Lumipyryä ja kesämuistoja

Parvekkella
Kesäilta parvekkeella

Muutama päivä sitten lumipyry puhalsi kaikkialle uutta, pehmeää lunta. Lumi tuiskusi katoilta kieppuvina pyörteinä ja aaltoili tuulen ajamana kaduilla ja teillä. Luulin jo, ettei tänä talvena pääsisi ollenkaan hiihtämään, mutta ehkä sukset vielä kannattaakin ottaa esille. Samaan aikaan kun mietin, missä varaston laatikossa monot mahtavatkaan sijaita, suunnittelen jo ensi kesän puutarhatouhuja. Kasvimaalle tarvittavat hyötykasvien siemenet tilasin tietenkin jo tammikuussa. Siementilausten kanssa ei parane viivytellä, muuten voi joutua nuolemaan näppejään. Kun kasvimaa on suunniteltu, on aika miettiä ratkaisuja jokavuotisiin polttaviin kesäkukkapulmiin pihalla ja parvekkeella.

Tällä hetkellä jopa parveke on pyryn jäljiltä täysin lumen peitossa, mutta sehän ei estä ajattelemasta sitä hetkeä, kun kesäiltana puutarhatöiden jälkeen voi heittäytyä parvekkeen riippukeinuun ja ihailla läntisen taivaanrannan taakse laskevaa aurinkoa. Taloyhtiössämme asuntojen parvekkeita erottaa pari metriä korkea laudasta rakennettu seinäke, ja olen kasvattanut siinä vuosien mittaan monenlaisia yksivuotisia kasveja kuten ruusupapua ja kelloköynnöstä. Etsiskelin pitkään tarpeeksi kapeaa hyllyä tai telinettä kesän kausikasveille, mutta koska mieleistä ei valmiina löytynyt, rakensimme sellaisen itse.

Rakentaminen on ehkä väärä sana, sillä kokosimme kasvihyllyn valmiista osista. Löysin marketista  A-malliset sisustustikkaat, joista tuli hyllyn runko, ja sahautin hyllyn levyt mustasta filmivanerista puutavaraliikkeessä. Hioin ja lakkasin puiset tikkaat ja mustan filmivanerin sahauspinnat useaan kertaan mattapintaisella lakalla. Filmivaneri kestää vettä ja kosteutta paremmin kuin pinnoittamaton vaneri. Tikkaat ovat avattuna 185 cm korkeat, ja hyllyjä on neljä, joista alin on 85 cm ja ylin 45 cm pitkä. Kiinnitimme hyllylevyt tikkaan puoliin ruuveilla, joten rakennelma on tukeva. Ylöspäin kapenevassa hyllyssä kaikki kasvit saavat valoa. Jesse-kissa tarkkailee takapihan tapahtumia mielellään ruukkujen takaa, ja ihme kyllä kaikki ruukut pysyivät siitä huolimatta viime kesänä ehjinä. (Kissalle tehtiin keittiöön samanlainen hyllykkö ympärivuotista kiipeilyä varten, filmivanerin tilalla vain on tavallinen vaneri ja hyllyjä on yksi vähemmän.)

Viime kesänä kasvatin upouudessa hyllykössä minttua, timjamia ja muita maustekasveja ja koristekasveina murattia ja suosikkiani lankaköynnöstä. Elokuussa huomasin, että erään puutarhamyymälän purppurakeijunkukat olivat alennusmyynnissä, ja kävin hakemassa niitä parvekkeelle ja muualle pihan kesäkukkaistutuksiin melko suuren määrän. Keijunkukat ovat perennoja, mutta käytän niitä ja muita perennoja myös kesäkukkina ruukuissa ja muissa istutusastioissa, ja istutan ne sitten sykysyllä pihan perennamaihin.
Amppelit

Amppelit parvekkeella
Muratit viihtyivät viime kesänä hyvin uusissa amppeliruukuissa.

Luulin pitkään, että täydellisen amppeliruukun löytäminen on yhtä mahdotonta kuin täydellisen käsilaukun löytäminen. Jälkimmäisessä en ole onnistunut vieläkään, mutta onneksi sentään täydellinen amppeliruukku löytyi viime kesänä. Näin ruukkuja ensin 100% Outdoor -blogissa, ja sitten onnistuin löytämään niitä paikallisesta rautakaupasta. Amppeliruukut ovat muovia ja muodoltaan lähes pyöreitä, ja niissä on kolme istutusaukkoa sekä kiinnitysrengas. Porasin amppeliruukkujen pohjaan reikiä, jotta liika kastelu- ja sadevesi pääsee valumaan pois. Lisäksi korvasin ripustusnarut metalliketjuilla, ja ripustin kolme amppelia parvekkeelle eri korkeuksille. Istutin amppeleihin muratteja, jotka viihtyivät niissä hyvin pitkälle syksyyn. Parvekkeelta on näkymä takapihalle, jossa kasvavan suuren kotipihlajan oksat ulottuvat melkein parvekkeelle saakka. Pihlajan keväinen kukinta ja syksyinen marjasato ovat niin näyttävät, että kaikki kesäkukat tuntuvat kalpenevan sen rinnalla. Valkoiset amppeliruukut ja tummalehtiset muratit ovat sopiva vastapaino pihlajan runsaudelle.

kesakukat
Kesäkukkaistutuksissa voi yhdistellä perennoja ja kausikasveja.

Parvekkeen lisäksi myös portaikko, porrastasanne ja oleskelualueet kaipaavat kesäisin kesäkukkaistutuksia. Pulmana kuitenkin on sopivien esikasvatus- ja talvetustilojen puute. Kesäkukkien ostaminen valmiina joka vuosi tekisi taas liian suuren loven taloyhtiön tiliin tai omaan lompakkoon. Viime vuosina olenkin siirtynyt käyttämään kesäkukkina yhä enemmän ja enemmän perennoja, ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Viime kesänä portaiden juurelle parkkeeraamassani kottikärryssä kasvoi kelta- ja hopetäpläpeippiä, jotka leviävät perennamaassa liiankin hyvin, ja joista näin ollen voi hyvin ottaa jakotaimia kesäkukkaistutuksiin. Peippien seuraksi istutin purppurakeijunkukkaa, ja lisäsin niiden lomaan kausikasveina myytäviä muratteja ja lankaköynnöstä. Myös portaikon muissa istutusastioissa kasvaa erilaisia purppurakeijunkukkia, jotka oli pakko ostaa pois puutarhamyymälän alennusmyynnistä.  Viime kesänä vain porrastasanteen ahkeraliisa ja ruukkudaaliat olivat varsinaisia kukkivia kausikasveja.

Perennat kesäkukkina
Rotkolemmikin lehdet ovat niin kauniit, että kukkia ei muista kaivatakaan.

Toissakesänä kottikärryn ”kesäkukkaistutuksessa” kasvoi myös kirjavalehtistä rotkolemmikkiä, joka on talvenkestävä perenna, ja jonka voi istuttaa syksyllä puutarhaan muiden varjon perennojen joukkoon. Rotkolemmikistä on tainnut tulla viime aikoina suosittu perenna, sillä se tuntuu loppuvan keväisin taimistoista nopeasti.
leikkokukat
Kesäkukkien sijaan tai niiden lisäksi kesäisiä oleskelutiloja voi somistaa myös yhdistelemällä luonnonkukkia ja kukkivia perennoja näyttäviksi kimpuiksi. Juhannuksen tienoilla vuohenputki kukkii teiden varsilla valkoisenaan, ja samaan aikaan viljelypalstalla kukkivat myös jättipoimulehti ja morsiusleinikki. Poimin usein suuren kimpun vuohenputken kukintoja, ja lisään joukkoon jättipoimulehden ja morsiusleinikin kukkia. Jättipoimulehden kukat kannattaakin poimia ennen siementen muodostumista, sillä muussa tapauksessa joutuu kitkemään perennamaasta paljon siementaimia. Keskikesällä kukkii myös komealupiini, jota kannattaa poimia pois luonnosta ja teiden varsilta niin paljon kuin jaksaa, sillä se on haitallinen vieraslaji.

img_2093
Viime kesän piharemontissa rakennettiin pihalle uudet portaat. Sokkelin ja muurin maalausurakka on vielä edessäpäin, mutta kesämalvikit pääsivät koristamaan uusia portaita heti niiden valmistuttua.

Heinä-elokuussa ovat vuorossa yksivuotiset kesämalvikit, joita kasvatan viljelypalstalla. Muutaman neliön alalta saan pihaan ja parvekkeelle suuria kesämalvikkikimppuja syyskuuhun saakka. Kukkia tulee niin paljon, että laitan kukkia portaille sankoihin, pihapöydille ja parvekkeelle maljakoihin, ja vien niitä tuliaisiksi. Ulkona kimppujen on hyvä olla suuria, muuten ne hukkuvat isoon tilaan. Pitkään kestäneen piharemontin valmistuttua viime kesänä toin viljelypalstalta eräänä iltana ison kimpun valkoisia kesämalvikkeja, jotka näyttivät ihanilta askeettista betonimuuria vasten. Sain suostuteltua teinin poseeraamaan malvikkien kanssa muurin edustalla, sillä harmaa muuri, valkoiset kesämalvikit, mustavalkoiset tennarit ja ”mutsi-mä-en-kestä-sun-pihajuttuja” -asenne olivat niin hauska yhdistelmä! Luulenpa, että saatoin saman ikäisenä sanoa omalle äidilleni aivan samoin arvaamatta, että aika kyllä tekee tehtävänsä.Leikkokukkia

Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers

TALVEN VARALLE

Blog_23_1_A
Yöpakkasista huolimatta viljelypalstalla syyskimikit kukkivat täyttä päätä. Yksinäinen sormustinkukka on hoksannut avata kukkansa viime hetkellä. Kukkakärpäset ja amiraaliperhonen saapuvat paikalle nauttimaan auringon lämmöstä.
DSCN8945_A
DSCN9046_A
Sadonkorjuu kasvimaalla on nyt suurimmaksi osaksi ohitse. Viimeiset härkäpavut on poimittu ja perunat nostettu. Perunoita istutettiin kolmea lajiketta: varhainen Carrera heti vapun jälkeen, ja Annabelle ja Siikli toukokuun lopulla. Peruna- ja juuressatoa riittää muutamaksi kuukaudeksi, ja syyskesällä onkin monesti hauska huomata, että joidenkin aterioiden ainekset ovat lähes kokonaan omalta kasvimaalta. Lisäksi itse kasvatettu ruoka maistuu aina jostain kumman syystä erityisen herkulliselta. Sadonkorjuun jälkeen perunamaa saa katteekseen kasvimaalta kertyviä naatteja ja varsia. Pilkon niitä hieman lapiolla ja lopuksi tuon päällimmäiseksi kerroksen lehtiä. Talven jälkeen kasvijätteet ovat hiutuneet niin, että ne on helppo muokata maahan.
DSCN9056_A
Blog_23_2_A
Sitruunamelissa kasvaa perennojen joukossa kauniiksi, tuoksuvaksi pensaaksi, mutta en ole oikein koskaan oppinut käyttämään sitä. Niinpä se muuttuu syksyllä hyväntuoksuiseksi maanparannusaineeksi muun kasvijätteen mukana. Kruunutilli tuotti runsaan siemensadon, ja osa kuivista varsista pääsi koristeeksi sisälle. Pihamaalla kesäkukkaistutukset on purettu, perennat istutettu takaisin maahan, ja muratit ja lankaköynnökset siirretty pienempiin ruukkuihin talvettamista varten. Pihavaahtera on päättänyt luopua lehdistään ja pudottelee niitä maahan kahisevaksi matoksi. Lumimarjan valkoiset helmet ilmestyvät oksiin yht’äkkiä ja muistuttavat saapuvasta talvesta.
DSCN8616_A
DSCN8567_A

PREPARING FOR WINTER

Despite a number of cold nights, foxgloves and bugbane continue to flourish on the allotment garden and attract hoverflies and butterflies. Harvesting is almost over: the last broad beans and potatoes have been picked and collected and brought home. At this time there is a lot of garden waste on the allotment, and all is used to feed the soil to improve next year’s harvest. Seed saving starts with dill, which always produces plenty, so I brought some pretty dry stalks indoors. In the garden, pots and containers need to be emptied, ivy and maidenhair vine replanted in smaller pots for overwintering indoors. Snowberry produces strings of white pearls and reminds that winter is around the corner.

RUUKKUPUUTARHA

DSCN9998_A
Oikea aika kirjoittaa kesän ruukkuistutuksista olisi tietenkin toukokuu. Silloin kaivetaan ruukut ja istutusastiat varastoista ja hurautetaan puutarhamyymälään tai torille hankkimaan täydessä kukassa komeilevia kesäkukkia. Värittömän kevättalven jälkeen torien ja taimimyymälöiden kukkameri on kutsuva näky, ja kaiken runsauden keskellä on vaikea vastustaa toinen toistaan upeampia houkutuksia. Ensimmäisinä vuosina palasimmekin toreilta ja taimistoista takakontti pullistellen: parvekelaatikoihin punaisia, vaaleanpunaisia ja valkoisia pelargonioita ja varjoisalle sisäpihalle verenpisaroita, ahkeraliisoja ja uudenguineanliisoja. Muutaman kerran kokeilin pelargonioiden ja verenpisaroiden talvettamista, mutta taloyhtiön ikkunattomassa ja liian lämpimässä varastossa kasvien selviytymisprosentti jäi pieneksi. Niinpä kesäkukkien vain muutaman kuukauden kestävä kukoistus päättyi yleensä vääjämättä puutarhakompostiin. Vuosien mittaan pihalle on istutettu paljon myös perennoja, ja aloin miettiä, voisiko ’kesäkukkia’ löytää keväisin omasta puutarhasta.
DSCN7556_A
Blog_20_2_A
Monivuotisten, varjossa viihtyvien perennojen viehätys perustuu kukkien sijaan vaihteleviin lehtimuotoihin ja -väreihin. Monet matalakasvuiset maanpeittoperennat viihtyvät mainiosti myös ruukuissa ja muissa istutusastioissa, joten niitä voi hyvin yhdistää kausikasveihin. Ajatuksena on yhdistää kasveja, joiden lehtien muodot, värit ja tekstuuri poikkeavat toisistaan ja korvaavat kukkien puuttumisen. Kaatopaikalta vuosia sitten pelastettu pyörätön kottikärry sai tänä keväänä uuden pyörän ja pintaansa mustaa maalia, ja näin siitä tuli perennoille sopiva istutusastia sisäänkäynnin viereen.
 Keväällä istutin siihen valkolehtisen hopeatäpläpeipin ’White Nancy-lajiketta, jota kasvaa pihalla runsaasti. Se toipuu siirrosta muutamassa päivässä ja kasvaa nopeasti. Hopeatäpläpeipin vierelle istutin puutarhamyymälästä ostamani suurilehtisen muratin, jonka voi talvettaa huonekasvina. Kottikärryssä kasvaa myös kiiltävälehtistä lehtotaponlehteä ja sen vierellä rotkolemmikin ’Jack Frost’ -lajiketta, joka on mielestäni yksi kauneimmista varjon perennoista. Sen lehdissä on kaunis verkkomainen kuvio. Kirjavalehtinen posliinirikko jäi muiden nopeakasvuisempien perennojen varjoon, mutta alkukesästä se kukki kauniisti pienin valkoisin kukin. Lankaköynnöksen pyöreät ja kirkkaanvihreät lehdet täydentävät ryhmän. Lankaköynnöstä ja murattia lukuunottamatta kaikki kasvit ovat talvenkestäviä, ja istutan ne takaisin maahan lokakuun alkupuolella.
Blog_20_5
Blog_20_3_A
Hankin keväällä mustan, suuren ruukun, jonka sijoitin sisäänkäynnin toiselle puolelle ja johon istutin yhtenäisyyden vuoksi samoja kasveja kuin kottikärryyn. Pehmeälehtinen hopetäpläpeippi ja kiiltävälehtinen muratti sopivat samaan istutukseen. Lankaköynnös rönsyilee kottikärryn ruosteisen reunan ylitse maahan saakka.
DSCN0205_A
Ruskea kottikärry on palvellut kesäkukkien istutusastiana jo aiemmin. Tänä kesänä siinä kasvaa jättipoimulehteä, lehtotaponlehteä, rönsyansikkaa, hopeatäpläpeippiä ja keventäjinä lankaköynnöstä ja valkokukkaista poutapilveä. Kottikärryjen pohjiin on porattu reikiä, jotta ylimääräinen sadevesi pääsee valumaan pois.
Blog_20_4
Puupation valkoisessa ruukussa kasvaa tummalehtistä amerikankeijunkukkaa ja hopeatäpläpeippiä, joiden yhteiselosta ei puutu kontrastia. Aamerikankeijunkukan hennot, mutta korkeat kukkavarret vaaleanpunaisine kukkineen ovat siron heinämäisiä. Viereisessä ruukussa kasvaa nukkapintainen hopeakäpälä, jota yleensä kasvatetaan amppelissa, mutta se on ollut kaunis myös rönsyillessään pihan sorapinnalla ja välillä tummalla puupatiolla. Hopeakäpälä ja edellisen kuvan poutapilvi ovat kausikasveja, jotka on talvetettava sisätiloissa.

Näyttäviä kesäkukkia saa myös poimimalla niitä tienpientareilta ja joutomailta. Vuohenputki ja komealupiini eivät lopu, vaikka niitä poimisi kahmalokaupalla. Suurina määrinä ne ovat näyttäviä, ja sijoitan niitä ruukkuistutusten viereen tai puutarhan pöydille. Komealupiini on haitallinen vieraslaji, ja sen poimiminen kukkivana on hyödyllistä, sillä silloin kasvi ei ehdi siementää luontoon. Heinäkuusta alkaen viljelypalstan monivuotiset ja yksivuotiset kukkakasvit alkavat tuottavat leikkokukkasatoa myös pihaan. Valkoiset kesämalvikit avaavat edelleen uusia kukkia ja kestävät leikkokukkina pitkään.
Blog_20_1DSCN0170_A

CONTAINER GARDENING

Every spring for many years we used to make a trip to the garden center to buy a large quantity of summer annuals to plant in pots and containers. We bought pelargoniums for the balcony and fuchsias and impatients for the shady spots on the north side of the house. Overwintering the plants turned out to be  a problem, because we lack a suitable space for the purpose. So, come autumn, annuals got usually thrown on the compost pile, and new plants were bought again the following spring. Lately I’ve started using perennials from the garden to replace some of the annuals in containers. Particularly many ground-cover perennials do well in containers, and they can easily be combined with annuals in container arrangements. This year I have planted perennials such as silver-leaved lamiums, purple heucheras, asarabacca, heartleaf brunnera, and lady’s mantle from the garden together with common ivy, maidenhair vine and white-flowered euphorbia, which in our climate are annuals. The idea is to combine plants with contrasting leaf shapes, colours and textures to create visual interest and to compensate for the lack of showy flowers. In October, the hardy perennials can then be replanted back in the garden. To complement container planting, I often pick wildflowers in June and bring armfuls of ground elder and lupins to the garden and display them in vases and buckets. Lupin is an invasive species, so the more gets picked before they run into seed, the better. From July onward, there is a plentiful supply of perennial and annual flowers from the allotment to complement the planted arrangements.