Piharemontin viimeinen silaus

Jaloängelmä ja komeakuunlilja
Taloyhtiömme pihaan viime syksynä valmistunut muuri-pergolarakenne on lopultakin saanut viimeisen silauksen. Loppukesän ja syksyn säät eivät suosineet ulkona tehtäviä maalaustöitä, mutta saimme kuin saimmekin sekä pergolan että muurin maalattua syyskuussa. Suunnitelmaani kuului alusta pitäen, että pergola maalataan saman väriseksi kuin taloyhtiön rakennusten ulkovuoraus ja muuri saman väriseksi kuin rakennusten sokkelit. Yhtenäisen värityksen tarkoituksena on saada uudet rakenteet sulautumaan olemassa oleviin asuinrakennuksiin, ja samalla yhdistämään kaksi rakennusta toisiinsa.
Muuri ja pergolarakenne
Yllä näkymä piha-alueelta, joka jää kahden kaksikerroksisen rakennuksen väliin. Portaat johtavat sisäpihalta alas pysäköintipihalle, jossa ovat autopaikat ja käynti autotalleihin.  Kaksi metriä korkea tukimuuri valettiin paikan päällä betonista, köynnöspergola rakennettiin kestopuusta, ja turvakaiteiksi asennettiin betoninraudoitusverkkoa. Raudoitusverkko toimii samalla kasvuun lähtevien köynnösten tukena, ja kun köynnökset saavat pituutta, ne ohjataan kasvamaan pergolan harjalle. Tavoitteena on, että köynnökset muodostavat aikanaan vihreän seinämän ja näkösuojan sisä- ja pysäköintipihan välille. Samalla muodostuu näkösuojaa naapuritonttien suuntaan.Kiinanlaikkuköynnös ja purppurakeijunkukka
Lumikärhö
Pergolan vierelle istutin lähinnä puuvartisia köynnöksiä, jotta köynnöspergola näyttäisi koristeelliselta talvellakin. Vanha kiinanlaikkuköynnös selvisi viimekesäisestä siirrosta ja pari kuukautta kestäneestä valeistutuksesta hyvin, ja on tänä kesänä tehnyt paljon uusia versoja suoraan rungosta. Vanhan kiinanlaikkuköynnöksen lisäksi istutin pergolan viereen myös yhden uuden laikkuköynnöksen, kolme imukärhivilliviiniä, köynnöshortensian, piippuköynnöksen ja kaksi lumikärhöä. Lumikärhön kukat ovat pienet, mutta toisaalta kärhö kukkii pitkään loppukesästä.
Kurjenmiekka ja pylväspihlaja
Muuri-pergolarakenne on suurin piirtein Z-kirjaimen muotoinen, ja ylös sisäpihalle muodostui muutaman kymmenen neliön suuruinen istutusalue. Uuden istutuksen rungon muodostavat köynnösten lisäksi pylväspihlaja,  kartiomarjakuusi ja syyshortensia.
Jaloängelmä 'Alba ja purppuraheisiangervo
Näiden lisäksi istutusalueella kasvaa kaksi pikkupensasta, valkokirjokanukka ’Ivory Halo’ ja purppuraheisiangervo ’Lady in Red’, joiden pitäisi kasvaa vain noin metrin korkuisiksi. Myös takapihalla kasvaa laikkukirjokanukkaa ja purppuraheisiangervoa, mutta siellä pensaat ovat suuriksi kasvavia lajikkeita.
Purppurakeijunkukka ja syyshortensia
Rotkolemmikki
Perennoiksi valitsin kasveja, jotka toistavat muun istutuksen värejä. Kirjavalehtinen rotkolemmikki ’Jack Frost’ ja tumma tarhakeijunkukka ’Cinnabar Silver’ sopivat hyvin samanväristen pikkupensaiden tuntumaan. Peittokurjenpolven matalat, pallomaiset mättäät peittävät tehokkaasti maanpinnan. Peittokurjenpolvea kasvatan viljelypalstan perennamaassa ja siellä se kukkii runsaasti. Palstalta riittää runsaasti jakotaimia myös pihaan, ja vaikka kurjenpolvet eivät kukikaan varjossa yhtä hyvin, niiden varhain keväällä puhkeavat heleänvihreät lehdet tekevät istutusalueesta nopeasti runsaan näköisen.

Uuden istutusalueen valoisimmassa kohdassa kasvaa myös ryhmä tummakurjenpolvia, joiden toivon kukkivan, sillä niiden suklaanruskeat kukat sopisivat hyvin muiden kasvien väreihin. Muita kukkivia perennoja ovat valkoisin kukin kukkivat tarhajaloangervo ’Brautschleier’ ja jaloängelmä ’Alba’. Ne menestyvät myös puolivarjossa ja niiden kukinta ajoittuu loppukesään. Tarhajaloangervo myös tuoksuu ihanasti. Syyshortensian vierellä kasvaa muutama pieni siemenestä kasvattamani punaluppion taimi. Punaluppion nappimaisten tummien kukkien tarkoitus on toimia kontrastina syyshortensian suurille kukinnoille.

Uuden istutusalueen varjoisimmassa kolkassa rakennuksen vierellä kasvaa lisäksi kotkansiipisaniaista, komeakuunliljaa ja maanpeittokasvina aina varmaa lehtotaponlehteä. Uuden puutarhahuoneen runko on minun puolestani siis valmis, ja nyt on köynnösten vuoro muodostaa huoneeseen vihreät, kukkivat seinät.
Muuri ja pergola

Puuta ja betonia

Tukimuuri betonista
Blogissa on ollut monenlaisten kiireiden vuoksi hiljaista muutaman viikon, mutta taloyhtiön pihassa on ollut samaan aikaan käynnissä suuri mullistus. Urakoitsija on rakentanut pihaan uuden tukimuurin,  pergolan ja portaat ja uusinut pysäköintialueen. Remonttiin kului pari kuukautta, mutta nyt alkaa olla valmista. Piharemontti
Remontin ensimmäisessä vaiheessa pihalta kaadettiin suuri, noin kymmenen metrin korkuinen ja lähes yhtä leveä terijoensalava. Puu oli pihan kokoon nähden valtava, kuin Gulliver Lilliputtien puutarhassa. Terijoensalavat olivat muodissa muutama vuosikymmen sitten, mutta tuskin silloin tässäkään pihassa arvattiin, kuinka suureksi viisirunkoinen pensasmainen puu tulisi aikanaan kasvamaan. Laaja ja varjostava latvus teki taloyhtiön sisäpihasta vuosien mittaan kostean ja viileän. Puun poistamisen jälkeen ilta-aurinko pääsi paistamaan pihaan ensimmäistä kertaa vuosiin, ja kosteus oli hetkessä tiessään. Pysäköinti- ja oleskelupihan välinen kahden metrin korkeusero oli alunperin yhdistetty metrin korkuisella hirsimuurilla ja saman korkuisella luiskalla. Salava kaarevine runkoineen kasvoi luiskan harjalla. Lahoava hirsimuuri ja sen päällä kasvava puujättiläinen näyttivät vuosi vuodelta yhä huonommalta yhdistelmältä. Tontin länsirajalta tukimuuri puuttui kokonaan, ja jyrkkä, kahden metrin korkuinen luiska oli jatkuvasti mulloksella, sillä eroosion vuoksi mikään maanpeitekasvi ei kunnolla juurtunut siihen. Salavan vierelle oli istutettu puistosyreenejä ja kiiltotuhkapensaita, jotka nekin olivat tilaan nähden liian suuria kasveja.  Salavan kaatamisen jälkeen kaivinkone rouhaisi puun juurakon, vanhan tukimuurin ja portaat pois. Sen jälkeen alkoi uuden tukimuurin rakentaminen. Maansiirtoa
Ensi vaiheessa saimme ihailla toisen kerroksen parvekkeelta syvää monttua, jonka pohjalla kaivinkone näytti pikkuruiselta. Olin heinäkuussa viikon poissa kotoa, ja sillä välin monttuun olikin jo ilmestynyt muurin antura ja muotin rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Remontin suunnitteluvaiheessa mietin pitkään eri vaihtoehtoja. Matalan muurin ja luiskan yhdistelmä on hyvä silloin, jos tilaa on reilusti käytettävissä. Meidän taloyhtiöpihamme on kuitenkin niin kapea, että jokainen metri on arvokas. Luiskasta luopumalla autopaikoille olisi mahdollista saada lisää tilaa leveyssuunnassa siten, että autojen pysäköinti helpottuisi, ja autojen ovet saisi reilusti auki naapuria kolhimatta. Eroosion armoille unohdetun korkean, kuusi metriä pitkän luiskan korvaaminen muurilla toisi lisäksi paremmin tilaa kompostorille ja puutarhakomposteille pihan länsilaidalle.

Mitä muureihin tulee, on oma asuinalue ehtymätön inspiraation lähde. Moreeniharjun rinteeseen rakennetulla alueella on muureja sadan vuoden ajalta: on betonimuureja ja pulterimuureja, on luonnonkiveä ja tehdastekoisia muurikiviä. Lopulta päätöksen ratkaisi tulevan muurin sijainti taloyhtiön kahden rakennuksen välissä. Muurin tulisi olla saman korkuinen ja näköinen kuin taloyhtiön rakennusten pysäköintipihalle päin näkyvä sokkeli, jolloin se ikään kuin yhdistäisi kaksi rakennusta toisiinsa. Tähän tarkoitukseen sopisi parhaiten paikalla valettu, maalattu betonimuuri. Suurten puiden ja pensaiden sijaan näkösuojaa oleskelupihan ja pysäköintipihan välille toisivat köynnökset, jotka kasvaisivat muurin päälle rakennettavassa pergolarakenteessa. Suunnitelman valmistumisen jälkeen ehti kulua puolitoista vuotta, ennen kuin tarvittavat yhtiökokoukset oli pidetty, urakoitsija löytynyt ja toimenpidelupa saatu. Valumuotin rakentaminen
Tukimuurin vahvistaminen
Betonimuurin valumuotti rakennettiin vanerista ja raudoitettiin. Valmis muotti kiristettiin ja tuettiin oikeaan mittaan ennen betonin valamista. Muuria on yhteensä 18 metriä ja se on Z-kirjaimen muotoinen. Patolevyt ja routaeristys
Valun kuivuttua muotti poistettiin ja muurin taustalle asennettiin patolevy ja routaeristeet. Pergolarakenteen tolppakengät oli asennettu muuriin valuvaiheessa valmiiksi.Muuri 3
Taustan täytön jälkeen muurin muottisaumat peitettiin ja muuri hiottiin sileäksi. Muuri on tarkoitus maalata joko tänä syksynä tai ensi keväänä samalla värisävyllä kuin rakennusten sokkelit.
Pergolarakenne
Muurin päälle rakennettiin kestopuusta kahden metrin korkuinen pergolarakenne, joka tulee toimimaan köynnöstukena. Vasemmalla oleva kuva on otettu muurin juurelta, jolloin puurakenne näyttää matalammalta kuin se todellisuudessa on. Kuvassa kuitenkin näkyy ihmeellinen valoilmiö: ilta-aurinko, joka paistaa sisäpihallemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pergolarakenne maalataan ensi kesänä samalla värisävyllä kuin rakennusten ulkovuoraus, jolloin muuri-pergolarakenne on väreiltään yhtenäinen rakennusten kanssa.
Muuri ja portaat
Yllä vasemmalla osa valmista, maalaamatonta muuria. Taloyhtiön tontti on niin kapea, että taustalla näkyvä kaunis puupino – jossa terijoensalavamme myös nykyisin sijaitsee – on vain kädenojennuksen päässä naapurimme autotallin räystään alla. Oikealla uudet portaat ja taustalla sokkelikerros, jossa autotallit sijaitsevat.Käsijohde
Pidän kaikista harmaan sävyistä. Oikealla olevasta kuvasta näkyy tukimuurin korkeus viereisen rakennuksen sokkeliin nähden. Muurin harja on oleskelupihan pinnan tasossa, joten oleskelupihalle näkyy ainoastaan pergolarakenne, joka verhoillaan köynnöskasveilla. Ennen kuin kasvit peittävät pergolan ja muurin, tunnelma alhaalla pysäköintipihalla on – sanoisinko – minimalistinen ja konstailematon.Porrastasanne
Vanhat portaat pysäköinti- ja oleskelupihan välillä olivat huterat ja jo vähän kallellaan. Uudet tuntuvat niihin verrattuna suorastaan ylellisisiltä.

Remontti toteutui pääpiirteissään suunnitelmien mukaan, vaikka joitakin pieniä yksityiskohtia olisin toivonut toteutettavan toisin, ja joitakin suunnitelman seikkoja olisi kannattanut työn edetessä tarkistaa. Isoista asioista ei kuitenkaan ole kyse. Urakoitsijan osuus on valmis, mutta meillä riittää vielä vielä hieman puuhaa. Remontin tieltä purettu raja-aita on pystytettävä uudelleen, muurin harjalle on viritettävä määräysten vaatima turvakaide, ja maalaamista ja kasvien istuttamista riittää ensi kevääseen saakka.

Remontinpäättäjäisiä kannattaa kuitenkin viettää heti kuin suinkin mahdollista, ja kävinkin viime viikolla poimimassa itse itselleni kimpun valkoisia kesämalvikkeja. Teinikin suostui poseeraamaan – tosin vain puoliksi – uudella pihalla. Ensi vuonna tähän aikaan muuri on toivottavasti saanut maalipinnan, ja köynnökset ovat alkaneet kasvattaa versojaan ylös pergolaan ja alas muurin harjalta.
Pihavalo