Lumipyryä ja kesämuistoja

Parvekkella
Kesäilta parvekkeella

Muutama päivä sitten lumipyry puhalsi kaikkialle uutta, pehmeää lunta. Lumi tuiskusi katoilta kieppuvina pyörteinä ja aaltoili tuulen ajamana kaduilla ja teillä. Luulin jo, ettei tänä talvena pääsisi ollenkaan hiihtämään, mutta ehkä sukset vielä kannattaakin ottaa esille. Samaan aikaan kun mietin, missä varaston laatikossa monot mahtavatkaan sijaita, suunnittelen jo ensi kesän puutarhatouhuja. Kasvimaalle tarvittavat hyötykasvien siemenet tilasin tietenkin jo tammikuussa. Siementilausten kanssa ei parane viivytellä, muuten voi joutua nuolemaan näppejään. Kun kasvimaa on suunniteltu, on aika miettiä ratkaisuja jokavuotisiin polttaviin kesäkukkapulmiin pihalla ja parvekkeella.

Tällä hetkellä jopa parveke on pyryn jäljiltä täysin lumen peitossa, mutta sehän ei estä ajattelemasta sitä hetkeä, kun kesäiltana puutarhatöiden jälkeen voi heittäytyä parvekkeen riippukeinuun ja ihailla läntisen taivaanrannan taakse laskevaa aurinkoa. Taloyhtiössämme asuntojen parvekkeita erottaa pari metriä korkea laudasta rakennettu seinäke, ja olen kasvattanut siinä vuosien mittaan monenlaisia yksivuotisia kasveja kuten ruusupapua ja kelloköynnöstä. Etsiskelin pitkään tarpeeksi kapeaa hyllyä tai telinettä kesän kausikasveille, mutta koska mieleistä ei valmiina löytynyt, rakensimme sellaisen itse.

Rakentaminen on ehkä väärä sana, sillä kokosimme kasvihyllyn valmiista osista. Löysin marketista  A-malliset sisustustikkaat, joista tuli hyllyn runko, ja sahautin hyllyn levyt mustasta filmivanerista puutavaraliikkeessä. Hioin ja lakkasin puiset tikkaat ja mustan filmivanerin sahauspinnat useaan kertaan mattapintaisella lakalla. Filmivaneri kestää vettä ja kosteutta paremmin kuin pinnoittamaton vaneri. Tikkaat ovat avattuna 185 cm korkeat, ja hyllyjä on neljä, joista alin on 85 cm ja ylin 45 cm pitkä. Kiinnitimme hyllylevyt tikkaan puoliin ruuveilla, joten rakennelma on tukeva. Ylöspäin kapenevassa hyllyssä kaikki kasvit saavat valoa. Jesse-kissa tarkkailee takapihan tapahtumia mielellään ruukkujen takaa, ja ihme kyllä kaikki ruukut pysyivät siitä huolimatta viime kesänä ehjinä. (Kissalle tehtiin keittiöön samanlainen hyllykkö ympärivuotista kiipeilyä varten, filmivanerin tilalla vain on tavallinen vaneri ja hyllyjä on yksi vähemmän.)

Viime kesänä kasvatin upouudessa hyllykössä minttua, timjamia ja muita maustekasveja ja koristekasveina murattia ja suosikkiani lankaköynnöstä. Elokuussa huomasin, että erään puutarhamyymälän purppurakeijunkukat olivat alennusmyynnissä, ja kävin hakemassa niitä parvekkeelle ja muualle pihan kesäkukkaistutuksiin melko suuren määrän. Keijunkukat ovat perennoja, mutta käytän niitä ja muita perennoja myös kesäkukkina ruukuissa ja muissa istutusastioissa, ja istutan ne sitten sykysyllä pihan perennamaihin.
Amppelit

Amppelit parvekkeella
Muratit viihtyivät viime kesänä hyvin uusissa amppeliruukuissa.

Luulin pitkään, että täydellisen amppeliruukun löytäminen on yhtä mahdotonta kuin täydellisen käsilaukun löytäminen. Jälkimmäisessä en ole onnistunut vieläkään, mutta onneksi sentään täydellinen amppeliruukku löytyi viime kesänä. Näin ruukkuja ensin 100% Outdoor -blogissa, ja sitten onnistuin löytämään niitä paikallisesta rautakaupasta. Amppeliruukut ovat muovia ja muodoltaan lähes pyöreitä, ja niissä on kolme istutusaukkoa sekä kiinnitysrengas. Porasin amppeliruukkujen pohjaan reikiä, jotta liika kastelu- ja sadevesi pääsee valumaan pois. Lisäksi korvasin ripustusnarut metalliketjuilla, ja ripustin kolme amppelia parvekkeelle eri korkeuksille. Istutin amppeleihin muratteja, jotka viihtyivät niissä hyvin pitkälle syksyyn. Parvekkeelta on näkymä takapihalle, jossa kasvavan suuren kotipihlajan oksat ulottuvat melkein parvekkeelle saakka. Pihlajan keväinen kukinta ja syksyinen marjasato ovat niin näyttävät, että kaikki kesäkukat tuntuvat kalpenevan sen rinnalla. Valkoiset amppeliruukut ja tummalehtiset muratit ovat sopiva vastapaino pihlajan runsaudelle.

kesakukat
Kesäkukkaistutuksissa voi yhdistellä perennoja ja kausikasveja.

Parvekkeen lisäksi myös portaikko, porrastasanne ja oleskelualueet kaipaavat kesäisin kesäkukkaistutuksia. Pulmana kuitenkin on sopivien esikasvatus- ja talvetustilojen puute. Kesäkukkien ostaminen valmiina joka vuosi tekisi taas liian suuren loven taloyhtiön tiliin tai omaan lompakkoon. Viime vuosina olenkin siirtynyt käyttämään kesäkukkina yhä enemmän ja enemmän perennoja, ja olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä. Viime kesänä portaiden juurelle parkkeeraamassani kottikärryssä kasvoi kelta- ja hopetäpläpeippiä, jotka leviävät perennamaassa liiankin hyvin, ja joista näin ollen voi hyvin ottaa jakotaimia kesäkukkaistutuksiin. Peippien seuraksi istutin purppurakeijunkukkaa, ja lisäsin niiden lomaan kausikasveina myytäviä muratteja ja lankaköynnöstä. Myös portaikon muissa istutusastioissa kasvaa erilaisia purppurakeijunkukkia, jotka oli pakko ostaa pois puutarhamyymälän alennusmyynnistä.  Viime kesänä vain porrastasanteen ahkeraliisa ja ruukkudaaliat olivat varsinaisia kukkivia kausikasveja.

Perennat kesäkukkina
Rotkolemmikin lehdet ovat niin kauniit, että kukkia ei muista kaivatakaan.

Toissakesänä kottikärryn ”kesäkukkaistutuksessa” kasvoi myös kirjavalehtistä rotkolemmikkiä, joka on talvenkestävä perenna, ja jonka voi istuttaa syksyllä puutarhaan muiden varjon perennojen joukkoon. Rotkolemmikistä on tainnut tulla viime aikoina suosittu perenna, sillä se tuntuu loppuvan keväisin taimistoista nopeasti.
leikkokukat
Kesäkukkien sijaan tai niiden lisäksi kesäisiä oleskelutiloja voi somistaa myös yhdistelemällä luonnonkukkia ja kukkivia perennoja näyttäviksi kimpuiksi. Juhannuksen tienoilla vuohenputki kukkii teiden varsilla valkoisenaan, ja samaan aikaan viljelypalstalla kukkivat myös jättipoimulehti ja morsiusleinikki. Poimin usein suuren kimpun vuohenputken kukintoja, ja lisään joukkoon jättipoimulehden ja morsiusleinikin kukkia. Jättipoimulehden kukat kannattaakin poimia ennen siementen muodostumista, sillä muussa tapauksessa joutuu kitkemään perennamaasta paljon siementaimia. Keskikesällä kukkii myös komealupiini, jota kannattaa poimia pois luonnosta ja teiden varsilta niin paljon kuin jaksaa, sillä se on haitallinen vieraslaji.

img_2093
Viime kesän piharemontissa rakennettiin pihalle uudet portaat. Sokkelin ja muurin maalausurakka on vielä edessäpäin, mutta kesämalvikit pääsivät koristamaan uusia portaita heti niiden valmistuttua.

Heinä-elokuussa ovat vuorossa yksivuotiset kesämalvikit, joita kasvatan viljelypalstalla. Muutaman neliön alalta saan pihaan ja parvekkeelle suuria kesämalvikkikimppuja syyskuuhun saakka. Kukkia tulee niin paljon, että laitan kukkia portaille sankoihin, pihapöydille ja parvekkeelle maljakoihin, ja vien niitä tuliaisiksi. Ulkona kimppujen on hyvä olla suuria, muuten ne hukkuvat isoon tilaan. Pitkään kestäneen piharemontin valmistuttua viime kesänä toin viljelypalstalta eräänä iltana ison kimpun valkoisia kesämalvikkeja, jotka näyttivät ihanilta askeettista betonimuuria vasten. Sain suostuteltua teinin poseeraamaan malvikkien kanssa muurin edustalla, sillä harmaa muuri, valkoiset kesämalvikit, mustavalkoiset tennarit ja ”mutsi-mä-en-kestä-sun-pihajuttuja” -asenne olivat niin hauska yhdistelmä! Luulenpa, että saatoin saman ikäisenä sanoa omalle äidilleni aivan samoin arvaamatta, että aika kyllä tekee tehtävänsä.Leikkokukkia

Kevään ihme

Sinivuokko
Omalla pihalla kevään kukkijat antavat vielä odottaa itseään lumikelloja lukuunottamatta, mutta läheisessä metsässä kevät on jo täydessä vauhdissa. Aamulla maa oli kevyesti kuurassa, mutta iltapäivällä sinivuokot kukkivat somina mättäinä harjun rinteessä. Sinivuokot ovat vastustamattomia noustessaan esille heleän taivaansinisinä kuivien, rapisevien lehtien joukosta. Ne julistavat kevään virallisesti alkaneeksi, ja linnut säestävät innokkaasti.

Päivän lämpötila nousee nollasta kymmeneen muutaman tunnin aikana: aamulla oli vielä villamyssy tarpeen, mutta iltapäivällä näin jo shortseihin sonnustautuneita lenkkeilijöitä. Rohkeimmat näyttävät kuoriutuvat talvivarusteistaan heti kun lämpömittari nousee muutaman asteen nollan yläpuolelle. Sinivuokko
Sinivuokko
Sinivuokko
Sinivuokko
Lumen alta paljastuu metsässä paljon vihreää: sammalet, mustikan varvut ja puolukan, käenkaalin ja saniaisen lehdet erottuvat kirkkaina läikkinä metsän pohjalla. Suuret lehtikuuset ovat täynnä pienen pieniä, kirkkaanvihreitä neulassilmuja, ja puut näyttävät kauempaa katsottuna utuisen vaaleanvihreiltä. Saapuisipa kevät pian myös puutarhaan!
Lehtikuusi

WILDFLOWER FOREST

There’s still not much happening in my garden, so a walk among the wildflowers makes the wait easier. This is the best time of year to take a stroll in the woods to admire the sweet blue hepaticas. They seem to pop up overnight to announce that spring has officially arrived.  The old larch trees in the park are also beautiful when the needles start to emerge and the impressive trees are shrouded in pale lime green.

Sininen taivas, punainen kuu

The garden, I begin to see, is a place where I can give memory a location and season in which to remain alive.

Alan ymmärtää, että puutarha on paikka, jossa voin antaa muistoille ajan ja paikan pysyä elossa.

-Frances Mayes

DSCN8751
DSCN8753
Elokuusta olen aina pitänyt eniten. Pidän hämärtyvistä illoista, puutarhan tummista varjoista, metsän takaa nousevasta kuusta, ja lämpimän päivän jälkeen järvelle kohoavasta usvasta. Elokuussa kesä on parhaimmillaan, sillä silloin värejä, tuoksuja ja makuja on yltäkylläisesti ja melkein liikaa samalla kertaa. Erityisesti tänä vuonna, kun kesä tuntuu takertuvan viimeiseen mahdollisuuteensa, elokuuhun. Aurinkoinen elokuun iltapäivä äidin puutarhassa – röyhytatar tuoksuu, ja syysleimujen monivärinen ilotulitus on alkamaisillaan. Silloin on paras antaa periksi puutarhan tuoksujen ja värien mukanaan tuomille muistoille. Muistan, kuinka kesäsunnuntaisin keräsimme kukkia puutarhasta sisälle maljakoihin. Röyhytattaren hennoista kukkavarsista tehtiin suuri kimppu huoneeseen, jota käytettiin vain kesäisin, ja jossa oli vanhat, tummansiniset tapetit. Viileässä, sinisessä huoneessa tattaret tuoksuivat, ulkona kuistin seinällä kukki vaaleanpunainen elämänlanka, ja pihan laidalla punaherukat kypsyivät odottaen poimijaa.
Blog_16_3_A
Tutun isoritarinkannuksen heleät kukat muistuttavat poutapäivää, mutta vieressä kasvavan ukonhatun kukat ovat ukkosensiniset. Tänä vuonna ukonhattujen kukinta on myöhässä, ja kimalaiset tulevat tarkistamaan yhä uudelleen, joko kaikki kukat ovat avautuneet. Lapsena pelkäsin ukonhattuja, sillä sen tummanpuhuvat kukat eivät mielestäni muistuttaneet kukkia lainkaan, ja mistä tahansa kukasta saattoi yllättäen lennähtää ärisevä kimalainen.
DSCN8715_A
DSCN8714_A
Blog_16_7
Blog_16_1b
Blog_16_6
Puutarhan laidalla kasvaa ryöppyinä sinisiä kissankelloja, valkoisia päivänkakkaroita ja keltaisia pietaryrttejä. Vanhan metsähaavan ikää ei kukaan enää muista. Sen kuori on syvään uurteinen ja muistuttaa havupuun kaarnaa. Pohjoisen puolelta runko on sammalen peittämä. Haavalla on valtava juuristo, sillä juurivesoja ilmestyy yli kymmenen metrin päähän emopuusta. Haavan lehtien kahina tuulessa kuulostaa rauhoittavalta, ja se on varmaankin ensimmäinen puutarhamuistoni – ehkä ensimmäisiä muistojani ylipäätään. 
Blog_16_5_A
Blog_16_4_A
Hiirenvirna kasvattaa kaikkialla pitkistä versoistaan tiheitä, sotkuisia vyyhtejä. Rannassa ne takertuvat kaislikkoon ja köynnöstävät vanhan kuusen jäkälöityville oksille, ja kuusi näyttää kukkivan. Kuusen mutkainen runko muistuttaa maaliskuisesta kevätmyrskystä, joka vuosikymmeniä sitten katkaisi puun latvan ja kiidätti sen jään yli kauas vastarannalle. Rannan tumma, läpinäkymätön vesi tuoksuu lahoaville vesikasveille ja lämpenee pinnalta nopeasti mutta on syvältä pelottavan kylmää.
DSCN9032
Runoiässä löysin äidin kirjojen joukosta Katri Valan Kootut runot. Vala kuvaa nuoruudenrunoissaan usein puutarhoja, mutta tällaisista puutarhoista en ollut koskaan aiemmin kuullut. Niissä punaiset unikot palavat kuin liekit, taivaalta putoilee oleanderinkukkia, magnoliat tuoksuvat, musta lintu huudahtaa, ja puutarhan ylle nouseva punainen kuu tulee ”kaukaisesta maasta, jossa ihanat ihmiset juhlivat”. Runot saivat aikaan kiihkeän kaukokaipuun, ja pohdin, millainen on kukkiva oleanderi, ja miltä magnolia mahtaa tuoksua. Äidin puutarhassa tuoksuivat syysleimut ja sirkuttivat kottaraiset, ja niihin oli tyytyminen. Vuodet kuluivat, muutin pois, ja runot unohtuivat. Myöhemmin palasin, huomasin puutarhan muuttuneen, mutta runokirja oli tutulla paikallaan – olin asunut kaupungissa, jonka katuja renustivat oleanterit, ja jonka torilla myytiin elokuussa silkkipaperiin käärittyjä tuoreita, vihreitä viikunoita.

Frances Mayes, 1999: Bella Toscana, WSOY.
Katri Vala, 1945: Kootut runot, WSOY.

BLUE SKY, RED MOON

August is my favourite summer month. I like the evening dusk, the deep shadows in the garden, the moon rising behind the dark forest, and the mist above the lake. August is abundance, almost too much to take in at once. I am in my mother’s garden again, and the colours and scents of a sunny August afternoon bring back a rush of memories. Sunday mornings spent picking flowers for every room, the pale blue of the delphiniums, and the storm cloud blue of the monk’s-hoods, redcurrants soon ripe for picking. Harebells, daisies, and common tansy grow where the garden meets the field. One of my earliest garden memories is the soothing sound of the wind in the large, old aspen, and equally full of character is the old spruce with its crooked trunk, standing by the lake. Tufted vetch scrambles on everything and spins its tendrils even on the lichen-covered branches of the spruce. Water in the lake is just like I remember it: dark, opaque, warm on the surface, but terribly cold deep down. Just as memorable as the colours and scents of the real garden are those of the imaginary ones in the poems by Katri Vala that I used to read as a girl. I found a collection of her early poetry among my mother’s books and was fascinated by the imagery of red poppies ablaze in the garden, falling petals of an oleander tree, scent of a magnolia, shriek of a black bird, and the rising red moon that had seen beautiful people feasting in distant lands. Since the reality of a Finnish farmhouse garden was very different, the poems instilled an incurable wanderlust, eventually taking me to a city where streets were lined with the oleanders Vala so beautifully wrote about. 

Frances Mayes, 1999: Bella Tuscany. Sweet Life in Italy. Bantam Press.

Unohdettu puutarha

DSCN8112_2
Vanha asuinalue kätkee monia salaisuuksia. Jyrkässä rinteessä, tiheän pensaikon kätkössä, entisestä asuinpaikasta muistuttavat vain talon raunioituneet perustukset ja sammaloituneet sementtiportaat. Haalistuneet graffitit peittävät rinteeseen rakennettuja tukimuureja ja entistä kellarikerroksen seinää. Talon alkuperäinen rakentaja saattoi tuskin arvata, millaiset maalarit olisivat täällä myöhemmin työssä. Perustusten vaiheilla kasvaa luonnonvaraisten kasvilajien lisäksi useita perinteisiä puutarhakasveja. Pihasyreenit sekä kesäkuussa keltaisin kukkatertuin kukkivat ruostehappomarjapensaat reunustavat pihaan saapuvaa polkua. Polun varrella kasvaa myös idänvirpiangervo-, taikinamarja- ja karviaispensaita. 
DSCN8114
Blog_10_1
Blog_10_4
Kielo peittää maanpintaa kaikkialla, ja tukimuurin edustalla kukkii samaan aikaan näyttävästi myös keltakukkainen jalokiurunkannus. Sen lehdet lakastuvat jo kesäkuussa, ja kasvi katoaa loppukesäksi kokonaan ilmestyäkseen esiin ensimmäisten joukossa taas seuraavana keväänä. Saniaiset peittävät pulterikivestä rakennettua muuria, ja illakot ja akileijat kurottavat kukkavarsiaan saniaisten lomasta valoon. Kuivassa rinteessä kasvaa myös isomaksaruohoa ja korkeaa, keltakukkaista siperianmaksaruohoa. Isomaksaruoho on luonnonvarainen ja sitä on siirretty yleisesti luonnosta pihoille. Siperianmaksaruoho taas on vanha koristekasvi, joka on karannut pihoilta luontoon ja viihtyy kuivilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla. Talon rakentajien puutarhatoimista kertovat myös raunioiden vaiheilla kasvavat suomenröyhytatar, suopayrtti ja jalopähkämö. Pihapiirissä kasvaa myös juhannusruusu, jonka viereltä avautuu huikaiseva järvimaisema. Terttuseljapensaikko ja suuret vaahterat peittävät sen vähitellen näkyvistä.Blog_10_3DSCN7443DSCN0585
DSCN7411_1

AN ABANDONED GARDEN

In an old neighbourhood, hidden behind a thicket, a crumbling foundation and moss-covered concrete steps are all that is left of an old abode. Faded graffiti adorns the retaining walls built against the steep slope and the former basement wall. Whoever built the house could not have imagined the painters who would later come and work here. A wealth of natural plants as well as traditional garden plants grow around the house foundation. Lilacs and barberries with their yellow flowers in June line the path to the garden together with elm-leaved spiraeas, alpine currants and gooseberry bushes. Lily of the valley covers the ground and Siberian corydalis produces showy yellow flowers only to soon die down completely until the following spring, when it is among the first to come to leaf again. Large ferns hide a boulder wall, and among the ferns dame’s violet and common columbine lift up their flowers to the sunlight. Sedums, soapwort, purple betony and a variety of Aconogonon are also among the traditional garden plants still thriving on the site. A double white burnet rose grows in the yard, and from there, a breathtaking view of the lake below opens up. Clusters of elderberry and maple will gradually hide the lake from sight.

KEVÄT!

Huhtikuussa kannattaa mennä lehtometsään kevättä vastaan. Sinivuokot kukkivat auringon lämmittämillä rinteillä. Edellisenä syksynä muodostuneet kukkanuput nousevat viime kesän lehtien joukosta ja ilmoittavat talven olevan ohi. Välillä vihmoo vettä, voi sataa luntakin, ja silloin kukat pysyvät kiinni. Sinivuokko leviää luontaisesti vain siemenistä muurahaisten avulla. Muurahaiset käyttävät oljypitoisia siemeniä ravintonaan ja kuljettavat siemeniä samalla uusille kasvupaikoille. Värimuuntelun vuoksi sinivuokon kukat voivat olla myös sinipunaisia, vaaleanpunaisia tai jopa valkoisia. Blogiin_2_2DSCN9043Post_2_combo
Puutarhoissa ja puistoissa kukkivat pienet sipulikukat. Idänsinililjat kukkivat sinisinä mattoina, ja sinivalkoiset posliinihyasintit tuoksuvat ihanasti. Sipulikukkien aika on varhain keväällä, jolloin ne saavat paljon valoa puiden ja pensaiden ollessa vielä lehdettömiä. Eniten huomiota herättää kuitenkin onnenpensas, joka kukkii loistavan keltaisena huhtikuun lopulta alkaen. Koreanonnenpensas on lajikkeista yleisin, ja se talvehtii melko hyvin Etelä-Suomessa. Varmimmin talvehtiminen onnistuu lumipeitteen alla. Onnenpensaat vaativat aurinkoisen kasvupaikan ja läpäisevän, mutta ravinteikkaan kasvualustan. Lajikkeesta riippuen onnenpensas voi kasvaa jopa pari metriä korkeaksi ja leveäksi. Kukinnan jälkeen pensas on melko vaatimattoman näköinen, joten sitä ei ehkä kannata sijoittaa pihan keskeiselle paikalle.sinililjatDSCN9113DSCN9236

Spring!

On a sunny day in April the woods are dotted with blue hepaticas. They are the first wildflowers announcing the arrival of spring. Colour variation sometimes produces purple, pink or even white flowers. In gardens and parks Siberian squills open their delicate flowers to a sea of blue and thrive on lawns and under trees and shrubs. Striped squills give out a heady scent. But it is the forsythias that are the real showstoppers this time of year: The blaze of bright yellow is a stunning sight in late April and early May. Forsythias require plenty of sun and a well-drained soil to perform their best. After the spring flowering spectacle forsythias look quite nondescript for the rest of the summer, so it is a good idea to group them together with other shrubs in the garden. Forsythias are winter hardy in South of Finland, but they prefer a cover of snow during the cold months.