Äidin puutarhassa

DSCN7639
Pari viikkoa sitten onnistuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, nimittäin äitini puutarhassa ihanasti tuoksuvan vaaleanpunaisen ruusun kukkiessa. Muistan ruusun hyvin jo lapsuudestani, sillä se kukki yleensä juhannuksena syntymäpäiväni aikaan. Setäni mukaan ruusu kasvoi pihalla nykyisellä paikallaan jo 1930-luvulla, mutta se on ehkä istutettu sinne jo aiemmin. Isoisäni August-veli innostui eläkepäivillään puutarhanhoidosta. Hän perusti 1910-luvulla pihapiiriin aidan ympäröimän puutarhan, jonne hän rakensi hiekkakäytäviä ja istutti herukkapensaita ja kukkakasveja. Puutarhasta ei ole säilynyt kuvia, mutta eräässä kuvassa pihapiiri on kuvattu aidan ulkopuolelta. Pieni Moppe-koira katsoa tapittaa kuvassa valokuvaajaa ja vahtii puutarhaa. Voi tosin olla, että aita rakennettiin pikemminkin pitämään Moppe ja muut nelijalkaiset vieraat poissa puutarhasta. Etsin isoisän tilikirjasta puutarhaan liittyviä merkintöjä. Vuoden 1920 syyskuussa isoisä on kirjannut maksaneensa ”PuuTarhurille pensaista, 40 markkaa”. Se voi tarkoittaa marjapensaita, mutta niitä on tilikirjan mukaan hankittu jo aiemmin. Olisiko puutarhurilta hankittujen pensaiden joukossa ollut myös kaunista turhuutta, kuten tämä tuoksuva, vaaleanpunainen ruusu.
Blog_13_2
Blog_13_1
DSCN7711
Blog_13_2B
Ruusun kerrannaiset, kuppimaiset kukat ovat avautuessaan hennon vaaleanpunaisia, ja myöhemmin ne haalistuvat lähes valkoisiksi. Pensaassa on usein samaan aikaan sekä vaaleanpunaisia että valkoisia kukkia. Pieniä liuskamaisia terälehtiä kasvaa myös emien joukossa. Ruusun tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta tuoksu on juhannusruusua voimakkaampi ja täyteläisempi. Ehkäpä vanhoja pensasruusuja voisi arvostaa paitsi kukkien, myös niiden hyvän tuoksun vuoksi, ja vertailla tuoksuja kuin vuosikertaviinejä ikään. Ruusu on ehkä tarhapimpinellaruusuihin kuuluva papulanruusu (Rosa ’Papula’). Suomalaisen ruusukirjan mukaan Suomen papulanruusut ovat peräisin Viipurin lähellä sijainneesta Papulan kartanosta, jonne ruusu tuotiin 1860-luvulla Pohjois-Saksasta. Papulanruusua muistuttavia ruusuja on tosin muitakin, ja erot voivat olla hyvin pieniä. Syksyllä on vielä tutkittava kiulukoita ja katsottava, sopivatko ne paupulanruusun tuntomerkkeihin.

Ruusun ja punaherukoiden lisäksi myös syreenit, valkonarsissit, ruskoliljat ja isoritarinkannukset ovat kasvaneet tällä pihalla jo vuosikymmeniä. Augustin istuttaman satavuotiaan lehtikuusen juurella kasvaa joukko lähes valkoisia akileijoja, joiden terälehdissä on enää häivähdys sinistä. Valkoisen lehtosinilatvan äiti on saanut tädiltään, ja valkoisen varjoliljan sipulit ystävättäreltään, joka jonain syksyisenä sunnuntaina viisikymmentä vuotta sitten pyöräili kylän toiselta laidalta vartavasten niitä tuomaan. Täti ja ystävätär ovat enää muistoissa, mutta lehtosinilatva ja varjoliljat kukkivat edelleen.
DSCN7732_crop
DSCN7727
Blog_13_3
Lumipalloheisi (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) on uusi tulokas pihan kasvien joukossa, mutta kukkiessaan paratiisimainen näky. Sen vitivalkoiset, täydellisen pallomaiset kukinnot täyttävät pensaan ja niitä on ohi kulkiessa hipaistava, vaikka ne eivät tuoksukaan. Kukat ovat neuvottomia, eivätkä ne tuota siemeniä. Kuivina kesinä tai paahteisella kasvupaikalla kasvaessaan lumipalloheisi joutuu usein heisinälvikkäiden ruoaksi, mutta tänä kesänä pensaat voivat hyvin. Vierailuni aikana rankka sadekuuro sai osan terälehdistä varisemaan ennen aikojaan, ja kasvin nimi sai uuden merkityksen apilanurmen peittyessä kuin ensilumeen. DSCN7006_ABlog_13_4
DSCN7648

IN MY MOTHER’S GARDEN

A couple of weeks ago I was lucky to spend a few days in my mother’s garden at the time when the fragrant, pink rose was flowering. I remember the rose well, as it usually flowered at Midsummer, at the time of my birthday. My uncle remembers the rose has grown on the same spot since the 1930s, but it may well be even older than that. In the 1910s, my great-uncle August retired, came to live on my grandfather’s farm and created a small garden. He planted currants and perennials along sand paths and built a fence around the garden. In an old photograph, a little black dog sits outside the garden fence, staring intently at the photographer. My grandfather kept an account book, and in September 1920 he has paid 40 marks to a gardener to buy a number of shrubs. What kind, he does not say, but maybe the pink, scented rose was among them. When the double blooms open, they are soft, delicate pink, later turning white. Small, narrow petals grow even among the stamens. Often there are both pink and white blooms side by side. The scent resembles the familiar double white burnet rose, but is sweeter and deeper. Maybe the old shrub roses should be appreciated not just for their flowers, but also for their fragrance, and compared like vintage wines. The pink rose is possibly Rosa ’Papula’, which was originally brought from North-Germany to the Papula manor located close to Viipuri in South-East Finland. There are several other plants in my mother’s garden, which have grown there for decades: lilacs, white daffodils, orange lilies, delphiniums and columbines. There is a white cultivar of Jacob’s ladder, which was given to my mother by her aunt, and a white martagon lily from a dear friend. The snowball tree (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) is a new plant in the garden, but when it is laden with the white, perfect spheres of blooms it is a paradisiacal sight. The sterile flowers have no scent, but it is impossible not to touch them when walking past. A sudden heavy rain made some of the small, white florets fall and suddenly the clover lawn turned white as snow.

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Upeita löytöjä!

DSCN7456_1
H
einäkuussa tavaratalot houkuttelevat lomalaisia alennusmyynteihin tekemään löytöjä. Parhaat löydöt saattavat kuitenkin joskus odottaa omassa puutarhassa aivan nenän edessä. Ainakin siinä tapauksessa, että on saanut hoidettavakseen vanhan tai vanhalla asuinalueella sijaitsevan pihan, johon aiemmat kotitarhurit ovat jättäneet jälkensä. Taloyhtiömme tontilla on joskus sijainnut villiintyneen puutarhan ympäröimä pieni talo. Nykyiset asuinrakennukset on rakennettu 1980-luvulla, jolloin pikku talo puutarhoineen on saanut väistyä uudisrakentamisen tieltä. Ajatus kadonneesta idyllistä vihlaisee, mutta onneksi puutarha on säilyttänyt joitakin muistoja entisistä asukkaistaan.

Aloittaessani tutkimusretket pihalla lapion ja talikon kera pidin takapihan takimmaista laitaa toivottomana. Lapio kalahteli suuriin perustuskiviin, pyöreisiin pultereihin ja tiilimurskaan. Perustaessamme ensimmäistä istutusaluetta maasta nousi kaikkea mitä sinne vuosikymmenien elämänmenon aikana oli hautautunut: ruostuneita saranoita, käsintaottuja nauloja, tarvekalujen ja posliiniastioiden kappaleita ja lasisia lääkepulloja, joiden etiketit olivat haalistuneet lukukelvottomiksi.

Vuohenputkiviidakossa kasvoi myös muutamia kituliaita, karhunköynnöksen peittämiä ruusunversoja. Toisen lehdet muistuttivat juhannusruusua, toisen lehdet taas olivat suuremmat ja vaaleammat. Pulterikiviä tarvittiin pihalla milloin minnekin, ja vähitellen ruusujen ahdinko keveni. Joskus saatoin heittää ruusunversoille muutaman kourallisen kompostia. Moneen vuoteen en huomannut versoissa kukkia, kunnes eräänä kesänä, heinäkuussa, juhannusruusua muistuttavaan versoon puhkesi vaaleankeltainen, puolikerrannainen kukka.
DSCN7462
DSCN7320

Muutaman vuoden kuluttua kunnostimme yhdessä naapuritaloyhtiön kanssa tonttien välisen rajan, johon istutettiin vapaasti kasvava pensasaidanne. Siirsin löytöruusun aidanteeseen hyvään kasvualustaan, ja sen jälkeen ruusun vointi koheni vuosi vuodelta. Siirtämisestä on nyt kulunut seitsemän vuotta, ja pensas on noin 1,5 metriä korkea. Ruusu kukkii upeasti joka kesä juhannuksen jälkeen vaaleankeltaisin kukin. Terälehtien kärjet haalistuvat lähes valkoisiksi kukkien avauduttua, mutta kukkien keskusta hehkuu loppuun asti himmeän kullankeltaisena. Tuoksu muistuttaa juhannusruusua, mutta on aavistuksen miedompi. Ruusu on Rosa Harisonii-ryhmään kuuluva harisoninruusu, joka on persianruusun (R. foetida) ja tarhapimpinellaruusun (R. pimpinellifolia-ryhmä) risteymä. Persianruusulta harisoninruusut ovat perineet keltaisen värinsä ja tarhapimpinellaruusuilta talvenkestävyytensä ja lehtien tutun muodon.

Toinen takapihamme kivikossa selviytynyt ruusu on mustialanruusu, R. ’Minette’, jonka paljasti henkilöllisyytensä avatessaan eräänä hellekesänä muutaman hempeän vaaleanpunaisen kukan. Kukoistaakseen se vaatii kuitenkin lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan, ja sateisina kesinä se ei välttämättä avaa kukkiaan lainkaan. Meidänkin Minettemme nuput ovat tänä kesänä pysyneet visusti kiinni.
Blog_12_1

GREAT FINDS!

In July, instead of spending time in the summer sales in the hope of great finds, it sometimes pays off to stay at home and scour one’s garden. Our garden is located in an old neighbourhood, and we know that before the house we live in was built in the 1980s, there was a small house surrounded by an overgrown garden on the site. That idyll is now lost, but the garden still contains memories of its previous owners. When I first started working in the garden, I thought the far end of the plot was hopeless with a lot of stones, rubble, pieces of broken china and other detritus buried in the ground. However, among the ground elder and bindweed, I spotted a few weak branches of two different shrub roses, the other one with leaves a lot like the traditional white burnet rose, the other one with large, pale green leaves. Over the years I carried off many of the boulders to use elsewhere in the garden and occasionally threw some compost to the roses, and eventually the burnet rose produced one pale yellow flower. A couple of years later, I finally had a chance to replant the rose in better soil.  The plant is now 1,5 meters tall and produces a mass of faintly scented, semi-double, pale yellow flowers in July every summer. The rose is a cultivar of Rosa Harisonii, a cross between the persian yellow rose (R. foetida) and a form of burnet rose (R. pimpinellifolia). The identity of the other rose is now also clear: it is R. ’Minette’, a very popular rose in Finland during the first half of the 1900s, with double, pale pink flowers. To flower well, R. ’Minette’, also known as the Mustiala rose, requires a warm and sunny spot, but on a cold and rainy summer it may fail to open its blooms at all. This summer our ’Minette’ has kept its buds tightly shut. 

Lähteet/Literature
Alanko, Joy, Kahila, & Tegel, 2009: Suomalainen ruusukirja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä