Viljelypalstan villi kesäloma

Mangoldi ja piparminttu
Tarhurin viettäessä kesälomaa toisella puolella Suomea vallitsee viljelypalstalla villi meno. Vihannekset ja rikkakasvit kasvavat sääntöjä uhmaten ja täysin järjestystä vailla. Piipahdin kesken loman pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita ja palauttamaan järjestyksen anarkian valtaamalle viljelypalstalle. Vesiheinä oli ottanut vihannespenkit valtaansa, ja peltokierto kiemurteli perunanvarsissa. Vapaudestaan riemastunut maahumala loikki iloisena pitkin harppauksin perennapenkissä, ja jokunen jatkuvaan sateeseen väsynyt pioni oli ravistanut kaikki terälehtensä kuorikekäytävälle.

Järjestyksen aikaasaaminen vaati kuitenkin vain muutaman tunnin reippaan kitkemisen. Poissaolevan vihannestarhurin pelastuksia ovat helpot ja tutut lehtivihannekset kuten mangoldi ja rucola, jotka kasvavat nopeasti ja pärjäävät myös rikkakasveille. Viljelypalstan tuoksuvimman kasvin tittelin saa piparminttu, joka kasvaa perennapenkissä monivuotisten kukkakasvien joukossa ja on varma selviytyjä. Jopa niin varma, että se kannattaa eristää muista kasveista juurimatolla liiallisen leviämisen estämiseksi.
Salkopavut
Salkopavut olivat kasvaneet nopeasti korkeutta ja ottaneet etäisyyttä maan pinnalla mellastaviin rikkakasveihin. Istutin salkopavut ulos viljelypalstalle vasta kesäkuun puolivälissä, joten pavut kukkivat vasta nyt ja saamme odotella satoa vielä tovin. Kaikki kesäkurpitsalajikkeet olivat myös hengissä ja rotevina kasveina ne eivät myöskään rikkakasveista piittaa. Isotähtiputki
Viljelypalstan perennamaassa kasvavat tähtiputket kukkivat myös villisti, mutta se oli vain tervetullutta. Uusimmat tulokkaat tähtiputkien joukossa ovat valkoinen ’Star of Billion’ ja tummanpunainen ’Star of Fire’.  Ensimmäiseksi hankkimani vaaleanpunainen ’Roma’ kukki myös runsaasti. ’Roma’ on runsastunut viljelypalstalla sen verran, että olen siirtänyt sitä myös taloyhtiön pihaan, sillä tähtiputki viihtyy myös puolivarjossa.
Nukkapähkämö ja isotähtiputket
Lempikasvini viljelypalstan perennamaassa on kuitenkin nukkapähkämö. Tuo joka suuntaan pörröisiä varsiaan ojenteleva, kauttaaltaan villanpehmeä Välimeren seudun paahteisten vuorenrinteiden kasvi suostuu ihme kyllä kasvamaan ja kukoistamaan täällä viluisassa ja sateisessa Pohjolassa. Myös sen harvasta kukinnosta pistää sieltä täältä esiin pieniä, pehmeitä korvan kaltaisia lehtiä. Englanninkielisissä maissa kasvia kutsutaankin nimellä ’Lamb’s Ears’, lampaan korvat.Kiinanpioni
Nukkapähkämö ja isotähtiputki
Sattumalta palstan perennamaahan oli syntynyt väreiltään hyvin yhteensopiva kasviyhdistelmä, johon kuuluvat pioneista viimeisenä kukkiva valkoinen, hieman vaaleanpunaiseen vivahtava kiinanpioni, hopeinen nukkapähkämö pienine violetteine kukkineen ja samaa sävyä toistava valkoinen ’Star of Billion’ isotähtiputki. Pionin tummanvihreä, kiiltävä lehdistö on samalla mainio kontrasti nukkapähkämön hopeisille, mattapintaisille lehdille senkin jälkeen, kun pionin kukinta on ohitse.
Lumikärhö
Viljelypalstan portilla kasvaa rehevä lumikärhö ’Paul Farges’. Sen rentoja versoja on kasvukauden aikana hyvä ohjata ja sitoa köynnöstukeen. Poissaollessani lumikärhö oli heittäytynyt yleisen epäjärjestyksen vallitessa köynnöstuen laidalta toiselle ja käytännössä sulkenut palstan sisäänkäynnin. Lumikärhö vaatii siis reilusti tilaa. Lumikärhön juurella kasvaa muutama jättipoimulehti, jotka myös suurenevat vuosi vuodelta. Niiden kukinnot on hyvä kerätä pois ennen siementen muodostumista, muuten pienet siementaimet valtaavat helposti puutarhan. Koska jouduin jättämään palstan vielä hetkeksi oman onnensa nojaan, keräsin lähtiessäni jättipoimulehden kukintoja sekä viimeiset pionit pyörän koriin, ja poimin kotimatkan varrelta vielä joukkoon muutamia vuodenputken kukintoja. Arrivederci, kasvimaa, vielä hetkeksi.
Leikkokukkia

 

Kuusaman kukkiessa

Kuusama
Olemme jälleen hypänneet aikakoneeseen ja matkustaneet muutaman sata kilometriä kohti pohjoista ja itää viettämään kesälomaa lapsuudenkotiini. Kotona syreenien kukinta oli jo ohitse ja pensasruusujen kukinta käynnissä, mutta täällä pihasyreenit kukkivat vielä täydessä loistossaan ja juhannusruusu on ehtinyt avata hädin tuskin muutaman kukan. Kylmä kevät näkyy täällä vieläkin puutarhan tuttujen kasvien kukinnan myöhästymisenä.
Rusokuusama
Äidin pihalla kasvaa kaksi suurta rusokuusamaa, ja ne olivat tullessamme täydessä kukassa. Toinen on lähes valkoinen ja toinen vaaleanpunainen. Kuusaman kukat ovat hieman eksoottisen näköisiä, ja ne ovat kauneimmillaan läheltä tarkasteltuna. Rusokuusamat vaativat paljon tilaa, sillä pensaat kasvavat yli kaksi metriä korkeiksi ja yhtä leveiksi.
Pihasyreeni
Syreeneistä kaunein on mielestäni tavallinen pihasyreeni, varmaankin siksi, että siihen liittyy muistoja lapsuuden kesistä. Yksi äidin pihalla kasvavista pihasyreeneistä on kasvanut hauskasti suuren lehtikuusen alaoksien lomaan. Hetken näyttää siltä kuin lehtikuusi kukkisi syreenin kukin.
Unkarinsyreeni
Pihasyreenin vierellä kasvaa pari unkarinsyreeniä, joiden kasvutapa ja kukintojen muoto poikkeavat pihasyreenistä. Oletan, että pensaat ovat ovat unkarinsyreenejä eivätkä puistosyreenejä, koska ne ovat hyvin korkeita ja kukat puhjetessaan tumman violetteja. Unkarinsyreeni on kukkiessaan näyttävä ja kukat tuoksuvat ehkä vielä pihasyreeniäkin voimakkaammin. Pensas on pystykasvuinen ja roteva, ja tarvitsee paljon tilaa kasvaakseen luontaiseen muotoonsa. Siksi se sopii ehkä parhaiten suuren puutarhan laitamille.
Juhannusruusu
Juhannusruusun kukinta on nyt heinäkuun alussa vasta alkamassa. Juhannusruusun valkoiset, tuoksuvat kukat näyttävät erityisen kauniilta ja suorastaan kohtalokkailta tummanvihreitä lehtiä vasten. Kauneimmillaan juhannusruusu on silloin, kun samassa oksassa on lukuisia juuri avautumassa olevia nuppuja ja jo avautuneita kukkia. Juhannusruusun uusi tieteellinen nimi Rosa spinosissima on mitä sopivin, sillä juhannusruusun varressa on todella runsaasti piikkejä. Siitä huolimatta kesäsunnuntaina ruususta on leikattava muutama tuoksuva verso sisälle maljakkoon.
Lumipalloheisi
Äidin pihalla kasvaa parikymmentä vuotta vanha lumipalloheisi, joka on rungollinen pikkupuu. Tänä vuonna lumipalloheidessä ei ole lainkaan kirvoja, vaikka se kasvaakin aurinkoisella paikalla. Pari vuotta sitten kirvat ahmaisivat lumipalloheiden täysin lehdettömäksi, mutta pensas jäi silti henkiin. Ehkäpä tänä vuonna kesäkuun sateet ovat pitäneet maaperän tarpeeksi kosteana ja kasvin elinvoimaisena. Iltahämärässä lumipalloheiden puhtaanvalkoiset kukinnot ovat ihana näky, ja pensas on kuin se olisi laskeutunut pihalle jostain kaukaisesta puutarhasta toisesta maasta.
Lumipalloheisi 2
Hopeapensas 2
Pihan suurten pensaiden kukinta on aikanaan ohitse, ja alkukesän heleä vihreys tummenee. Silloin pääsevät oikeuksiinsa ne pensaat, joilla on poikkeava lehtiväritys. Lännenhopeapensas, jota ennen kutsuttiin kilsepensaaksi, raikastaa pihan ilmettä keskikesällä. Hopeapensas kestää niin pakkastalvet kuin auringon paahteen. Äidin pihalla se kasvaa suurten koivujen ympäröimänä, mutta ei ole millänsäkään, vaikka kasvupaikka puiden juuristoalueella on kuiva. Yleensä pensaat kannattaa istuttaa ryhmiin, mutta hopeapensaan voi istuttaa yksittäispensaaksi, jotta runsaat juurivesat voi helpommin pitää kurissa.
Hopeapensas 1
Entisen maalaistalon piha on laaja ja sen laitamilla on paljon tilaa suurille puille. Edellisellä vierailulla muutama viikko sitten ihastelin hopeasalavien keltaisia kukkanorkkoja yöttömässä yössä. Nyt puut ovat täydessä lehdessä ja tuovat vaihtelua vihreyteen. Hopeasalavien alla kukkivat vuohenputket valkoisena pitsinä. Hiljalleen tuulessa aaltoilevien hopeasalavan oksien alla vuohenputkikin näyttää kauniilta, eikä siitä pihan laidalla ole haittaa.
Hopeasalava

Lumipyryä ja kesämuistoja

Parvekkella
Kesäilta parvekkeella

Muutama päivä sitten lumipyry puhalsi kaikkialle uutta, pehmeää lunta. Lumi tuiskusi katoilta kieppuvina pyörteinä ja aaltoili tuulen ajamana kaduilla ja teillä. Luulin jo, ettei tänä talvena pääsisi ollenkaan hiihtämään, mutta ehkä sukset vielä kannattaakin ottaa esille. Samaan aikaan kun mietin, missä varaston laatikossa monot mahtavatkaan sijaita, suunnittelen jo ensi kesän puutarhatouhuja. Kasvimaalle tarvittavat hyötykasvien siemenet tilasin tietenkin jo tammikuussa. Siementilausten kanssa ei parane viivytellä, muuten voi joutua nuolemaan näppejään. Kun kasvimaa on suunniteltu, on aika miettiä ratkaisuja jokavuotisiin polttaviin kesäkukkapulmiin pihalla ja parvekkeella.

Tällä hetkellä jopa parveke on pyryn jäljiltä täysin lumen peitossa, mutta sehän ei estä ajattelemasta sitä hetkeä, kun kesäiltana puutarhatöiden jälkeen voi heittäytyä parvekkeen riippukeinuun ja ihailla läntisen taivaanrannan taakse laskevaa aurinkoa. Taloyhtiössämme asuntojen parvekkeita erottaa pari metriä korkea laudasta rakennettu seinäke, ja olen kasvattanut siinä vuosien mittaan monenlaisia yksivuotisia kasveja kuten ruusupapua ja kelloköynnöstä. Etsiskelin pitkään tarpeeksi kapeaa hyllyä tai telinettä kesän kausikasveille, mutta koska mieleistä ei valmiina löytynyt, rakensimme sellaisen itse.

Rakentaminen on ehkä väärä sana, sillä kokosimme kasvihyllyn valmiista osista. Löysin marketista  A-malliset sisustustikkaat, joista tuli hyllyn runko, ja sahautin hyllyn levyt mustasta filmivanerista puutavaraliikkeessä. Hioin ja lakkasin puiset tikkaat ja mustan filmivanerin sahauspinnat useaan kertaan mattapintaisella lakalla. Filmivaneri kestää vettä ja kosteutta paremmin kuin pinnoittamaton vaneri. Tikkaat ovat avattuna 185 cm korkeat, ja hyllyjä on neljä, joista alin on 85 cm ja ylin 45 cm pitkä. Kiinnitimme hyllylevyt tikkaan puoliin ruuveilla, joten rakennelma on tukeva. Ylöspäin kapenevassa hyllyssä kaikki kasvit saavat valoa. Jesse-kissa tarkkailee takapihan tapahtumia mielellään ruukkujen takaa, ja ihme kyllä kaikki ruukut pysyivät siitä huolimatta viime kesänä ehjinä. (Kissalle tehtiin keittiöön samanlainen hyllykkö ympärivuotista kiipeilyä varten, filmivanerin tilalla vain on tavallinen vaneri ja hyllyjä on yksi vähemmän.)

Viime kesänä kasvatin upouudessa hyllykössä minttua, timjamia ja muita maustekasveja ja koristekasveina murattia ja suosikkiani lankaköynnöstä. Elokuussa huomasin, että erään puutarhamyymälän purppurakeijunkukat olivat alennusmyynnissä, ja kävin hakemassa niitä parvekkeelle ja muualle pihan kesäkukkaistutuksiin melko suuren määrän. Keijunkukat ovat perennoja, mutta käytän niitä ja muita perennoja myös kesäkukkina ruukuissa ja muissa istutusastioissa, ja istutan ne sitten sykysyllä pihan perennamaihin.
Amppelit

Amppelit parvekkeella
Muratit viihtyivät viime kesänä hyvin uusissa amppeliruukuissa.

Luulin pitkään, että täydellisen amppeliruukun löytäminen on yhtä mahdotonta kuin täydellisen käsilaukun löytäminen. Jälkimmäisessä en ole onnistunut vieläkään, mutta onneksi sentään täydellinen amppeliruukku löytyi viime kesänä. Näin ruukkuja ensin 100% Outdoor -blogissa, ja sitten onnistuin löytämään niitä paikallisesta rautakaupasta. Amppeliruukut ovat muovia ja muodoltaan lähes pyöreitä, ja niissä on kolme istutusaukkoa sekä kiinnitysrengas. Porasin amppeliruukkujen pohjaan reikiä, jotta liika kastelu- ja sadevesi pääsee valumaan pois. Lisäksi korvasin ripustusnarut metalliketjuilla, ja ripustin kolme amppelia parvekkeelle eri korkeuksille. Istutin amppeleihin muratteja, jotka viihtyivät niissä hyvin pitkälle syksyyn. Parvekkeelta on näkymä takapihalle, jossa kasvavan suuren kotipihlajan oksat ulottuvat melkein parvekkeelle saakka. Pihlajan keväinen kukinta ja syksyinen marjasato ovat niin näyttävät, että kaikki kesäkukat tuntuvat kalpenevan sen rinnalla. Valkoiset amppeliruukut ja tummalehtiset muratit ovat sopiva vastapaino pihlajan runsaudelle.

kesakukat
Kesäkukkaistutuksissa voi yhdistellä perennoja ja kausikasveja.

Parvekkeen lisäksi myös portaikko, porrastasanne ja oleskelualueet kaipaavat kesäisin kesäkukkaistutuksia. Pulmana kuitenkin on sopivien esikasvatus- ja talvetustilojen puute. Kesäkukkien ostaminen valmiina joka vuosi tekisi taas liian suuren loven taloyhtiön tiliin tai omaan lompakkoon. Viime vuosina olenkin siirtynyt käyttämään kesäkukkina yhä enemmän ja enemmän perennoja, ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Viime kesänä portaiden juurelle parkkeeraamassani kottikärryssä kasvoi kelta- ja hopetäpläpeippiä, jotka leviävät perennamaassa liiankin hyvin, ja joista näin ollen voi hyvin ottaa jakotaimia kesäkukkaistutuksiin. Peippien seuraksi istutin purppurakeijunkukkaa, ja lisäsin niiden lomaan kausikasveina myytäviä muratteja ja lankaköynnöstä. Myös portaikon muissa istutusastioissa kasvaa erilaisia purppurakeijunkukkia, jotka oli pakko ostaa pois puutarhamyymälän alennusmyynnistä.  Viime kesänä vain porrastasanteen ahkeraliisa ja ruukkudaaliat olivat varsinaisia kukkivia kausikasveja.

Perennat kesäkukkina
Rotkolemmikin lehdet ovat niin kauniit, että kukkia ei muista kaivatakaan.

Toissakesänä kottikärryn ”kesäkukkaistutuksessa” kasvoi myös kirjavalehtistä rotkolemmikkiä, joka on talvenkestävä perenna, ja jonka voi istuttaa syksyllä puutarhaan muiden varjon perennojen joukkoon. Rotkolemmikistä on tainnut tulla viime aikoina suosittu perenna, sillä se tuntuu loppuvan keväisin taimistoista nopeasti.
leikkokukat
Kesäkukkien sijaan tai niiden lisäksi kesäisiä oleskelutiloja voi somistaa myös yhdistelemällä luonnonkukkia ja kukkivia perennoja näyttäviksi kimpuiksi. Juhannuksen tienoilla vuohenputki kukkii teiden varsilla valkoisenaan, ja samaan aikaan viljelypalstalla kukkivat myös jättipoimulehti ja morsiusleinikki. Poimin usein suuren kimpun vuohenputken kukintoja, ja lisään joukkoon jättipoimulehden ja morsiusleinikin kukkia. Jättipoimulehden kukat kannattaakin poimia ennen siementen muodostumista, sillä muussa tapauksessa joutuu kitkemään perennamaasta paljon siementaimia. Keskikesällä kukkii myös komealupiini, jota kannattaa poimia pois luonnosta ja teiden varsilta niin paljon kuin jaksaa, sillä se on haitallinen vieraslaji.

img_2093
Viime kesän piharemontissa rakennettiin pihalle uudet portaat. Sokkelin ja muurin maalausurakka on vielä edessäpäin, mutta kesämalvikit pääsivät koristamaan uusia portaita heti niiden valmistuttua.

Heinä-elokuussa ovat vuorossa yksivuotiset kesämalvikit, joita kasvatan viljelypalstalla. Muutaman neliön alalta saan pihaan ja parvekkeelle suuria kesämalvikkikimppuja syyskuuhun saakka. Kukkia tulee niin paljon, että laitan kukkia portaille sankoihin, pihapöydille ja parvekkeelle maljakoihin, ja vien niitä tuliaisiksi. Ulkona kimppujen on hyvä olla suuria, muuten ne hukkuvat isoon tilaan. Pitkään kestäneen piharemontin valmistuttua viime kesänä toin viljelypalstalta eräänä iltana ison kimpun valkoisia kesämalvikkeja, jotka näyttivät ihanilta askeettista betonimuuria vasten. Sain suostuteltua teinin poseeraamaan malvikkien kanssa muurin edustalla, sillä harmaa muuri, valkoiset kesämalvikit, mustavalkoiset tennarit ja ”mutsi-mä-en-kestä-sun-pihajuttuja” -asenne olivat niin hauska yhdistelmä! Luulenpa, että saatoin saman ikäisenä sanoa omalle äidilleni aivan samoin arvaamatta, että aika kyllä tekee tehtävänsä.Leikkokukkia

Ajan kulku

Maanpeitekasvit
Lokakuu oli tänä vuonna lempeä ja lähes sateeton, ja piha täyttyi hiljalleen kuivista, kahisevista vaahteranlehdistä. Ehdin puutarhatöihin kuitenkin vain ohimennen, sillä viikonloput ovat kuluneet syntymäpäiväjuhlissa. Puutarha sai rauhassa seurata syksyn tuloa tarhurin kohotellessa onnittelumaljoja ja laulaessa onnittelulauluja toisaalla. Syntymäpäiväsankareista nuorin oli 18 vuotta täyttänyt poikani, ja vanhimmat juhlittavat olivat äitini ja tätini, jotka täyttivät yhdeksänkymmentä.

Ajan kulkua on vaikea käsittää, vaikka lapsen kasvaminen aikuiseksi sen selvästi osoittaakin. Eilenhän vasta astuimme pihaportista sisään aurinkoisena lokakuun sunnuntaina mukanamme viikon vanha pienokainen. Kadunvarren vaahterat leiskuivat keltaisina ja punaisina, enkä tainnut silloinkaan ehtiä haravoimaan niiden lehtiä. Tänään hän on jo aikuinen ja astuu samasta portista kullankeltaisten lehtien täplittämälle kadulle huolettomin ja varmoin askelin. Samat vaahterat kaartavat yhä oksansa pihaportin ylle, ja menneet vuodet ovat kaikkialla läsnä, mutta silti peruuttamattomasti ohitse.
Kotkansiipi
Yhdeksänkymmentä vuotta täyttäneestä äidistäni vuosien kulumista sen sijaan tuskin huomaa. Viikko syntymäpäiväjuhlien jälkeen äitini kertoo puhelimessa viettäneensä päivät puutarhatöissä. Hän sanoo tyhjentäneensä perennapenkkeihin kymmenen säkillistä multaa ja sen jälkeen haravoineensa laajat nurmikenttänsä, jo toisen kerran tänä syksynä. Sitä ennen äiti on tietenkin leikannut nurmikot, nostanut talven perunat ja porkkanat ja kääntänyt kasvimaan, kuten joka syksy yli viidenkymmenen vuoden ajan. Kesäisin yhdeksänkymmentävuotias huristelee puutarhatraktorilla ja käyttelee tottuneesti trimmeriään. Joka syksy hän sanoo, ettei seuraavana kesänä aio istuttaa enää mitään uutta pihaansa. Joka kevät puutarhalapio ilmestyy kuitenkin takaoven pieleen, ja joka kesä sitä tarvitaan. Äidin muistellessa puutarhassa elettyjä vuosia kesät sulautuvat jo joskus toisiinsa, onhan niitä takana jo niin monta.
Syksy puutarhassa
Purppuraheisiangervo
Syksy etenee vääjäämättä ja päivät lyhenevät, mutta samalla puutarha syttyy loistamaan kuin pakenevaa valoa tavoitellen. Pensasaidanteessa purppuraheisiangervon vierellä kasvava koivuangervo muuttuu yht’äkkiä heleän keltaiseksi, eikä sitä voi olla enää huomaamatta. Purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan lehdet eivät sen sijaan saa paljonkaan syysväriä, mutta siinä missä ne kesällä tuovat mukavaa vaihtelua vihreän keskelle, ovat ne nyt rauhallinen tausta syksyn väriloiston rinnalla. Myös maanpeitekasveina kasvavat tumma- ja kirjavalehtiset perennat kuten peipit ja purppurakeijunkukat tuovat vaihtelua vihreälehtisten kasvien joukkoon ja samalla toistavat ja korostavat koristepensaiden värejä.
Purppurakeijunkukka
Purppuraheisiangervo syyshortensia
Sisäpihan seinustalla kasvavan syyshortensian kukat ovat olleet tänä syksynä ihanan vaaleanpunaiset. Hortensia onkin saanut piharemontin jälkeen paljon enemmän valoa kuin aiemmin. Purppuraheisiangervon tummat lehdet ja hortensian punertuvat kukat sopivat mielestäni hyvin yhteen.
Pergola
BetonimuuriJuhlimisen lomassa olen sentään muutaman kerran ehtinyt pihatöihin. Olemme mieheni kanssa pystyttäneet remontin ajaksi poistetun piha-aidan takaisin paikalleen ja kiinnittäneet uuteen pergolarakenteeseen raudoitusverkkoa, joka toimii sekä turvakaiteena että köynnöstukena. Turvakaide on välttämätön, sillä ylä- ja alapihan välisen muurin korkeus on lähes kaksi metriä. 8 mm:n vahvuinen raudoitusverkko on tarkoitukseen tarpeeksi tukeva, mutta näyttää kuitenkin kevyeltä. Köynnöskasvit tulevat aikanaan peittämään koko pergolarakenteen ja muodostamaan näkösuojan tonttien välille. Aiemmin suuren terijoensalavan latvus peitti läntisen taivaan kokonaan, mutta senkin jälkeen kun kahden metrin korkuinen pergola on peittynyt köynnöksiin, pääsee ilta-aurinko paistamaan pihalle. Sisäpiha on lisääntyneen valon ja avaruuden ansiosta nyt aivan erilainen tila kuin aiemmin.

Sisäpihan sorapinta kaipaa vielä hieman korjailua, mutta sain syksyn aikana lähes kaikki uuden istutusalueen kasvit istutettua. Ensimmäiseksi istutin tietenkin köynnökset: kiinanlaikkuköynnöksen, köynnöshortensian, muutaman imukärhivilliviinin sekä kaksi piippuköynnöstä ja lumikärhöä. Lisäksi istutin alueelle pylväspihlajan, syyshortensian ja pylväsmäisen ’Hicksii’ -marjakuusen sekä kääpiömarjakuusen. Ehdin myös istuttaa jonkin verran perennoja ja muutamia seppelvarpuja muurin harjan tuntumaan. Seppelvarpua olen nähnyt paljon lähikortteleissa muurien ja rakenteiden pehmentäjänä, ja valoisalla paikalla se saa myös kauniin syysvärin. Viime hetkellä ehdin kukkasipuliostoksillekin, ja löysin muutaman pussillisen lumikelloja ja runoilijanarsisseja. Viime viikolla sain vielä haalittua alelaarista viimeiset valkoisen jättilaukan sipulit, mutta myöhäisen istutusajankohdan vuoksi niiden menestymisestä ei liene takeita.
Punaluppio
Perennojen istuttaminen jatkuu vielä ensi keväänä. Viljelypalstalla siemenestä kasvattamani punaluppiot ovat kukkineet iloisesti koko syksyn, ja haluan siirtää osan niistä kasvamaan uudelle istutusalueelle syyshortensian tuntumaan. Arvelen, että syyshortensian suuret, punertuvat kukinnot ja punaluppion tummat, nappimaiset kukat näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Minua vaivaa myös syysvuokkovillitys, sillä keväällä takapihalle istuttamani syysvuokot puhkesivat kukkaan heti ensimmäisenä kesänään. Kukat ovat niin viehättäviä, että haluan istuttaa syysvuokkoja myös sisäpihalle. Mutta pian on marraskuu, ja puutarhatyöt taukoavat hetkeksi. Mutta vain hetkeksi, sillä silmänräpäyksen kuluttua on jälleen kevät.
Syystulet

”Meidän tulee viljellä puutarhaamme”

Il faut cultiver notre jardin
Osaan vain yhden lauseen ranskaa. Kirjoitin sen viime kesänä varmuuden vuoksi muistiin kottikärryn laitaan, etten unohtaisi sitä: ”Il faut cultiver notre jardin”, eli suomeksi ”meidän tulee viljellä puutarhaamme”.  Lause on Voltairen romaanista Candide, joka ilmestyi Ranskassa vuonna 1759, mutta on suomennettu vasta vuonna 1953. Puutarhaharrastaja pärjää hyvin tällä yhdellä ranskan kielen lauseella, sillä sopiihan sen tokaista lopputulemana hyvinkin monenlaisen keskustelun päätteeksi, aivan kuten kirjan päähenkilökin teki. Voltairen kirja on yhteiskunnallinen satiiri, joka tuntuu aina luettaessa yhtä tuoreelta: miksipä me olisimme parissa sadassa vuodessa muuttuneet. Kirjan henkilöt päätyvät monien vaiheiden jälkeen resuisina ja rahattomina sekä maailmaan ja ihmisiin pettyneinä Konstantinopoliin ja tapaavat siellä appelsiinipuiden alla istuvan, puutarhaansa hoitavan vanhuksen. Tämä ei piittaa kaupungissa meneillään olevasta valtakamppailusta – kuinkas sattuikaan – vaan viljelee puutarhaansa, sillä hänen sanojensa mukaan ”työ pitää meistä loitolla kolme suurta onnettomuutta: ikävystymisen, paheen ja puutteen.”

Kirjan vanhus tarjoaa vierailleen ”appelsiineja, sitruunia, limoneja, ananasta, pistasioita ja mokkakahvia”, eikä halua tietää mistä kaupungissa milloinkin hälistään. Meidän on mahdotonta olla tietämättä mitä maailmalla tapahtuu, mutta ehkä työ puutarhassa auttaa kestämään huonot uutiset, turhautumisen ja voimattomuuden.
Virginiantädyke
Virginiantädyke
Minun puutarhassani ei kasva ”sitruunia ja pistasioita”, mutta viljelypalstalla tuoksuu kuitenkin piparminttu, salvia ja mäkimeirami. Portin pielessä kasvaa valkoista ja violettia virginiantädykettä, jonka pitkissä, keihäsmäisissä kukinnoissa kiipeilee medestä juopuneita kimalaisia. Pienikukkainen kärhö selvisi kuin selvisikin ensimmäisestä talvestaan, ja se kietoutuu nyt tädykkeiden korkeisiin kukkavarsiin ja availee pallomaisia nuppujaan.
Nukkapähkämö
Kimalaiset kömpivät vaivalloisesti ylös nukkapähkämön pitkiä, hopeanvärisen nukan peittämiä kukintoja ja tarkistavat jokaisen kukan. Pölyttäjien päättymättömän aherruksen katselu on rentouttavaa ja lohdullista: työ todellakin pitää niistä ikävystymisen ja puutteen loitolla, paheista ne tuskin tietävät. Minun tehtäväkseni jää tarjota kimalaisille ja mehiläisille mahdollisimman paljon sopivia työpaikkoja.

Kotipihassa huomasin ensimmäisen kerran, että valkoisessa tarhajaloangervossa on voimakas tuoksu, joka leijailee lämpimässä kesäillassa. Lajike on nimeltään ’Brautschleier’, morsiushuntu. Tummalehtinen keijunkukka sopii valkoisen jaloangervon viereen. Valo ja lämpö ovat varmaankin saaneet jaloangervon kukoistamaan, sillä taloyhtiöpihalla on meneillään iso remontti, jonka seurauksena suuri terijoensalava on rouhaistu pois, mutta siitä myöhemmin. Heinäkuussa puutarhan kiireet hellittävät, ja on aikaa ottaa käteen vaikka hyvä kirja.
Jaloangervo

Valoisat yöt puutarhassa

Purppuraheisiangervo
Mikä neuvoksi, jos ei ehdi hoitamaan puutarhaa päivisin? Ratkaisuja on tietenkin vain yksi: puutarhaa on hoidettava öisin. Ja mikä ilo onkaan viettää iltaöitä puutarhassa, kun purppuraheisiangervon kukat ovat yhtä vaaleanpunaisia kuin auringonlaskut, ja pikkujasmike tuoksuu ahomansikalle. Puutarhassa kasvaa muutama purppuraheisiangervo, joiden syvän violetit lehdet tuovat vaihtelua vihreyden keskelle. Kukkanuput ja kukat ovat hennon vaaleanpunaisia ja näyttävät ihanilta tummia lehtiä vasten. Sadetta kukat eivät harmi kyllä kestä, ja nyt parhaan kukinnan vei rankkasade. Hellepäivien lempeät illat ja  välillä raikkaan sateen nostattama maan tuoksu ovat tosin juuri ne syyt, miksi puutarha vetää tarhuria vastustamattomasti puoleensa.
Köynnöshortensia
Yksi puppuraheisi kasvaa lähellä köynnöshortensiaa, ja kasvien lehdet kasvavat toistensa lomaan. Köynnöshortensiassa viehättävintä ovat kukinnon keskustan pienet tähtimäiset kukat.
Pikkujasmike
Mistähän pikkujasmike on saanut huumaavan tuoksunsa? Englanninkielisessä maailmassa pensasta kutsutaan valeappelsiiniksi,  ’mock orange’, sillä sen kukat muistuttavat appelsiininkukkia ja ehkä jonkun mielestä tuoksuvatkin niille. Puutarhassa työskennellessä ei haittaa, jos oikeat työkalut ovat aina hukassa ja niitä etsiskellessä joutuu kulkemaan pikkujasmikkeen ohitse. Mitä useammin, sen parempi.
Pikkujasmike
Takapihan kunnostus jatkuu edelleen, vaikka nyt on enää jäljellä maanpeittokasvien siirtelyä ja lisäämistä. Vaikka piha on pieni, tuntui työmaa talvituhojen jäljiltä aluksi silti toivottoman suurelta. Vähitellen työt kuitenkin edistyvät, ja lapiota heilutellessa happi ja ideat virtaavat. Kesäkukkien istutteluun ei kuitenkaan ole ollut vielä aikaa, mutta kasvimaalta poimin mukaan pyöränkorin verran morsiusleinikkejä, jättipoimulehteä ja matkan varrelta vuohenputken kukkia.Kesäkukkia

Perjantai-ilta puutarhassa

Taimien istuttaminen
Mikä on parasta, kun työviikon jälkeen koittaa perjantai-ilta? Tietenkin se, että taimitarhalta tilatut taimet ovat viimein saapuneet, ja voi viettää koko illan puutarhassa istuttamassa niitä.

Taloyhtiöpihan kärsimät talvituhot on viimein saatu melkein kokonaan korjattua. Kuolleet pikkutalviokasvustot on suurimmaksi osaksi kaivettu pois ja kasvualustoihin on lisätty kompostimultaa ja muutama säkillinen ostomultaa. Järjestelin samalla pihan laajinta istutusaluetta hieman uudelleen ja sain tehtyä tilaa peräti neljälle uudelle pallohortensialle ja yhdelle syyshortensialle. Hortensioiden istuttaminen muhevaan kompostimultaan ja perusteellisesti perattuun kasvualustaan oli ihana palkinto loputtomalta tuntuvan lapioinnin jälkeen.

Pensaiden jälkeen oli perennojen vuoro. Kevättalkoissa valmistetulle uudelle istutusalueelle oli löydettävä sopivat kasvit, ja halusin myös hortensioiden rinnalle muutamia uusia perennoja. Muut kiireet viivästyttivät taimikaupoille pääsyä, ja niinpä haluamani kasvit pääsivät loppumaan kotikaupungin taimistoista. Lopulta oli turvauduttava postimyyntiin, mutta viimein perjantaina kaikki tarvittava oli koossa ja saatu postista ja matkahuollosta kotipihaan perheen logistiikkapäällikön suosiollisella avustuksella. Pääsin viettämään puutarhurin jouluaattoa: purin laatikoista viriginiantädykettä, syyskimikkejä, syysvuokkoja, sormivaleangervoja ja sinikuunliljoja. Edellispäivän sade oli kastellut valmiiksi muokatut kasvialustat juuri sopivasti ja pölyävä kuivuus oli tiessään.
Sormivaleangervo
Pari vuotta sitten istutin pihaan ryhmän sormivaleangervoja, jotka ovat menestyneet hyvin varjoisalla paikalla pensasistutuksen laidalla. Ne kasvavat keväällä nopeasti ja lehdet ovat aluksi kauniin pronssinvärisiä, mutta muuttuvat pian vihreiksi. Nyt halusin lisää valeangervoja ja löysinkin eräästä taimistosta Rodgersia pinnata ’Chocolate Wings’ -nimistä lajiketta, jonka lehtivärityksen pitäisi olla keväisin ja syksyisin tavallista voimakkaampi. Pihalla riittää varjoisia alueita, joten valeangervoille on käyttöä. Siementaimia
Perennojen hankkiminen tekee helposti ison loven kukkaroon. Pensaiden ja suurten perennojen alle tarvitaan nyt kuitenkin melko suuria määriä maanpeittokasveja pikkutalvion kadottua pihalta lähes kokonaan. Peipit eivät onneksi näytä kärsineen poikkeuksellisesta talvesta ollenkaan. Suosikkini on valkoinen hopeatäpläpeippi ’Nancy’, joka tekee sorakäytäville runsaasti pieniä siementaimia. Siirsimme pikkutaimia sorakäytäviltä ruukkuihin odottamaan istuttamista lopullisille kasvupaikoilleen. Peipit tuntuvat menestyvän niin auringossa kuin varjossa, eivätkä lehdet näytä kelpaavan lehtokotiloillekaan. Varjossa peipit eivät liiemmin kuki, mutta toisaalta kasvusto pysyy koko kesän kauniina ja raikkaana. Erityisesti varjopuutarhaan vaihtelevat lehtimuodot ja -värit tuovat eloa.

Kävin hakemassa viljelypalstalta pihaan myös keltakurjenmiekkaa, joka on jo kukkinut. Yli metrin korkuinen kasvusto pyörän tavaratelineellä hipoi taivaita, ja saikin hieman ihmetteleviä katseita osakseen matkalla palstalta kotiin. Onneksi ei sentään tuullut kovaa. Keltakurjenmiekan kukinta on ohi melko nopeasti, mutta lehdet ovat niin komeat, että haluan kokeilla, miten se menestyy pihan puolivarjoisissa oloissa.
Kotkansiipisaniainen
Kotkansiipisaniaiset viihtyvät pihalla kaikkialla ja ne lisääntyvät itsekseen rauhalliseen tahtiin. Siirsimme niitä talteen muutaman viikon kuluttua alkavan piharemontin tieltä.
Juhannusruusu ja valkokirjokanukka
Juhannusruusu ja keltainen harisoninruusu ovat onneksi ennallaan, vaikka kukinta ei ole aivan yhtä runsasta kuin edelliskesänä. Tuttu, lempeä tuoksu kuitenkin tuntuu sateesta kosteassa kesäillassa. Valkokirjokanukka sopii hyvin kummankin seuraan, mutta ei näytä lopettavan ollenkaan kasvuaan.

Talviokasvustoja peratessani havaitsin, että vuohenputki oli livahtanut tontille aidan alitse ja saanut jalansijaa suurten pensaiden alustoilla. Leikkasin pensasruusujen juurivesoja pois ja levitin pensaiden alle juurimaton ja havupuukuoriketta vuohenputken torjumiseksi. Jos saan joskus vuohenputken kokonaan pois tontin rajalta, poistan juurimaton ja annan maanpeittokasvien levitä pensaiden alle.
Kuorikate
Kuunliljat kasvoivat kohisten toukokuun kuivuudesta huolimatta. Valkoreunakuunliljat erottuvat parhaiten joukosta ja ovat kauneimmillaan sateen kastelemina.
Hosta albomarginata
Pihan vanhojen istutusaluiden kunnostustöissä riittää vielä paljon puuhaa ja ehdin blogiin hieman harvemmin kuin ennen. Kannattaakin käydä kurkkaamassa Instagramissa pihan ja palstan uutisia.

Puutarhastelijan herätys

Valkoinen helmililja
Talvi käväisi ja meni menojaan, ja suojaava lumi on taas kadonnut. Ehkä talvi ja hiihtoladut palaavat vielä, sillä oikea kevät on vielä kaukana. Kevättä ja uutta kasvukautta odotellessa kokosin joukon kuvia viime kesältä vastatakseni Elämää paratiisinpalasessa -blogin puutarhastelijan herätyshaasteeseen.

Ensimmäinen kuva on toukokuiselta kävelyretkeltä Hatanpään arboretumiin, jossa helmililjat ja monet muut pienet sipulikukat kukkivat runsaina. Matkalla piti kiipeillä varomattomasti Pyynikin jyrkillä rinteillä kuvaamassa kauniisti sammaloituneita kallioseinämiä.
Siniluumu Sinikka
Toukokuun lopulla taloyhtiön takapihalla kasvava ’Sinikka’-siniluumu puhkesi kukkaan. Kukinta oli runsainta tähän mennessä, ja ehkä siihen vaikutti varjostavan pilvikirsikan kaataminen edellisenä syksynä. Pilvikirsikka osoittautui liian suureksi puuksi kahden taloyhtiön kapealle raja-alueelle, ja se päätettiin poistaa. Nyt hedelmäpuut saavat taas enemmän valoa, ja puu kantoi syksyllä ensimmäisen kunnon sadon.Ruostehappomarja
Tämä ruostehappomarjapensas säväyttää aina kun näen sen, vaikka keltainen ei kuulukaan lempiväreihini. Pensas kasvaa autiolla tontilla, jolla sijainneesta talosta on jäljellä vain pikkuruinen kivijalka ja sammaloituneet sementtiportaat. Vanhoilla asuinpaikoilla säilyneet puutarhakasvit ovat kiehtovia, sillä ne kertovat ihmisen ajattomasta tarpeesta kohentaa ja kaunistaa ympäristöään.
Magnolia ja tulppaanit Hatanpää
Tein toisen retken Hatanpään puulajipuistoon toukokuun lopulla. Nyt myös magnolia oli avannut hämmentävän suuret kukkansa. Kukat ovat melkeinpä epätodellisia, niiden terälehdet kuin paksua silkkiä. Kartanon edustan tulppaanit toistavat magnolian kukkien värejä. Pihasyreeni
Juhannusviikolla syreenien kukinta oli ylenpalttisen runsasta. Pispalanharjun aurinkoinen etelärinne saa syreenit ihanaan loistoon ja syreenit puolestaan kenet tahansa runolliseksi. Valkoisista syreeneistä pidän eniten.Kiinanpioni
Kesäkuussa satoi jatkuvasti, mutta se ei estänyt pioneja kukkimasta. Tämä viljelypalstani perennapenkissä kasvava pioni on hankittu muutama vuosi sitten Pionien koti -taimitarhan ”yllätyslaarista”, joten sillä ei ollut nimeä. Tunnistaisiko joku sen? Pikkujasmike
Heinäkuussa oli muutamia aurinkoisiakin päiviä. Pikkujasmike avasi ihanat valkoiset kukkansa, jotka tuoksuvat voimakkaasti metsämansikalle. Tämä pensas kannattaa istuttaa aurinkoiselle paikalle oleskelualueen viereen, jotta sen tuoksusta voi nauttia.
Maanpeittokasveja ja kivipolku
Puutarhassa huomion vievät useimmiten näyttävästi kukkivat perennat tai pensaat. Maanpeittokasvit ovat kuitenkin yhtä tärkeitä, sillä ne muodostavat taustan muille kasveille siellä, missä ei kannata kasvattaa nurmikkoa. Taloyhtiöpihalla lapioin ensi töikseni pois kaikki surkean pienet, syvään varjoon kylvetyt nurmikkoläntit ja korvasin ne maanpeittokasveilla. Luonnonkivipolun varrella kasvaa hopeatäpläpeippiä sekä tuoksu- ja peittokurjenpolvea. Polun oikealla puolella kasvaa muutamia jaloangervoja, joilla on kauniit ja kiiltävät lehdet kukinnan päätyttyäkin.
Koivuangervo
Koivuangervolla taitaa olla hieman arkinen maine, sillä se kasvaa varmaankin lähes jokaisessa suomalaisessa puutarhassa. Täyteläiset kukinnot ovat avautuessaan kuitenkin kaikkea muuta kuin arkipäiväisiä.
Komeasinikuunlilja Hosta sieboldiana
Komeasinikuunliljan suuret lehdet ovat kauneimmat sateella, kun vesi noruu ja pisaroi lehtilavan suonissa.
Karhunvatukka
Hellepäivät saapuivat elokuussa. Olin istuttanut keväällä kasvimaan taukopenkin eteen muutaman ’Eyeliner’ -valkoliljan. Kun ne kukkivat elokuussa, karhunvatukka kypsytti käsivarrenmitan päässä kiiltävänmustia, mehukkaita marjojaan. Puutarhanhoito merkitsee minulle aistinautintoja. Niitä ovat kevään työt, kun muokkaan kasvimaata ja kannan rannasta loiskuvia kastelukannuja, ja niitä ovat kesällä kukkakasvien kauneus ja tuoksu, ja viimein syksyllä kypsä sato. Olkoonpa sato sitten sylillinen leikkokukkia tai kulhollinen karhunvatukoita.

Viimeinen kuva on uusitusta ruukkupuutarhastani. Korvasin osan kesäkukista puutarhasta nostamillani perennoilla ja terrakottaruukut vanhoilla kottikärryillä, joihin saatoin tehdä monilajisia istutuksia. Kukkien sijaan pääosassa olivat tällä kertaa erilaiset lehtimuodot. Esimerkiksi lehtotaponlehden suuret kiiltävät lehdet ja siro lankaköynnös sopivat hyvin yhteen.Lehtotaponlehti ja lankaköynnös

REMINISCING

The winter came and went, but I hope not for good. Spring proper is still a long way away and to pass the time I’m participating in a blog challenge sent by Elämää paratiisinpalasessa -blog and collecting a number of garden photos from last summer. Reminiscing about last summer is a good way to prepare for the next. In May last year I paid several visits to the local arboretum to enjoy the flowering of the spring bulbs, among them lovely white grape hyacinths and tulips, and later to gaze upon the impressive silken blooms of the magnolia. The plum tree in my garden flowered beautifully and so did the lilacs, which filled the entire neighbourhood with their lovely scent. The constant rain did not stop the peonies from flowering and even the lovely-scented Lemoine mock-orange braved the elements. Summer finally arrived in August, and white lilies flowered on my allotment, and blackberries ripened at the same time. Luxury like no other.

10 kysymystä puutarhasta, osa II

Juhannusruusu
Lumi on tehnyt pihan puista ja pensaista satumaisen kauniita, mutta kameran ulkoiluttaminen yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa ei houkuttele. Sen sijaan olen kerrannut viime kesän parhaita puutarhahetkiä valokuvia järjestelemällä. Tämän postauksen valokuvat ovat taloyhtiöpihastamme viime kesältä. Kuvissa on tuttuja puutarhakasveja kuten juhannusruusu, isotöyhtöangervo, hovijasmike, purppuraheisiangervo ja koivuagervo. Erityisesti pidän juhannusruusun ja isotöyhtöangervon yhdistelmästä, vaikka kasvit ovatkin luonteeltaan täysin erilaisia. Isotöyhtöangervo on ehkä kärsinyt hieman inflaatiosta yleisyytensä vuoksi, mutta vapaasti kasvavassa pensasaidanteessa se on kukkiessaan näyttävä katseenvangitsija. Huiskilokukinnoissa on samaan aikaan somia helmimäisiä nuppuja ja auenneita kukkia. Ruskettuneet kukinnot on ehkä poistettava, jos kasvi kasvaa pihan paraatipaikalla. Koivunagervokin kukki kotitekoisen kompostilannoituksen ansiosta komeasti ja jasmikkeet suorastaan ylenpalttisesti.

Marraskuussa sain Rikkaruohoelämää-blogilta haasteen vastata kymmeneen puutarha-aiheiseen kysymykseen. Haasteen toinen osa eli uusien kysymysten laatiminen ja haasteen edelleen lähettäminen jäi silloin odottamaan ja tulee tässä. Samantapainen haaste lienee kiertänyt puutarhablogeissa jo jonkin aikaa, joten valitsemani blogit ovat saattaneet sen jo aiemmin saada. Kysymyssetti on kuitenkin aina hieman erilainen, joten lähetän puutarha-aiheista pohdittavaa seuraaville blogeille:

I Lilja & Salvia II Puutarhan tarina III Ruusunmekko

Isotöyhtöangervo
1. Mikä sai sinut alunperin aloittamaan puutarhaharrastuksen?
2. Oletko koristetarhuri vai hyötyviljelijä vai molempia?
3. Voisitko kuvitella elämää ilman puutarhaa?
Hovijasmike
4. Mikä on puutarhasi paras ominaisuus (esim. maalaji, valo-olot, sijainti)?
5. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka tuottaa iloa vuodesta toiseen ilman suurta vaivannäköä?
6. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka puolestaan vaatii jatkuvaa silmälläpitoa menestyäkseen?Purppuraheisiangervo
7. Törmäätkö puutarhaa hoitaessasi usein johonkin pulmaan, johon haet ratkaisua?
8. Lisäätkö puutarhasi kasveja itse jakamalla, siemenistä tai pistokkaista? Jos lisäät, millä kasveilla ja lisäystavoilla olet saanut parhaita tuloksia?
9. Liittyykö puutarhasi johonkin kasviin jokin tärkeä tarina, jonka haluaisit kertoa?
10. Mikä on varhaisin tai paras puutarhamuistosi?Koivuangervo

*

Snow has finally turned the garden breathtakingly beautiful, but I am not tempted to take the camera outside in temperatures below -20 ºC . Instead I’ve allowed myself to rivisit the pleasures of the past summer with the practical excuse of organising my plant photos.  Double white burnet rose and goat’s beard are probably among the most common ornamental garden plants in this country, but they make a surprisingly good combination despite of their different characteristics. Sweet mock-orange and birchleaf spirea also bloomed abundantly last summer, thanks to a generous dose of home-made compost. (The rest of the post contains a set of questions to three Finnish gardening blogs, and as the blogs are written in Finnish only, so are my questions.)