Perjantai-ilta puutarhassa

Taimien istuttaminen
Mikä on parasta, kun työviikon jälkeen koittaa perjantai-ilta? Tietenkin se, että taimitarhalta tilatut taimet ovat viimein saapuneet, ja voi viettää koko illan puutarhassa istuttamassa niitä.

Taloyhtiöpihan kärsimät talvituhot on viimein saatu melkein kokonaan korjattua. Kuolleet pikkutalviokasvustot on suurimmaksi osaksi kaivettu pois ja kasvualustoihin on lisätty kompostimultaa ja muutama säkillinen ostomultaa. Järjestelin samalla pihan laajinta istutusaluetta hieman uudelleen ja sain tehtyä tilaa peräti neljälle uudelle pallohortensialle ja yhdelle syyshortensialle. Hortensioiden istuttaminen muhevaan kompostimultaan ja perusteellisesti perattuun kasvualustaan oli ihana palkinto loputtomalta tuntuvan lapioinnin jälkeen.

Pensaiden jälkeen oli perennojen vuoro. Kevättalkoissa valmistetulle uudelle istutusalueelle oli löydettävä sopivat kasvit, ja halusin myös hortensioiden rinnalle muutamia uusia perennoja. Muut kiireet viivästyttivät taimikaupoille pääsyä, ja niinpä haluamani kasvit pääsivät loppumaan kotikaupungin taimistoista. Lopulta oli turvauduttava postimyyntiin, mutta viimein perjantaina kaikki tarvittava oli koossa ja saatu postista ja matkahuollosta kotipihaan perheen logistiikkapäällikön suosiollisella avustuksella. Pääsin viettämään puutarhurin jouluaattoa: purin laatikoista viriginiantädykettä, syyskimikkejä, syysvuokkoja, sormivaleangervoja ja sinikuunliljoja. Edellispäivän sade oli kastellut valmiiksi muokatut kasvialustat juuri sopivasti ja pölyävä kuivuus oli tiessään.
Sormivaleangervo
Pari vuotta sitten istutin pihaan ryhmän sormivaleangervoja, jotka ovat menestyneet hyvin varjoisalla paikalla pensasistutuksen laidalla. Ne kasvavat keväällä nopeasti ja lehdet ovat aluksi kauniin pronssinvärisiä, mutta muuttuvat pian vihreiksi. Nyt halusin lisää valeangervoja ja löysinkin eräästä taimistosta Rodgersia pinnata ’Chocolate Wings’ -nimistä lajiketta, jonka lehtivärityksen pitäisi olla keväisin ja syksyisin tavallista voimakkaampi. Pihalla riittää varjoisia alueita, joten valeangervoille on käyttöä. Siementaimia
Perennojen hankkiminen tekee helposti ison loven kukkaroon. Pensaiden ja suurten perennojen alle tarvitaan nyt kuitenkin melko suuria määriä maanpeittokasveja pikkutalvion kadottua pihalta lähes kokonaan. Peipit eivät onneksi näytä kärsineen poikkeuksellisesta talvesta ollenkaan. Suosikkini on valkoinen hopeatäpläpeippi ’Nancy’, joka tekee sorakäytäville runsaasti pieniä siementaimia. Siirsimme pikkutaimia sorakäytäviltä ruukkuihin odottamaan istuttamista lopullisille kasvupaikoilleen. Peipit tuntuvat menestyvän niin auringossa kuin varjossa, eivätkä lehdet näytä kelpaavan lehtokotiloillekaan. Varjossa peipit eivät liiemmin kuki, mutta toisaalta kasvusto pysyy koko kesän kauniina ja raikkaana. Erityisesti varjopuutarhaan vaihtelevat lehtimuodot ja -värit tuovat eloa.

Kävin hakemassa viljelypalstalta pihaan myös keltakurjenmiekkaa, joka on jo kukkinut. Yli metrin korkuinen kasvusto pyörän tavaratelineellä hipoi taivaita, ja saikin hieman ihmetteleviä katseita osakseen matkalla palstalta kotiin. Onneksi ei sentään tuullut kovaa. Keltakurjenmiekan kukinta on ohi melko nopeasti, mutta lehdet ovat niin komeat, että haluan kokeilla, miten se menestyy pihan puolivarjoisissa oloissa.
Kotkansiipisaniainen
Kotkansiipisaniaiset viihtyvät pihalla kaikkialla ja ne lisääntyvät itsekseen rauhalliseen tahtiin. Siirsimme niitä talteen muutaman viikon kuluttua alkavan piharemontin tieltä.
Juhannusruusu ja valkokirjokanukka
Juhannusruusu ja keltainen harisoninruusu ovat onneksi ennallaan, vaikka kukinta ei ole aivan yhtä runsasta kuin edelliskesänä. Tuttu, lempeä tuoksu kuitenkin tuntuu sateesta kosteassa kesäillassa. Valkokirjokanukka sopii hyvin kummankin seuraan, mutta ei näytä lopettavan ollenkaan kasvuaan.

Talviokasvustoja peratessani havaitsin, että vuohenputki oli livahtanut tontille aidan alitse ja saanut jalansijaa suurten pensaiden alustoilla. Leikkasin pensasruusujen juurivesoja pois ja levitin pensaiden alle juurimaton ja havupuukuoriketta vuohenputken torjumiseksi. Jos saan joskus vuohenputken kokonaan pois tontin rajalta, poistan juurimaton ja annan maanpeittokasvien levitä pensaiden alle.
Kuorikate
Kuunliljat kasvoivat kohisten toukokuun kuivuudesta huolimatta. Valkoreunakuunliljat erottuvat parhaiten joukosta ja ovat kauneimmillaan sateen kastelemina.
Hosta albomarginata
Pihan vanhojen istutusaluiden kunnostustöissä riittää vielä paljon puuhaa ja ehdin blogiin hieman harvemmin kuin ennen. Kannattaakin käydä kurkkaamassa Instagramissa pihan ja palstan uutisia.

Puutarhani hetki

Aruncus dioicus
Aamukastetta puutarhassa -blogissa pohdittiin muutama viikko sitten, mihin aikaan kesästä koittaa oman puutarhan paras hetki ja kehotettiin muitakin asiaa miettimään. Huhtikuussa meidän pihallamme on parhaisiin hetkiin vielä aikaa, sillä lumen alta paljastunut piha näyttää juuri nyt hieman väsyneeltä ja harmaalta. Viime kesän perennanvarsien ja lehtien lomasta pilkistää vasta pieniä tulppaanien, narsissien ja jättilaukkojen versoja. Onneksi pihalla kasvaa jonkin verran ainavihantaa varjoyrttiä, rönsyansikkaa ja lehtotaponlehteä. Myös peittokurjenpolvien vihreät lehdet odottavat valmiina kesää kuin pienet suppuun taitetut sateenvarjot. Pensasistutusten alla kasvava pikkutalvio tuntuu sen sijaan kärsineen talven aikana. Ehkä lunta oli liian vähän tammikuun kovien pakkasten aikaan. Tarvitsen siis vielä viime kesän kuvamuistoja päättääkseni, mikä on minun puutarhani paras hetki.

Ensin on ehkä kysyttävä, millaisia hetkiä haluan puutarhassani viettää? Mitä haluaisin puutarhassa kokea, millaisia ajatuksia tai tunteita puutarhan pitäisi minussa herättää? Usein arvostamme asioita ja ympäristöjä, jotka ovat käytännöllisiä, tehokkaita ja asiallisia. Pihan tai puutarhan pitäisi kuitenkin olla paikka, joka rentouttaa, virkistää ja  tuottaa kauneuselämyksiä. Eikö puutarha voisi silloin olla vaikkapa sadunomainen, runollinen tai hurmaava – tai hassu ja humoristinen, aivan käyttäjänsä mieltymysten mukaan.
Aruncus dioicus
Pihan tai puutarhan on tietenkin oltava toimiva, ja ylläpidonkin pitäisi sujua joutuisasti. Kun nämä seikat ovat kohdallaan, puutarhan tunnelman luominen vasta alkaa. Puutarha – tai vaikka taloyhtiöpiha – voi olla paikka, jonne tullessa kaupungin häly ja melu ja omien ajatusten kohina hetkeksi vaimenee, ja jossa voi pysähtyä kokemaan jonkin ohikiitävän, mutta kauneutta täynnä olevan hetken.

On myönnettävä, että taloyhtiöpihaamme ei ehkä vielä voi kutsua satumaiseksi tai runolliseksi. Kesäkuun loppupuolelle ajoittuu kuitenkin hetkiä, jolloin valo osuu sopivasti juuri aukeamaisillaan olevaan juhannusruusuun, valkokirjokanukan koristeelliset lehdet ovat raikkaimmillaan, ja töyhtöangervon huiskilokukinnot täyttyvät tuhansista helmimäisistä nupuista.Rosa Spinosissima 'Plena', Cornus Alba 'Elegantissima'
Samaan aikaan valkoinen kiinanpioni ’Festiva maxima’ aloittaa kukintaansa. Pionin nuppuja on niiden auetessa mielenkiintoista seurata, sillä verholehdissä on usein häivähdys samaa punaista, joka koristaa terälehtien reunoja kukan avauduttua. Tämä pioni on upea kukkiessaan, mutta nuppujen avautuminen on aina yhtä jännittävää.
Paeonia Lactiflora 'Festiva Maxima'
Puutarhan keskikesä tarjoaa paljon kauniita yksityiskohtia. Valkoreunakuunliljan kellanvihreiden ja valkoisten lehtien värit muistuttavat karttaa tai maalausta ja asettuvat kaikissa lehdissä eri tavalla. Lehtisuonten matemaattisen tarkka symmetria lisää lehtien kauneutta. Tarvitaan vain rauhallinen hetki, jolloin malttaa pysähtyä katsomaan.Hosta Albo-marginata
Hosta Albo-marginata

FAVOURITE MOMENT IN THE GARDEN

Some weeks ago Aamukastetta puutarhassa -blog asked other garden bloggers what is the best moment in their gardens. I believe my garden provides the best moments at the end of June. That is the time when the double white burnet rose opens its lovely blooms next to the variegated dogwood. Around the same time one of my favourite tall perennials, the goat’s beard, develops thousands of pearl-like buds in its panicles. In the small insular yard, my white Chinese peony ’Festiva maxima’ is also about to open its buds. The green sepals often carry a hint of red, the same colour that is drizzled on the bloom itself when it is fully open. Hostas with their impressive leaves are often used as fillers in shady areas, but the variegated forms are truly lovely to examine at close range. It only takes a moment to sit down and take it all in.

 

MAANPINTA PEITTOON

DSCN5788_A
Blog_22_1_A
Useimpien puutarhakasvien parhaat hetket ovat lokakuun alussa ohitse, mutta maanpeittokasvien vaihtelevien lehtimuotojen ja -värien kauneutta ei syksy himmennä. Taloyhtiön pieni piha ei tarjoa laajoja puutarhanäkymiä, ja siksi katse kiinnittyy yksityiskohtiin. Ensimmäisiä pihalla tekemiäni muutoksia oli pienialaisten nurmikkolaikkujen poistaminen ja niiden korvaaminen perennoilla. Pieniä nurmialueita oli hankala hoitaa, eikä nurmikko syvässä varjossa rakennusten pohjoisseinustoilla hyvin menestynytkään. Pensaiden ja suurten perennojen alle sekä luiskia peittämään istutin erilaisia maanpeittokasveja, joiden hoitaminen on paljon helpompaa kuin nurmikon leikkaaminen ja tietysti mielenkiintoisempaa. Maanpeittokasveilla varjon ja puolivarjon kasvupaikoille saatiin luotua vaihtelevia ja eläviä pintoja, jotka pysyvät kauniina koko kasvukauden. Nyt maanpeittokasveja on niin runsaasti, että niitä voi surutta käyttää keväällä ruukkuistutuksiin. Pihan varjoisimpiin kohtiin istutin varjoyrttiä (Pachysandra terminalis), jonka kiiltävät ja ainavihannat lehdet sopivat hyvin yhteen esimerkiksi kotkansiiven kanssa.
DSCN8964
Toinen syvän varjon maanpeittokasvi on aina luotettava lehtotaponlehti (Asarum europaeum), jonka tummat, kiiltävät lehdet ovat hyvä tausta monille suuremmille perennoille. Se kestää myös kuivuutta, kunhan ei altistu auringonpaisteelle. Kuvassa lehtotaponlehtien päällä suikertaa keltapeipin (Lamiastrum galeobdolon) kirjavalehtinen rönsy. Keltapeippi jaksaa kasvaa varjoisillakin pensasalustoilla, ja pitkine rönsyineen se leviää nopeasti. Yksin kasvaessaan se voi nopeasti valloittaa laajojakin alueita, joten sitä on hyvä pitää silmällä.
DSCN8996_2285x1714
DSCN9019
Pihan puolivarjoisilla kasvupaikoilla kasvaa kahta hopeatäpläpeippiä (Lamium maculatum), joista toisen lajikenimeä ei löydy enää muistiinpanoista, mutta sen tummanvihreitä lehtiä koristaa puhtaanvalkoinen raita. Kasvi kukkii vaaleanvioletein kukin kesäkuussa. Myös kurjenpolvia voi käyttää maanpeittokasveina, vaikka vähässä valossa kukinta jääkin vaatimattomaksi. Meillä pensaiden lomassa ja kivipolun varrella kasvaa tuoksukurjenpolvea (Geranium macrorrhizum) ja matalaa peittokurjenpolvea (Geranium cantabrigiense). Kurjenpolvien vaaleanvihreät lehdet ovat syvään liuskoittuneet, ja kasvi tulee lehteen hyvin varhain keväällä. Matalat kurjenpolvet pysyvät kauniin mattomaisina koko kesän. Täpläkurjenpolven (Geranium maculatum) tummalehtinen ’Espresso’ -lajike sen sijaan kaipaa valoa ja sen rippeet pitäisi pian pelastaa valoisammalle kasvupaikalle.
DSCN9813_ABlog_22_2_A
Suosikkejani peippien laajassa suvussa ovat lähes kokonaan valkolehtiset hopeatäpäpeipit kuten ’Red Nancy’ ja ’White Nancy’ vaaleanpunaisine ja valkoisine kukkineen. Pihan puolivarjoisilla kasvupaikoilla peipit kukkivat hillitysti, mutta halusin nähdä miten kasvi käyttäytyy aurinkoisella kasvupaikalla ja istutin sitä viljelypalstalle. Kukinta oli toukokuussa ylenpalttista, mutta runsaan kukinnan jälkeen lehdistö ränsistyi nopeasti auringossa. Kukinnot kannattaakin leikata pois heti kukinnan jälkeen. Silloin kasvin tärkein ominaisuus eli valkoinen lehdistö pysyy kauniina, eikä kasvi myöskään karkaa pihapiirin ulkopuolelle. Peipit kuuluvat samaan huulikukkaiskasvien Lamiaceae-heimoon kuin luonnonvarainen kirjopillike, ja kukat ovatkin hyvin samanlaiset.
DSCN7211_A
Seitsemän vuotta sitten toteutimme naapuritaloyhtiön kanssa piharemontin, jossa taloyhtiöiden rajalla sijainnut lauta-aita poistettiin ja tilalle perustettiin noin 30 metriä pitkä ja pari metriä leveä istutusalue. Alueelle istutettiin pikkupuita, lehtipensaita ja perennoja, joiden joukkoon valittiin runsaasti maanpeittokasveja. Kitkeminen ja kastelu oli tarpeen vain parina ensimmäisenä vuonna, jonka jälkeen maanpeittokasvit ovat huolehtineet rikkakasvien torjunnasta, ja ne myös pidättävät kosteutta maassa. Ainavihanta pikkutalvio (Vinca minor) muodostaa yhdessä hopeatäpläpeipin kanssa kaunista vihreävalkoista mosaiikkia pensasalustoille. Se viihtyy niin auringossa kuin varjossakin, kunhan vain kasvualusta pysyy tuoreena.
DSCN7278_A
Valkotäpläimikkää (Pulmonaria saccharata) kasvaa pieni ala valkoreunakuunliljan alla. Tätä kasvia on jaettava ja lisättävä pihalle muuallekin, sillä jos lehdet ovat noin näyttävät, mihin kukkia enää tarvitaan? Pihalla on runsaasti lehtokotiloita, joille monet kasvit maistuvat. Maanpeittokasvit ovat saaneet olla kuitenkin lähes täysin rauhassa muutamia satunnaisia koemaistajaisia lukuunottamatta. Maanpeittokasvien vahamaiset tai nukkapintaiset lehdet eivät näytä olevan kotiloiden ruokalistalla. Seuraavien kuvien jättipoimulehti (Alchemilla mollis) ei ehkä kuulu varsinaiseti maanpeittoperennoihin, mutta se sopii hyvin myös tähän tarkoitukseen. Sen lehdille kerääntyvät neste- ja vesipisarat ovat vähintään yhtä somia kuin sirot kellanvaaleat kukat. Kukkavarret kannattaa poistaa heti kukinnan jälkeen, sillä myös jättipoimulehti tekee runsaasti siementaimia.
DSCN7507_A
DSCN7521_A
GOT IT COVERED

A small garden does not offer large vistas, so the eye is immediately drawn to the details instead. Many groundcover perennials provide lot of visual interest in a small space even at this time of year. The first changes I made in our garden was to remove the sad excuse for lawn on the north side of the building and replace it with groundcover perennials, which tolerate even deep shade. Japanese spurge and asarabacca were the first obvious choices. For the areas with partial shade, I have planted different varieties of spotted deadnettle, many of which have pretty silvery leaves. They go well together with the evergreen, shiny leaves of lesser periwinkle, which thrives everywhere provided the soil retains moisture. Geraniums flower best in a sunny location, but they form dense clumps of attractive foliage even in partial shade. The spotted leaves of lungwort look striking under large hostas, and lady’s mantle is pretty not just for its round leaves and delicate yellow flowers, but also for the droplets of water gathering on its leaves.

RUUKKUPUUTARHA

DSCN9998_A
Oikea aika kirjoittaa kesän ruukkuistutuksista olisi tietenkin toukokuu. Silloin kaivetaan ruukut ja istutusastiat varastoista ja hurautetaan puutarhamyymälään tai torille hankkimaan täydessä kukassa komeilevia kesäkukkia. Värittömän kevättalven jälkeen torien ja taimimyymälöiden kukkameri on kutsuva näky, ja kaiken runsauden keskellä on vaikea vastustaa toinen toistaan upeampia houkutuksia. Ensimmäisinä vuosina palasimmekin toreilta ja taimistoista takakontti pullistellen: parvekelaatikoihin punaisia, vaaleanpunaisia ja valkoisia pelargonioita ja varjoisalle sisäpihalle verenpisaroita, ahkeraliisoja ja uudenguineanliisoja. Muutaman kerran kokeilin pelargonioiden ja verenpisaroiden talvettamista, mutta taloyhtiön ikkunattomassa ja liian lämpimässä varastossa kasvien selviytymisprosentti jäi pieneksi. Niinpä kesäkukkien vain muutaman kuukauden kestävä kukoistus päättyi yleensä vääjämättä puutarhakompostiin. Vuosien mittaan pihalle on istutettu paljon myös perennoja, ja aloin miettiä, voisiko ’kesäkukkia’ löytää keväisin omasta puutarhasta.
DSCN7556_A
Blog_20_2_A
Monivuotisten, varjossa viihtyvien perennojen viehätys perustuu kukkien sijaan vaihteleviin lehtimuotoihin ja -väreihin. Monet matalakasvuiset maanpeittoperennat viihtyvät mainiosti myös ruukuissa ja muissa istutusastioissa, joten niitä voi hyvin yhdistää kausikasveihin. Ajatuksena on yhdistää kasveja, joiden lehtien muodot, värit ja tekstuuri poikkeavat toisistaan ja korvaavat kukkien puuttumisen. Kaatopaikalta vuosia sitten pelastettu pyörätön kottikärry sai tänä keväänä uuden pyörän ja pintaansa mustaa maalia, ja näin siitä tuli perennoille sopiva istutusastia sisäänkäynnin viereen.
 Keväällä istutin siihen valkolehtisen hopeatäpläpeipin ’White Nancy-lajiketta, jota kasvaa pihalla runsaasti. Se toipuu siirrosta muutamassa päivässä ja kasvaa nopeasti. Hopeatäpläpeipin vierelle istutin puutarhamyymälästä ostamani suurilehtisen muratin, jonka voi talvettaa huonekasvina. Kottikärryssä kasvaa myös kiiltävälehtistä lehtotaponlehteä ja sen vierellä rotkolemmikin ’Jack Frost’ -lajiketta, joka on mielestäni yksi kauneimmista varjon perennoista. Sen lehdissä on kaunis verkkomainen kuvio. Kirjavalehtinen posliinirikko jäi muiden nopeakasvuisempien perennojen varjoon, mutta alkukesästä se kukki kauniisti pienin valkoisin kukin. Lankaköynnöksen pyöreät ja kirkkaanvihreät lehdet täydentävät ryhmän. Lankaköynnöstä ja murattia lukuunottamatta kaikki kasvit ovat talvenkestäviä, ja istutan ne takaisin maahan lokakuun alkupuolella.
Blog_20_5
Blog_20_3_A
Hankin keväällä mustan, suuren ruukun, jonka sijoitin sisäänkäynnin toiselle puolelle ja johon istutin yhtenäisyyden vuoksi samoja kasveja kuin kottikärryyn. Pehmeälehtinen hopetäpläpeippi ja kiiltävälehtinen muratti sopivat samaan istutukseen. Lankaköynnös rönsyilee kottikärryn ruosteisen reunan ylitse maahan saakka.
DSCN0205_A
Ruskea kottikärry on palvellut kesäkukkien istutusastiana jo aiemmin. Tänä kesänä siinä kasvaa jättipoimulehteä, lehtotaponlehteä, rönsyansikkaa, hopeatäpläpeippiä ja keventäjinä lankaköynnöstä ja valkokukkaista poutapilveä. Kottikärryjen pohjiin on porattu reikiä, jotta ylimääräinen sadevesi pääsee valumaan pois.
Blog_20_4
Puupation valkoisessa ruukussa kasvaa tummalehtistä amerikankeijunkukkaa ja hopeatäpläpeippiä, joiden yhteiselosta ei puutu kontrastia. Aamerikankeijunkukan hennot, mutta korkeat kukkavarret vaaleanpunaisine kukkineen ovat siron heinämäisiä. Viereisessä ruukussa kasvaa nukkapintainen hopeakäpälä, jota yleensä kasvatetaan amppelissa, mutta se on ollut kaunis myös rönsyillessään pihan sorapinnalla ja välillä tummalla puupatiolla. Hopeakäpälä ja edellisen kuvan poutapilvi ovat kausikasveja, jotka on talvetettava sisätiloissa.

Näyttäviä kesäkukkia saa myös poimimalla niitä tienpientareilta ja joutomailta. Vuohenputki ja komealupiini eivät lopu, vaikka niitä poimisi kahmalokaupalla. Suurina määrinä ne ovat näyttäviä, ja sijoitan niitä ruukkuistutusten viereen tai puutarhan pöydille. Komealupiini on haitallinen vieraslaji, ja sen poimiminen kukkivana on hyödyllistä, sillä silloin kasvi ei ehdi siementää luontoon. Heinäkuusta alkaen viljelypalstan monivuotiset ja yksivuotiset kukkakasvit alkavat tuottavat leikkokukkasatoa myös pihaan. Valkoiset kesämalvikit avaavat edelleen uusia kukkia ja kestävät leikkokukkina pitkään.
Blog_20_1DSCN0170_A

CONTAINER GARDENING

Every spring for many years we used to make a trip to the garden center to buy a large quantity of summer annuals to plant in pots and containers. We bought pelargoniums for the balcony and fuchsias and impatients for the shady spots on the north side of the house. Overwintering the plants turned out to be  a problem, because we lack a suitable space for the purpose. So, come autumn, annuals got usually thrown on the compost pile, and new plants were bought again the following spring. Lately I’ve started using perennials from the garden to replace some of the annuals in containers. Particularly many ground-cover perennials do well in containers, and they can easily be combined with annuals in container arrangements. This year I have planted perennials such as silver-leaved lamiums, purple heucheras, asarabacca, heartleaf brunnera, and lady’s mantle from the garden together with common ivy, maidenhair vine and white-flowered euphorbia, which in our climate are annuals. The idea is to combine plants with contrasting leaf shapes, colours and textures to create visual interest and to compensate for the lack of showy flowers. In October, the hardy perennials can then be replanted back in the garden. To complement container planting, I often pick wildflowers in June and bring armfuls of ground elder and lupins to the garden and display them in vases and buckets. Lupin is an invasive species, so the more gets picked before they run into seed, the better. From July onward, there is a plentiful supply of perennial and annual flowers from the allotment to complement the planted arrangements.

MUUTTOLINTUJA JA KOTKANSIIPIÄ

Kirjosieppopariskunta on palannut tropiikista kotipihlajan linnunpönttöön ja aloittanut ahkeroinnin. Matka pohjoiseen on käsittämättömän pitkä – silti linnut hyörivät taukoamatta kevätpuuhissaan. Parina keväänä on syntynyt kahnausta talitiaisten kanssa asumuksen hallinnasta, mutta tällä kertaa pönttö oli tyhjä kirjosieppojen saapuessa. Taloyhtiöpihaa ympäröivät rakennukset ja suuret puut, joten kevätkukkijat aloittavat kukintansa myöhään. Idänsinililjat kukkivat edelleen maanpeittokasvien joukossa. Kotkansiipisaniaiset kerivät auki lehtikieppejään, ja lehtotaponlehden uudet lehdet ovat vielä silkinpehmeän nukan peitossa. Peittolehdeksikin kutsuttu lehtotaponlehti on yksi helpoimmista varjoisen pihan maanpeittokasveista. Sen kiiltävät, munuaisenmuotoiset lehdet levittäytyvät vuosien mittaan verkkaisesti mutta varmasti pensaiden ja suurten perennojen alle. Pieniä ruskeita kukkia tuskin huomaa, mutta kasvin koristearvo onkin kiiltävässä lehtimatossa. Lehtotaponlehti on myrkyllinen, ja siitä se on saanut nimensäkin.Blog_4_2DSCN9439_2Kevätkaihonkukka on avannut puhtaan vaaleansiniset kukkansa. Kukinta on melko nopeasti ohitse, mutta vaaleanvihreä lehtimatto pysyy kauniina koko kesän. Kevätvuohenjuuri kukkii eteläseinustalla. Jättipoimulehden laskokset avautuvat, ja nestepisarat kertyvät somasti nukan peittämille lehdille. Nukka hylkii vettä niin voimakkaasti, että lehden ja nestepisaran väliin jää ilmakerros. Jättipoimulehti viihtyy niin auringossa kuin puolivarjossa ja kasvattaa tiiviin lehdistön ja harsomaisen kellanvihreän kukinnon. Jättipoimulehti on kaunis suurena kasvustona, ja se sopii myös muiden keskikorkeiden perennojen, kuten vaikkapa pionien ja kurjenpolvien rinnalle.Blog_4_2DSCN9526_1
MIGRATING BIRDS AND OSTRICH FERNS

The black-and-white flycatchers have returned from the tropics to their summer house in the rowan tree. They migrate an impossibly long distance, and yet as soon as they arrive they get down to work preparing their nest. The garden is surrounded by buildings and large trees, so the spring bulbs start flowering quite late. Siberian squills are still flowering among the ground cover. The ostrich ferns roll out their fiddleheads, and the new leaves of asarabacca are silky and soft. Also called hazelwort, this plant is the perfect ground cover to grow in the shade and under shrubs and large perennials. Hazelwort’s small brown flowers remain hidden under the leaves, but blue-eyed Mary lifts its bright blue flowers towards the sun. Leobard’s bane flowers by the south-facing wall, and lady’s mantle opens its pleated leaves to gather droplets of water.