama pionin kukka, sadepisarat helmeilevät kaikkialla, on viileää ja raikasta, ja piparmintun lehdistä tarttuu käsiin voimakas tuoksu.
Paeonia lactiflora
Aurinkoisella viljelypalstalla pionit avautuvat aikaisemmin kuin varjoisalla kotipihalla, mutta kukinta on myös nopeammin ohitse. Pionit ovat vielä nuoria, joten kukkia tulee kuhunkin kasviin vasta vain muutama. Enää ei sada, mutta kaikkialla putoilee oksista ja lehdistä suuria vesipisaroita maahan. Ravistan sadevettä varovasti pionin suuresta valkoisesta kukasta, jotta varsi jaksaisi kannatella kukan  painon. Ilmassa tuntuu läheisen talon pihassa kukkivan syreenin ja kostean maan tuoksu.
Morsiusleinikki
Pionien kukat ovat valtavia verrattuna morsiusleinikin pikkuruisiin kukkiin. Morsiusleinikki näyttää hennolta ja sirolta, mutta se pysyy kuitenkin hyvin pystyssä myös sadesäällä ja kukkia on aina paljon. Aiempina vuosina se on kukkinut samaan aikaan jättipoimulehden kanssa, mutta nyt poimulehden kukinnot ovat vasta muodostumassa. Poimin muutamia morsiusleinikin kukkavarsia ja yhden valkoisen pionin ja teen niistä pienen kimpun. Alkukesällä kasvimaan sato on kukkasatoa.
Jättipoimulehti
Salkopavut, jättilaukka, ruokaparsa
Pari viikkoa sitten ulos istuttamani salkopapujen taimet ovat alkaneet kiertyä tukikeppeihin omin avuin. Suojasin pavut aluksi kasvuharsolla, ja kaikki taimet näyttävät selvinneen. Toukokuun alussa istutetun perunan varret ovat kasvaneet jo korkeiksi. Ruokaparsan pari vuotta vanhat taimet tekivät jo useita versoja, mutta annoin kaikkien vielä kasvaa, jotta kasvien juuristo vahvistuisi. Parsan varret näyttävät koristeellisilta jättilaukkojen vierellä, jotka ovat täällä jo täydessä kukassa, kun ne pihassa alkavat vasta avautua. Naapuripalstalla jättilaukkoja on kymmenittäin, ja palsta on violetti pallomeri.

Puutarhavadelmien joukossa kasvaa muutama karhunvadelman verso, jotka ovat täynnä suuria valkoisia kukkia ja nuppuja. Ne hehkuvat pilvisen taivaan hämärtämässä kesäillassa hätkähdyttävän valkoisina. Karhunvadelmat syödään aikanaan suoraan pensaasta elokuun auringon lämmittäminä – toivottavasti.

Mutta ensin – valoisia juhannusöitä!
Karhunvadelma

Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers

Puutarhurin pikamatka

Salkopavut
Pohjolan kasvukausi on kuin pikamatka arvokisoissa: siihen valmistaudutaan pitkään ja hartaasti, mutta se on hetkessä ohitse. Kasvimaan suunnittelu on aloitettava jo tammikuussa, jotta siementilaukset saa tehtyä ajoissa. Esikasvatettavien taimien huippukunto on osattava ajoittaa juuri oikein, sillä jos siemenkylvöt erehtyy tekemään liian aikaisin, tulee taimista pitkiä ja honteloita ennen kuin on aika siirtää ne avomaalle. Vihannestaimien paras harjoitusleiri eli esikasvatuspaikka olisi viileä ja valoisa kuisti. Jos taimia joutuu kuitenkin kasvattamaan sisätiloissa, saavat ne helposti valoshokin avomaalle joutuessaan ja kasvuvauhti on aluksi onnettoman hidasta. Kasveja on alkukesällä suojattava niin liialta auringonvalolta kuin hallaöiltäkin. Kesäkuussa parveilevat tuholaiset, vaativat sääolosuhteet ja tarhurin kiireet saavat aikaan sen, että kaikki kasvit eivät aina selviä jatkoon.Pensaskrassi 'Alaska'
Pensaskrassi Black Velvet ja salkopapu Painted LadyOnneksi puutarhanhoito ei kuitenkaan ole kilpailua. Nyt elokuussa kasvimaa on runsaimmillaan, vaikka kaikki ei ehkä mennytkään ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tänä vuonna halusin kokeilla erilaisten salkopapujen ja pensaskrassien kasvattamista, ja ne ovat kaikki menestyneet hyvin. Salkopavuista puna-valkeakukkainen ’Painted Lady’ ja vaaleanpunainen ’Cobra’ kukkivat kauniisti ja kasvavat hurjasti pituutta. Pensaskrassit ’Black Velvet’ ja kirjavalehtinen ja keltakukkainen ’Alaska’ peittävät maan niin tehokkaasti, että rikkaruohoja ei enää tarvitse kitkeä. Köynnöskrassin nimi on komeasti ’Purple Emperor’, ja se kasvaakin keskellä kasvimaata kuin keisari valtaistuimellaan. Krassien kukat ovat kauniita salaatissa ja maistuvat sopivan kirpeiltä. Köynnöskrassi Purple Emperor
Mustaherukka
Vadelmasato oli tänä vuonna runsas ja herkullinen, vaikka viljelypalstalla on vain noin neljän neliömetrin ala tarhavadelmaa. Mustaherukat on jo mehustettu, ja loput syödään pensaasta sellaisenaan. Seuraavaksi odotan karhuvatukan marjojen kypsymistä. Lumikärhö Paul Farges
Lumikärhö kiipeilee kohti taivaita kasvimaan kaariportissa, jonka taivutimme kahdesta muutaman metrin pituisesta harjateräksestä viime kesänä. Portti taitaa tosin vaatia vielä yhden kaaren lisää pysyäkseen tukevasti pystyssä kovassa tuulessa. Rantaan on vain muutaman kymmenen metrin matka, ja vaikka alkukesästä kylmä viima saattaa koetella kasveja, on aaltojen kohinaa nyt elokuussa mukava kuunnella. Kovat tuulet tuovat aina paikalle leijalautailijat, joiden touhuja unohtuu helposti katselemaan. Elokuussa voikin unohtua seisoskelemaan vedenhakumatkalla rannalle tai istumaan kasvimaan penkille runsauden keskelle – nyt on vuoden paras kuukausi, jonka ei soisi ollenkaan päättyvän.Leijalautailu

 

Vanhoja tuttuja viljelypalstalla

Annabelle ja vierailija
Tänä vuonna  oli mahdotonta pysyä kevään tahdissa. Olen käynyt viljelypalstalla iltaisin aina ehtiessäni muokkaamassa, kylvämässä ja kastelemassa, ja vasta nyt kylvöt alkavat olla valmiina. Vappuna istutettu Annabelle-peruna sen sijaan kukkii pian, ja perheen perunanviljelyvastaava on tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Naapuritalon kissakomistus on erityisen tyytyväinen käyttämäämme kasvuharsoon, sillä se on kuivaa ja pehmeää. Tassuttelija on käynyt tervehtimässä meitä palstalla pennusta saakka.
Tulpaanit ja akileijat
Viljelypalstan perennamaassa ’Black Parrot’ -tulppaanit ovat nyt melkein jo kukkineet. Akileijat ovat kukkineet runsaina tulppaanien joukossa. Naapuripalstalta perennapenkkiin loikanneet tummat akileijat sopivat hyvin joukkoon. Kaikki halukkaat yksilöt saavat vapaasti tulla jatkossakin meille, otan mielelläni kaikki vastaan.
Akileijat
Morsiusleinikki
Ukkolaukat ovat vielä parhaimmillaan, ja nyt kukkii myös laukkojen vastakohta, morsiusleinikki. Morsiusleinikin kukat ovat pikkuruisia, mutta niitä on sadoittain. Siemenestä kasvattamani keltakurjenmiekka kukkii nyt kolmantena vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla. Kurjenmiekka on luonnonkasvi, joka viihtyy rannoilla juuret miltei vedessä, mutta näyttää kasvavan tavallisessa puutarhamaassakin.
KeltakurjenmiekkaTänään istutin kasvimaalle muutamia samettikukan taimia ja peittelin nekin kasvuharsolla. Tomaatin ja salkopapujen taimet saavat sen sijaan odottaa vielä parvekkeella kunnes hallaöiden vaara on ohitse. Perennamaassa kasvavat nuoret parsantaimet ovat onneksi selvinneet viime talven koettelemuksista ja ovat jo melkein metrin korkuisia. Toistaiseksi tyydymme vasta ihailemaan niitä, ja odotamme satoa vasta parin vuoden kuluttua.
Parsa ja samettikukka

FAST FORWARD

The unexpected heatwave made everything happen fast this spring. I have not been able to spend much time on the allotment and I’m behind in everything. Only now I’ve sown most of what I intended. At least the potato crop is in schedule if not much else. In the perennial border tulips, columbines, ornamental alliums and barchelor’s buttons have all loved the warm weather.  The yellow iris that I’ve grown from seed seems to do well in ordinary garden soil though it grows in wet soils in its natural habitat. Today I planted some marigolds that I’ve also grown from seed but I am waiting for a few more days before I bring my tomato plants and runner beans to the allotment.

Omenapuun kevätleikkaus

Omenapuun leikkaaminen
Maaliskuussa pääsee jo ulos pihatöihin. Nyt voi aloittaa satoikäisten omenapuiden kevätleikkauksen. Hyvä ajankohta leikkaamiselle on kevättalvi, jolloin puut ovat vielä lepotilassa, mutta kovia pakkasia ei ole enää odotettavissa. Etelä- ja Keski-Suomessa omenapuita voi leikata maaliskuun puolivälistä alkaen, mutta Pohjois-Suomessa kannattaa odottaa hieman pidempään.

Nämä kuvat ovat IV-vyöhykkeeltä äitini pihalta, jossa kasvaa kaksi omenapuuta ja yksi marjaomenapuu. Omenapuut ovat vajaan parinkymmenen vuoden ikäisiä, ja ne ovat kasvaneet luonnontilaisina viime vuosiin asti. Luonnontilaisina kasvaneiden omenapuiden latvukset ovat yleensä tiheitä, oksat kasvavat epäedullisissa kulmissa runkoon nähden ja ne repeilevät helposti. Luonnontilaisiksi jätetyt omenapuut saattavat kukkia runsaasti ja tuottaa satoa useita vuosia, mutta ne ränsistyvät kuitenkin nopeammin ja satovaihe jää lyhyemmäksi kuin leikatuilla omenapuilla. Hedelmien laatu voi myös kärsiä.
Omenapuun leikkaaminen 1
Omenapuuta taimistolta hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota taimen rakenteeseen. Hyvässä hedelmäpuun taimessa on suora runko, josta kasvaa tasaisin välein muutama pääoksa joka puolelle puuta. Oksakulmien on hyvä olla laajat. Yllä oleva omenapuu on sen sijaan pensastuva, eli kaikki pääoksat haarautuvat lähes samasta rungon kohdasta, ja oksat muodostavat teräviä kulmia runkoon nähden. Taimi ei siis ole ollut paras mahdollinen valinta, eikä puusta leikkaamallakaan saa runkojohteista.

Tiheää latvusta voi kuitenkin harventaa, jotta siitä saadaan valoisampi ja hedelmien laatu paranee. Vanhan säännön mukaan omenapuun latvuksen pitäisi olla niin väljä, että siitä voi heittää läpi vaikka karvalakin. Olen harventanut näiden luonnontilaisina kasvaneiden omenapuiden latvuksia muutaman vuoden ajan leikkaamalla pari suurta oksaa ja muutamia pienempiä oksia vuodessa.
Omenapuun leikkaaminen 2
Ensin leikataan latvuksen sisään suuntautuvia oksia. Korkealla olevien oksien leikkaamiseen sopii pitkävartinen tai teleskooppivarrella varustettu leikkuri. Paksujen oksien leikkaamiseen tarvitaan sahaa. Hyvin suuren oksan sahaaminen kannattaa aloittaa oksan alapuolelta, jotta puun kuori ei repeäisi. Jos sahauspinnan reunat jäävät kovin rosoisiksi, ne voi huolitella puukolla. Suuria oksia ei kannata yhdellä kertaa poistaa kuin yksi tai kaksi, sillä liian raju leikkaaminen saa aikaan runsasta vesiversojen kasvua kesällä.
Omenapuun leikkaaminen 6
Omenapuun leikkaaminen 3
Seuraavaksi poistetaan oksia, jotka kasvavat liian terävässä kulmassa toisiinsa nähden. Tälläiset oksat repeilevät helposti sadon painosta kesällä. Samoin poistetaan toisiaan hankaavat oksat, etteivät sienitaudit pääse vioittuneesta kuoresta puuhun.
Omenapuun leikkaaminen 4
Suurten oksien poistaminen omenapuusta aiheuttaa vääjäämättä vesiversojen kasvua puun latvukseen. Tälläiset versot ovat piiskamaisia ja ne kasvavat suoraan ylöspäin aiemmasta leikkauskohdasta. Poistin viime vuoden vesiversoista nyt noin kolmanneksen ja vähennän niitä lisää seuraavina vuosina. Keväällä kasvaneita vesiversoja voi poistaa myös alkukesällä ennen kuin ne ovat ehtineet puutua.
Omenapuun leikkaaminen 5
Poistin viereisestä marjaomenapuusta myös pari liian jyrkässä oksakulmassa kasvavaa oksaa. Tämän marjaomenapuun omenat ovat melko suuria ja maukkaita. Oksat leikataan ja sahataan aina siten, että oksakaulus eli oksan alapuolella oleva rosoinen paksunnos jää puuhun. Oksakauluksen solukko kasvaa silloin leikkaushaavan päälle sitä suojaamaan, eivätkä lahottajasienet pääse vahingoittamaan puuta. Liian pitkä oksatappi tai liian läheltä runkoa sahattu oksa puolestaan estävät haavan paranemisen.

Omenapuita leikatessa kannattaa malttaa mielensä ja poistaa oksia vain vähän kerrallaan. Raju leikkaus ja sitä seuraava runsas versokasvu voi hidastaa puun talveentumista ja talvenkestävyyttä. Poistin tällä kertaa omenapuun latvuksesta enää yhden ison oksan, jonkin verran vesiversoja sekä epäedullisessa oksakulmassa kasvavia oksia. Seuraavina vuosina poistan ainoastaan lisää vesiversoja. Jonain vuonna olisi mielenkiintoista kokeilla myös kannusleikkausta, jolla voi lisätä puun hedelmäversojen määrää.
Omenapuiden suojaus
Vanhojen omenapuiden rungot eivät enää kelpaa jäniksille, mutta verkot estävät pupuja kuitenkin pääsemästä aivan puiden viereen ja vioittamasta ohuempia oksia. Hangella puiden ympärillä olikin monenlaisten loikkijoiden kulkureittejä. Puun juurelle jääneet nuoret oksat oli kaluttu paljaiksi yhdessä yössä. Monet jäljet johtivat tuijan alle, jonka suojista oli ponkaistu aamulla taas ruoanhakuun.
Huurretta pakkasaamuna
Hedelmäpuita kasvattavalle kotipuutarhurille mainio tietolähde on Anssi Krannilan ja Anne Paalon kirja Omenapuu. Kirjasta saa hyviä vinkkejä omenan viljelyyn ja siinä esitellään tunnetuimmat omena-, luumu- ja kirsikkalajikkeemme.

PRUNING APPLE TREES IN MARCH

In March it is time to go out to the garden and prune the mature apple trees. When pruning fruit trees in a cold climate, caution is just as important as sharp cutters. Pruning only a little at a time helps to avoid excessive growth in the following summer. My mother has two mature apple trees and a crab apple in her garden, and the trees had not been pruned at all until a few years ago. I have been pruning them now every spring for several years with the aim of achieving trees with an open canopy and a balanced crown structure. An easy way to start is to remove branches that grow into the center of the crown and any branches that grow in a sharp angle. I’ve also removed crossing branches and about a third of the previous year’s watershoots. It pays to resist the temptation to prune too hard, as vigorous pruning always produces lots of watershoots the following summer. Excessive growth in turn lessens the tree’s chances to survive the following winter. This is a time of year when hares have very little left to eat so keeping the wire fencing in place around the fruit trees is a good idea. Every morning I found a new string of pretty paw prints in the garden.

Puutarhaunelmia

Ruusu Linnanmäki
Pihalla huurre peittää puut ja pensaat. Kun lämpötila laskee alle -25 asteen, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan seuraavaan kasvukauteen ja kesään. Tammikuussa teen viljely- ja istutussuunnitelmia palstaa ja taloyhtiöpihaa varten, mutta samalla saatan haaveilla myös puutarhasta, jossa kaikki – tai ainakin melkein kaikki – olisi mahdollista. Haaveiden puutarhan ei välttämättä tarvitse toteutua, mutta sellaista suunnitellessa keskitalvi kuluu nopeammin. Monet kuvittelemani puutarhan ainesosista ovat todellisuudessa olemassa joko hoitamissani puutarhoissa tai jossain muualla, missä voin niistä nauttia.

Unelmieni puutarhassa olisi tietenkin sopivasti aurinkoa, joka avaisi kukkien nuput ja kypsyttäisi hedelmät ja vihannekset. Siellä olisi myös kutsuva siimes, jonne voisi vetäytyä rentoutumaan kirjan kanssa sekä viihtyisä paikka, jossa nauttia pitkiä illallisia mukavassa seurassa. Puutarhassa pesisi paljon pikkulintuja, joita olisi hauska tarkkailla, ja mehiläiset pörisisivät korkeissa kukkavarsissa.  Puutarhassani olisi vähän nurmikkoa, mutta paljon kasveja. Yksi puutarhani kohokohdista olisi jokin keskikesällä kukkiva ylellinen, valkoinen pensasruusu. Yllä olevan pimpinellaruusun kuvasin viime kesänä Kuopion Valkeisenpuistossa, mutta nimikyltin puuttuessa ruusun tunnistaminen jäi epävarmaksi.Rosa AspirinNukkapähkämö ja basilika
Puutarhani aurinkoiseen osaan istuttaisin vierekkäin valkoisen ’Aspirin’ -peittoruusun sekä runsaasti nukkapähkämöä ja tummalehtistä basilikaa, jonka antaisin vapaasti kukkia. Ruusun valkoiset, syksyä kohti punertuvat terälehdet, nukkapähkämön hopeanhohto ja basilikan tummat varret olisivat yhdistelmä, johon en voisi kyllästyä. Nukkapähkämön ja basilikan kukissa on samaa värisävyä. Vaikka jaloruusut ovat mielestäni harvoin pensaina kauniita, ’Aspirin’ -peittoruusu on kasvutavaltaan tiivis ja tietenkin miedosti tuoksuvien kukkien täyttämä. Kuvan ruusu kasvaa Tampereella Hatanpään ruusutarhassa ja basilika saman puiston maustetarhassa. Nukkapähkämö kasvaa omalla viljelypalstallani. Maitokello ja salkoruusu
Puutarhan kasvien joukossa voisi olla myös jotain yllättävää, jopa hätkähdyttävää, kuten yllä olevan kuvan lähes musta salkoruusu. Nämä salkoruusukaunottaret kasvavat Tertin kartanon puutarhassa. Yhdistäisin tummanpuhuvat ja näyttävät salkoruusut maitokellon hempeisiin kukintoihin. Maitokello on hieno perenna, joka kukkii keskikesällä useita viikkoja. Kuvassa oleva maitokello kasvaa taloyhtiöpihallamme puolivarjoisella kasvupaikalla, eikä se tunnu maistuvan lehtokotiloillekaan. Korkeat varret kaipaavat jonkin verran tukemista.Virginiantädyke ja röyhytatar
Mielikuvituspuutarhassani olisi tietenkin runsaasti tilaa myös suurille perennoille. Viime vuosina uudelleen muotiin tullut virginiantädyke on yksi minunkin suosikeistani. Myös mehiläiset ja kimalaiset rakastavat sen pitkiä, siroja kukintoja. Istuttaisin virginiantädykettä kaitaröyhytattaren viereen, sillä tädykkeen keihäsmäiset kukinnot ja röyhytattaren utuinen kukkapilvi näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Oikealla oleva röyhytatar kasvaa äitini puutarhassa yksittäiskasvina, ja siellä se on yli 1,5m korkea ja pari metriä leveä. Perennapenkissä sen leviämistä voisi joutua rajoittamaan juuriestematolla.
Köynnöshortensia ja lumikärhö 'Paul F
Köynnöksiä voi tuskin olla puutarhassa liikaa. Köynnöshortensia on minusta köynnöksistä upein näyttävien kukkien ja kauniin talviasun vuoksi. Unelmapuutarhassani olisi sammalen peittämä suuri kivi, jonka päällä köynnöshortensia kiipeilisi ja varistaisi syvän vihreälle sammalelle valkoisia terälehtiään. Sellaisena hetkenä en voisi poistua puutarhasta. Ruohovartisista köynnöksistä pidän eniten pienikukkaisista kärhöistä. Taloyhtiöpihalla kukki useita vuosia lumikärhö ’Paul Farges’, kunnes se eräänä kovana pakkastalvena paleltui. Viime kesänä istutin viljelypalstalle uuden samanlaisen ja keväällä näen, selviääkö se ensimmäisestä pakkastalvestaan. Köynnöshortensian kuvasin Valkeakoskella Visavuoren museon puutarhassa.
Joselininlahti
Mielikuvituspuutarhassa tarpeettomat reunaehdot kuten käytettävissä oleva tila, aika tai puutarhurin tilipussi eivät rajoita erilaisten hankkeiden toteuttamista. Niinpä puutarhassani olisi itsestään selvästi myös ajan patinoima vesiallas, johon puutarhan puut kuvastuisivat. Altaan sementtipohja olisi tummunut ja sen reunat sammaloituneet. Kuvassa oleva vesiallas sijaitsee Pyynikin Joselininniemellä, joka oli pitkään tunnelmansa vuoksi yksi lempipaikoistani. Allasta koristanut veistos on sittemmin siirretty muualle, eikä paikka ole enää entisensä.
Kangasajuruoho ja puutarhakalusteet
Puutarhan hoitaminen ja siellä työskentely on nautinto sinänsä, mutta puutarhurin on yhtälailla osattava rentoutua puutarhassaan ja nauttia siellä oleskelusta aina sään salliessa. Puutarhassani olisi sen vuoksi useita istumapaikkoja: yksi pihan aurinkoisimmalla paikalla huhtikuun ensimmäisiä lämpimiä päiviä varten siinä kohdassa, missä lumikellot ja krookukset ensimmäiseksi kukkivat, toinen puolivarjossa heinäkuun helteisiä päiviä varten, ja kolmantena vielä salainen piilopaikka, jonne voisin vetäytyä aivan omaan rauhaani. Taloyhtiöpihallekin olemme saaneet sopimaan pari pöytäryhmää. Viime kesänä hankimme pihalle viimein uudet pihakalusteet, joiden ääreen sopii ruokailemaan isokin joukko. Klassiset valkoiset kalusteet kirkastivat kertaheitolla varjoisen pikku pihan. Taloyhtiöpihan patio on puusta, mutta omassa puutarhassani patio voisi olla patinoitunutta ja hieman rapautunutta vanhaa tiiltä tai kiveystä, jonka halkeamissa kasvaisi tuoksuvaa kangasajuruohoa ja sitruunatimjamia. Maustekasvien tuoksua vapautuisi lämpimään kesäiltaan kiveyksellä kävellessä. Oikealla oleva kuva Tertin kartanon muuripuutarhasta.
kasvimaan kasveja
Mielikuvituspuutarhani aurinkoisella laidalla kasvaisi syötäviä kasveja paitsi vihannestarhassa, myös perennojen joukossa. Erityisen hyvin perennojen joukkoon ja istutusalueiden reunuskasveiksi sopivat tuoksuvat maustekasvit kuten ajuruoho ja muut timjamit, mäkimeirami ja salvia. Värikkäät mangoldit ja kaunislehtiset lehtikaalit sopivat korkeampien perennojen joukkoon ja papusalot sekä vaikkapa maissi istutusalueiden taustalle. Perennojen joukkoon vihanneksia istutettaessa olisi vain muistettava varata taimille tilaa, jotta nopeasti kasvuun lähtevät perennat eivät tukahduttaisi vihannesten taimia.  Yllä olevat kuvat ovat viljelypalstaltani, jossa perennat ja maustekasvit kasvavat yhteisessä penkissä kasvimaan halki johtavan polun varrella. Papusalko kasvoi viime kesänä ruututarhan muotoon istuttamani vihannesmaan keskellä katseenvangitsijana.

Edellisen kasvukauden muistelu auttaa suunnittelemaan seuraavaa. Pian onkin aika unohtaa haaveilu ja ryhtyä tosissaan kirjaamaan muistiin tulevan kasvukauden toimia.

GARDEN DREAMS

When the temperature drops below -25 °C, thoughts easily drift to the warmer season. January is in fact a good time to start planning for the next growing season. During the coldest months I often also allow myself to conjure up a dream garden, where everything is possible, and where available space, time or personal finances pose no restrictions. Above I’ve collected a number of photos I’ve taken in my garden spaces and in other private and public gardens to show what my dream garden would contain. Instead of lawn, my dream garden would have a lot of plants, both ornamental and edible ones, prefererably mixed together in large borders. There’d be enough sun for the flowering perennials and vegetables to thrive, but also some shade and enough secluded spaces for the gardener to sit down with a book and relax. In a sunny spot I might plant a traditional shrub rose with large, white flowers. I’d also plant a dreamy combination of a faded pink groundcover rose with silver-leaved Lamb’s ears and flowering basil. Any garden also needs a showstopper or two, for example a few hollyhocks with flowers the darkest purple, or maybe an unexpected combination of spiky and feathery flowerheads. A climbing hydrangea on a mossy stone, a reflection of water, and scented thyme growing in the cracks of weathered paving would complete my dream garden.

TALVEN VARALLE

Blog_23_1_A
Yöpakkasista huolimatta viljelypalstalla syyskimikit kukkivat täyttä päätä. Yksinäinen sormustinkukka on hoksannut avata kukkansa viime hetkellä. Kukkakärpäset ja amiraaliperhonen saapuvat paikalle nauttimaan auringon lämmöstä.
DSCN8945_A
DSCN9046_A
Sadonkorjuu kasvimaalla on nyt suurimmaksi osaksi ohitse. Viimeiset härkäpavut on poimittu ja perunat nostettu. Perunoita istutettiin kolmea lajiketta: varhainen Carrera heti vapun jälkeen, ja Annabelle ja Siikli toukokuun lopulla. Peruna- ja juuressatoa riittää muutamaksi kuukaudeksi, ja syyskesällä onkin monesti hauska huomata, että joidenkin aterioiden ainekset ovat lähes kokonaan omalta kasvimaalta. Lisäksi itse kasvatettu ruoka maistuu aina jostain kumman syystä erityisen herkulliselta. Sadonkorjuun jälkeen perunamaa saa katteekseen kasvimaalta kertyviä naatteja ja varsia. Pilkon niitä hieman lapiolla ja lopuksi tuon päällimmäiseksi kerroksen lehtiä. Talven jälkeen kasvijätteet ovat hiutuneet niin, että ne on helppo muokata maahan.
DSCN9056_A
Blog_23_2_A
Sitruunamelissa kasvaa perennojen joukossa kauniiksi, tuoksuvaksi pensaaksi, mutta en ole oikein koskaan oppinut käyttämään sitä. Niinpä se muuttuu syksyllä hyväntuoksuiseksi maanparannusaineeksi muun kasvijätteen mukana. Kruunutilli tuotti runsaan siemensadon, ja osa kuivista varsista pääsi koristeeksi sisälle. Pihamaalla kesäkukkaistutukset on purettu, perennat istutettu takaisin maahan, ja muratit ja lankaköynnökset siirretty pienempiin ruukkuihin talvettamista varten. Pihavaahtera on päättänyt luopua lehdistään ja pudottelee niitä maahan kahisevaksi matoksi. Lumimarjan valkoiset helmet ilmestyvät oksiin yht’äkkiä ja muistuttavat saapuvasta talvesta.
DSCN8616_A
DSCN8567_A

PREPARING FOR WINTER

Despite a number of cold nights, foxgloves and bugbane continue to flourish on the allotment garden and attract hoverflies and butterflies. Harvesting is almost over: the last broad beans and potatoes have been picked and collected and brought home. At this time there is a lot of garden waste on the allotment, and all is used to feed the soil to improve next year’s harvest. Seed saving starts with dill, which always produces plenty, so I brought some pretty dry stalks indoors. In the garden, pots and containers need to be emptied, ivy and maidenhair vine replanted in smaller pots for overwintering indoors. Snowberry produces strings of white pearls and reminds that winter is around the corner.

KOUKUSSA PUUTARHANHOITOON

DSCN9977_A
Lokakuun lähestyessä kasvukausi alkaa olla ohitse. Kuluneen kesän ja sen oikullisten säiden jälkeen kunnioitan entistä enemmän kaikkia niitä, jotka viljelevät maata saadakseen siitä elantonsa. Puutarhaa tai viljelypalstaa huvikseen ja harrastuksekseen hoitavaa eivät sen sijaan vaihtelevat säät haittaa. Puutarhan ja palstan hoitaminen on päämäärä sinänsä ja satotavoitteet toissijaisia. Kesäkuussa puuhailin ulkona toppatakkiin, villamyssyyn ja villahuiviin sonnustautuneena, sillä jos puutarhaharrastukseen on kerran jäänyt koukkuun, mikään sää ei pitele tarhuria sisällä kevään saavuttua. Aloitin puutarha- ja hyötyviljelyharrastuksen 17 vuotta sitten muutettuamme nykyiseen kotiimme. Heti seuraavana keväänä anoin ja sain monivuotisen viljelypalstan läheiseltä vuokrapalsta-alueelta. Silloin palstan sai samana keväänä, mutta nykyisin palstaa voi joutua odottamaan vuosikausia.
Blog_21_2_A
Blog_21_3_A
Vähitellen harrastus vei mukanaan niin, että kevät, kesä ja syksy sulautuivat yhdeksi vuodenajaksi, jonka nimi on kasvukausi. Talvikuukaudet ovat olemassa etupäässä seuraavan kasvukauden suunnittelua ja siihen valmistautumista varten. Siitäkään ei ole sanottavaa haittaa, että sen enempää viljelypalsta kuin taloyhtiöpihakaan eivät ole omia: viljelypalsta on vuokralla ja taloyhtiöpiha puolijulkinen tila, jonka käyttäjäkunta jatkuvasti vaihtuu ja muuttuu. Puutarhat ovat joka tapauksessa tilapäisiä, ja ne ovat olemassa vain niin kauan kuin niitä hoidetaan. Jos puutarhan hoitaja jättää puutarhansa, tai jos hoitaja vaihtuu, puutarha joko katoaa tai ainakin muuttuu. Niinpä puutarhanhoitoon hurahtaneelle riittää, että on jokin tila, vaikka tilapäinenkin, jossa voi päästä touhuamaan mullan ja kasvien pariin heti kun lumi sulaa, maa alkaa tuoksua, ja ensimmäiset lumikellot ja krookukset työntyvät esiin lehtikarikkeen lomasta.
DSCN0277_A
DSCN9889_A
Keväällä viikot kuluvat aina liian nopeasti, ja tekemistä on kerralla niin paljon, että jostain projektista on aina luovuttava. Myöhemmin kesällä ehkä huomaa, että joidenkin kasvien kasvattaminen kasvimaalla ei tänä vuonna onnistunut, tai jonkin kasvin söivät pihalla lehtokotilot. Seuraava vuosi tarjoaa kuitenkin aina uuden tilaisuuden. Jossain vaiheessa tosin on hyväksyttävä, että aika ja käytettävissä olevat tilat eivät kuitenkaan voi koskaan riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin kasvattaa. Joskus silmäilen palsta-alueen laidalla olevaa pujoa ja jättipalsamia puskevaa kaistaletta. Se näyttää läpitunkemattomalta viidakolta, jota kukaan palstaa jonottava ei ilmeisesti halua ottaa vastaan. Minusta siinä on puolen aarin verran ihania mahdollisuuksia, ja olen jo miettinyt ryteikön sissiviljelyä. Toisaalta virallisellakin palstalla on aina tehtävää: aina on jokin monivuotinen kasvi, joka on siirrettävä tai jaettava, tai jokin kohta perusteellisesti kitkettävä ja perattava. Maanparannuksesta voi tulla suorastaan intohimo, sillä on ilo seurata kuinka kompostin ja muun orgaanisen aineksen lisääminen muuttaa vähitellen kovan ja kylmän savimaan kuohkeaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi, josta kasvit suorastaan ampaisevat kasvuun. Silloin tuntee tehneensä jotain hyödyllistä.
Blog_21_4_A
Myös taloyhtiöpihalla on useita kohteita, jotka täytyy joko kokonaan uudistaa, tai joita täytyisi ainakin korjailla ja parannella. Täysin valmista pihasta tai viljelypalstasta ei tule onneksi koskaan. Jokainen kasvukausi, jolloin pystyy vetämään saappaat jalkaan ja ottamaan lapion ja talikon käteen, on joka tapauksessa hyvä kasvukausi. Viikko sitten kannoimme viljelypalstalta auton takakonttiin neljäkymmentä kiloa kullankeltaisia perunoita, ja samaan aikaan perennapenkissä syysvuokko kukki parhaimmillaan, ja syyskimikki vasta availi tummia kukkanuppujaan. Silloin saatoin olla samaa mieltä kuin kirjailija Mari Mörö kirjassaan Parhaat päiväni pihalla:

Kylliksi saatiin, satoa on kaikki se, minkä voi jollain aistillaan kokea.

DSCN0247_A
Blog_21_1_A

ADDICTED TO GARDENING

After the capricious weather this growing season, I have great respect for all of those who work the land to make a living. If gardening is a hobby, erratic weather is not a problem. Working in the garden is then an end in itself, and the numbers of the harvest take second place. If one is addicted to gardening, no weather can keep you indoors when spring arrives. I started gardening seventeen years ago when we moved into our present home. I soon applied for and was assigned an allotment garden on a nearby allotment site. Gradually my enthusiasm for gardening made spring, summer and autumn converge into one single season, the growing season. The remaining winter months are there primarily to prepare for the gardening activities of the following summer. Neither the allotment garden or the housing company garden are my own: the first one I rent and the other one is a semi-public space used by an ever-changing group of people. Gardens are in most cases temporary spaces anyway, and they exist only as long as they are maintained. When the gardener leaves his garden, or someone else steps in, the garden either disappears or at least changes. I am happy to have a space, however temporary, where I can work with the soil and the plants every spring as soon as the snow is gone, the smell of the thawing soil fills the air, and the first snowdrops and crocuses push through last year’s leaves. Although always on the lookout for more gardening possibilities, even my small gardening spaces offer continuously something to transplant, divide, weed or renew, so there is really no danger of running out of gardening projects. Just recently we harvested forty kilograms of lovely, golden potatoes from the allotment, and at the same time had the pleasure of enjoying the late flowering of my Japanese anemone and purple baneberry. At that moment it was easy to agree with the Finnish garden writer Mari Mörö, who in one of her books says that everything one can experience with one’s senses can be considered harvest.