YHDEN ROMU, TOISEN AARRE

Blog_25_5
Kuvassa oleva kynttilälyhty oli myrkynvihreä, yksi lasi oli säpäleinä ja oviluukku repsotti sijoiltaan, kun löysin sen lomapaikkakunnan jäteasemalta elokuussa. Kotona liimasin irronneet puuosat kuntoon, maalasin lyhdyn ja teetin uuden lasin kehysliikkeessä. Lyhtyyn sopii monta tuikkua, jotka palavat turvallisesti vanhoissa hillopurkeissa. Remontin hinnaksi tuli noin kymmenen euroa, ja nyt jätteeksi jo kerran tuomittu lyhty valaisee illalla melkein koko pikku pihan. Hylätyn tavaran talteenotto ja kunnostaminen tuottaa suurta tyydytystä. Kävelyreittien varrelle sattuvia vaihto- ja roskalavoja on tästä syystä mahdoton ohittaa – ne vetävät minua puoleensa kuin seireenit. Jokaiseen on pakko kurkistaa, sillä koskaan ei voi tietää, millaisia aarteita ne kätkevät. Eräänä iltapäivänä töistä palattuani huomasin olohuoneen ikkunasta, että alas kadulle oli ilmestynyt roskalava, jossa päällimmäisenä näytti olevan kokoontaitettava, valkoinen puutarhapöytä. Jos pöytä on puuta, sen voi korjata, ajattelin, kiskaisin nopeasti kengät jalkaan ja juoksin ulos. Kun käännyin kadunkulmasta, näin kuinka tyytyväisen näköinen nuoripari kantoi pöytää auton takakonttiin. Olin myöhästynyt kisassa ratkaisevat kolme sekuntia. Syksyisistä sieniretkistä muistan parhaitsen sen, jolloin mies poimi korin täyteen mustatorvisieniä ja kanttarellejä, samalla kun minä kiskoin sammalen alta maantien laidalta kaksi ruostunutta emalisankoa, juuri sopivia kausikasvien istutusastioiksi. Hyödyllinen kaatopaikkareissu taas oli se, jolloin valitsin kotiin tuomisiksi pyörättömän kottikärryn. Mies epäröi kapistuksen hyödyllisyyttä, kun tungin raatoa takakonttiin. Hän kuitenkin muutti mielensä vakuutettuani, että äitienpäivälahjaksi riittää, jos saan kärryyn uuden pyörän valmiiksi asennettuna. Mielummin lahjaksi kottikärrynpyörä kuin jalometallihely, jonka kuitenkin hukkaisin kevään ensimmäiseen istutuskuoppaan.
Blog_25_2_A
Viimeisin kierrätyshanke on pyykkitelineen alle rakenteilla oleva kiveys käytetyistä tiilistä. Taannoisen piharemontin jäljiltä telineen alla on kivituhkapinta, johon tarkoitukseni oli asentaa kenttäkiveys. Projekti kuitenkin lykkääntyi vuodesta toiseen, kunnes viimein tänä kesänä päätin muuttaa suunnitelmaa ja ryhtyä tekemään kiveystä tiilistä, jotka olivat vuosia aiemmin nousseet jostain pihan lukuisista istutuskuopista. Aloittaessani tiesin, etteivät tiilet riitä koko alueelle, mutta päätin luottaa siihen, että jos jostain kaupungista todennäköisimmin löytyy käytettyjä punatiiliä, niin tästä.
Blog_25_4_A
Blog_25_3_A
Tiilien asentamista varten poistin kivituhkaa niin paljon, että sain kiveyksen yläpinnan asettumaan hieman alemmas kuin sokkelia kiertävä luonnonkivireunus. Pinnan tasoittamiseen, kallistamiseen  ja tiivistämiseen käytin kotikosteja: pitkää lankkua, vesivaakaa ja rautaharavaa. Tärylevy olisi ollut tarpeen, mutta naputtelin pinnan kärsivällisesti tiiviiksi ohuina kerroksina rautaharavan lappeella. Valmiille pinnalle tiilien asentaminen oli helppoa, kunhan olin ensin lohkonut niistä laastit irti vasaralla. 

Blog_25_1_A
DSCN9584_A
Omalta pihalta löytyneet tiilet riittivät noin kolmannekseen kiveyksen alasta. Lisää tiiliä löytyi pari viikkoa sitten, kun veimme pihasta haravoituja lehtiä kaatopaikalle. Miten sattuikin, että aivan peräkärryn viereen osui soma kasa punatiiliä. Tämän uuden tiilierän asentamisen jälkeen kierrätyskiveys on lähes valmis. Lainkuuliaisen kierrättäjän on kuitenkin hyvä muistaa, että jopa ehjän ja käyttökelpoisen tavaran ottaminen jäteasemilta ja vaihtolavoilta on kansalaisten terveyden ja turvallisuuden nojalla tietenkin kiellettyä.
DSCN9678
DSCN9587_A

One man’s trash is another man’s treasure

Salvaging items and materials discarded as waste and repairing and reusing them is something I enjoy a lot. Whenever I see a skip by a residential street it is like a  siren call – I simply have to have a look what treasures it might contain. People seem to discard items even in perfect working condition. One afternoon I raced to salvage a perfect garden table from a skip but came second to a young couple who happily carried it off right under my nose. I’m happy to salvage even broken items if I can see they can be repaired: An ugly, broken lantern only needs some glue, paint and a new sheet of glass to turn it into a pretty garden prop. A rusty wheelbarrow without a wheel? Of course it can be fitted with a new wheel and used for years. Reclaimed bricks make for great paving material. We had a pile of weathered red bricks sitting in the garden for years, until I finally decided to make use of them and cover the patch of gravel under the clothes lines.  Laying the bricks was easy after I had leveled and compacted the base and cleaned the bricks of old mortar. A trip to a landfill site was needed to find an extra batch of bricks for the paving, though, of course, reclaiming anything from landfill sites or skips is not to be recommended if one wishes to abide strictly by rules and regulations. 

LÄPIKUULTAVAA

DSCN9425_A
Blog_24_2_A
Myöhään syksyllä valo on kaikkialla pehmeää, lämmintä ja kullanhohtoista, niin erilaista kuin kevään kova ja armoton valo. Sinikuunliljojen suuret lehdet ovat kesällä tumman sinivihreät, mutta nyt ne hehkuvat lämpimän keltaisina. Vaahterat ja haavat pudottavat joka päivä pihalle uuden kerroksen lehtiä.
DSCN9493_A
Taloyhtiöpihalla on paljon sorapintaisia alueita ja käytäviä, joilta lehdet on syksyllä haravoitava, vaikka lehdet ovatkin runollinen näky leijuessaan hiljalleen alas puista. Vain pieni osa lehdistä mahtuu kahteen kompostikehikkoon, jonne niitä levitetään kerroksittain lämpökompostorissa esikypysyneen talousjätekompostin kanssa. Paljon lehtiä saa lisäksi mahtumaan pensaiden alle, ja kun keväällä levitän ohuen kerroksen valmista kompostia kuivien ja rapisevien lehtien päälle, katoavat lehdet pian olemattomiin. Muutama säkillinen saadaan loppusijoitettua kasvimaan katteeksi, ja pihlajan ja isotuomipihlajan lehtiä säästetään samoin muutama säkillinen lämpökompostorin kuivikkeeksi. Suurten puiden ympäröimällä tontilla lehtiä tulee kuitenkin niin paljon, että paljon on kuitenkin pakattava jätesäkkeihin ja kuljetettava kaatopaikalle, vaikka se niin harmilliselta tuntuukin. Suunnitteilla oleva piharemontti tuo toivottavasti vähän lisää kompostointitilaa.
DSCN8874_A
DSCN9411_crop2
Blog_24_1_A
Syksystä huolimatta mustilanhortensia ja köynnöshortensia eivät luovu kukistaan. Köynnöshortensian suuret laitakukat hapertuvat ja haurastuvat syksyn mittaan, mutta pysyvät kuitenkin kukinnossa koko talven. Muuten niin vaatimaton koivuangervo on muuttunut kirkkaan vaaleanvihreäksi ja näyttää hauskalta tummanvioletin purppuraheisiangervon vieressä.
DSCN9440A
Blog_24_3A
Kasvimaallakin on monta sinnikästä puurtajaa, jotka uhmaavat syksyä. Nukkapähkämöllä on niin paksu turkki, ettei se säikähdä viileneviä säitä, vaikka välillä kastuisikin. Vaaleanpunakukkainen komeamaksaruoho jatkaa sekin kukintaansa, ja lehtikaalilajike ’Red Russian’ tuottaa väsymättä uutta satoa. Se ei tiedä, että lehtikaalikiintiömme alkaa olla jo tältä kesältä täynnä. Tällä lajikkeella on kaunis vaaleanpunainen lehtiruoti, ja nyt myös lehtien laidat punertavat, joten kaunis kasvi kelpaisi hyvin kasvatettavaksi koristekasvien joukossa. Rannassa puiden lehdet keinuvat sateen piiskaamassa aallokossa, ja kesäpäivät saaren rantakallioilla tuntuvat jo kaukaisilta. 
Blog_24_4A


TRANSPARENT

I love the light in the atumn, for it is soft, warm and golden, so unlike the harsh and merciless spring light. Autumn turns the giant leaves of hostas pale gold, while maples and aspens spread a new carpet of leaves in the garden every day. However poetic the autumn leaves may look, the gravel paths need to raked and cleared. I try to compost and use as much of the leaves as possible as mulch. Unfortunately, there is not enough composting space, and we need to take a lot of leaves to the garden waste drop-off at the local landfill. Some garden plants just do not accept that the growing season is over: hydrangeas hold on to their pretty, though crisp and dry florets. In the herbaceous border on the allotment, pink sedums bloom, kale continues to produce fresh leaves, and the furry leaves of Lamb’s Ears look warm despite the rain. 

TALVEN VARALLE

Blog_23_1_A
Yöpakkasista huolimatta viljelypalstalla syyskimikit kukkivat täyttä päätä. Yksinäinen sormustinkukka on hoksannut avata kukkansa viime hetkellä. Kukkakärpäset ja amiraaliperhonen saapuvat paikalle nauttimaan auringon lämmöstä.
DSCN8945_A
DSCN9046_A
Sadonkorjuu kasvimaalla on nyt suurimmaksi osaksi ohitse. Viimeiset härkäpavut on poimittu ja perunat nostettu. Perunoita istutettiin kolmea lajiketta: varhainen Carrera heti vapun jälkeen, ja Annabelle ja Siikli toukokuun lopulla. Peruna- ja juuressatoa riittää muutamaksi kuukaudeksi, ja syyskesällä onkin monesti hauska huomata, että joidenkin aterioiden ainekset ovat lähes kokonaan omalta kasvimaalta. Lisäksi itse kasvatettu ruoka maistuu aina jostain kumman syystä erityisen herkulliselta. Sadonkorjuun jälkeen perunamaa saa katteekseen kasvimaalta kertyviä naatteja ja varsia. Pilkon niitä hieman lapiolla ja lopuksi tuon päällimmäiseksi kerroksen lehtiä. Talven jälkeen kasvijätteet ovat hiutuneet niin, että ne on helppo muokata maahan.
DSCN9056_A
Blog_23_2_A
Sitruunamelissa kasvaa perennojen joukossa kauniiksi, tuoksuvaksi pensaaksi, mutta en ole oikein koskaan oppinut käyttämään sitä. Niinpä se muuttuu syksyllä hyväntuoksuiseksi maanparannusaineeksi muun kasvijätteen mukana. Kruunutilli tuotti runsaan siemensadon, ja osa kuivista varsista pääsi koristeeksi sisälle. Pihamaalla kesäkukkaistutukset on purettu, perennat istutettu takaisin maahan, ja muratit ja lankaköynnökset siirretty pienempiin ruukkuihin talvettamista varten. Pihavaahtera on päättänyt luopua lehdistään ja pudottelee niitä maahan kahisevaksi matoksi. Lumimarjan valkoiset helmet ilmestyvät oksiin yht’äkkiä ja muistuttavat saapuvasta talvesta.
DSCN8616_A
DSCN8567_A

PREPARING FOR WINTER

Despite a number of cold nights, foxgloves and bugbane continue to flourish on the allotment garden and attract hoverflies and butterflies. Harvesting is almost over: the last broad beans and potatoes have been picked and collected and brought home. At this time there is a lot of garden waste on the allotment, and all is used to feed the soil to improve next year’s harvest. Seed saving starts with dill, which always produces plenty, so I brought some pretty dry stalks indoors. In the garden, pots and containers need to be emptied, ivy and maidenhair vine replanted in smaller pots for overwintering indoors. Snowberry produces strings of white pearls and reminds that winter is around the corner.

PILVILINNOJA

DSCN0091_A
Syyskuun alkaminen ei suinkaan merkitse kesän päättymistä. Hortensioiden valkoiset kukkapilvet ovat juuri nyt kauneimmillaan. Taloyhtiön sisäpihalla kasvavan syyshortensian (Hydrangea paniculata ’Grandiflora’) kartiomaiset kukinnot ovat avautuessaan vaaleanvihreät, mutta täysin auenneina kermanvalkoiset. Useimmiten leikkaan syyshortensiaa kukkimisen jälkeen melko voimakkaasti, jolloin se tekee seuraavana vuonna suuria ja upeita kukintoja. Rankkasade on kukintojen pahin vihollinen, ja sateen jälkeen kukkien paino saattaa saada varret katkeamaan. Tämä primadonna on lisäksi hyvin tarkka leikkaamisen ajankohdan suhteen ja osoittaa mieltään kukkimalla seuraavana vuonna niukasti, jos leikkaaminen jää liian myöhäiseen syksyyn. 
DSCN0084_A
DSCN0088_A
Blog_19_2
Hortensiat ovat omiaan taloyhtiömme pihaan, sillä ne kukkivat myös puolivarjossa. Vaikka hortensiat sietävät varjoa, ne viihtyvät kuitenkin myös auringossa, kunhan kasvualusta pysyy kosteana koko kasvukauden. Aurinkoisella kasvupaikalla kukkiin tulee syksyn edetessä soman vaaleanpunainen sävy. Loppusyksystä kukat kuivuvat ja ruskettuvat, mutta ovat sellaisinakin kauniita. Hortensiat saavat joka kevät juurilleen katteeksi runsaasti puutarhakompostia.
DSCN0045_A
Blog_19_1_A
DSCN9792_A
Taloyhtiön takapihalla kasvava pallohortensia (Hydrangea arborescens) on kukkinut upeasti tänä kesänä. Sen suurimmat kukinnot ovat ainakin 30 senttiä läpimitaltaan, vaikkakaan en muista, onko lajike ’Grandiflora’ vai ’Annabelle’. Valkoiset jättiläiskukinnot ovat hieman epätodellisen näköisiä hohtaessaan vitivalkoisina iltahämärässä. Pallohortensiat kukkivat yleensä jo heinäkuusta alkaen, mutta tänä kesänä kukinta alkoi hieman myöhemmin ja jatkuu edelleen. Koostaan huolimatta pallohortensian kukinnot näyttävät kestävän rankkasadetta syyshortensiaa paremmin, ja saman vuoden hennot versot jaksavat hyvin kannatella suuria kukkia murtumatta. Monesti käyn ravistelemassa hortensioiden kukkia sateen jälkeen keventääkseni niiden taakkaa, mutta se on tietenkin vain tekosyy saada ihailla kukkia lähempää.
DSCN7777_A
DSCN7532_A
Ensimmäisenä hortensioista kukkii köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris), joka avaa leveät ja harsomaiset kukintonsa jo heinäkuun alussa. Meidän köynnöshortensiamme on vielä pieni, mutta ennen pitkää se on ohjattava rakennuksen seinään kiinnitettävään köynnöstukeen. Naapurissa sijaitsevan kerrostalon päätyseinällä kasvaa köynnöshortensia, joka ulottuu noin kuuden metrin korkeuteen, ja katselen sitä välillä hieman huolestuneena. Onneksi köynnöshortensian kasvuvauhti ei päätä huimaa, joten minulla on vielä aikaa rakennella ja maalailla köynnöstukia. Köynnöshortensian kukinto ovat erityisen kaunis, sillä siinä on kahdenlaisia kukkia: pieniä pitsimäisiä kukkia keskellä ja suuria kukkia laidoilla. Kukinnossa on vielä samaan aikaan pieniä pallomaisia nuppuja. Lehdet ovat tummanvihreät ja kiiltävät, ja ne näyttävät kauniilta tummanvioletin purppuraheisiangervon vierellä.
DSCN7524_A
Jaloängelmä (Thalictrum delavayi) on hortensioiden täydellinen vastakohta. Se muodostaa pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia sinne tänne pitkin korkeita, honteloita kukkavarsia ja kasvaa vuodesta toiseen ilman erityisempää hoitoa. Korkeat kukkavarret etsivät tukea viereisen koristeomenapuun oksista ja nojaavat välillä talon harmaaseen seinään. Kerrannaiset kukat ovat täydellisen pyöreitä ja niin pieniä, että niitä pitäisi tutkia suurennuslasilla. Kasveja on toistaiseksi vain kaksi, mutta näitä pitäisi puutarhassa olla kokonainen utuinen, vaaleanpunainen pilvi.
DSCN5836_1
Blog_19_3

HEAD IN THE CLOUDS

Best part of autumn are definitely hydrangeas. Their showy and dramatic blooms are indispensable for a garden mostly in the shade such as ours. Though tolerant of partial shade, hydrangeas do not mind a sunny location either, as long as the soil is moist throughout the growing season. The climbing hydrangea, Hydrangea anomala subsp. petiolaris, is the first to open its lacy blooms early July, followed by Hydrangea arborescens, whose large spherical blooms have been especially magnificent this summer. Hydrangea paniculata is the last one to join the show in September with its large cone-shaped blooms, which turn from creamy white to deep pink in a sunny location. Hydrangeas do well when mulched with plenty of compost every spring. Totally opposite to the somewhat excessive hydrangeas is the Chinese meadow rue (Thalictrum delavayi), a hardy perennial with minuscule, pink, double flowers scattered on thin, tall stems. A magnifying glass is necessary to fully appreciate the delicate, perfect spheres of flowers this plant produces in August. I must plant more meadow rue to have a large, hazy pink cloud of flowers in my garden. 

Sininen taivas, punainen kuu

The garden, I begin to see, is a place where I can give memory a location and season in which to remain alive.

Alan ymmärtää, että puutarha on paikka, jossa voin antaa muistoille ajan ja paikan pysyä elossa.

-Frances Mayes

DSCN8751
DSCN8753
Elokuusta olen aina pitänyt eniten. Pidän hämärtyvistä illoista, puutarhan tummista varjoista, metsän takaa nousevasta kuusta, ja lämpimän päivän jälkeen järvelle kohoavasta usvasta. Elokuussa kesä on parhaimmillaan, sillä silloin värejä, tuoksuja ja makuja on yltäkylläisesti ja melkein liikaa samalla kertaa. Erityisesti tänä vuonna, kun kesä tuntuu takertuvan viimeiseen mahdollisuuteensa, elokuuhun. Aurinkoinen elokuun iltapäivä äidin puutarhassa – röyhytatar tuoksuu, ja syysleimujen monivärinen ilotulitus on alkamaisillaan. Silloin on paras antaa periksi puutarhan tuoksujen ja värien mukanaan tuomille muistoille. Muistan, kuinka kesäsunnuntaisin keräsimme kukkia puutarhasta sisälle maljakoihin. Röyhytattaren hennoista kukkavarsista tehtiin suuri kimppu huoneeseen, jota käytettiin vain kesäisin, ja jossa oli vanhat, tummansiniset tapetit. Viileässä, sinisessä huoneessa tattaret tuoksuivat, ulkona kuistin seinällä kukki vaaleanpunainen elämänlanka, ja pihan laidalla punaherukat kypsyivät odottaen poimijaa.
Blog_16_3_A
Tutun isoritarinkannuksen heleät kukat muistuttavat poutapäivää, mutta vieressä kasvavan ukonhatun kukat ovat ukkosensiniset. Tänä vuonna ukonhattujen kukinta on myöhässä, ja kimalaiset tulevat tarkistamaan yhä uudelleen, joko kaikki kukat ovat avautuneet. Lapsena pelkäsin ukonhattuja, sillä sen tummanpuhuvat kukat eivät mielestäni muistuttaneet kukkia lainkaan, ja mistä tahansa kukasta saattoi yllättäen lennähtää ärisevä kimalainen.
DSCN8715_A
DSCN8714_A
Blog_16_7
Blog_16_1b
Blog_16_6
Puutarhan laidalla kasvaa ryöppyinä sinisiä kissankelloja, valkoisia päivänkakkaroita ja keltaisia pietaryrttejä. Vanhan metsähaavan ikää ei kukaan enää muista. Sen kuori on syvään uurteinen ja muistuttaa havupuun kaarnaa. Pohjoisen puolelta runko on sammalen peittämä. Haavalla on valtava juuristo, sillä juurivesoja ilmestyy yli kymmenen metrin päähän emopuusta. Haavan lehtien kahina tuulessa kuulostaa rauhoittavalta, ja se on varmaankin ensimmäinen puutarhamuistoni – ehkä ensimmäisiä muistojani ylipäätään. 
Blog_16_5_A
Blog_16_4_A
Hiirenvirna kasvattaa kaikkialla pitkistä versoistaan tiheitä, sotkuisia vyyhtejä. Rannassa ne takertuvat kaislikkoon ja köynnöstävät vanhan kuusen jäkälöityville oksille, ja kuusi näyttää kukkivan. Kuusen mutkainen runko muistuttaa maaliskuisesta kevätmyrskystä, joka vuosikymmeniä sitten katkaisi puun latvan ja kiidätti sen jään yli kauas vastarannalle. Rannan tumma, läpinäkymätön vesi tuoksuu lahoaville vesikasveille ja lämpenee pinnalta nopeasti mutta on syvältä pelottavan kylmää.
DSCN9032
Runoiässä löysin äidin kirjojen joukosta Katri Valan Kootut runot. Vala kuvaa nuoruudenrunoissaan usein puutarhoja, mutta tällaisista puutarhoista en ollut koskaan aiemmin kuullut. Niissä punaiset unikot palavat kuin liekit, taivaalta putoilee oleanderinkukkia, magnoliat tuoksuvat, musta lintu huudahtaa, ja puutarhan ylle nouseva punainen kuu tulee ”kaukaisesta maasta, jossa ihanat ihmiset juhlivat”. Runot saivat aikaan kiihkeän kaukokaipuun, ja pohdin, millainen on kukkiva oleanderi, ja miltä magnolia mahtaa tuoksua. Äidin puutarhassa tuoksuivat syysleimut ja sirkuttivat kottaraiset, ja niihin oli tyytyminen. Vuodet kuluivat, muutin pois, ja runot unohtuivat. Myöhemmin palasin, huomasin puutarhan muuttuneen, mutta runokirja oli tutulla paikallaan – olin asunut kaupungissa, jonka katuja renustivat oleanterit, ja jonka torilla myytiin elokuussa silkkipaperiin käärittyjä tuoreita, vihreitä viikunoita.

Frances Mayes, 1999: Bella Toscana, WSOY.
Katri Vala, 1945: Kootut runot, WSOY.

BLUE SKY, RED MOON

August is my favourite summer month. I like the evening dusk, the deep shadows in the garden, the moon rising behind the dark forest, and the mist above the lake. August is abundance, almost too much to take in at once. I am in my mother’s garden again, and the colours and scents of a sunny August afternoon bring back a rush of memories. Sunday mornings spent picking flowers for every room, the pale blue of the delphiniums, and the storm cloud blue of the monk’s-hoods, redcurrants soon ripe for picking. Harebells, daisies, and common tansy grow where the garden meets the field. One of my earliest garden memories is the soothing sound of the wind in the large, old aspen, and equally full of character is the old spruce with its crooked trunk, standing by the lake. Tufted vetch scrambles on everything and spins its tendrils even on the lichen-covered branches of the spruce. Water in the lake is just like I remember it: dark, opaque, warm on the surface, but terribly cold deep down. Just as memorable as the colours and scents of the real garden are those of the imaginary ones in the poems by Katri Vala that I used to read as a girl. I found a collection of her early poetry among my mother’s books and was fascinated by the imagery of red poppies ablaze in the garden, falling petals of an oleander tree, scent of a magnolia, shriek of a black bird, and the rising red moon that had seen beautiful people feasting in distant lands. Since the reality of a Finnish farmhouse garden was very different, the poems instilled an incurable wanderlust, eventually taking me to a city where streets were lined with the oleanders Vala so beautifully wrote about. 

Frances Mayes, 1999: Bella Tuscany. Sweet Life in Italy. Bantam Press.

PIONIT KUKKIVAT, SILKIT KAHISEVAT

DSCN7751

”You have a very small park here,” returned Lady Catharine after a short silence.

”Teillä on täällä hyvin pieni puisto, ” huomautti Lady Catharine lyhyen vaitiolon jälkeen.

– Jane Austen

Jos Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanissa esiintyvä Lady Catharine tulisi meille, hänellä olisi syytä lausahtaa juuri noin. Hyvin pienellä pihallamme kasvaa kuitenkin jotain, jonka Rosingsin kartanon valtiatarkin olisi saattanut hyväksyä: valkoinen kiinanpioni (Paeonia lactiflora) ’Festiva maxima’. Lajikenimi on osuva, sillä avautuessaan kukat ovat suuret ja juhlavan valkoiset. Pionin kukkiessa ensimmäisen kerran olin sattumalta lukemassa uudelleen Jane Austenin romaaneja sitten tyttövuosien, ehkä televisiosarjan tai elokuvan innostamana. Sen jälkeen tämän ihanan pionin kukinta on aina tuonut mieleeni tanssiaisiin valmistautuvat, koristeelliset Bennetin sisarukset. Samoin kuin Bennetin neitien ylenpalttiset silkit ja satiinit ovat myös ’Festiva maximan’ suuret kukat hyvin epäkäytännölliset. Hennot varret eivät jaksa kannatella kerrottuja kukkia, ja sateella upeat kukat täyttyvät vedestä ja taipuvat maahan. Pioni kasvaa yli metrin korkuiseksi, ja kaikki kasvituet ovat käyneet sille liian mataliksi. Viimeistään ensi kesänä asialle on tehtävä jotain, sillä maassa lojuvat pionin kukat ovat sopimaton näky, yhtä sopimaton kuin neiti Elisabeth Bennet, joka vaelteli pitkin sateisia niittyjä hameenhelmat mudassa ja hiukset sekaisin.
DSCN8129
DSCN7807
Blog_14_1
DSCN8123
Monissa Jane Austenin romaaneissa puutarhat tai kartanopuistot ovat tapahtumien näyttämönä. Kirjailijan perheen koti Chawtonissa, Hampshiressä on nyt Jane Austen -museo, ja myös sitä ympäröi puutarha. Verkkosivuilla on museon puutarhurin blogi, jossa kerrotaan puutarhasta ennen ja nyt. Eräässä kirjeessään sisarelleen Cassandralle Austen kirjoittaa, että puutarhan syreenien, lehtoakileijojen ja harjaneilikoiden joukossa kukkii komeasti myös nuori pioni. Vuoripioneja (Paeonia officinalis) on kasvatettu Britanniassa jo keskiajalta alkaen, ensin luostaripuutarhoissa lääkekasveina ja myöhemmin koristekasveina. Kiinanpionitkin tuotiin Eurooppaan jo 1700-luvun puolivälissä, joten Jane Austenin aikana pionit olivat jo tunnettuja puutarhakasveja.

To sit in the shade on a fine day, and look upon verdure is the most perfect refreshment.

Ei ole parempaa virkistystä kuin istua varjossa kauniina päivänä ja katsella vihantaa luontoa.

– Jane Austen

DSCN7748
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo, WSOY, 1947, 11. painos ja Kasvattitytön tarina, Karisto, 1954, 13. painos
Thomas Lawrence: Portrait of Lady Selina Meade, later Countess Clam-Martinic, 1819

PEONIES, SILK AND SATIN

The lovely Chinese peony (Paeonia lactiflora) cultivar ’Festiva maxima’ really lives up to its name: the blooms are large and festively white. The one in my garden happened to flower for the first time when I was rereading my favourite Jane Austen novels. Since then I have associated the exquisite blooms of  ’Festiva maxima’ with the equally decorative Bennet sisters, forever preparing for a sumptuous ball. Just as frivolous as the Bennet girls are the beautiful, double blooms of this garden peony, and just as impractical as ballroom finery are the blooms when it rains, the white luxury weighed down by water. My peony has now outgrown all plant supports and, after heavy rain, looks as inappropriate as Elisabeth Bennet, who was ”scampering about the country, […] Her hair so untidy […] and her petticoat, six inches deep in mud.” Gardens and manor parks feature in many Jane Austen’s novels and private correspondence. The Austen family home in Chawton, Hampshire is now the Jane Austen’s House Museum, also surrounded by a garden. By Jane Austen’s time, herbaceous peonies had been cultivated in Britain for centuries, both as medicinal and ornamental plants. In a letter to her sister Cassandra, Jane Austen writes about her garden and mentions the handsome blooms of a young peony among other garden plants of her liking. 

Jane Austen, Pride and prejudice, 1813, and Mansfield Park, 1814

Upeita löytöjä!

DSCN7456_1
H
einäkuussa tavaratalot houkuttelevat lomalaisia alennusmyynteihin tekemään löytöjä. Parhaat löydöt saattavat kuitenkin joskus odottaa omassa puutarhassa aivan nenän edessä. Ainakin siinä tapauksessa, että on saanut hoidettavakseen vanhan tai vanhalla asuinalueella sijaitsevan pihan, johon aiemmat kotitarhurit ovat jättäneet jälkensä. Taloyhtiömme tontilla on joskus sijainnut villiintyneen puutarhan ympäröimä pieni talo. Nykyiset asuinrakennukset on rakennettu 1980-luvulla, jolloin pikku talo puutarhoineen on saanut väistyä uudisrakentamisen tieltä. Ajatus kadonneesta idyllistä vihlaisee, mutta onneksi puutarha on säilyttänyt joitakin muistoja entisistä asukkaistaan.

Aloittaessani tutkimusretket pihalla lapion ja talikon kera pidin takapihan takimmaista laitaa toivottomana. Lapio kalahteli suuriin perustuskiviin, pyöreisiin pultereihin ja tiilimurskaan. Perustaessamme ensimmäistä istutusaluetta maasta nousi kaikkea mitä sinne vuosikymmenien elämänmenon aikana oli hautautunut: ruostuneita saranoita, käsintaottuja nauloja, tarvekalujen ja posliiniastioiden kappaleita ja lasisia lääkepulloja, joiden etiketit olivat haalistuneet lukukelvottomiksi.

Vuohenputkiviidakossa kasvoi myös muutamia kituliaita, karhunköynnöksen peittämiä ruusunversoja. Toisen lehdet muistuttivat juhannusruusua, toisen lehdet taas olivat suuremmat ja vaaleammat. Pulterikiviä tarvittiin pihalla milloin minnekin, ja vähitellen ruusujen ahdinko keveni. Joskus saatoin heittää ruusunversoille muutaman kourallisen kompostia. Moneen vuoteen en huomannut versoissa kukkia, kunnes eräänä kesänä, heinäkuussa, juhannusruusua muistuttavaan versoon puhkesi vaaleankeltainen, puolikerrannainen kukka.
DSCN7462
DSCN7320

Muutaman vuoden kuluttua kunnostimme yhdessä naapuritaloyhtiön kanssa tonttien välisen rajan, johon istutettiin vapaasti kasvava pensasaidanne. Siirsin löytöruusun aidanteeseen hyvään kasvualustaan, ja sen jälkeen ruusun vointi koheni vuosi vuodelta. Siirtämisestä on nyt kulunut seitsemän vuotta, ja pensas on noin 1,5 metriä korkea. Ruusu kukkii upeasti joka kesä juhannuksen jälkeen vaaleankeltaisin kukin. Terälehtien kärjet haalistuvat lähes valkoisiksi kukkien avauduttua, mutta kukkien keskusta hehkuu loppuun asti himmeän kullankeltaisena. Tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta on aavistuksen miedompi. Ruusu on Rosa Harisonii-ryhmään kuuluva harisoninruusu, joka on persianruusun (R. foetida) ja tarhapimpinellaruusun (R. pimpinellifolia-ryhmä) risteymä. Persianruusulta harisoninruusut ovat perineet keltaisen värinsä ja tarhapimpinellaruusuilta talvenkestävyytensä ja lehtien tutun muodon.

Toinen takapihamme kivikossa selviytynyt ruusu on mustialanruusu, R. ’Minette’, jonka paljasti henkilöllisyytensä avatessaan eräänä hellekesänä muutaman hempeän vaaleanpunaisen kukan. Kukoistaakseen se vaatii kuitenkin lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan, ja sateisina kesinä se ei välttämättä avaa kukkiaan lainkaan. Meidänkin Minettemme nuput ovat tänä kesänä pysyneet visusti kiinni.
Blog_12_1

GREAT FINDS!

In July, instead of spending time in the summer sales in the hope of great finds, it sometimes pays off to stay at home and scour one’s garden. Our garden is located in an old neighbourhood, and we know that before the house we live in was built in the 1980s, there was a small house surrounded by an overgrown garden on the site. That idyll is now lost, but the garden still contains memories of its previous owners. When I first started working in the garden, I thought the far end of the plot was hopeless with a lot of stones, rubble, pieces of broken china and other detritus buried in the ground. However, among the ground elder and bindweed, I spotted a few weak branches of two different shrub roses, the other one with leaves a lot like the traditional white burnet rose, the other one with large, pale green leaves. Over the years I carried off many of the boulders to use elsewhere in the garden and occasionally threw some compost to the roses, and eventually the burnet rose produced one pale yellow flower. A couple of years later, I finally had a chance to replant the rose in better soil.  The plant is now 1,5 meters tall and produces a mass of faintly scented, semi-double, pale yellow flowers in July every summer. The rose is a cultivar of Rosa Harisonii, a cross between the persian yellow rose (R. foetida) and a form of burnet rose (R. pimpinellifolia). The identity of the other rose is now also clear: it is R. ’Minette’, a very popular rose in Finland during the first half of the 1900s, with double, pale pink flowers. To flower well, R. ’Minette’, also known as the Mustiala rose, requires a warm and sunny spot, but on a cold and rainy summer it may fail to open its blooms at all. This summer our ’Minette’ has kept its buds tightly shut. 

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Kujilla tuoksuvat syreenit

syreeni_3a
Kesäkuussa syreenien kukat avautuvat, ja silloin syreenipensaiden oksat taipuvat piha-aitojen ja kujien ylle ja tuoksuvat ihanasti. Pihasyreenien ylenpalttinen kukinta on innoittanut monia runoilijoita. Runossaan Syreenit kukkivat Eino Leino käy vuoropuhelua syreeninkukkien kanssa kesäyössä, ja syreenit saivat myös Saima Harmajan valvomaan vaaleana alkukesän yönä:

Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.

Katri Vala puolestaan kirjoitti alkukesän kukkarunsaudesta runossaan Kukkiva maa:

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!

Edes kolea sää ei haittaa, jos voi ihailla syreeninkukkien kuohua ja nauttia niiden tuoksusta. Tuttu pihasyreeni (Syringa vulgaris) on kotoisin Kaakkois-Euroopasta Balkanin alueelta. Itävallan hovin lähettilään arvellaan tuoneen syreenin Itävaltaan vuonna 1563 Istanbulista, osmanien valtakunnan pääkaupungista. Jo seuraavana vuonna syreeni tuotiin Pariisiin, jossa kasvi levisi nopeasti puutarhasta toiseen. Suomessa ensimmäisen syreenin tiedetään kasvaneen Turussa 1700-luvun alkupuolella. Ranskassa Victor ja Marie Lemoine, heidän poikansa Emile ja pojanpoikansa Henri paneutuivat 1870-luvulta alkaen syreenien jalostustyöhön ja loivat yli 200 erilaista jalosyreenilajiketta. Useita Lemoinen suvun jalostamia lajikkeita viljellään edelleen. Suomalaisistakin taimistoista voi löytää valkokukkaisen, kerrannaisen jalosyreenilajikkeen  ’Madame Lemoine’, joka on nimetty syreenien parissa ahkeroineen Marie Lemoinen mukaan. Jalosyreenien jalostustyö jatkuu edelleen eri maissa, ja lajikkeita on nykyisin noin kaksi tuhatta. 
Blog_9_1B
DSCN0556_1
DSCN0530
Pihasyreeni menestyy lähes koko maassa V-vyöhykkeelle asti, ja sen väri vaihtelee vaaleansinisestä tumman sinipunaiseen. Valkoinen ’Alba’-lajike on myös yleinen. Jalosyreenit sen sijaan menestyvät vain I – III -vyöhykkeillä, ja niiden kukinnot ovat pihasyreeniä suurempia, usein kerrannaisia tai monivärisiä. Syreeni ei vaadi paljon hoitoa, mutta se kukkii upeimmin aurinkoisella kasvupaikalla tuoreessa ja ravinteikkaassa maassa. Hyvin kukkiva syreeni ei vaadi säännöllistä leikkaamista, mutta tiheäksi kasvanutta pensasta voi väljentää poistamalla pari runkoa kerrallaan tyveä myöten. Tärkeintä syreenin kukkiessa on kuitenkin pysähtyä sen tuoksuvien kukkien alle nauttimaan niiden ihanuudesta. Samalla voi pohtia syreenin vuosisatoja kestänyttä matkaa Bosporinsalmen rannalta Euroopan halki Suomeen, niin kartanoiden kuin torppienkin pihoille, joihin se kesäkuun vaaleina öinä tuntuu itsestään selvästi kuuluvan.
DSCN0692
Blog_9_3

Scent of lilacs fills the alleys

The first few weeks of June belong to lilacs. Flowering boughs hang over fences, stretch into the alleys and spread a lovely scent. Blooming lilacs have inspired many poets to exult the abundance of the blooms and their wonderful fragrance. Lilacs are native to southeastern Europe. The common lilac (Syringa vulgaris) was apparently first brought from Istanbul to the Austrian court in 1563 by an Austrian ambassador to the Ottoman Empire. From Austria, the plant was brought to Paris, and from there it spread all over Europe. In Finland, the first lilacs were grown in Turku in the early 1700s. In France, in the 1870s, gardener and plant breeder Victor Lemoine and his wife Marie Lemoine started crossing lilacs, and during three generations the family produced over 200 lilac cultivars. Many of the cultivars created by the Lemoine family are still grown, for example the classic double-white ’Madame Lemoine’, named after Marie Lemoine. Breeding of the French lilacs still continues, and there are more than two thousand cultivars available today. In Finland, the common lilac is winter hardy almost throughout the country, whereas the more showy French lilacs are hardy only in Southern Finland. Lilacs thrive in full sun and prefer moist and rich soil. Common lilacs do not need regular pruning, but a dense shrub may benefit from thinning by removing a few stems close to the base.

Lemmikkejä ja omenankukkia

DSCN0127_1
DSCN0131_1
Kesäkuun alussa nurmikko muuttuu lemmikkikedoksi. Puistolemmikkien valtakunta laajenee suurten pihakoivujen alla joka vuosi, sillä kasvi kylväytyy itsestään.
Puistolemmikki on vanha puutarhakasvi, joka on levinnyt pihoista ja puistoista myös luontoon. Lemmikkien taivaansininen kukkamatto on kaunis, mutta tarvittaessa sen leviämistä voi rajoittaa leikkaamalla osan kasvustosta ennen siementen muodostumista.DSCN0108DSCN0032DSCN0180_1
DSCN0283_1
DSCN0180_2
Takapihalla nuori luumupuu kukki tänä vuonna kauniisti. Viime vuonna satoa tuli vasta vähän, mutta tämän kevään kukkarunsaus lupaa runsaampaa satoa. Luumu viihtyy myös puolivarjoisella kasvupaikalla. Vaaleanpunainen ihanuus on koristeomapuu, Malus ’Makamik’.  Se kurottelee oksiaan pyykkitelineen ylle, ja arkinen pyykin ripustaminen muuttuu juhlaksi. Särkynytsydän versoo aikaisin keväällä ja kukkii varjossa luumupuun alla. Kukinnan jälkeen kasvi yleensä kellastuu, joten paras kasvupaikka on muiden rehevien perennojen joukossa tai kasviryhmän taustalla. Särkynytsydän on tuttuakin tutumpi perinnekasvi, mutta monien muiden koristekasvien lailla sekin on tuotu Eurooppaan Aasiasta 1800-luvulla. Sydäntä muistuttava kukka on antanut aiheen moniin tarinoihin ja kaihoisiin nimiin eri maissa. Ruotsissa kasvia kutsutaan nimellä ’löjtnantshjärta’ eli luutnantinsydän, ja tarinaan liittyy tietenkin neidolle sydämensä menettänyt luutnantti.DSCN0253
DSCN0264
Oman pihan omenapuu ei ole vielä tullut satoikään, mutta viljelypalstalle johtavan polun varressa vanhat omenapuut kukkivat valkoisina, tuoksuvina pilvinä. 

FORGET-ME-NOT IN JUNE

In June, the lawn turns pale blue when the forget-me-nots flower. They self-seed easily and spread eagerly. The plant has spread from parks and gardens to natural habitats. The young plum tree flowers beautifully this year and promises a good crop. The rosy-red flowers of the crabapple ’Makamik’ dot the blue sky over the clothes line, and hanging out the washing becomes a pleasure. Underneath the trees, in the shade, bleeding hearts have formed their perfect heart-shaped flowers. This traditional garden plant was originally brought to Europe from Asia in the 1800s. The shape of the flowers has inspired many plant names and stories across the world – not surprisingly often involving a love-struck heart. There is also one apple tree in the garden, but is has not yet reached maturity and produced fruit. However, the path to the allotment is lined with old apple trees blooming with masses of fragrant white flowers.