Laulavat sadepisarat – puutarhan vuosi

1Malus makamik
Tammikuussa on aika muistella puutarhan mennyttä vuotta ennen kuin uuden suunnittelu alkaa. Viime kesä oli kolea ja sateinen, mutta puutarhavuodessa oli silti monia ilonaiheita. Puutarhakuvia järjestellessä on helppo huomata, mitkä kasvit olivat niitä, jotka menestyivät koleasta säästä huolimatta.

Vietän puutarhaelämääni kolmessa paikassa: kotipihassa, viljelypalstalla sekä loma-aikoina äidin puutarhassa. Nämä kolme puutarhatilaa ovat keskenään hyvin erilaisia. Taloyhtiöpihamme sijaitsee tiiviisti rakennetulla asuinalueella rakennusten ja suurten puiden ympäröimänä, ja se on näin ollen melko varjoinen.  Viljelypalsta on sekin vain aarin suuruinen, mutta se sijaitsee aurinkoisella paikalla. Äidin puutarha taas on entisen maalaistalon pihamaa laajoine nurmikenttineen ja kauas avautuvine maisemineen. Viime vuoden puutarhamuistelot jakaantuvat siis nekin kolmeen eri osaan.

Piha

1b Malus Makamik
Taloyhtiöpihalla ilahduttivat alkukesällä kaksi koristeomenapuuta, kuvissa oleva vaaleanpunakukkainen ’Makamik’ ja tummanpunaisin kukin kukkiva ’Royalty’. Näistä ’Makamik’ kukkii varmimmin, sillä se sijaitsee lämpimällä eteläseinustalla. ’Royaltyn’ nuput paleltuvat koleana keväänä herkästi, ja viime keväänäkin tummanpunaisia kukkia muodostui niukasti. Vaaleanpunaisen koristeomenapuun kukat ovat mielestäni kauneimmillaan hieman haalistuneina, ja vielä silloinkin, kun lähes valkoisiksi hapertuneet terälehdet täplittävät puun alla olevaa tiilikiveystä.2 ValkokirjokanukkaVarjoisan pihan puuvartisista pensaista valkokirjokanukka on kestosuosikkini. Se valaisee valkokirjavilla lehdillään vapaasti kasvavan pensasaidanteen. Valkokirjokanukka kasvaa todella suureksi pensaaksi, joten se tarvitsee paljon tilaa. Aidanteessa sen vieressä kasvaa kaksi pensasruusua, joiden juurivesoja on koko ajan poistettava, etteivät ne kasvaisi kanukalle varattuun tilaan. Kanukan valkoiset kukat melkein hukkuvat lehtien valkoiseen väriin, mutta se ei haittaa, sillä raikkaan lehtivärityksen ansiosta pensas näyttää kukkivan koko kesän satoi tai paistoi.
3 Myosotis
Rotkolemmikki ’Jack Frost’ on perennamaan katseenvangitsija, sillä sen valkoisten  lehtien vihreää verkostoa unohtuu helposti ihailemaan. Istutin ensimmäiset rotkolemmikkini jo toissakesänä, mutta viime talven vähälumisuus ja sateita seurannut jääpolte tekivät tuhojaan perennamaassa. En aio kuitenkaan luovuttaa, vaan haluan saada tämän ihanan lehtiperennan menestymään ja leviämään.
4 Hosta albomarginata 15 Hosta albomarginata6 Hosta albomarginata 2
Valkoreunakuunliljat, Hosta ’Albomarginata’, sopivat hyvin varjoisen pihan lehtiperennojen joukkoon. Kuunliljat rakastivat sateista ja viileää kesää. Lehtokotilotkaan eivät löytäneet kuunliljojen kimppuun kuin vasta aivan loppukesästä. Kuvien kuunliljat kasvavat istutusalueella, joka vaatisi täyden remontin, sillä se on täysin naapurin puolella kasvavien pylväshaapojen juurten valtaama. Silti kuunliljat jaksavat tuottaa joka kesä tuuheat kasvustot upeita, maalauksellisia lehtiä, joissa kirkkaan valkoinen reunus korostaa vihreän eri sävyjä.
7 Maanpeitekasveja
Samassa perennamaassa kuunliljojen alla kasvaa maanpeitekasveina kiiltävää lehtotaponlehteä ja lähes kokonaan valkoista, mattapintaista hopeatäpäläpeippiä. Hopeatäpläpeippi sopii valkoreunakuunliljojen alle, sillä sen pienten, sahalaitaisten lehtien reunat ovat puolestaan vihreät. Nämä maanpeiteperennat eivät kelpaa lehtokotiloille lainkaan, joten ne ovat varma valinta kotiloiden suosimaan pihaan.
8 Sormivaleangervo
Sormivaleangervo on näyttävä lehtiperenna, joka viihtyy mainiosti varjoisella kasvupaikalla. Sen valtavat lehdet tuovat sopivasti vaihtelua pienempien perennojen joukkoon. Sormivaleangervon pitkässä varressa olevat kukinnot ovat hupsun näköisiä härveleitä, mutta kasvatankin tätä kasvia näyttävien lehtien vuoksi, jotka puhjetessaan ovat pronssin värisiä. Erilaisia sormivaleangervoja on taloyhtiömme pihan eri puolilla nyt kolme eri ryhmää, ja toivon, että niistä kaikista tulee aikanaan yhtä näyttäviä kuin tästä ensimmäisestä. Kuivana kesänä sormivaleangervon suuret lehdet saattavat kärsiä, joten silloin kastelu on paikallaan. Viime kesänä kuivuudesta ei ollut huolta ja valeangervo pysyi rehevänä ensimmäisiin hallaöihin saakka.
9 Astilbe & Thalictrum
Lehtiperennojen joukossa on myös joitakin kukkivia kasveja. Kuvassa vasemmalla on jaloangervo ’Brautschleier’, johon olen suuresti ihastunut. Se on korkeampi kuin muut jaloangervot ja pitsimäiset, utuiset kukinnot nuokkuvat somasti. Lehdistö on kauniin tummanvihreä. Jaloangervoja on nyt pihalla kaksi ryhmää, ja ne kasvavat pihan valoisilla paikoilla. Parasta niissä on, että lämpimällä säällä kukat tuoksuvat voimakkaasti. Oikealla puolestaan on valkokukkainen jaloängelmä ’Alba’, joka kaikkien jaloängelmien tapaan tekee ihanan pilven pikkuruisia kukkia. Jaloängelmän lehdistö jää matalaksi, mutta kukkavarresta voi tulla parikin metriä korkea, ja se vaatii useimmiten tukemista. Valkoinen jaloängelmä kasvaa taloyhtiöpihamme uudella istutusalueella, joka valmistui osana suurta piharemonttia, josta voit lukea täältä ja täältä.
10 Purppurakeijunkukka11 Muratit Hedera helix
Sisäänkäynti sijaitsee talon pohjoisseinustalla, joka on varjossa koko päivän varhaista aamua lukuun ottamatta. Kasvatan porraspielen ruukkutarhassa pihalta nostamiani maanpeiteperennoja ja täydennän niitä satunnaisilla perennaostoksilla, jotka useimmiten ovat erilaisia purppurakeijunkukkia. Kesäkukiksi hankin muratteja, joiden lehtimuodoissa on yllättävän paljon vaihtelua. Eriväriset ja -muotoiset lehdet ja vaihtelevat kasvutavat riittävät tekemään varjoisen paikan ruukkuistutuksesta mielenkiintoisen, vaikka kukkivia kasveja ei joukossa olisikaan. Pienilehtinen muratti yksin isossa valkoisessa uurnassa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan viime kesän suosikkini. Perennat istutan loppukesällä takaisin maahan, ja muratitikin selvisivät viime talven yli lehtikompostiin peiteltyinä. Kuvassa purppurakeijunkukan ylle varisseet terälehdet kuuluvat pihajasmikkeen kukille.
12 Kotkansiipi 113 Kotkansiipi
Kotkansiivet ovat lisääntyneet melko laajaksi kasvustoksi, ja ne viihtyvät kuivahkollakin kasvupaikalla, jos paikka vain on varjoinen. Viime kesänä kotkansiivet olivat reheviä ja kauniita. Syksyllä taloyhtiön pihalta kaadettiin suuri vaahtera, ja muutos tekee kotkansiipien kasvupaikasta aurinkoisemman. Ehkä kasvusto joutuukin muuttamaan ensi kesänä varjoisempaan paikkaan.
14Kotkansiipi 2

Viljelypalsta

RuokaparsaPuutarhaelämämme toinen kulmakivi, viljelypalsta, sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotipihasta. Palsta sijaitsee aurinkoisella ja lämpimällä paikalla, mutta viime kesänä lämpö ei palstan kasveja tai niiden hoitajia usein hellinyt. Sato jäi siis tavallista pienemmäksi. Saimme palstalta kuitenkin tänäkin vuonna juureksia, lehtivihanneksia, salkopapuja, marjoja, maustekasveja ja – mikä tärkeintä – kukkia. Pari vuotta sitten istuttamani ruokaparsan taimet alkavat nyt kasvaa kunnolla. Varsia on kuitenkin vielä niin vähän, että en ole vielä hennonut poimia niitä syötäväksi. Mutta ehkä ensi keväänä saamme ensimmäisen oman parsa-ateriamme!Karhunvatukka & isotähtiputkiOriganum vulgare
Veronicastrum
Viljelypalstan perennamaassa kasvaa valko- ja violettikukkaista virginiantädykettä. Virginiantädykkeen kukinnot ovat yleensä pitkiä ja siroja, mutta joillakin violeteilla kasviyksilöillä kukintojen latvaosa on loppukesällä leveä ja aaltoileva, kuten oikealla olevassa kuvassa. Kimalaiset rakastavat virginiantädykettä ja kömpivät koko loppukesän ylös ja alas pitkissä kukinnoissa.
Isotähtiputki ja nukkapähkämö
Sadekesästä huolimatta myös eriväriset isotähtiputket, nukkapähkämö ja pionit kukkivat viljelypalstan perennamaassa iloisesti. Maa oli tosin syksyn loputtomien sateiden jäljiltä niin märkä, että kuivan kasvupaikan kasvien kuten nukkapähkämön talvehtiminen saattaa olla vaarassa. Perennojen joukossa kasvaa myös keittiötarpeiksi piparminttua, salviaa, mäkimeiramia ja kangasajuruohoa.
Phaseolus
Hyötykasveista menestyivät viime kesänä parhaiten lehtivihannekset, mutta myös salkopavuista sain kohtuullisen sadon. Korjaan pavut aina tuoreina, ja käytän ne saman tien tai pakastan ne kypsennettyinä. Salkopavut kasvoivat viime kesänä korkeissa papusaloissa, jotka kokosin piharemontin jäljiltä yli jääneestä harjateräksestä. Kuvassa oikealla borlottipapujen punakirjavia palkoja. ’Lingua di fuoco’ -lajikkeen palot ja myös pavut ovat kauniin punapilkullisia.

Viljelypalsta sijaitsee avoimella paikalla lähellä järvenrantaa, joten lähestyvät sadepilvet on yleensä helppo huomata.  Eräänä lähes tyynenä elokuun iltana valtava, matalalla riippuva mustanharmaa pilvimassa pääsi kuitenkin yllättämään.  Ehdin juuri ja juuri kotipihaan ennen kuin rankkasade alkoi. Tahmela Saunasaari

Lomapuutarha

Niityllä
Lomapuutarha kuulostaa paikalta, jossa istutaan päivät pääksytysten aurinkotuolissa ja siemaillaan virvokkeita. Viime kesänä aurinkotuoleille oli vain harvoin käyttöä, eikä juomiinkaan tarvittu jääpaloja.  Viileä sää oli kuitenkin mitä otollisin kaikenlaisille pihatöille ja rästiin jääneille kunnostuspuuhille. Vaikka yhdeksänkymppinen, ikinuori äitini huolehtii puutarhastaan lähes kokonaan itse, talon kunnossapidossa ja raskaammissa pihatöissä tarvitaan toki apua. Tällä kertaa korjasimme kaatuneen puun vaurioittaman katon ja maalasimme ja korjasimme pahimmin ravistuneita ikkunanpuitteita ja ovia koko perheen voimin. Myös eteläseinustan rakenteisiin kasvanut villiviini oli irrotettava ja rakennettava  sille uusi köynnöstuki. Huviosastoon puolestaan kuului uusien hedelmäpuiden ja muutaman marjapensaan istuttaminen. Vietin myös useita pilvisiä päiviä ”lempipuuhassani” kitkemässä vieraslajeja lähiympäristöstä.  Jättipalsami on jo melkein voitettu vitsaus, mutta komealupiinin kanssa riittää töitä vielä vuosiksi. Tavoitteena on kuitenkin yllä olevan kuvan kaltaisen luonnonlajiston palauttaminen vieraslajien valtaamille aloille.Juhannusruusu
0 Rosa Spinosissima Plena
Äidin puutarha sijaitsee peltojen keskellä avoimessa järvimaisemassa. Aurinkoisella pihalla viihtyvät hyvin pensasruusut, syreenit ja kuusamat. Niistä olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä. Juhannusruusun kukinta oli viime kesänä ihana ja runsas, vaikka kukinta ajoittuikin viileän kevään vuoksi vasta heinäkuun alkuun.

Äidin pihalla kasvavat myös ne kaikkein tutuimmat  perennat: kullerot, särkyneetsydämet, ukonhatut, ritarinkannukset, pionit ja unikot. Omassa pihassani vallitsevat viileät sävyt, mutta äidin perennapenkissä hehkuvat oranssit ja punaiset. Vanha, punaoranssein kukin kukkiva unikko on saanut seurakseen tulikellukan, jonka pienet kukat toistavat unikon kukkien liekehtivää väriä. Perennaistutuksen reunuskasvina kasvavan tulikellukan rehevä lehdistö peittää kukinnan jälkeen kuihtuvat unikon lehdet.
2b Oopiumunikko
Lumipalloheisi 14 Hopeapensas
Lumipalloheisi saa kuivalla ja paahteisella kasvupaikalla kasvaessaan helposti tuholaisia vaivoikseen, mutta viime kesä sateineen sai sen kukoistamaan. Hopeapensasta ei nykyisin kovin usein puutarhoissa näe, sillä se taitaa olla hieman poissa muodista. Keltaiset kukat ovat pienet ja vaatimattomat, mutta pensaan viehätys perustuukin hopeanhohtoisiin lehtiin, joiden ansiosta pensas erottuu hyvin ympäristöstään. Hopeapensas tekee paljon juurivesoja, joten sitä on helpointa kasvattaa yksittäispensaana.
6 Marjasinikuusama
6 Rohtopurasruoho
Lomapuutarhassa kulkiessa aistit terävöityvät, vaikka ajatukset askartelevatkin meneillään olevien töiden parissa. Pihan laidalla nurmikko vaihtuu pelloksi, jossa tänä kesänä kasvoi ohraa. Viljapelto lainehti tuulessa, ja sadepisarat kimalsivat pellon laidan heinikossa. Sateen jälkeen tuntui maan, järven ja kaislikon tuoksu, oli helppo hengittää ja antaa katseen levätä järvenselän vaihtuvissa väreissä ja vastarannan tummissa metsissä.
1 Päivänkakkara Leucanthemum
5 Puutarhassa
Olipa kesäsää millainen tahansa, lomapuutarhassa nautitaan päiväkahvit pihalla vaikka sitten kumisaappaat jalassa. Viime kesänä se tosin oli mutkatonta, sillä ulos saattoi ylipäätään mennä vain saappaat jalassa. Satunnaisella poutasäällä oli mukava lukea päivän lehti omenapuun alla, ja hyttystenkin ininään karaistui harjoittelemalla. Sinisiipiset sudenkorennot lentelivät rannan kaislikosta ylös pihaan ja istahtivat hetkeksi omenapuun oksalle jotain toimittamaan, kunnes singahtivat taas kohti veden peiliä.  Sudenkorentojen toimia tarkkaillessani pohdin, tulevatko istuttamani uudet luumupuut ja marjasinikuusamat selviämään ensimmäisestä talvestaan, ja milloin ne tuottavat ensimmäiset hedelmät ja marjat.

Syyslomalla löysin lomapuutarhan kotipihlajien joukosta poikkeuksellisen makeamarjaisen yksilön. Olen ostanut sen läheiseltä taimitarhalta useita vuosia sitten aivan tavallisena kotipihlajana, joten marjojen makeus johtunee vain lajinsisäisestä vaihtelusta. Rastaat olivat syöneet jo melkein koko puun tyhjäksi, mikä on selvä merkki marjojen makeudesta, ja sain marjoja talteen vain muutaman litran. Marjoista tuli niin hyvää mehua ja sosetta niin vähäisellä määrällä sokeria, että ensi syksynä minun on ehdittävä apajalle ennen rastaita. Sitä ennen on kuitenkin edessä kokonainen uusi kasvukausi, joka on taas täynnä uusia mahdollisuuksia kulkea aistit avoinna kaikissa kohdalle sattuvissa puutarhoissa. Hyvää uutta puutarhavuotta!Vuosi2017
8 Maisema Pohjois-Savo

 

Rappioromantiikkaa

Lehtimangoldi
Varhaiset pakkassäät ja ensilumi keskeyttivät kasvimaan syystyöt pari viikkoa sitten. Sään taas lämmettyä pistäydyin viljelypalstalle tarkastelemaan vaurioita ja katsomaan, löytyisikö satoa vielä korjattavaksi. Lehtimangoldin varret olivat painuneet lumen alla sikin sokin, jotkin lehtiruodit olivat paleltuneet läpikuultaviksi, mutta värit leiskuivat vielä kirkkaina. Mustan maan, osin maatuneiden lehtien ja mangoldin kirkkaiden värien viimeisen ilotulituksen yhdistelmässä on jotain kaihoisaa ja melankolista. Lajike on nimeltään ’Bright Lights’  – viimeinen valon pilkahdus ennen pitkää talviunta.
Mangoldi 2
Mangoldi 3
Mangoldin nuorimmat lehdet ovat vielä käyttökelpoisia. Lehtikaalin makua pieni pakkanen vain parantaa. Kasvattamani lehtikaalin lajike on nimeltään ’Red Russian’, joka on alunperin kotoisin Siperiasta, ja jonka pitäisi kestää jopa -12 C° pakkasta.
Lehtikaali
Pakchoi ja lehtikaali
Sileälehtistä lehtikaalia on helppo käyttää ruoanlaitossa, sillä siitä leikkaa nopeasti veitsellä tai saksilla sopivia suikaleita. Lehdet ovat kauniin sinivihreät, ja kesällä lehtiruodit ovat vaaleanpunaiset. Lajikkeen erikoisuus ovat suoraan lehtilavan keskeltä kasvavat pienet lehtitupsut. Pak choi tuntuu myös kestävän kylmää, sillä lehdet eivät näytä kärsineen pikkupakkasesta.  Tänä kesänä kasvimaa kärsi lehtokotiloiden invaasiosta, mutta pak choi teki uusia lehtiä senkin jälkeen kun ensimmäiset viileät yöt olivat verottaneet kotiloiden määrää.
Salkopavut 1
Salkopavut 2
Korkeissa rautasaloissaan kasvaneista köynnöspavuista muodostui kesän mittaan hauska riippuva puutarha, joka oli borlottopapujen punavalkoisten ja Cosse Violette -papujen violettien kukkien koristama. Kulunut kesä oli kuitenkin näille välimerellistä lämpöä rakastaville kaunottarille liian kylmä ja sateinen. Borlottopavut jäivät aiempaa pienemmiksi ja väreiltään haaleammiksi, mutta muutaman litran sain niitä talteen ennen pakkasten tuloa. Kuvat on otettu lokakuussa, jolloin kuivuneet ja käpertyneet lehdet jo kahisivat tuulessa ja olivat merkki siitä, että kasvu ei enää voi jatkua.
Minttu ja salvia
On ihmellistä, että piparminttu ja salvia paljastuvat sulaneen ensilumen alta virkeinä ja tuoksuvina. Piparminttu on tosin hyvin elinvoimainen kasvi, joka leviää helposti kaikkialle. Sen murskatuista lehdistä marraskuun koleuteen vapautuva tuoksu on kuitenkin jotenkin hätkähdyttävä, kesä talven keskellä. Salviaa tulee käytettyä vähemmän, mutta aina kun muistan, otan lehtiä mukaani ja paahdan niitä kevyesti uunissa juuresten kanssa. Rapeiksi paahtuneet salvianlehdet ovat herkullisia. Salvia kannattaa leikata melko matalaksi ja suojata pakkaspeitteellä ennen talven tuloa, sillä siten se selviää talvesta paremmin. Leikkasin alas myös kaksi iisoppipensasta, sillä ne kasvattavat uudet versot taas keväällä. Kuivat tähkät tuoksuivat vielä kesälle, mutta marraskuisen iltapäivän valo ei riittänyt enää kuvaamiseen.  Kotkansiipi

Elokuu on elämän tarkoitus

Mangoldi ja pak choi
Elokuu on palstaviljelijän elämän tarkoitus. Elokuuta varten selataan siemenkauppojen luetteloita tammikuussa, esikasvatetaan vihannesten taimia maalis- ja huhtikuussa, ja lannoitetaan palstaa toukokuussa.  Juhannukseen saakka kylvöksiä ja hentoja kasvantoja peitellään ja suojellaan alkukesän hallaöiltä ja siivekkäiltä tuholaisilta, ja vettä kannetaan palstalle lukemattomia kastelukannullisia. Toiminnalla on selkeä tarkoitusperä ja se tähtää niihin elokuun päiviin ja iltoihin, jolloin kasvimaalta voi kerätä mukaansa kullankeltaisia perunoita, värikkäitä vihanneksia, tuoksuvia maustekasveja, marjoja ja tietenkin kukkia.

Kulunut kesä oli kylmä ja sateinen, mutta elokuu on silti minun kalenterissani aina vuoden paras kuukausi. Tiesin jo keväällä, että tulemme olemaan heinäkuun poissa kaupungista, joten valitsin viljelypalstalle tänä vuonna helppoja ja varmoja kasvilajeja, jotka eivät vaadi jatkuvaa silmälläpitoa. Ensimmäisessä kuvassa oikealla on Mangoldi ’Bright Lights’ ja vasemmalla pinaattikiinankaali eli pak-choi, jonka tumman violetti lajike oli muistaakseni ’Rubi’. Viljelyharrastukseni alkuvuosina  mangoldi sattui olemaan muodissa, ja kasvatin sitä joka kesä. Luulin silloin saaneeni mangoldista tarpeekseni loppuiäksi. Nyt olen kasvannut mangoldia jälleen parina kesänä, sillä kasvuun päästyään se on varma satokasvi. Uudempi tuttavuus on pinaattikiinankaali, joka kasvaa nopeasti. Pinaattikiinankaalia käytetään yleensä mangoldin tapaan kypsennettävissä ruoissa, mutta pienet rapeat lehdet sopivat myös sellaisinaan salaattiin. Sekä mangoldin että pinaattikiinankaalin voi kylvää suoraan kasvupaikalle ilman esikasvatusta.Pensaskrassi Alaska ja iisoppi
Pensaskrassi on kylmänarka, mutta ehtii hyvään kasvuvauhtiin elokuuhun mennessä myös ilman esikasvatusta. Krassi on paitsi koristeellinen, myös kokonaan syötävä kukkineen päivineen. Pensaskrassin ’Alaska’ lajikkeella on upeat, valkokirjavat lehdet, jotka ovat hauskan näköisiä salaatissa. Tein vast’ikään pestoa, johon käytin pensaskrassia, rukolaa ja sileälehtistä persiljaa. Krassinlehdet antavat pestolle mukavasti potkua. Yllä olevassa kuvassa siniset kukat kuuluvat iisopille. Mäkimeirami ja iisoppi
Paahteesta pitävät maustekasvit viihtyvät hyvin aurinkoisella palstalla. Kimalaiset ja muut pölyttäjät rakastavat mäkimeiramia, ja siksi annan sen kukkia. Kaksi pyöreää iisoppipensasta  reunustavat kasvimaan pääkäytävää, mutta en ole vielä oppinut käyttämään iisoppia keittiössä. Iisopin tuoksu ei ole kovin miellyttävä, ja sen väitetäänkin karkottavan kaalikasvien tuholaisia. En ole tosin varma pitääkö väite paikkansa, mutta jos kasvi on yksi vanhimmista Suomessa viljellyistä puutarhakasveista, jota on kasvatettu täällä jo 1600-luvulla, kasvakoon se kasvimaalla jo pelkästään siitä syystä. Salkopavut
Lehtivihannekset ovat pitäneet sateisesta ja viileästä kesästä, mutta salkopavut kaipaisivat hieman lisää lämpöä. Esikasvatin keväällä kolmea salkopapulajiketta ja pysytytin niille vihdoin kunnollisen tukirakennelman kolmen metrin pituisista raudoitusraudan pätkistä, joita ei tarvittu viime kesänä taloyhtiön pihalle rakennettuun tukimuuriin. Edelliskesänä papusalot olivat liian matalia, mutta nyt pavut ovat saaneet kiipeillä korkeuksiin.  Kukkia on paljon, ja palkojakin jonkin verrran jo, mutta niiden pitäisi vielä huomattavasti pulskistua, jotta niissä olisi tarpeeksi syötävää. Salkopavut
Esikasvatin myös kolmea kesäkurpitsalajiketta, mutta kylmän sään vuoksi maltoin istuttaa ne kasvimaalle vasta pitkälle kesäkuun puolella. Kaikki taimet selviytyivät koleasta alkukesästä, mutta kukinta on kuitenkin viivästynyt niin, että kasveissa on vasta nyt pieniä kurpitsanalkuja. Kaiken lisäksi taimien nimikyltit menivät istutusvaiheessa sekaisin, joten en tiedä, onko alla olevan kuvan kukasta tulossa ehkä kurpitsa ’Jaune de Vert’, ’Custard White’ vaiko ehkä ’Sweet Dumpling’.  Nyt vain jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää, ja ehkä hieman lannoitetaan lisää varmuuden vuoksi.Kesäkurpitsat
Kesämalvikki
Lumikärhö Paul Farges
Viljelypalstalle on nautinto mennä, kun ensimmäisenä vastassa on lumikärhön valkoinen kukkapilvi. Lumikärhölle tehtiin pari vuotta sitten raudoitusraudasta köynnöstueksi kaariportti, mutta siitä tuli liian kapea, ja kärhö on ottanut koko sisäänkäynnin valtaansa. Tätä kärhöä ei siis kannata istuttaa liian pieneen tilaan. Portti on siis kiskottava irti maasta ja asennettava uudestaan. Keskimmäisessä kuvassa yllä on tillipenkkiin eksynyt valkoinen kesämalvikki. Kesämalvikit ovat varmaankin helpoimpia yksivuotisia kesäkukkia, jotka kukkivat vauhtiin päästyään useita viikkoja.

Alla olevassa kuvassa on suosikkiperennani, virginiantädyke, jota myös kimalaiset rakastavat. Kukinnan nyt jo hieman hiipuessa kimalaiset ovat takertuneet kuin juopuneina pitkiin, siroihin kukintoihin. Viljelypalstalla on aurinkoista mutta virginiantädyke viihtyy myös puolivarjoisella kasvupaikalla. Valkoinen ’Alba’-lajike on mielestäni viehättävin.

Vaikka kalenteri kertoo, että vuoden kohokohta on pian ohitse,  on vielä tulossa jotain, joka kruunaa elokuun onnen: karhunvatukat kypsyvät. Mustat marjat ilmestyvät piikkisiin oksiin kuin yllättäen, sillä raakoina marjoja tuskin erottaa lehtien lomasta. Karhunvatukat maistuvat minusta aina hieman eksoottisille, sillä muistan syöneeni niitä ensimmäisen kerran suoraan pensaasta kauan sitten pienen Välimeren saaren rannalla. Nytkin syön ensimmäiset karhunvatukat ihastuksen vallassa suoraan pensaasta, tai poimin kourallisen ja istun penkille rantatien varrelle ihailemaan elokuun viimeistä auringonlaskua. Virginiantädyke
Karhunvatukka

Viljelypalstan villi kesäloma

Mangoldi ja piparminttu
Tarhurin viettäessä kesälomaa toisella puolella Suomea vallitsee viljelypalstalla villi meno. Vihannekset ja rikkakasvit kasvavat sääntöjä uhmaten ja täysin järjestystä vailla. Piipahdin kesken loman pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita ja palauttamaan järjestyksen anarkian valtaamalle viljelypalstalle. Vesiheinä oli ottanut vihannespenkit valtaansa, ja peltokierto kiemurteli perunanvarsissa. Vapaudestaan riemastunut maahumala loikki iloisena pitkin harppauksin perennapenkissä, ja jokunen jatkuvaan sateeseen väsynyt pioni oli ravistanut kaikki terälehtensä kuorikekäytävälle.

Järjestyksen aikaasaaminen vaati kuitenkin vain muutaman tunnin reippaan kitkemisen. Poissaolevan vihannestarhurin pelastuksia ovat helpot ja tutut lehtivihannekset kuten mangoldi ja rucola, jotka kasvavat nopeasti ja pärjäävät myös rikkakasveille. Viljelypalstan tuoksuvimman kasvin tittelin saa piparminttu, joka kasvaa perennapenkissä monivuotisten kukkakasvien joukossa ja on varma selviytyjä. Jopa niin varma, että se kannattaa eristää muista kasveista juurimatolla liiallisen leviämisen estämiseksi.
Salkopavut
Salkopavut olivat kasvaneet nopeasti korkeutta ja ottaneet etäisyyttä maan pinnalla mellastaviin rikkakasveihin. Istutin salkopavut ulos viljelypalstalle vasta kesäkuun puolivälissä, joten pavut kukkivat vasta nyt ja saamme odotella satoa vielä tovin. Kaikki kesäkurpitsalajikkeet olivat myös hengissä ja rotevina kasveina ne eivät myöskään rikkakasveista piittaa. Isotähtiputki
Viljelypalstan perennamaassa kasvavat tähtiputket kukkivat myös villisti, mutta se oli vain tervetullutta. Uusimmat tulokkaat tähtiputkien joukossa ovat valkoinen ’Star of Billion’ ja tummanpunainen ’Star of Fire’.  Ensimmäiseksi hankkimani vaaleanpunainen ’Roma’ kukki myös runsaasti. ’Roma’ on runsastunut viljelypalstalla sen verran, että olen siirtänyt sitä myös taloyhtiön pihaan, sillä tähtiputki viihtyy myös puolivarjossa.
Nukkapähkämö ja isotähtiputket
Lempikasvini viljelypalstan perennamaassa on kuitenkin nukkapähkämö. Tuo joka suuntaan pörröisiä varsiaan ojenteleva, kauttaaltaan villanpehmeä Välimeren seudun paahteisten vuorenrinteiden kasvi suostuu ihme kyllä kasvamaan ja kukoistamaan täällä viluisassa ja sateisessa Pohjolassa. Myös sen harvasta kukinnosta pistää sieltä täältä esiin pieniä, pehmeitä korvan kaltaisia lehtiä. Englanninkielisissä maissa kasvia kutsutaankin nimellä ’Lamb’s Ears’, lampaan korvat.Kiinanpioni
Nukkapähkämö ja isotähtiputki
Sattumalta palstan perennamaahan oli syntynyt väreiltään hyvin yhteensopiva kasviyhdistelmä, johon kuuluvat pioneista viimeisenä kukkiva valkoinen, hieman vaaleanpunaiseen vivahtava kiinanpioni, hopeinen nukkapähkämö pienine violetteine kukkineen ja samaa sävyä toistava valkoinen ’Star of Billion’ isotähtiputki. Pionin tummanvihreä, kiiltävä lehdistö on samalla mainio kontrasti nukkapähkämön hopeisille, mattapintaisille lehdille senkin jälkeen, kun pionin kukinta on ohitse.
Lumikärhö
Viljelypalstan portilla kasvaa rehevä lumikärhö ’Paul Farges’. Sen rentoja versoja on kasvukauden aikana hyvä ohjata ja sitoa köynnöstukeen. Poissaollessani lumikärhö oli heittäytynyt yleisen epäjärjestyksen vallitessa köynnöstuen laidalta toiselle ja käytännössä sulkenut palstan sisäänkäynnin. Lumikärhö vaatii siis reilusti tilaa. Lumikärhön juurella kasvaa muutama jättipoimulehti, jotka myös suurenevat vuosi vuodelta. Niiden kukinnot on hyvä kerätä pois ennen siementen muodostumista, muuten pienet siementaimet valtaavat helposti puutarhan. Koska jouduin jättämään palstan vielä hetkeksi oman onnensa nojaan, keräsin lähtiessäni jättipoimulehden kukintoja sekä viimeiset pionit pyörän koriin, ja poimin kotimatkan varrelta vielä joukkoon muutamia vuodenputken kukintoja. Arrivederci, kasvimaa, vielä hetkeksi.
Leikkokukkia

 

Kevytmielisen tarhurin vihannesmaa

Kesämalvikki
Viljelypalstallani ei tänä kesänä kasvanut vakavasti otettavia kasvilajeja: en kylvänyt keväällä järkeviä ja ravitsevia porkkanoita, punajuuria, nauriita tai lanttuja, joilla täyttäisin syksyllä kellarin (käytännössä autotallin) tai pakastimen, ja joista keittäisin talvella terveellisiä ja höyryäviä juureskeittoja. Niiden sijaan kylvin kasvimaalle huomisesta huolehtimatta yksivuotisia kukkia ja valitsin myös hyötykasvit kukkien tai lehtien värin perusteella.  Mies sentään istutti jo vappuna viljelypalstan toiselle lohkolle ensimmäiset varhaisperunansa ja sipulinsa, sillä jonkun on pidettävä viljelyasioissakin jalat maassa.

Vihanneksille varatun lohkon koko on vain parikymmentä neliötä. Tein siihen keväällä kaksitoista viljelyruutua ja yhden pitkän penkin yksivuotisia kesämalvikkeja varten. Kesämalvikit onnistuvat aina olipa kesä millainen tahansa, ja ne kestävät pitkään leikkokukkina. Niillä oli hauska täyttää pyörän kori viljelypalstalta lähtiessä.
Köynnöskrassi
Krasseja en ole kylvänyt kasvimaalle moniin vuosiin, mutta siemenluetteloita talvella selatessani en voinut vastustaa houkuttelevia  lajikenimiä. Niinpä kasvimaalla kasvavat vierekkäin komealta kalskahtavat ’Alaska’, ’Black Velvet’ ja ’Purple Emperor’. Lajikenimet ovat hieman eri maailmoista, mutta krassit eivät siitä piittaa. Alaska-lajikkeen valkokirjavat lehdet näyttävät hauskoilta vihersalaatissa ja antavat muille salaattiaineksille mukavaa potkua. Värikkäitä krassin kukkia olen saanut poimia  kasvimaalta runsaasti. Kukat säilyvät jääkaapissa useita päiviä ja maistuvat lehtiäkin paremmilta, aluksi hieman makeilta ja lopuksi kirpeiltä. Välillä olen muiden salaattiainesten puuttuessa  kumonnut tarjoilulautaselle pelkkiä krassinkukkia ja lorauttanut kastikkeeksi hieman hyvää oliiviöljyä ja ripauksen hienonnettua merisuolaa. Kevytmielisen vihannestarhurin päivällinen!

Heinäkuussa kylvin kasvimaalle toisen pussillisen rucolaa ensimmäisen kasvuston päästyä kukkimaan. Vasta elokuussa muistin kylvää violettia pak choita, jonka ’Rubi’ -lajikkeen pienet pyöreät lehdet sopivat hyvin lehtisalaattiin. Muutaman kerran kesän mittaan olen kauhukseni löytänyt jääkaapista perheen miesväen hankkimia jäävuorisalaattia ja markettikurkkua, jotka maistuvat kasvimaan antiin verrattuna yhtä jännittäviltä kuin hanavesi. Kasvimaan lisukkeilla nekin ovat onneksi jalostuneet syötäviksi. Kasvimaan lehtivihanneksista on myös helppo tehdä omia, epävirallisia versioita pestosta ja salsa verdestä. Viimeksi mainittu tarkoittaa yksinkertaisesti vihreää kastiketta, johon olen tänä kesänä käyttänyt sileälehtisen persiljan lisäksi rucolaa ja krassinlehtiä. Karkeaksi silputtujen lehtien joukkoon olen lisännyt runsaan lorauksen oliiviöljyä, hieman murskattua valkosipulia, suolaa, sitruunaa ja mustapippuria, ja kas, mikä tahansa grillattu ruoka maistuu taivaalliselta.Kasvimaa
Salkopapu
Tummanvioletti lehtikaali ’Redbor’ on ollut tänä kesänä kasvimaan katseenvangitsija. Kylvin lehtikaalin suoraan kasvupaikalle, ja elokuuhun mennessä taimista oli kasvanut metrin korkuisia komeita pensaita. Sileälehtiset lajikkeet ovat ehkä helpompia ruoanlaitossa, mutta Redbor-lajikkeen väri on upea ja pieneksi silputtuna sitä voi käyttää raakana salaatissakin. Heleänvihreä kruunutilli on näyttänyt hauskalta tummanpuhuvan lehtikaalin vierellä ja köynnöskrassi käyttää lehtikaalia tukipuuna.
Köynnöskrassi
Kasvimaalla kasvaa myös erilaisia salkopapuja. Puna-valkokukkainen salkopapu on nimeltään ’Painted Lady’, mutta sen pavut eivät ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi suuriksi, vaikka palot ovatkin jo parikymmentä senttiä pitkiä. Violetti lajike on ’Cosse Violette’, ja kirjavapalkoinen lajike  italialainen ’Borlotto Lingua di Fuoco’, jonka pavut ovat myös punavalkoiset.Kesämalvikit
Syyskuun illat olivat lämpimiä ja iltataivaat ihmeellisen vaaleanpunaisia. Viime yön rankkasade toi mukanaan syksyn, ja nyt kasvimaalla vallitsee jo kaaos sateen kaadettua malvikit melkein maan tasalle. Viikko sitten raivasin pois tomaatit, jotka eivät suostuneet kypsymään avomaalla tänä kesänä ollenkaan. Samettikukka ’Burning Embers’ hehkuu sen sijaan tulisena, kuin vääjämättä etenevää syksyä uhmaten.
Samettikukka Burning Embers

Kesäkoti kuntoon

Valkonarsissi
Kukkivat valkonarsissit toivottavat tulijan tervetulleeksi viljelypalstalle toukokuun lopun lämpimänä lauantaina. Palstalle tullaan aina keväisin kuin kesäkotiin ainakin. Ensin tutkaillaan, onko talven aikana tapahtunut mitään poikkeuksellista, sitten vähän siivotaan ja asetutaan taloksi. Monille vuokrapalstat ovat kuin toinen koti, jossa vietetään suuri osa vapaa-ajasta kesäisin. Kukin viljelijä hoitaa kesäkotiaan omien mieltymystensä mukaan. Yksi ahkeroi ja pitää kaiken aina järjestyksessä, toinen ottaa rennommin ja siivoaa harvemmin. Tuossa on palsta kuin leikkisä rokokoopuutarha, tuossa taas tiukan asiallinen aari suorine kylvöriveineen. Jollain palstalla käydään vain pikipäin kääntymässä, muutama näyttää jääneen kokonaan asukkaita vaille.

Talven aikana palstanaapureita ei tapaa, sillä kaikki asuvat eri puolilla kaupunkia. Keväällä kaikki ilmestyvät koloistaan kuin karhut talviunilta, tosin kevätauringossa vain silmiä siristellen, harvoin muristen. Sitten vaihdetaan kuulumiset, vertaillaan tulevan kesän viljelysuunnitelmia ja ennustetaan säitä. Meidän palstalohkollamme touhuaa konkareita, jotka ovat viljelleet maatilkkuaan jo kymmeniä vuosia, mutta joukkoon ilmestyy silloin tällöin myös uusia tulokkaita, useimmiten nuoria puutarhakärpäsen puraisemia ystäväjoukkoja tai perheitä. Jos on viljelypalstojen kasvillisuus monimuotoista, niin on viljelijäjoukkokin, ja se on osa koko puuhan viehätystä.
Valkonarsissi ja rönsyakankaali
Palstalla tutkin ensin perennamaan talvituhot. Salvia ja jalopähkämö taitavat olla mennyttä, mutta onneksi suurin osa perennoista ja kaikki pionit ovat selvinneet. Viime kesänä istuttamani ruokaparsa ja marjova kiinanlaikkuköynnös voivat mainiosti, vaikka niiden puolesta olin eniten huolissani. Narsissien alla kasvaa tummalehtistä rönsyakankaalia ja mansikkaa, joka jo kukkii. Perennamaassa kasvaa myös ruohosipulia, jonka maku on nyt parhaimmillaan. Somat kukkanuput pitäisi tosin leikata pois ennen kuin ne avautuvat, ettei kasvusto kellastu ennen aikojaan.
Ruohosipuli
Kasvimaalla
Viikonlopun illat kuluivat kunnostaessani vihannesmaata kylvökuntoon. Vihannesmaan muokkaaminen käy melko nopeasti, sillä vuosien mittaan maan rakenne on parantunut eloperäisen aineksen lisäämisen myötä. Lannoitteeksi jouduin tosin lisäämään pelkkää kanankakkaa, sillä kompostia ei ollut tänä vuonna käytettävissä. Jo aiemmin kävin siirtämässä raparperin toiseen paikkaan, ja se on toipunut siirrosta hienosti.
Kukkiva luumupuu
Lyhyt kotimatka sujuu hitaasti, sillä matkan varrella on pysähdyttävä ihailemaan muilla palstoilla kukkivia sipulikukkia ja siellä täällä kasvavia pieniä hedelmäpuitakin. Saappaat jalassa on hauska kahlata lopuksi rantapoukaman matalaan veteen ihailemaan veden yllä kukkivaa tuomea.
Pyhäjärvi

SECOND HOME

First visit to the allotment garden in the spring is like unlocking the door to the summer house after winter. For many allotment gardeners the small patch of land is like a second home tended just as lovingly as the proper home. All homes are different, and so are the allotment gardens – some clean and tidy, some less so, some shaped like artwork, some somber and practical. The patchwork of styles and the diversity among not just the plant world but also among the gardeners is what makes allotment gardening so much fun. I spent the weekend preparing my vegetable patch for sowing. The soil is now easy to work with as I’ve been adding lot of compost to it over the years. Assessing winter damage in the perennial border revealed that luckily all peonies and most of last summer’s additions, asparagus among them, have survived.

KOUKUSSA PUUTARHANHOITOON

DSCN9977_A
Lokakuun lähestyessä kasvukausi alkaa olla ohitse. Kuluneen kesän ja sen oikullisten säiden jälkeen kunnioitan entistä enemmän kaikkia niitä, jotka viljelevät maata saadakseen siitä elantonsa. Puutarhaa tai viljelypalstaa huvikseen ja harrastuksekseen hoitavaa eivät sen sijaan vaihtelevat säät haittaa. Puutarhan ja palstan hoitaminen on päämäärä sinänsä ja satotavoitteet toissijaisia. Kesäkuussa puuhailin ulkona toppatakkiin, villamyssyyn ja villahuiviin sonnustautuneena, sillä jos puutarhaharrastukseen on kerran jäänyt koukkuun, mikään sää ei pitele tarhuria sisällä kevään saavuttua. Aloitin puutarha- ja hyötyviljelyharrastuksen 17 vuotta sitten muutettuamme nykyiseen kotiimme. Heti seuraavana keväänä anoin ja sain monivuotisen viljelypalstan läheiseltä vuokrapalsta-alueelta. Silloin palstan sai samana keväänä, mutta nykyisin palstaa voi joutua odottamaan vuosikausia.
Blog_21_2_A
Blog_21_3_A
Vähitellen harrastus vei mukanaan niin, että kevät, kesä ja syksy sulautuivat yhdeksi vuodenajaksi, jonka nimi on kasvukausi. Talvikuukaudet ovat olemassa etupäässä seuraavan kasvukauden suunnittelua ja siihen valmistautumista varten. Siitäkään ei ole sanottavaa haittaa, että sen enempää viljelypalsta kuin taloyhtiöpihakaan eivät ole omia: viljelypalsta on vuokralla ja taloyhtiöpiha puolijulkinen tila, jonka käyttäjäkunta jatkuvasti vaihtuu ja muuttuu. Puutarhat ovat joka tapauksessa tilapäisiä, ja ne ovat olemassa vain niin kauan kuin niitä hoidetaan. Jos puutarhan hoitaja jättää puutarhansa, tai jos hoitaja vaihtuu, puutarha joko katoaa tai ainakin muuttuu. Niinpä puutarhanhoitoon hurahtaneelle riittää, että on jokin tila, vaikka tilapäinenkin, jossa voi päästä touhuamaan mullan ja kasvien pariin heti kun lumi sulaa, maa alkaa tuoksua, ja ensimmäiset lumikellot ja krookukset työntyvät esiin lehtikarikkeen lomasta.
DSCN0277_A
DSCN9889_A
Keväällä viikot kuluvat aina liian nopeasti, ja tekemistä on kerralla niin paljon, että jostain projektista on aina luovuttava. Myöhemmin kesällä ehkä huomaa, että joidenkin kasvien kasvattaminen kasvimaalla ei tänä vuonna onnistunut, tai jonkin kasvin söivät pihalla lehtokotilot. Seuraava vuosi tarjoaa kuitenkin aina uuden tilaisuuden. Jossain vaiheessa tosin on hyväksyttävä, että aika ja käytettävissä olevat tilat eivät kuitenkaan voi koskaan riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin kasvattaa. Joskus silmäilen palsta-alueen laidalla olevaa pujoa ja jättipalsamia puskevaa kaistaletta. Se näyttää läpitunkemattomalta viidakolta, jota kukaan palstaa jonottava ei ilmeisesti halua ottaa vastaan. Minusta siinä on puolen aarin verran ihania mahdollisuuksia, ja olen jo miettinyt ryteikön sissiviljelyä. Toisaalta virallisellakin palstalla on aina tehtävää: aina on jokin monivuotinen kasvi, joka on siirrettävä tai jaettava, tai jokin kohta perusteellisesti kitkettävä ja perattava. Maanparannuksesta voi tulla suorastaan intohimo, sillä on ilo seurata kuinka kompostin ja muun orgaanisen aineksen lisääminen muuttaa vähitellen kovan ja kylmän savimaan kuohkeaksi ja ravinteikkaaksi mullaksi, josta kasvit suorastaan ampaisevat kasvuun. Silloin tuntee tehneensä jotain hyödyllistä.
Blog_21_4_A
Myös taloyhtiöpihalla on useita kohteita, jotka täytyy joko kokonaan uudistaa, tai joita täytyisi ainakin korjailla ja parannella. Täysin valmista pihasta tai viljelypalstasta ei tule onneksi koskaan. Jokainen kasvukausi, jolloin pystyy vetämään saappaat jalkaan ja ottamaan lapion ja talikon käteen, on joka tapauksessa hyvä kasvukausi. Viikko sitten kannoimme viljelypalstalta auton takakonttiin neljäkymmentä kiloa kullankeltaisia perunoita, ja samaan aikaan perennapenkissä syysvuokko kukki parhaimmillaan, ja syyskimikki vasta availi tummia kukkanuppujaan. Silloin saatoin olla samaa mieltä kuin kirjailija Mari Mörö kirjassaan Parhaat päiväni pihalla:

Kylliksi saatiin, satoa on kaikki se, minkä voi jollain aistillaan kokea.

DSCN0247_A
Blog_21_1_A

ADDICTED TO GARDENING

After the capricious weather this growing season, I have great respect for all of those who work the land to make a living. If gardening is a hobby, erratic weather is not a problem. Working in the garden is then an end in itself, and the numbers of the harvest take second place. If one is addicted to gardening, no weather can keep you indoors when spring arrives. I started gardening seventeen years ago when we moved into our present home. I soon applied for and was assigned an allotment garden on a nearby allotment site. Gradually my enthusiasm for gardening made spring, summer and autumn converge into one single season, the growing season. The remaining winter months are there primarily to prepare for the gardening activities of the following summer. Neither the allotment garden or the housing company garden are my own: the first one I rent and the other one is a semi-public space used by an ever-changing group of people. Gardens are in most cases temporary spaces anyway, and they exist only as long as they are maintained. When the gardener leaves his garden, or someone else steps in, the garden either disappears or at least changes. I am happy to have a space, however temporary, where I can work with the soil and the plants every spring as soon as the snow is gone, the smell of the thawing soil fills the air, and the first snowdrops and crocuses push through last year’s leaves. Although always on the lookout for more gardening possibilities, even my small gardening spaces offer continuously something to transplant, divide, weed or renew, so there is really no danger of running out of gardening projects. Just recently we harvested forty kilograms of lovely, golden potatoes from the allotment, and at the same time had the pleasure of enjoying the late flowering of my Japanese anemone and purple baneberry. At that moment it was easy to agree with the Finnish garden writer Mari Mörö, who in one of her books says that everything one can experience with one’s senses can be considered harvest.

Kiireitä viljelypalstalla

In the spring, at the end of the day, you should smell like dirt.

Keväisin ihmisen pitäisi päivänsä päätteeksi haista mullalta ja lannalta.

– Margaret Atwood

DSCN0081
Kasvimaalla raparperi tuottaa satoa runsain mitoin. Mehustimessa tuoreista, punaisista varsista syntyy kevään paras janojuoma. Myös ruohosipulia sekä valkosipulin, liperin ja piparmintun lehtiä on poimittu usean viikon ajan kasvimaalta kevätsalaatteja maustamaan. 
DSCN0069
Aloittaessamme viljelyn aarin suuruinen palstamme oli lähes kokonaan rikkasvien peitossa, ja maa oli paikoin kovaa savea. Ensimmäisenä kesänä otimme käyttöön vain muutaman neliömetrin suuruisen alan ja peitimme muun osan palstasta valoa läpäisemättömällä katteella. Käytimme tarkoitukseen vanhoja pressuja ja muovisäkkejä, jotka jätimme paikoilleen ensimmäisen kasvukauden ajaksi. Muovikatteet eivät olleet kovin kauniita katsella, mutta katteiden alla heinien ja juuririkkakasvien kasvu tyrehtyi. Katteiden poistamisen jälkeen käänsimme ja perkasimme maan talikolla, jotta saimme rikkakasvien juuret pois kokonaisina. Sen jälkeen olemme parantaneet maata sekoittamalla siihen runsaasti orgaanista ainesta
, kuten kuivia lehtiä, olkea, ruohosilppua, kompostoitunutta hevosenlantaa ja puutarhakompostia. Nykyisin maa on jo rakenteeltaan kevyttä ja murumaista. Syksyisin sadonkorjuun jälkeen käännämme maan kevyesti ja poistamme kesän aikana kasvimaalle pesiytyneet siemenrikkakasvit. Kaikki tarpeettomat naatit ja muut kasvinosat saavat jäädä maan pinnalle, ja lopuksi levitämme kasvimaalle ohuen kerroksen kuivia lehtiä. Keväällä tehtävää ei olekaan paljon: lumen alla hapertuneet lehdet katoavat kuohkeaan maahan nopeasti talikon avulla, ja varhain kasvuun lähteneet rikkakasvit irtoavat helposti. Sadon varmistamiseksi levitämme keväisin kasvimaalle kalkkia ja orgaanista lannoitetta. Toukokuun alussa on aika istuttaa peruna ja sipulit hallaharson alle, mutta siemenkylvöt saavat odottaa maan lämpenemistä.
Blog_8_3
Blog_8_1
Tänä keväänä olen kylvänyt palstalle enimmäkseen tuttuja kasveja: härkäpapua, tilliä, persiljaa, lehtikaaleja ja salaatteja. Tuulisen sään vuoksi esikasvatetut taimet odottavat vielä parvekkeen suojissa sään lämpenemistä. Ainoastaan salkopavun taimet olen istuttanut kasvimaalle, mutta käärin papusalon varmuuden vuoksi vielä hallaharsoon. 
DSCN0382_mv
Puhtaasta kasteluvedestä ei ole pulaa, ja kovalla tuulella vesi loikkaa kannuun melkein itsestään. Kantomatkakaan ei ole kohtuuttoman pitkä. Kasvimaan perennojen joukossa ilahduttavat nyt valkonarsissit (Narcissus poëticus) ja mustat tulppaanit (Tulipa ’Black Parrot’) . Myös siro morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius ’Flore Pleno’) kukkii jo valkoisin kerrotuin kukin.
DSCN0145
DSCN0487_1
DSCN0327_1
Lainaus Margaret Atwoodin novellikokoelmasta Siniparran muna. Kirjayhtymä, 1988.

Busy on the allotment

Rhubarb is the first crop on the allotment. Chopped and thrown in the steam juicer the fresh, red stalks turn into the best drink of the season. I’ve also picked quite a bit of chives, garlic leaves, lovage and peppermint to pep up spring salads. When we first started working our patch, it was mostly covered in weeds and the soil contained a lot of clay. For the first growing season, we decided to cover most of the area with discarded tarpaulins and black plastic to block the sunlight and wither the grasses and weeds. Though not a pretty sight, the method proved efficient. Since then, we have improved the soil by mixing in all sorts of organic matter: dry leaves, straw, lawn clippings, horse manure and garden compost. The soil is now light and airy, and turning the soil and removing the annual weeds after harvest is an easy task. Every autumn we mulch the vegetable patch with garden waste and a layer of dry leaves. In the spring, before preparing the soil for planting and sowing, we dig in all visible mulch and add lime and organic fertilizer. Potatoes and onions go in under garden fabric in early May, but seeds are not sown until the soil is warm enough. This year I have sown broad beans, dill, parsley, kale and different types of lettuce, and planted climbing French beans that I started indoors. Because of the unrelenting wind, other seedlings will still have to wait before I can plant them outdoors. Watering the plants is the next task, and luckily there is a plentiful source of water nearby. Things to enjoy in the herbaceous border right now are white poet’s daffodils and black tulips that flower side by side, and the delicate double-white buttercup.

Quote from Margaret Atwood’s collection of short stories Bluebeard’s egg. McClelland & Stewart, 1983.

Viljelysuunnitelmia

Kasvimaan kevät alkaa jo varhain talvella kun siemenluettelot ilmestyvät. Kasvilajien kuvaukset taikovat silmien eteen kiehtovia, kesäisiä näkymiä. Silloin on helppo hullaantua ja tilata enemmän siemeniä kuin on tarpeen. Mittakaavaan piirretty suunnitelma kertoo, kuinka paljon kasvimaalla on tilaa, ja samalla se helpottaa kasvien sommittelua kunkin lajin tilantarpeen ja kasvutavan mukaan. Oma viljelypalstamme on aarin suuruinen, ja puolet alasta on varattu herukkapensaille, vadelmalle sekä monivuotisille ja yksivuotisille kukkakasveille. Tänä vuonna istutan kasvimaalle myös pitkään odotetun uutuuden, kiinanlaikkuköynnöksen marjovan lajikkeen. Palstan toinen puolikas jakautuu tasan perunamaan ja vihannesmaan kesken. Näin pienellä alalla monivuotista viljelykiertoa on hankala järjestää, mutta peruna- ja vihannesmaa vaihtavat kuitenkin joka vuosi paikkaa. Tänä vuonna jaan vihannesmaan ruutuihin ja kylvän sinne erilaisia salaatteja, lehtikaaleja, kesäkurpitsoja, härkäpapuja, salkopapuja sekä tilliä ja sileälehtistä persiljaa. Viime kesänä perennojen joukossa kasvattamani ja itsestään kylväytynyt valkosipuli versoo jo vihreänä ja valmiina salaattiin. Perennamaan ensimmäinen kukkija on vaaleanpunainen kevätesikko!
Blog_3_0DSCN9166_1
Viljelyksiä suunnitellessa on hyvä tutustua niin koriste- kuin hyötykasvienkin kasvupaikkavaatimuksiin ja viljelytapoihin. Jotkin hyötykasvit vaativat pitkän esikasvatuksen, mutta asuinhuoneiden valo- ja lämpöolosuhteet eivät useinkaan ole taimikasvatukselle otollisia. Vähässä valossa taimista tulee usein pitkiä ja honteloita, ja niiden siirtäminen varsinaiselle kasvupaikalle myöhemmin keväällä on hankalaa. Viime vuosina olenkin hankkinut etupäässä suorakylvettävien kasvien siemeniä ja tänä keväänä esikasvatan vain kesäkurpitsat ja salkopavut sekä muutamia lehtikaalien ja endiivien taimia. Lehtikaalien esikasvatus onnistuu yleensä helposti, mutta endiivi on uusi tuttavuus. Siemenluetteloissa kerrotaan useimmiten perustiedot eri kasvilajien ja -lajikkeiden viljelystä, mutta lisää kannattaa lukea niin vanhoista kuin uusistakin puutarhakirjoista ja viljelyoppaista. Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on hauskaa ja usein myös yllättävää. Monet hyötykasvit, jotka ovat muodissa juuri nyt, onkin vain löydetty uudestaan. Esimerkiksi mangoldi, endiivi ja ruusupapu tunnettiin Suomessa jo 1900-luvun alkupuolella, tuolloin tosin nimillä lehtijuurikka, endiivia ja kukkaispapu!
Blog_3_1DSCN9400

Planning the Allotment

Planning of the vegetable garden starts early in the year when the seed catalogues arrive. The plant descriptions conjure up verdant dreams of the summer to come. It is easy to lose one’s head and order more seeds than are needed. I usually draw up a plan of the vegetable garden to keep myself in check. A plan drawn to scale also helps to decide how to arrange the plants according to their growth habit and need of space. Half of my allotment is already designated to blackcurrrants, raspberries, herbaceous perennials and annual flowers. This year I’m also going to plant a much awaited novelty – a local variety of the hardy kiwi vine, which hopefully will produce sweet, grape-sized fruit. The remaining half of the allotment is split between the potato crop and the vegetables. This year I will divide the bit reserved for vegetables in squares and plant different types of lettuce, kale, courgettes, broad beans, runner beans, dill, and flat-leaf parsley. Some kitchen plants require a long growing season and it is necessary to start them indoors. During the winter months, however, there is very little natural light, and the seedlings may not turn out very well. That is why I rather choose vegetables that I can sow directly outdoors. Some seeds germinate fast, such as courgettes, runner beans, kale and endives, and those I’m starting indoors now to plant on the allotment in a few weeks time.