Rappioromantiikkaa

Lehtimangoldi
Varhaiset pakkassäät ja ensilumi keskeyttivät kasvimaan syystyöt pari viikkoa sitten. Sään taas lämmettyä pistäydyin viljelypalstalle tarkastelemaan vaurioita ja katsomaan, löytyisikö satoa vielä korjattavaksi. Lehtimangoldin varret olivat painuneet lumen alla sikin sokin, jotkin lehtiruodit olivat paleltuneet läpikuultaviksi, mutta värit leiskuivat vielä kirkkaina. Mustan maan, osin maatuneiden lehtien ja mangoldin kirkkaiden värien viimeisen ilotulituksen yhdistelmässä on jotain kaihoisaa ja melankolista. Lajike on nimeltään ’Bright Lights’  – viimeinen valon pilkahdus ennen pitkää talviunta.
Mangoldi 2
Mangoldi 3
Mangoldin nuorimmat lehdet ovat vielä käyttökelpoisia. Lehtikaalin makua pieni pakkanen vain parantaa. Kasvattamani lehtikaalin lajike on nimeltään ’Red Russian’, joka on alunperin kotoisin Siperiasta, ja jonka pitäisi kestää jopa -12 C° pakkasta.
Lehtikaali
Pakchoi ja lehtikaali
Sileälehtistä lehtikaalia on helppo käyttää ruoanlaitossa, sillä siitä leikkaa nopeasti veitsellä tai saksilla sopivia suikaleita. Lehdet ovat kauniin sinivihreät, ja kesällä lehtiruodit ovat vaaleanpunaiset. Lajikkeen erikoisuus ovat suoraan lehtilavan keskeltä kasvavat pienet lehtitupsut. Pak choi tuntuu myös kestävän kylmää, sillä lehdet eivät näytä kärsineen pikkupakkasesta.  Tänä kesänä kasvimaa kärsi lehtokotiloiden invaasiosta, mutta pak choi teki uusia lehtiä senkin jälkeen kun ensimmäiset viileät yöt olivat verottaneet kotiloiden määrää.
Salkopavut 1
Salkopavut 2
Korkeissa rautasaloissaan kasvaneista köynnöspavuista muodostui kesän mittaan hauska riippuva puutarha, joka oli borlottopapujen punavalkoisten ja Cosse Violette -papujen violettien kukkien koristama. Kulunut kesä oli kuitenkin näille välimerellistä lämpöä rakastaville kaunottarille liian kylmä ja sateinen. Borlottopavut jäivät aiempaa pienemmiksi ja väreiltään haaleammiksi, mutta muutaman litran sain niitä talteen ennen pakkasten tuloa. Kuvat on otettu lokakuussa, jolloin kuivuneet ja käpertyneet lehdet jo kahisivat tuulessa ja olivat merkki siitä, että kasvu ei enää voi jatkua.
Minttu ja salvia
On ihmellistä, että piparminttu ja salvia paljastuvat sulaneen ensilumen alta virkeinä ja tuoksuvina. Piparminttu on tosin hyvin elinvoimainen kasvi, joka leviää helposti kaikkialle. Sen murskatuista lehdistä marraskuun koleuteen vapautuva tuoksu on kuitenkin jotenkin hätkähdyttävä, kesä talven keskellä. Salviaa tulee käytettyä vähemmän, mutta aina kun muistan, otan lehtiä mukaani ja paahdan niitä kevyesti uunissa juuresten kanssa. Rapeiksi paahtuneet salvianlehdet ovat herkullisia. Salvia kannattaa leikata melko matalaksi ja suojata pakkaspeitteellä ennen talven tuloa, sillä siten se selviää talvesta paremmin. Leikkasin alas myös kaksi iisoppipensasta, sillä ne kasvattavat uudet versot taas keväällä. Kuivat tähkät tuoksuivat vielä kesälle, mutta marraskuisen iltapäivän valo ei riittänyt enää kuvaamiseen.  Kotkansiipi

Elokuu on elämän tarkoitus

Mangoldi ja pak choi
Elokuu on palstaviljelijän elämän tarkoitus. Elokuuta varten selataan siemenkauppojen luetteloita tammikuussa, esikasvatetaan vihannesten taimia maalis- ja huhtikuussa, ja lannoitetaan palstaa toukokuussa.  Juhannukseen saakka kylvöksiä ja hentoja kasvantoja peitellään ja suojellaan alkukesän hallaöiltä ja siivekkäiltä tuholaisilta, ja vettä kannetaan palstalle lukemattomia kastelukannullisia. Toiminnalla on selkeä tarkoitusperä ja se tähtää niihin elokuun päiviin ja iltoihin, jolloin kasvimaalta voi kerätä mukaansa kullankeltaisia perunoita, värikkäitä vihanneksia, tuoksuvia maustekasveja, marjoja ja tietenkin kukkia.

Kulunut kesä oli kylmä ja sateinen, mutta elokuu on silti minun kalenterissani aina vuoden paras kuukausi. Tiesin jo keväällä, että tulemme olemaan heinäkuun poissa kaupungista, joten valitsin viljelypalstalle tänä vuonna helppoja ja varmoja kasvilajeja, jotka eivät vaadi jatkuvaa silmälläpitoa. Ensimmäisessä kuvassa oikealla on Mangoldi ’Bright Lights’ ja vasemmalla pinaattikiinankaali eli pak-choi, jonka tumman violetti lajike oli muistaakseni ’Rubi’. Viljelyharrastukseni alkuvuosina  mangoldi sattui olemaan muodissa, ja kasvatin sitä joka kesä. Luulin silloin saaneeni mangoldista tarpeekseni loppuiäksi. Nyt olen kasvannut mangoldia jälleen parina kesänä, sillä kasvuun päästyään se on varma satokasvi. Uudempi tuttavuus on pinaattikiinankaali, joka kasvaa nopeasti. Pinaattikiinankaalia käytetään yleensä mangoldin tapaan kypsennettävissä ruoissa, mutta pienet rapeat lehdet sopivat myös sellaisinaan salaattiin. Sekä mangoldin että pinaattikiinankaalin voi kylvää suoraan kasvupaikalle ilman esikasvatusta.Pensaskrassi Alaska ja iisoppi
Pensaskrassi on kylmänarka, mutta ehtii hyvään kasvuvauhtiin elokuuhun mennessä myös ilman esikasvatusta. Krassi on paitsi koristeellinen, myös kokonaan syötävä kukkineen päivineen. Pensaskrassin ’Alaska’ lajikkeella on upeat, valkokirjavat lehdet, jotka ovat hauskan näköisiä salaatissa. Tein vast’ikään pestoa, johon käytin pensaskrassia, rukolaa ja sileälehtistä persiljaa. Krassinlehdet antavat pestolle mukavasti potkua. Yllä olevassa kuvassa siniset kukat kuuluvat iisopille. Mäkimeirami ja iisoppi
Paahteesta pitävät maustekasvit viihtyvät hyvin aurinkoisella palstalla. Kimalaiset ja muut pölyttäjät rakastavat mäkimeiramia, ja siksi annan sen kukkia. Kaksi pyöreää iisoppipensasta  reunustavat kasvimaan pääkäytävää, mutta en ole vielä oppinut käyttämään iisoppia keittiössä. Iisopin tuoksu ei ole kovin miellyttävä, ja sen väitetäänkin karkottavan kaalikasvien tuholaisia. En ole tosin varma pitääkö väite paikkansa, mutta jos kasvi on yksi vanhimmista Suomessa viljellyistä puutarhakasveista, jota on kasvatettu täällä jo 1600-luvulla, kasvakoon se kasvimaalla jo pelkästään siitä syystä. Salkopavut
Lehtivihannekset ovat pitäneet sateisesta ja viileästä kesästä, mutta salkopavut kaipaisivat hieman lisää lämpöä. Esikasvatin keväällä kolmea salkopapulajiketta ja pysytytin niille vihdoin kunnollisen tukirakennelman kolmen metrin pituisista raudoitusraudan pätkistä, joita ei tarvittu viime kesänä taloyhtiön pihalle rakennettuun tukimuuriin. Edelliskesänä papusalot olivat liian matalia, mutta nyt pavut ovat saaneet kiipeillä korkeuksiin.  Kukkia on paljon, ja palkojakin jonkin verrran jo, mutta niiden pitäisi vielä huomattavasti pulskistua, jotta niissä olisi tarpeeksi syötävää. Salkopavut
Esikasvatin myös kolmea kesäkurpitsalajiketta, mutta kylmän sään vuoksi maltoin istuttaa ne kasvimaalle vasta pitkälle kesäkuun puolella. Kaikki taimet selviytyivät koleasta alkukesästä, mutta kukinta on kuitenkin viivästynyt niin, että kasveissa on vasta nyt pieniä kurpitsanalkuja. Kaiken lisäksi taimien nimikyltit menivät istutusvaiheessa sekaisin, joten en tiedä, onko alla olevan kuvan kukasta tulossa ehkä kurpitsa ’Jaune de Vert’, ’Custard White’ vaiko ehkä ’Sweet Dumpling’.  Nyt vain jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää, ja ehkä hieman lannoitetaan lisää varmuuden vuoksi.Kesäkurpitsat
Kesämalvikki
Lumikärhö Paul Farges
Viljelypalstalle on nautinto mennä, kun ensimmäisenä vastassa on lumikärhön valkoinen kukkapilvi. Lumikärhölle tehtiin pari vuotta sitten raudoitusraudasta köynnöstueksi kaariportti, mutta siitä tuli liian kapea, ja kärhö on ottanut koko sisäänkäynnin valtaansa. Tätä kärhöä ei siis kannata istuttaa liian pieneen tilaan. Portti on siis kiskottava irti maasta ja asennettava uudestaan. Keskimmäisessä kuvassa yllä on tillipenkkiin eksynyt valkoinen kesämalvikki. Kesämalvikit ovat varmaankin helpoimpia yksivuotisia kesäkukkia, jotka kukkivat vauhtiin päästyään useita viikkoja.

Alla olevassa kuvassa on suosikkiperennani, virginiantädyke, jota myös kimalaiset rakastavat. Kukinnan nyt jo hieman hiipuessa kimalaiset ovat takertuneet kuin juopuneina pitkiin, siroihin kukintoihin. Viljelypalstalla on aurinkoista mutta virginiantädyke viihtyy myös puolivarjoisella kasvupaikalla. Valkoinen ’Alba’-lajike on mielestäni viehättävin.

Vaikka kalenteri kertoo, että vuoden kohokohta on pian ohitse,  on vielä tulossa jotain, joka kruunaa elokuun onnen: karhunvatukat kypsyvät. Mustat marjat ilmestyvät piikkisiin oksiin kuin yllättäen, sillä raakoina marjoja tuskin erottaa lehtien lomasta. Karhunvatukat maistuvat minusta aina hieman eksoottisille, sillä muistan syöneeni niitä ensimmäisen kerran suoraan pensaasta kauan sitten pienen Välimeren saaren rannalla. Nytkin syön ensimmäiset karhunvatukat ihastuksen vallassa suoraan pensaasta, tai poimin kourallisen ja istun penkille rantatien varrelle ihailemaan elokuun viimeistä auringonlaskua. Virginiantädyke
Karhunvatukka

Viljelypalstan villi kesäloma

Mangoldi ja piparminttu
Tarhurin viettäessä kesälomaa toisella puolella Suomea vallitsee viljelypalstalla villi meno. Vihannekset ja rikkakasvit kasvavat sääntöjä uhmaten ja täysin järjestystä vailla. Piipahdin kesken loman pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita ja palauttamaan järjestyksen anarkian valtaamalle viljelypalstalle. Vesiheinä oli ottanut vihannespenkit valtaansa, ja peltokierto kiemurteli perunanvarsissa. Vapaudestaan riemastunut maahumala loikki iloisena pitkin harppauksin perennapenkissä, ja jokunen jatkuvaan sateeseen väsynyt pioni oli ravistanut kaikki terälehtensä kuorikekäytävälle.

Järjestyksen aikaasaaminen vaati kuitenkin vain muutaman tunnin reippaan kitkemisen. Poissaolevan vihannestarhurin pelastuksia ovat helpot ja tutut lehtivihannekset kuten mangoldi ja rucola, jotka kasvavat nopeasti ja pärjäävät myös rikkakasveille. Viljelypalstan tuoksuvimman kasvin tittelin saa piparminttu, joka kasvaa perennapenkissä monivuotisten kukkakasvien joukossa ja on varma selviytyjä. Jopa niin varma, että se kannattaa eristää muista kasveista juurimatolla liiallisen leviämisen estämiseksi.
Salkopavut
Salkopavut olivat kasvaneet nopeasti korkeutta ja ottaneet etäisyyttä maan pinnalla mellastaviin rikkakasveihin. Istutin salkopavut ulos viljelypalstalle vasta kesäkuun puolivälissä, joten pavut kukkivat vasta nyt ja saamme odotella satoa vielä tovin. Kaikki kesäkurpitsalajikkeet olivat myös hengissä ja rotevina kasveina ne eivät myöskään rikkakasveista piittaa. Isotähtiputki
Viljelypalstan perennamaassa kasvavat tähtiputket kukkivat myös villisti, mutta se oli vain tervetullutta. Uusimmat tulokkaat tähtiputkien joukossa ovat valkoinen ’Star of Billion’ ja tummanpunainen ’Star of Fire’.  Ensimmäiseksi hankkimani vaaleanpunainen ’Roma’ kukki myös runsaasti. ’Roma’ on runsastunut viljelypalstalla sen verran, että olen siirtänyt sitä myös taloyhtiön pihaan, sillä tähtiputki viihtyy myös puolivarjossa.
Nukkapähkämö ja isotähtiputket
Lempikasvini viljelypalstan perennamaassa on kuitenkin nukkapähkämö. Tuo joka suuntaan pörröisiä varsiaan ojenteleva, kauttaaltaan villanpehmeä Välimeren seudun paahteisten vuorenrinteiden kasvi suostuu ihme kyllä kasvamaan ja kukoistamaan täällä viluisassa ja sateisessa Pohjolassa. Myös sen harvasta kukinnosta pistää sieltä täältä esiin pieniä, pehmeitä korvan kaltaisia lehtiä. Englanninkielisissä maissa kasvia kutsutaankin nimellä ’Lamb’s Ears’, lampaan korvat.Kiinanpioni
Nukkapähkämö ja isotähtiputki
Sattumalta palstan perennamaahan oli syntynyt väreiltään hyvin yhteensopiva kasviyhdistelmä, johon kuuluvat pioneista viimeisenä kukkiva valkoinen, hieman vaaleanpunaiseen vivahtava kiinanpioni, hopeinen nukkapähkämö pienine violetteine kukkineen ja samaa sävyä toistava valkoinen ’Star of Billion’ isotähtiputki. Pionin tummanvihreä, kiiltävä lehdistö on samalla mainio kontrasti nukkapähkämön hopeisille, mattapintaisille lehdille senkin jälkeen, kun pionin kukinta on ohitse.
Lumikärhö
Viljelypalstan portilla kasvaa rehevä lumikärhö ’Paul Farges’. Sen rentoja versoja on kasvukauden aikana hyvä ohjata ja sitoa köynnöstukeen. Poissaollessani lumikärhö oli heittäytynyt yleisen epäjärjestyksen vallitessa köynnöstuen laidalta toiselle ja käytännössä sulkenut palstan sisäänkäynnin. Lumikärhö vaatii siis reilusti tilaa. Lumikärhön juurella kasvaa muutama jättipoimulehti, jotka myös suurenevat vuosi vuodelta. Niiden kukinnot on hyvä kerätä pois ennen siementen muodostumista, muuten pienet siementaimet valtaavat helposti puutarhan. Koska jouduin jättämään palstan vielä hetkeksi oman onnensa nojaan, keräsin lähtiessäni jättipoimulehden kukintoja sekä viimeiset pionit pyörän koriin, ja poimin kotimatkan varrelta vielä joukkoon muutamia vuodenputken kukintoja. Arrivederci, kasvimaa, vielä hetkeksi.
Leikkokukkia

 

Kesäyön onni

Kiinanpioni
Myöhään sateisen päivän iltana lähden käväisemään viljelypalstalla. Pyörällä ajan sinne vain muutamassa minuutissa. Tarkoitukseni on nopeasti poimia pussillinen rucolasalaattia ja toinen pussillinen mausteyrttejä: timjamia, mäkimeiramia ja vähäsen piparminttua. Nopea piipahdus venyy kuitenkin yli tunniksi, sillä en malta lähteä takaisin. Perennamaassa on avautunut muutama pionin kukka, sadepisarat helmeilevät kaikkialla, on viileää ja raikasta, ja piparmintun lehdistä tarttuu käsiin voimakas tuoksu.
Paeonia lactiflora
Aurinkoisella viljelypalstalla pionit avautuvat aikaisemmin kuin varjoisalla kotipihalla, mutta kukinta on myös nopeammin ohitse. Pionit ovat vielä nuoria, joten kukkia tulee kuhunkin kasviin vasta vain muutama. Enää ei sada, mutta kaikkialla putoilee oksista ja lehdistä suuria vesipisaroita maahan. Ravistan sadevettä varovasti pionin suuresta valkoisesta kukasta, jotta varsi jaksaisi kannatella kukan  painon. Ilmassa tuntuu läheisen talon pihassa kukkivan syreenin ja kostean maan tuoksu.
Morsiusleinikki
Pionien kukat ovat valtavia verrattuna morsiusleinikin pikkuruisiin kukkiin. Morsiusleinikki näyttää hennolta ja sirolta, mutta se pysyy kuitenkin hyvin pystyssä myös sadesäällä ja kukkia on aina paljon. Aiempina vuosina se on kukkinut samaan aikaan jättipoimulehden kanssa, mutta nyt poimulehden kukinnot ovat vasta muodostumassa. Poimin muutamia morsiusleinikin kukkavarsia ja yhden valkoisen pionin ja teen niistä pienen kimpun. Alkukesällä kasvimaan sato on kukkasatoa.
Jättipoimulehti
Salkopavut, jättilaukka, ruokaparsa
Pari viikkoa sitten ulos istuttamani salkopapujen taimet ovat alkaneet kiertyä tukikeppeihin omin avuin. Suojasin pavut aluksi kasvuharsolla, ja kaikki taimet näyttävät selvinneen. Toukokuun alussa istutetun perunan varret ovat kasvaneet jo korkeiksi. Ruokaparsan pari vuotta vanhat taimet tekivät jo useita versoja, mutta annoin kaikkien vielä kasvaa, jotta kasvien juuristo vahvistuisi. Parsan varret näyttävät koristeellisilta jättilaukkojen vierellä, jotka ovat täällä jo täydessä kukassa, kun ne pihassa alkavat vasta avautua. Naapuripalstalla jättilaukkoja on kymmenittäin, ja palsta on violetti pallomeri.

Puutarhavadelmien joukossa kasvaa muutama karhunvadelman verso, jotka ovat täynnä suuria valkoisia kukkia ja nuppuja. Ne hehkuvat pilvisen taivaan hämärtämässä kesäillassa hätkähdyttävän valkoisina. Karhunvadelmat syödään aikanaan suoraan pensaasta elokuun auringon lämmittäminä – toivottavasti.

Mutta ensin – valoisia juhannusöitä!
Karhunvadelma

Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers

Puutarhurin pikamatka

Salkopavut
Pohjolan kasvukausi on kuin pikamatka arvokisoissa: siihen valmistaudutaan pitkään ja hartaasti, mutta se on hetkessä ohitse. Kasvimaan suunnittelu on aloitettava jo tammikuussa, jotta siementilaukset saa tehtyä ajoissa. Esikasvatettavien taimien huippukunto on osattava ajoittaa juuri oikein, sillä jos siemenkylvöt erehtyy tekemään liian aikaisin, tulee taimista pitkiä ja honteloita ennen kuin on aika siirtää ne avomaalle. Vihannestaimien paras harjoitusleiri eli esikasvatuspaikka olisi viileä ja valoisa kuisti. Jos taimia joutuu kuitenkin kasvattamaan sisätiloissa, saavat ne helposti valoshokin avomaalle joutuessaan ja kasvuvauhti on aluksi onnettoman hidasta. Kasveja on alkukesällä suojattava niin liialta auringonvalolta kuin hallaöiltäkin. Kesäkuussa parveilevat tuholaiset, vaativat sääolosuhteet ja tarhurin kiireet saavat aikaan sen, että kaikki kasvit eivät aina selviä jatkoon.Pensaskrassi 'Alaska'
Pensaskrassi Black Velvet ja salkopapu Painted LadyOnneksi puutarhanhoito ei kuitenkaan ole kilpailua. Nyt elokuussa kasvimaa on runsaimmillaan, vaikka kaikki ei ehkä mennytkään ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tänä vuonna halusin kokeilla erilaisten salkopapujen ja pensaskrassien kasvattamista, ja ne ovat kaikki menestyneet hyvin. Salkopavuista puna-valkeakukkainen ’Painted Lady’ ja vaaleanpunainen ’Cobra’ kukkivat kauniisti ja kasvavat hurjasti pituutta. Pensaskrassit ’Black Velvet’ ja kirjavalehtinen ja keltakukkainen ’Alaska’ peittävät maan niin tehokkaasti, että rikkaruohoja ei enää tarvitse kitkeä. Köynnöskrassin nimi on komeasti ’Purple Emperor’, ja se kasvaakin keskellä kasvimaata kuin keisari valtaistuimellaan. Krassien kukat ovat kauniita salaatissa ja maistuvat sopivan kirpeiltä. Köynnöskrassi Purple Emperor
Mustaherukka
Vadelmasato oli tänä vuonna runsas ja herkullinen, vaikka viljelypalstalla on vain noin neljän neliömetrin ala tarhavadelmaa. Mustaherukat on jo mehustettu, ja loput syödään pensaasta sellaisenaan. Seuraavaksi odotan karhuvatukan marjojen kypsymistä. Lumikärhö Paul Farges
Lumikärhö kiipeilee kohti taivaita kasvimaan kaariportissa, jonka taivutimme kahdesta muutaman metrin pituisesta harjateräksestä viime kesänä. Portti taitaa tosin vaatia vielä yhden kaaren lisää pysyäkseen tukevasti pystyssä kovassa tuulessa. Rantaan on vain muutaman kymmenen metrin matka, ja vaikka alkukesästä kylmä viima saattaa koetella kasveja, on aaltojen kohinaa nyt elokuussa mukava kuunnella. Kovat tuulet tuovat aina paikalle leijalautailijat, joiden touhuja unohtuu helposti katselemaan. Elokuussa voikin unohtua seisoskelemaan vedenhakumatkalla rannalle tai istumaan kasvimaan penkille runsauden keskelle – nyt on vuoden paras kuukausi, jonka ei soisi ollenkaan päättyvän.Leijalautailu

 

Vanhoja tuttuja viljelypalstalla

Annabelle ja vierailija
Tänä vuonna  oli mahdotonta pysyä kevään tahdissa. Olen käynyt viljelypalstalla iltaisin aina ehtiessäni muokkaamassa, kylvämässä ja kastelemassa, ja vasta nyt kylvöt alkavat olla valmiina. Vappuna istutettu Annabelle-peruna sen sijaan kukkii pian, ja perheen perunanviljelyvastaava on tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Naapuritalon kissakomistus on erityisen tyytyväinen käyttämäämme kasvuharsoon, sillä se on kuivaa ja pehmeää. Tassuttelija on käynyt tervehtimässä meitä palstalla pennusta saakka.
Tulpaanit ja akileijat
Viljelypalstan perennamaassa ’Black Parrot’ -tulppaanit ovat nyt melkein jo kukkineet. Akileijat ovat kukkineet runsaina tulppaanien joukossa. Naapuripalstalta perennapenkkiin loikanneet tummat akileijat sopivat hyvin joukkoon. Kaikki halukkaat yksilöt saavat vapaasti tulla jatkossakin meille, otan mielelläni kaikki vastaan.
Akileijat
Morsiusleinikki
Ukkolaukat ovat vielä parhaimmillaan, ja nyt kukkii myös laukkojen vastakohta, morsiusleinikki. Morsiusleinikin kukat ovat pikkuruisia, mutta niitä on sadoittain. Siemenestä kasvattamani keltakurjenmiekka kukkii nyt kolmantena vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla. Kurjenmiekka on luonnonkasvi, joka viihtyy rannoilla juuret miltei vedessä, mutta näyttää kasvavan tavallisessa puutarhamaassakin.
KeltakurjenmiekkaTänään istutin kasvimaalle muutamia samettikukan taimia ja peittelin nekin kasvuharsolla. Tomaatin ja salkopapujen taimet saavat sen sijaan odottaa vielä parvekkeella kunnes hallaöiden vaara on ohitse. Perennamaassa kasvavat nuoret parsantaimet ovat onneksi selvinneet viime talven koettelemuksista ja ovat jo melkein metrin korkuisia. Toistaiseksi tyydymme vasta ihailemaan niitä, ja odotamme satoa vasta parin vuoden kuluttua.
Parsa ja samettikukka

FAST FORWARD

The unexpected heatwave made everything happen fast this spring. I have not been able to spend much time on the allotment and I’m behind in everything. Only now I’ve sown most of what I intended. At least the potato crop is in schedule if not much else. In the perennial border tulips, columbines, ornamental alliums and barchelor’s buttons have all loved the warm weather.  The yellow iris that I’ve grown from seed seems to do well in ordinary garden soil though it grows in wet soils in its natural habitat. Today I planted some marigolds that I’ve also grown from seed but I am waiting for a few more days before I bring my tomato plants and runner beans to the allotment.

Omenapuun kevätleikkaus

Omenapuun leikkaaminen
Maaliskuussa pääsee jo ulos pihatöihin. Nyt voi aloittaa satoikäisten omenapuiden kevätleikkauksen. Hyvä ajankohta leikkaamiselle on kevättalvi, jolloin puut ovat vielä lepotilassa, mutta kovia pakkasia ei ole enää odotettavissa. Etelä- ja Keski-Suomessa omenapuita voi leikata maaliskuun puolivälistä alkaen, mutta Pohjois-Suomessa kannattaa odottaa hieman pidempään.

Nämä kuvat ovat IV-vyöhykkeeltä äitini pihalta, jossa kasvaa kaksi omenapuuta ja yksi marjaomenapuu. Omenapuut ovat vajaan parinkymmenen vuoden ikäisiä, ja ne ovat kasvaneet luonnontilaisina viime vuosiin asti. Luonnontilaisina kasvaneiden omenapuiden latvukset ovat yleensä tiheitä, oksat kasvavat epäedullisissa kulmissa runkoon nähden ja ne repeilevät helposti. Luonnontilaisiksi jätetyt omenapuut saattavat kukkia runsaasti ja tuottaa satoa useita vuosia, mutta ne ränsistyvät kuitenkin nopeammin ja satovaihe jää lyhyemmäksi kuin leikatuilla omenapuilla. Hedelmien laatu voi myös kärsiä.
Omenapuun leikkaaminen 1
Omenapuuta taimistolta hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota taimen rakenteeseen. Hyvässä hedelmäpuun taimessa on suora runko, josta kasvaa tasaisin välein muutama pääoksa joka puolelle puuta. Oksakulmien on hyvä olla laajat. Yllä oleva omenapuu on sen sijaan pensastuva, eli kaikki pääoksat haarautuvat lähes samasta rungon kohdasta, ja oksat muodostavat teräviä kulmia runkoon nähden. Taimi ei siis ole ollut paras mahdollinen valinta, eikä puusta leikkaamallakaan saa runkojohteista.

Tiheää latvusta voi kuitenkin harventaa, jotta siitä saadaan valoisampi ja hedelmien laatu paranee. Vanhan säännön mukaan omenapuun latvuksen pitäisi olla niin väljä, että siitä voi heittää läpi vaikka karvalakin. Olen harventanut näiden luonnontilaisina kasvaneiden omenapuiden latvuksia muutaman vuoden ajan leikkaamalla pari suurta oksaa ja muutamia pienempiä oksia vuodessa.
Omenapuun leikkaaminen 2
Ensin leikataan latvuksen sisään suuntautuvia oksia. Korkealla olevien oksien leikkaamiseen sopii pitkävartinen tai teleskooppivarrella varustettu leikkuri. Paksujen oksien leikkaamiseen tarvitaan sahaa. Hyvin suuren oksan sahaaminen kannattaa aloittaa oksan alapuolelta, jotta puun kuori ei repeäisi. Jos sahauspinnan reunat jäävät kovin rosoisiksi, ne voi huolitella puukolla. Suuria oksia ei kannata yhdellä kertaa poistaa kuin yksi tai kaksi, sillä liian raju leikkaaminen saa aikaan runsasta vesiversojen kasvua kesällä.
Omenapuun leikkaaminen 6
Omenapuun leikkaaminen 3
Seuraavaksi poistetaan oksia, jotka kasvavat liian terävässä kulmassa toisiinsa nähden. Tälläiset oksat repeilevät helposti sadon painosta kesällä. Samoin poistetaan toisiaan hankaavat oksat, etteivät sienitaudit pääse vioittuneesta kuoresta puuhun.
Omenapuun leikkaaminen 4
Suurten oksien poistaminen omenapuusta aiheuttaa vääjäämättä vesiversojen kasvua puun latvukseen. Tälläiset versot ovat piiskamaisia ja ne kasvavat suoraan ylöspäin aiemmasta leikkauskohdasta. Poistin viime vuoden vesiversoista nyt noin kolmanneksen ja vähennän niitä lisää seuraavina vuosina. Keväällä kasvaneita vesiversoja voi poistaa myös alkukesällä ennen kuin ne ovat ehtineet puutua.
Omenapuun leikkaaminen 5
Poistin viereisestä marjaomenapuusta myös pari liian jyrkässä oksakulmassa kasvavaa oksaa. Tämän marjaomenapuun omenat ovat melko suuria ja maukkaita. Oksat leikataan ja sahataan aina siten, että oksakaulus eli oksan alapuolella oleva rosoinen paksunnos jää puuhun. Oksakauluksen solukko kasvaa silloin leikkaushaavan päälle sitä suojaamaan, eivätkä lahottajasienet pääse vahingoittamaan puuta. Liian pitkä oksatappi tai liian läheltä runkoa sahattu oksa puolestaan estävät haavan paranemisen.

Omenapuita leikatessa kannattaa malttaa mielensä ja poistaa oksia vain vähän kerrallaan. Raju leikkaus ja sitä seuraava runsas versokasvu voi hidastaa puun talveentumista ja talvenkestävyyttä. Poistin tällä kertaa omenapuun latvuksesta enää yhden ison oksan, jonkin verran vesiversoja sekä epäedullisessa oksakulmassa kasvavia oksia. Seuraavina vuosina poistan ainoastaan lisää vesiversoja. Jonain vuonna olisi mielenkiintoista kokeilla myös kannusleikkausta, jolla voi lisätä puun hedelmäversojen määrää.
Omenapuiden suojaus
Vanhojen omenapuiden rungot eivät enää kelpaa jäniksille, mutta verkot estävät pupuja kuitenkin pääsemästä aivan puiden viereen ja vioittamasta ohuempia oksia. Hangella puiden ympärillä olikin monenlaisten loikkijoiden kulkureittejä. Puun juurelle jääneet nuoret oksat oli kaluttu paljaiksi yhdessä yössä. Monet jäljet johtivat tuijan alle, jonka suojista oli ponkaistu aamulla taas ruoanhakuun.
Huurretta pakkasaamuna
Hedelmäpuita kasvattavalle kotipuutarhurille mainio tietolähde on Anssi Krannilan ja Anne Paalon kirja Omenapuu. Kirjasta saa hyviä vinkkejä omenan viljelyyn ja siinä esitellään tunnetuimmat omena-, luumu- ja kirsikkalajikkeemme.

PRUNING APPLE TREES IN MARCH

In March it is time to go out to the garden and prune the mature apple trees. When pruning fruit trees in a cold climate, caution is just as important as sharp cutters. Pruning only a little at a time helps to avoid excessive growth in the following summer. My mother has two mature apple trees and a crab apple in her garden, and the trees had not been pruned at all until a few years ago. I have been pruning them now every spring for several years with the aim of achieving trees with an open canopy and a balanced crown structure. An easy way to start is to remove branches that grow into the center of the crown and any branches that grow in a sharp angle. I’ve also removed crossing branches and about a third of the previous year’s watershoots. It pays to resist the temptation to prune too hard, as vigorous pruning always produces lots of watershoots the following summer. Excessive growth in turn lessens the tree’s chances to survive the following winter. This is a time of year when hares have very little left to eat so keeping the wire fencing in place around the fruit trees is a good idea. Every morning I found a new string of pretty paw prints in the garden.

Puutarhaunelmia

Ruusu Linnanmäki
Pihalla huurre peittää puut ja pensaat. Kun lämpötila laskee alle -25 asteen, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan seuraavaan kasvukauteen ja kesään. Tammikuussa teen viljely- ja istutussuunnitelmia palstaa ja taloyhtiöpihaa varten, mutta samalla saatan haaveilla myös puutarhasta, jossa kaikki – tai ainakin melkein kaikki – olisi mahdollista. Haaveiden puutarhan ei välttämättä tarvitse toteutua, mutta sellaista suunnitellessa keskitalvi kuluu nopeammin. Monet kuvittelemani puutarhan ainesosista ovat todellisuudessa olemassa joko hoitamissani puutarhoissa tai jossain muualla, missä voin niistä nauttia.

Unelmieni puutarhassa olisi tietenkin sopivasti aurinkoa, joka avaisi kukkien nuput ja kypsyttäisi hedelmät ja vihannekset. Siellä olisi myös kutsuva siimes, jonne voisi vetäytyä rentoutumaan kirjan kanssa sekä viihtyisä paikka, jossa nauttia pitkiä illallisia mukavassa seurassa. Puutarhassa pesisi paljon pikkulintuja, joita olisi hauska tarkkailla, ja mehiläiset pörisisivät korkeissa kukkavarsissa.  Puutarhassani olisi vähän nurmikkoa, mutta paljon kasveja. Yksi puutarhani kohokohdista olisi jokin keskikesällä kukkiva ylellinen, valkoinen pensasruusu. Yllä olevan pimpinellaruusun kuvasin viime kesänä Kuopion Valkeisenpuistossa, mutta nimikyltin puuttuessa ruusun tunnistaminen jäi epävarmaksi.Rosa AspirinNukkapähkämö ja basilika
Puutarhani aurinkoiseen osaan istuttaisin vierekkäin valkoisen ’Aspirin’ -peittoruusun sekä runsaasti nukkapähkämöä ja tummalehtistä basilikaa, jonka antaisin vapaasti kukkia. Ruusun valkoiset, syksyä kohti punertuvat terälehdet, nukkapähkämön hopeanhohto ja basilikan tummat varret olisivat yhdistelmä, johon en voisi kyllästyä. Nukkapähkämön ja basilikan kukissa on samaa värisävyä. Vaikka jaloruusut ovat mielestäni harvoin pensaina kauniita, ’Aspirin’ -peittoruusu on kasvutavaltaan tiivis ja tietenkin miedosti tuoksuvien kukkien täyttämä. Kuvan ruusu kasvaa Tampereella Hatanpään ruusutarhassa ja basilika saman puiston maustetarhassa. Nukkapähkämö kasvaa omalla viljelypalstallani. Maitokello ja salkoruusu
Puutarhan kasvien joukossa voisi olla myös jotain yllättävää, jopa hätkähdyttävää, kuten yllä olevan kuvan lähes musta salkoruusu. Nämä salkoruusukaunottaret kasvavat Tertin kartanon puutarhassa. Yhdistäisin tummanpuhuvat ja näyttävät salkoruusut maitokellon hempeisiin kukintoihin. Maitokello on hieno perenna, joka kukkii keskikesällä useita viikkoja. Kuvassa oleva maitokello kasvaa taloyhtiöpihallamme puolivarjoisella kasvupaikalla, eikä se tunnu maistuvan lehtokotiloillekaan. Korkeat varret kaipaavat jonkin verran tukemista.Virginiantädyke ja röyhytatar
Mielikuvituspuutarhassani olisi tietenkin runsaasti tilaa myös suurille perennoille. Viime vuosina uudelleen muotiin tullut virginiantädyke on yksi minunkin suosikeistani. Myös mehiläiset ja kimalaiset rakastavat sen pitkiä, siroja kukintoja. Istuttaisin virginiantädykettä kaitaröyhytattaren viereen, sillä tädykkeen keihäsmäiset kukinnot ja röyhytattaren utuinen kukkapilvi näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Oikealla oleva röyhytatar kasvaa äitini puutarhassa yksittäiskasvina, ja siellä se on yli 1,5m korkea ja pari metriä leveä. Perennapenkissä sen leviämistä voisi joutua rajoittamaan juuriestematolla.
Köynnöshortensia ja lumikärhö 'Paul F
Köynnöksiä voi tuskin olla puutarhassa liikaa. Köynnöshortensia on minusta köynnöksistä upein näyttävien kukkien ja kauniin talviasun vuoksi. Unelmapuutarhassani olisi sammalen peittämä suuri kivi, jonka päällä köynnöshortensia kiipeilisi ja varistaisi syvän vihreälle sammalelle valkoisia terälehtiään. Sellaisena hetkenä en voisi poistua puutarhasta. Ruohovartisista köynnöksistä pidän eniten pienikukkaisista kärhöistä. Taloyhtiöpihalla kukki useita vuosia lumikärhö ’Paul Farges’, kunnes se eräänä kovana pakkastalvena paleltui. Viime kesänä istutin viljelypalstalle uuden samanlaisen ja keväällä näen, selviääkö se ensimmäisestä pakkastalvestaan. Köynnöshortensian kuvasin Valkeakoskella Visavuoren museon puutarhassa.
Joselininlahti
Mielikuvituspuutarhassa tarpeettomat reunaehdot kuten käytettävissä oleva tila, aika tai puutarhurin tilipussi eivät rajoita erilaisten hankkeiden toteuttamista. Niinpä puutarhassani olisi itsestään selvästi myös ajan patinoima vesiallas, johon puutarhan puut kuvastuisivat. Altaan sementtipohja olisi tummunut ja sen reunat sammaloituneet. Kuvassa oleva vesiallas sijaitsee Pyynikin Joselininniemellä, joka oli pitkään tunnelmansa vuoksi yksi lempipaikoistani. Allasta koristanut veistos on sittemmin siirretty muualle, eikä paikka ole enää entisensä.
Kangasajuruoho ja puutarhakalusteet
Puutarhan hoitaminen ja siellä työskentely on nautinto sinänsä, mutta puutarhurin on yhtälailla osattava rentoutua puutarhassaan ja nauttia siellä oleskelusta aina sään salliessa. Puutarhassani olisi sen vuoksi useita istumapaikkoja: yksi pihan aurinkoisimmalla paikalla huhtikuun ensimmäisiä lämpimiä päiviä varten siinä kohdassa, missä lumikellot ja krookukset ensimmäiseksi kukkivat, toinen puolivarjossa heinäkuun helteisiä päiviä varten, ja kolmantena vielä salainen piilopaikka, jonne voisin vetäytyä aivan omaan rauhaani. Taloyhtiöpihallekin olemme saaneet sopimaan pari pöytäryhmää. Viime kesänä hankimme pihalle viimein uudet pihakalusteet, joiden ääreen sopii ruokailemaan isokin joukko. Klassiset valkoiset kalusteet kirkastivat kertaheitolla varjoisen pikku pihan. Taloyhtiöpihan patio on puusta, mutta omassa puutarhassani patio voisi olla patinoitunutta ja hieman rapautunutta vanhaa tiiltä tai kiveystä, jonka halkeamissa kasvaisi tuoksuvaa kangasajuruohoa ja sitruunatimjamia. Maustekasvien tuoksua vapautuisi lämpimään kesäiltaan kiveyksellä kävellessä. Oikealla oleva kuva Tertin kartanon muuripuutarhasta.
kasvimaan kasveja
Mielikuvituspuutarhani aurinkoisella laidalla kasvaisi syötäviä kasveja paitsi vihannestarhassa, myös perennojen joukossa. Erityisen hyvin perennojen joukkoon ja istutusalueiden reunuskasveiksi sopivat tuoksuvat maustekasvit kuten ajuruoho ja muut timjamit, mäkimeirami ja salvia. Värikkäät mangoldit ja kaunislehtiset lehtikaalit sopivat korkeampien perennojen joukkoon ja papusalot sekä vaikkapa maissi istutusalueiden taustalle. Perennojen joukkoon vihanneksia istutettaessa olisi vain muistettava varata taimille tilaa, jotta nopeasti kasvuun lähtevät perennat eivät tukahduttaisi vihannesten taimia.  Yllä olevat kuvat ovat viljelypalstaltani, jossa perennat ja maustekasvit kasvavat yhteisessä penkissä kasvimaan halki johtavan polun varrella. Papusalko kasvoi viime kesänä ruututarhan muotoon istuttamani vihannesmaan keskellä katseenvangitsijana.

Edellisen kasvukauden muistelu auttaa suunnittelemaan seuraavaa. Pian onkin aika unohtaa haaveilu ja ryhtyä tosissaan kirjaamaan muistiin tulevan kasvukauden toimia.

GARDEN DREAMS

When the temperature drops below -25 °C, thoughts easily drift to the warmer season. January is in fact a good time to start planning for the next growing season. During the coldest months I often also allow myself to conjure up a dream garden, where everything is possible, and where available space, time or personal finances pose no restrictions. Above I’ve collected a number of photos I’ve taken in my garden spaces and in other private and public gardens to show what my dream garden would contain. Instead of lawn, my dream garden would have a lot of plants, both ornamental and edible ones, prefererably mixed together in large borders. There’d be enough sun for the flowering perennials and vegetables to thrive, but also some shade and enough secluded spaces for the gardener to sit down with a book and relax. In a sunny spot I might plant a traditional shrub rose with large, white flowers. I’d also plant a dreamy combination of a faded pink groundcover rose with silver-leaved Lamb’s ears and flowering basil. Any garden also needs a showstopper or two, for example a few hollyhocks with flowers the darkest purple, or maybe an unexpected combination of spiky and feathery flowerheads. A climbing hydrangea on a mossy stone, a reflection of water, and scented thyme growing in the cracks of weathered paving would complete my dream garden.