Ajan kulku

Maanpeitekasvit
Lokakuu oli tänä vuonna lempeä ja lähes sateeton, ja piha täyttyi hiljalleen kuivista, kahisevista vaahteranlehdistä. Ehdin puutarhatöihin kuitenkin vain ohimennen, sillä viikonloput ovat kuluneet syntymäpäiväjuhlissa. Puutarha sai rauhassa seurata syksyn tuloa tarhurin kohotellessa onnittelumaljoja ja laulaessa onnittelulauluja toisaalla. Syntymäpäiväsankareista nuorin oli 18 vuotta täyttänyt poikani, ja vanhimmat juhlittavat olivat äitini ja tätini, jotka täyttivät yhdeksänkymmentä.

Ajan kulkua on vaikea käsittää, vaikka lapsen kasvaminen aikuiseksi sen selvästi osoittaakin. Eilenhän vasta astuimme pihaportista sisään aurinkoisena lokakuun sunnuntaina mukanamme viikon vanha pienokainen. Kadunvarren vaahterat leiskuivat keltaisina ja punaisina, enkä tainnut silloinkaan ehtiä haravoimaan niiden lehtiä. Tänään hän on jo aikuinen ja astuu samasta portista kullankeltaisten lehtien täplittämälle kadulle huolettomin ja varmoin askelin. Samat vaahterat kaartavat yhä oksansa pihaportin ylle, ja menneet vuodet ovat kaikkialla läsnä, mutta silti peruuttamattomasti ohitse.
Kotkansiipi
Yhdeksänkymmentä vuotta täyttäneestä äidistäni vuosien kulumista sen sijaan tuskin huomaa. Viikko syntymäpäiväjuhlien jälkeen äitini kertoo puhelimessa viettäneensä päivät puutarhatöissä. Hän sanoo tyhjentäneensä perennapenkkeihin kymmenen säkillistä multaa ja sen jälkeen haravoineensa laajat nurmikenttänsä, jo toisen kerran tänä syksynä. Sitä ennen äiti on tietenkin leikannut nurmikot, nostanut talven perunat ja porkkanat ja kääntänyt kasvimaan, kuten joka syksy yli viidenkymmenen vuoden ajan. Kesäisin yhdeksänkymmentävuotias huristelee puutarhatraktorilla ja käyttelee tottuneesti trimmeriään. Joka syksy hän sanoo, ettei seuraavana kesänä aio istuttaa enää mitään uutta pihaansa. Joka kevät puutarhalapio ilmestyy kuitenkin takaoven pieleen, ja joka kesä sitä tarvitaan. Äidin muistellessa puutarhassa elettyjä vuosia kesät sulautuvat jo joskus toisiinsa, onhan niitä takana jo niin monta.
Syksy puutarhassa
Purppuraheisiangervo
Syksy etenee vääjäämättä ja päivät lyhenevät, mutta samalla puutarha syttyy loistamaan kuin pakenevaa valoa tavoitellen. Pensasaidanteessa purppuraheisiangervon vierellä kasvava koivuangervo muuttuu yht’äkkiä heleän keltaiseksi, eikä sitä voi olla enää huomaamatta. Purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan lehdet eivät sen sijaan saa paljonkaan syysväriä, mutta siinä missä ne kesällä tuovat mukavaa vaihtelua vihreän keskelle, ovat ne nyt rauhallinen tausta syksyn väriloiston rinnalla. Myös maanpeitekasveina kasvavat tumma- ja kirjavalehtiset perennat kuten peipit ja purppurakeijunkukat tuovat vaihtelua vihreälehtisten kasvien joukkoon ja samalla toistavat ja korostavat koristepensaiden värejä.
Purppurakeijunkukka
Purppuraheisiangervo syyshortensia
Sisäpihan seinustalla kasvavan syyshortensian kukat ovat olleet tänä syksynä ihanan vaaleanpunaiset. Hortensia onkin saanut piharemontin jälkeen paljon enemmän valoa kuin aiemmin. Purppuraheisiangervon tummat lehdet ja hortensian punertuvat kukat sopivat mielestäni hyvin yhteen.
Pergola
BetonimuuriJuhlimisen lomassa olen sentään muutaman kerran ehtinyt pihatöihin. Olemme mieheni kanssa pystyttäneet remontin ajaksi poistetun piha-aidan takaisin paikalleen ja kiinnittäneet uuteen pergolarakenteeseen raudoitusverkkoa, joka toimii sekä turvakaiteena että köynnöstukena. Turvakaide on välttämätön, sillä ylä- ja alapihan välisen muurin korkeus on lähes kaksi metriä. 8 mm:n vahvuinen raudoitusverkko on tarkoitukseen tarpeeksi tukeva, mutta näyttää kuitenkin kevyeltä. Köynnöskasvit tulevat aikanaan peittämään koko pergolarakenteen ja muodostamaan näkösuojan tonttien välille. Aiemmin suuren terijoensalavan latvus peitti läntisen taivaan kokonaan, mutta senkin jälkeen kun kahden metrin korkuinen pergola on peittynyt köynnöksiin, pääsee ilta-aurinko paistamaan pihalle. Sisäpiha on lisääntyneen valon ja avaruuden ansiosta nyt aivan erilainen tila kuin aiemmin.

Sisäpihan sorapinta kaipaa vielä hieman korjailua, mutta sain syksyn aikana lähes kaikki uuden istutusalueen kasvit istutettua. Ensimmäiseksi istutin tietenkin köynnökset: kiinanlaikkuköynnöksen, köynnöshortensian, muutaman imukärhivilliviinin sekä kaksi piippuköynnöstä ja lumikärhöä. Lisäksi istutin alueelle pylväspihlajan, syyshortensian ja pylväsmäisen ’Hicksii’ -marjakuusen sekä kääpiömarjakuusen. Ehdin myös istuttaa jonkin verran perennoja ja muutamia seppelvarpuja muurin harjan tuntumaan. Seppelvarpua olen nähnyt paljon lähikortteleissa muurien ja rakenteiden pehmentäjänä, ja valoisalla paikalla se saa myös kauniin syysvärin. Viime hetkellä ehdin kukkasipuliostoksillekin, ja löysin muutaman pussillisen lumikelloja ja runoilijanarsisseja. Viime viikolla sain vielä haalittua alelaarista viimeiset valkoisen jättilaukan sipulit, mutta myöhäisen istutusajankohdan vuoksi niiden menestymisestä ei liene takeita.
Punaluppio
Perennojen istuttaminen jatkuu vielä ensi keväänä. Viljelypalstalla siemenestä kasvattamani punaluppiot ovat kukkineet iloisesti koko syksyn, ja haluan siirtää osan niistä kasvamaan uudelle istutusalueelle syyshortensian tuntumaan. Arvelen, että syyshortensian suuret, punertuvat kukinnot ja punaluppion tummat, nappimaiset kukat näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Minua vaivaa myös syysvuokkovillitys, sillä keväällä takapihalle istuttamani syysvuokot puhkesivat kukkaan heti ensimmäisenä kesänään. Kukat ovat niin viehättäviä, että haluan istuttaa syysvuokkoja myös sisäpihalle. Mutta pian on marraskuu, ja puutarhatyöt taukoavat hetkeksi. Mutta vain hetkeksi, sillä silmänräpäyksen kuluttua on jälleen kevät.
Syystulet

Perjantai-ilta puutarhassa

Taimien istuttaminen
Mikä on parasta, kun työviikon jälkeen koittaa perjantai-ilta? Tietenkin se, että taimitarhalta tilatut taimet ovat viimein saapuneet, ja voi viettää koko illan puutarhassa istuttamassa niitä.

Taloyhtiöpihan kärsimät talvituhot on viimein saatu melkein kokonaan korjattua. Kuolleet pikkutalviokasvustot on suurimmaksi osaksi kaivettu pois ja kasvualustoihin on lisätty kompostimultaa ja muutama säkillinen ostomultaa. Järjestelin samalla pihan laajinta istutusaluetta hieman uudelleen ja sain tehtyä tilaa peräti neljälle uudelle pallohortensialle ja yhdelle syyshortensialle. Hortensioiden istuttaminen muhevaan kompostimultaan ja perusteellisesti perattuun kasvualustaan oli ihana palkinto loputtomalta tuntuvan lapioinnin jälkeen.

Pensaiden jälkeen oli perennojen vuoro. Kevättalkoissa valmistetulle uudelle istutusalueelle oli löydettävä sopivat kasvit, ja halusin myös hortensioiden rinnalle muutamia uusia perennoja. Muut kiireet viivästyttivät taimikaupoille pääsyä, ja niinpä haluamani kasvit pääsivät loppumaan kotikaupungin taimistoista. Lopulta oli turvauduttava postimyyntiin, mutta viimein perjantaina kaikki tarvittava oli koossa ja saatu postista ja matkahuollosta kotipihaan perheen logistiikkapäällikön suosiollisella avustuksella. Pääsin viettämään puutarhurin jouluaattoa: purin laatikoista viriginiantädykettä, syyskimikkejä, syysvuokkoja, sormivaleangervoja ja sinikuunliljoja. Edellispäivän sade oli kastellut valmiiksi muokatut kasvialustat juuri sopivasti ja pölyävä kuivuus oli tiessään.
Sormivaleangervo
Pari vuotta sitten istutin pihaan ryhmän sormivaleangervoja, jotka ovat menestyneet hyvin varjoisalla paikalla pensasistutuksen laidalla. Ne kasvavat keväällä nopeasti ja lehdet ovat aluksi kauniin pronssinvärisiä, mutta muuttuvat pian vihreiksi. Nyt halusin lisää valeangervoja ja löysinkin eräästä taimistosta Rodgersia pinnata ’Chocolate Wings’ -nimistä lajiketta, jonka lehtivärityksen pitäisi olla keväisin ja syksyisin tavallista voimakkaampi. Pihalla riittää varjoisia alueita, joten valeangervoille on käyttöä. Siementaimia
Perennojen hankkiminen tekee helposti ison loven kukkaroon. Pensaiden ja suurten perennojen alle tarvitaan nyt kuitenkin melko suuria määriä maanpeittokasveja pikkutalvion kadottua pihalta lähes kokonaan. Peipit eivät onneksi näytä kärsineen poikkeuksellisesta talvesta ollenkaan. Suosikkini on valkoinen hopeatäpläpeippi ’Nancy’, joka tekee sorakäytäville runsaasti pieniä siementaimia. Siirsimme pikkutaimia sorakäytäviltä ruukkuihin odottamaan istuttamista lopullisille kasvupaikoilleen. Peipit tuntuvat menestyvän niin auringossa kuin varjossa, eivätkä lehdet näytä kelpaavan lehtokotiloillekaan. Varjossa peipit eivät liiemmin kuki, mutta toisaalta kasvusto pysyy koko kesän kauniina ja raikkaana. Erityisesti varjopuutarhaan vaihtelevat lehtimuodot ja -värit tuovat eloa.

Kävin hakemassa viljelypalstalta pihaan myös keltakurjenmiekkaa, joka on jo kukkinut. Yli metrin korkuinen kasvusto pyörän tavaratelineellä hipoi taivaita, ja saikin hieman ihmetteleviä katseita osakseen matkalla palstalta kotiin. Onneksi ei sentään tuullut kovaa. Keltakurjenmiekan kukinta on ohi melko nopeasti, mutta lehdet ovat niin komeat, että haluan kokeilla, miten se menestyy pihan puolivarjoisissa oloissa.
Kotkansiipisaniainen
Kotkansiipisaniaiset viihtyvät pihalla kaikkialla ja ne lisääntyvät itsekseen rauhalliseen tahtiin. Siirsimme niitä talteen muutaman viikon kuluttua alkavan piharemontin tieltä.
Juhannusruusu ja valkokirjokanukka
Juhannusruusu ja keltainen harisoninruusu ovat onneksi ennallaan, vaikka kukinta ei ole aivan yhtä runsasta kuin edelliskesänä. Tuttu, lempeä tuoksu kuitenkin tuntuu sateesta kosteassa kesäillassa. Valkokirjokanukka sopii hyvin kummankin seuraan, mutta ei näytä lopettavan ollenkaan kasvuaan.

Talviokasvustoja peratessani havaitsin, että vuohenputki oli livahtanut tontille aidan alitse ja saanut jalansijaa suurten pensaiden alustoilla. Leikkasin pensasruusujen juurivesoja pois ja levitin pensaiden alle juurimaton ja havupuukuoriketta vuohenputken torjumiseksi. Jos saan joskus vuohenputken kokonaan pois tontin rajalta, poistan juurimaton ja annan maanpeittokasvien levitä pensaiden alle.
Kuorikate
Kuunliljat kasvoivat kohisten toukokuun kuivuudesta huolimatta. Valkoreunakuunliljat erottuvat parhaiten joukosta ja ovat kauneimmillaan sateen kastelemina.
Hosta albomarginata
Pihan vanhojen istutusaluiden kunnostustöissä riittää vielä paljon puuhaa ja ehdin blogiin hieman harvemmin kuin ennen. Kannattaakin käydä kurkkaamassa Instagramissa pihan ja palstan uutisia.

Puutarhaunelmia

Ruusu Linnanmäki
Pihalla huurre peittää puut ja pensaat. Kun lämpötila laskee alle -25 asteen, ajatukset lähtevät helposti harhailemaan seuraavaan kasvukauteen ja kesään. Tammikuussa teen viljely- ja istutussuunnitelmia palstaa ja taloyhtiöpihaa varten, mutta samalla saatan haaveilla myös puutarhasta, jossa kaikki – tai ainakin melkein kaikki – olisi mahdollista. Haaveiden puutarhan ei välttämättä tarvitse toteutua, mutta sellaista suunnitellessa keskitalvi kuluu nopeammin. Monet kuvittelemani puutarhan ainesosista ovat todellisuudessa olemassa joko hoitamissani puutarhoissa tai jossain muualla, missä voin niistä nauttia.

Unelmieni puutarhassa olisi tietenkin sopivasti aurinkoa, joka avaisi kukkien nuput ja kypsyttäisi hedelmät ja vihannekset. Siellä olisi myös kutsuva siimes, jonne voisi vetäytyä rentoutumaan kirjan kanssa sekä viihtyisä paikka, jossa nauttia pitkiä illallisia mukavassa seurassa. Puutarhassa pesisi paljon pikkulintuja, joita olisi hauska tarkkailla, ja mehiläiset pörisisivät korkeissa kukkavarsissa.  Puutarhassani olisi vähän nurmikkoa, mutta paljon kasveja. Yksi puutarhani kohokohdista olisi jokin keskikesällä kukkiva ylellinen, valkoinen pensasruusu. Yllä olevan pimpinellaruusun kuvasin viime kesänä Kuopion Valkeisenpuistossa, mutta nimikyltin puuttuessa ruusun tunnistaminen jäi epävarmaksi.Rosa AspirinNukkapähkämö ja basilika
Puutarhani aurinkoiseen osaan istuttaisin vierekkäin valkoisen ’Aspirin’ -peittoruusun sekä runsaasti nukkapähkämöä ja tummalehtistä basilikaa, jonka antaisin vapaasti kukkia. Ruusun valkoiset, syksyä kohti punertuvat terälehdet, nukkapähkämön hopeanhohto ja basilikan tummat varret olisivat yhdistelmä, johon en voisi kyllästyä. Nukkapähkämön ja basilikan kukissa on samaa värisävyä. Vaikka jaloruusut ovat mielestäni harvoin pensaina kauniita, ’Aspirin’ -peittoruusu on kasvutavaltaan tiivis ja tietenkin miedosti tuoksuvien kukkien täyttämä. Kuvan ruusu kasvaa Tampereella Hatanpään ruusutarhassa ja basilika saman puiston maustetarhassa. Nukkapähkämö kasvaa omalla viljelypalstallani. Maitokello ja salkoruusu
Puutarhan kasvien joukossa voisi olla myös jotain yllättävää, jopa hätkähdyttävää, kuten yllä olevan kuvan lähes musta salkoruusu. Nämä salkoruusukaunottaret kasvavat Tertin kartanon puutarhassa. Yhdistäisin tummanpuhuvat ja näyttävät salkoruusut maitokellon hempeisiin kukintoihin. Maitokello on hieno perenna, joka kukkii keskikesällä useita viikkoja. Kuvassa oleva maitokello kasvaa taloyhtiöpihallamme puolivarjoisella kasvupaikalla, eikä se tunnu maistuvan lehtokotiloillekaan. Korkeat varret kaipaavat jonkin verran tukemista.Virginiantädyke ja röyhytatar
Mielikuvituspuutarhassani olisi tietenkin runsaasti tilaa myös suurille perennoille. Viime vuosina uudelleen muotiin tullut virginiantädyke on yksi minunkin suosikeistani. Myös mehiläiset ja kimalaiset rakastavat sen pitkiä, siroja kukintoja. Istuttaisin virginiantädykettä kaitaröyhytattaren viereen, sillä tädykkeen keihäsmäiset kukinnot ja röyhytattaren utuinen kukkapilvi näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Oikealla oleva röyhytatar kasvaa äitini puutarhassa yksittäiskasvina, ja siellä se on yli 1,5m korkea ja pari metriä leveä. Perennapenkissä sen leviämistä voisi joutua rajoittamaan juuriestematolla.
Köynnöshortensia ja lumikärhö 'Paul F
Köynnöksiä voi tuskin olla puutarhassa liikaa. Köynnöshortensia on minusta köynnöksistä upein näyttävien kukkien ja kauniin talviasun vuoksi. Unelmapuutarhassani olisi sammalen peittämä suuri kivi, jonka päällä köynnöshortensia kiipeilisi ja varistaisi syvän vihreälle sammalelle valkoisia terälehtiään. Sellaisena hetkenä en voisi poistua puutarhasta. Ruohovartisista köynnöksistä pidän eniten pienikukkaisista kärhöistä. Taloyhtiöpihalla kukki useita vuosia lumikärhö ’Paul Farges’, kunnes se eräänä kovana pakkastalvena paleltui. Viime kesänä istutin viljelypalstalle uuden samanlaisen ja keväällä näen, selviääkö se ensimmäisestä pakkastalvestaan. Köynnöshortensian kuvasin Valkeakoskella Visavuoren museon puutarhassa.
Joselininlahti
Mielikuvituspuutarhassa tarpeettomat reunaehdot kuten käytettävissä oleva tila, aika tai puutarhurin tilipussi eivät rajoita erilaisten hankkeiden toteuttamista. Niinpä puutarhassani olisi itsestään selvästi myös ajan patinoima vesiallas, johon puutarhan puut kuvastuisivat. Altaan sementtipohja olisi tummunut ja sen reunat sammaloituneet. Kuvassa oleva vesiallas sijaitsee Pyynikin Joselininniemellä, joka oli pitkään tunnelmansa vuoksi yksi lempipaikoistani. Allasta koristanut veistos on sittemmin siirretty muualle, eikä paikka ole enää entisensä.
Kangasajuruoho ja puutarhakalusteet
Puutarhan hoitaminen ja siellä työskentely on nautinto sinänsä, mutta puutarhurin on yhtälailla osattava rentoutua puutarhassaan ja nauttia siellä oleskelusta aina sään salliessa. Puutarhassani olisi sen vuoksi useita istumapaikkoja: yksi pihan aurinkoisimmalla paikalla huhtikuun ensimmäisiä lämpimiä päiviä varten siinä kohdassa, missä lumikellot ja krookukset ensimmäiseksi kukkivat, toinen puolivarjossa heinäkuun helteisiä päiviä varten, ja kolmantena vielä salainen piilopaikka, jonne voisin vetäytyä aivan omaan rauhaani. Taloyhtiöpihallekin olemme saaneet sopimaan pari pöytäryhmää. Viime kesänä hankimme pihalle viimein uudet pihakalusteet, joiden ääreen sopii ruokailemaan isokin joukko. Klassiset valkoiset kalusteet kirkastivat kertaheitolla varjoisen pikku pihan. Taloyhtiöpihan patio on puusta, mutta omassa puutarhassani patio voisi olla patinoitunutta ja hieman rapautunutta vanhaa tiiltä tai kiveystä, jonka halkeamissa kasvaisi tuoksuvaa kangasajuruohoa ja sitruunatimjamia. Maustekasvien tuoksua vapautuisi lämpimään kesäiltaan kiveyksellä kävellessä. Oikealla oleva kuva Tertin kartanon muuripuutarhasta.
kasvimaan kasveja
Mielikuvituspuutarhani aurinkoisella laidalla kasvaisi syötäviä kasveja paitsi vihannestarhassa, myös perennojen joukossa. Erityisen hyvin perennojen joukkoon ja istutusalueiden reunuskasveiksi sopivat tuoksuvat maustekasvit kuten ajuruoho ja muut timjamit, mäkimeirami ja salvia. Värikkäät mangoldit ja kaunislehtiset lehtikaalit sopivat korkeampien perennojen joukkoon ja papusalot sekä vaikkapa maissi istutusalueiden taustalle. Perennojen joukkoon vihanneksia istutettaessa olisi vain muistettava varata taimille tilaa, jotta nopeasti kasvuun lähtevät perennat eivät tukahduttaisi vihannesten taimia.  Yllä olevat kuvat ovat viljelypalstaltani, jossa perennat ja maustekasvit kasvavat yhteisessä penkissä kasvimaan halki johtavan polun varrella. Papusalko kasvoi viime kesänä ruututarhan muotoon istuttamani vihannesmaan keskellä katseenvangitsijana.

Edellisen kasvukauden muistelu auttaa suunnittelemaan seuraavaa. Pian onkin aika unohtaa haaveilu ja ryhtyä tosissaan kirjaamaan muistiin tulevan kasvukauden toimia.

GARDEN DREAMS

When the temperature drops below -25 °C, thoughts easily drift to the warmer season. January is in fact a good time to start planning for the next growing season. During the coldest months I often also allow myself to conjure up a dream garden, where everything is possible, and where available space, time or personal finances pose no restrictions. Above I’ve collected a number of photos I’ve taken in my garden spaces and in other private and public gardens to show what my dream garden would contain. Instead of lawn, my dream garden would have a lot of plants, both ornamental and edible ones, prefererably mixed together in large borders. There’d be enough sun for the flowering perennials and vegetables to thrive, but also some shade and enough secluded spaces for the gardener to sit down with a book and relax. In a sunny spot I might plant a traditional shrub rose with large, white flowers. I’d also plant a dreamy combination of a faded pink groundcover rose with silver-leaved Lamb’s ears and flowering basil. Any garden also needs a showstopper or two, for example a few hollyhocks with flowers the darkest purple, or maybe an unexpected combination of spiky and feathery flowerheads. A climbing hydrangea on a mossy stone, a reflection of water, and scented thyme growing in the cracks of weathered paving would complete my dream garden.

Sininen taivas, punainen kuu

The garden, I begin to see, is a place where I can give memory a location and season in which to remain alive.

Alan ymmärtää, että puutarha on paikka, jossa voin antaa muistoille ajan ja paikan pysyä elossa.

-Frances Mayes

DSCN8751
DSCN8753
Elokuusta olen aina pitänyt eniten. Pidän hämärtyvistä illoista, puutarhan tummista varjoista, metsän takaa nousevasta kuusta, ja lämpimän päivän jälkeen järvelle kohoavasta usvasta. Elokuussa kesä on parhaimmillaan, sillä silloin värejä, tuoksuja ja makuja on yltäkylläisesti ja melkein liikaa samalla kertaa. Erityisesti tänä vuonna, kun kesä tuntuu takertuvan viimeiseen mahdollisuuteensa, elokuuhun. Aurinkoinen elokuun iltapäivä äidin puutarhassa – röyhytatar tuoksuu, ja syysleimujen monivärinen ilotulitus on alkamaisillaan. Silloin on paras antaa periksi puutarhan tuoksujen ja värien mukanaan tuomille muistoille. Muistan, kuinka kesäsunnuntaisin keräsimme kukkia puutarhasta sisälle maljakoihin. Röyhytattaren hennoista kukkavarsista tehtiin suuri kimppu huoneeseen, jota käytettiin vain kesäisin, ja jossa oli vanhat, tummansiniset tapetit. Viileässä, sinisessä huoneessa tattaret tuoksuivat, ulkona kuistin seinällä kukki vaaleanpunainen elämänlanka, ja pihan laidalla punaherukat kypsyivät odottaen poimijaa.
Blog_16_3_A
Tutun isoritarinkannuksen heleät kukat muistuttavat poutapäivää, mutta vieressä kasvavan ukonhatun kukat ovat ukkosensiniset. Tänä vuonna ukonhattujen kukinta on myöhässä, ja kimalaiset tulevat tarkistamaan yhä uudelleen, joko kaikki kukat ovat avautuneet. Lapsena pelkäsin ukonhattuja, sillä sen tummanpuhuvat kukat eivät mielestäni muistuttaneet kukkia lainkaan, ja mistä tahansa kukasta saattoi yllättäen lennähtää ärisevä kimalainen.
DSCN8715_A
DSCN8714_A
Blog_16_7
Blog_16_1b
Blog_16_6
Puutarhan laidalla kasvaa ryöppyinä sinisiä kissankelloja, valkoisia päivänkakkaroita ja keltaisia pietaryrttejä. Vanhan metsähaavan ikää ei kukaan enää muista. Sen kuori on syvään uurteinen ja muistuttaa havupuun kaarnaa. Pohjoisen puolelta runko on sammalen peittämä. Haavalla on valtava juuristo, sillä juurivesoja ilmestyy yli kymmenen metrin päähän emopuusta. Haavan lehtien kahina tuulessa kuulostaa rauhoittavalta, ja se on varmaankin ensimmäinen puutarhamuistoni – ehkä ensimmäisiä muistojani ylipäätään. 
Blog_16_5_A
Blog_16_4_A
Hiirenvirna kasvattaa kaikkialla pitkistä versoistaan tiheitä, sotkuisia vyyhtejä. Rannassa ne takertuvat kaislikkoon ja köynnöstävät vanhan kuusen jäkälöityville oksille, ja kuusi näyttää kukkivan. Kuusen mutkainen runko muistuttaa maaliskuisesta kevätmyrskystä, joka vuosikymmeniä sitten katkaisi puun latvan ja kiidätti sen jään yli kauas vastarannalle. Rannan tumma, läpinäkymätön vesi tuoksuu lahoaville vesikasveille ja lämpenee pinnalta nopeasti mutta on syvältä pelottavan kylmää.
DSCN9032
Runoiässä löysin äidin kirjojen joukosta Katri Valan Kootut runot. Vala kuvaa nuoruudenrunoissaan usein puutarhoja, mutta tällaisista puutarhoista en ollut koskaan aiemmin kuullut. Niissä punaiset unikot palavat kuin liekit, taivaalta putoilee oleanderinkukkia, magnoliat tuoksuvat, musta lintu huudahtaa, ja puutarhan ylle nouseva punainen kuu tulee ”kaukaisesta maasta, jossa ihanat ihmiset juhlivat”. Runot saivat aikaan kiihkeän kaukokaipuun, ja pohdin, millainen on kukkiva oleanderi, ja miltä magnolia mahtaa tuoksua. Äidin puutarhassa tuoksuivat syysleimut ja sirkuttivat kottaraiset, ja niihin oli tyytyminen. Vuodet kuluivat, muutin pois, ja runot unohtuivat. Myöhemmin palasin, huomasin puutarhan muuttuneen, mutta runokirja oli tutulla paikallaan – olin asunut kaupungissa, jonka katuja renustivat oleanterit, ja jonka torilla myytiin elokuussa silkkipaperiin käärittyjä tuoreita, vihreitä viikunoita.

Frances Mayes, 1999: Bella Toscana, WSOY.
Katri Vala, 1945: Kootut runot, WSOY.

BLUE SKY, RED MOON

August is my favourite summer month. I like the evening dusk, the deep shadows in the garden, the moon rising behind the dark forest, and the mist above the lake. August is abundance, almost too much to take in at once. I am in my mother’s garden again, and the colours and scents of a sunny August afternoon bring back a rush of memories. Sunday mornings spent picking flowers for every room, the pale blue of the delphiniums, and the storm cloud blue of the monk’s-hoods, redcurrants soon ripe for picking. Harebells, daisies, and common tansy grow where the garden meets the field. One of my earliest garden memories is the soothing sound of the wind in the large, old aspen, and equally full of character is the old spruce with its crooked trunk, standing by the lake. Tufted vetch scrambles on everything and spins its tendrils even on the lichen-covered branches of the spruce. Water in the lake is just like I remember it: dark, opaque, warm on the surface, but terribly cold deep down. Just as memorable as the colours and scents of the real garden are those of the imaginary ones in the poems by Katri Vala that I used to read as a girl. I found a collection of her early poetry among my mother’s books and was fascinated by the imagery of red poppies ablaze in the garden, falling petals of an oleander tree, scent of a magnolia, shriek of a black bird, and the rising red moon that had seen beautiful people feasting in distant lands. Since the reality of a Finnish farmhouse garden was very different, the poems instilled an incurable wanderlust, eventually taking me to a city where streets were lined with the oleanders Vala so beautifully wrote about. 

Frances Mayes, 1999: Bella Tuscany. Sweet Life in Italy. Bantam Press.

Unohdettu puutarha

DSCN8112_2
Vanha asuinalue kätkee monia salaisuuksia. Jyrkässä rinteessä, tiheän pensaikon kätkössä, entisestä asuinpaikasta muistuttavat vain talon raunioituneet perustukset ja sammaloituneet sementtiportaat. Haalistuneet graffitit peittävät rinteeseen rakennettuja tukimuureja ja entistä kellarikerroksen seinää. Talon alkuperäinen rakentaja saattoi tuskin arvata, millaiset maalarit olisivat täällä myöhemmin työssä. Perustusten vaiheilla kasvaa luonnonvaraisten kasvilajien lisäksi useita perinteisiä puutarhakasveja. Pihasyreenit sekä kesäkuussa keltaisin kukkatertuin kukkivat ruostehappomarjapensaat reunustavat pihaan saapuvaa polkua. Polun varrella kasvaa myös idänvirpiangervo-, taikinamarja- ja karviaispensaita. 
DSCN8114
Blog_10_1
Blog_10_4
Kielo peittää maanpintaa kaikkialla, ja tukimuurin edustalla kukkii samaan aikaan näyttävästi myös keltakukkainen jalokiurunkannus. Sen lehdet lakastuvat jo kesäkuussa, ja kasvi katoaa loppukesäksi kokonaan ilmestyäkseen esiin ensimmäisten joukossa taas seuraavana keväänä. Saniaiset peittävät pulterikivestä rakennettua muuria, ja illakot ja akileijat kurottavat kukkavarsiaan saniaisten lomasta valoon. Kuivassa rinteessä kasvaa myös isomaksaruohoa ja korkeaa, keltakukkaista siperianmaksaruohoa. Isomaksaruoho on luonnonvarainen ja sitä on siirretty yleisesti luonnosta pihoille. Siperianmaksaruoho taas on vanha koristekasvi, joka on karannut pihoilta luontoon ja viihtyy kuivilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla. Talon rakentajien puutarhatoimista kertovat myös raunioiden vaiheilla kasvavat suomenröyhytatar, suopayrtti ja jalopähkämö. Pihapiirissä kasvaa myös juhannusruusu, jonka viereltä avautuu huikaiseva järvimaisema. Terttuseljapensaikko ja suuret vaahterat peittävät sen vähitellen näkyvistä.Blog_10_3DSCN7443DSCN0585
DSCN7411_1

AN ABANDONED GARDEN

In an old neighbourhood, hidden behind a thicket, a crumbling foundation and moss-covered concrete steps are all that is left of an old abode. Faded graffiti adorns the retaining walls built against the steep slope and the former basement wall. Whoever built the house could not have imagined the painters who would later come and work here. A wealth of natural plants as well as traditional garden plants grow around the house foundation. Lilacs and barberries with their yellow flowers in June line the path to the garden together with elm-leaved spiraeas, alpine currants and gooseberry bushes. Lily of the valley covers the ground and Siberian corydalis produces showy yellow flowers only to soon die down completely until the following spring, when it is among the first to come to leaf again. Large ferns hide a boulder wall, and among the ferns dame’s violet and common columbine lift up their flowers to the sunlight. Sedums, soapwort, purple betony and a variety of Aconogonon are also among the traditional garden plants still thriving on the site. A double white burnet rose grows in the yard, and from there, a breathtaking view of the lake below opens up. Clusters of elderberry and maple will gradually hide the lake from sight.

Lemmikkejä ja omenankukkia

DSCN0127_1
DSCN0131_1
Kesäkuun alussa nurmikko muuttuu lemmikkikedoksi. Puistolemmikkien valtakunta laajenee suurten pihakoivujen alla joka vuosi, sillä kasvi kylväytyy itsestään.
Puistolemmikki on vanha puutarhakasvi, joka on levinnyt pihoista ja puistoista myös luontoon. Lemmikkien taivaansininen kukkamatto on kaunis, mutta tarvittaessa sen leviämistä voi rajoittaa leikkaamalla osan kasvustosta ennen siementen muodostumista.DSCN0108DSCN0032DSCN0180_1
DSCN0283_1
DSCN0180_2
Takapihalla nuori luumupuu kukki tänä vuonna kauniisti. Viime vuonna satoa tuli vasta vähän, mutta tämän kevään kukkarunsaus lupaa runsaampaa satoa. Luumu viihtyy myös puolivarjoisella kasvupaikalla. Vaaleanpunainen ihanuus on koristeomapuu, Malus ’Makamik’.  Se kurottelee oksiaan pyykkitelineen ylle, ja arkinen pyykin ripustaminen muuttuu juhlaksi. Särkynytsydän versoo aikaisin keväällä ja kukkii varjossa luumupuun alla. Kukinnan jälkeen kasvi yleensä kellastuu, joten paras kasvupaikka on muiden rehevien perennojen joukossa tai kasviryhmän taustalla. Särkynytsydän on tuttuakin tutumpi perinnekasvi, mutta monien muiden koristekasvien lailla sekin on tuotu Eurooppaan Aasiasta 1800-luvulla. Sydäntä muistuttava kukka on antanut aiheen moniin tarinoihin ja kaihoisiin nimiin eri maissa. Ruotsissa kasvia kutsutaan nimellä ’löjtnantshjärta’ eli luutnantinsydän, ja tarinaan liittyy tietenkin neidolle sydämensä menettänyt luutnantti.DSCN0253
DSCN0264
Oman pihan omenapuu ei ole vielä tullut satoikään, mutta viljelypalstalle johtavan polun varressa vanhat omenapuut kukkivat valkoisina, tuoksuvina pilvinä. 

FORGET-ME-NOT IN JUNE

In June, the lawn turns pale blue when the forget-me-nots flower. They self-seed easily and spread eagerly. The plant has spread from parks and gardens to natural habitats. The young plum tree flowers beautifully this year and promises a good crop. The rosy-red flowers of the crabapple ’Makamik’ dot the blue sky over the clothes line, and hanging out the washing becomes a pleasure. Underneath the trees, in the shade, bleeding hearts have formed their perfect heart-shaped flowers. This traditional garden plant was originally brought to Europe from Asia in the 1800s. The shape of the flowers has inspired many plant names and stories across the world – not surprisingly often involving a love-struck heart. There is also one apple tree in the garden, but is has not yet reached maturity and produced fruit. However, the path to the allotment is lined with old apple trees blooming with masses of fragrant white flowers. 

UUSIA ALKUJA

DSCN9702
Puutarhassa kevät on aina uusi alku ja uusi mahdollisuus. Jos edellisenä kesänä jokin suunnitelma jäi toteuttamatta, tai jokin kasvi hankkimatta, nyt on jälleen uusi tilaisuus. Keväällä on myös riennettävä pihalle tarkistamaan, onko kaikissa köynnöksissä ja pensaissa silmuja, ja joko perennat työntävät mullasta ensimmäisiä versojaan.

Taloyhtiön puutarhassa kevät alkaa talkoilla. Silloin puutarhakalusteet otetaan esille, sorakäytävät haravoidaan ja kompostit tyhjennetään. Tärkein työ keväällä onkin kasvien lannoittaminen omatekoisella kompostimullalla. Pihalla on 550 litran talousjätekompostori, josta kompostiainesta siirretään jälkikompostointilaatikoihin kolme kertaa kasvukauden aikana, ensimmäisen kerran toukokuussa ja viimeisen kerran lokakuussa ennen talven tuloa. Puisia jälkikompostointilaatikoita on kaksi, ja talousjätekomposti sijoitetaan niihin kerroksittain kuivien lehtien ja kesän mittaan kertyvän kasvijätteen kanssa. Yhteen laatikkoon mahtuu noin kahden kesän talous- ja kasvijäte, ja kun kummatkin laatikot ovat täynnä, ensimmäisen sisältämä kompostimulta on valmista levitettäväksi istutusalueille. Kompostimulta samalla sekä lannoittaa kasveja että hoitaa istutusalueiden kasvualustaa, sillä se sisältää runsaasti eloperäistä ainesta. Ruukut ja istutusastiat otetaan myös esille toukokuussa kesäkukkaistutuksia odottamaan. Kierrätetyt, hieman eripariset ruukut ja sangot sekä vanhat kottikärryt sopivat tarkoitukseen hyvin. Blog_5_3Blog_5_1
Toukokuisessa puutarhassa monet maanpeiteperennat jo kukkivat täyttä vauhtia. Tarhavarjohiipan kukinnan huomaa lehtien alta vain kukkien punaisista verholehdistä. Tarhavarjohiippa kasvaa pihalla varjoisalla ja melko kuivalla paikalla. Sen sydämenmuotoiset lehdet ovat keväällä ja syksyllä kauniin punakirjavat. Myös pikkutalvio kukkii nyt runsaasti tummansinisin kukin, jotka erottuvat kuitenkin hyvin kevätauringossa. Hopeatäpläpeipit aloittavat nekin varhain kukintansa. Ne tuovat kirjavine lehtineen vaihtelua muiden maanpeittokasvien joukkoon. Hieman aurinkoa saadessaan ne kukkivat pitkään, ja koristeellisia ne ovat koko kesän lehtiensä vuoksi. Peipit leviävät innokkaasti kaikkialla, missä niillä on tarpeeksi tilaa. Sorakäytäviltä löytyy loppukesällä peippien siementaimia, joista niitä voi lisätä. DSCN9770_1
Blog_5_2

Fresh starts

In the garden spring is always a fresh start – now is the time to realize the plans or buy that new plant there was no time for last year. When spring arrives, it is time to go out to the garden to check if all the shrubs and climbers are developing buds, and if the herbaceous perennials are pushing up new growth. In our garden May is the month to bring out the garden table and chairs, rake the gravel paths and empty the composters. Fertilizing the plants with compost is the most important spring task in the garden. We have a 550 litre bio-waste composter, which we empty three times during the growing season. We layer the composted kitchen waste with dry leaves and other garden waste in wooden compost bays which produce finished compost in about two years. Compost is rich in organic matter and thus not just fertilizes the plants, but also feeds the soil in the best possible way.
Many of the ground cover perennials make haste and flower in May – red barrenwort is shyly hiding its delicate flowers underneath its heart-shaped leaves. Small blue periwinkles and some varieties of deadnettles also flower now and take over every available space where there is no competition.

MUUTTOLINTUJA JA KOTKANSIIPIÄ

Kirjosieppopariskunta on palannut tropiikista kotipihlajan linnunpönttöön ja aloittanut ahkeroinnin. Matka pohjoiseen on käsittämättömän pitkä – silti linnut hyörivät taukoamatta kevätpuuhissaan. Parina keväänä on syntynyt kahnausta talitiaisten kanssa asumuksen hallinnasta, mutta tällä kertaa pönttö oli tyhjä kirjosieppojen saapuessa. Taloyhtiöpihaa ympäröivät rakennukset ja suuret puut, joten kevätkukkijat aloittavat kukintansa myöhään. Idänsinililjat kukkivat edelleen maanpeittokasvien joukossa. Kotkansiipisaniaiset kerivät auki lehtikieppejään, ja lehtotaponlehden uudet lehdet ovat vielä silkinpehmeän nukan peitossa. Peittolehdeksikin kutsuttu lehtotaponlehti on yksi helpoimmista varjoisen pihan maanpeittokasveista. Sen kiiltävät, munuaisenmuotoiset lehdet levittäytyvät vuosien mittaan verkkaisesti mutta varmasti pensaiden ja suurten perennojen alle. Pieniä ruskeita kukkia tuskin huomaa, mutta kasvin koristearvo onkin kiiltävässä lehtimatossa. Lehtotaponlehti on myrkyllinen, ja siitä se on saanut nimensäkin.Blog_4_2DSCN9439_2Kevätkaihonkukka on avannut puhtaan vaaleansiniset kukkansa. Kukinta on melko nopeasti ohitse, mutta vaaleanvihreä lehtimatto pysyy kauniina koko kesän. Kevätvuohenjuuri kukkii eteläseinustalla. Jättipoimulehden laskokset avautuvat, ja nestepisarat kertyvät somasti nukan peittämille lehdille. Nukka hylkii vettä niin voimakkaasti, että lehden ja nestepisaran väliin jää ilmakerros. Jättipoimulehti viihtyy niin auringossa kuin puolivarjossa ja kasvattaa tiiviin lehdistön ja harsomaisen kellanvihreän kukinnon. Jättipoimulehti on kaunis suurena kasvustona, ja se sopii myös muiden keskikorkeiden perennojen, kuten vaikkapa pionien ja kurjenpolvien rinnalle.Blog_4_2DSCN9526_1
MIGRATING BIRDS AND OSTRICH FERNS

The black-and-white flycatchers have returned from the tropics to their summer house in the rowan tree. They migrate an impossibly long distance, and yet as soon as they arrive they get down to work preparing their nest. The garden is surrounded by buildings and large trees, so the spring bulbs start flowering quite late. Siberian squills are still flowering among the ground cover. The ostrich ferns roll out their fiddleheads, and the new leaves of asarabacca are silky and soft. Also called hazelwort, this plant is the perfect ground cover to grow in the shade and under shrubs and large perennials. Hazelwort’s small brown flowers remain hidden under the leaves, but blue-eyed Mary lifts its bright blue flowers towards the sun. Leobard’s bane flowers by the south-facing wall, and lady’s mantle opens its pleated leaves to gather droplets of water.