Vaaleanpunaista!

IMG_0583-2
Maaliskuussa kinokset peittävät vielä puutarhan, mutta pitenevät päivät ja pakkaspäivien kauniit auringonlaskut enteilevät jo kevättä. Vielä on kuitenkin hyvin aikaa tehdä suunnitelmia puutarhan kesää varten. Puutarha ei ole – onneksi – koskaan valmis. Kätevää tietenkin olisi, jos työn alla kulloinkin oleva puutarhan osa tulisi kerralla kuntoon. Usein kuitenkin käy niin, että että seuraavana vuonna tarhurin päähän pälkähtää uusi, parempi idea kasvien yhdistelemiseksi, ja lapioon on tartuttava taas.

Talvella lumen tuiskutessa on hauska sommitella muistikirjaan kaikenlaisia kasviyhdistelmiä, joista osa saattaa toteutua, osa taas jäädä vain haaveeksi. Useimmiten suunnitelmiin tulee valittua omia lempivärejä, joiden määrä on melko suppea. Olen esimerkiksi aina kuvitellut, että en pidä vaaleanpunaisesta.  Joskus teinivuosina hempeä, lempeä ja tyttömäinen vaaleanpunainen joutui boikottilistalleni ja jäi sinne vuosikymmeniksi.  En voi edelleenkään kuvitella hankkivani vaaleanpunaista käsilaukkua (varmistin asian tekemällä huvikseni googlehaun hakusanoilla ”pink handbag”), mutta puutarhassa vaaleanpunainen onkin ihan toinen juttu. Talvella puutarhakuvia järjestellessäni huomasin, että olenkin näköjään kuvannut vaaleanpunaisin kukin kukkivia puutarhakasveja antaumuksella monenlaisissa puutarhoissa, ja että osa niistä kasvaa peräti omalla pihallani tai palstallani!

Ensimmäisessä kuvassa on preeriamesiangervo, joka kasvaa Eiranpuistossa Helsingissä. Puiston laajat perennaistutukset ovat kauneimmillaan yleensä heinäkuussa. Preeriamesiangervo muistuttaa kotoista mesiangervoamme, mutta suuret huiskilokukinnot  ovat kuin vaaleanpunaista hattaraa. Jos puutarhaan tarvitaan kerralla kunnon annos vaaleanpunaista, preeriamesiangervo on oikea valinta. Kasvi viihtyy aurinkoisella ja syvämultaisella kasvupaikalla.Purppuraheisiangervo ja jaloangelma
Omalla taloyhtiöpihallamme valo-olot ovat varjoiset tai puolivarjoiset, mutta vaaleanpunaista löytyy sieltäkin. Koristeomenapuun ja purppuraheisiangervon välissä kasvaa jaloängelmä, joka kukkii runsain pienin kukin heinäkuussa. Purppuraheisiangervon tumman violetit, lähes mustat lehdet ja jaloängelmän kukkien hento vaaleanpunainen on mielestäni ihana yhdistelmä. Lisäksi ängelmä kukkii sen jälkeen, kun heisiangervon kukinta on jo ohitse. Jaloängelmä kärsi ikävä kyllä kovin parista lumettomasta talvesta, mutta kasvi on kuitenkin vielä hengissä ja toivottavasti toipuu entiseen loistoonsa.
RosaAspirin
Hatanpään arboretum on kotikaupungin paras viikonlopun retkikohde etenkin heinäkuussa, kun ruusutarhan ryhmäruusut kukkivat. Siellä menen aina ensimmäiseksi tervehtimään vanhaa suosikkiani, Aspirin-ruusua. Ruusu on matalakasvuinen ja pensaassa on samaan aikaan vasta aukeamassa olevia voimakkaan vaaleanpunaisia kukkia ja täysin auenneita lähes valkoisia kukkia. Tälle ihanalle ruusulle taloyhtiöpihalla ei ole tarpeeksi valoa, joten käyn suosiolla ihailemassa sitä kaupungin ruusutarhassa.
IMG_0351-2
Jos kuitenkin hankkisin Aspirin-ruusun, olisi minun istutettava se viljelypalstan perennamaahan, joka on tarpeeksi aurinkoinen. Siellä kasvaa valmiiksi isotähtiputken vaaleanpunaista Roma-lajketta, joka sopisikin hyvin ruusun kaveriksi. Roma-lajikkeen kukkien sävy sopisi täydellisesti Aspirin-ruusun kukkien vaaleanpunaisen sävyyn. Tämä seikka olisikin hyvä perustelu ruusun hankintaa silmälläpitäen.
Hopeapensas ja akileija
Vaaleanpunainen sopii yhteen myös kasvien kanssa, joilla on hopeanväriset lehdet. Yllä olevassa kuvassa ollaan äitini puutarhassa, jossa vanha hopeapensas kasvaa yksittäispensaana nurmikolla ja ilta-aurinko heijastuu sen metallinhohtoisista lehdistä. Pihalla akileijat elävät omaa elämäänsä ja jokainen sukupolvi tuottaa uusia väriyhdistelmiä, joista hennon sinipunaisina kukkivat yksilöt ovat täydellinen pari hopeapensaalle. Vaikka hopeapensas onkin kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta, sen nahkeat, hopeiset lehdet tuovat mieleen Välimeren maiden oliivipuut ja auringon paahteen. Papulanruusu
Hieman ennen akilejoja äidin puutarhassa kukkii ihanasti tuoksuva, vanha pensasruusu, joka muistuttaa Papulanruusua.  Se on todennäköisesti isoisäni tai isosetäni istuttama jo 1930-luvulla. Ruusua oli ennen pihassa paljon, mutta ainoa jäljellä oleva pensas kasvaa nyt suuren lehtikuusen alla. Puihin viritetään kesällä pyykkinarut, joilla kuivuvat isoäitini ja äitini nimikoimat keittiöpyyhkeet. Tuoksuva ruusu ja pyykkinarulla liehuvat vanhat, jo läpikuultaviksi kuluneet pyyheliinat muodostavat kesän nostalgisimman yhdistelmän! Varjolilja ja kotkansiipi
Vaaleanpunaisen varjoliljan pitäisi tietenkin olla jokaisen varjopuutarhan luottoperenna, mutta melko hitaasti olen saanut sen taloyhtiöpihalla kotiutumaan. Nyt pihalla kuitenkin kasvaa muutama elinvoimainen yksilö, ja koetan lisätä sitä hieman kaikkialle, sillä varjolilja on kestävä perinneperenna, joka kukkii pitkään. Myös siemenkodat ovat syksyllä koristeelliset. Blodax hortensia Pinky Winky
IMG_2441-2
Vaaleanpunainen ei petä syksylläkään. Syyskimikillä on tumman violetit lehdet ja varret ja valkoiset tähkämäiset kukinnot. Syyshortensiat  kukkivat ensipakkasiin saakka, ja aurinkoisella paikalla kukinnot punertuvat syksyn mittaan. Kuvassa hortensia ’Pinky Winky’, jonka kukat muuttuvat syksyllä syvän vaaleanpunaisiksi. Syysvuokot jatkavat kesää perennamaassa, ja vaaleanpunainen lajike sopii etenkin tummalehtisten perennojen tai pensaiden edustalle. Syyskimikki, syysvuokko ja hortensia kasvavat viljelypalstani perennamaassa.
Jaloruusu
Yllä olevan kuvan ryhmäruusu on kuin kulhollinen mansikkasorbettia, ja olen kuvannut sen Hatanpään ruusutarhassa vuosi sitten syyskuussa. Vaaleanpunainen pitää siis pintansa keväästä syksyyn. Ruusun nimi ei ole muistissa, mutta menen mielelläni selvittämään sen ensi kesänä ja nauttimaan siekailematta kaikista vaaleanpunaisen sävyistä.

Laulavat sadepisarat – puutarhan vuosi

1Malus makamik
Tammikuussa on aika muistella puutarhan mennyttä vuotta ennen kuin uuden suunnittelu alkaa. Viime kesä oli kolea ja sateinen, mutta puutarhavuodessa oli silti monia ilonaiheita. Puutarhakuvia järjestellessä on helppo huomata, mitkä kasvit olivat niitä, jotka menestyivät koleasta säästä huolimatta.

Vietän puutarhaelämääni kolmessa paikassa: kotipihassa, viljelypalstalla sekä loma-aikoina äidin puutarhassa. Nämä kolme puutarhatilaa ovat keskenään hyvin erilaisia. Taloyhtiöpihamme sijaitsee tiiviisti rakennetulla asuinalueella rakennusten ja suurten puiden ympäröimänä, ja se on näin ollen melko varjoinen.  Viljelypalsta on sekin vain aarin suuruinen, mutta se sijaitsee aurinkoisella paikalla. Äidin puutarha taas on entisen maalaistalon pihamaa laajoine nurmikenttineen ja kauas avautuvine maisemineen. Viime vuoden puutarhamuistelot jakaantuvat siis nekin kolmeen eri osaan.

Piha

1b Malus Makamik
Taloyhtiöpihalla ilahduttivat alkukesällä kaksi koristeomenapuuta, kuvissa oleva vaaleanpunakukkainen ’Makamik’ ja tummanpunaisin kukin kukkiva ’Royalty’. Näistä ’Makamik’ kukkii varmimmin, sillä se sijaitsee lämpimällä eteläseinustalla. ’Royaltyn’ nuput paleltuvat koleana keväänä herkästi, ja viime keväänäkin tummanpunaisia kukkia muodostui niukasti. Vaaleanpunaisen koristeomenapuun kukat ovat mielestäni kauneimmillaan hieman haalistuneina, ja vielä silloinkin, kun lähes valkoisiksi hapertuneet terälehdet täplittävät puun alla olevaa tiilikiveystä.2 ValkokirjokanukkaVarjoisan pihan puuvartisista pensaista valkokirjokanukka on kestosuosikkini. Se valaisee valkokirjavilla lehdillään vapaasti kasvavan pensasaidanteen. Valkokirjokanukka kasvaa todella suureksi pensaaksi, joten se tarvitsee paljon tilaa. Aidanteessa sen vieressä kasvaa kaksi pensasruusua, joiden juurivesoja on koko ajan poistettava, etteivät ne kasvaisi kanukalle varattuun tilaan. Kanukan valkoiset kukat melkein hukkuvat lehtien valkoiseen väriin, mutta se ei haittaa, sillä raikkaan lehtivärityksen ansiosta pensas näyttää kukkivan koko kesän satoi tai paistoi.
3 Myosotis
Rotkolemmikki ’Jack Frost’ on perennamaan katseenvangitsija, sillä sen valkoisten  lehtien vihreää verkostoa unohtuu helposti ihailemaan. Istutin ensimmäiset rotkolemmikkini jo toissakesänä, mutta viime talven vähälumisuus ja sateita seurannut jääpolte tekivät tuhojaan perennamaassa. En aio kuitenkaan luovuttaa, vaan haluan saada tämän ihanan lehtiperennan menestymään ja leviämään.
4 Hosta albomarginata 15 Hosta albomarginata6 Hosta albomarginata 2
Valkoreunakuunliljat, Hosta ’Albomarginata’, sopivat hyvin varjoisen pihan lehtiperennojen joukkoon. Kuunliljat rakastivat sateista ja viileää kesää. Lehtokotilotkaan eivät löytäneet kuunliljojen kimppuun kuin vasta aivan loppukesästä. Kuvien kuunliljat kasvavat istutusalueella, joka vaatisi täyden remontin, sillä se on täysin naapurin puolella kasvavien pylväshaapojen juurten valtaama. Silti kuunliljat jaksavat tuottaa joka kesä tuuheat kasvustot upeita, maalauksellisia lehtiä, joissa kirkkaan valkoinen reunus korostaa vihreän eri sävyjä.
7 Maanpeitekasveja
Samassa perennamaassa kuunliljojen alla kasvaa maanpeitekasveina kiiltävää lehtotaponlehteä ja lähes kokonaan valkoista, mattapintaista hopeatäpäläpeippiä. Hopeatäpläpeippi sopii valkoreunakuunliljojen alle, sillä sen pienten, sahalaitaisten lehtien reunat ovat puolestaan vihreät. Nämä maanpeiteperennat eivät kelpaa lehtokotiloille lainkaan, joten ne ovat varma valinta kotiloiden suosimaan pihaan.
8 Sormivaleangervo
Sormivaleangervo on näyttävä lehtiperenna, joka viihtyy mainiosti varjoisella kasvupaikalla. Sen valtavat lehdet tuovat sopivasti vaihtelua pienempien perennojen joukkoon. Sormivaleangervon pitkässä varressa olevat kukinnot ovat hupsun näköisiä härveleitä, mutta kasvatankin tätä kasvia näyttävien lehtien vuoksi, jotka puhjetessaan ovat pronssin värisiä. Erilaisia sormivaleangervoja on taloyhtiömme pihan eri puolilla nyt kolme eri ryhmää, ja toivon, että niistä kaikista tulee aikanaan yhtä näyttäviä kuin tästä ensimmäisestä. Kuivana kesänä sormivaleangervon suuret lehdet saattavat kärsiä, joten silloin kastelu on paikallaan. Viime kesänä kuivuudesta ei ollut huolta ja valeangervo pysyi rehevänä ensimmäisiin hallaöihin saakka.
9 Astilbe & Thalictrum
Lehtiperennojen joukossa on myös joitakin kukkivia kasveja. Kuvassa vasemmalla on jaloangervo ’Brautschleier’, johon olen suuresti ihastunut. Se on korkeampi kuin muut jaloangervot ja pitsimäiset, utuiset kukinnot nuokkuvat somasti. Lehdistö on kauniin tummanvihreä. Jaloangervoja on nyt pihalla kaksi ryhmää, ja ne kasvavat pihan valoisilla paikoilla. Parasta niissä on, että lämpimällä säällä kukat tuoksuvat voimakkaasti. Oikealla puolestaan on valkokukkainen jaloängelmä ’Alba’, joka kaikkien jaloängelmien tapaan tekee ihanan pilven pikkuruisia kukkia. Jaloängelmän lehdistö jää matalaksi, mutta kukkavarresta voi tulla parikin metriä korkea, ja se vaatii useimmiten tukemista. Valkoinen jaloängelmä kasvaa taloyhtiöpihamme uudella istutusalueella, joka valmistui osana suurta piharemonttia, josta voit lukea täältä ja täältä.
10 Purppurakeijunkukka11 Muratit Hedera helix
Sisäänkäynti sijaitsee talon pohjoisseinustalla, joka on varjossa koko päivän varhaista aamua lukuun ottamatta. Kasvatan porraspielen ruukkutarhassa pihalta nostamiani maanpeiteperennoja ja täydennän niitä satunnaisilla perennaostoksilla, jotka useimmiten ovat erilaisia purppurakeijunkukkia. Kesäkukiksi hankin muratteja, joiden lehtimuodoissa on yllättävän paljon vaihtelua. Eriväriset ja -muotoiset lehdet ja vaihtelevat kasvutavat riittävät tekemään varjoisen paikan ruukkuistutuksesta mielenkiintoisen, vaikka kukkivia kasveja ei joukossa olisikaan. Pienilehtinen muratti yksin isossa valkoisessa uurnassa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan viime kesän suosikkini. Perennat istutan loppukesällä takaisin maahan, ja muratitikin selvisivät viime talven yli lehtikompostiin peiteltyinä. Kuvassa purppurakeijunkukan ylle varisseet terälehdet kuuluvat pihajasmikkeen kukille.
12 Kotkansiipi 113 Kotkansiipi
Kotkansiivet ovat lisääntyneet melko laajaksi kasvustoksi, ja ne viihtyvät kuivahkollakin kasvupaikalla, jos paikka vain on varjoinen. Viime kesänä kotkansiivet olivat reheviä ja kauniita. Syksyllä taloyhtiön pihalta kaadettiin suuri vaahtera, ja muutos tekee kotkansiipien kasvupaikasta aurinkoisemman. Ehkä kasvusto joutuukin muuttamaan ensi kesänä varjoisempaan paikkaan.
14Kotkansiipi 2

Viljelypalsta

RuokaparsaPuutarhaelämämme toinen kulmakivi, viljelypalsta, sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotipihasta. Palsta sijaitsee aurinkoisella ja lämpimällä paikalla, mutta viime kesänä lämpö ei palstan kasveja tai niiden hoitajia usein hellinyt. Sato jäi siis tavallista pienemmäksi. Saimme palstalta kuitenkin tänäkin vuonna juureksia, lehtivihanneksia, salkopapuja, marjoja, maustekasveja ja – mikä tärkeintä – kukkia. Pari vuotta sitten istuttamani ruokaparsan taimet alkavat nyt kasvaa kunnolla. Varsia on kuitenkin vielä niin vähän, että en ole vielä hennonut poimia niitä syötäväksi. Mutta ehkä ensi keväänä saamme ensimmäisen oman parsa-ateriamme!Karhunvatukka & isotähtiputkiOriganum vulgare
Veronicastrum
Viljelypalstan perennamaassa kasvaa valko- ja violettikukkaista virginiantädykettä. Virginiantädykkeen kukinnot ovat yleensä pitkiä ja siroja, mutta joillakin violeteilla kasviyksilöillä kukintojen latvaosa on loppukesällä leveä ja aaltoileva, kuten oikealla olevassa kuvassa. Kimalaiset rakastavat virginiantädykettä ja kömpivät koko loppukesän ylös ja alas pitkissä kukinnoissa.
Isotähtiputki ja nukkapähkämö
Sadekesästä huolimatta myös eriväriset isotähtiputket, nukkapähkämö ja pionit kukkivat viljelypalstan perennamaassa iloisesti. Maa oli tosin syksyn loputtomien sateiden jäljiltä niin märkä, että kuivan kasvupaikan kasvien kuten nukkapähkämön talvehtiminen saattaa olla vaarassa. Perennojen joukossa kasvaa myös keittiötarpeiksi piparminttua, salviaa, mäkimeiramia ja kangasajuruohoa.
Phaseolus
Hyötykasveista menestyivät viime kesänä parhaiten lehtivihannekset, mutta myös salkopavuista sain kohtuullisen sadon. Korjaan pavut aina tuoreina, ja käytän ne saman tien tai pakastan ne kypsennettyinä. Salkopavut kasvoivat viime kesänä korkeissa papusaloissa, jotka kokosin piharemontin jäljiltä yli jääneestä harjateräksestä. Kuvassa oikealla borlottipapujen punakirjavia palkoja. ’Lingua di fuoco’ -lajikkeen palot ja myös pavut ovat kauniin punapilkullisia.

Viljelypalsta sijaitsee avoimella paikalla lähellä järvenrantaa, joten lähestyvät sadepilvet on yleensä helppo huomata.  Eräänä lähes tyynenä elokuun iltana valtava, matalalla riippuva mustanharmaa pilvimassa pääsi kuitenkin yllättämään.  Ehdin juuri ja juuri kotipihaan ennen kuin rankkasade alkoi. Tahmela Saunasaari

Lomapuutarha

Niityllä
Lomapuutarha kuulostaa paikalta, jossa istutaan päivät pääksytysten aurinkotuolissa ja siemaillaan virvokkeita. Viime kesänä aurinkotuoleille oli vain harvoin käyttöä, eikä juomiinkaan tarvittu jääpaloja.  Viileä sää oli kuitenkin mitä otollisin kaikenlaisille pihatöille ja rästiin jääneille kunnostuspuuhille. Vaikka yhdeksänkymppinen, ikinuori äitini huolehtii puutarhastaan lähes kokonaan itse, talon kunnossapidossa ja raskaammissa pihatöissä tarvitaan toki apua. Tällä kertaa korjasimme kaatuneen puun vaurioittaman katon ja maalasimme ja korjasimme pahimmin ravistuneita ikkunanpuitteita ja ovia koko perheen voimin. Myös eteläseinustan rakenteisiin kasvanut villiviini oli irrotettava ja rakennettava  sille uusi köynnöstuki. Huviosastoon puolestaan kuului uusien hedelmäpuiden ja muutaman marjapensaan istuttaminen. Vietin myös useita pilvisiä päiviä ”lempipuuhassani” kitkemässä vieraslajeja lähiympäristöstä.  Jättipalsami on jo melkein voitettu vitsaus, mutta komealupiinin kanssa riittää töitä vielä vuosiksi. Tavoitteena on kuitenkin yllä olevan kuvan kaltaisen luonnonlajiston palauttaminen vieraslajien valtaamille aloille.Juhannusruusu
0 Rosa Spinosissima Plena
Äidin puutarha sijaitsee peltojen keskellä avoimessa järvimaisemassa. Aurinkoisella pihalla viihtyvät hyvin pensasruusut, syreenit ja kuusamat. Niistä olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä. Juhannusruusun kukinta oli viime kesänä ihana ja runsas, vaikka kukinta ajoittuikin viileän kevään vuoksi vasta heinäkuun alkuun.

Äidin pihalla kasvavat myös ne kaikkein tutuimmat  perennat: kullerot, särkyneetsydämet, ukonhatut, ritarinkannukset, pionit ja unikot. Omassa pihassani vallitsevat viileät sävyt, mutta äidin perennapenkissä hehkuvat oranssit ja punaiset. Vanha, punaoranssein kukin kukkiva unikko on saanut seurakseen tulikellukan, jonka pienet kukat toistavat unikon kukkien liekehtivää väriä. Perennaistutuksen reunuskasvina kasvavan tulikellukan rehevä lehdistö peittää kukinnan jälkeen kuihtuvat unikon lehdet.
2b Oopiumunikko
Lumipalloheisi 14 Hopeapensas
Lumipalloheisi saa kuivalla ja paahteisella kasvupaikalla kasvaessaan helposti tuholaisia vaivoikseen, mutta viime kesä sateineen sai sen kukoistamaan. Hopeapensasta ei nykyisin kovin usein puutarhoissa näe, sillä se taitaa olla hieman poissa muodista. Keltaiset kukat ovat pienet ja vaatimattomat, mutta pensaan viehätys perustuukin hopeanhohtoisiin lehtiin, joiden ansiosta pensas erottuu hyvin ympäristöstään. Hopeapensas tekee paljon juurivesoja, joten sitä on helpointa kasvattaa yksittäispensaana.
6 Marjasinikuusama
6 Rohtopurasruoho
Lomapuutarhassa kulkiessa aistit terävöityvät, vaikka ajatukset askartelevatkin meneillään olevien töiden parissa. Pihan laidalla nurmikko vaihtuu pelloksi, jossa tänä kesänä kasvoi ohraa. Viljapelto lainehti tuulessa, ja sadepisarat kimalsivat pellon laidan heinikossa. Sateen jälkeen tuntui maan, järven ja kaislikon tuoksu, oli helppo hengittää ja antaa katseen levätä järvenselän vaihtuvissa väreissä ja vastarannan tummissa metsissä.
1 Päivänkakkara Leucanthemum
5 Puutarhassa
Olipa kesäsää millainen tahansa, lomapuutarhassa nautitaan päiväkahvit pihalla vaikka sitten kumisaappaat jalassa. Viime kesänä se tosin oli mutkatonta, sillä ulos saattoi ylipäätään mennä vain saappaat jalassa. Satunnaisella poutasäällä oli mukava lukea päivän lehti omenapuun alla, ja hyttystenkin ininään karaistui harjoittelemalla. Sinisiipiset sudenkorennot lentelivät rannan kaislikosta ylös pihaan ja istahtivat hetkeksi omenapuun oksalle jotain toimittamaan, kunnes singahtivat taas kohti veden peiliä.  Sudenkorentojen toimia tarkkaillessani pohdin, tulevatko istuttamani uudet luumupuut ja marjasinikuusamat selviämään ensimmäisestä talvestaan, ja milloin ne tuottavat ensimmäiset hedelmät ja marjat.

Syyslomalla löysin lomapuutarhan kotipihlajien joukosta poikkeuksellisen makeamarjaisen yksilön. Olen ostanut sen läheiseltä taimitarhalta useita vuosia sitten aivan tavallisena kotipihlajana, joten marjojen makeus johtunee vain lajinsisäisestä vaihtelusta. Rastaat olivat syöneet jo melkein koko puun tyhjäksi, mikä on selvä merkki marjojen makeudesta, ja sain marjoja talteen vain muutaman litran. Marjoista tuli niin hyvää mehua ja sosetta niin vähäisellä määrällä sokeria, että ensi syksynä minun on ehdittävä apajalle ennen rastaita. Sitä ennen on kuitenkin edessä kokonainen uusi kasvukausi, joka on taas täynnä uusia mahdollisuuksia kulkea aistit avoinna kaikissa kohdalle sattuvissa puutarhoissa. Hyvää uutta puutarhavuotta!Vuosi2017
8 Maisema Pohjois-Savo

 

Viljelypalstan villi kesäloma

Mangoldi ja piparminttu
Tarhurin viettäessä kesälomaa toisella puolella Suomea vallitsee viljelypalstalla villi meno. Vihannekset ja rikkakasvit kasvavat sääntöjä uhmaten ja täysin järjestystä vailla. Piipahdin kesken loman pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita ja palauttamaan järjestyksen anarkian valtaamalle viljelypalstalle. Vesiheinä oli ottanut vihannespenkit valtaansa, ja peltokierto kiemurteli perunanvarsissa. Vapaudestaan riemastunut maahumala loikki iloisena pitkin harppauksin perennapenkissä, ja jokunen jatkuvaan sateeseen väsynyt pioni oli ravistanut kaikki terälehtensä kuorikekäytävälle.

Järjestyksen aikaasaaminen vaati kuitenkin vain muutaman tunnin reippaan kitkemisen. Poissaolevan vihannestarhurin pelastuksia ovat helpot ja tutut lehtivihannekset kuten mangoldi ja rucola, jotka kasvavat nopeasti ja pärjäävät myös rikkakasveille. Viljelypalstan tuoksuvimman kasvin tittelin saa piparminttu, joka kasvaa perennapenkissä monivuotisten kukkakasvien joukossa ja on varma selviytyjä. Jopa niin varma, että se kannattaa eristää muista kasveista juurimatolla liiallisen leviämisen estämiseksi.
Salkopavut
Salkopavut olivat kasvaneet nopeasti korkeutta ja ottaneet etäisyyttä maan pinnalla mellastaviin rikkakasveihin. Istutin salkopavut ulos viljelypalstalle vasta kesäkuun puolivälissä, joten pavut kukkivat vasta nyt ja saamme odotella satoa vielä tovin. Kaikki kesäkurpitsalajikkeet olivat myös hengissä ja rotevina kasveina ne eivät myöskään rikkakasveista piittaa. Isotähtiputki
Viljelypalstan perennamaassa kasvavat tähtiputket kukkivat myös villisti, mutta se oli vain tervetullutta. Uusimmat tulokkaat tähtiputkien joukossa ovat valkoinen ’Star of Billion’ ja tummanpunainen ’Star of Fire’.  Ensimmäiseksi hankkimani vaaleanpunainen ’Roma’ kukki myös runsaasti. ’Roma’ on runsastunut viljelypalstalla sen verran, että olen siirtänyt sitä myös taloyhtiön pihaan, sillä tähtiputki viihtyy myös puolivarjossa.
Nukkapähkämö ja isotähtiputket
Lempikasvini viljelypalstan perennamaassa on kuitenkin nukkapähkämö. Tuo joka suuntaan pörröisiä varsiaan ojenteleva, kauttaaltaan villanpehmeä Välimeren seudun paahteisten vuorenrinteiden kasvi suostuu ihme kyllä kasvamaan ja kukoistamaan täällä viluisassa ja sateisessa Pohjolassa. Myös sen harvasta kukinnosta pistää sieltä täältä esiin pieniä, pehmeitä korvan kaltaisia lehtiä. Englanninkielisissä maissa kasvia kutsutaankin nimellä ’Lamb’s Ears’, lampaan korvat.Kiinanpioni
Nukkapähkämö ja isotähtiputki
Sattumalta palstan perennamaahan oli syntynyt väreiltään hyvin yhteensopiva kasviyhdistelmä, johon kuuluvat pioneista viimeisenä kukkiva valkoinen, hieman vaaleanpunaiseen vivahtava kiinanpioni, hopeinen nukkapähkämö pienine violetteine kukkineen ja samaa sävyä toistava valkoinen ’Star of Billion’ isotähtiputki. Pionin tummanvihreä, kiiltävä lehdistö on samalla mainio kontrasti nukkapähkämön hopeisille, mattapintaisille lehdille senkin jälkeen, kun pionin kukinta on ohitse.
Lumikärhö
Viljelypalstan portilla kasvaa rehevä lumikärhö ’Paul Farges’. Sen rentoja versoja on kasvukauden aikana hyvä ohjata ja sitoa köynnöstukeen. Poissaollessani lumikärhö oli heittäytynyt yleisen epäjärjestyksen vallitessa köynnöstuen laidalta toiselle ja käytännössä sulkenut palstan sisäänkäynnin. Lumikärhö vaatii siis reilusti tilaa. Lumikärhön juurella kasvaa muutama jättipoimulehti, jotka myös suurenevat vuosi vuodelta. Niiden kukinnot on hyvä kerätä pois ennen siementen muodostumista, muuten pienet siementaimet valtaavat helposti puutarhan. Koska jouduin jättämään palstan vielä hetkeksi oman onnensa nojaan, keräsin lähtiessäni jättipoimulehden kukintoja sekä viimeiset pionit pyörän koriin, ja poimin kotimatkan varrelta vielä joukkoon muutamia vuodenputken kukintoja. Arrivederci, kasvimaa, vielä hetkeksi.
Leikkokukkia

 

Kuusaman kukkiessa

Kuusama
Olemme jälleen hypänneet aikakoneeseen ja matkustaneet muutaman sata kilometriä kohti pohjoista ja itää viettämään kesälomaa lapsuudenkotiini. Kotona syreenien kukinta oli jo ohitse ja pensasruusujen kukinta käynnissä, mutta täällä pihasyreenit kukkivat vielä täydessä loistossaan ja juhannusruusu on ehtinyt avata hädin tuskin muutaman kukan. Kylmä kevät näkyy täällä vieläkin puutarhan tuttujen kasvien kukinnan myöhästymisenä.
Rusokuusama
Äidin pihalla kasvaa kaksi suurta rusokuusamaa, ja ne olivat tullessamme täydessä kukassa. Toinen on lähes valkoinen ja toinen vaaleanpunainen. Kuusaman kukat ovat hieman eksoottisen näköisiä, ja ne ovat kauneimmillaan läheltä tarkasteltuna. Rusokuusamat vaativat paljon tilaa, sillä pensaat kasvavat yli kaksi metriä korkeiksi ja yhtä leveiksi.
Pihasyreeni
Syreeneistä kaunein on mielestäni tavallinen pihasyreeni, varmaankin siksi, että siihen liittyy muistoja lapsuuden kesistä. Yksi äidin pihalla kasvavista pihasyreeneistä on kasvanut hauskasti suuren lehtikuusen alaoksien lomaan. Hetken näyttää siltä kuin lehtikuusi kukkisi syreenin kukin.
Unkarinsyreeni
Pihasyreenin vierellä kasvaa pari unkarinsyreeniä, joiden kasvutapa ja kukintojen muoto poikkeavat pihasyreenistä. Oletan, että pensaat ovat ovat unkarinsyreenejä eivätkä puistosyreenejä, koska ne ovat hyvin korkeita ja kukat puhjetessaan tumman violetteja. Unkarinsyreeni on kukkiessaan näyttävä ja kukat tuoksuvat ehkä vielä pihasyreeniäkin voimakkaammin. Pensas on pystykasvuinen ja roteva, ja tarvitsee paljon tilaa kasvaakseen luontaiseen muotoonsa. Siksi se sopii ehkä parhaiten suuren puutarhan laitamille.
Juhannusruusu
Juhannusruusun kukinta on nyt heinäkuun alussa vasta alkamassa. Juhannusruusun valkoiset, tuoksuvat kukat näyttävät erityisen kauniilta ja suorastaan kohtalokkailta tummanvihreitä lehtiä vasten. Kauneimmillaan juhannusruusu on silloin, kun samassa oksassa on lukuisia juuri avautumassa olevia nuppuja ja jo avautuneita kukkia. Juhannusruusun uusi tieteellinen nimi Rosa spinosissima on mitä sopivin, sillä juhannusruusun varressa on todella runsaasti piikkejä. Siitä huolimatta kesäsunnuntaina ruususta on leikattava muutama tuoksuva verso sisälle maljakkoon.
Lumipalloheisi
Äidin pihalla kasvaa parikymmentä vuotta vanha lumipalloheisi, joka on rungollinen pikkupuu. Tänä vuonna lumipalloheidessä ei ole lainkaan kirvoja, vaikka se kasvaakin aurinkoisella paikalla. Pari vuotta sitten kirvat ahmaisivat lumipalloheiden täysin lehdettömäksi, mutta pensas jäi silti henkiin. Ehkäpä tänä vuonna kesäkuun sateet ovat pitäneet maaperän tarpeeksi kosteana ja kasvin elinvoimaisena. Iltahämärässä lumipalloheiden puhtaanvalkoiset kukinnot ovat ihana näky, ja pensas on kuin se olisi laskeutunut pihalle jostain kaukaisesta puutarhasta toisesta maasta.
Lumipalloheisi 2
Hopeapensas 2
Pihan suurten pensaiden kukinta on aikanaan ohitse, ja alkukesän heleä vihreys tummenee. Silloin pääsevät oikeuksiinsa ne pensaat, joilla on poikkeava lehtiväritys. Lännenhopeapensas, jota ennen kutsuttiin kilsepensaaksi, raikastaa pihan ilmettä keskikesällä. Hopeapensas kestää niin pakkastalvet kuin auringon paahteen. Äidin pihalla se kasvaa suurten koivujen ympäröimänä, mutta ei ole millänsäkään, vaikka kasvupaikka puiden juuristoalueella on kuiva. Yleensä pensaat kannattaa istuttaa ryhmiin, mutta hopeapensaan voi istuttaa yksittäispensaaksi, jotta runsaat juurivesat voi helpommin pitää kurissa.
Hopeapensas 1
Entisen maalaistalon piha on laaja ja sen laitamilla on paljon tilaa suurille puille. Edellisellä vierailulla muutama viikko sitten ihastelin hopeasalavien keltaisia kukkanorkkoja yöttömässä yössä. Nyt puut ovat täydessä lehdessä ja tuovat vaihtelua vihreyteen. Hopeasalavien alla kukkivat vuohenputket valkoisena pitsinä. Hiljalleen tuulessa aaltoilevien hopeasalavan oksien alla vuohenputkikin näyttää kauniilta, eikä siitä pihan laidalla ole haittaa.
Hopeasalava

Lumipyryä ja kesämuistoja

Parvekkella
Kesäilta parvekkeella

Muutama päivä sitten lumipyry puhalsi kaikkialle uutta, pehmeää lunta. Lumi tuiskusi katoilta kieppuvina pyörteinä ja aaltoili tuulen ajamana kaduilla ja teillä. Luulin jo, ettei tänä talvena pääsisi ollenkaan hiihtämään, mutta ehkä sukset vielä kannattaakin ottaa esille. Samaan aikaan kun mietin, missä varaston laatikossa monot mahtavatkaan sijaita, suunnittelen jo ensi kesän puutarhatouhuja. Kasvimaalle tarvittavat hyötykasvien siemenet tilasin tietenkin jo tammikuussa. Siementilausten kanssa ei parane viivytellä, muuten voi joutua nuolemaan näppejään. Kun kasvimaa on suunniteltu, on aika miettiä ratkaisuja jokavuotisiin polttaviin kesäkukkapulmiin pihalla ja parvekkeella.

Tällä hetkellä jopa parveke on pyryn jäljiltä täysin lumen peitossa, mutta sehän ei estä ajattelemasta sitä hetkeä, kun kesäiltana puutarhatöiden jälkeen voi heittäytyä parvekkeen riippukeinuun ja ihailla läntisen taivaanrannan taakse laskevaa aurinkoa. Taloyhtiössämme asuntojen parvekkeita erottaa pari metriä korkea laudasta rakennettu seinäke, ja olen kasvattanut siinä vuosien mittaan monenlaisia yksivuotisia kasveja kuten ruusupapua ja kelloköynnöstä. Etsiskelin pitkään tarpeeksi kapeaa hyllyä tai telinettä kesän kausikasveille, mutta koska mieleistä ei valmiina löytynyt, rakensimme sellaisen itse.

Rakentaminen on ehkä väärä sana, sillä kokosimme kasvihyllyn valmiista osista. Löysin marketista  A-malliset sisustustikkaat, joista tuli hyllyn runko, ja sahautin hyllyn levyt mustasta filmivanerista puutavaraliikkeessä. Hioin ja lakkasin puiset tikkaat ja mustan filmivanerin sahauspinnat useaan kertaan mattapintaisella lakalla. Filmivaneri kestää vettä ja kosteutta paremmin kuin pinnoittamaton vaneri. Tikkaat ovat avattuna 185 cm korkeat, ja hyllyjä on neljä, joista alin on 85 cm ja ylin 45 cm pitkä. Kiinnitimme hyllylevyt tikkaan puoliin ruuveilla, joten rakennelma on tukeva. Ylöspäin kapenevassa hyllyssä kaikki kasvit saavat valoa. Jesse-kissa tarkkailee takapihan tapahtumia mielellään ruukkujen takaa, ja ihme kyllä kaikki ruukut pysyivät siitä huolimatta viime kesänä ehjinä. (Kissalle tehtiin keittiöön samanlainen hyllykkö ympärivuotista kiipeilyä varten, filmivanerin tilalla vain on tavallinen vaneri ja hyllyjä on yksi vähemmän.)

Viime kesänä kasvatin upouudessa hyllykössä minttua, timjamia ja muita maustekasveja ja koristekasveina murattia ja suosikkiani lankaköynnöstä. Elokuussa huomasin, että erään puutarhamyymälän purppurakeijunkukat olivat alennusmyynnissä, ja kävin hakemassa niitä parvekkeelle ja muualle pihan kesäkukkaistutuksiin melko suuren määrän. Keijunkukat ovat perennoja, mutta käytän niitä ja muita perennoja myös kesäkukkina ruukuissa ja muissa istutusastioissa, ja istutan ne sitten sykysyllä pihan perennamaihin.
Amppelit

Amppelit parvekkeella
Muratit viihtyivät viime kesänä hyvin uusissa amppeliruukuissa.

Luulin pitkään, että täydellisen amppeliruukun löytäminen on yhtä mahdotonta kuin täydellisen käsilaukun löytäminen. Jälkimmäisessä en ole onnistunut vieläkään, mutta onneksi sentään täydellinen amppeliruukku löytyi viime kesänä. Näin ruukkuja ensin 100% Outdoor -blogissa, ja sitten onnistuin löytämään niitä paikallisesta rautakaupasta. Amppeliruukut ovat muovia ja muodoltaan lähes pyöreitä, ja niissä on kolme istutusaukkoa sekä kiinnitysrengas. Porasin amppeliruukkujen pohjaan reikiä, jotta liika kastelu- ja sadevesi pääsee valumaan pois. Lisäksi korvasin ripustusnarut metalliketjuilla, ja ripustin kolme amppelia parvekkeelle eri korkeuksille. Istutin amppeleihin muratteja, jotka viihtyivät niissä hyvin pitkälle syksyyn. Parvekkeelta on näkymä takapihalle, jossa kasvavan suuren kotipihlajan oksat ulottuvat melkein parvekkeelle saakka. Pihlajan keväinen kukinta ja syksyinen marjasato ovat niin näyttävät, että kaikki kesäkukat tuntuvat kalpenevan sen rinnalla. Valkoiset amppeliruukut ja tummalehtiset muratit ovat sopiva vastapaino pihlajan runsaudelle.

kesakukat
Kesäkukkaistutuksissa voi yhdistellä perennoja ja kausikasveja.

Parvekkeen lisäksi myös portaikko, porrastasanne ja oleskelualueet kaipaavat kesäisin kesäkukkaistutuksia. Pulmana kuitenkin on sopivien esikasvatus- ja talvetustilojen puute. Kesäkukkien ostaminen valmiina joka vuosi tekisi taas liian suuren loven taloyhtiön tiliin tai omaan lompakkoon. Viime vuosina olenkin siirtynyt käyttämään kesäkukkina yhä enemmän ja enemmän perennoja, ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Viime kesänä portaiden juurelle parkkeeraamassani kottikärryssä kasvoi kelta- ja hopetäpläpeippiä, jotka leviävät perennamaassa liiankin hyvin, ja joista näin ollen voi hyvin ottaa jakotaimia kesäkukkaistutuksiin. Peippien seuraksi istutin purppurakeijunkukkaa, ja lisäsin niiden lomaan kausikasveina myytäviä muratteja ja lankaköynnöstä. Myös portaikon muissa istutusastioissa kasvaa erilaisia purppurakeijunkukkia, jotka oli pakko ostaa pois puutarhamyymälän alennusmyynnistä.  Viime kesänä vain porrastasanteen ahkeraliisa ja ruukkudaaliat olivat varsinaisia kukkivia kausikasveja.

Perennat kesäkukkina
Rotkolemmikin lehdet ovat niin kauniit, että kukkia ei muista kaivatakaan.

Toissakesänä kottikärryn ”kesäkukkaistutuksessa” kasvoi myös kirjavalehtistä rotkolemmikkiä, joka on talvenkestävä perenna, ja jonka voi istuttaa syksyllä puutarhaan muiden varjon perennojen joukkoon. Rotkolemmikistä on tainnut tulla viime aikoina suosittu perenna, sillä se tuntuu loppuvan keväisin taimistoista nopeasti.
leikkokukat
Kesäkukkien sijaan tai niiden lisäksi kesäisiä oleskelutiloja voi somistaa myös yhdistelemällä luonnonkukkia ja kukkivia perennoja näyttäviksi kimpuiksi. Juhannuksen tienoilla vuohenputki kukkii teiden varsilla valkoisenaan, ja samaan aikaan viljelypalstalla kukkivat myös jättipoimulehti ja morsiusleinikki. Poimin usein suuren kimpun vuohenputken kukintoja, ja lisään joukkoon jättipoimulehden ja morsiusleinikin kukkia. Jättipoimulehden kukat kannattaakin poimia ennen siementen muodostumista, sillä muussa tapauksessa joutuu kitkemään perennamaasta paljon siementaimia. Keskikesällä kukkii myös komealupiini, jota kannattaa poimia pois luonnosta ja teiden varsilta niin paljon kuin jaksaa, sillä se on haitallinen vieraslaji.

img_2093
Viime kesän piharemontissa rakennettiin pihalle uudet portaat. Sokkelin ja muurin maalausurakka on vielä edessäpäin, mutta kesämalvikit pääsivät koristamaan uusia portaita heti niiden valmistuttua.

Heinä-elokuussa ovat vuorossa yksivuotiset kesämalvikit, joita kasvatan viljelypalstalla. Muutaman neliön alalta saan pihaan ja parvekkeelle suuria kesämalvikkikimppuja syyskuuhun saakka. Kukkia tulee niin paljon, että laitan kukkia portaille sankoihin, pihapöydille ja parvekkeelle maljakoihin, ja vien niitä tuliaisiksi. Ulkona kimppujen on hyvä olla suuria, muuten ne hukkuvat isoon tilaan. Pitkään kestäneen piharemontin valmistuttua viime kesänä toin viljelypalstalta eräänä iltana ison kimpun valkoisia kesämalvikkeja, jotka näyttivät ihanilta askeettista betonimuuria vasten. Sain suostuteltua teinin poseeraamaan malvikkien kanssa muurin edustalla, sillä harmaa muuri, valkoiset kesämalvikit, mustavalkoiset tennarit ja ”mutsi-mä-en-kestä-sun-pihajuttuja” -asenne olivat niin hauska yhdistelmä! Luulenpa, että saatoin saman ikäisenä sanoa omalle äidilleni aivan samoin arvaamatta, että aika kyllä tekee tehtävänsä.Leikkokukkia

Ajan kulku

Maanpeitekasvit
Lokakuu oli tänä vuonna lempeä ja lähes sateeton, ja piha täyttyi hiljalleen kuivista, kahisevista vaahteranlehdistä. Ehdin puutarhatöihin kuitenkin vain ohimennen, sillä viikonloput ovat kuluneet syntymäpäiväjuhlissa. Puutarha sai rauhassa seurata syksyn tuloa tarhurin kohotellessa onnittelumaljoja ja laulaessa onnittelulauluja toisaalla. Syntymäpäiväsankareista nuorin oli 18 vuotta täyttänyt poikani, ja vanhimmat juhlittavat olivat äitini ja tätini, jotka täyttivät yhdeksänkymmentä.

Ajan kulkua on vaikea käsittää, vaikka lapsen kasvaminen aikuiseksi sen selvästi osoittaakin. Eilenhän vasta astuimme pihaportista sisään aurinkoisena lokakuun sunnuntaina mukanamme viikon vanha pienokainen. Kadunvarren vaahterat leiskuivat keltaisina ja punaisina, enkä tainnut silloinkaan ehtiä haravoimaan niiden lehtiä. Tänään hän on jo aikuinen ja astuu samasta portista kullankeltaisten lehtien täplittämälle kadulle huolettomin ja varmoin askelin. Samat vaahterat kaartavat yhä oksansa pihaportin ylle, ja menneet vuodet ovat kaikkialla läsnä, mutta silti peruuttamattomasti ohitse.
Kotkansiipi
Yhdeksänkymmentä vuotta täyttäneestä äidistäni vuosien kulumista sen sijaan tuskin huomaa. Viikko syntymäpäiväjuhlien jälkeen äitini kertoo puhelimessa viettäneensä päivät puutarhatöissä. Hän sanoo tyhjentäneensä perennapenkkeihin kymmenen säkillistä multaa ja sen jälkeen haravoineensa laajat nurmikenttänsä, jo toisen kerran tänä syksynä. Sitä ennen äiti on tietenkin leikannut nurmikot, nostanut talven perunat ja porkkanat ja kääntänyt kasvimaan, kuten joka syksy yli viidenkymmenen vuoden ajan. Kesäisin yhdeksänkymmentävuotias huristelee puutarhatraktorilla ja käyttelee tottuneesti trimmeriään. Joka syksy hän sanoo, ettei seuraavana kesänä aio istuttaa enää mitään uutta pihaansa. Joka kevät puutarhalapio ilmestyy kuitenkin takaoven pieleen, ja joka kesä sitä tarvitaan. Äidin muistellessa puutarhassa elettyjä vuosia kesät sulautuvat jo joskus toisiinsa, onhan niitä takana jo niin monta.
Syksy puutarhassa
Purppuraheisiangervo
Syksy etenee vääjäämättä ja päivät lyhenevät, mutta samalla puutarha syttyy loistamaan kuin pakenevaa valoa tavoitellen. Pensasaidanteessa purppuraheisiangervon vierellä kasvava koivuangervo muuttuu yht’äkkiä heleän keltaiseksi, eikä sitä voi olla enää huomaamatta. Purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan lehdet eivät sen sijaan saa paljonkaan syysväriä, mutta siinä missä ne kesällä tuovat mukavaa vaihtelua vihreän keskelle, ovat ne nyt rauhallinen tausta syksyn väriloiston rinnalla. Myös maanpeitekasveina kasvavat tumma- ja kirjavalehtiset perennat kuten peipit ja purppurakeijunkukat tuovat vaihtelua vihreälehtisten kasvien joukkoon ja samalla toistavat ja korostavat koristepensaiden värejä.
Purppurakeijunkukka
Purppuraheisiangervo syyshortensia
Sisäpihan seinustalla kasvavan syyshortensian kukat ovat olleet tänä syksynä ihanan vaaleanpunaiset. Hortensia onkin saanut piharemontin jälkeen paljon enemmän valoa kuin aiemmin. Purppuraheisiangervon tummat lehdet ja hortensian punertuvat kukat sopivat mielestäni hyvin yhteen.
Pergola
BetonimuuriJuhlimisen lomassa olen sentään muutaman kerran ehtinyt pihatöihin. Olemme mieheni kanssa pystyttäneet remontin ajaksi poistetun piha-aidan takaisin paikalleen ja kiinnittäneet uuteen pergolarakenteeseen raudoitusverkkoa, joka toimii sekä turvakaiteena että köynnöstukena. Turvakaide on välttämätön, sillä ylä- ja alapihan välisen muurin korkeus on lähes kaksi metriä. 8 mm:n vahvuinen raudoitusverkko on tarkoitukseen tarpeeksi tukeva, mutta näyttää kuitenkin kevyeltä. Köynnöskasvit tulevat aikanaan peittämään koko pergolarakenteen ja muodostamaan näkösuojan tonttien välille. Aiemmin suuren terijoensalavan latvus peitti läntisen taivaan kokonaan, mutta senkin jälkeen kun kahden metrin korkuinen pergola on peittynyt köynnöksiin, pääsee ilta-aurinko paistamaan pihalle. Sisäpiha on lisääntyneen valon ja avaruuden ansiosta nyt aivan erilainen tila kuin aiemmin.

Sisäpihan sorapinta kaipaa vielä hieman korjailua, mutta sain syksyn aikana lähes kaikki uuden istutusalueen kasvit istutettua. Ensimmäiseksi istutin tietenkin köynnökset: kiinanlaikkuköynnöksen, köynnöshortensian, muutaman imukärhivilliviinin sekä kaksi piippuköynnöstä ja lumikärhöä. Lisäksi istutin alueelle pylväspihlajan, syyshortensian ja pylväsmäisen ’Hicksii’ -marjakuusen sekä kääpiömarjakuusen. Ehdin myös istuttaa jonkin verran perennoja ja muutamia seppelvarpuja muurin harjan tuntumaan. Seppelvarpua olen nähnyt paljon lähikortteleissa muurien ja rakenteiden pehmentäjänä, ja valoisalla paikalla se saa myös kauniin syysvärin. Viime hetkellä ehdin kukkasipuliostoksillekin, ja löysin muutaman pussillisen lumikelloja ja runoilijanarsisseja. Viime viikolla sain vielä haalittua alelaarista viimeiset valkoisen jättilaukan sipulit, mutta myöhäisen istutusajankohdan vuoksi niiden menestymisestä ei liene takeita.
Punaluppio
Perennojen istuttaminen jatkuu vielä ensi keväänä. Viljelypalstalla siemenestä kasvattamani punaluppiot ovat kukkineet iloisesti koko syksyn, ja haluan siirtää osan niistä kasvamaan uudelle istutusalueelle syyshortensian tuntumaan. Arvelen, että syyshortensian suuret, punertuvat kukinnot ja punaluppion tummat, nappimaiset kukat näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Minua vaivaa myös syysvuokkovillitys, sillä keväällä takapihalle istuttamani syysvuokot puhkesivat kukkaan heti ensimmäisenä kesänään. Kukat ovat niin viehättäviä, että haluan istuttaa syysvuokkoja myös sisäpihalle. Mutta pian on marraskuu, ja puutarhatyöt taukoavat hetkeksi. Mutta vain hetkeksi, sillä silmänräpäyksen kuluttua on jälleen kevät.
Syystulet

”Meidän tulee viljellä puutarhaamme”

Il faut cultiver notre jardin
Osaan vain yhden lauseen ranskaa. Kirjoitin sen viime kesänä varmuuden vuoksi muistiin kottikärryn laitaan, etten unohtaisi sitä: ”Il faut cultiver notre jardin”, eli suomeksi ”meidän tulee viljellä puutarhaamme”.  Lause on Voltairen romaanista Candide, joka ilmestyi Ranskassa vuonna 1759, mutta on suomennettu vasta vuonna 1953. Puutarhaharrastaja pärjää hyvin tällä yhdellä ranskan kielen lauseella, sillä sopiihan sen tokaista lopputulemana hyvinkin monenlaisen keskustelun päätteeksi, aivan kuten kirjan päähenkilökin teki. Voltairen kirja on yhteiskunnallinen satiiri, joka tuntuu aina luettaessa yhtä tuoreelta: miksipä me olisimme parissa sadassa vuodessa muuttuneet. Kirjan henkilöt päätyvät monien vaiheiden jälkeen resuisina ja rahattomina sekä maailmaan ja ihmisiin pettyneinä Konstantinopoliin ja tapaavat siellä appelsiinipuiden alla istuvan, puutarhaansa hoitavan vanhuksen. Tämä ei piittaa kaupungissa meneillään olevasta valtakamppailusta – kuinkas sattuikaan – vaan viljelee puutarhaansa, sillä hänen sanojensa mukaan ”työ pitää meistä loitolla kolme suurta onnettomuutta: ikävystymisen, paheen ja puutteen.”

Kirjan vanhus tarjoaa vierailleen ”appelsiineja, sitruunia, limoneja, ananasta, pistasioita ja mokkakahvia”, eikä halua tietää mistä kaupungissa milloinkin hälistään. Meidän on mahdotonta olla tietämättä mitä maailmalla tapahtuu, mutta ehkä työ puutarhassa auttaa kestämään huonot uutiset, turhautumisen ja voimattomuuden.
Virginiantädyke
Virginiantädyke
Minun puutarhassani ei kasva ”sitruunia ja pistasioita”, mutta viljelypalstalla tuoksuu kuitenkin piparminttu, salvia ja mäkimeirami. Portin pielessä kasvaa valkoista ja violettia virginiantädykettä, jonka pitkissä, keihäsmäisissä kukinnoissa kiipeilee medestä juopuneita kimalaisia. Pienikukkainen kärhö selvisi kuin selvisikin ensimmäisestä talvestaan, ja se kietoutuu nyt tädykkeiden korkeisiin kukkavarsiin ja availee pallomaisia nuppujaan.
Nukkapähkämö
Kimalaiset kömpivät vaivalloisesti ylös nukkapähkämön pitkiä, hopeanvärisen nukan peittämiä kukintoja ja tarkistavat jokaisen kukan. Pölyttäjien päättymättömän aherruksen katselu on rentouttavaa ja lohdullista: työ todellakin pitää niistä ikävystymisen ja puutteen loitolla, paheista ne tuskin tietävät. Minun tehtäväkseni jää tarjota kimalaisille ja mehiläisille mahdollisimman paljon sopivia työpaikkoja.

Kotipihassa huomasin ensimmäisen kerran, että valkoisessa tarhajaloangervossa on voimakas tuoksu, joka leijailee lämpimässä kesäillassa. Lajike on nimeltään ’Brautschleier’, morsiushuntu. Tummalehtinen keijunkukka sopii valkoisen jaloangervon viereen. Valo ja lämpö ovat varmaankin saaneet jaloangervon kukoistamaan, sillä taloyhtiöpihalla on meneillään iso remontti, jonka seurauksena suuri terijoensalava on rouhaistu pois, mutta siitä myöhemmin. Heinäkuussa puutarhan kiireet hellittävät, ja on aikaa ottaa käteen vaikka hyvä kirja.
Jaloangervo

Valoisat yöt puutarhassa

Purppuraheisiangervo
Mikä neuvoksi, jos ei ehdi hoitamaan puutarhaa päivisin? Ratkaisuja on tietenkin vain yksi: puutarhaa on hoidettava öisin. Ja mikä ilo onkaan viettää iltaöitä puutarhassa, kun purppuraheisiangervon kukat ovat yhtä vaaleanpunaisia kuin auringonlaskut, ja pikkujasmike tuoksuu ahomansikalle. Puutarhassa kasvaa muutama purppuraheisiangervo, joiden syvän violetit lehdet tuovat vaihtelua vihreyden keskelle. Kukkanuput ja kukat ovat hennon vaaleanpunaisia ja näyttävät ihanilta tummia lehtiä vasten. Sadetta kukat eivät harmi kyllä kestä, ja nyt parhaan kukinnan vei rankkasade. Hellepäivien lempeät illat ja  välillä raikkaan sateen nostattama maan tuoksu ovat tosin juuri ne syyt, miksi puutarha vetää tarhuria vastustamattomasti puoleensa.
Köynnöshortensia
Yksi puppuraheisi kasvaa lähellä köynnöshortensiaa, ja kasvien lehdet kasvavat toistensa lomaan. Köynnöshortensiassa viehättävintä ovat kukinnon keskustan pienet tähtimäiset kukat.
Pikkujasmike
Mistähän pikkujasmike on saanut huumaavan tuoksunsa? Englanninkielisessä maailmassa pensasta kutsutaan valeappelsiiniksi,  ’mock orange’, sillä sen kukat muistuttavat appelsiininkukkia ja ehkä jonkun mielestä tuoksuvatkin niille. Puutarhassa työskennellessä ei haittaa, jos oikeat työkalut ovat aina hukassa ja niitä etsiskellessä joutuu kulkemaan pikkujasmikkeen ohitse. Mitä useammin, sen parempi.
Pikkujasmike
Takapihan kunnostus jatkuu edelleen, vaikka nyt on enää jäljellä maanpeittokasvien siirtelyä ja lisäämistä. Vaikka piha on pieni, tuntui työmaa talvituhojen jäljiltä aluksi silti toivottoman suurelta. Vähitellen työt kuitenkin edistyvät, ja lapiota heilutellessa happi ja ideat virtaavat. Kesäkukkien istutteluun ei kuitenkaan ole ollut vielä aikaa, mutta kasvimaalta poimin mukaan pyöränkorin verran morsiusleinikkejä, jättipoimulehteä ja matkan varrelta vuohenputken kukkia.Kesäkukkia

Perjantai-ilta puutarhassa

Taimien istuttaminen
Mikä on parasta, kun työviikon jälkeen koittaa perjantai-ilta? Tietenkin se, että taimitarhalta tilatut taimet ovat viimein saapuneet, ja voi viettää koko illan puutarhassa istuttamassa niitä.

Taloyhtiöpihan kärsimät talvituhot on viimein saatu melkein kokonaan korjattua. Kuolleet pikkutalviokasvustot on suurimmaksi osaksi kaivettu pois ja kasvualustoihin on lisätty kompostimultaa ja muutama säkillinen ostomultaa. Järjestelin samalla pihan laajinta istutusaluetta hieman uudelleen ja sain tehtyä tilaa peräti neljälle uudelle pallohortensialle ja yhdelle syyshortensialle. Hortensioiden istuttaminen muhevaan kompostimultaan ja perusteellisesti perattuun kasvualustaan oli ihana palkinto loputtomalta tuntuvan lapioinnin jälkeen.

Pensaiden jälkeen oli perennojen vuoro. Kevättalkoissa valmistetulle uudelle istutusalueelle oli löydettävä sopivat kasvit, ja halusin myös hortensioiden rinnalle muutamia uusia perennoja. Muut kiireet viivästyttivät taimikaupoille pääsyä, ja niinpä haluamani kasvit pääsivät loppumaan kotikaupungin taimistoista. Lopulta oli turvauduttava postimyyntiin, mutta viimein perjantaina kaikki tarvittava oli koossa ja saatu postista ja matkahuollosta kotipihaan perheen logistiikkapäällikön suosiollisella avustuksella. Pääsin viettämään puutarhurin jouluaattoa: purin laatikoista viriginiantädykettä, syyskimikkejä, syysvuokkoja, sormivaleangervoja ja sinikuunliljoja. Edellispäivän sade oli kastellut valmiiksi muokatut kasvialustat juuri sopivasti ja pölyävä kuivuus oli tiessään.
Sormivaleangervo
Pari vuotta sitten istutin pihaan ryhmän sormivaleangervoja, jotka ovat menestyneet hyvin varjoisalla paikalla pensasistutuksen laidalla. Ne kasvavat keväällä nopeasti ja lehdet ovat aluksi kauniin pronssinvärisiä, mutta muuttuvat pian vihreiksi. Nyt halusin lisää valeangervoja ja löysinkin eräästä taimistosta Rodgersia pinnata ’Chocolate Wings’ -nimistä lajiketta, jonka lehtivärityksen pitäisi olla keväisin ja syksyisin tavallista voimakkaampi. Pihalla riittää varjoisia alueita, joten valeangervoille on käyttöä. Siementaimia
Perennojen hankkiminen tekee helposti ison loven kukkaroon. Pensaiden ja suurten perennojen alle tarvitaan nyt kuitenkin melko suuria määriä maanpeittokasveja pikkutalvion kadottua pihalta lähes kokonaan. Peipit eivät onneksi näytä kärsineen poikkeuksellisesta talvesta ollenkaan. Suosikkini on valkoinen hopeatäpläpeippi ’Nancy’, joka tekee sorakäytäville runsaasti pieniä siementaimia. Siirsimme pikkutaimia sorakäytäviltä ruukkuihin odottamaan istuttamista lopullisille kasvupaikoilleen. Peipit tuntuvat menestyvän niin auringossa kuin varjossa, eivätkä lehdet näytä kelpaavan lehtokotiloillekaan. Varjossa peipit eivät liiemmin kuki, mutta toisaalta kasvusto pysyy koko kesän kauniina ja raikkaana. Erityisesti varjopuutarhaan vaihtelevat lehtimuodot ja -värit tuovat eloa.

Kävin hakemassa viljelypalstalta pihaan myös keltakurjenmiekkaa, joka on jo kukkinut. Yli metrin korkuinen kasvusto pyörän tavaratelineellä hipoi taivaita, ja saikin hieman ihmetteleviä katseita osakseen matkalla palstalta kotiin. Onneksi ei sentään tuullut kovaa. Keltakurjenmiekan kukinta on ohi melko nopeasti, mutta lehdet ovat niin komeat, että haluan kokeilla, miten se menestyy pihan puolivarjoisissa oloissa.
Kotkansiipisaniainen
Kotkansiipisaniaiset viihtyvät pihalla kaikkialla ja ne lisääntyvät itsekseen rauhalliseen tahtiin. Siirsimme niitä talteen muutaman viikon kuluttua alkavan piharemontin tieltä.
Juhannusruusu ja valkokirjokanukka
Juhannusruusu ja keltainen harisoninruusu ovat onneksi ennallaan, vaikka kukinta ei ole aivan yhtä runsasta kuin edelliskesänä. Tuttu, lempeä tuoksu kuitenkin tuntuu sateesta kosteassa kesäillassa. Valkokirjokanukka sopii hyvin kummankin seuraan, mutta ei näytä lopettavan ollenkaan kasvuaan.

Talviokasvustoja peratessani havaitsin, että vuohenputki oli livahtanut tontille aidan alitse ja saanut jalansijaa suurten pensaiden alustoilla. Leikkasin pensasruusujen juurivesoja pois ja levitin pensaiden alle juurimaton ja havupuukuoriketta vuohenputken torjumiseksi. Jos saan joskus vuohenputken kokonaan pois tontin rajalta, poistan juurimaton ja annan maanpeittokasvien levitä pensaiden alle.
Kuorikate
Kuunliljat kasvoivat kohisten toukokuun kuivuudesta huolimatta. Valkoreunakuunliljat erottuvat parhaiten joukosta ja ovat kauneimmillaan sateen kastelemina.
Hosta albomarginata
Pihan vanhojen istutusaluiden kunnostustöissä riittää vielä paljon puuhaa ja ehdin blogiin hieman harvemmin kuin ennen. Kannattaakin käydä kurkkaamassa Instagramissa pihan ja palstan uutisia.