Vanhoja tuttuja viljelypalstalla

Annabelle ja vierailija
Tänä vuonna  oli mahdotonta pysyä kevään tahdissa. Olen käynyt viljelypalstalla iltaisin aina ehtiessäni muokkaamassa, kylvämässä ja kastelemassa, ja vasta nyt kylvöt alkavat olla valmiina. Vappuna istutettu Annabelle-peruna sen sijaan kukkii pian, ja perheen perunanviljelyvastaava on tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Naapuritalon kissakomistus on erityisen tyytyväinen käyttämäämme kasvuharsoon, sillä se on kuivaa ja pehmeää. Tassuttelija on käynyt tervehtimässä meitä palstalla pennusta saakka.
Tulpaanit ja akileijat
Viljelypalstan perennamaassa ’Black Parrot’ -tulppaanit ovat nyt melkein jo kukkineet. Akileijat ovat kukkineet runsaina tulppaanien joukossa. Naapuripalstalta perennapenkkiin loikanneet tummat akileijat sopivat hyvin joukkoon. Kaikki halukkaat yksilöt saavat vapaasti tulla jatkossakin meille, otan mielelläni kaikki vastaan.
Akileijat
Morsiusleinikki
Ukkolaukat ovat vielä parhaimmillaan, ja nyt kukkii myös laukkojen vastakohta, morsiusleinikki. Morsiusleinikin kukat ovat pikkuruisia, mutta niitä on sadoittain. Siemenestä kasvattamani keltakurjenmiekka kukkii nyt kolmantena vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla. Kurjenmiekka on luonnonkasvi, joka viihtyy rannoilla juuret miltei vedessä, mutta näyttää kasvavan tavallisessa puutarhamaassakin.
KeltakurjenmiekkaTänään istutin kasvimaalle muutamia samettikukan taimia ja peittelin nekin kasvuharsolla. Tomaatin ja salkopapujen taimet saavat sen sijaan odottaa vielä parvekkeella kunnes hallaöiden vaara on ohitse. Perennamaassa kasvavat nuoret parsantaimet ovat onneksi selvinneet viime talven koettelemuksista ja ovat jo melkein metrin korkuisia. Toistaiseksi tyydymme vasta ihailemaan niitä, ja odotamme satoa vasta parin vuoden kuluttua.
Parsa ja samettikukka

FAST FORWARD

The unexpected heatwave made everything happen fast this spring. I have not been able to spend much time on the allotment and I’m behind in everything. Only now I’ve sown most of what I intended. At least the potato crop is in schedule if not much else. In the perennial border tulips, columbines, ornamental alliums and barchelor’s buttons have all loved the warm weather.  The yellow iris that I’ve grown from seed seems to do well in ordinary garden soil though it grows in wet soils in its natural habitat. Today I planted some marigolds that I’ve also grown from seed but I am waiting for a few more days before I bring my tomato plants and runner beans to the allotment.

TALVEN VARALLE

Blog_23_1_A
Yöpakkasista huolimatta viljelypalstalla syyskimikit kukkivat täyttä päätä. Yksinäinen sormustinkukka on hoksannut avata kukkansa viime hetkellä. Kukkakärpäset ja amiraaliperhonen saapuvat paikalle nauttimaan auringon lämmöstä.
DSCN8945_A
DSCN9046_A
Sadonkorjuu kasvimaalla on nyt suurimmaksi osaksi ohitse. Viimeiset härkäpavut on poimittu ja perunat nostettu. Perunoita istutettiin kolmea lajiketta: varhainen Carrera heti vapun jälkeen, ja Annabelle ja Siikli toukokuun lopulla. Peruna- ja juuressatoa riittää muutamaksi kuukaudeksi, ja syyskesällä onkin monesti hauska huomata, että joidenkin aterioiden ainekset ovat lähes kokonaan omalta kasvimaalta. Lisäksi itse kasvatettu ruoka maistuu aina jostain kumman syystä erityisen herkulliselta. Sadonkorjuun jälkeen perunamaa saa katteekseen kasvimaalta kertyviä naatteja ja varsia. Pilkon niitä hieman lapiolla ja lopuksi tuon päällimmäiseksi kerroksen lehtiä. Talven jälkeen kasvijätteet ovat hiutuneet niin, että ne on helppo muokata maahan.
DSCN9056_A
Blog_23_2_A
Sitruunamelissa kasvaa perennojen joukossa kauniiksi, tuoksuvaksi pensaaksi, mutta en ole oikein koskaan oppinut käyttämään sitä. Niinpä se muuttuu syksyllä hyväntuoksuiseksi maanparannusaineeksi muun kasvijätteen mukana. Kruunutilli tuotti runsaan siemensadon, ja osa kuivista varsista pääsi koristeeksi sisälle. Pihamaalla kesäkukkaistutukset on purettu, perennat istutettu takaisin maahan, ja muratit ja lankaköynnökset siirretty pienempiin ruukkuihin talvettamista varten. Pihavaahtera on päättänyt luopua lehdistään ja pudottelee niitä maahan kahisevaksi matoksi. Lumimarjan valkoiset helmet ilmestyvät oksiin yht’äkkiä ja muistuttavat saapuvasta talvesta.
DSCN8616_A
DSCN8567_A

PREPARING FOR WINTER

Despite a number of cold nights, foxgloves and bugbane continue to flourish on the allotment garden and attract hoverflies and butterflies. Harvesting is almost over: the last broad beans and potatoes have been picked and collected and brought home. At this time there is a lot of garden waste on the allotment, and all is used to feed the soil to improve next year’s harvest. Seed saving starts with dill, which always produces plenty, so I brought some pretty dry stalks indoors. In the garden, pots and containers need to be emptied, ivy and maidenhair vine replanted in smaller pots for overwintering indoors. Snowberry produces strings of white pearls and reminds that winter is around the corner.

KOUKUSSA PUUTARHANHOITOON

DSCN9977_A
Lokakuun lähestyessä kasvukausi alkaa olla ohitse. Kuluneen kesän ja sen oikullisten säiden jälkeen kunnioitan entistä enemmän kaikkia niitä, jotka viljelevät maata saadakseen siitä elantonsa. Puutarhaa tai viljelypalstaa huvikseen ja harrastuksekseen hoitavaa eivät sen sijaan vaihtelevat säät haittaa. Puutarhan ja palstan hoitaminen on päämäärä sinänsä ja satotavoitteet toissijaisia. Kesäkuussa puuhailin ulkona toppatakkiin, villamyssyyn ja villahuiviin sonnustautuneena, sillä jos puutarhaharrastukseen on kerran jäänyt koukkuun, mikään sää ei pitele tarhuria sisällä kevään saavuttua. Aloitin puutarha- ja hyötyviljelyharrastuksen 17 vuotta sitten muutettuamme nykyiseen kotiimme. Heti seuraavana keväänä anoin ja sain monivuotisen viljelypalstan läheiseltä vuokrapalsta-alueelta. Silloin palstan sai samana keväänä, mutta nykyisin palstaa voi joutua odottamaan vuosikausia.
Blog_21_2_A
Blog_21_3_A
Vähitellen harrastus vei mukanaan niin, että kevät, kesä ja syksy sulautuivat yhdeksi vuodenajaksi, jonka nimi on kasvukausi. Talvikuukaudet ovat olemassa etupäässä seuraavan kasvukauden suunnittelua ja siihen valmistautumista varten. Siitäkään ei ole sanottavaa haittaa, että sen enempää viljelypalsta kuin taloyhtiöpihakaan eivät ole omia: viljelypalsta on vuokralla ja taloyhtiöpiha puolijulkinen tila, jonka käyttäjäkunta jatkuvasti vaihtuu ja muuttuu. Puutarhat ovat joka tapauksessa tilapäisiä, ja ne ovat olemassa vain niin kauan kuin niitä hoidetaan. Jos puutarhan hoitaja jättää puutarhansa, tai jos hoitaja vaihtuu, puutarha joko katoaa tai ainakin muuttuu. Niinpä puutarhanhoitoon hurahtaneelle riittää, että on jokin tila, vaikka tilapäinenkin, jossa voi päästä touhuamaan mullan ja kasvien pariin heti kun lumi sulaa, maa alkaa tuoksua, ja ensimmäiset lumikellot ja krookukset työntyvät esiin lehtikarikkeen lomasta.
DSCN0277_A
DSCN9889_A
Keväällä viikot kuluvat aina liian nopeasti, ja tekemistä on kerralla niin paljon, että jostain projektista on aina luovuttava. Myöhemmin kesällä ehkä huomaa, että joidenkin kasvien kasvattaminen kasvimaalla ei tänä vuonna onnistunut, tai jonkin kasvin söivät pihalla lehtokotilot. Seuraava vuosi tarjoaa kuitenkin aina uuden tilaisuuden. Jossain vaiheessa tosin on hyväksyttävä, että aika ja käytettävissä olevat tilat eivät kuitenkaan voi koskaan riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin kasvattaa. Joskus silmäilen palsta-alueen laidalla olevaa pujoa ja jättipalsamia puskevaa kaistaletta. Se näyttää läpitunkemattomalta viidakolta, jota kukaan palstaa jonottava ei ilmeisesti halua ottaa vastaan. Minusta siinä on puolen aarin verran ihania mahdollisuuksia, ja olen jo miettinyt ryteikön sissiviljelyä. Toisaalta virallisellakin palstalla on aina tehtävää: aina on jokin monivuotinen kasvi, joka on siirrettävä tai jaettava, tai jokin kohta perusteellisesti kitkettävä ja perattava. Maanparannuksesta voi tulla suorastaan intohimo, sillä on ilo seurata kuinka kompostin ja muun orgaanisen aineksen lisääminen muuttaa vähitellen kovan ja kylmän savimaan kuohkeaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi, josta kasvit suorastaan ampaisevat kasvuun. Silloin tuntee tehneensä jotain hyödyllistä.
Blog_21_4_A
Myös taloyhtiöpihalla on useita kohteita, jotka täytyy joko kokonaan uudistaa, tai joita täytyisi ainakin korjailla ja parannella. Täysin valmista pihasta tai viljelypalstasta ei tule onneksi koskaan. Jokainen kasvukausi, jolloin pystyy vetämään saappaat jalkaan ja ottamaan lapion ja talikon käteen, on joka tapauksessa hyvä kasvukausi. Viikko sitten kannoimme viljelypalstalta auton takakonttiin neljäkymmentä kiloa kullankeltaisia perunoita, ja samaan aikaan perennapenkissä syysvuokko kukki parhaimmillaan, ja syyskimikki vasta availi tummia kukkanuppujaan. Silloin saatoin olla samaa mieltä kuin kirjailija Mari Mörö kirjassaan Parhaat päiväni pihalla:

Kylliksi saatiin, satoa on kaikki se, minkä voi jollain aistillaan kokea.

DSCN0247_A
Blog_21_1_A

ADDICTED TO GARDENING

After the capricious weather this growing season, I have great respect for all of those who work the land to make a living. If gardening is a hobby, erratic weather is not a problem. Working in the garden is then an end in itself, and the numbers of the harvest take second place. If one is addicted to gardening, no weather can keep you indoors when spring arrives. I started gardening seventeen years ago when we moved into our present home. I soon applied for and was assigned an allotment garden on a nearby allotment site. Gradually my enthusiasm for gardening made spring, summer and autumn converge into one single season, the growing season. The remaining winter months are there primarily to prepare for the gardening activities of the following summer. Neither the allotment garden or the housing company garden are my own: the first one I rent and the other one is a semi-public space used by an ever-changing group of people. Gardens are in most cases temporary spaces anyway, and they exist only as long as they are maintained. When the gardener leaves his garden, or someone else steps in, the garden either disappears or at least changes. I am happy to have a space, however temporary, where I can work with the soil and the plants every spring as soon as the snow is gone, the smell of the thawing soil fills the air, and the first snowdrops and crocuses push through last year’s leaves. Although always on the lookout for more gardening possibilities, even my small gardening spaces offer continuously something to transplant, divide, weed or renew, so there is really no danger of running out of gardening projects. Just recently we harvested forty kilograms of lovely, golden potatoes from the allotment, and at the same time had the pleasure of enjoying the late flowering of my Japanese anemone and purple baneberry. At that moment it was easy to agree with the Finnish garden writer Mari Mörö, who in one of her books says that everything one can experience with one’s senses can be considered harvest.

KAALIA JA KARHUNVADELMIA

DSCN9248_A
Elokuussa olin paljon poissa viljelypalstalta, piipahdin täällä vain silloin tällöin kaupungissa käydessäni. Lämpimien viikkojen aikaansaama kasvupyrähdys olikin kuun lopulla mukava näky. Vielä heinäkuussa avoimelta näyttänyt kasvimaa on nyt täpötäynnä, ja ruututarhan muotoon kylvämäni vihannesmaan kapeat käytävät tuskin erottuvat rehevien kasvustojen lomasta. Nyt on lehtikaalia, valtavasti – mihinkähän ajattelin keväällä tarvitsevani sitä näin suuret määrät? On salaattilehtikaalia, jota kasvatin ruokakaupan ruukkutaimista, on tummalehtistä palmukaalia ja kaunista, punasuonista ’Red Russian’ -lajiketta, jolla on hauskat, reunoistaan röyhelöiset lehdet. Lehtikaalia on nyt syöty salaateissa, piirakoissa ja munakkaissa, mutta mitä enemmän sitä poimin, sitä innokkaammin se kasvaa, ja voisin edelleen ruokkia sillä koko korttelin. Ensi vuonna pidän välivuoden lehtikaalista.
Blog_18_3_A
Karhunvadelmien kannalta elokuun lämpimät viikot osuivat juuri oikeaan aikaan. Vaikka olen jo kerran lahjoittanut karhunvadelman pois kasvimaalta, se ei suostu lähtemään, vaan versoo edelleen. Karhunvadelman versot ovat kolmisen metriä korkeita, ja kesäkuussa puhkeavat kukat ovat suuria ja puhtaan valkoisia. Satoaikaan kasvia pitää kuitenkin lähestyä täysin peittävään vaatetukseen sonnustautuneena, sillä versot ovat kauttaaltaan piikkisiä. Muutama pintanaarmu on kuitenkin pieni hinta kypsistä, mustista ja makeista marjoista.
Blog_18_2
Nyt on myös härkäpapujen paras sesonki. Tähän aikaan vuodesta on saatava lautaselle meheviä härkäpapuja. Härkäpapu on yksi vanhimmista viljelykasveistamme, vaikka sen suosio on sittemmin hiipunut. Valmistan härkäpavut mieluiten höyryttämällä, ja lisään kypsiin papuihin oliiviöljyä, valkosipulia ja muutaman salvianlehden, sekä tietysti suolaa ja mustapippuria. Käytän tällä tavoin maustetut pavut joko kylminä tai lämpiminä. Härkäpapujen pehmustettu palko on aina yhtä hauskan näköinen, ja kasvattamani suurisiemeninen lajike on nimeltään ’Hangdown’. Keltaiset pavut ovat salkopapuja, jotka voi syödä vielä tässä vaiheessa kuorineen kypsennettyinä, kunhan poistaa papujen selkäpuolen pitkän, sitkeän säikeen. Kasvattamani lajike on nimeltään ’Neckargold’.
DSCN9756_A
Tilliä ja persiljaa tarvitaan keittiössä pitkin talvea, mutta nyt tilli ehti kukkia, enkä saanut pakastettua sitä varastoon. Kruunutilli on kuitenkin kasvimaan kaunistus, ja siitä talteen otetut siemenet itävät lähes takuuvarmasti seuraavana vuonna.
DSCN9752_A
DSCN9762
DSCN9740_A
DSCN9737_A
Kesämalvikki kukkii tänä vuonna useita viikkoja myöhässä, mutta yhtä upeasti kuin aina. Kesämalvikin kasvattaminen on helppoa, ja se kestää maljakossa pitkään. Vaikka kesäkuun koleat säät hidastivat kasvua, on kesämalvikin kukinta nyt täydessä vaudissa, ja parin neliön alalta riittää kokonaisia sylillisiä tuotavaksi pihaan. Valkoinen lajike on osuvasti nimeltään ’Mont Blanc’. Osan kukista jätän tuottamaan siemeniä, jotka kerään syyskuun lopulla seuraavaa vuotta varten. Keväällä istutin myös pari pussillista valkoisen tuoksumiekkaliljan sipuleita. Lämpiminä iltoina kukat tuoksuvat ihanasti ja vaaleanvihreät, ryhdikkäät lehdet ovat kauniita koko kasvukauden. Tuoksumiekkalilja ei talvehdi maassa, joten sipulit pitää nostaa maasta syksyllä ja säilyttää viileässä talven yli.
DSCN9735_A
Palstalla on mukava touhuta illalla auringon laskiessa. Vaikka pihatähtimö eli tuttavallisemmin vesiheinä kasvatti alkukesän sateista innostuneena puolen metrin pituisia lonkeroitaan, ei sille tai muille rikkakasveille ole tällä hetkellä kasvimaalla paljon tilaa. Yllä olevan kuvan alareunassa on pienilehtistä vihannesportulakkaa, joka on mehevä salaattikasvi, ja sen takana italialaisen salaattisikurin ’Rossa di Treviso’ -lajikkeen suuria, punertavia lehtiä. Salaattisikuri alkaa vasta nyt muodostaa suippoja keriään, jotka maistuvat parhailta kypsennettyinä, sillä tuoreena ne ovat liian kitkeriä. Siemenet on tuotu Italiasta useita vuosia sitten, mutta ne itivät silti mainiosti, eivätkä säikähtäneet Pohjolan kylmää alkukesää. Oikealla salkopavut korkeassa kasvituessaan, taustalla pensasmaisena kasvavat valkoiset kesämalvikit, ja niiden välissä – lehtikaalia.
DSCN9185_A
Blog_18_1_A
Blog_18_4
Perennojen joukossa virginiantädykkeen kukkavarret kasvavat melkein kaksi metrkiä korkeiksi, mutta keihäsmäiset kukkavanat saavat kasvin näyttämään sirolta ja ilmavalta. Kuvat on otettu elokuussa, mutta kukkavanat ovat koristeellisia vielä tummuneinakin. Mehiläiset ja kimalaiset rakastavat virginiantädykkeitä, ja eräänä lämpimänä iltapäivänä elokuussa kukinnot olivat niin täynnä mustasukkaisia pörisijöitä, että kukkia poimiessa oli oltava nopea liikkeissään. Siemestä kasvattamani harmaamalvikin vaaleanpunaiset, ruusumaiset kukkinnot sijaitsevat nekin lähes kaksi metriä korkeissa kukkavarsissa, ja tuulisella kasvimaalla ne kaipaisivat paremman kasvituen. Monivuotinen harmaamalvikki tuottaa paljon siemeniä, joista kasvin lisääminen on helppoa. Myös sormustinkukka ja pohjanrantakukka olivat kesällä mehiläisten suosiossa. On hyvä tietää, että vaikka olenkin ollut poissa, kasvimaa on ollut monille tarpeellinen. 

KALE AND BLACKBERRIES

For most of August, I have been out of town, and have had only little time to spend on the allotment. The cold weather of June slowed things down, but with the much awaited sun and warmth of August, there was a burst of growth that finally filled up the small vegetable garden. I now have enough kale to last me a lifetime – the more I pick it, the more it grows. Blackberries are now ripe and sweet, and their lovely taste is worth the battle with the tall, thorny stems. Finally I can harvest also broad beans, that are so tasty steamed and served with some olive oil, garlic, salt and pepper and a few leaves of sage. The yellow runner beans are also ready for picking right now. Dill is soon running into seed, but the yellow flowerheads are really pretty against the backdrop of the darker greens of the vegetable garden. This year my small cutting garden consists of white annual tree mallow ’Mont Blanc’, which is now busy producing masses of bright, white flowers on tall stems, enough to pick armfuls. The sweet scent of Gladiolus callianthus, also called acidantera, comes out on warm evenings, which is the time I like best on the allotment. There is very little need for weeding now that the vegetables have taken up most of the space. The perennial border was at its best in August, which is when the photos were taken. Bees and bumblebees went mad over the white and purple Culver’s root, the pink flowers of the perennial tree mallow and purple loosestrife. It’s good to know that when I’ve been away, my allotment garden has been useful to others.

VIELÄKÖ SIELLÄ SATAA?

Kalpea salaatinlehti työntyy maasta,
hiljaa, varoen
millaiseen seuraan joutuu.

– Risto Rasa

Kesäkuussa tilanne kasvimaalla muistutti Risto Rasan runoa. Jos vaikka seurassa ei olisikaan ollut valittamista, kasvuolot olivat kurjat: ensin tuulista ja kylmää, ja sitten loputonta sadetta. Herkkähipiäiset vihannesportulakka ja endiivi itivät vasta toisella yrittämällä. Viidakkokurkun taimet huomasivat kasvimaalle jouduttuaan olevansa liian kaukana kotoa ja katosivat eräänä viikonloppuna kuin maan nielemänä. Koko heinäkuun vesi on pulputtanut ja solissut viljelypalstan ojissa, joista on ensimmäistä kertaa ollut todella hyötyä.
DSCN7956_1
Blog_15_1_1
Onneksi sentään härkäpavulle kelpaa sää kuin sää.
 Härkäpavulla on kauniit, mustavalkoiset kukat. Tuoreita papuja odotellessa härkäpavun meheviä lehtiä voi paahtaa uunissa samoin kuin lehtikaalia: pirskaus öljyä, ripaus merisuolaa, pavunlehdet uunipellille ja hetkeksi grillivastusten alle. Paahdettujen lehtien maku muistuttaa hieman pähkinää.
Blog_15_4
Salkopavun taimet ovat myös kasvaneet hyvin, samoin kuin kiinanlaikkuköynnöksen ’Annikki’ -lajike, josta toivottavasti tulevina kesinä saadaan marjoja. Kiinanlaikkuköynnöksen ympärille istutin ruokakaupasta ostamani ruukkulehtikaalin. Käytin suurimman osan lehdistä ensin salaattina, ja jaoin sitten juurakon kolmeen osaan. Jo näistä taimista riittäisi lehtikaalia koko kesäksi, mutta kylvin lisäksi kahta muutakin lajiketta siemenestä. Vasemmanpuoleisen kuvan valkoisten tolppien takana kasvaa vadelmaa ja karhunvadelmaa. Oikealla iisoppia, valkosipulia, kesämalvikkia ja lehtikaalia. Tavallisena kesänä kesämalvikki kukkisi jo tähän aikaan.
Blog_15_3_2
On selvää, että kasvimaa tarvitsee köynnösportin. Sellaisen saa edullisesti ohuesta raudoitusteräksestä taivuttamalla. Taivutimme kaksi kuuden metrin pituista tankoa U-kirjaimen muotoon, ja painoimme tangot maahan noin puolen metrin syvyyteen molemmin puolin kasvimaan sisäänkäyntiä. Ylhäällä kaaret menevät ristiin ja ne on kiinnitetty toisiinsa nippusiteillä. Nippusiteitä lukuun ottamatta rakennelma on tyylikäs ja minimalistinen, vaikka kaaret eivät olekaan aivan täydellisiä. Istutin portin toiselle puolelle pienikukkaisen lumikärhön (Clematis ’Paul Farges’), ja se innostui heti kukkimaan. Köynnösportin pystyttämisen jälkeen istuimme taukopenkillä vertaillen porttia ja valkosipulin kukkavarsien täydellisiä kaaria ja ympyröitä ja totesimme, että valkosipuli pystyy parempaan kuin me.
Blog_15_5_2
Naapuripalstalta kylväytyneet lehtoakileijat kukkivat perennojen istutusalueella pitkään. Syvä, tumma sininen ja vaaleanpunainen olivat kaunis yhdistelmä. Perenna-alueen reunassa kuorikepolun varrella kasvaa kangasajuruohoa, joka aurinkoisella paikalla muodostaa matalia, tiheästi kukkivia mättäitä. Kangasajuruohoa voi käyttää mausteena siinä missä timjamiakin.
DSCN8015
Piparminttu kasvaa ja leviää voimakkaasti kuten kaikki mintut, joten olen ympäröinyt kasvin kokonaan juuriestematolla puolen metrin syvyyteen. Piparmintun tuoksu on parhaimmillaan lämpiminä ja paahteisina päivinä, jolloin lehtiä on ihana hieroa käsiin kasvimaalta lähtiessä. Tuon usein mintunoksia lasiin parvekkeelle ja haudutan lehdistä aamuisin teetä. Mintun vieressä kasvaa vihreä- ja tummalehtistä komeamaksaruohoa.
Blog_15_2
Nukkapähkämö ja sormustinkukat ovat suosikkejani kasvimaan perennojen joukossa. Lämpöä rakastava nukkapähkämö ei ole ollut onneksi sateesta pahoillaan, sillä olen aiemmin sekoittanut sen kasvualustaan reilusti hiekkaa. Pieniä violetteja kukkia putkahtelee hauskasti sieltä täältä paksun ’turkin’ lomasta. Kaksivuotisia sormustinkukkia ilmestyy kasvimaalla milloin mistäkin, ja ne saavat siementää vapaasti perennojen joukkoon.
Blog_15_6
Pohjanrantakukka kasvaa järvien rannoilla luonnonvaraisena, mutta sitä voi kasvattaa myös puutarhassa. Se muodostaa runsaasti pieniä, heleän vaaleanpunaisia kukkia pitkään kukkavarteen. Matkalla viljelypalstalle pyöräilen pienen rantalehdon läpi, missä kasvaa vaaleanpunaista varjoliljaa. Lähellä on ollut joskus talo, joten varjolilja lienee karannut sen puutarhasta.
DSCN8577
Kasvimaalta saa nyt mukaansa perunoiden, sipuleiden, lehtikaalin ja salaatin lisäksi myös silmänruokaa. Nyt poimin sangon täyteen virginiantädykettä, harmaamalvikkia, isotähtiputkea, pohjanrantakukkaa ja etelänruusuruohoa.

Risto Rasa, 1971: Metsän seinä on vain vihreä ovi

WHO’LL STOP THE RAIN

Cold and windy June and almost continuous downpour in July have made allotment gardening a bit difficult this year. I had hoped to get an early and delicious crop of endives, purslane and Mexican cucamelons, but because of the cold weather things took a different turn. I had to resow the endive and purslane, and the cucamelons were really not cut out for this kind of climate at all. Luckily broad beans, runner beans, kale, garlic, potatoes and onions never fail whatever the weather, so not all is lost. The perennial border is also a delight: common columbines, foxgloves, Lamb’s Ears, purple loosestrife and sedums grow well despite of the cold and rain. The newly planted clematis ’Paul Farges’ is flowering by the allotment gate, and peppermint and thyme give out a lovely scent whenever the sun comes out.  An armful of white and purple Culver’s root, lavatera, purple loosestrife, masterwort and knautias is the prettiest crop.

Viljelysuunnitelmia

Kasvimaan kevät alkaa jo varhain talvella kun siemenluettelot ilmestyvät. Kasvilajien kuvaukset taikovat silmien eteen kiehtovia, kesäisiä näkymiä. Silloin on helppo hullaantua ja tilata enemmän siemeniä kuin on tarpeen. Mittakaavaan piirretty suunnitelma kertoo, kuinka paljon kasvimaalla on tilaa, ja samalla se helpottaa kasvien sommittelua kunkin lajin tilantarpeen ja kasvutavan mukaan. Oma viljelypalstamme on aarin suuruinen, ja puolet alasta on varattu herukkapensaille, vadelmalle sekä monivuotisille ja yksivuotisille kukkakasveille. Tänä vuonna istutan kasvimaalle myös pitkään odotetun uutuuden, kiinanlaikkuköynnöksen marjovan lajikkeen. Palstan toinen puolikas jakautuu tasan perunamaan ja vihannesmaan kesken. Näin pienellä alalla monivuotista viljelykiertoa on hankala järjestää, mutta peruna- ja vihannesmaa vaihtavat kuitenkin joka vuosi paikkaa. Tänä vuonna jaan vihannesmaan ruutuihin ja kylvän sinne erilaisia salaatteja, lehtikaaleja, kesäkurpitsoja, härkäpapuja, salkopapuja sekä tilliä ja sileälehtistä persiljaa. Viime kesänä perennojen joukossa kasvattamani ja itsestään kylväytynyt valkosipuli versoo jo vihreänä ja valmiina salaattiin. Perennamaan ensimmäinen kukkija on vaaleanpunainen kevätesikko!
Blog_3_0DSCN9166_1
Viljelyksiä suunnitellessa on hyvä tutustua niin koriste- kuin hyötykasvienkin kasvupaikkavaatimuksiin ja viljelytapoihin. Jotkin hyötykasvit vaativat pitkän esikasvatuksen, mutta asuinhuoneiden valo- ja lämpöolosuhteet eivät useinkaan ole taimikasvatukselle otollisia. Vähässä valossa taimista tulee usein pitkiä ja honteloita, ja niiden siirtäminen varsinaiselle kasvupaikalle myöhemmin keväällä on hankalaa. Viime vuosina olenkin hankkinut etupäässä suorakylvettävien kasvien siemeniä ja tänä keväänä esikasvatan vain kesäkurpitsat ja salkopavut sekä muutamia lehtikaalien ja endiivien taimia. Lehtikaalien esikasvatus onnistuu yleensä helposti, mutta endiivi on uusi tuttavuus. Siemenluetteloissa kerrotaan useimmiten perustiedot eri kasvilajien ja -lajikkeiden viljelystä, mutta lisää kannattaa lukea niin vanhoista kuin uusistakin puutarhakirjoista ja viljelyoppaista. Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on hauskaa ja usein myös yllättävää. Monet hyötykasvit, jotka ovat muodissa juuri nyt, onkin vain löydetty uudestaan. Esimerkiksi mangoldi, endiivi ja ruusupapu tunnettiin Suomessa jo 1900-luvun alkupuolella, tuolloin tosin nimillä lehtijuurikka, endiivia ja kukkaispapu!
Blog_3_1DSCN9400

Planning the Allotment

Planning of the vegetable garden starts early in the year when the seed catalogues arrive. The plant descriptions conjure up verdant dreams of the summer to come. It is easy to lose one’s head and order more seeds than are needed. I usually draw up a plan of the vegetable garden to keep myself in check. A plan drawn to scale also helps to decide how to arrange the plants according to their growth habit and need of space. Half of my allotment is already designated to blackcurrrants, raspberries, herbaceous perennials and annual flowers. This year I’m also going to plant a much awaited novelty – a local variety of the hardy kiwi vine, which hopefully will produce sweet, grape-sized fruit. The remaining half of the allotment is split between the potato crop and the vegetables. This year I will divide the bit reserved for vegetables in squares and plant different types of lettuce, kale, courgettes, broad beans, runner beans, dill, and flat-leaf parsley. Some kitchen plants require a long growing season and it is necessary to start them indoors. During the winter months, however, there is very little natural light, and the seedlings may not turn out very well. That is why I rather choose vegetables that I can sow directly outdoors. Some seeds germinate fast, such as courgettes, runner beans, kale and endives, and those I’m starting indoors now to plant on the allotment in a few weeks time.

KESÄN ODOTUS

Huhtikuussa on maltettava vielä odottaa. Vaikka viljelypalstalla on jo havaittavissa joitakin kevään merkkejä, on keskikesän runsautta ja värejä tähän aikaan vuodesta vielä vaikea kuvitella. Tulevaa kesää suunnitellessa voikin palata edellisvuosien kuviin hakemaan inspiraatiota. Viljelypalstalle tulee kuitenkin tänäkin vuonna vihanneksia, juureksia ja yksivuotisia kukkakasveja. Omia perunoita, sipuleita, punajuuria, tilliä ja persiljaa on saatava joka vuosi, mutta uusille kokeiluillekin jää tilaa. Pari kesää sitten jopa tomaatit menestyivät viljelypalstalla hyvin. Osa oli korjattava talteen vihreinä, mutta ne kypsyivät punaisiksi sisällä pahvilaatikossa paperiin käärittyinä. Miten hauskaa olikaan poimia paperikääreistä lähes joka päivä kypsiä, kirkkaan punaisia tomaatteja! Tomaattien maku oli sisällä tapahtuneesta kypsymisestä huolimatta erinomainen. Tuoreet härkäpavut ovat myös kesän odotettu herkku, ja niiden kasvattaminen on helppoa, sillä ne eivät piittaa alkukesän viileistä säistä.
DSCN7678Blogi_1_220110412_3_col
Pari vuotta sitten istutin viljelypalstalle myös monivuotisia kukkakasveja. Valkoiset ja violetit virginiantädykkeet kukkivat viime kesänä jo komeasti. Perennojen joukossa viihtyvät myös monivuotiset maustekasvit kuten piparminttu, salvia ja ruohosipuli. Salvia on selviytynyt avomaalla jo monta talvea, ja sen voimakas tuoksu on pitkän talven jälkeen aina hätkähdyttävän voimakas. Yksivuotisista kukkakasveista kesämalvikki on varma valinta: kukkia tulee aina valtavasti ja niitä riittää myös maljakoihin poimittaviksi. Myös sormustinkukka osaa yllättää, sillä kaksivuotisena se ilmestyy joka vuosi hieman eri paikkaan, mutta aina yhtä vaikuttavana pitkine kukkavanoineen. Nukkapähkämön vastustamattoman pehmeät lehdet kutovat hopeista mattoa perennojen joukkoon.Blogi_1_1Blogiin_3

Waiting for summer to begin

In April I must still be patient. Little signs of spring are popping up here and there in the allotment garden, but the abundance and colours of summer are still difficult to imagine. Photos from last year are an inspiration when planning what to plant and sow this summer. There will be leaf and root vegetables, herbs, and of course flowers, both perennial and annual. Nordic summers are capricious, but a couple of years ago even tomatoes grew well on the allotment and produced plenty of plump and tasty fruit. The last ones I had to take indoors when they were still green, but wrapped in paper they ripened into beautiful bright red fruits and were just as tasty. Fresh broad beans are delicious and easy to grow as they don’t mind if the weather is cold in the early summer. A couple of years a ago I finally decided to create a small border for herbaceous perennials. Some of the plants are already thriving on the sunny allotment – white and lilac veronicastrums and pink foxgloves did very well last summer. The silky leaves of Lamb’s Ears have started spreading a silver carpet next to the fragrant sage, which has proven hardy enough to make it through several winters under a blanket of snow.