Lumipyryä ja kesämuistoja

Parvekkella
Kesäilta parvekkeella

Muutama päivä sitten lumipyry puhalsi kaikkialle uutta, pehmeää lunta. Lumi tuiskusi katoilta kieppuvina pyörteinä ja aaltoili tuulen ajamana kaduilla ja teillä. Luulin jo, ettei tänä talvena pääsisi ollenkaan hiihtämään, mutta ehkä sukset vielä kannattaakin ottaa esille. Samaan aikaan kun mietin, missä varaston laatikossa monot mahtavatkaan sijaita, suunnittelen jo ensi kesän puutarhatouhuja. Kasvimaalle tarvittavat hyötykasvien siemenet tilasin tietenkin jo tammikuussa. Siementilausten kanssa ei parane viivytellä, muuten voi joutua nuolemaan näppejään. Kun kasvimaa on suunniteltu, on aika miettiä ratkaisuja jokavuotisiin polttaviin kesäkukkapulmiin pihalla ja parvekkeella.

Tällä hetkellä jopa parveke on pyryn jäljiltä täysin lumen peitossa, mutta sehän ei estä ajattelemasta sitä hetkeä, kun kesäiltana puutarhatöiden jälkeen voi heittäytyä parvekkeen riippukeinuun ja ihailla läntisen taivaanrannan taakse laskevaa aurinkoa. Taloyhtiössämme asuntojen parvekkeita erottaa pari metriä korkea laudasta rakennettu seinäke, ja olen kasvattanut siinä vuosien mittaan monenlaisia yksivuotisia kasveja kuten ruusupapua ja kelloköynnöstä. Etsiskelin pitkään tarpeeksi kapeaa hyllyä tai telinettä kesän kausikasveille, mutta koska mieleistä ei valmiina löytynyt, rakensimme sellaisen itse.

Rakentaminen on ehkä väärä sana, sillä kokosimme kasvihyllyn valmiista osista. Löysin marketista  A-malliset sisustustikkaat, joista tuli hyllyn runko, ja sahautin hyllyn levyt mustasta filmivanerista puutavaraliikkeessä. Hioin ja lakkasin puiset tikkaat ja mustan filmivanerin sahauspinnat useaan kertaan mattapintaisella lakalla. Filmivaneri kestää vettä ja kosteutta paremmin kuin pinnoittamaton vaneri. Tikkaat ovat avattuna 185 cm korkeat, ja hyllyjä on neljä, joista alin on 85 cm ja ylin 45 cm pitkä. Kiinnitimme hyllylevyt tikkaan puoliin ruuveilla, joten rakennelma on tukeva. Ylöspäin kapenevassa hyllyssä kaikki kasvit saavat valoa. Jesse-kissa tarkkailee takapihan tapahtumia mielellään ruukkujen takaa, ja ihme kyllä kaikki ruukut pysyivät siitä huolimatta viime kesänä ehjinä. (Kissalle tehtiin keittiöön samanlainen hyllykkö ympärivuotista kiipeilyä varten, filmivanerin tilalla vain on tavallinen vaneri ja hyllyjä on yksi vähemmän.)

Viime kesänä kasvatin upouudessa hyllykössä minttua, timjamia ja muita maustekasveja ja koristekasveina murattia ja suosikkiani lankaköynnöstä. Elokuussa huomasin, että erään puutarhamyymälän purppurakeijunkukat olivat alennusmyynnissä, ja kävin hakemassa niitä parvekkeelle ja muualle pihan kesäkukkaistutuksiin melko suuren määrän. Keijunkukat ovat perennoja, mutta käytän niitä ja muita perennoja myös kesäkukkina ruukuissa ja muissa istutusastioissa, ja istutan ne sitten sykysyllä pihan perennamaihin.
Amppelit

Amppelit parvekkeella
Muratit viihtyivät viime kesänä hyvin uusissa amppeliruukuissa.

Luulin pitkään, että täydellisen amppeliruukun löytäminen on yhtä mahdotonta kuin täydellisen käsilaukun löytäminen. Jälkimmäisessä en ole onnistunut vieläkään, mutta onneksi sentään täydellinen amppeliruukku löytyi viime kesänä. Näin ruukkuja ensin 100% Outdoor -blogissa, ja sitten onnistuin löytämään niitä paikallisesta rautakaupasta. Amppeliruukut ovat muovia ja muodoltaan lähes pyöreitä, ja niissä on kolme istutusaukkoa sekä kiinnitysrengas. Porasin amppeliruukkujen pohjaan reikiä, jotta liika kastelu- ja sadevesi pääsee valumaan pois. Lisäksi korvasin ripustusnarut metalliketjuilla, ja ripustin kolme amppelia parvekkeelle eri korkeuksille. Istutin amppeleihin muratteja, jotka viihtyivät niissä hyvin pitkälle syksyyn. Parvekkeelta on näkymä takapihalle, jossa kasvavan suuren kotipihlajan oksat ulottuvat melkein parvekkeelle saakka. Pihlajan keväinen kukinta ja syksyinen marjasato ovat niin näyttävät, että kaikki kesäkukat tuntuvat kalpenevan sen rinnalla. Valkoiset amppeliruukut ja tummalehtiset muratit ovat sopiva vastapaino pihlajan runsaudelle.

kesakukat
Kesäkukkaistutuksissa voi yhdistellä perennoja ja kausikasveja.

Parvekkeen lisäksi myös portaikko, porrastasanne ja oleskelualueet kaipaavat kesäisin kesäkukkaistutuksia. Pulmana kuitenkin on sopivien esikasvatus- ja talvetustilojen puute. Kesäkukkien ostaminen valmiina joka vuosi tekisi taas liian suuren loven taloyhtiön tiliin tai omaan lompakkoon. Viime vuosina olenkin siirtynyt käyttämään kesäkukkina yhä enemmän ja enemmän perennoja, ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Viime kesänä portaiden juurelle parkkeeraamassani kottikärryssä kasvoi kelta- ja hopetäpläpeippiä, jotka leviävät perennamaassa liiankin hyvin, ja joista näin ollen voi hyvin ottaa jakotaimia kesäkukkaistutuksiin. Peippien seuraksi istutin purppurakeijunkukkaa, ja lisäsin niiden lomaan kausikasveina myytäviä muratteja ja lankaköynnöstä. Myös portaikon muissa istutusastioissa kasvaa erilaisia purppurakeijunkukkia, jotka oli pakko ostaa pois puutarhamyymälän alennusmyynnistä.  Viime kesänä vain porrastasanteen ahkeraliisa ja ruukkudaaliat olivat varsinaisia kukkivia kausikasveja.

Perennat kesäkukkina
Rotkolemmikin lehdet ovat niin kauniit, että kukkia ei muista kaivatakaan.

Toissakesänä kottikärryn ”kesäkukkaistutuksessa” kasvoi myös kirjavalehtistä rotkolemmikkiä, joka on talvenkestävä perenna, ja jonka voi istuttaa syksyllä puutarhaan muiden varjon perennojen joukkoon. Rotkolemmikistä on tainnut tulla viime aikoina suosittu perenna, sillä se tuntuu loppuvan keväisin taimistoista nopeasti.
leikkokukat
Kesäkukkien sijaan tai niiden lisäksi kesäisiä oleskelutiloja voi somistaa myös yhdistelemällä luonnonkukkia ja kukkivia perennoja näyttäviksi kimpuiksi. Juhannuksen tienoilla vuohenputki kukkii teiden varsilla valkoisenaan, ja samaan aikaan viljelypalstalla kukkivat myös jättipoimulehti ja morsiusleinikki. Poimin usein suuren kimpun vuohenputken kukintoja, ja lisään joukkoon jättipoimulehden ja morsiusleinikin kukkia. Jättipoimulehden kukat kannattaakin poimia ennen siementen muodostumista, sillä muussa tapauksessa joutuu kitkemään perennamaasta paljon siementaimia. Keskikesällä kukkii myös komealupiini, jota kannattaa poimia pois luonnosta ja teiden varsilta niin paljon kuin jaksaa, sillä se on haitallinen vieraslaji.

img_2093
Viime kesän piharemontissa rakennettiin pihalle uudet portaat. Sokkelin ja muurin maalausurakka on vielä edessäpäin, mutta kesämalvikit pääsivät koristamaan uusia portaita heti niiden valmistuttua.

Heinä-elokuussa ovat vuorossa yksivuotiset kesämalvikit, joita kasvatan viljelypalstalla. Muutaman neliön alalta saan pihaan ja parvekkeelle suuria kesämalvikkikimppuja syyskuuhun saakka. Kukkia tulee niin paljon, että laitan kukkia portaille sankoihin, pihapöydille ja parvekkeelle maljakoihin, ja vien niitä tuliaisiksi. Ulkona kimppujen on hyvä olla suuria, muuten ne hukkuvat isoon tilaan. Pitkään kestäneen piharemontin valmistuttua viime kesänä toin viljelypalstalta eräänä iltana ison kimpun valkoisia kesämalvikkeja, jotka näyttivät ihanilta askeettista betonimuuria vasten. Sain suostuteltua teinin poseeraamaan malvikkien kanssa muurin edustalla, sillä harmaa muuri, valkoiset kesämalvikit, mustavalkoiset tennarit ja ”mutsi-mä-en-kestä-sun-pihajuttuja” -asenne olivat niin hauska yhdistelmä! Luulenpa, että saatoin saman ikäisenä sanoa omalle äidilleni aivan samoin arvaamatta, että aika kyllä tekee tehtävänsä.Leikkokukkia

Ajan kulku

Maanpeitekasvit
Lokakuu oli tänä vuonna lempeä ja lähes sateeton, ja piha täyttyi hiljalleen kuivista, kahisevista vaahteranlehdistä. Ehdin puutarhatöihin kuitenkin vain ohimennen, sillä viikonloput ovat kuluneet syntymäpäiväjuhlissa. Puutarha sai rauhassa seurata syksyn tuloa tarhurin kohotellessa onnittelumaljoja ja laulaessa onnittelulauluja toisaalla. Syntymäpäiväsankareista nuorin oli 18 vuotta täyttänyt poikani, ja vanhimmat juhlittavat olivat äitini ja tätini, jotka täyttivät yhdeksänkymmentä.

Ajan kulkua on vaikea käsittää, vaikka lapsen kasvaminen aikuiseksi sen selvästi osoittaakin. Eilenhän vasta astuimme pihaportista sisään aurinkoisena lokakuun sunnuntaina mukanamme viikon vanha pienokainen. Kadunvarren vaahterat leiskuivat keltaisina ja punaisina, enkä tainnut silloinkaan ehtiä haravoimaan niiden lehtiä. Tänään hän on jo aikuinen ja astuu samasta portista kullankeltaisten lehtien täplittämälle kadulle huolettomin ja varmoin askelin. Samat vaahterat kaartavat yhä oksansa pihaportin ylle, ja menneet vuodet ovat kaikkialla läsnä, mutta silti peruuttamattomasti ohitse.
Kotkansiipi
Yhdeksänkymmentä vuotta täyttäneestä äidistäni vuosien kulumista sen sijaan tuskin huomaa. Viikko syntymäpäiväjuhlien jälkeen äitini kertoo puhelimessa viettäneensä päivät puutarhatöissä. Hän sanoo tyhjentäneensä perennapenkkeihin kymmenen säkillistä multaa ja sen jälkeen haravoineensa laajat nurmikenttänsä, jo toisen kerran tänä syksynä. Sitä ennen äiti on tietenkin leikannut nurmikot, nostanut talven perunat ja porkkanat ja kääntänyt kasvimaan, kuten joka syksy yli viidenkymmenen vuoden ajan. Kesäisin yhdeksänkymmentävuotias huristelee puutarhatraktorilla ja käyttelee tottuneesti trimmeriään. Joka syksy hän sanoo, ettei seuraavana kesänä aio istuttaa enää mitään uutta pihaansa. Joka kevät puutarhalapio ilmestyy kuitenkin takaoven pieleen, ja joka kesä sitä tarvitaan. Äidin muistellessa puutarhassa elettyjä vuosia kesät sulautuvat jo joskus toisiinsa, onhan niitä takana jo niin monta.
Syksy puutarhassa
Purppuraheisiangervo
Syksy etenee vääjäämättä ja päivät lyhenevät, mutta samalla puutarha syttyy loistamaan kuin pakenevaa valoa tavoitellen. Pensasaidanteessa purppuraheisiangervon vierellä kasvava koivuangervo muuttuu yht’äkkiä heleän keltaiseksi, eikä sitä voi olla enää huomaamatta. Purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan lehdet eivät sen sijaan saa paljonkaan syysväriä, mutta siinä missä ne kesällä tuovat mukavaa vaihtelua vihreän keskelle, ovat ne nyt rauhallinen tausta syksyn väriloiston rinnalla. Myös maanpeitekasveina kasvavat tumma- ja kirjavalehtiset perennat kuten peipit ja purppurakeijunkukat tuovat vaihtelua vihreälehtisten kasvien joukkoon ja samalla toistavat ja korostavat koristepensaiden värejä.
Purppurakeijunkukka
Purppuraheisiangervo syyshortensia
Sisäpihan seinustalla kasvavan syyshortensian kukat ovat olleet tänä syksynä ihanan vaaleanpunaiset. Hortensia onkin saanut piharemontin jälkeen paljon enemmän valoa kuin aiemmin. Purppuraheisiangervon tummat lehdet ja hortensian punertuvat kukat sopivat mielestäni hyvin yhteen.
Pergola
BetonimuuriJuhlimisen lomassa olen sentään muutaman kerran ehtinyt pihatöihin. Olemme mieheni kanssa pystyttäneet remontin ajaksi poistetun piha-aidan takaisin paikalleen ja kiinnittäneet uuteen pergolarakenteeseen raudoitusverkkoa, joka toimii sekä turvakaiteena että köynnöstukena. Turvakaide on välttämätön, sillä ylä- ja alapihan välisen muurin korkeus on lähes kaksi metriä. 8 mm:n vahvuinen raudoitusverkko on tarkoitukseen tarpeeksi tukeva, mutta näyttää kuitenkin kevyeltä. Köynnöskasvit tulevat aikanaan peittämään koko pergolarakenteen ja muodostamaan näkösuojan tonttien välille. Aiemmin suuren terijoensalavan latvus peitti läntisen taivaan kokonaan, mutta senkin jälkeen kun kahden metrin korkuinen pergola on peittynyt köynnöksiin, pääsee ilta-aurinko paistamaan pihalle. Sisäpiha on lisääntyneen valon ja avaruuden ansiosta nyt aivan erilainen tila kuin aiemmin.

Sisäpihan sorapinta kaipaa vielä hieman korjailua, mutta sain syksyn aikana lähes kaikki uuden istutusalueen kasvit istutettua. Ensimmäiseksi istutin tietenkin köynnökset: kiinanlaikkuköynnöksen, köynnöshortensian, muutaman imukärhivilliviinin sekä kaksi piippuköynnöstä ja lumikärhöä. Lisäksi istutin alueelle pylväspihlajan, syyshortensian ja pylväsmäisen ’Hicksii’ -marjakuusen sekä kääpiömarjakuusen. Ehdin myös istuttaa jonkin verran perennoja ja muutamia seppelvarpuja muurin harjan tuntumaan. Seppelvarpua olen nähnyt paljon lähikortteleissa muurien ja rakenteiden pehmentäjänä, ja valoisalla paikalla se saa myös kauniin syysvärin. Viime hetkellä ehdin kukkasipuliostoksillekin, ja löysin muutaman pussillisen lumikelloja ja runoilijanarsisseja. Viime viikolla sain vielä haalittua alelaarista viimeiset valkoisen jättilaukan sipulit, mutta myöhäisen istutusajankohdan vuoksi niiden menestymisestä ei liene takeita.
Punaluppio
Perennojen istuttaminen jatkuu vielä ensi keväänä. Viljelypalstalla siemenestä kasvattamani punaluppiot ovat kukkineet iloisesti koko syksyn, ja haluan siirtää osan niistä kasvamaan uudelle istutusalueelle syyshortensian tuntumaan. Arvelen, että syyshortensian suuret, punertuvat kukinnot ja punaluppion tummat, nappimaiset kukat näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Minua vaivaa myös syysvuokkovillitys, sillä keväällä takapihalle istuttamani syysvuokot puhkesivat kukkaan heti ensimmäisenä kesänään. Kukat ovat niin viehättäviä, että haluan istuttaa syysvuokkoja myös sisäpihalle. Mutta pian on marraskuu, ja puutarhatyöt taukoavat hetkeksi. Mutta vain hetkeksi, sillä silmänräpäyksen kuluttua on jälleen kevät.
Syystulet

”Meidän tulee viljellä puutarhaamme”

Il faut cultiver notre jardin
Osaan vain yhden lauseen ranskaa. Kirjoitin sen viime kesänä varmuuden vuoksi muistiin kottikärryn laitaan, etten unohtaisi sitä: ”Il faut cultiver notre jardin”, eli suomeksi ”meidän tulee viljellä puutarhaamme”.  Lause on Voltairen romaanista Candide, joka ilmestyi Ranskassa vuonna 1759, mutta on suomennettu vasta vuonna 1953. Puutarhaharrastaja pärjää hyvin tällä yhdellä ranskan kielen lauseella, sillä sopiihan sen tokaista lopputulemana hyvinkin monenlaisen keskustelun päätteeksi, aivan kuten kirjan päähenkilökin teki. Voltairen kirja on yhteiskunnallinen satiiri, joka tuntuu aina luettaessa yhtä tuoreelta: miksipä me olisimme parissa sadassa vuodessa muuttuneet. Kirjan henkilöt päätyvät monien vaiheiden jälkeen resuisina ja rahattomina sekä maailmaan ja ihmisiin pettyneinä Konstantinopoliin ja tapaavat siellä appelsiinipuiden alla istuvan, puutarhaansa hoitavan vanhuksen. Tämä ei piittaa kaupungissa meneillään olevasta valtakamppailusta – kuinkas sattuikaan – vaan viljelee puutarhaansa, sillä hänen sanojensa mukaan ”työ pitää meistä loitolla kolme suurta onnettomuutta: ikävystymisen, paheen ja puutteen.”

Kirjan vanhus tarjoaa vierailleen ”appelsiineja, sitruunia, limoneja, ananasta, pistasioita ja mokkakahvia”, eikä halua tietää mistä kaupungissa milloinkin hälistään. Meidän on mahdotonta olla tietämättä mitä maailmalla tapahtuu, mutta ehkä työ puutarhassa auttaa kestämään huonot uutiset, turhautumisen ja voimattomuuden.
Virginiantädyke
Virginiantädyke
Minun puutarhassani ei kasva ”sitruunia ja pistasioita”, mutta viljelypalstalla tuoksuu kuitenkin piparminttu, salvia ja mäkimeirami. Portin pielessä kasvaa valkoista ja violettia virginiantädykettä, jonka pitkissä, keihäsmäisissä kukinnoissa kiipeilee medestä juopuneita kimalaisia. Pienikukkainen kärhö selvisi kuin selvisikin ensimmäisestä talvestaan, ja se kietoutuu nyt tädykkeiden korkeisiin kukkavarsiin ja availee pallomaisia nuppujaan.
Nukkapähkämö
Kimalaiset kömpivät vaivalloisesti ylös nukkapähkämön pitkiä, hopeanvärisen nukan peittämiä kukintoja ja tarkistavat jokaisen kukan. Pölyttäjien päättymättömän aherruksen katselu on rentouttavaa ja lohdullista: työ todellakin pitää niistä ikävystymisen ja puutteen loitolla, paheista ne tuskin tietävät. Minun tehtäväkseni jää tarjota kimalaisille ja mehiläisille mahdollisimman paljon sopivia työpaikkoja.

Kotipihassa huomasin ensimmäisen kerran, että valkoisessa tarhajaloangervossa on voimakas tuoksu, joka leijailee lämpimässä kesäillassa. Lajike on nimeltään ’Brautschleier’, morsiushuntu. Tummalehtinen keijunkukka sopii valkoisen jaloangervon viereen. Valo ja lämpö ovat varmaankin saaneet jaloangervon kukoistamaan, sillä taloyhtiöpihalla on meneillään iso remontti, jonka seurauksena suuri terijoensalava on rouhaistu pois, mutta siitä myöhemmin. Heinäkuussa puutarhan kiireet hellittävät, ja on aikaa ottaa käteen vaikka hyvä kirja.
Jaloangervo

Valoisat yöt puutarhassa

Purppuraheisiangervo
Mikä neuvoksi, jos ei ehdi hoitamaan puutarhaa päivisin? Ratkaisuja on tietenkin vain yksi: puutarhaa on hoidettava öisin. Ja mikä ilo onkaan viettää iltaöitä puutarhassa, kun purppuraheisiangervon kukat ovat yhtä vaaleanpunaisia kuin auringonlaskut, ja pikkujasmike tuoksuu ahomansikalle. Puutarhassa kasvaa muutama purppuraheisiangervo, joiden syvän violetit lehdet tuovat vaihtelua vihreyden keskelle. Kukkanuput ja kukat ovat hennon vaaleanpunaisia ja näyttävät ihanilta tummia lehtiä vasten. Sadetta kukat eivät harmi kyllä kestä, ja nyt parhaan kukinnan vei rankkasade. Hellepäivien lempeät illat ja  välillä raikkaan sateen nostattama maan tuoksu ovat tosin juuri ne syyt, miksi puutarha vetää tarhuria vastustamattomasti puoleensa.
Köynnöshortensia
Yksi puppuraheisi kasvaa lähellä köynnöshortensiaa, ja kasvien lehdet kasvavat toistensa lomaan. Köynnöshortensiassa viehättävintä ovat kukinnon keskustan pienet tähtimäiset kukat.
Pikkujasmike
Mistähän pikkujasmike on saanut huumaavan tuoksunsa? Englanninkielisessä maailmassa pensasta kutsutaan valeappelsiiniksi,  ’mock orange’, sillä sen kukat muistuttavat appelsiininkukkia ja ehkä jonkun mielestä tuoksuvatkin niille. Puutarhassa työskennellessä ei haittaa, jos oikeat työkalut ovat aina hukassa ja niitä etsiskellessä joutuu kulkemaan pikkujasmikkeen ohitse. Mitä useammin, sen parempi.
Pikkujasmike
Takapihan kunnostus jatkuu edelleen, vaikka nyt on enää jäljellä maanpeittokasvien siirtelyä ja lisäämistä. Vaikka piha on pieni, tuntui työmaa talvituhojen jäljiltä aluksi silti toivottoman suurelta. Vähitellen työt kuitenkin edistyvät, ja lapiota heilutellessa happi ja ideat virtaavat. Kesäkukkien istutteluun ei kuitenkaan ole ollut vielä aikaa, mutta kasvimaalta poimin mukaan pyöränkorin verran morsiusleinikkejä, jättipoimulehteä ja matkan varrelta vuohenputken kukkia.Kesäkukkia

Perjantai-ilta puutarhassa

Taimien istuttaminen
Mikä on parasta, kun työviikon jälkeen koittaa perjantai-ilta? Tietenkin se, että taimitarhalta tilatut taimet ovat viimein saapuneet, ja voi viettää koko illan puutarhassa istuttamassa niitä.

Taloyhtiöpihan kärsimät talvituhot on viimein saatu melkein kokonaan korjattua. Kuolleet pikkutalviokasvustot on suurimmaksi osaksi kaivettu pois ja kasvualustoihin on lisätty kompostimultaa ja muutama säkillinen ostomultaa. Järjestelin samalla pihan laajinta istutusaluetta hieman uudelleen ja sain tehtyä tilaa peräti neljälle uudelle pallohortensialle ja yhdelle syyshortensialle. Hortensioiden istuttaminen muhevaan kompostimultaan ja perusteellisesti perattuun kasvualustaan oli ihana palkinto loputtomalta tuntuvan lapioinnin jälkeen.

Pensaiden jälkeen oli perennojen vuoro. Kevättalkoissa valmistetulle uudelle istutusalueelle oli löydettävä sopivat kasvit, ja halusin myös hortensioiden rinnalle muutamia uusia perennoja. Muut kiireet viivästyttivät taimikaupoille pääsyä, ja niinpä haluamani kasvit pääsivät loppumaan kotikaupungin taimistoista. Lopulta oli turvauduttava postimyyntiin, mutta viimein perjantaina kaikki tarvittava oli koossa ja saatu postista ja matkahuollosta kotipihaan perheen logistiikkapäällikön suosiollisella avustuksella. Pääsin viettämään puutarhurin jouluaattoa: purin laatikoista viriginiantädykettä, syyskimikkejä, syysvuokkoja, sormivaleangervoja ja sinikuunliljoja. Edellispäivän sade oli kastellut valmiiksi muokatut kasvialustat juuri sopivasti ja pölyävä kuivuus oli tiessään.
Sormivaleangervo
Pari vuotta sitten istutin pihaan ryhmän sormivaleangervoja, jotka ovat menestyneet hyvin varjoisalla paikalla pensasistutuksen laidalla. Ne kasvavat keväällä nopeasti ja lehdet ovat aluksi kauniin pronssinvärisiä, mutta muuttuvat pian vihreiksi. Nyt halusin lisää valeangervoja ja löysinkin eräästä taimistosta Rodgersia pinnata ’Chocolate Wings’ -nimistä lajiketta, jonka lehtivärityksen pitäisi olla keväisin ja syksyisin tavallista voimakkaampi. Pihalla riittää varjoisia alueita, joten valeangervoille on käyttöä. Siementaimia
Perennojen hankkiminen tekee helposti ison loven kukkaroon. Pensaiden ja suurten perennojen alle tarvitaan nyt kuitenkin melko suuria määriä maanpeittokasveja pikkutalvion kadottua pihalta lähes kokonaan. Peipit eivät onneksi näytä kärsineen poikkeuksellisesta talvesta ollenkaan. Suosikkini on valkoinen hopeatäpläpeippi ’Nancy’, joka tekee sorakäytäville runsaasti pieniä siementaimia. Siirsimme pikkutaimia sorakäytäviltä ruukkuihin odottamaan istuttamista lopullisille kasvupaikoilleen. Peipit tuntuvat menestyvän niin auringossa kuin varjossa, eivätkä lehdet näytä kelpaavan lehtokotiloillekaan. Varjossa peipit eivät liiemmin kuki, mutta toisaalta kasvusto pysyy koko kesän kauniina ja raikkaana. Erityisesti varjopuutarhaan vaihtelevat lehtimuodot ja -värit tuovat eloa.

Kävin hakemassa viljelypalstalta pihaan myös keltakurjenmiekkaa, joka on jo kukkinut. Yli metrin korkuinen kasvusto pyörän tavaratelineellä hipoi taivaita, ja saikin hieman ihmetteleviä katseita osakseen matkalla palstalta kotiin. Onneksi ei sentään tuullut kovaa. Keltakurjenmiekan kukinta on ohi melko nopeasti, mutta lehdet ovat niin komeat, että haluan kokeilla, miten se menestyy pihan puolivarjoisissa oloissa.
Kotkansiipisaniainen
Kotkansiipisaniaiset viihtyvät pihalla kaikkialla ja ne lisääntyvät itsekseen rauhalliseen tahtiin. Siirsimme niitä talteen muutaman viikon kuluttua alkavan piharemontin tieltä.
Juhannusruusu ja valkokirjokanukka
Juhannusruusu ja keltainen harisoninruusu ovat onneksi ennallaan, vaikka kukinta ei ole aivan yhtä runsasta kuin edelliskesänä. Tuttu, lempeä tuoksu kuitenkin tuntuu sateesta kosteassa kesäillassa. Valkokirjokanukka sopii hyvin kummankin seuraan, mutta ei näytä lopettavan ollenkaan kasvuaan.

Talviokasvustoja peratessani havaitsin, että vuohenputki oli livahtanut tontille aidan alitse ja saanut jalansijaa suurten pensaiden alustoilla. Leikkasin pensasruusujen juurivesoja pois ja levitin pensaiden alle juurimaton ja havupuukuoriketta vuohenputken torjumiseksi. Jos saan joskus vuohenputken kokonaan pois tontin rajalta, poistan juurimaton ja annan maanpeittokasvien levitä pensaiden alle.
Kuorikate
Kuunliljat kasvoivat kohisten toukokuun kuivuudesta huolimatta. Valkoreunakuunliljat erottuvat parhaiten joukosta ja ovat kauneimmillaan sateen kastelemina.
Hosta albomarginata
Pihan vanhojen istutusaluiden kunnostustöissä riittää vielä paljon puuhaa ja ehdin blogiin hieman harvemmin kuin ennen. Kannattaakin käydä kurkkaamassa Instagramissa pihan ja palstan uutisia.

Puutarhastelijan herätys

Valkoinen helmililja
Talvi käväisi ja meni menojaan, ja suojaava lumi on taas kadonnut. Ehkä talvi ja hiihtoladut palaavat vielä, sillä oikea kevät on vielä kaukana. Kevättä ja uutta kasvukautta odotellessa kokosin joukon kuvia viime kesältä vastatakseni Elämää paratiisinpalasessa -blogin puutarhastelijan herätyshaasteeseen.

Ensimmäinen kuva on toukokuiselta kävelyretkeltä Hatanpään arboretumiin, jossa helmililjat ja monet muut pienet sipulikukat kukkivat runsaina. Matkalla piti kiipeillä varomattomasti Pyynikin jyrkillä rinteillä kuvaamassa kauniisti sammaloituneita kallioseinämiä.
Siniluumu Sinikka
Toukokuun lopulla taloyhtiön takapihalla kasvava ’Sinikka’-siniluumu puhkesi kukkaan. Kukinta oli runsainta tähän mennessä, ja ehkä siihen vaikutti varjostavan pilvikirsikan kaataminen edellisenä syksynä. Pilvikirsikka osoittautui liian suureksi puuksi kahden taloyhtiön kapealle raja-alueelle, ja se päätettiin poistaa. Nyt hedelmäpuut saavat taas enemmän valoa, ja puu kantoi syksyllä ensimmäisen kunnon sadon.Ruostehappomarja
Tämä ruostehappomarjapensas säväyttää aina kun näen sen, vaikka keltainen ei kuulukaan lempiväreihini. Pensas kasvaa autiolla tontilla, jolla sijainneesta talosta on jäljellä vain pikkuruinen kivijalka ja sammaloituneet sementtiportaat. Vanhoilla asuinpaikoilla säilyneet puutarhakasvit ovat kiehtovia, sillä ne kertovat ihmisen ajattomasta tarpeesta kohentaa ja kaunistaa ympäristöään.
Magnolia ja tulppaanit Hatanpää
Tein toisen retken Hatanpään puulajipuistoon toukokuun lopulla. Nyt myös magnolia oli avannut hämmentävän suuret kukkansa. Kukat ovat melkeinpä epätodellisia, niiden terälehdet kuin paksua silkkiä. Kartanon edustan tulppaanit toistavat magnolian kukkien värejä. Pihasyreeni
Juhannusviikolla syreenien kukinta oli ylenpalttisen runsasta. Pispalanharjun aurinkoinen etelärinne saa syreenit ihanaan loistoon ja syreenit puolestaan kenet tahansa runolliseksi. Valkoisista syreeneistä pidän eniten.Kiinanpioni
Kesäkuussa satoi jatkuvasti, mutta se ei estänyt pioneja kukkimasta. Tämä viljelypalstani perennapenkissä kasvava pioni on hankittu muutama vuosi sitten Pionien koti -taimitarhan ”yllätyslaarista”, joten sillä ei ollut nimeä. Tunnistaisiko joku sen? Pikkujasmike
Heinäkuussa oli muutamia aurinkoisiakin päiviä. Pikkujasmike avasi ihanat valkoiset kukkansa, jotka tuoksuvat voimakkaasti metsämansikalle. Tämä pensas kannattaa istuttaa aurinkoiselle paikalle oleskelualueen viereen, jotta sen tuoksusta voi nauttia.
Maanpeittokasveja ja kivipolku
Puutarhassa huomion vievät useimmiten näyttävästi kukkivat perennat tai pensaat. Maanpeittokasvit ovat kuitenkin yhtä tärkeitä, sillä ne muodostavat taustan muille kasveille siellä, missä ei kannata kasvattaa nurmikkoa. Taloyhtiöpihalla lapioin ensi töikseni pois kaikki surkean pienet, syvään varjoon kylvetyt nurmikkoläntit ja korvasin ne maanpeittokasveilla. Luonnonkivipolun varrella kasvaa hopeatäpläpeippiä sekä tuoksu- ja peittokurjenpolvea. Polun oikealla puolella kasvaa muutamia jaloangervoja, joilla on kauniit ja kiiltävät lehdet kukinnan päätyttyäkin.
Koivuangervo
Koivuangervolla taitaa olla hieman arkinen maine, sillä se kasvaa varmaankin lähes jokaisessa suomalaisessa puutarhassa. Täyteläiset kukinnot ovat avautuessaan kuitenkin kaikkea muuta kuin arkipäiväisiä.
Komeasinikuunlilja Hosta sieboldiana
Komeasinikuunliljan suuret lehdet ovat kauneimmat sateella, kun vesi noruu ja pisaroi lehtilavan suonissa.
Karhunvatukka
Hellepäivät saapuivat elokuussa. Olin istuttanut keväällä kasvimaan taukopenkin eteen muutaman ’Eyeliner’ -valkoliljan. Kun ne kukkivat elokuussa, karhunvatukka kypsytti käsivarrenmitan päässä kiiltävänmustia, mehukkaita marjojaan. Puutarhanhoito merkitsee minulle aistinautintoja. Niitä ovat kevään työt, kun muokkaan kasvimaata ja kannan rannasta loiskuvia kastelukannuja, ja niitä ovat kesällä kukkakasvien kauneus ja tuoksu, ja viimein syksyllä kypsä sato. Olkoonpa sato sitten sylillinen leikkokukkia tai kulhollinen karhunvatukoita.

Viimeinen kuva on uusitusta ruukkupuutarhastani. Korvasin osan kesäkukista puutarhasta nostamillani perennoilla ja terrakottaruukut vanhoilla kottikärryillä, joihin saatoin tehdä monilajisia istutuksia. Kukkien sijaan pääosassa olivat tällä kertaa erilaiset lehtimuodot. Esimerkiksi lehtotaponlehden suuret kiiltävät lehdet ja siro lankaköynnös sopivat hyvin yhteen.Lehtotaponlehti ja lankaköynnös

REMINISCING

The winter came and went, but I hope not for good. Spring proper is still a long way away and to pass the time I’m participating in a blog challenge sent by Elämää paratiisinpalasessa -blog and collecting a number of garden photos from last summer. Reminiscing about last summer is a good way to prepare for the next. In May last year I paid several visits to the local arboretum to enjoy the flowering of the spring bulbs, among them lovely white grape hyacinths and tulips, and later to gaze upon the impressive silken blooms of the magnolia. The plum tree in my garden flowered beautifully and so did the lilacs, which filled the entire neighbourhood with their lovely scent. The constant rain did not stop the peonies from flowering and even the lovely-scented Lemoine mock-orange braved the elements. Summer finally arrived in August, and white lilies flowered on my allotment, and blackberries ripened at the same time. Luxury like no other.

10 kysymystä puutarhasta, osa II

Juhannusruusu
Lumi on tehnyt pihan puista ja pensaista satumaisen kauniita, mutta kameran ulkoiluttaminen yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa ei houkuttele. Sen sijaan olen kerrannut viime kesän parhaita puutarhahetkiä valokuvia järjestelemällä. Tämän postauksen valokuvat ovat taloyhtiöpihastamme viime kesältä. Kuvissa on tuttuja puutarhakasveja kuten juhannusruusu, isotöyhtöangervo, hovijasmike, purppuraheisiangervo ja koivuagervo. Erityisesti pidän juhannusruusun ja isotöyhtöangervon yhdistelmästä, vaikka kasvit ovatkin luonteeltaan täysin erilaisia. Isotöyhtöangervo on ehkä kärsinyt hieman inflaatiosta yleisyytensä vuoksi, mutta vapaasti kasvavassa pensasaidanteessa se on kukkiessaan näyttävä katseenvangitsija. Huiskilokukinnoissa on samaan aikaan somia helmimäisiä nuppuja ja auenneita kukkia. Ruskettuneet kukinnot on ehkä poistettava, jos kasvi kasvaa pihan paraatipaikalla. Koivunagervokin kukki kotitekoisen kompostilannoituksen ansiosta komeasti ja jasmikkeet suorastaan ylenpalttisesti.

Marraskuussa sain Rikkaruohoelämää-blogilta haasteen vastata kymmeneen puutarha-aiheiseen kysymykseen. Haasteen toinen osa eli uusien kysymysten laatiminen ja haasteen edelleen lähettäminen jäi silloin odottamaan ja tulee tässä. Samantapainen haaste lienee kiertänyt puutarhablogeissa jo jonkin aikaa, joten valitsemani blogit ovat saattaneet sen jo aiemmin saada. Kysymyssetti on kuitenkin aina hieman erilainen, joten lähetän puutarha-aiheista pohdittavaa seuraaville blogeille:

I Lilja & Salvia II Puutarhan tarina III Ruusunmekko

Isotöyhtöangervo
1. Mikä sai sinut alunperin aloittamaan puutarhaharrastuksen?
2. Oletko koristetarhuri vai hyötyviljelijä vai molempia?
3. Voisitko kuvitella elämää ilman puutarhaa?
Hovijasmike
4. Mikä on puutarhasi paras ominaisuus (esim. maalaji, valo-olot, sijainti)?
5. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka tuottaa iloa vuodesta toiseen ilman suurta vaivannäköä?
6. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka puolestaan vaatii jatkuvaa silmälläpitoa menestyäkseen?Purppuraheisiangervo
7. Törmäätkö puutarhaa hoitaessasi usein johonkin pulmaan, johon haet ratkaisua?
8. Lisäätkö puutarhasi kasveja itse jakamalla, siemenistä tai pistokkaista? Jos lisäät, millä kasveilla ja lisäystavoilla olet saanut parhaita tuloksia?
9. Liittyykö puutarhasi johonkin kasviin jokin tärkeä tarina, jonka haluaisit kertoa?
10. Mikä on varhaisin tai paras puutarhamuistosi?Koivuangervo

*

Snow has finally turned the garden breathtakingly beautiful, but I am not tempted to take the camera outside in temperatures below -20 ºC . Instead I’ve allowed myself to rivisit the pleasures of the past summer with the practical excuse of organising my plant photos.  Double white burnet rose and goat’s beard are probably among the most common ornamental garden plants in this country, but they make a surprisingly good combination despite of their different characteristics. Sweet mock-orange and birchleaf spirea also bloomed abundantly last summer, thanks to a generous dose of home-made compost. (The rest of the post contains a set of questions to three Finnish gardening blogs, and as the blogs are written in Finnish only, so are my questions.)

Puutarhaunelmia

Ruusu Linnanmäki
Pihalla huurre peittää puut ja pensaat. Kun lämpötila laskee alle -25 asteen, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan seuraavaan kasvukauteen ja kesään. Tammikuussa teen viljely- ja istutussuunnitelmia palstaa ja taloyhtiöpihaa varten, mutta samalla saatan haaveilla myös puutarhasta, jossa kaikki – tai ainakin melkein kaikki – olisi mahdollista. Haaveiden puutarhan ei välttämättä tarvitse toteutua, mutta sellaista suunnitellessa keskitalvi kuluu nopeammin. Monet kuvittelemani puutarhan ainesosista ovat todellisuudessa olemassa joko hoitamissani puutarhoissa tai jossain muualla, missä voin niistä nauttia.

Unelmieni puutarhassa olisi tietenkin sopivasti aurinkoa, joka avaisi kukkien nuput ja kypsyttäisi hedelmät ja vihannekset. Siellä olisi myös kutsuva siimes, jonne voisi vetäytyä rentoutumaan kirjan kanssa sekä viihtyisä paikka, jossa nauttia pitkiä illallisia mukavassa seurassa. Puutarhassa pesisi paljon pikkulintuja, joita olisi hauska tarkkailla, ja mehiläiset pörisisivät korkeissa kukkavarsissa.  Puutarhassani olisi vähän nurmikkoa, mutta paljon kasveja. Yksi puutarhani kohokohdista olisi jokin keskikesällä kukkiva ylellinen, valkoinen pensasruusu. Yllä olevan pimpinellaruusun kuvasin viime kesänä Kuopion Valkeisenpuistossa, mutta nimikyltin puuttuessa ruusun tunnistaminen jäi epävarmaksi.Rosa AspirinNukkapähkämö ja basilika
Puutarhani aurinkoiseen osaan istuttaisin vierekkäin valkoisen ’Aspirin’ -peittoruusun sekä runsaasti nukkapähkämöä ja tummalehtistä basilikaa, jonka antaisin vapaasti kukkia. Ruusun valkoiset, syksyä kohti punertuvat terälehdet, nukkapähkämön hopeanhohto ja basilikan tummat varret olisivat yhdistelmä, johon en voisi kyllästyä. Nukkapähkämön ja basilikan kukissa on samaa värisävyä. Vaikka jaloruusut ovat mielestäni harvoin pensaina kauniita, ’Aspirin’ -peittoruusu on kasvutavaltaan tiivis ja tietenkin miedosti tuoksuvien kukkien täyttämä. Kuvan ruusu kasvaa Tampereella Hatanpään ruusutarhassa ja basilika saman puiston maustetarhassa. Nukkapähkämö kasvaa omalla viljelypalstallani. Maitokello ja salkoruusu
Puutarhan kasvien joukossa voisi olla myös jotain yllättävää, jopa hätkähdyttävää, kuten yllä olevan kuvan lähes musta salkoruusu. Nämä salkoruusukaunottaret kasvavat Tertin kartanon puutarhassa. Yhdistäisin tummanpuhuvat ja näyttävät salkoruusut maitokellon hempeisiin kukintoihin. Maitokello on hieno perenna, joka kukkii keskikesällä useita viikkoja. Kuvassa oleva maitokello kasvaa taloyhtiöpihallamme puolivarjoisella kasvupaikalla, eikä se tunnu maistuvan lehtokotiloillekaan. Korkeat varret kaipaavat jonkin verran tukemista.Virginiantädyke ja röyhytatar
Mielikuvituspuutarhassani olisi tietenkin runsaasti tilaa myös suurille perennoille. Viime vuosina uudelleen muotiin tullut virginiantädyke on yksi minunkin suosikeistani. Myös mehiläiset ja kimalaiset rakastavat sen pitkiä, siroja kukintoja. Istuttaisin virginiantädykettä kaitaröyhytattaren viereen, sillä tädykkeen keihäsmäiset kukinnot ja röyhytattaren utuinen kukkapilvi näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Oikealla oleva röyhytatar kasvaa äitini puutarhassa yksittäiskasvina, ja siellä se on yli 1,5m korkea ja pari metriä leveä. Perennapenkissä sen leviämistä voisi joutua rajoittamaan juuriestematolla.
Köynnöshortensia ja lumikärhö 'Paul F
Köynnöksiä voi tuskin olla puutarhassa liikaa. Köynnöshortensia on minusta köynnöksistä upein näyttävien kukkien ja kauniin talviasun vuoksi. Unelmapuutarhassani olisi sammalen peittämä suuri kivi, jonka päällä köynnöshortensia kiipeilisi ja varistaisi syvän vihreälle sammalelle valkoisia terälehtiään. Sellaisena hetkenä en voisi poistua puutarhasta. Ruohovartisista köynnöksistä pidän eniten pienikukkaisista kärhöistä. Taloyhtiöpihalla kukki useita vuosia lumikärhö ’Paul Farges’, kunnes se eräänä kovana pakkastalvena paleltui. Viime kesänä istutin viljelypalstalle uuden samanlaisen ja keväällä näen, selviääkö se ensimmäisestä pakkastalvestaan. Köynnöshortensian kuvasin Valkeakoskella Visavuoren museon puutarhassa.
Joselininlahti
Mielikuvituspuutarhassa tarpeettomat reunaehdot kuten käytettävissä oleva tila, aika tai puutarhurin tilipussi eivät rajoita erilaisten hankkeiden toteuttamista. Niinpä puutarhassani olisi itsestään selvästi myös ajan patinoima vesiallas, johon puutarhan puut kuvastuisivat. Altaan sementtipohja olisi tummunut ja sen reunat sammaloituneet. Kuvassa oleva vesiallas sijaitsee Pyynikin Joselininniemellä, joka oli pitkään tunnelmansa vuoksi yksi lempipaikoistani. Allasta koristanut veistos on sittemmin siirretty muualle, eikä paikka ole enää entisensä.
Kangasajuruoho ja puutarhakalusteet
Puutarhan hoitaminen ja siellä työskentely on nautinto sinänsä, mutta puutarhurin on yhtälailla osattava rentoutua puutarhassaan ja nauttia siellä oleskelusta aina sään salliessa. Puutarhassani olisi sen vuoksi useita istumapaikkoja: yksi pihan aurinkoisimmalla paikalla huhtikuun ensimmäisiä lämpimiä päiviä varten siinä kohdassa, missä lumikellot ja krookukset ensimmäiseksi kukkivat, toinen puolivarjossa heinäkuun helteisiä päiviä varten, ja kolmantena vielä salainen piilopaikka, jonne voisin vetäytyä aivan omaan rauhaani. Taloyhtiöpihallekin olemme saaneet sopimaan pari pöytäryhmää. Viime kesänä hankimme pihalle viimein uudet pihakalusteet, joiden ääreen sopii ruokailemaan isokin joukko. Klassiset valkoiset kalusteet kirkastivat kertaheitolla varjoisen pikku pihan. Taloyhtiöpihan patio on puusta, mutta omassa puutarhassani patio voisi olla patinoitunutta ja hieman rapautunutta vanhaa tiiltä tai kiveystä, jonka halkeamissa kasvaisi tuoksuvaa kangasajuruohoa ja sitruunatimjamia. Maustekasvien tuoksua vapautuisi lämpimään kesäiltaan kiveyksellä kävellessä. Oikealla oleva kuva Tertin kartanon muuripuutarhasta.
kasvimaan kasveja
Mielikuvituspuutarhani aurinkoisella laidalla kasvaisi syötäviä kasveja paitsi vihannestarhassa, myös perennojen joukossa. Erityisen hyvin perennojen joukkoon ja istutusalueiden reunuskasveiksi sopivat tuoksuvat maustekasvit kuten ajuruoho ja muut timjamit, mäkimeirami ja salvia. Värikkäät mangoldit ja kaunislehtiset lehtikaalit sopivat korkeampien perennojen joukkoon ja papusalot sekä vaikkapa maissi istutusalueiden taustalle. Perennojen joukkoon vihanneksia istutettaessa olisi vain muistettava varata taimille tilaa, jotta nopeasti kasvuun lähtevät perennat eivät tukahduttaisi vihannesten taimia.  Yllä olevat kuvat ovat viljelypalstaltani, jossa perennat ja maustekasvit kasvavat yhteisessä penkissä kasvimaan halki johtavan polun varrella. Papusalko kasvoi viime kesänä ruututarhan muotoon istuttamani vihannesmaan keskellä katseenvangitsijana.

Edellisen kasvukauden muistelu auttaa suunnittelemaan seuraavaa. Pian onkin aika unohtaa haaveilu ja ryhtyä tosissaan kirjaamaan muistiin tulevan kasvukauden toimia.

GARDEN DREAMS

When the temperature drops below -25 °C, thoughts easily drift to the warmer season. January is in fact a good time to start planning for the next growing season. During the coldest months I often also allow myself to conjure up a dream garden, where everything is possible, and where available space, time or personal finances pose no restrictions. Above I’ve collected a number of photos I’ve taken in my garden spaces and in other private and public gardens to show what my dream garden would contain. Instead of lawn, my dream garden would have a lot of plants, both ornamental and edible ones, prefererably mixed together in large borders. There’d be enough sun for the flowering perennials and vegetables to thrive, but also some shade and enough secluded spaces for the gardener to sit down with a book and relax. In a sunny spot I might plant a traditional shrub rose with large, white flowers. I’d also plant a dreamy combination of a faded pink groundcover rose with silver-leaved Lamb’s ears and flowering basil. Any garden also needs a showstopper or two, for example a few hollyhocks with flowers the darkest purple, or maybe an unexpected combination of spiky and feathery flowerheads. A climbing hydrangea on a mossy stone, a reflection of water, and scented thyme growing in the cracks of weathered paving would complete my dream garden.

MAANPINTA PEITTOON

DSCN5788_A
Blog_22_1_A
Useimpien puutarhakasvien parhaat hetket ovat lokakuun alussa ohitse, mutta maanpeittokasvien vaihtelevien lehtimuotojen ja -värien kauneutta ei syksy himmennä. Taloyhtiön pieni piha ei tarjoa laajoja puutarhanäkymiä, ja siksi katse kiinnittyy yksityiskohtiin. Ensimmäisiä pihalla tekemiäni muutoksia oli pienialaisten nurmikkolaikkujen poistaminen ja niiden korvaaminen perennoilla. Pieniä nurmialueita oli hankala hoitaa, eikä nurmikko syvässä varjossa rakennusten pohjoisseinustoilla hyvin menestynytkään. Pensaiden ja suurten perennojen alle sekä luiskia peittämään istutin erilaisia maanpeittokasveja, joiden hoitaminen on paljon helpompaa kuin nurmikon leikkaaminen ja tietysti mielenkiintoisempaa. Maanpeittokasveilla varjon ja puolivarjon kasvupaikoille saatiin luotua vaihtelevia ja eläviä pintoja, jotka pysyvät kauniina koko kasvukauden. Nyt maanpeittokasveja on niin runsaasti, että niitä voi surutta käyttää keväällä ruukkuistutuksiin. Pihan varjoisimpiin kohtiin istutin varjoyrttiä (Pachysandra terminalis), jonka kiiltävät ja ainavihannat lehdet sopivat hyvin yhteen esimerkiksi kotkansiiven kanssa.
DSCN8964
Toinen syvän varjon maanpeittokasvi on aina luotettava lehtotaponlehti (Asarum europaeum), jonka tummat, kiiltävät lehdet ovat hyvä tausta monille suuremmille perennoille. Se kestää myös kuivuutta, kunhan ei altistu auringonpaisteelle. Kuvassa lehtotaponlehtien päällä suikertaa keltapeipin (Lamiastrum galeobdolon) kirjavalehtinen rönsy. Keltapeippi jaksaa kasvaa varjoisillakin pensasalustoilla, ja pitkine rönsyineen se leviää nopeasti. Yksin kasvaessaan se voi nopeasti valloittaa laajojakin alueita, joten sitä on hyvä pitää silmällä.
DSCN8996_2285x1714
DSCN9019
Pihan puolivarjoisilla kasvupaikoilla kasvaa kahta hopeatäpläpeippiä (Lamium maculatum), joista toisen lajikenimeä ei löydy enää muistiinpanoista, mutta sen tummanvihreitä lehtiä koristaa puhtaanvalkoinen raita. Kasvi kukkii vaaleanvioletein kukin kesäkuussa. Myös kurjenpolvia voi käyttää maanpeittokasveina, vaikka vähässä valossa kukinta jääkin vaatimattomaksi. Meillä pensaiden lomassa ja kivipolun varrella kasvaa tuoksukurjenpolvea (Geranium macrorrhizum) ja matalaa peittokurjenpolvea (Geranium cantabrigiense). Kurjenpolvien vaaleanvihreät lehdet ovat syvään liuskoittuneet, ja kasvi tulee lehteen hyvin varhain keväällä. Matalat kurjenpolvet pysyvät kauniin mattomaisina koko kesän. Täpläkurjenpolven (Geranium maculatum) tummalehtinen ’Espresso’ -lajike sen sijaan kaipaa valoa ja sen rippeet pitäisi pian pelastaa valoisammalle kasvupaikalle.
DSCN9813_ABlog_22_2_A
Suosikkejani peippien laajassa suvussa ovat lähes kokonaan valkolehtiset hopeatäpäpeipit kuten ’Red Nancy’ ja ’White Nancy’ vaaleanpunaisine ja valkoisine kukkineen. Pihan puolivarjoisilla kasvupaikoilla peipit kukkivat hillitysti, mutta halusin nähdä miten kasvi käyttäytyy aurinkoisella kasvupaikalla ja istutin sitä viljelypalstalle. Kukinta oli toukokuussa ylenpalttista, mutta runsaan kukinnan jälkeen lehdistö ränsistyi nopeasti auringossa. Kukinnot kannattaakin leikata pois heti kukinnan jälkeen. Silloin kasvin tärkein ominaisuus eli valkoinen lehdistö pysyy kauniina, eikä kasvi myöskään karkaa pihapiirin ulkopuolelle. Peipit kuuluvat samaan huulikukkaiskasvien Lamiaceae-heimoon kuin luonnonvarainen kirjopillike, ja kukat ovatkin hyvin samanlaiset.
DSCN7211_A
Seitsemän vuotta sitten toteutimme naapuritaloyhtiön kanssa piharemontin, jossa taloyhtiöiden rajalla sijainnut lauta-aita poistettiin ja tilalle perustettiin noin 30 metriä pitkä ja pari metriä leveä istutusalue. Alueelle istutettiin pikkupuita, lehtipensaita ja perennoja, joiden joukkoon valittiin runsaasti maanpeittokasveja. Kitkeminen ja kastelu oli tarpeen vain parina ensimmäisenä vuonna, jonka jälkeen maanpeittokasvit ovat huolehtineet rikkakasvien torjunnasta, ja ne myös pidättävät kosteutta maassa. Ainavihanta pikkutalvio (Vinca minor) muodostaa yhdessä hopeatäpläpeipin kanssa kaunista vihreävalkoista mosaiikkia pensasalustoille. Se viihtyy niin auringossa kuin varjossakin, kunhan vain kasvualusta pysyy tuoreena.
DSCN7278_A
Valkotäpläimikkää (Pulmonaria saccharata) kasvaa pieni ala valkoreunakuunliljan alla. Tätä kasvia on jaettava ja lisättävä pihalle muuallekin, sillä jos lehdet ovat noin näyttävät, mihin kukkia enää tarvitaan? Pihalla on runsaasti lehtokotiloita, joille monet kasvit maistuvat. Maanpeittokasvit ovat saaneet olla kuitenkin lähes täysin rauhassa muutamia satunnaisia koemaistajaisia lukuunottamatta. Maanpeittokasvien vahamaiset tai nukkapintaiset lehdet eivät näytä olevan kotiloiden ruokalistalla. Seuraavien kuvien jättipoimulehti (Alchemilla mollis) ei ehkä kuulu varsinaiseti maanpeittoperennoihin, mutta se sopii hyvin myös tähän tarkoitukseen. Sen lehdille kerääntyvät neste- ja vesipisarat ovat vähintään yhtä somia kuin sirot kellanvaaleat kukat. Kukkavarret kannattaa poistaa heti kukinnan jälkeen, sillä myös jättipoimulehti tekee runsaasti siementaimia.
DSCN7507_A
DSCN7521_A
GOT IT COVERED

A small garden does not offer large vistas, so the eye is immediately drawn to the details instead. Many groundcover perennials provide lot of visual interest in a small space even at this time of year. The first changes I made in our garden was to remove the sad excuse for lawn on the north side of the building and replace it with groundcover perennials, which tolerate even deep shade. Japanese spurge and asarabacca were the first obvious choices. For the areas with partial shade, I have planted different varieties of spotted deadnettle, many of which have pretty silvery leaves. They go well together with the evergreen, shiny leaves of lesser periwinkle, which thrives everywhere provided the soil retains moisture. Geraniums flower best in a sunny location, but they form dense clumps of attractive foliage even in partial shade. The spotted leaves of lungwort look striking under large hostas, and lady’s mantle is pretty not just for its round leaves and delicate yellow flowers, but also for the droplets of water gathering on its leaves.