Kevättä pihalle pikkurahalla

Perunanarsissi Bridal Crown
Keväällä kodin sisäänkäynti kaipaa jotain piristystä. Silloin on saatava tuoksuvia, valkoisia vihkotasetteja. Puutarhamyymälässä näitä ihanuuksia myydään edelleen perunanarsissin nimellä. Lajikenimi ’Bridal Crown’, morsiuskruunu, sopii sen sijaan näille hurmaaville kaunottarille paljon paremmin. Istutin vihkotasetit vanhaan emalisankoon ulos porrastasannetta somistamaan. Vihkotasetti kestää pari pakkasastetta, joten ne voi hyvin sijoittaa jo ulos, jos tuoksu tuntuu liian voimakkaalta sisätiloissa. Yöksi olen nostanut ne vielä eteiseen. Täysin avautuneet vihkotasetit olivat myynnissä puoleen hintaan, mutta viileässä kukat kestävät vielä pitkään. Myöhemmin sipulit voi istuttaa puutarhaan.
Perunanarsissi Bridal Crown
Vaikka joulukuussa irtohavuista askartelemani kuusi onkin vielä mainiossa kunnossa, keikkuva kevät ja lintujen sirkutus vaativat seurakseen jotain muuta. Vaihdoin havut – risuihin. Hiihtolomalla jouduimme nimittäin kaatamaan sienitaudin lahottaman koivun äidin pihalta. Otin terveitä oksia talteen ja askartelin niistä rautalangan avulla taipuisia risunippuja.
Pihakoriste koivunoksista
Tuunausta
Yhteen nippuun käytin 5-7 noin 160 cm:n pituista oksaa. Sidoin tuoreet oksat ensin tyvestä rautalangalla yhteen ja kiedoin sitten rautalankaa nipun ympärille tiukasti oksien latvaan saakka. Rautalangan avulla nipun taipuisaa latvaosaa voi taivuttaa haluamallaan tavalla niin kauan kun oksat ovat tuoreita. Tein nipuista pitkiä, sillä kaksikerroksisen rakennuksen laaja julkisivu tuntuu vaativan pienten piperrysten sijaan maxikokoisia somistuksia. Risunippujen alkuperäinen ohje on muistaakseni peräisin kirjastossa lehteilemästäni Raija Puukon ja Marjo Koivumäen kirjasta Sisusta risusta.

Risuniput pysyvät parhaiten pystyssä korkeassa, lieriön muotoisessa ruukussa tai astiassa. Ainoa vaatimukset täyttävä astia oli taloyhtiön varastosta löytynyt vanha maalitynnyri, jota on käytetty milloin mihinkin tarkoitukseen. Kirjava ja maaliroiskeinen sanko vaati hieman tuunausta, joten maalasin sen sävy sävyyn talon seinän kanssa vesiohenteisella metallimaalilla. Kyljen lommot eivät haittaa, päinvastoin, sopiihan sanko nyt hyvin yhteen kovia kokeneiden vanhojen emaliämpäreiden kanssa.
Koriste koivunoksista
Perunanarissi Bridal Crown
Risunippuja kootessa kiedoin rautalankaa nippujen latvaosaan hyvin tiheään. Silloin latvoja on helppo taivuttaa spiraaleiksi tai lonkeroiksi. Tarkka askartelija napsii tietenkin rautalangan alta karkailevat oksanpäät sekatööreillä pois….

Lepän norkkoja täynnä olevat oksat poimin sunnuntaikävelyllä järvenrantapusikosta. Tämän kevään pihakoristeet eivät siis paljoa maksaneet, ja niihin taitaa hyvin päteä ruotsalainen sananlasku, jonka mukaan ”man tager vad man haver”, eli otetaan mitä on. Varaston kevätsiivouksen tai pihan risutalkoiden jälkeen saattaa usein jäädä käsiin rojua tai aineksia, joiden jalostusastetta voi kummasti nostaa pienellä maalitilkalla tai pätkällä rautalankaa!
Harmaaleppä

GARDEN DECOR ON A SMALL BUDGET

When spring arrives with bright sunshine and birdsong, the entrance of the house needs a fresh touch. The gorgeous daffodil ’Bridal Crown’ is my spring favourite because of its lovely scent and double blooms. ’Bridal Crown’ tolerates mild frost, so they can be planted in a container outdoors. Birch twigs that are still dormant are an easy material for spring garden decor. I used wire to tie birch twigs into thick bundles and then bent the tops into curvy shapes. An empty, large paint bucket I found in the storage room is the perfect container for my twig bundles but not before I gave it a lick of paint to match the house wall. An armful of alder branches picked on a Sunday walk along the lakefront completes my stage setting for spring.

YHDEN ROMU, TOISEN AARRE

Blog_25_5
Kuvassa oleva kynttilälyhty oli myrkynvihreä, yksi lasi oli säpäleinä ja oviluukku repsotti sijoiltaan, kun löysin sen lomapaikkakunnan jäteasemalta elokuussa. Kotona liimasin irronneet puuosat kuntoon, maalasin lyhdyn ja teetin uuden lasin kehysliikkeessä. Lyhtyyn sopii monta tuikkua, jotka palavat turvallisesti vanhoissa hillopurkeissa. Remontin hinnaksi tuli noin kymmenen euroa, ja nyt jätteeksi jo kerran tuomittu lyhty valaisee illalla melkein koko pikku pihan. Hylätyn tavaran talteenotto ja kunnostaminen tuottaa suurta tyydytystä. Kävelyreittien varrelle sattuvia vaihto- ja roskalavoja on tästä syystä mahdoton ohittaa – ne vetävät minua puoleensa kuin seireenit. Jokaiseen on pakko kurkistaa, sillä koskaan ei voi tietää, millaisia aarteita ne kätkevät. Eräänä iltapäivänä töistä palattuani huomasin olohuoneen ikkunasta, että alas kadulle oli ilmestynyt roskalava, jossa päällimmäisenä näytti olevan kokoontaitettava, valkoinen puutarhapöytä. Jos pöytä on puuta, sen voi korjata, ajattelin, kiskaisin nopeasti kengät jalkaan ja juoksin ulos. Kun käännyin kadunkulmasta, näin kuinka tyytyväisen näköinen nuoripari kantoi pöytää auton takakonttiin. Olin myöhästynyt kisassa ratkaisevat kolme sekuntia. Syksyisistä sieniretkistä muistan parhaitsen sen, jolloin mies poimi korin täyteen mustatorvisieniä ja kanttarellejä, samalla kun minä kiskoin sammalen alta maantien laidalta kaksi ruostunutta emalisankoa, juuri sopivia kausikasvien istutusastioiksi. Hyödyllinen kaatopaikkareissu taas oli se, jolloin valitsin kotiin tuomisiksi pyörättömän kottikärryn. Mies epäröi kapistuksen hyödyllisyyttä, kun tungin raatoa takakonttiin. Hän kuitenkin muutti mielensä vakuutettuani, että äitienpäivälahjaksi riittää, jos saan kärryyn uuden pyörän valmiiksi asennettuna. Mielummin lahjaksi kottikärrynpyörä kuin jalometallihely, jonka kuitenkin hukkaisin kevään ensimmäiseen istutuskuoppaan.
Blog_25_2_A
Viimeisin kierrätyshanke on pyykkitelineen alle rakenteilla oleva kiveys käytetyistä tiilistä. Taannoisen piharemontin jäljiltä telineen alla on kivituhkapinta, johon tarkoitukseni oli asentaa kenttäkiveys. Projekti kuitenkin lykkääntyi vuodesta toiseen, kunnes viimein tänä kesänä päätin muuttaa suunnitelmaa ja ryhtyä tekemään kiveystä tiilistä, jotka olivat vuosia aiemmin nousseet jostain pihan lukuisista istutuskuopista. Aloittaessani tiesin, etteivät tiilet riitä koko alueelle, mutta päätin luottaa siihen, että jos jostain kaupungista todennäköisimmin löytyy käytettyjä punatiiliä, niin tästä.
Blog_25_4_A
Blog_25_3_A
Tiilien asentamista varten poistin kivituhkaa niin paljon, että sain kiveyksen yläpinnan asettumaan hieman alemmas kuin sokkelia kiertävä luonnonkivireunus. Pinnan tasoittamiseen, kallistamiseen  ja tiivistämiseen käytin kotikosteja: pitkää lankkua, vesivaakaa ja rautaharavaa. Tärylevy olisi ollut tarpeen, mutta naputtelin pinnan kärsivällisesti tiiviiksi ohuina kerroksina rautaharavan lappeella. Valmiille pinnalle tiilien asentaminen oli helppoa, kunhan olin ensin lohkonut niistä laastit irti vasaralla. 

Blog_25_1_A
DSCN9584_A
Omalta pihalta löytyneet tiilet riittivät noin kolmannekseen kiveyksen alasta. Lisää tiiliä löytyi pari viikkoa sitten, kun veimme pihasta haravoituja lehtiä kaatopaikalle. Miten sattuikin, että aivan peräkärryn viereen osui soma kasa punatiiliä. Tämän uuden tiilierän asentamisen jälkeen kierrätyskiveys on lähes valmis. Lainkuuliaisen kierrättäjän on kuitenkin hyvä muistaa, että jopa ehjän ja käyttökelpoisen tavaran ottaminen jäteasemilta ja vaihtolavoilta on kansalaisten terveyden ja turvallisuuden nojalla tietenkin kiellettyä.
DSCN9678
DSCN9587_A

One man’s trash is another man’s treasure

Salvaging items and materials discarded as waste and repairing and reusing them is something I enjoy a lot. Whenever I see a skip by a residential street it is like a  siren call – I simply have to have a look what treasures it might contain. People seem to discard items even in perfect working condition. One afternoon I raced to salvage a perfect garden table from a skip but came second to a young couple who happily carried it off right under my nose. I’m happy to salvage even broken items if I can see they can be repaired: An ugly, broken lantern only needs some glue, paint and a new sheet of glass to turn it into a pretty garden prop. A rusty wheelbarrow without a wheel? Of course it can be fitted with a new wheel and used for years. Reclaimed bricks make for great paving material. We had a pile of weathered red bricks sitting in the garden for years, until I finally decided to make use of them and cover the patch of gravel under the clothes lines.  Laying the bricks was easy after I had leveled and compacted the base and cleaned the bricks of old mortar. A trip to a landfill site was needed to find an extra batch of bricks for the paving, though, of course, reclaiming anything from landfill sites or skips is not to be recommended if one wishes to abide strictly by rules and regulations.