Ajan kulku

Maanpeitekasvit
Lokakuu oli tänä vuonna lempeä ja lähes sateeton, ja piha täyttyi hiljalleen kuivista, kahisevista vaahteranlehdistä. Ehdin puutarhatöihin kuitenkin vain ohimennen, sillä viikonloput ovat kuluneet syntymäpäiväjuhlissa. Puutarha sai rauhassa seurata syksyn tuloa tarhurin kohotellessa onnittelumaljoja ja laulaessa onnittelulauluja toisaalla. Syntymäpäiväsankareista nuorin oli 18 vuotta täyttänyt poikani, ja vanhimmat juhlittavat olivat äitini ja tätini, jotka täyttivät yhdeksänkymmentä.

Ajan kulkua on vaikea käsittää, vaikka lapsen kasvaminen aikuiseksi sen selvästi osoittaakin. Eilenhän vasta astuimme pihaportista sisään aurinkoisena lokakuun sunnuntaina mukanamme viikon vanha pienokainen. Kadunvarren vaahterat leiskuivat keltaisina ja punaisina, enkä tainnut silloinkaan ehtiä haravoimaan niiden lehtiä. Tänään hän on jo aikuinen ja astuu samasta portista kullankeltaisten lehtien täplittämälle kadulle huolettomin ja varmoin askelin. Samat vaahterat kaartavat yhä oksansa pihaportin ylle, ja menneet vuodet ovat kaikkialla läsnä, mutta silti peruuttamattomasti ohitse.
Kotkansiipi
Yhdeksänkymmentä vuotta täyttäneestä äidistäni vuosien kulumista sen sijaan tuskin huomaa. Viikko syntymäpäiväjuhlien jälkeen äitini kertoo puhelimessa viettäneensä päivät puutarhatöissä. Hän sanoo tyhjentäneensä perennapenkkeihin kymmenen säkillistä multaa ja sen jälkeen haravoineensa laajat nurmikenttänsä, jo toisen kerran tänä syksynä. Sitä ennen äiti on tietenkin leikannut nurmikot, nostanut talven perunat ja porkkanat ja kääntänyt kasvimaan, kuten joka syksy yli viidenkymmenen vuoden ajan. Kesäisin yhdeksänkymmentävuotias huristelee puutarhatraktorilla ja käyttelee tottuneesti trimmeriään. Joka syksy hän sanoo, ettei seuraavana kesänä aio istuttaa enää mitään uutta pihaansa. Joka kevät puutarhalapio ilmestyy kuitenkin takaoven pieleen, ja joka kesä sitä tarvitaan. Äidin muistellessa puutarhassa elettyjä vuosia kesät sulautuvat jo joskus toisiinsa, onhan niitä takana jo niin monta.
Syksy puutarhassa
Purppuraheisiangervo
Syksy etenee vääjäämättä ja päivät lyhenevät, mutta samalla puutarha syttyy loistamaan kuin pakenevaa valoa tavoitellen. Pensasaidanteessa purppuraheisiangervon vierellä kasvava koivuangervo muuttuu yht’äkkiä heleän keltaiseksi, eikä sitä voi olla enää huomaamatta. Purppuraheisiangervon ja valkokirjokanukan lehdet eivät sen sijaan saa paljonkaan syysväriä, mutta siinä missä ne kesällä tuovat mukavaa vaihtelua vihreän keskelle, ovat ne nyt rauhallinen tausta syksyn väriloiston rinnalla. Myös maanpeitekasveina kasvavat tumma- ja kirjavalehtiset perennat kuten peipit ja purppurakeijunkukat tuovat vaihtelua vihreälehtisten kasvien joukkoon ja samalla toistavat ja korostavat koristepensaiden värejä.
Purppurakeijunkukka
Purppuraheisiangervo syyshortensia
Sisäpihan seinustalla kasvavan syyshortensian kukat ovat olleet tänä syksynä ihanan vaaleanpunaiset. Hortensia onkin saanut piharemontin jälkeen paljon enemmän valoa kuin aiemmin. Purppuraheisiangervon tummat lehdet ja hortensian punertuvat kukat sopivat mielestäni hyvin yhteen.
Pergola
BetonimuuriJuhlimisen lomassa olen sentään muutaman kerran ehtinyt pihatöihin. Olemme mieheni kanssa pystyttäneet remontin ajaksi poistetun piha-aidan takaisin paikalleen ja kiinnittäneet uuteen pergolarakenteeseen raudoitusverkkoa, joka toimii sekä turvakaiteena että köynnöstukena. Turvakaide on välttämätön, sillä ylä- ja alapihan välisen muurin korkeus on lähes kaksi metriä. 8 mm:n vahvuinen raudoitusverkko on tarkoitukseen tarpeeksi tukeva, mutta näyttää kuitenkin kevyeltä. Köynnöskasvit tulevat aikanaan peittämään koko pergolarakenteen ja muodostamaan näkösuojan tonttien välille. Aiemmin suuren terijoensalavan latvus peitti läntisen taivaan kokonaan, mutta senkin jälkeen kun kahden metrin korkuinen pergola on peittynyt köynnöksiin, pääsee ilta-aurinko paistamaan pihalle. Sisäpiha on lisääntyneen valon ja avaruuden ansiosta nyt aivan erilainen tila kuin aiemmin.

Sisäpihan sorapinta kaipaa vielä hieman korjailua, mutta sain syksyn aikana lähes kaikki uuden istutusalueen kasvit istutettua. Ensimmäiseksi istutin tietenkin köynnökset: kiinanlaikkuköynnöksen, köynnöshortensian, muutaman imukärhivilliviinin sekä kaksi piippuköynnöstä ja lumikärhöä. Lisäksi istutin alueelle pylväspihlajan, syyshortensian ja pylväsmäisen ’Hicksii’ -marjakuusen sekä kääpiömarjakuusen. Ehdin myös istuttaa jonkin verran perennoja ja muutamia seppelvarpuja muurin harjan tuntumaan. Seppelvarpua olen nähnyt paljon lähikortteleissa muurien ja rakenteiden pehmentäjänä, ja valoisalla paikalla se saa myös kauniin syysvärin. Viime hetkellä ehdin kukkasipuliostoksillekin, ja löysin muutaman pussillisen lumikelloja ja runoilijanarsisseja. Viime viikolla sain vielä haalittua alelaarista viimeiset valkoisen jättilaukan sipulit, mutta myöhäisen istutusajankohdan vuoksi niiden menestymisestä ei liene takeita.
Punaluppio
Perennojen istuttaminen jatkuu vielä ensi keväänä. Viljelypalstalla siemenestä kasvattamani punaluppiot ovat kukkineet iloisesti koko syksyn, ja haluan siirtää osan niistä kasvamaan uudelle istutusalueelle syyshortensian tuntumaan. Arvelen, että syyshortensian suuret, punertuvat kukinnot ja punaluppion tummat, nappimaiset kukat näyttäisivät hauskoilta yhdessä. Minua vaivaa myös syysvuokkovillitys, sillä keväällä takapihalle istuttamani syysvuokot puhkesivat kukkaan heti ensimmäisenä kesänään. Kukat ovat niin viehättäviä, että haluan istuttaa syysvuokkoja myös sisäpihalle. Mutta pian on marraskuu, ja puutarhatyöt taukoavat hetkeksi. Mutta vain hetkeksi, sillä silmänräpäyksen kuluttua on jälleen kevät.
Syystulet

Puuta ja betonia

Tukimuuri betonista
Blogissa on ollut monenlaisten kiireiden vuoksi hiljaista muutaman viikon, mutta taloyhtiön pihassa on ollut samaan aikaan käynnissä suuri mullistus. Urakoitsija on rakentanut pihaan uuden tukimuurin,  pergolan ja portaat ja uusinut pysäköintialueen. Remonttiin kului pari kuukautta, mutta nyt alkaa olla valmista. Piharemontti
Remontin ensimmäisessä vaiheessa pihalta kaadettiin suuri, noin kymmenen metrin korkuinen ja lähes yhtä leveä terijoensalava. Puu oli pihan kokoon nähden valtava, kuin Gulliver Lilliputtien puutarhassa. Terijoensalavat olivat muodissa muutama vuosikymmen sitten, mutta tuskin silloin tässäkään pihassa arvattiin, kuinka suureksi viisirunkoinen pensasmainen puu tulisi aikanaan kasvamaan. Laaja ja varjostava latvus teki taloyhtiön sisäpihasta vuosien mittaan kostean ja viileän. Puun poistamisen jälkeen ilta-aurinko pääsi paistamaan pihaan ensimmäistä kertaa vuosiin, ja kosteus oli hetkessä tiessään. Pysäköinti- ja oleskelupihan välinen kahden metrin korkeusero oli alunperin yhdistetty metrin korkuisella hirsimuurilla ja saman korkuisella luiskalla. Salava kaarevine runkoineen kasvoi luiskan harjalla. Lahoava hirsimuuri ja sen päällä kasvava puujättiläinen näyttivät vuosi vuodelta yhä huonommalta yhdistelmältä. Tontin länsirajalta tukimuuri puuttui kokonaan, ja jyrkkä, kahden metrin korkuinen luiska oli jatkuvasti mulloksella, sillä eroosion vuoksi mikään maanpeitekasvi ei kunnolla juurtunut siihen. Salavan vierelle oli istutettu puistosyreenejä ja kiiltotuhkapensaita, jotka nekin olivat tilaan nähden liian suuria kasveja.  Salavan kaatamisen jälkeen kaivinkone rouhaisi puun juurakon, vanhan tukimuurin ja portaat pois. Sen jälkeen alkoi uuden tukimuurin rakentaminen. Maansiirtoa
Ensi vaiheessa saimme ihailla toisen kerroksen parvekkeelta syvää monttua, jonka pohjalla kaivinkone näytti pikkuruiselta. Olin heinäkuussa viikon poissa kotoa, ja sillä välin monttuun olikin jo ilmestynyt muurin antura ja muotin rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Remontin suunnitteluvaiheessa mietin pitkään eri vaihtoehtoja. Matalan muurin ja luiskan yhdistelmä on hyvä silloin, jos tilaa on reilusti käytettävissä. Meidän taloyhtiöpihamme on kuitenkin niin kapea, että jokainen metri on arvokas. Luiskasta luopumalla autopaikoille olisi mahdollista saada lisää tilaa leveyssuunnassa siten, että autojen pysäköinti helpottuisi, ja autojen ovet saisi reilusti auki naapuria kolhimatta. Eroosion armoille unohdetun korkean, kuusi metriä pitkän luiskan korvaaminen muurilla toisi lisäksi paremmin tilaa kompostorille ja puutarhakomposteille pihan länsilaidalle.

Mitä muureihin tulee, on oma asuinalue ehtymätön inspiraation lähde. Moreeniharjun rinteeseen rakennetulla alueella on muureja sadan vuoden ajalta: on betonimuureja ja pulterimuureja, on luonnonkiveä ja tehdastekoisia muurikiviä. Lopulta päätöksen ratkaisi tulevan muurin sijainti taloyhtiön kahden rakennuksen välissä. Muurin tulisi olla saman korkuinen ja näköinen kuin taloyhtiön rakennusten pysäköintipihalle päin näkyvä sokkeli, jolloin se ikään kuin yhdistäisi kaksi rakennusta toisiinsa. Tähän tarkoitukseen sopisi parhaiten paikalla valettu, maalattu betonimuuri. Suurten puiden ja pensaiden sijaan näkösuojaa oleskelupihan ja pysäköintipihan välille toisivat köynnökset, jotka kasvaisivat muurin päälle rakennettavassa pergolarakenteessa. Suunnitelman valmistumisen jälkeen ehti kulua puolitoista vuotta, ennen kuin tarvittavat yhtiökokoukset oli pidetty, urakoitsija löytynyt ja toimenpidelupa saatu. Valumuotin rakentaminen
Tukimuurin vahvistaminen
Betonimuurin valumuotti rakennettiin vanerista ja raudoitettiin. Valmis muotti kiristettiin ja tuettiin oikeaan mittaan ennen betonin valamista. Muuria on yhteensä 18 metriä ja se on Z-kirjaimen muotoinen. Patolevyt ja routaeristys
Valun kuivuttua muotti poistettiin ja muurin taustalle asennettiin patolevy ja routaeristeet. Pergolarakenteen tolppakengät oli asennettu muuriin valuvaiheessa valmiiksi.Muuri 3
Taustan täytön jälkeen muurin muottisaumat peitettiin ja muuri hiottiin sileäksi. Muuri on tarkoitus maalata joko tänä syksynä tai ensi keväänä samalla värisävyllä kuin rakennusten sokkelit.
Pergolarakenne
Muurin päälle rakennettiin kestopuusta kahden metrin korkuinen pergolarakenne, joka tulee toimimaan köynnöstukena. Vasemmalla oleva kuva on otettu muurin juurelta, jolloin puurakenne näyttää matalammalta kuin se todellisuudessa on. Kuvassa kuitenkin näkyy ihmeellinen valoilmiö: ilta-aurinko, joka paistaa sisäpihallemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pergolarakenne maalataan ensi kesänä samalla värisävyllä kuin rakennusten ulkovuoraus, jolloin muuri-pergolarakenne on väreiltään yhtenäinen rakennusten kanssa.
Muuri ja portaat
Yllä vasemmalla osa valmista, maalaamatonta muuria. Taloyhtiön tontti on niin kapea, että taustalla näkyvä kaunis puupino – jossa terijoensalavamme myös nykyisin sijaitsee – on vain kädenojennuksen päässä naapurimme autotallin räystään alla. Oikealla uudet portaat ja taustalla sokkelikerros, jossa autotallit sijaitsevat.Käsijohde
Pidän kaikista harmaan sävyistä. Oikealla olevasta kuvasta näkyy tukimuurin korkeus viereisen rakennuksen sokkeliin nähden. Muurin harja on oleskelupihan pinnan tasossa, joten oleskelupihalle näkyy ainoastaan pergolarakenne, joka verhoillaan köynnöskasveilla. Ennen kuin kasvit peittävät pergolan ja muurin, tunnelma alhaalla pysäköintipihalla on – sanoisinko – minimalistinen ja konstailematon.Porrastasanne
Vanhat portaat pysäköinti- ja oleskelupihan välillä olivat huterat ja jo vähän kallellaan. Uudet tuntuvat niihin verrattuna suorastaan ylellisisiltä.

Remontti toteutui pääpiirteissään suunnitelmien mukaan, vaikka joitakin pieniä yksityiskohtia olisin toivonut toteutettavan toisin, ja joitakin suunnitelman seikkoja olisi kannattanut työn edetessä tarkistaa. Isoista asioista ei kuitenkaan ole kyse. Urakoitsijan osuus on valmis, mutta meillä riittää vielä vielä hieman puuhaa. Remontin tieltä purettu raja-aita on pystytettävä uudelleen, muurin harjalle on viritettävä määräysten vaatima turvakaide, ja maalaamista ja kasvien istuttamista riittää ensi kevääseen saakka.

Remontinpäättäjäisiä kannattaa kuitenkin viettää heti kuin suinkin mahdollista, ja kävinkin viime viikolla poimimassa itse itselleni kimpun valkoisia kesämalvikkeja. Teinikin suostui poseeraamaan – tosin vain puoliksi – uudella pihalla. Ensi vuonna tähän aikaan muuri on toivottavasti saanut maalipinnan, ja köynnökset ovat alkaneet kasvattaa versojaan ylös pergolaan ja alas muurin harjalta.
Pihavalo