Vaaleanpunaista!

IMG_0583-2
Maaliskuussa kinokset peittävät vielä puutarhan, mutta pitenevät päivät ja pakkaspäivien kauniit auringonlaskut enteilevät jo kevättä. Vielä on kuitenkin hyvin aikaa tehdä suunnitelmia puutarhan kesää varten. Puutarha ei ole – onneksi – koskaan valmis. Kätevää tietenkin olisi, jos työn alla kulloinkin oleva puutarhan osa tulisi kerralla kuntoon. Usein kuitenkin käy niin, että että seuraavana vuonna tarhurin päähän pälkähtää uusi, parempi idea kasvien yhdistelemiseksi, ja lapioon on tartuttava taas.

Talvella lumen tuiskutessa on hauska sommitella muistikirjaan kaikenlaisia kasviyhdistelmiä, joista osa saattaa toteutua, osa taas jäädä vain haaveeksi. Useimmiten suunnitelmiin tulee valittua omia lempivärejä, joiden määrä on melko suppea. Olen esimerkiksi aina kuvitellut, että en pidä vaaleanpunaisesta.  Joskus teinivuosina hempeä, lempeä ja tyttömäinen vaaleanpunainen joutui boikottilistalleni ja jäi sinne vuosikymmeniksi.  En voi edelleenkään kuvitella hankkivani vaaleanpunaista käsilaukkua (varmistin asian tekemällä huvikseni googlehaun hakusanoilla ”pink handbag”), mutta puutarhassa vaaleanpunainen onkin ihan toinen juttu. Talvella puutarhakuvia järjestellessäni huomasin, että olenkin näköjään kuvannut vaaleanpunaisin kukin kukkivia puutarhakasveja antaumuksella monenlaisissa puutarhoissa, ja että osa niistä kasvaa peräti omalla pihallani tai palstallani!

Ensimmäisessä kuvassa on preeriamesiangervo, joka kasvaa Eiranpuistossa Helsingissä. Puiston laajat perennaistutukset ovat kauneimmillaan yleensä heinäkuussa. Preeriamesiangervo muistuttaa kotoista mesiangervoamme, mutta suuret huiskilokukinnot  ovat kuin vaaleanpunaista hattaraa. Jos puutarhaan tarvitaan kerralla kunnon annos vaaleanpunaista, preeriamesiangervo on oikea valinta. Kasvi viihtyy aurinkoisella ja syvämultaisella kasvupaikalla.Purppuraheisiangervo ja jaloangelma
Omalla taloyhtiöpihallamme valo-olot ovat varjoiset tai puolivarjoiset, mutta vaaleanpunaista löytyy sieltäkin. Koristeomenapuun ja purppuraheisiangervon välissä kasvaa jaloängelmä, joka kukkii runsain pienin kukin heinäkuussa. Purppuraheisiangervon tumman violetit, lähes mustat lehdet ja jaloängelmän kukkien hento vaaleanpunainen on mielestäni ihana yhdistelmä. Lisäksi ängelmä kukkii sen jälkeen, kun heisiangervon kukinta on jo ohitse. Jaloängelmä kärsi ikävä kyllä kovin parista lumettomasta talvesta, mutta kasvi on kuitenkin vielä hengissä ja toivottavasti toipuu entiseen loistoonsa.
RosaAspirin
Hatanpään arboretum on kotikaupungin paras viikonlopun retkikohde etenkin heinäkuussa, kun ruusutarhan ryhmäruusut kukkivat. Siellä menen aina ensimmäiseksi tervehtimään vanhaa suosikkiani, Aspirin-ruusua. Ruusu on matalakasvuinen ja pensaassa on samaan aikaan vasta aukeamassa olevia voimakkaan vaaleanpunaisia kukkia ja täysin auenneita lähes valkoisia kukkia. Tälle ihanalle ruusulle taloyhtiöpihalla ei ole tarpeeksi valoa, joten käyn suosiolla ihailemassa sitä kaupungin ruusutarhassa.
IMG_0351-2
Jos kuitenkin hankkisin Aspirin-ruusun, olisi minun istutettava se viljelypalstan perennamaahan, joka on tarpeeksi aurinkoinen. Siellä kasvaa valmiiksi isotähtiputken vaaleanpunaista Roma-lajketta, joka sopisikin hyvin ruusun kaveriksi. Roma-lajikkeen kukkien sävy sopisi täydellisesti Aspirin-ruusun kukkien vaaleanpunaisen sävyyn. Tämä seikka olisikin hyvä perustelu ruusun hankintaa silmälläpitäen.
Hopeapensas ja akileija
Vaaleanpunainen sopii yhteen myös kasvien kanssa, joilla on hopeanväriset lehdet. Yllä olevassa kuvassa ollaan äitini puutarhassa, jossa vanha hopeapensas kasvaa yksittäispensaana nurmikolla ja ilta-aurinko heijastuu sen metallinhohtoisista lehdistä. Pihalla akileijat elävät omaa elämäänsä ja jokainen sukupolvi tuottaa uusia väriyhdistelmiä, joista hennon sinipunaisina kukkivat yksilöt ovat täydellinen pari hopeapensaalle. Vaikka hopeapensas onkin kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta, sen nahkeat, hopeiset lehdet tuovat mieleen Välimeren maiden oliivipuut ja auringon paahteen. Papulanruusu
Hieman ennen akilejoja äidin puutarhassa kukkii ihanasti tuoksuva, vanha pensasruusu, joka muistuttaa Papulanruusua.  Se on todennäköisesti isoisäni tai isosetäni istuttama jo 1930-luvulla. Ruusua oli ennen pihassa paljon, mutta ainoa jäljellä oleva pensas kasvaa nyt suuren lehtikuusen alla. Puihin viritetään kesällä pyykkinarut, joilla kuivuvat isoäitini ja äitini nimikoimat keittiöpyyhkeet. Tuoksuva ruusu ja pyykkinarulla liehuvat vanhat, jo läpikuultaviksi kuluneet pyyheliinat muodostavat kesän nostalgisimman yhdistelmän! Varjolilja ja kotkansiipi
Vaaleanpunaisen varjoliljan pitäisi tietenkin olla jokaisen varjopuutarhan luottoperenna, mutta melko hitaasti olen saanut sen taloyhtiöpihalla kotiutumaan. Nyt pihalla kuitenkin kasvaa muutama elinvoimainen yksilö, ja koetan lisätä sitä hieman kaikkialle, sillä varjolilja on kestävä perinneperenna, joka kukkii pitkään. Myös siemenkodat ovat syksyllä koristeelliset. Blodax hortensia Pinky Winky
IMG_2441-2
Vaaleanpunainen ei petä syksylläkään. Syyskimikillä on tumman violetit lehdet ja varret ja valkoiset tähkämäiset kukinnot. Syyshortensiat  kukkivat ensipakkasiin saakka, ja aurinkoisella paikalla kukinnot punertuvat syksyn mittaan. Kuvassa hortensia ’Pinky Winky’, jonka kukat muuttuvat syksyllä syvän vaaleanpunaisiksi. Syysvuokot jatkavat kesää perennamaassa, ja vaaleanpunainen lajike sopii etenkin tummalehtisten perennojen tai pensaiden edustalle. Syyskimikki, syysvuokko ja hortensia kasvavat viljelypalstani perennamaassa.
Jaloruusu
Yllä olevan kuvan ryhmäruusu on kuin kulhollinen mansikkasorbettia, ja olen kuvannut sen Hatanpään ruusutarhassa vuosi sitten syyskuussa. Vaaleanpunainen pitää siis pintansa keväästä syksyyn. Ruusun nimi ei ole muistissa, mutta menen mielelläni selvittämään sen ensi kesänä ja nauttimaan siekailematta kaikista vaaleanpunaisen sävyistä.

Laulavat sadepisarat – puutarhan vuosi

1Malus makamik
Tammikuussa on aika muistella puutarhan mennyttä vuotta ennen kuin uuden suunnittelu alkaa. Viime kesä oli kolea ja sateinen, mutta puutarhavuodessa oli silti monia ilonaiheita. Puutarhakuvia järjestellessä on helppo huomata, mitkä kasvit olivat niitä, jotka menestyivät koleasta säästä huolimatta.

Vietän puutarhaelämääni kolmessa paikassa: kotipihassa, viljelypalstalla sekä loma-aikoina äidin puutarhassa. Nämä kolme puutarhatilaa ovat keskenään hyvin erilaisia. Taloyhtiöpihamme sijaitsee tiiviisti rakennetulla asuinalueella rakennusten ja suurten puiden ympäröimänä, ja se on näin ollen melko varjoinen.  Viljelypalsta on sekin vain aarin suuruinen, mutta se sijaitsee aurinkoisella paikalla. Äidin puutarha taas on entisen maalaistalon pihamaa laajoine nurmikenttineen ja kauas avautuvine maisemineen. Viime vuoden puutarhamuistelot jakaantuvat siis nekin kolmeen eri osaan.

Piha

1b Malus Makamik
Taloyhtiöpihalla ilahduttivat alkukesällä kaksi koristeomenapuuta, kuvissa oleva vaaleanpunakukkainen ’Makamik’ ja tummanpunaisin kukin kukkiva ’Royalty’. Näistä ’Makamik’ kukkii varmimmin, sillä se sijaitsee lämpimällä eteläseinustalla. ’Royaltyn’ nuput paleltuvat koleana keväänä herkästi, ja viime keväänäkin tummanpunaisia kukkia muodostui niukasti. Vaaleanpunaisen koristeomenapuun kukat ovat mielestäni kauneimmillaan hieman haalistuneina, ja vielä silloinkin, kun lähes valkoisiksi hapertuneet terälehdet täplittävät puun alla olevaa tiilikiveystä.2 ValkokirjokanukkaVarjoisan pihan puuvartisista pensaista valkokirjokanukka on kestosuosikkini. Se valaisee valkokirjavilla lehdillään vapaasti kasvavan pensasaidanteen. Valkokirjokanukka kasvaa todella suureksi pensaaksi, joten se tarvitsee paljon tilaa. Aidanteessa sen vieressä kasvaa kaksi pensasruusua, joiden juurivesoja on koko ajan poistettava, etteivät ne kasvaisi kanukalle varattuun tilaan. Kanukan valkoiset kukat melkein hukkuvat lehtien valkoiseen väriin, mutta se ei haittaa, sillä raikkaan lehtivärityksen ansiosta pensas näyttää kukkivan koko kesän satoi tai paistoi.
3 Myosotis
Rotkolemmikki ’Jack Frost’ on perennamaan katseenvangitsija, sillä sen valkoisten  lehtien vihreää verkostoa unohtuu helposti ihailemaan. Istutin ensimmäiset rotkolemmikkini jo toissakesänä, mutta viime talven vähälumisuus ja sateita seurannut jääpolte tekivät tuhojaan perennamaassa. En aio kuitenkaan luovuttaa, vaan haluan saada tämän ihanan lehtiperennan menestymään ja leviämään.
4 Hosta albomarginata 15 Hosta albomarginata6 Hosta albomarginata 2
Valkoreunakuunliljat, Hosta ’Albomarginata’, sopivat hyvin varjoisen pihan lehtiperennojen joukkoon. Kuunliljat rakastivat sateista ja viileää kesää. Lehtokotilotkaan eivät löytäneet kuunliljojen kimppuun kuin vasta aivan loppukesästä. Kuvien kuunliljat kasvavat istutusalueella, joka vaatisi täyden remontin, sillä se on täysin naapurin puolella kasvavien pylväshaapojen juurten valtaama. Silti kuunliljat jaksavat tuottaa joka kesä tuuheat kasvustot upeita, maalauksellisia lehtiä, joissa kirkkaan valkoinen reunus korostaa vihreän eri sävyjä.
7 Maanpeitekasveja
Samassa perennamaassa kuunliljojen alla kasvaa maanpeitekasveina kiiltävää lehtotaponlehteä ja lähes kokonaan valkoista, mattapintaista hopeatäpäläpeippiä. Hopeatäpläpeippi sopii valkoreunakuunliljojen alle, sillä sen pienten, sahalaitaisten lehtien reunat ovat puolestaan vihreät. Nämä maanpeiteperennat eivät kelpaa lehtokotiloille lainkaan, joten ne ovat varma valinta kotiloiden suosimaan pihaan.
8 Sormivaleangervo
Sormivaleangervo on näyttävä lehtiperenna, joka viihtyy mainiosti varjoisella kasvupaikalla. Sen valtavat lehdet tuovat sopivasti vaihtelua pienempien perennojen joukkoon. Sormivaleangervon pitkässä varressa olevat kukinnot ovat hupsun näköisiä härveleitä, mutta kasvatankin tätä kasvia näyttävien lehtien vuoksi, jotka puhjetessaan ovat pronssin värisiä. Erilaisia sormivaleangervoja on taloyhtiömme pihan eri puolilla nyt kolme eri ryhmää, ja toivon, että niistä kaikista tulee aikanaan yhtä näyttäviä kuin tästä ensimmäisestä. Kuivana kesänä sormivaleangervon suuret lehdet saattavat kärsiä, joten silloin kastelu on paikallaan. Viime kesänä kuivuudesta ei ollut huolta ja valeangervo pysyi rehevänä ensimmäisiin hallaöihin saakka.
9 Astilbe & Thalictrum
Lehtiperennojen joukossa on myös joitakin kukkivia kasveja. Kuvassa vasemmalla on jaloangervo ’Brautschleier’, johon olen suuresti ihastunut. Se on korkeampi kuin muut jaloangervot ja pitsimäiset, utuiset kukinnot nuokkuvat somasti. Lehdistö on kauniin tummanvihreä. Jaloangervoja on nyt pihalla kaksi ryhmää, ja ne kasvavat pihan valoisilla paikoilla. Parasta niissä on, että lämpimällä säällä kukat tuoksuvat voimakkaasti. Oikealla puolestaan on valkokukkainen jaloängelmä ’Alba’, joka kaikkien jaloängelmien tapaan tekee ihanan pilven pikkuruisia kukkia. Jaloängelmän lehdistö jää matalaksi, mutta kukkavarresta voi tulla parikin metriä korkea, ja se vaatii useimmiten tukemista. Valkoinen jaloängelmä kasvaa taloyhtiöpihamme uudella istutusalueella, joka valmistui osana suurta piharemonttia, josta voit lukea täältä ja täältä.
10 Purppurakeijunkukka11 Muratit Hedera helix
Sisäänkäynti sijaitsee talon pohjoisseinustalla, joka on varjossa koko päivän varhaista aamua lukuun ottamatta. Kasvatan porraspielen ruukkutarhassa pihalta nostamiani maanpeiteperennoja ja täydennän niitä satunnaisilla perennaostoksilla, jotka useimmiten ovat erilaisia purppurakeijunkukkia. Kesäkukiksi hankin muratteja, joiden lehtimuodoissa on yllättävän paljon vaihtelua. Eriväriset ja -muotoiset lehdet ja vaihtelevat kasvutavat riittävät tekemään varjoisen paikan ruukkuistutuksesta mielenkiintoisen, vaikka kukkivia kasveja ei joukossa olisikaan. Pienilehtinen muratti yksin isossa valkoisessa uurnassa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan viime kesän suosikkini. Perennat istutan loppukesällä takaisin maahan, ja muratitikin selvisivät viime talven yli lehtikompostiin peiteltyinä. Kuvassa purppurakeijunkukan ylle varisseet terälehdet kuuluvat pihajasmikkeen kukille.
12 Kotkansiipi 113 Kotkansiipi
Kotkansiivet ovat lisääntyneet melko laajaksi kasvustoksi, ja ne viihtyvät kuivahkollakin kasvupaikalla, jos paikka vain on varjoinen. Viime kesänä kotkansiivet olivat reheviä ja kauniita. Syksyllä taloyhtiön pihalta kaadettiin suuri vaahtera, ja muutos tekee kotkansiipien kasvupaikasta aurinkoisemman. Ehkä kasvusto joutuukin muuttamaan ensi kesänä varjoisempaan paikkaan.
14Kotkansiipi 2

Viljelypalsta

RuokaparsaPuutarhaelämämme toinen kulmakivi, viljelypalsta, sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotipihasta. Palsta sijaitsee aurinkoisella ja lämpimällä paikalla, mutta viime kesänä lämpö ei palstan kasveja tai niiden hoitajia usein hellinyt. Sato jäi siis tavallista pienemmäksi. Saimme palstalta kuitenkin tänäkin vuonna juureksia, lehtivihanneksia, salkopapuja, marjoja, maustekasveja ja – mikä tärkeintä – kukkia. Pari vuotta sitten istuttamani ruokaparsan taimet alkavat nyt kasvaa kunnolla. Varsia on kuitenkin vielä niin vähän, että en ole vielä hennonut poimia niitä syötäväksi. Mutta ehkä ensi keväänä saamme ensimmäisen oman parsa-ateriamme!Karhunvatukka & isotähtiputkiOriganum vulgare
Veronicastrum
Viljelypalstan perennamaassa kasvaa valko- ja violettikukkaista virginiantädykettä. Virginiantädykkeen kukinnot ovat yleensä pitkiä ja siroja, mutta joillakin violeteilla kasviyksilöillä kukintojen latvaosa on loppukesällä leveä ja aaltoileva, kuten oikealla olevassa kuvassa. Kimalaiset rakastavat virginiantädykettä ja kömpivät koko loppukesän ylös ja alas pitkissä kukinnoissa.
Isotähtiputki ja nukkapähkämö
Sadekesästä huolimatta myös eriväriset isotähtiputket, nukkapähkämö ja pionit kukkivat viljelypalstan perennamaassa iloisesti. Maa oli tosin syksyn loputtomien sateiden jäljiltä niin märkä, että kuivan kasvupaikan kasvien kuten nukkapähkämön talvehtiminen saattaa olla vaarassa. Perennojen joukossa kasvaa myös keittiötarpeiksi piparminttua, salviaa, mäkimeiramia ja kangasajuruohoa.
Phaseolus
Hyötykasveista menestyivät viime kesänä parhaiten lehtivihannekset, mutta myös salkopavuista sain kohtuullisen sadon. Korjaan pavut aina tuoreina, ja käytän ne saman tien tai pakastan ne kypsennettyinä. Salkopavut kasvoivat viime kesänä korkeissa papusaloissa, jotka kokosin piharemontin jäljiltä yli jääneestä harjateräksestä. Kuvassa oikealla borlottipapujen punakirjavia palkoja. ’Lingua di fuoco’ -lajikkeen palot ja myös pavut ovat kauniin punapilkullisia.

Viljelypalsta sijaitsee avoimella paikalla lähellä järvenrantaa, joten lähestyvät sadepilvet on yleensä helppo huomata.  Eräänä lähes tyynenä elokuun iltana valtava, matalalla riippuva mustanharmaa pilvimassa pääsi kuitenkin yllättämään.  Ehdin juuri ja juuri kotipihaan ennen kuin rankkasade alkoi. Tahmela Saunasaari

Lomapuutarha

Niityllä
Lomapuutarha kuulostaa paikalta, jossa istutaan päivät pääksytysten aurinkotuolissa ja siemaillaan virvokkeita. Viime kesänä aurinkotuoleille oli vain harvoin käyttöä, eikä juomiinkaan tarvittu jääpaloja.  Viileä sää oli kuitenkin mitä otollisin kaikenlaisille pihatöille ja rästiin jääneille kunnostuspuuhille. Vaikka yhdeksänkymppinen, ikinuori äitini huolehtii puutarhastaan lähes kokonaan itse, talon kunnossapidossa ja raskaammissa pihatöissä tarvitaan toki apua. Tällä kertaa korjasimme kaatuneen puun vaurioittaman katon ja maalasimme ja korjasimme pahimmin ravistuneita ikkunanpuitteita ja ovia koko perheen voimin. Myös eteläseinustan rakenteisiin kasvanut villiviini oli irrotettava ja rakennettava  sille uusi köynnöstuki. Huviosastoon puolestaan kuului uusien hedelmäpuiden ja muutaman marjapensaan istuttaminen. Vietin myös useita pilvisiä päiviä ”lempipuuhassani” kitkemässä vieraslajeja lähiympäristöstä.  Jättipalsami on jo melkein voitettu vitsaus, mutta komealupiinin kanssa riittää töitä vielä vuosiksi. Tavoitteena on kuitenkin yllä olevan kuvan kaltaisen luonnonlajiston palauttaminen vieraslajien valtaamille aloille.Juhannusruusu
0 Rosa Spinosissima Plena
Äidin puutarha sijaitsee peltojen keskellä avoimessa järvimaisemassa. Aurinkoisella pihalla viihtyvät hyvin pensasruusut, syreenit ja kuusamat. Niistä olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä. Juhannusruusun kukinta oli viime kesänä ihana ja runsas, vaikka kukinta ajoittuikin viileän kevään vuoksi vasta heinäkuun alkuun.

Äidin pihalla kasvavat myös ne kaikkein tutuimmat  perennat: kullerot, särkyneetsydämet, ukonhatut, ritarinkannukset, pionit ja unikot. Omassa pihassani vallitsevat viileät sävyt, mutta äidin perennapenkissä hehkuvat oranssit ja punaiset. Vanha, punaoranssein kukin kukkiva unikko on saanut seurakseen tulikellukan, jonka pienet kukat toistavat unikon kukkien liekehtivää väriä. Perennaistutuksen reunuskasvina kasvavan tulikellukan rehevä lehdistö peittää kukinnan jälkeen kuihtuvat unikon lehdet.
2b Oopiumunikko
Lumipalloheisi 14 Hopeapensas
Lumipalloheisi saa kuivalla ja paahteisella kasvupaikalla kasvaessaan helposti tuholaisia vaivoikseen, mutta viime kesä sateineen sai sen kukoistamaan. Hopeapensasta ei nykyisin kovin usein puutarhoissa näe, sillä se taitaa olla hieman poissa muodista. Keltaiset kukat ovat pienet ja vaatimattomat, mutta pensaan viehätys perustuukin hopeanhohtoisiin lehtiin, joiden ansiosta pensas erottuu hyvin ympäristöstään. Hopeapensas tekee paljon juurivesoja, joten sitä on helpointa kasvattaa yksittäispensaana.
6 Marjasinikuusama
6 Rohtopurasruoho
Lomapuutarhassa kulkiessa aistit terävöityvät, vaikka ajatukset askartelevatkin meneillään olevien töiden parissa. Pihan laidalla nurmikko vaihtuu pelloksi, jossa tänä kesänä kasvoi ohraa. Viljapelto lainehti tuulessa, ja sadepisarat kimalsivat pellon laidan heinikossa. Sateen jälkeen tuntui maan, järven ja kaislikon tuoksu, oli helppo hengittää ja antaa katseen levätä järvenselän vaihtuvissa väreissä ja vastarannan tummissa metsissä.
1 Päivänkakkara Leucanthemum
5 Puutarhassa
Olipa kesäsää millainen tahansa, lomapuutarhassa nautitaan päiväkahvit pihalla vaikka sitten kumisaappaat jalassa. Viime kesänä se tosin oli mutkatonta, sillä ulos saattoi ylipäätään mennä vain saappaat jalassa. Satunnaisella poutasäällä oli mukava lukea päivän lehti omenapuun alla, ja hyttystenkin ininään karaistui harjoittelemalla. Sinisiipiset sudenkorennot lentelivät rannan kaislikosta ylös pihaan ja istahtivat hetkeksi omenapuun oksalle jotain toimittamaan, kunnes singahtivat taas kohti veden peiliä.  Sudenkorentojen toimia tarkkaillessani pohdin, tulevatko istuttamani uudet luumupuut ja marjasinikuusamat selviämään ensimmäisestä talvestaan, ja milloin ne tuottavat ensimmäiset hedelmät ja marjat.

Syyslomalla löysin lomapuutarhan kotipihlajien joukosta poikkeuksellisen makeamarjaisen yksilön. Olen ostanut sen läheiseltä taimitarhalta useita vuosia sitten aivan tavallisena kotipihlajana, joten marjojen makeus johtunee vain lajinsisäisestä vaihtelusta. Rastaat olivat syöneet jo melkein koko puun tyhjäksi, mikä on selvä merkki marjojen makeudesta, ja sain marjoja talteen vain muutaman litran. Marjoista tuli niin hyvää mehua ja sosetta niin vähäisellä määrällä sokeria, että ensi syksynä minun on ehdittävä apajalle ennen rastaita. Sitä ennen on kuitenkin edessä kokonainen uusi kasvukausi, joka on taas täynnä uusia mahdollisuuksia kulkea aistit avoinna kaikissa kohdalle sattuvissa puutarhoissa. Hyvää uutta puutarhavuotta!Vuosi2017
8 Maisema Pohjois-Savo

 

Äidin puutarhassa

DSCN7639
Pari viikkoa sitten onnistuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, nimittäin äitini puutarhassa ihanasti tuoksuvan vaaleanpunaisen ruusun kukkiessa. Muistan ruusun hyvin jo lapsuudestani, sillä se kukki yleensä juhannuksena syntymäpäiväni aikaan. Setäni mukaan ruusu kasvoi pihalla nykyisellä paikallaan jo 1930-luvulla, mutta se on ehkä istutettu sinne jo aiemmin. Isoisäni August-veli innostui eläkepäivillään puutarhanhoidosta. Hän perusti 1910-luvulla pihapiiriin aidan ympäröimän puutarhan, jonne hän rakensi hiekkakäytäviä ja istutti herukkapensaita ja kukkakasveja. Puutarhasta ei ole säilynyt kuvia, mutta eräässä kuvassa pihapiiri on kuvattu aidan ulkopuolelta. Pieni Moppe-koira katsoa tapittaa kuvassa valokuvaajaa ja vahtii puutarhaa. Voi tosin olla, että aita rakennettiin pikemminkin pitämään Moppe ja muut nelijalkaiset vieraat poissa puutarhasta. Etsin isoisän tilikirjasta puutarhaan liittyviä merkintöjä. Vuoden 1920 syyskuussa isoisä on kirjannut maksaneensa ”PuuTarhurille pensaista, 40 markkaa”. Se voi tarkoittaa marjapensaita, mutta niitä on tilikirjan mukaan hankittu jo aiemmin. Olisiko puutarhurilta hankittujen pensaiden joukossa ollut myös kaunista turhuutta, kuten tämä tuoksuva, vaaleanpunainen ruusu.
Blog_13_2
Blog_13_1
DSCN7711
Blog_13_2B
Ruusun kerrannaiset, kuppimaiset kukat ovat avautuessaan hennon vaaleanpunaisia, ja myöhemmin ne haalistuvat lähes valkoisiksi. Pensaassa on usein samaan aikaan sekä vaaleanpunaisia että valkoisia kukkia. Pieniä liuskamaisia terälehtiä kasvaa myös emien joukossa. Ruusun tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta tuoksu on juhannusruusua voimakkaampi ja täyteläisempi. Ehkäpä vanhoja pensasruusuja voisi arvostaa paitsi kukkien, myös niiden hyvän tuoksun vuoksi, ja vertailla tuoksuja kuin vuosikertaviinejä ikään. Ruusu on ehkä tarhapimpinellaruusuihin kuuluva papulanruusu (Rosa ’Papula’). Suomalaisen ruusukirjan mukaan Suomen papulanruusut ovat peräisin Viipurin lähellä sijainneesta Papulan kartanosta, jonne ruusu tuotiin 1860-luvulla Pohjois-Saksasta. Papulanruusua muistuttavia ruusuja on tosin muitakin, ja erot voivat olla hyvin pieniä. Syksyllä on vielä tutkittava kiulukoita ja katsottava, sopivatko ne paupulanruusun tuntomerkkeihin.

Ruusun ja punaherukoiden lisäksi myös syreenit, valkonarsissit, ruskoliljat ja isoritarinkannukset ovat kasvaneet tällä pihalla jo vuosikymmeniä. Augustin istuttaman satavuotiaan lehtikuusen juurella kasvaa joukko lähes valkoisia akileijoja, joiden terälehdissä on enää häivähdys sinistä. Valkoisen lehtosinilatvan äiti on saanut tädiltään, ja valkoisen varjoliljan sipulit ystävättäreltään, joka jonain syksyisenä sunnuntaina viisikymmentä vuotta sitten pyöräili kylän toiselta laidalta vartavasten niitä tuomaan. Täti ja ystävätär ovat enää muistoissa, mutta lehtosinilatva ja varjoliljat kukkivat edelleen.
DSCN7732_crop
DSCN7727
Blog_13_3
Lumipalloheisi (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) on uusi tulokas pihan kasvien joukossa, mutta kukkiessaan paratiisimainen näky. Sen vitivalkoiset, täydellisen pallomaiset kukinnot täyttävät pensaan ja niitä on ohi kulkiessa hipaistava, vaikka ne eivät tuoksukaan. Kukat ovat neuvottomia, eivätkä ne tuota siemeniä. Kuivina kesinä tai paahteisella kasvupaikalla kasvaessaan lumipalloheisi joutuu usein heisinälvikkäiden ruoaksi, mutta tänä kesänä pensaat voivat hyvin. Vierailuni aikana rankka sadekuuro sai osan terälehdistä varisemaan ennen aikojaan, ja kasvin nimi sai uuden merkityksen apilanurmen peittyessä kuin ensilumeen. DSCN7006_ABlog_13_4
DSCN7648

IN MY MOTHER’S GARDEN

A couple of weeks ago I was lucky to spend a few days in my mother’s garden at the time when the fragrant, pink rose was flowering. I remember the rose well, as it usually flowered at Midsummer, at the time of my birthday. My uncle remembers the rose has grown on the same spot since the 1930s, but it may well be even older than that. In the 1910s, my great-uncle August retired, came to live on my grandfather’s farm and created a small garden. He planted currants and perennials along sand paths and built a fence around the garden. In an old photograph, a little black dog sits outside the garden fence, staring intently at the photographer. My grandfather kept an account book, and in September 1920 he has paid 40 marks to a gardener to buy a number of shrubs. What kind, he does not say, but maybe the pink, scented rose was among them. When the double blooms open, they are soft, delicate pink, later turning white. Small, narrow petals grow even among the stamens. Often there are both pink and white blooms side by side. The scent resembles the familiar double white burnet rose, but is sweeter and deeper. Maybe the old shrub roses should be appreciated not just for their flowers, but also for their fragrance, and compared like vintage wines. The pink rose is possibly Rosa ’Papula’, which was originally brought from North-Germany to the Papula manor located close to Viipuri in South-East Finland. There are several other plants in my mother’s garden, which have grown there for decades: lilacs, white daffodils, orange lilies, delphiniums and columbines. There is a white cultivar of Jacob’s ladder, which was given to my mother by her aunt, and a white martagon lily from a dear friend. The snowball tree (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) is a new plant in the garden, but when it is laden with the white, perfect spheres of blooms it is a paradisiacal sight. The sterile flowers have no scent, but it is impossible not to touch them when walking past. A sudden heavy rain made some of the small, white florets fall and suddenly the clover lawn turned white as snow.

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Upeita löytöjä!

DSCN7456_1
H
einäkuussa tavaratalot houkuttelevat lomalaisia alennusmyynteihin tekemään löytöjä. Parhaat löydöt saattavat kuitenkin joskus odottaa omassa puutarhassa aivan nenän edessä. Ainakin siinä tapauksessa, että on saanut hoidettavakseen vanhan tai vanhalla asuinalueella sijaitsevan pihan, johon aiemmat kotitarhurit ovat jättäneet jälkensä. Taloyhtiömme tontilla on joskus sijainnut villiintyneen puutarhan ympäröimä pieni talo. Nykyiset asuinrakennukset on rakennettu 1980-luvulla, jolloin pikku talo puutarhoineen on saanut väistyä uudisrakentamisen tieltä. Ajatus kadonneesta idyllistä vihlaisee, mutta onneksi puutarha on säilyttänyt joitakin muistoja entisistä asukkaistaan.

Aloittaessani tutkimusretket pihalla lapion ja talikon kera pidin takapihan takimmaista laitaa toivottomana. Lapio kalahteli suuriin perustuskiviin, pyöreisiin pultereihin ja tiilimurskaan. Perustaessamme ensimmäistä istutusaluetta maasta nousi kaikkea mitä sinne vuosikymmenien elämänmenon aikana oli hautautunut: ruostuneita saranoita, käsintaottuja nauloja, tarvekalujen ja posliiniastioiden kappaleita ja lasisia lääkepulloja, joiden etiketit olivat haalistuneet lukukelvottomiksi.

Vuohenputkiviidakossa kasvoi myös muutamia kituliaita, karhunköynnöksen peittämiä ruusunversoja. Toisen lehdet muistuttivat juhannusruusua, toisen lehdet taas olivat suuremmat ja vaaleammat. Pulterikiviä tarvittiin pihalla milloin minnekin, ja vähitellen ruusujen ahdinko keveni. Joskus saatoin heittää ruusunversoille muutaman kourallisen kompostia. Moneen vuoteen en huomannut versoissa kukkia, kunnes eräänä kesänä, heinäkuussa, juhannusruusua muistuttavaan versoon puhkesi vaaleankeltainen, puolikerrannainen kukka.
DSCN7462
DSCN7320

Muutaman vuoden kuluttua kunnostimme yhdessä naapuritaloyhtiön kanssa tonttien välisen rajan, johon istutettiin vapaasti kasvava pensasaidanne. Siirsin löytöruusun aidanteeseen hyvään kasvualustaan, ja sen jälkeen ruusun vointi koheni vuosi vuodelta. Siirtämisestä on nyt kulunut seitsemän vuotta, ja pensas on noin 1,5 metriä korkea. Ruusu kukkii upeasti joka kesä juhannuksen jälkeen vaaleankeltaisin kukin. Terälehtien kärjet haalistuvat lähes valkoisiksi kukkien avauduttua, mutta kukkien keskusta hehkuu loppuun asti himmeän kullankeltaisena. Tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta on aavistuksen miedompi. Ruusu on Rosa Harisonii-ryhmään kuuluva harisoninruusu, joka on persianruusun (R. foetida) ja tarhapimpinellaruusun (R. pimpinellifolia-ryhmä) risteymä. Persianruusulta harisoninruusut ovat perineet keltaisen värinsä ja tarhapimpinellaruusuilta talvenkestävyytensä ja lehtien tutun muodon.

Toinen takapihamme kivikossa selviytynyt ruusu on mustialanruusu, R. ’Minette’, jonka paljasti henkilöllisyytensä avatessaan eräänä hellekesänä muutaman hempeän vaaleanpunaisen kukan. Kukoistaakseen se vaatii kuitenkin lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan, ja sateisina kesinä se ei välttämättä avaa kukkiaan lainkaan. Meidänkin Minettemme nuput ovat tänä kesänä pysyneet visusti kiinni.
Blog_12_1

GREAT FINDS!

In July, instead of spending time in the summer sales in the hope of great finds, it sometimes pays off to stay at home and scour one’s garden. Our garden is located in an old neighbourhood, and we know that before the house we live in was built in the 1980s, there was a small house surrounded by an overgrown garden on the site. That idyll is now lost, but the garden still contains memories of its previous owners. When I first started working in the garden, I thought the far end of the plot was hopeless with a lot of stones, rubble, pieces of broken china and other detritus buried in the ground. However, among the ground elder and bindweed, I spotted a few weak branches of two different shrub roses, the other one with leaves a lot like the traditional white burnet rose, the other one with large, pale green leaves. Over the years I carried off many of the boulders to use elsewhere in the garden and occasionally threw some compost to the roses, and eventually the burnet rose produced one pale yellow flower. A couple of years later, I finally had a chance to replant the rose in better soil.  The plant is now 1,5 meters tall and produces a mass of faintly scented, semi-double, pale yellow flowers in July every summer. The rose is a cultivar of Rosa Harisonii, a cross between the persian yellow rose (R. foetida) and a form of burnet rose (R. pimpinellifolia). The identity of the other rose is now also clear: it is R. ’Minette’, a very popular rose in Finland during the first half of the 1900s, with double, pale pink flowers. To flower well, R. ’Minette’, also known as the Mustiala rose, requires a warm and sunny spot, but on a cold and rainy summer it may fail to open its blooms at all. This summer our ’Minette’ has kept its buds tightly shut. 

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä