Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers

Kesäkoti kuntoon

Valkonarsissi
Kukkivat valkonarsissit toivottavat tulijan tervetulleeksi viljelypalstalle toukokuun lopun lämpimänä lauantaina. Palstalle tullaan aina keväisin kuin kesäkotiin ainakin. Ensin tutkaillaan, onko talven aikana tapahtunut mitään poikkeuksellista, sitten vähän siivotaan ja asetutaan taloksi. Monille vuokrapalstat ovat kuin toinen koti, jossa vietetään suuri osa vapaa-ajasta kesäisin. Kukin viljelijä hoitaa kesäkotiaan omien mieltymystensä mukaan. Yksi ahkeroi ja pitää kaiken aina järjestyksessä, toinen ottaa rennommin ja siivoaa harvemmin. Tuossa on palsta kuin leikkisä rokokoopuutarha, tuossa taas tiukan asiallinen aari suorine kylvöriveineen. Jollain palstalla käydään vain pikipäin kääntymässä, muutama näyttää jääneen kokonaan asukkaita vaille.

Talven aikana palstanaapureita ei tapaa, sillä kaikki asuvat eri puolilla kaupunkia. Keväällä kaikki ilmestyvät koloistaan kuin karhut talviunilta, tosin kevätauringossa vain silmiä siristellen, harvoin muristen. Sitten vaihdetaan kuulumiset, vertaillaan tulevan kesän viljelysuunnitelmia ja ennustetaan säitä. Meidän palstalohkollamme touhuaa konkareita, jotka ovat viljelleet maatilkkuaan jo kymmeniä vuosia, mutta joukkoon ilmestyy silloin tällöin myös uusia tulokkaita, useimmiten nuoria puutarhakärpäsen puraisemia ystäväjoukkoja tai perheitä. Jos on viljelypalstojen kasvillisuus monimuotoista, niin on viljelijäjoukkokin, ja se on osa koko puuhan viehätystä.
Valkonarsissi ja rönsyakankaali
Palstalla tutkin ensin perennamaan talvituhot. Salvia ja jalopähkämö taitavat olla mennyttä, mutta onneksi suurin osa perennoista ja kaikki pionit ovat selvinneet. Viime kesänä istuttamani ruokaparsa ja marjova kiinanlaikkuköynnös voivat mainiosti, vaikka niiden puolesta olin eniten huolissani. Narsissien alla kasvaa tummalehtistä rönsyakankaalia ja mansikkaa, joka jo kukkii. Perennamaassa kasvaa myös ruohosipulia, jonka maku on nyt parhaimmillaan. Somat kukkanuput pitäisi tosin leikata pois ennen kuin ne avautuvat, ettei kasvusto kellastu ennen aikojaan.
Ruohosipuli
Kasvimaalla
Viikonlopun illat kuluivat kunnostaessani vihannesmaata kylvökuntoon. Vihannesmaan muokkaaminen käy melko nopeasti, sillä vuosien mittaan maan rakenne on parantunut eloperäisen aineksen lisäämisen myötä. Lannoitteeksi jouduin tosin lisäämään pelkkää kanankakkaa, sillä kompostia ei ollut tänä vuonna käytettävissä. Jo aiemmin kävin siirtämässä raparperin toiseen paikkaan, ja se on toipunut siirrosta hienosti.
Kukkiva luumupuu
Lyhyt kotimatka sujuu hitaasti, sillä matkan varrella on pysähdyttävä ihailemaan muilla palstoilla kukkivia sipulikukkia ja siellä täällä kasvavia pieniä hedelmäpuitakin. Saappaat jalassa on hauska kahlata lopuksi rantapoukaman matalaan veteen ihailemaan veden yllä kukkivaa tuomea.
Pyhäjärvi

SECOND HOME

First visit to the allotment garden in the spring is like unlocking the door to the summer house after winter. For many allotment gardeners the small patch of land is like a second home tended just as lovingly as the proper home. All homes are different, and so are the allotment gardens – some clean and tidy, some less so, some shaped like artwork, some somber and practical. The patchwork of styles and the diversity among not just the plant world but also among the gardeners is what makes allotment gardening so much fun. I spent the weekend preparing my vegetable patch for sowing. The soil is now easy to work with as I’ve been adding lot of compost to it over the years. Assessing winter damage in the perennial border revealed that luckily all peonies and most of last summer’s additions, asparagus among them, have survived.

KOUKUSSA PUUTARHANHOITOON

DSCN9977_A
Lokakuun lähestyessä kasvukausi alkaa olla ohitse. Kuluneen kesän ja sen oikullisten säiden jälkeen kunnioitan entistä enemmän kaikkia niitä, jotka viljelevät maata saadakseen siitä elantonsa. Puutarhaa tai viljelypalstaa huvikseen ja harrastuksekseen hoitavaa eivät sen sijaan vaihtelevat säät haittaa. Puutarhan ja palstan hoitaminen on päämäärä sinänsä ja satotavoitteet toissijaisia. Kesäkuussa puuhailin ulkona toppatakkiin, villamyssyyn ja villahuiviin sonnustautuneena, sillä jos puutarhaharrastukseen on kerran jäänyt koukkuun, mikään sää ei pitele tarhuria sisällä kevään saavuttua. Aloitin puutarha- ja hyötyviljelyharrastuksen 17 vuotta sitten muutettuamme nykyiseen kotiimme. Heti seuraavana keväänä anoin ja sain monivuotisen viljelypalstan läheiseltä vuokrapalsta-alueelta. Silloin palstan sai samana keväänä, mutta nykyisin palstaa voi joutua odottamaan vuosikausia.
Blog_21_2_A
Blog_21_3_A
Vähitellen harrastus vei mukanaan niin, että kevät, kesä ja syksy sulautuivat yhdeksi vuodenajaksi, jonka nimi on kasvukausi. Talvikuukaudet ovat olemassa etupäässä seuraavan kasvukauden suunnittelua ja siihen valmistautumista varten. Siitäkään ei ole sanottavaa haittaa, että sen enempää viljelypalsta kuin taloyhtiöpihakaan eivät ole omia: viljelypalsta on vuokralla ja taloyhtiöpiha puolijulkinen tila, jonka käyttäjäkunta jatkuvasti vaihtuu ja muuttuu. Puutarhat ovat joka tapauksessa tilapäisiä, ja ne ovat olemassa vain niin kauan kuin niitä hoidetaan. Jos puutarhan hoitaja jättää puutarhansa, tai jos hoitaja vaihtuu, puutarha joko katoaa tai ainakin muuttuu. Niinpä puutarhanhoitoon hurahtaneelle riittää, että on jokin tila, vaikka tilapäinenkin, jossa voi päästä touhuamaan mullan ja kasvien pariin heti kun lumi sulaa, maa alkaa tuoksua, ja ensimmäiset lumikellot ja krookukset työntyvät esiin lehtikarikkeen lomasta.
DSCN0277_A
DSCN9889_A
Keväällä viikot kuluvat aina liian nopeasti, ja tekemistä on kerralla niin paljon, että jostain projektista on aina luovuttava. Myöhemmin kesällä ehkä huomaa, että joidenkin kasvien kasvattaminen kasvimaalla ei tänä vuonna onnistunut, tai jonkin kasvin söivät pihalla lehtokotilot. Seuraava vuosi tarjoaa kuitenkin aina uuden tilaisuuden. Jossain vaiheessa tosin on hyväksyttävä, että aika ja käytettävissä olevat tilat eivät kuitenkaan voi koskaan riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin kasvattaa. Joskus silmäilen palsta-alueen laidalla olevaa pujoa ja jättipalsamia puskevaa kaistaletta. Se näyttää läpitunkemattomalta viidakolta, jota kukaan palstaa jonottava ei ilmeisesti halua ottaa vastaan. Minusta siinä on puolen aarin verran ihania mahdollisuuksia, ja olen jo miettinyt ryteikön sissiviljelyä. Toisaalta virallisellakin palstalla on aina tehtävää: aina on jokin monivuotinen kasvi, joka on siirrettävä tai jaettava, tai jokin kohta perusteellisesti kitkettävä ja perattava. Maanparannuksesta voi tulla suorastaan intohimo, sillä on ilo seurata kuinka kompostin ja muun orgaanisen aineksen lisääminen muuttaa vähitellen kovan ja kylmän savimaan kuohkeaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi, josta kasvit suorastaan ampaisevat kasvuun. Silloin tuntee tehneensä jotain hyödyllistä.
Blog_21_4_A
Myös taloyhtiöpihalla on useita kohteita, jotka täytyy joko kokonaan uudistaa, tai joita täytyisi ainakin korjailla ja parannella. Täysin valmista pihasta tai viljelypalstasta ei tule onneksi koskaan. Jokainen kasvukausi, jolloin pystyy vetämään saappaat jalkaan ja ottamaan lapion ja talikon käteen, on joka tapauksessa hyvä kasvukausi. Viikko sitten kannoimme viljelypalstalta auton takakonttiin neljäkymmentä kiloa kullankeltaisia perunoita, ja samaan aikaan perennapenkissä syysvuokko kukki parhaimmillaan, ja syyskimikki vasta availi tummia kukkanuppujaan. Silloin saatoin olla samaa mieltä kuin kirjailija Mari Mörö kirjassaan Parhaat päiväni pihalla:

Kylliksi saatiin, satoa on kaikki se, minkä voi jollain aistillaan kokea.

DSCN0247_A
Blog_21_1_A

ADDICTED TO GARDENING

After the capricious weather this growing season, I have great respect for all of those who work the land to make a living. If gardening is a hobby, erratic weather is not a problem. Working in the garden is then an end in itself, and the numbers of the harvest take second place. If one is addicted to gardening, no weather can keep you indoors when spring arrives. I started gardening seventeen years ago when we moved into our present home. I soon applied for and was assigned an allotment garden on a nearby allotment site. Gradually my enthusiasm for gardening made spring, summer and autumn converge into one single season, the growing season. The remaining winter months are there primarily to prepare for the gardening activities of the following summer. Neither the allotment garden or the housing company garden are my own: the first one I rent and the other one is a semi-public space used by an ever-changing group of people. Gardens are in most cases temporary spaces anyway, and they exist only as long as they are maintained. When the gardener leaves his garden, or someone else steps in, the garden either disappears or at least changes. I am happy to have a space, however temporary, where I can work with the soil and the plants every spring as soon as the snow is gone, the smell of the thawing soil fills the air, and the first snowdrops and crocuses push through last year’s leaves. Although always on the lookout for more gardening possibilities, even my small gardening spaces offer continuously something to transplant, divide, weed or renew, so there is really no danger of running out of gardening projects. Just recently we harvested forty kilograms of lovely, golden potatoes from the allotment, and at the same time had the pleasure of enjoying the late flowering of my Japanese anemone and purple baneberry. At that moment it was easy to agree with the Finnish garden writer Mari Mörö, who in one of her books says that everything one can experience with one’s senses can be considered harvest.

Kiireitä viljelypalstalla

In the spring, at the end of the day, you should smell like dirt.

Keväisin ihmisen pitäisi päivänsä päätteeksi haista mullalta ja lannalta.

– Margaret Atwood

DSCN0081
Kasvimaalla raparperi tuottaa satoa runsain mitoin. Mehustimessa tuoreista, punaisista varsista syntyy kevään paras janojuoma. Myös ruohosipulia sekä valkosipulin, liperin ja piparmintun lehtiä on poimittu usean viikon ajan kasvimaalta kevätsalaatteja maustamaan. 
DSCN0069
Aloittaessamme viljelyn aarin suuruinen palstamme oli lähes kokonaan rikkasvien peitossa, ja maa oli paikoin kovaa savea. Ensimmäisenä kesänä otimme käyttöön vain muutaman neliömetrin suuruisen alan ja peitimme muun osan palstasta valoa läpäisemättömällä katteella. Käytimme tarkoitukseen vanhoja pressuja ja muovisäkkejä, jotka jätimme paikoilleen ensimmäisen kasvukauden ajaksi. Muovikatteet eivät olleet kovin kauniita katsella, mutta katteiden alla heinien ja juuririkkakasvien kasvu tyrehtyi. Katteiden poistamisen jälkeen käänsimme ja perkasimme maan talikolla, jotta saimme rikkakasvien juuret pois kokonaisina. Sen jälkeen olemme parantaneet maata sekoittamalla siihen runsaasti orgaanista ainesta
, kuten kuivia lehtiä, olkea, ruohosilppua, kompostoitunutta hevosenlantaa ja puutarhakompostia. Nykyisin maa on jo rakenteeltaan kevyttä ja murumaista. Syksyisin sadonkorjuun jälkeen käännämme maan kevyesti ja poistamme kesän aikana kasvimaalle pesiytyneet siemenrikkakasvit. Kaikki tarpeettomat naatit ja muut kasvinosat saavat jäädä maan pinnalle, ja lopuksi levitämme kasvimaalle ohuen kerroksen kuivia lehtiä. Keväällä tehtävää ei olekaan paljon: lumen alla hapertuneet lehdet katoavat kuohkeaan maahan nopeasti talikon avulla, ja varhain kasvuun lähteneet rikkakasvit irtoavat helposti. Sadon varmistamiseksi levitämme keväisin kasvimaalle kalkkia ja orgaanista lannoitetta. Toukokuun alussa on aika istuttaa peruna ja sipulit hallaharson alle, mutta siemenkylvöt saavat odottaa maan lämpenemistä.
Blog_8_3
Blog_8_1
Tänä keväänä olen kylvänyt palstalle enimmäkseen tuttuja kasveja: härkäpapua, tilliä, persiljaa, lehtikaaleja ja salaatteja. Tuulisen sään vuoksi esikasvatetut taimet odottavat vielä parvekkeen suojissa sään lämpenemistä. Ainoastaan salkopavun taimet olen istuttanut kasvimaalle, mutta käärin papusalon varmuuden vuoksi vielä hallaharsoon. 
DSCN0382_mv
Puhtaasta kasteluvedestä ei ole pulaa, ja kovalla tuulella vesi loikkaa kannuun melkein itsestään. Kantomatkakaan ei ole kohtuuttoman pitkä. Kasvimaan perennojen joukossa ilahduttavat nyt valkonarsissit (Narcissus poëticus) ja mustat tulppaanit (Tulipa ’Black Parrot’) . Myös siro morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius ’Flore Pleno’) kukkii jo valkoisin kerrotuin kukin.
DSCN0145
DSCN0487_1
DSCN0327_1
Lainaus Margaret Atwoodin novellikokoelmasta Siniparran muna. Kirjayhtymä, 1988.

Busy on the allotment

Rhubarb is the first crop on the allotment. Chopped and thrown in the steam juicer the fresh, red stalks turn into the best drink of the season. I’ve also picked quite a bit of chives, garlic leaves, lovage and peppermint to pep up spring salads. When we first started working our patch, it was mostly covered in weeds and the soil contained a lot of clay. For the first growing season, we decided to cover most of the area with discarded tarpaulins and black plastic to block the sunlight and wither the grasses and weeds. Though not a pretty sight, the method proved efficient. Since then, we have improved the soil by mixing in all sorts of organic matter: dry leaves, straw, lawn clippings, horse manure and garden compost. The soil is now light and airy, and turning the soil and removing the annual weeds after harvest is an easy task. Every autumn we mulch the vegetable patch with garden waste and a layer of dry leaves. In the spring, before preparing the soil for planting and sowing, we dig in all visible mulch and add lime and organic fertilizer. Potatoes and onions go in under garden fabric in early May, but seeds are not sown until the soil is warm enough. This year I have sown broad beans, dill, parsley, kale and different types of lettuce, and planted climbing French beans that I started indoors. Because of the unrelenting wind, other seedlings will still have to wait before I can plant them outdoors. Watering the plants is the next task, and luckily there is a plentiful source of water nearby. Things to enjoy in the herbaceous border right now are white poet’s daffodils and black tulips that flower side by side, and the delicate double-white buttercup.

Quote from Margaret Atwood’s collection of short stories Bluebeard’s egg. McClelland & Stewart, 1983.

Viljelysuunnitelmia

Kasvimaan kevät alkaa jo varhain talvella kun siemenluettelot ilmestyvät. Kasvilajien kuvaukset taikovat silmien eteen kiehtovia, kesäisiä näkymiä. Silloin on helppo hullaantua ja tilata enemmän siemeniä kuin on tarpeen. Mittakaavaan piirretty suunnitelma kertoo, kuinka paljon kasvimaalla on tilaa, ja samalla se helpottaa kasvien sommittelua kunkin lajin tilantarpeen ja kasvutavan mukaan. Oma viljelypalstamme on aarin suuruinen, ja puolet alasta on varattu herukkapensaille, vadelmalle sekä monivuotisille ja yksivuotisille kukkakasveille. Tänä vuonna istutan kasvimaalle myös pitkään odotetun uutuuden, kiinanlaikkuköynnöksen marjovan lajikkeen. Palstan toinen puolikas jakautuu tasan perunamaan ja vihannesmaan kesken. Näin pienellä alalla monivuotista viljelykiertoa on hankala järjestää, mutta peruna- ja vihannesmaa vaihtavat kuitenkin joka vuosi paikkaa. Tänä vuonna jaan vihannesmaan ruutuihin ja kylvän sinne erilaisia salaatteja, lehtikaaleja, kesäkurpitsoja, härkäpapuja, salkopapuja sekä tilliä ja sileälehtistä persiljaa. Viime kesänä perennojen joukossa kasvattamani ja itsestään kylväytynyt valkosipuli versoo jo vihreänä ja valmiina salaattiin. Perennamaan ensimmäinen kukkija on vaaleanpunainen kevätesikko!
Blog_3_0DSCN9166_1
Viljelyksiä suunnitellessa on hyvä tutustua niin koriste- kuin hyötykasvienkin kasvupaikkavaatimuksiin ja viljelytapoihin. Jotkin hyötykasvit vaativat pitkän esikasvatuksen, mutta asuinhuoneiden valo- ja lämpöolosuhteet eivät useinkaan ole taimikasvatukselle otollisia. Vähässä valossa taimista tulee usein pitkiä ja honteloita, ja niiden siirtäminen varsinaiselle kasvupaikalle myöhemmin keväällä on hankalaa. Viime vuosina olenkin hankkinut etupäässä suorakylvettävien kasvien siemeniä ja tänä keväänä esikasvatan vain kesäkurpitsat ja salkopavut sekä muutamia lehtikaalien ja endiivien taimia. Lehtikaalien esikasvatus onnistuu yleensä helposti, mutta endiivi on uusi tuttavuus. Siemenluetteloissa kerrotaan useimmiten perustiedot eri kasvilajien ja -lajikkeiden viljelystä, mutta lisää kannattaa lukea niin vanhoista kuin uusistakin puutarhakirjoista ja viljelyoppaista. Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on hauskaa ja usein myös yllättävää. Monet hyötykasvit, jotka ovat muodissa juuri nyt, onkin vain löydetty uudestaan. Esimerkiksi mangoldi, endiivi ja ruusupapu tunnettiin Suomessa jo 1900-luvun alkupuolella, tuolloin tosin nimillä lehtijuurikka, endiivia ja kukkaispapu!
Blog_3_1DSCN9400

Planning the Allotment

Planning of the vegetable garden starts early in the year when the seed catalogues arrive. The plant descriptions conjure up verdant dreams of the summer to come. It is easy to lose one’s head and order more seeds than are needed. I usually draw up a plan of the vegetable garden to keep myself in check. A plan drawn to scale also helps to decide how to arrange the plants according to their growth habit and need of space. Half of my allotment is already designated to blackcurrrants, raspberries, herbaceous perennials and annual flowers. This year I’m also going to plant a much awaited novelty – a local variety of the hardy kiwi vine, which hopefully will produce sweet, grape-sized fruit. The remaining half of the allotment is split between the potato crop and the vegetables. This year I will divide the bit reserved for vegetables in squares and plant different types of lettuce, kale, courgettes, broad beans, runner beans, dill, and flat-leaf parsley. Some kitchen plants require a long growing season and it is necessary to start them indoors. During the winter months, however, there is very little natural light, and the seedlings may not turn out very well. That is why I rather choose vegetables that I can sow directly outdoors. Some seeds germinate fast, such as courgettes, runner beans, kale and endives, and those I’m starting indoors now to plant on the allotment in a few weeks time.

KESÄN ODOTUS

Huhtikuussa on maltettava vielä odottaa. Vaikka viljelypalstalla on jo havaittavissa joitakin kevään merkkejä, on keskikesän runsautta ja värejä tähän aikaan vuodesta vielä vaikea kuvitella. Tulevaa kesää suunnitellessa voikin palata edellisvuosien kuviin hakemaan inspiraatiota. Viljelypalstalle tulee kuitenkin tänäkin vuonna vihanneksia, juureksia ja yksivuotisia kukkakasveja. Omia perunoita, sipuleita, punajuuria, tilliä ja persiljaa on saatava joka vuosi, mutta uusille kokeiluillekin jää tilaa. Pari kesää sitten jopa tomaatit menestyivät viljelypalstalla hyvin. Osa oli korjattava talteen vihreinä, mutta ne kypsyivät punaisiksi sisällä pahvilaatikossa paperiin käärittyinä. Miten hauskaa olikaan poimia paperikääreistä lähes joka päivä kypsiä, kirkkaan punaisia tomaatteja! Tomaattien maku oli sisällä tapahtuneesta kypsymisestä huolimatta erinomainen. Tuoreet härkäpavut ovat myös kesän odotettu herkku, ja niiden kasvattaminen on helppoa, sillä ne eivät piittaa alkukesän viileistä säistä.
DSCN7678Blogi_1_220110412_3_col
Pari vuotta sitten istutin viljelypalstalle myös monivuotisia kukkakasveja. Valkoiset ja violetit virginiantädykkeet kukkivat viime kesänä jo komeasti. Perennojen joukossa viihtyvät myös monivuotiset maustekasvit kuten piparminttu, salvia ja ruohosipuli. Salvia on selviytynyt avomaalla jo monta talvea, ja sen voimakas tuoksu on pitkän talven jälkeen aina hätkähdyttävän voimakas. Yksivuotisista kukkakasveista kesämalvikki on varma valinta: kukkia tulee aina valtavasti ja niitä riittää myös maljakoihin poimittaviksi. Myös sormustinkukka osaa yllättää, sillä kaksivuotisena se ilmestyy joka vuosi hieman eri paikkaan, mutta aina yhtä vaikuttavana pitkine kukkavanoineen. Nukkapähkämön vastustamattoman pehmeät lehdet kutovat hopeista mattoa perennojen joukkoon.Blogi_1_1Blogiin_3

Waiting for summer to begin

In April I must still be patient. Little signs of spring are popping up here and there in the allotment garden, but the abundance and colours of summer are still difficult to imagine. Photos from last year are an inspiration when planning what to plant and sow this summer. There will be leaf and root vegetables, herbs, and of course flowers, both perennial and annual. Nordic summers are capricious, but a couple of years ago even tomatoes grew well on the allotment and produced plenty of plump and tasty fruit. The last ones I had to take indoors when they were still green, but wrapped in paper they ripened into beautiful bright red fruits and were just as tasty. Fresh broad beans are delicious and easy to grow as they don’t mind if the weather is cold in the early summer. A couple of years a ago I finally decided to create a small border for herbaceous perennials. Some of the plants are already thriving on the sunny allotment – white and lilac veronicastrums and pink foxgloves did very well last summer. The silky leaves of Lamb’s Ears have started spreading a silver carpet next to the fragrant sage, which has proven hardy enough to make it through several winters under a blanket of snow.